lauantai 30. elokuuta 2014

Löytökoiralauantai - paras lauantai!

Silke Wrobel
Oli taas niin loistavan mukava päivä Löytökoiralauantaissa Alppilan kirkolla! Neljäs kerta jo, ensi vuonna tapahtuma sitten uudessa paikassa. Pitkään jatkuneet sateet päättivät jättää Alppilan väliin tänään ja aurinko paistoi. Väkeä riitti tänäkin vuonna jopa tungokseen asti. Mukavaa seurattavaa riitti erilaisia kilpailuja ja näytöksiä seuraten sekä tietenkin yhdistysten ständejä tutkien ja erilaisia koiria ihmetellen. Kahvilassa oli superhyvät tarjottavat ja sielä piti pariinkin otteseen käydä syömässä.  Ihan loistava päivä siis!

Tapahtuman suojelijana oli tänä vuonna saksalainen Silke Wrobel joka on tehnyt työtä kodittomien eläinten hyväksi Kreetalla vuodesta 1988. Silke tekee yhteistyötä Kreetan Kodittomat Eläimet ry:n kanssa Suomessa. Silke oli avauspuheessaan selkeästikin liikuttunut suomalaisten halukkuudesta auttaa eläimiä yli maiden rajojen ja Silken puhe sai aika monelle kuulijallekin kyyneleet silmiin.

Tässä muttama kuva tapahtumasta - blogin Facebook-sivuilla on oma albumi jossa paljon lisää kuvia päivästä. Kiitos kaikille mukana olleille, ensi vuotta odotellessa!


torstai 28. elokuuta 2014

Menovinkki lauantaille 30.8 - Löytökoiralauantai Helsingissä!

Nyt jo neljättä kertaa järjestettävä Löytökoiralauantai järjestetään taas tulevana lauantaina, 30.8. Tänne kannattaa ehdottomasti tulla monestakin syystä! Paikalla on useita järjestöjä kertomassa toiminnastaan kodittomien eläinten hyväksi sekä Suomessa että ulkomailla. Järjestöjen lisäksi tapahtumassa on koiramaista ohjelmaa - sekä tietenkin koiria. Mukaan kannattaa tulla varsinkin kaikkien teidän jotka mietitte kodin antamista kodittomalle koiralle tai haluatte tukea kodittomien hyväksi tehtävää työtä - nyt jos koskaan on todella mainio tilaisuus päästä keskustelemaan aiheesta ja tutustumaan eri auttamismuotoihin.

Ohjelmassa on luvassa koirien kilpailuita, koirakulkue, teatteria, valokuvausta, kirpparia…. Kahvilakin löytyy. Tapahtuman juontaa Marianna "Kana" Alanen. Blogi on mukana myös järjestämässä ohjelmaa koira-aiheisella katuliitupiirtelyllä! Pisteemme löytyy pihalta, toivottavasti aurinko paistaa eikä pese heti piirroksia pois. Tulkaahan moikkaamaan ja koristamaan piirustuksilla pihaa!

Blogin katupiirustuspiste löytyy tämän kyltin alta!
Tapahtuma järjestetään Alppilan kirkolla Helsingissä kello 1200-1600. Kirkko on Linnanmäen vieressä ja lähellä on paljon parkkitilaa sekä yleisillä pääsee myös hyvin perille. Tapahtuman tarkempi ohjelma löytyy täältä. 

Tapahtumassa mukana (tieto 28.8):





keskiviikko 20. elokuuta 2014

Miksi "pelastaa" koira ulkomailta kun Suomessakin on paikat täynnä kodittomia?

Tähän kysymykseen joutuu usein vastaamaan ulkomailta tuotujen rescuekoirien omistajana ja niiden parissa vapaaehtoisena työskentelevänä. Tämän blogin päätin kirjoittaa siksi että keskustelen aiheesta usein eri nettikeskusteluissa. Olen kertonut nämä asiat varmasti sen sata kertaa joka keskustelussa - jatkossa voinkin näppärästi linkittää tämän kirjoituksen sen sijaan että kirjoitan joka kerta samat asiat. Tässä blogissa en lähde korjaamaan harhakäsityksiä rescuekoirien terveysasioista tai muista rescuetoimintaa kohtaan kohdistuvista luuloista - olen kirjoittanut näistä muutamia kuukausia sitten aiheena "Romaani aiheesta rescuerasismi".

