torstai 29. toukokuuta 2014

Blogille oma kummikoira!

Tassunpohjia-blogi tukee pienen Pandora-koiran elämää jatkossa 10 eurolla kuukaudessa. Pandora on pikkuinen chihu-tyttönen joka asustaa Koirien Turvakodissa Espanjassa.  Pandora on pentutehtaan koiria joka on ollut Turvakodissa kolmisen vuotta. Arka pikkarainen oli hyljätty Westien käyttämälle eläinlääkärille. Pandoran kummi-ilmoitus löytyy täältä. Turvakodissa on muitakin koiria joita voi tukea kummimaksuilla.

Turvakotia pyörittää Jon ja Satu West joiden luona asustaa vakituisesti pari kymmentä koiraa. Useilla koirilla on jatkuvaa hoitoa ja lääkitystä vaativia sairauksia sekä osa asukeista on iäkkäitä. Westit etsivät koirille myös adoptiokoteja mutta turvakodin koirat ovat pysyviä asukkeja pariskunnan hyvässä hoidossa. Liv-kanavalla pyöri aikaisemmin tv-sarja Turvakodin elämästä, ohjelman ansiosta moni pääsi tutustumaan Espanjan koiratilanteeseen ja innostui miettimään adoptiokoiran hankintaa. Jon West on kirjoittanut myös kirjan - Aika Koirien Turvakodissa. Kirja voi tilata  PetNetstoresta; suosittelen lukemaan. Muistan seuranneeni Facebookissa kun Jon oli aloittelemassa kirjaa ja kirjoitti seinälleen kirjan ajatuksia. Tämän kohdan kopioin talteen silloin ajatuksena johon voin todellakin itsekin samaistua ja uskon että niin voi moni muukin joka on auttamisen kipinän kodittomia koiria kohtaan kokenut. Silti, joka kerta kun luen nämä koskettavat sanat joudun nielaisemaan pari kertaa ja pyyhkäisemään silmäkulmaa.

"Sydämeni sykkii kaltoin kohdelluille koirille. Sydämeni on arpisempi mitä ennen, mutta se sykkii voimakkaammin. Pinnalla on vielä tilaa uusille arville, mutta en tiedä miten on sisimmän laita." - Jon West

Kummina toimiminen apua tarvitsevalle koiralle on oiva tapa auttaa. Kaikilla ei ole mahdollisuutta adoptoida tai toimia sijaiskotina - mutta kummina voi toimia jokainen. Pienikin summa auttaa auttajia työssään!


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Perla-galgon kuulumisia kotihoidosta

Lisäsin tuonne blogin Facebook-sivuille kuva-albumin josta löytyy kuvia Perlasta. Sinne tarkoitus siis kuvia lisäillä jatkossakin.

Perlalla on nyt viides päivä luonamme menossa. Ihana koira! Kaikkea ollaan jo ehditty puuhailla, harmittaa vaan kun tuli taas syksy ja sateet.... Perlalla tyypillinen galgo-meininki sateen suhteen, ei hirveästi innostu ulkoiluhommista kun on harmaata ja märkää. Pissalle ei varsinaisesti osaa itse pyytää mutta juoksee kyllä pihalle kun hätä on ja oven avaa. Tosiaan ei ole kertaakaan tullut pissoja tai muutakaan sisälle. Remmissä lenkkeilee rauhallisesti, myös koira-aitauksessa kulkee kaikessa rauhassa, hieman on innostunut kyllä jo pikomiakin ottamaan.

