sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Senkin ahneet eläinlääkärit! (?)

Törmäsin muutama päivä sitten Talouselämän juttuun koskien eläinlääkäripalvelujen hintoja. Asiaan törmää kyllä säännöllisesti myös muissakin paikoissa, erityisesti eri keskustelupalstoilla. Kyllähän eläinlääkärissä käynti vie yleensä melko ison osan pankkitilin saldosta mikä kirpaisee, mutta onko oikeasti kyse siitä että kyseessä on eläinlääkäripalveluja tarjoavien tahojen ahneus?

Kyllä, eläinlääkärien palveluja tarjoavat yritykset ovat liikeyrityksiä, eivät yleishyödyllisiä voittoa tavoittelemattomia järjestöjä. Näin ollen varmasti myös heillä on tarkoituksena tuottaa voittoa sen sijaan että yritykset pyörsivät miinuksella tai hädin tuskin 0 tuloksessa vuosittain. Mutta kun niitä lääkärikäyntien hintoja miettii niin kyllähän ne muustakin johtuvat kuin järjettömien voittojen tavoittelusta.

Eläinlääkärikäyntien hinnoista kun keskustellaan, useasti moni vertaa niitä ihmisille tarkoitettujen palvelujen hintoihin ja jopa kunnallisen puolen terveyskeskusmaksuihin. Eihän näistä nyt oikeasti voi edes samana päivänä puhua, ihmisille tarkoitetun julkisen terveydenhuollon hinnoista ja eläinlääkärien taksoista. Samoin ei voi myöskään verrata ihmisten yksityisen puolen lääkäripalveluja; niistäkin suurimmasta osasta saa Kela-korvauksen. Lemmikkieläimet ei kuulu julkisilla varoilla tuettavan terveydenhuollon piiriin joten tottahan toki niiden hoidattaminen enemmän maksaa. Toinen juttu on että ihmisten terveydenhuollon palveluissa ei ole arvonlisäveroa. Eläinten on, ja iso prosentti onkin, 24%. Eli jos ihmisenä menet yleislääkärin vastaanotolle ja käynnin hinta on 80 euroa + 0% alv = 80 euroa. Koirallasi käynti eläinlääkärillä maksaa 80 euroa + 24% alv = 99,20 euroa.

Useasti verrataan hintoja eri kaupungeissa ympäri Suomea ja eri klinikoilla. Sekään ei noin simppeliä ole. Tottahan toki maakunnissa eläinten hoidattaminen halvempaa on, pienellä asemalla jossa työskentelee toiminimellä yksi lääkäri, joskus palkattuna on eläintenhoitaja. Näillä asemilla ei kuitenkaan ole valmiuksia samoihin toimenpiteisiin kuin isommilla klinikoilla. Toki niissä hoituu perusterveydenhuoltoon liittyvät rokotukset ja korvatulehdusten hoidot virka-ajalla siinä missä muuallakin - mutta vaativimpia toimenpiteitä varten sitten passitetaan muualle. Suuremmat klinikat työllistävät useita eläinlääkäreitä, pieneläintenhoitajia ja mahdollisesti muutakin henkilökuntaa. Henkilökuntaan kuuluu usein eläinlääkäreitä jotka ovat hankkineet erityisosaamista eri osa-alueilla.  Klinikoilla on pitkät aukioloajat myöhään iltaan ja viikonloppuisin. Klinikoilla on leikkaussalit ja laitteistot joilla pystytään toteuttamaan hyvinkin monimutkaisia toimenpiteitä; pikkuasemilta harvoin löytyy edes ultraäänilaitetta. Eihän nämä laitteet ilmaisia ole, kuten ei toimitilatkaan eikä varsinkaan palkkakustannukset. Pääkaupunkiseudulla hintaa nostaa se fakta että ollaan missä ollaan - toimitilojen vuokrat ovat ihan eri luokkaa kuin muualla Suomessa sekä myös palkkakustannukset korkeammat.

