keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kadonnut kissa löytynyt! Vai onko?

Tämä tarina on tosi vaikka itse sen kuultuani luulinkin että kyseessä on myöhäinen aprillipila. Aina välillä sitä tosiaan tulee elämässä eteen tapahtumia jotka ylittävät mielikuvituksen rajat.

Ystäväni joka asuu täällä meidän kulmilla pääkaupunkiseudulla oli sukuloimassa useampi kuukausi sitten Jyväskylässä. Matkassa oli mukana myös ystäväni kissat. Toinen kissoista pääsi livahtamaan karkuun reissun aikana, vaikka ihan valvottuna ulkoilikin kyläpaikan pihassa. Kissaa etsittiin urakalla, kaikki mahdolliset resurssit käyttäen – oli ilmoituksia lehdissä, sosiaalisen median kanavissa, lappuja lyhtypylväissä, lähialueen löytöeläintalot infottu. Havaintoja tuli, mutta kissaa ei löytynyt. Kuukaudet kuluivat mutta toivo kissan löytymisestä ei hiipunut –  ilmoittelua ja etsintää jatkettiin aktiivisesti.

Ystäväni sai puhelun Jyväskylästä Hannu H nimiseltä vanhemmalta mieheltä eilen. Kadonnut kissa oli löytynyt – ja miehen hallussa. Hannu kertoi nähneensä kissan jo aikaisemmin ja vihdoin saaneen kiinni aikansa yritettyään. Tuntomerkit täsmäsivät ja mies kertoi myös käyneensä naapurillensa kissaa ja kuvallisia katoamisilmoituksia näyttämässä – ja yhdessä olivat siihen tulokseen tulleet että kyllä, ystäväni kissa on kyseessä. Ystäväni perheineen oli luonnollisesti valtavan helpottunut ja innoissaan asiasta, ja kissaa päätettiin lähteä hakemaan Jyväskylästä heti. Hannu kertoi kissan olevan nälkäinen ja mainitsi että ruokaa pitäisi sille hakea nyt kaupasta, ja pyysi ystävääni laittamaan tililleen 15 euroa. Hyvin pian kuitenkin ystäväni totesi Hannulle että eipä kannata, tuo rahat tullessaan – eri pankit kun oli kyseessä ehtii Vantaalta ajaa Jyväskylään nopeammin kuin rahat pankkien välillä siirtyy. Ystäväni hyppäsi autoon, ja ajoi Jyväskylään Runkotielle. Välimatkaahan näillä kahdella kaupungilla on noin 260 km.

Saavuttuaan Jyväskylään Hannun talolle, ystäväni soitti Hannulle kertoen että pihassa ollaan. Hannu pyysi odottamaan hetkisen – olevansa pian takaisin kotona. Odotus venyi, Hannua ei kuulu. Ystäväni kävi koputtelemassa ovella mutta ketään ei ollut kotona – vai oliko? Soittelu Hannun numeroon ei enää tuottanut tulosta; puhelin oli suljettu. Luonnollisesti tässä vaiheessa ystävääni alkoi mietityttämään että mistähän tässä nyt on kyse. Nopea gallup Hannun naapureille osoitti epätodellisen todeksi – Hannu on satusetä jonka mielestä tämä oli mitä ilmeisemmin hauska käytännön pila. Motiivina saattoi myös olla Hannun toive 15 euron suuruisesta pikavoitosta pankkitililleen tämän kissan ruokarahapyynnön muodossa.

Lemmikkejä katoaa paljon; ja onneksi myös löytyy. Myös niitä jotka ovat saattaneet olla kadoksissa pidempäänkin. Ja kuten tämä tarina todistaa – löytyneet ei ehkä aina olekkaan löytyneitä – vaan täysin tärähtäneitä kusetuksia – ehkä myös pienen taskurahan toivossa. Tarkkana täytyy siis näköjään olla tässäkin asiassa jos kadonneen lemmikin joku kertoo löytäneensä, ehkä asia ei kuitenkaan ole niin vaikka kuinka tuntomerkkien kerrotaan täsmäävän. Todella vaikea uskoa että näitäkin ihmisiä maailmasta löytyy jotka saavat innostusta harmaaseen arkeensa siitä että lemmikkinsä kadottanut kusetetaan ajamaan satojen kilometrien lenkki. Kannattaa olla ainakin melkoisen varuillaan jos lemmikki on Jyväskylässä kateissa ja sen ilmoittaa löytäneen Hannu. 