Perlan perusluonne vaikuttaa tosiaan olevan hyvinkin rauhaa rakastava. Sopii varmasti paremmin perheeseen jossa ei ole hälyä ja mölyä. Lasten kanssa tulee toimeen hyvin, mutta varmasti kuitenkin viihtyisi paremmin aikuisperheessä, tai perheessä jossa lapset ovat jo hieman isompia. Kotosalla Perla enimmäkseen seurailee mitä ihmiset tekee. Muiden koirien kanssa tulee hyvin toimeen mutta ei ainakaan vielä ole innostunut ketään leikkiin hakemaan tai toisen galgon kanssa juoksemaan. Osaa syödä rauhassa omalta kupiltaan muiden seurassa, eikä yritä osingoille muiden aterioista. Muutamana ensimmäisenä päivänä ruoka ei oikein maistunut mutta nyt maistuu kyllä. Tulee keittiöön odottamaan häntä heiluen kuppien jakoa ja ruoka saa aikaan pieniä ilohypähtelyjä. Sellaisia innostuneita loikkia ja syöksähtelyjäkin on alkanut ilmaantua - useimmiten juuri silloin kun ihmiset palaavat kotiin töistä tai koulusta. Kotosalla osaa olla hienosti yksin. Tai no eihän meillä kukaan ole koskaan yksin kun muut koirat ovat paikalla. Mitään tuhoja ei ole tehnyt eikä ääntäkään ole kuulunut. Ei hauku kyllä muutenkaan vaikka valppaana juokseekin tarkastamaan mitä tapahtuu kun muut koirat alkavat haukkumaan esimerkiksi pihalta kuuluville äänille.  Mihinkään ei koske vaikka meilläkin lojuu välillä tavaroita missä sattuu. Koirien lelut ei kiinnosta ollenkaan. Eiköhän se siitä innostu niilläkin leikkimään ja muiden kanssa juoksentelemaan kun aikaa vielä hieman kuluu.
Pesun jälkeinen kuivaushetki. Pörröturkki :) 

Perlaa on kaikin puolin hyvin helppo käsitellä. Kynnet antoi leikata rauhassa paikallaan seisten ja samoin myös peseminen sujui todella helposti, jännittävintä siinä taisi Perlalle olla kylpyhuoneeseen meneminen. Tykkäsi kuitenkin eikä yhtään jännittänyt sitäkään tilannetta.

Olen itse kyllä todella tykästynyt Perlaan ja hänkin vaikuttaa pitävän minusta sekä koko muustakin perheestä. Kovasti kaipaa ihmisen läheisyyttä ja kosketusta. Todellinen aarre, kallis helmi! Perlan ilmoitus Espanjan Koirien sivuilla löytyy täältä. Sivuilla on myös infot adoptioprosessin kulusta, kustannuksista, terveysasioista ja muitakin tärkeitä juttuja.

Mukavaa helatorstaita kaikille ja alkavaa kesää, toivotaan ja odotellaan että samat ilmat palaa kuin viime viikollakin oli! Perlan kuulumisia luvassa jatkossakin, täällä blogissa sekä myös Facebook-sivuilla kuvien muodossa.



sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kaunis, kauniimpi, Perla

Eilen helteisenä lauantaiaamuna meille tuli aikaisin Malagan lennolta kotihoitoon galgotyttö Perla. Kahdesti hyljätty koira... Perlan on adoptoinut nelisen vuotta sitten espanjalainen perhe kunnalliselta tappotarhalta, metsästäjän käsistä varmaan sinne joutunut. Nyt perhe oli sitten koiraan kyllästynyt tai mikä olikaan syy kun Galgos en Familian tarhalle koiran hylkäsivät. Onneksi edes sinne, eivätkä tappotarhalle. Galgos en Familian tarhalla koirista pidetään hyvää huolta, tilat ovat asianmukaiset ja vapaaehtoisia käy paljon koirista huolehtimassa. Perla etsii kotia Espanjan Koirat - yhdistyksen kautta ja tarkemman kuvauksen voi lukea täältä. Sivuilta löytyy myös adoptioon liittyvät infot.

Perlasta huomaa kyllä että on kotikoirana ollut. Mukana tuli jopa terveyskortti jossa on Perlan terveyshistoriaa ja rokotuksia vuodesta 2010 alkaen. Huolta on pidetty ja tavat opittu. Kaikki peruselämään liittyvät asiat sujuvat mallikkasti; autossa matkustaminen, remmissä kävely, kotona eläminen. Sisäsiistikin vaikuttaa olevan. Nimensä tunnistaa selvästi ja tulee reippaasti kutsusta luokse. Muiden koirien kanssa tulee hienosti toimeen, sekä kaikkien ihmisten myös. Ja on niin huippu kaunis! Pikkasen täytyy kasvattaa lihaksia sekä saada massaa, mutta jo nyt on kyllä todella upea koira.