Onneksi kuitenkin eläimen voi nykyään vakuuttaa. Ei kaikkia, onhan noita ehtoja. Juuri tänään katselin ja tilasin perheemme uusiokoiralle laajalla turvalla varustetun vakuutuksen. Vuosihinnaksi tuli noin 230 euroa. En koe että summa on kovinkaan suuri. Onhan siinä omavastuu tietenkin kun eläinlääkäriin menee mutta silti - loukkaantumisen tai sairastumisen ei tarvitse olla kovinkaan massiivinen että jo yhdellä käynnillä vakuutus on maksanut itsensä takaisin. Jos vakuutusta ei saa esimerkiksi eläimen iän vuoksi tai muista syistä niin silloin täytyy olla sitä puskuria jemmassa että eläimelle pystyy tarjoamaan parhaan mahdollisen hoidon kustannuksista riippumatta. Eläinlääkärit eivät ahneuksissaan meiltä eläinten omistajilta veloita isoja summia vaan hintoihin on ihan järkiperäiset syyt kuten toiminnan kulurakenne ja verotus. Onhan seuraeläimen pitäminen kuitenkin jokaisen itse päätettävissä sekä pidosta aiheutuvat kulut maksettava itse - eikä asiaa voi myöskään tämän vuoksi verrata yhteiskunnan tuottamien tai tukevien palvelujen hintoihin kuten ihmisille tarjottava julkinen terveydenhuolto.








lauantai 13. syyskuuta 2014

Pentu tuli taloon!

Perheemme on lisääntynyt! Oikeastaan lisääntyminen tapahtui jo lähes kaksi viikkoa sitten, 3.9. Silloin kävimme Malagan lennolta hakemassa kotiimme kotihoitolaisen, tai kotikokelaan, miten sen nyt ottaa. Olimme katselleet pidempään jo Galgos en Familian tarhalla olevaa pentusta ja miettineet onko tässä meidän uusi koira. Ihan suoraan emme uskaltaneet adoptiopäätöstä tehdä vaan halusimme hieman katsella kuinka muut koiramme ottavat vastaan noin nuoren koiran ja vasta sitten päättää onko hän meidän koira vai ainoastaan opettelemassa kotihoidossa kotikoiran elämää. Ihan näin nuorista kavereista ei meidän koirilla ei juurikaan kokemusta ole mutta hienostihan tässä on mennyt.

Pentu johon ihastuimme oli nimeltään Silver (tai Sylver, kumpaakin käyttivät) ja ollut tarhalla lähes ikänsä. Arvioitu syntymäaika oli maaliskuu 2014 ja koira oli löydetty pienenä roskiksesta. Sinne oli joku päättänyt koiranpennun heittää. Onneksi löytyi ja pääsi tuonne Galgos en Familian tarhalle, hyvään hoitoon. Galgoahan tuossa on mutta on hyvinkin mahdollista että mixiin on mennyt mahdollisesti ehkä pointteria. Katsellaan millainen hänestä kasvaa! Painoa on nyt 14kg ja korkeutta noin 45cm. Nyt hän on sitten täällä meillä. Nimikin vaihtui sillä vaikka Silver on hieno nimi, se ei oikein tuntunut sopivan suomalaiseen suuhun. Huviksemme heitimme että "se on sitten Musti" ja Mustiksi jäi. Musti Da Silva, espanjalaisia sukujuuria kunnioittaen.