Ystävälleni ja hänen perheelleen Hannun taiteilema valhe tuotti kilometrejä autoon, usean tunnin turhan reissun Jyväskylään sekä erityisesti paljon pahaa mieltä. Pahaa mieltä siitä miten ihmiset voivatkin olla ilkeitä ja pahansuopia toisiaan kohtaan – ja pahaa mieltä siitä että kauan kadoksissa ollut kissa ei vieläkään löytänyt takaisin oman perheensä luo.

Edit ja lisäys 11.4.2014: Keskisuomalainen kiinnostui tapauksesta ja kirjoitti asiasta verkkojulkaisussaan. Jutun voi lukea täältä.


8 kommenttia:

  1. Että voikin olla jollain sairaat huvit. Jos jotenkin saat selville hlön tiedot, tee rikosilmoitus. Kai tämä nyt vähintään petoksen yritys on... mutta tietenkin sellainen numero, jota ei voida selvittää...?

    VastaaPoista
  2. Ihmisen nimi ja numero on tiedossa. Ei mene ihan rikoksen rajat yli; siinäkään tapauksessa tuskin olisi mennyt vaikka se 15 euron "ruokaraha" olisi ehditty siirtää koska summa on niin pieni. Toki tietenkin kissan omistaja kärsi taloudellista vahinkoa kun ajoi Jyväskylään ja takaisin, mutta lain silmissä kuitenkin pelkkää kiusantekoa vain.

    VastaaPoista
  3. Minä olen siis tämä Katin kaveri, jota juksattiin. Lievän petoksen yritys ei ikävä kyllä ole rangaistava teko, eli en voi poliisillekaan tästä ilmoitella. Äitini on käynyt tänään ja eilen useaan kertaan soittamassa Hannun ovikelloa, mutta eipä ole äijällä munaa tulla avamaan ja selvittämään asiaa. Vielä voin tähän tarinaan lisätä, että Hannu soitteli useaan kertaan ja tarinoi varsin vakuuttavasti kissasta ja siitä, kuinka se on jo kauemman aikaa pyörinyt heidän pihapiirissään ja ovat naapurin rouvien kanssa sitä ruokkineet ja miettineet että kenenköhän kissa.

    VastaaPoista
  4. Saatanpa tietää kys. miehen jos Ha... menee sukunimi :/ tiedän myös missä töissä ja työajat et kyseinen henkilö kyllä kiinni saadaan juttusille vaikkei asuntoon pääsis...

    -AJ

    VastaaPoista
  5. https://www.facebook.com/rosamaria.koski.1/photos tuolla on yksi hyvin samannäköinen kissa, joka on löytökissana heille tullut. eräässä toisessa kuvassa yhdennäköisyys oli huomattava, mutta sitä en nuista kansioista löytänyt

    VastaaPoista
  6. ^Oli kyllä todella paljon meidän Oulan näköinen tuo kuvan kissa, mutta ei ole sama, väritykset menee vähän eri tavalla, ja Oulalla on pieni lovi toisessa korvalehdessä.

    @ AJ: Kyllä alkaa noin juuri tämän sankarin sukunimi... jos laitat vaikka mulle viestinä missä on töissä, niin voisi käydä joskus vähän väijyllä. Itse hän tarinoi olevansa Vaajakoskella töissä. Joku ei-ihan-täysillä-vetelevähän tuo on, eli ei tässä ketään olla lynkkaamassa, mutta olisi ihan terveellistä joutua kohtaamaan kasvotusten kuitenkin. Mun numero on 0445447449.

    Terv: Hanna, aka Oulan äitee

    VastaaPoista
  7. en tajua miksi ihmiset on noin p....a, itsellä kaksi kissaa ,joista on viiden vuoden aikana tullut kuin omia lapsia..pasi

    VastaaPoista
  8. Hei! Onko Oula ystävällinen? Törmäsin Rautpohjassa (jäähallin lähellä) viime vuoden syksyllä (loka-marraskuu?) vähän sen näköiseen keltaiseen kissaan, joka tuli kiehnäämään. Se vaikutti ruokitulta, joten en ottanut sisälle, koska ajattelin sen olevan jonkun omakotitalon kissa.

    VastaaPoista