Vaikuttaa kaipaavan rauhaisaa ja chillailevaa kotia tämä kaunokainen. Ei turhaan hötkyile yhtään mistään asiasta, makailee mielelään kaikessa rauhassa. Varmasti vielä alkujännitystäkin mutta hyvin rauhallinen koira on kyseessä, välillä melkein unohtuu että meillähän on hoitolainenkin. Pieniä ilohepulin alkeita hyppäysten muodossa on alkanut näkyä varsinkin kun ruokaa jaetaan - ja häntää heilutellaan iloisesti kaikille.

Blogi avasi omat Facebook-sivut viikko sitten, sinne on tulossa myös päivityksiä kuvien muodossa. Perlasta luvassa siis sieläkin infoa ja myös kuulumisia päivitellään tänne blogiin kun paremmin tutustutaan. Käykäähän tykkäämässä sivusta!

torstai 22. toukokuuta 2014

Galgojen tilanteesta Espanjassa (Arturo)

Elin täysin tietämättömänä vinttikoirien karmeasta kohtelusta Espanjassa (ja muuallakin maailmassa) elämäni ensimmäiset vuosikymmenet. Siitäkin huolimatta että olen ollut asiasta täysin tietoinen jo useamman vuoden - välillä törmää kohtaloihin joiden edessä ei voi kun epäuskoisena pudistella päätään - eihän tämä voi olla totta.

Espanjassa galgojen - eli espanjanvinttikoirien - tilanne ja kohtelu ylittää usein mielikuvituksen rajat. Koiria käytetään pääasiassa metsästykseen ja kauden päätyttyä tammikuun lopussa koirat hävitetään kuin roskat. Galguerot - metsästäjät - hankkivat uudet koirat syksyllä kauden taas lähestyessä alkuaan. Galgojen kasvatusfarmeja löytyy eri puolilta Espanjaa jossa uusia pentuja tuotetaan maailmaan tapettujen tilalle. Galgon elinkaari on varsin lyhyt, muutamaa kautta pidempään harvoin metsästäjät koiriaan pitävät. Yksi syy on se että koira on arvoton työkalu, josta ei ole kuin haittaa metsästyskausien välissä. Toinen syy on se että koirat juoksutetaan loppuun metsästyskauden aikana. Suurin osa koirista jotka ihmeen kaupalla selviävät ja päätyvät koiria auttavien organisaatioiden haltuun ovat nuoria, 2-3 vuotiaita, sitä vanhemmat harvat hengissä selviävät ovat ilmeisesti olleet poikkeuksellisen kovia juoksijoita kun metsästäjät eivät ole aikaisemmin koirasta eroon hankkiutuneet. Narttukoirat onnistuvat selviämään vanhemmiksi jopa lähes 10-vuotiaiksi toisinaan- työnään synnyttää metsästäjille uusia galgopentuja. Hyljättyjen ja tapettujen koirien määrää vuositasolla on mahdoton määritellä tarkasti mutta arviot liikkuvat kymmenissä tuhansissa.

Galgon elämään Espanjassa kuuluu nälkä, jano, metsästäminen, suurissa laumoissa eläminen huonoissa tiloissa, pahoinpitely, hylkääminen ja lopulta - ehkä siunauksena - kuolema. Kuolema on usein kivulias ja hidas. Koiria myrkytetään, hirtetään, poltetaan, haudataan elävältä, hukutetaan, heitetään liikkuvista autoista tielle, köytetään puihin kiinni kitumaan tai vaan jätetään - joskus jopa kuono teipattuna kiinni ettei koira voi etsiä ruokaa tai juoda. Joskus galguerot toimittavat koiransa kunnallisille tappotarhoille tai yksityisten koiria auttavien tarhojen luo. Kunnalliselle tarhalle päätyneelläkin koiralla on mahdollisuus sillä useat yksityisesti toimivat turvatarhat noutavat galgoja turvaan. Apua vaille jää kuitenkin valtava määrä koiria sillä apua tarvitsevia on enemmän kuin auttajia.