Saapumispäivänä
Musti on kyllä uskomattoman oppivainen poika. Rohkea ja reipas, todella ihmisrakas ja iloinen. Oppimiskyky on huikea. Nuoren koiran halusimme adoptoida myös siksi että pääsee itse kouluttamaan koiraa ihan alusta lähtien kun koira on "tabula rasa". Ihan ensimmäisenä vuorokautena Musti oletti että sisällä on tietty paikka telkkarin edessä minne pitää pissata, mutta nopesti hiffasi ettei vessa ole siinä - vaan ulkona. Vahinkoja sattuu vielä eikä osaa ulos pyytää itse, mutta kun tarpeeksi usein ulos pääsee niin sinne osaa asiansa heti tehdä. Samoin oppi muutamalla harjoituskerralla käskysanan istu. Remmikäytös on hienoa ja osaa jo istua ilman käskyäkin viereen odottamaan jos haluan tehdä ohitusharjoituksia muiden koirien mennessä lenkillä ohi. Sama homma ruokakuppien jaossa, tietää oman ruokailupaikkansa ja istuu siihen odottamaan että kuppi tulee. Mahaan käsky alkaa myös olla hallussa. Yksinoloja harjoitellaan myös kovaa vauhtia ja mallikkaasti edetään.

Onhan se hassu ja villi :D Saa pentuhepuleita välillä ja nurmikon mättäät vaan lentelee kun vetää pikomia ympäri pihaa. Tykkää juoksennella ja noutaa leluja sekä niiden kanssa touhuta, kaivaa kuoppia ja tutkiskella asioita. Mustin tulevaisuudelle on suunnitelmia ehkä osallistua rally-toko kurssille tai vastaavalle, varmasti tykkäisi ja omistajatkin oppisivat uusia juttuja.

Mustin elämää ja kasvua seurataan blogissa jatkossakin. Olemme onnellinen pentuperhe!

Video tarhalta Mustista.




Mustin toi Suomeen Kodittomat Espanjan Koirat ry.




torstai 11. syyskuuta 2014

Pohdittavaa sinulle joka mietit koiran hankintaa - varsinkin adoptoimalla kodittoman koiran ulkomailta

Luin eilen loistavan bloggauksen Fifirockilta koskien nettiviidakkoa johon koiranostaja saattaa törmätä etsiessään uutta perheenjäsentä. Blogin voi lukea täältä, suosittelen lukemaan! Blogissa kerrotaan kuinka koirakaupoilla on mahdollisuus tulla huijatuksi; ei ainoastaan pentutehtaan tuotteiden parissa vaan voi olla ettei koiraa edes olemassa olekkaan. Omakohtaiseen kertomukseen luovan pentunettihuijauksen kohteeksi joutuneeseen voit tutustua täältä. 

Koirat ovat oikeastaan oiva tapa huijata; keneempä ei vetoaisi kuvat suloisista äkkiä uutta kotia tarvitsevista pennuista tai onnettomista hyljätyistä kodittomista koirista tappotarhoilla? Kannattaakin näitä ilmoituksia lukiessaan vetää henkeä ennen kuin alkaa esimerkiksi lahjoittamaan rahaa kodittomien eläinten tukemiseen ulkomailla, adoptoimaan koiraa jota markkinoidaan sääliin vedoten tai tilaamaan ulkomailta pentua pelkän rivi-ilmoituksen perusteella.

Adoptiokoira saapumassa Suomeen. Kuvan koira on tuotu
noudattaen annettuja määräyksiä, TRACES-rekisteröitynä,
Suomeen rekisteröidyn yhdistyksen kautta. 
Linkkaamissani kirjoituksissa on oikeastaan kerrottu kaikki mitä itsekin haluan koskien rescuekoirien välittämiseen ulkomailta - mutta kertaus on opintojen äiti, eikö vain. Moni lankeaa tietämättömyyttäänkin ottamaan koiran yksityisen välittäjän kautta joka ei toimi annettujen määräysten mukaisesti joten asiaa ei mielestäni voi olla kertaamatta liikaa. Uusia toimijoita alalle nousee kuin sieniä näin syksysateilla metsään joten koiran hankintaa miettivällä on todellakin melkoinen työ seuloa jyvät akanoista. Koiria välittävään tahoon kannattaa tutustua ja jos ei tietoa löydy niin haastatella toimija perusteellisesti.

Kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin koiran adoptiota ulkomailta miettiessäsi. Vastuullisen yhdistyksen tunnistat jo helposti siitä että vastaukset alla oleviin pohdintoihin löytyvät yhdistyksen nettisivuilta eikä niitä tarvitse etsiä tai kysellä.