Video kertoo tarinaa galgojen elämästä Espanjassa - en suosittele ihan heikkohermoisille. Jos päätät katsoa, suosittelen että vedät syvää henkeä ensin ja varaat jotain mihin voit niistää. Kuvamateriaali ei ole mukavaa katsottavaa, mutta totta.

Valistusta galgojen puolesta tienvarsitaululla Espanjassa
Miksi tämä sallitaan, miksi kukaan ei tee mitään? Tilanne on paranemassa, hiljalleen, mutta on silti edelleen hyvin huono. Enää ei kuitenkaan samassa mittakaavassa järjestetä peijaisia metsästyskauden päättyessä jossa yhtenä ohjelmanumerona on galgojen joukkohirttäjäiset. Galguerojen tavalla toimia on pitkät perinteet Espanjassa ja koirilla ei ole sielua tai arvoa - näin uskotaan. Metsästäjien toimintaa suojelee myös poliitikot ja viranomaiset sillä moni heistä itse metsästää myös. Espanjassa ihmiset ovat kuitenkin heräämässä ja monet galgot löytävät adoptiokodin myös kotimaastaan mitä ei vielä kymmenisen vuotta sitten tapahtunut juurikaan. Galgojen puolesta työskentelevät organisaatiot ovat tehneet kampanjointia ja valistustyötä ja jopa saaneet haastettua oikeuteen metsästäjiä - ja metsästäjät saaneet tuomioita koiriensa epäinhimillisestä kohtelusta. Galgo News on hyvä sivusto jonne on kerätty paljon tietoa galgojen tilanteesta yleensä sekä auttamistyöstä.


Arturo löydettäessä, kuvat BaasGalgo

Kuvan koira on meidän Arturo. Arturo löytyi yhdessä monen muun galgon kanssa Cordobasta tappotarhalta. Ei siis kunnalliselta vaan ihan jostain keskeltä-ei-mitään minne iso joukko galgoja oli jätetty oman onnensa nojaan hiljalleen kitumaan hengiltä. Arturon paino oli noin 17 kiloa tuolloin. Artun ja muut koirat haki turvaan Baasgalgo yhdistys. Yhdistys on hollantilaisen Sandra Baasin perustama ja he ovat toimineet Espanjassa vuosia auttaen galgoja. Sandra kertoi että hän ei ikinä uskonut että Arturo selviäisi. Koira oli äärimmäisen huonossa kunnossa eikä alkuun klinikalla annetut hoidot tepsineet eikä koiran kunto alkanut kohentua. Eläinlääkäri oli sanonut että odotetaan nyt vielä yhden yön yli ja jos koira ei ala toipumaan, on paras päästää Arturo sateenkaarisillalle. Aamulla Arttu oli ollut jalkeilla häntäänsä heiluttaen. Siitä alkoi toipuminen klinikalla ja kotihoidossa Espanjassa kunnes Arttu oli tarpeeksi vahva siirtymään tarhalle.






Arturo lensi meille syyskuussa 2011. Elämä Espanjassa ei ole jättänyt ruumiillisia eikä henkisiä arpia. Arturo on iloinen, ihmisiin ja maailmaan luottava sosiaalinen ja hauska koira. Arturo painaa nykyään 31 kiloa.

Galgoja voi auttaa monilla eri tavoin. Jos vinttikoirat rotuna kiinnostaa kannattaa harkita galgon adoptoimista. Ensin kannattaa kuitenkin perehtyä tarkemmin galgoihin sillä ihan jokaiselle tämä koira ei sovi. Galgo on rotuna alkukantainen ja hyvin metsästysviettinen joka tulee huomioda monessakin asiassa. Galgoja voi myös auttaa tukemalla järjestöjä jotka työskentelevät koirien auttamiseksi, tiedottamalla ihmisiä galgojen tilanteesta sekä painostamalla päättäjiä EU-tasolla puuttumaan asiaan.




sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Blogi perusti oman Facebook-sivun!