  • Toimija itse. Onko kyseessä yksittäinen henkilö, ulkomailla toimiva taho vai Suomeen rekisteröity yhdistys? 
  • Löytyykö nettisivuja vai toimiiko välittäjä vain Facebookissa? Mitä Google-haku löytää?
  • Mitä informaatiota löydät toimijasta? Onko toimijalla selkeät yhteystiedot? Löytyykö puhelinnumerot ja muutakin kuin epämääräinen ilmaissähköpostiosoite?
  • Kertooko toimija myös kohdemaansa tilanteesta yleisesti?
  • Onko toimija rekisteröitynyt Suomessa Eviraan kaupalliseksi maahantuojaksi ja tehdäänkö koirista TRACES rekisteröinti lähtömaassa? Löytyykö rekisteröintitiedot ja numerot? Lue Eviran tiedote.
  • Mitä kerrotaan koirien terveysasioita? Kerrotaanko yleisesti lähtömaan eläinten terveystilanteesta sekä koirille tehtävistä toimenpiteistä ennen tuontia?
  • Kuinkas tukiverkot? Onko toimija verkostoineen tukenasi myös sen jälkeen kun koira on saapunut Suomeen? Koirasi saattaa elää jopa 15 vuotta - onko toimija silloin vielä olemassa ja lupaako tarjota tukea senkin jälkeen kun koira on sinulle luovutettu?
  • Onko toimija itse tavannut välittämänsä koirat - vai etsitäänkö koirille koteja vain välittämällä muiden tahojen kuvakansioita eteenpäin?
  • Löydätkö helposti kuvaukset adoptioprosessin kulusta ja siihen liittyvistä asioista?
  • Mitä tietoa löydät toimijan yhteistyökumppaneista kohdemaassa ja siitä kuinka koirat ovat päätyneet tämän toimijan välitettäväksi Suomeen?
  • Toimijan historia? Mikä on toimijan kokemus yleisesti ottaen rescuekoirista ja kohdemaan tilanteesta? Kuinka hyvin toimija tuntee myös Suomen tilanteen ja rescuetoimintaan liittyvät määräykset ja säädökset? 
  • Millaista informaatiota koirista annetaan? Pyritäänkö koiran hankinnassa vetoamaan sääliin surullisin kuvin, epätoivoisin tarinoin tai kertomalla että koira on tappotarhalla ja aika käy vähiin? Perustuuko koirien markkinointi sääliin? Kerrotaanko koirista kattavasti eikä pelkästään ylistävin adjektiivein ja söpöillen? Mainitaanko adoptiota harkitsevalle että koirien luonne ja käytös voi muuttua eikä koirien käytöksestä voida antaa takuuta?
  • Onko koiran kulukorvaus ja siihen sisältyvät asiat esitelty? Minne kulukorvaus maksetaan - onko vastaanottajan tili yksityinen tili vai yhdistyksen - vai pyydetäänkö maksua peräti käteisellä?
  • Kerääkö toimija rahaa? Jos kerää - onko toimijalla sitä varten tarvittavat luvat?
  • Mitkä ovat toimijan arvot? Onko se kestävä kehitys koirien tilanteen parantamiseksi kohdemaassa  eikä vain koirien pelastaminen ja lähettäminen Suomeen ja oman sädekehän kiilloittaminen eläinten pelastajana?

Pohdittavaa siis riittää kun koiran adoptiota ulkomailta miettii. Taustatyö kannattaa ja kuten Fifirock-blogissa mainitaan; se on eläinsuojeluteko että kannat vastuusi jo koiran hankitavaiheessa oli kyseessä pentu tai rescuekoira ulkomailta. Älä adoptoi koiraa ulkomailta jonka tuonnista ei vastaa vastuullinen, rekisteröity yhdistys. Lukaise vielä tämä sivu löytökoiran adoptiosta ulkomailla ja asioista jotka täytyy myös koiran hankkijan huomioida.




keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Halutaan ostaa halpa pentu, myydään pentu halvalla heti!

Pentutehtaasta koiran ostaneet ja surullisesti päättyneet tarinat päätyvät mediaan aina tasaisin väliajoin. En tiedä ovatko tapaukset lisääntyneet sillä viime aikoina aiheesta on kirjoitettu enemmän - vai johtuuko  se siitä että ihmiset ottavat nyt helpommin yhteyttä mediaan kun omalle kohdalle tapaus sattuu. Hienoa kuitenkin että media kirjoittaa näistä tapauksista ja toivottavasti näin palvelevat pennun hankintaa miettiviä ja saavat heidät harkitsemaan asiaa tarkemmin. Pentutehtailua vastaan on esimerkiksi SEY myös kampanjoinut jatkuvasti. Pentutehtailusta varoitteluun on siis hyvin vaikea olla törmäämättä. Keltainen Pörssi, myyntikanava netissä jossa paljon koiria myydään, julkaisee myös ilmoitustensa seassa varoituksia. 
Pentutehtaan oloja (kuva: SEY)

Onkin oikeastaan vähän omituista että hyvinkin näkyvästä monikanavaisesta tiedottamisesta huolimatta pentutehtailijoilla kauppa käy. Ostajia riittää. Kysynnästä johtuen on tarjontaa. Yksinkertaista. Miten se voi olla mahdollista että kauppa käy? Yksinomaan ei voida syyttää ihmisten tietämättömyyttä ja sinisilmäisyyttä asiassa sillä luulisi kyllä että jokainen joka koiraa on hankkimassa perehtyy edes jollain tasolla asioihin. Hälytyskellojen pitäisi alkaa viimeistään siinä vaiheessa soimaan kun kaupat sovitaan parkkipaikalle ja ostajan syliin isketään pieni pentu auton takakontista. Mutta ei - siltikin isketään käteisellä myyjälle monta sataa euroa ja viedeään pentu kotiin. Ja seuraavana päivänä sitten eläinlääkärille kun koira onkin sairas. Koiran myyjää harvemmin enää tavoitetaan jotta sairaan eläimen myyjä saataisiin vastuuseen.

Varmasti siihen että joku päätyy pentutehtailijalta varoituksista huolimatta ostamaan koiran on monia syitä. Pennun saa näin yleensä kotiin hyvinkin nopeasti - ei jakseta odotella viikkotolkulla että haluttu pentu tulee luovutusikään tai jopa niiden syntymistä. Koira halutaan nyt heti kun kerran idea pennusta saatiin. Raha on yksi motiivi, pentutehtaan tuote on halvempi kuin kasvattajalta Suomesta hankittu koira. Mutta mikä on todellinen kustannus kun koira onkin sairas - ja mikä on sen kärsimyksen hinta joka monelle koiralle on aiheutettu vain siksi että joku haluaa säästää muutaman satasen koiran hinnassa? Halpa pentu saattaakin osoittautua nopeasti monin verroin kalliimmaksi kun eläinlääkärissä sairas koira yritetään hoitaa kuntoon. "Ei meille varmaan käy niin"…. Pentutehtailijoista on varoitukset luettu ja riskit tiedetään -mutta sokeasti uskotaan että ei meille niin käy että pentu onkin sairas ja kuolee heti pois. Välinpitämättömyys, tuo syistä pahin. Tiedetään mistä koira tulee mutta asiasta ei välitetä. Koira halutaan eikä kiinnosta vaikka tiedetään että samalla tuetaan tehtailun jatkuvuutta, eläinrääkkäystä, harmaata taloutta, eläinten salakuljetusta.