Ihan saunassa saatu idea; että olisipa helppoa jakaa tarinoita ja kuvia sitä kautta kun se kuvien katto tulee jossain vastaan näissä blogipohjissa.

Joten tervetuloa visiteeraamaan myös Facebook-sivuilla!


lauantai 17. toukokuuta 2014

Yes! We Care! - Helsinki, 17.5.2014

Mistä tässä on kyse?

Romaniaa on vaivannut vakava kulkukoiraongelma jo pidempään. Tilanne kärjistyi viime syyskuussa pienen pojan kuoltua kulkukoirien hyökkäyksen kohteena - tai näin ainakin asiasta kerrottiin. Viimeisimmät tiedot tapahtuneesta kuitenkin ovat vahvistaneet näkemystä että kulkukoirat eivät ole olleet millään tapaa osallisia pojan kuolemaan.  Pojan kuoleman jälkeen syyskuussa nousi massahysteria ja viha kulkukoiria kohtaan. Maassa hyväksyttiin laki joka sallii koirien silmittömän ja brutaalin tappamisen kaduilla sekä kunnallisilla tarhoilla. Koiravihan kohteeksi on joutunut myös ihmisten omistamia koiria joita on jopa revitty omistajien käsistä tarhoille vietäväksi ja tapettu kaduille. Romania on viitannut kintaalla suosituksille kulkukoirapopulaation tehokkaaseen hillitsemiseen - koirien sterilointi projekteille. Tappamisesta saa rahaa, joten se jatkuu. EU-komissiolta vaaditaan nyt välintöntä puuttumista tilanteeseen. Olen listannut alle linkkejä josta voi lukea tarkemmin tilanteesta, siihen johtaneista syistä ja seurauksista.

Suosittelen myös katsomaan vartin mittaisen videoraportin Stray Dog Rescuers. Kattava ja informatiivinen paketti josta saa pähkinänkuoressa faktat Romanian tilanteesta.




Rescueyhdistys Kulkurit ry järjesti Helsingissä 17.5 mielenilmaisun tilanteesta. Yes! We Care! - marssi järjestettiin saman aikaisesti eri puolilla Eurooppaa. Ylen uutiset huomioi tapahtuman verkkosivuillaan jo 14.5.

Tämän päiväinen tapahtuma oli aivan mielettömän hieno! Aurinko paistoi ja väkeä oli tullut paikalle iso määrä, osa pidemmänkin matkan takaa. Kokoonnuimme Senaatintorilla jos tapahtuman avasi Kulkureiden Johanna ja Salla, sekä Animalian Marianna. Kävelimme poliisiauton johtaessa kulkuetta keskellä Aleksanterinkatua ja oli hienoa katsoa kun kadun varsilla ihmiset pysähtyivät katsomaan sekä valokuvaamaan punaisten pallojen - ja koirien täyttämää kulkuetta. Mediaakin oli paikalla joten toivottavasti tapahtuman myötä tärkeä asia saa aikaa mediassa. Iltalehdestä löytyy jo juttua! Helsingissä vietettiin samaan aikaan ravintolapäivää joten ihmisiä oli kaupungilla normaalia enemmän mikä oli tietenkin hieno juttu että asian kohtaa mahdollisimman moni.

Kulkue päättyi Eduskuntatalolle jossa istuimme rappusille kuuntelemaan kansanedustaja, eurovaaliehdokkaan Maria Lohelan sekä Helsinkin kaupunginvaltuutetun Johanna Sumuvuoren ajatuksia asiasta. Sumuvuoren puheesta jäi erityisesti mieleen että Kennelliittojen ympäri Eurooppaa tulisi myös kantaa vastuuta ja toimia kulkukoira-asioissa. En voisi enempää samaa mieltä olla. Kirjalliset tervehdykset olivat lähettäneet MEP Sirpa Pietikäinen, MEP Satu Hassi, MEP Anneli Jäätteenmäki, kansanedustaja Jaana Pelkonen ja ministeri Henna Virkkunen jotka iloksemme luettiin. Hienoa, että Romanian tilanne kiinnostaa näin montaa päättäjää - ja he myös toimivat aktiivisesti Romanian tilanteen auttamiseksi.

Päivä jatkui vielä Ruttopuistossa jonne Kulkurit olivat laittaneet pystyyn oman pop up kahvilansa. Väkeä riitti sieläkin, toivottavasti kassaan kilahti kunnolla rahaa korien hyväksi.

Kiitos Kulkurit mahtavasta päivästä! Teidän työllänne on ollut iso merkitys Romaniassa sekä valistamisessa tilanteesta täällä Suomessa. Lisäksi on pakko sanoa että en voi kuin ihailla sitä miten merkittävän yhdistyksen olette saaneet kasaan muutamassa vuodessa. Teillä on loisto jengi - paljon hyvää energiaa pyörittämässä yhdistystä. Oli kunnia saada kävellä teidän takana tänään punaisen pallon kanssa ja osoittaa tukea  Romanian koirille sekä kaikille teille jotka jaksatte väsymättä taistella koirien puolesta. Respect!

Otin tapahtumassa paljon kuvia ja kuva-albumi löytyy Tassunpohjia-blogin Facebookista.







perjantai 9. toukokuuta 2014

Herkkä, pieni Judy

Judy ja Jimi, kovin samanlaiset
Kotihoitolaisemme Judy on herkkä, suloinen pieni koira. Ja aivan kuin meidän Jimin pikkusisko. Judy on kovin tuore hoitolainen ja vasta tutustumme toisiimme, mutta pakko oli jo hieman hänestä kirjoittaa. Judya jännittää vielä hieman kaikki. Uudet ihmiset, uudet koirat, uusi ympäristö, pesukoneen äänet.

Verrattuna meidän kahteen aikaisempaan hoitolaiseen joista olen kirjoitellut, Judy on hyvin rauhallinen. Uskon että reipastuu varmasti kovasti kun itsetunto hieman kohoaa sekä oppii huomaamaan ettei mitään tarvitse jännittää tai pelätä. Hieman varpaisillaan hän hissuttelee ympäriinsä, mutta uteliaasti kuitenkin käy omatoimisesti katsomassa mitä missäkin on ja mitä tapahtuu. Tällä hetkellä levollisesti nukkuu päiväunia muiden koirien kanssa. Pientä arkuutta ja epävarmuutta kuitenkin on ja tulevassa kodissa täytyykin olla valmius koiran opettamiseen ja rohkaisemiseen, sekä olla erityisen varuillaan ettei koira karkuun pääse. Judylla on selvästi luottamuspula alkuun uusia ihmisiä kohtaan eikä luokse tule kuin varovasti omalla ajallaan - päin vastoin pakenee jos kohti menee liian reippaasti. Tästä syystä en ole päästänyt Judya vielä olemaan irti meidän aitauksessa sillä häntä myös kovasti kiinnostaa mitä aidan toisella puolella on. Remmissä menee nätisti, varovaisesti tutkien hajuja ja ympäristöä. Karkuun päästessään olisi varmasti haasteellinen tehtävä saada kiinni koira jolla epävarmuutta on. Ihmisiä ei pelkää, mutta ei tosiaan juokse ensimmäisenä tervehtimään uutta ihmistä vaan tarkkailee tuonnempaa ja varovaisesti, hieman alistuen tulee katsomaan. Muiden koirien kanssa ei ole vielä juurikaan kommunikoinut, vienoa haistelua ja tutustumista vasta.  Pikku hiljaa mennään eteenpäin kaikessa rauhassa - ja myös kiloja kasvatetaan, hieman on laiha. Rapsutuksista ja hellyydestä pitää kovasti - on tullut ihan omasta aloitteestaan varovasti viereen istumaan ja selälleen kellahtanut kun olen hellitellyt. Varmasti reipastuu, nuori koirahan hän on joten itsevarmuus kasvaa kyllä. Passin mukaan Judyn syntymäaika on heinäkuu 2013.