Pentutehtailuun liittyvien eläinten terveysasioista piittaamattomuus ja siitä aiheutuvat vaarat voisi olla enemmänkin esillä. Koirat voivat olla sairaita ja kuolla, mutta eipä tässä vielä kaikki. Rokottamaton sairas koira voi olla riski myös muille, myös meille ihmisille sekä tietenkin muille eläimille. En jaksa olla ihmettelemättä sitä kuinka joku uskaltaa ottaa kotiinsa koiran hämäristä olosuhteista. Entäs jos se pentu pureekin perheen lasta ja herää epäilyt että koiralla saattaa olla rabiestartunta? Oikeesti - kuka ottaa tietoisen riskin näissä asioissa?

Pennun ostamista miettiessä kannattaa todellakin käyttää aikaa siihen että tutustuu asioihin ja tarkastelee myyjän taustoja sekä kyselee. Myyjää saa ja pitää pommittaa useilla kysymyksillä koiraan liittyen. Myyjältä pitäisi myös kysymystulva tulla ostajalle sillä rehellinen myyjä haluaa tietää minne pentuaan on myymässä ja haluaa myös yhteydenpitoa jatkossa. Keräsin tähän muutamia pointteja jotka pitäisi läpi käydä kun pentukaupoilla ollaan. Älä tee hätiköityjä päätöksiä pennun ostossa vaan käytä aikaasi siihen että teet kunnon taustatyön.

Pentuja tuottava emo tehtaasta (kuva. Iltalehti)

  • Googleta myyjän puhelinnumero ja katso löytyykö numerolla tiedot. Pentutehtailijat käyttävät usein prepaid liittymiä ja samalla numerolla saattaa löytyä useita eri koirien myynti-ilmoituksia. Tai sitten ei koska tehtailijat myös vaihtavat numeroitaan jatkuvasti.
  • Älä ota koiraa heti ekalta käynniltä. Kysy myyjältä että saatteko tulla tutustumaan pentuun ja emoon. Älä suostu tapaamiseen missään ulkona tai yleisellä paikalla millään syyllä. Äläkä siihenkään että myyjä "ystävällisesti" lupaa toimittaa pennun kotiovellesi. Vaadi että pääset kotiin katsomaan koiria tutustumaan ensin ja kaupantekoon myös.
  • Ota kuvia. Jos myyjä on rehellisillä mielin liikkeellä hänellä ei ole mitään sitä vastaan että haluat ottaa kuvia kasvattajasta pentuineen. Huijari ei valokuviin suostu. 
  • Älä suostu käteismaksuun. Vaadi että saat maksaa pankkitilille. Käteisestä ei jää mitään jälkiä joita myöhemmin voisi tutkia. 
  • Tarkasta myyjän henkkarit. Ota tiedot talteen. Kauppakirjaan voi myyjä antaa mitä tahansa tietoja; väärän nimen, väärän osoitteen, väärän numeron. 
  • Älä suostu painostukseen. Kukaan rehellisin mielin kauppaa tekevä ei pakota ostajaa tekemään päätöstä, päinvastoin, kehoittaa harkintaan. 
  • Pyydä nähdä koiran terveystiedot. Kysy missä eläinlääkärillä on käytetty. Jos tiedät että koira on tuotu ulkomailta pyydä nähdä myös vaadittavat TRACES-dokumentit. 
  • Ota kaveri mukaan. Kaveri saattaa olla hyväkin tuki - ja järjen ääni. Varsinkin jos olet kokemattomampi koiraihminen kannattaa mukaan pyytää tuttava jolla on koirakokemusta. 
  • Jos epäilyttää - kävele pois. Jos sinusta tuntuu ettei kaikki ole ihan ok - älä iske rahoja myyjän käteen ja säälistä kanna pentua kotiisi. Sano, että haluat miettiä vielä asiaa.

Ostajalla on viime kädessä vastuu siitä että pentutehtailu saadaan loppumaan. Kun ei ole markkinoita minne myydä niin ei ole myyjiäkään. Kaikki pentutehtaiden koirat eivät ole tuontikoiria Itänaapureista vaan tehtailua esiintyy myös Suomessa. Ole siis varovainen, oli myyjän kansalaisuus mikä tahansa. Loppuun vielä linkkejä joihin kannattaa tutustua.