Judy ja hänen siskonsa, Gisela, ovat löytyneet yhdessä maaseudulta kuljeksimasta. Gisela on lentämässä tänään Suomeen kotihoitoon joten kumpaankin sisarukseen pääsee tutustumaan. Kotihoitoon saapui Judyn kanssa samalla lennolla myös Monica. Pidempään on ollut Suomessa kotihoidossa hauska Chuck johon kannattaa tutustua. Meidän lähellä kavereilla on kotihoidossa hurmaava ja elegantti galgorouva Mulata.  Muitakin kotihoidossa Suomessa olevia koiria löytyy Espanjan Koirien sivuilta, sekä tietenkin iso määrä omaa kotia etsiviä koiria tarhoilla Espanjassa.

Jotenkin juuri tälläiset meidän Jimin näköiset koirat kuten Judy onnistuvat aina sulattamaan sydämen täysin. Mitähän kaikkea Judykin on ehtinyt näkemään ja kokemaan, vasta noin nuori koira. Pitkän matkan kulkenut, meidän rahille nukkumaan. Kaikki menneet kokemukset ei varmasti ole olleet ihan positiivisia koska noin kovasti kuitenkin jännittää. En kuitenkaan usko että kyseessä on varsinaisesti arka koira, vaan koira joka tarvitsee hieman aikaa ja tukea uusissa tilanteissa. Oppii varmasti luottamaan ihmisiinsä kyllä kun koiran ehdoilla ja rohkaisten etenee.

Lisää kuulumisia luvassa myöhemmin!

(EDIT 12.05.2014: Judy on saanut kodin <3) 

torstai 8. toukokuuta 2014

#voteforanimals 220

Huomasin eilen kävellessäni läpi Kampin että eurovaalien kampanjointi on alkanut tosissaan. Kampin Narinkkatorille oli ilmestynyt ainakin Kokoomuksen ja Vihreiden kopperot sekä vaalimainoksia oli noussut reunustamaan kadunvarsia. Oma ehdokkaani on ollut selvillä jo pidempään joten sinänsä vain ihan mielenkiinnosta pälyilin mainoksia tänä aamuna sateessa ja päädyin näppäämään kuvan omasta ehdokkaastani.

Vaalit ja ehdokkaat - oma ehdokas on aina hyvin henkilökohtainen valinta perustuen omiin arvoihin - tai niin sen ainakin minun mielestäni pitäisi olla. Henkilökemiat tietenkin valintaan vaikuttavat myös - äänen saavan tulee jollain tapaa "kolahtaa" äänestäjän mieleen ja sieluun. En pidä itseäni mitenkään poliittisesti valveutuneena; maailmassa, Suomessa ja Euroopassa on paljon asioita joita tulisi korjata sekä eri kantoja siihen minkä pitäisi olla ensimmäisenä listalla ja kuinka asioita pitäisi hoitaa. Tulevissa vaaleissa (ja noin muutenkin) minulle on kuitenkin tärkeää eläinten asema ja on ollut mukava nähdä että eläinkysymykset Euroopassa ovat olleet näkyvästi esillä näin vaalien alla. Ehdokkaani Sirpa Pietikäinen on pitkään tehnyt valtavan hyvää työtä meppinä eläinten puolesta ja toivon että työ saa jatkua.

Ollessani vielä osana Espanjan Koirien hallitusta ja tiedottajana, sain viime vuonna mahdollisuuden haastatella Pietikäistä lyhyesti liittyen Euroopan parlamentille tehtyyn kannanottoon koskien vinttikoirien kidutusta ja tarpeetonta tappamista Euroopassa. Haastattelun voi lukea täältä. Haastattelun yhteydessä Sirpa Pietikäinen lupautui vuoden 2013 Löytökoiralauantai-tapahtuman suojelijaksi. Hän ei itse paikalle päässyt mutta hänen terveiset luettiin tapahtuman avajaistilaisuudessa. Pietikäinen on lisäksi tehnyt hartiavoimin työtä EU:n laajuisen lemmikkieläinrekisterin saamiseksi. Omaa sydäntäni on myös lämmittänyt Pietikäisen kannanotot Espanjan härkätaistelujen lopettamiseksi sekä luonnollisesti myös vetoaminen Romaniassa tapahtuvien julmuuksiin koiria kohtaan lopettamiseen. Pietikäisen ajamat asiat ovat minulle tärkeitä asioita joita omassa päässäni pyörittelen ja mietin miksi en voi tehdä asioille mitään. Tästä syystä minun ääneni saa numero 220 sillä haluan että EU-tasolla on vaikuttamassa ihminen joka on vakuuttanut toimivansa minun arvojeni mukaisesti teoilla, ei vain sanoilla. Pietikäisen työ ei ole tapahtunut ainoastaan kaukana Brysselissä vaan omien kokemusteni mukaisesti hänellä on ollut aikaa ja tahtoa myös kuunnella meitä sekä viedä asioita eteenpäin. Kehoitus jonka sain häneltä haastattelun yhteydessä koskien välillä epätoivoiselta tuntuvaa  taistelua vinttikoirien - ja muutenkin kodittomien koirien aseman puolesta "älkää luovuttako" on jaksanut kannustaa niinä hetkinä jolloin tuntuu että oma panos on täysin turha, asiat ei ikinä muutu.

On ollut hienoa seurata varsinkin SEY:n ja Animalian tapaa toimia näiden vaalien alla. Eläinpolitiikka-sivuston on varsin kattava tietopläjäys näkemyksiin eläinpolitiikasta Suomessa ja Euroopassa. Sivustolta löytyy myös lista eurovaaliehdokkaista jotka ovat allekirjoittaneet sitoumuksen eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Kannattaa tsekata löytyykö oma ehdokas sieltä, allekirjoittaneiden joukosta. Sitoumuksen allekirjoittamatta jättäminen ihmetyttää. Ehkä seuraavat kuuluisat lainaukset osaavat pukea sanoiksi paremmin sen mitä en itse osaa - eli miksi politiikassa tulee olla mukana päättäjiä joilla on agendalla myös eläinten hyvinvoinnin parantaminen.

"He who is cruel to animals becomes hard also in his dealings with men. We can judge the heart of a man by his treatment of animals." --Immanuel Kant

"The greatness of a nation and its moral progress can be judged by the way its animals are treated."--Ghandi


"I am in favor of animal rights as well as human rights. That is the way of a whole human being." --Abraham Lincoln


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Ei ole hoitolaisia meillä enää kun ne ovat omissa kodeissa!

Kuluvan kevään aikana meillä on käynyt kotihoitolaisina etsimässä omia koteja Nika ja Gala. 

Kumpikin oli oikeastaan melko saman tyyppisiä koiria, iloisia, energisiä tyttöjä. Hirveä ikävä tietenkin jää vaikka tarkoitushan on että omaa kotia etsitään ja täällä ollaan vaan välietapilla. Hienoihin perheisiin kumpikin päätyi - ja kummallakin on aika samannäköiset mustat pörrökaverit uusissa kodeissa. Ja tärkeintä tietty että kummankin kodin kanssa on keskustelukanavat on auki ja kuulumisia koirista kuulee. Gala asuu pk-seudulla joten eiköhän tuossa treffeillekkin ehditä. Nika on hieman kauempana, toivottavasti häntäkin joskus vielä nähdään.

Pidemmittä puheitta - pari kuvaa kummastakin uusien perheiden - uusien koiralaumalaistensa kanssa. Ja taas kyynelkanavat auki itsellä, on ne niin ihania, ja vielä ihanampaa on kun koira ja koti kohtaa - ja joku toinen koira sielä Espanjassa on näiden kodin saaneiden vuoksi saanut mahdollisuuden - mahdollisuuden mahtua turvatarhalle.

No mutta - stay tuned for the next episode - eihän tämä kotihoitajan ura ollut tässä, todellakaan.


Gala ja uusi koiraperheenjäsen autoretkellä. 

Gala ja uusi koiraveli pönöttää. Oisko makupalojen jako meneillään?

Nika lähdössä uuden perheenjäsenen kanssa retkelle. 

Nika ja kaveri kaivavat yhteistuumissa kuoppaa.