Ensinnäkin, karsastan sanaa pelastaa koira. Mieluummin sanon että annan kodin sitä tarvitsevalle. Koiran ottaminen on aina iso sitoumus, kallis ja pitkäaikainen. Kenenkään ei todellakaan pitäisi ottaa koiraa vain siksi että haluaa sen pelastaa, tai säälistä. Mutta jos kotosalla on koiran paikka auki ja löytyy kotia tarvitseva koira joka siihen perheeseen sopii - kodittoman koiran ottaminen elämäänsä on vallan loistava vaihtoehto.

Kaleva kirjoitti eilen artikkelissaan että Oulussa eläinkodissa on tavallista enemmän löytökoiria. Klikkasin jutun auki ja luin että tarhalla on kolme koiraa etsimässä kotia. Tavallista enemmän? Onko normaali määrä siis yksi? Jokainen koira joka hyljätään ja tarhalle päätyy on liikaa, mutta mielestäni kolme ei ole kovinkaan montaa. Tsekkasin sitten pääkaupunkiseudun löytöeläinpaikkojen, Hesyn ja Viikin kodittomat koirat. Hesyllä neljä, Viikissä kaksi. Nopea katsaus muiden kaupunkien löytöeläintaloihin paljasti että tuo nollasta muutamaan on tavallisin määrä. Useammassa tosiaan ei yhtään koiraa. Kodittomat.info portaalin kautta löytyy kuusi koditonta koiraa - joista neljä ovat juuri nämä Hesyn kautta kotia etsivät.

Vertailun vuoksi - viimeisen reilun vuoden aikana olen vieraillut löytöeläintarhoilla Espanjassa, Puolassa ja Englannissa. Espanjassa Protectora Malagan tarhalla on koko ajan 400-500 koiraa, Galgos en Familian pienellä galgotarhalla noin 20 koiraa. Englannissa Greyhound Welfaren tarhalla 80 koiraa, Krakovassa Puolassa KTOZ-yhdistyksen tarhalla 450 koiraa. Suomessa tarhat eivät ole pullollaan kodittomia koiria - näillä tarhoilla on ja sama tilanne on monissa Euroopan maissa. Yhden tarhan koiramäärä on monin kertaisesti sen mitä Suomessa koko maassa on tarhoilla koiria yhteensä!

Omassa mielessäni koira ei ole koditon jos omistaja etsii sille uutta kotia. Se on totta että Apula ja muut nettipalstat ovat olemassa sitä varten että niiden kautta omistajat voivat etsiä uusia koteja ja kyllähän sielä ilmoituksia on. Tosin yleisessä sekasotkussa pentutehtailijoiden ilmoitusten kanssa ja sekarotuisten "rakkauslapsi"pentujen kanssa. Ja voi huh huh niitä hintapyyntöjä! 600 euroa sterkkaamattomasta rekisteröimättömästä kotia vaihtavasta rotikasta? 800 euroa rekisteröimättömistä chihupennuista? 450 eur sakemannimix pennuista? Vaikka olenkin sitä mieltä ettei koiran ostohinnalla saa olla merkitystä sillä koiran pitäminen ei ole halpaa lystiä niin silti - hintapyynnöt ovat järkyttäviä.

Usein näitä sekä suomalaisten löytöeläintalojen että kotia vaihtavien koirien ilmoituksia kun selaa törmää näihin sanoihin: "luovutetaan ainoastaan maalle tai omakotitaloon". Usein rotuperimässä mainitaan että koirassa on saksanpaimenkoiraa, karjalankarhukoiraa, pystykorvaa… Koirat ovat usein kooltaan keskikokoisia ja isoja. Entäs jos asun kerrostalossa kaupungissa ja haen itselleni pienehköä koiraa?

Varmasti monet muistaa talvisen tapauksen kun suomalaiselta kasvattajalta otettiin huostaan kymmeniä mäyräkoiria. Asiaa hoitanut eläinsuojeluyhdistys hukkui yhteydenottoihin - kotitarjouksia koirille tuli satoja. Samaa olen huomannut - monessa yksityisessä kotia vaihtavan koiran FB-ilmoituksessa - varsinkin pienemmille koirille ilmestyy nopeasti teksti "kyselyitä on tullut nyt niin paljon että katsotaan nämä ehdokkaat läpi ensin".  Sama koskee niitä koiria jotka etsivät kotia todellakin hyvästä syystä ja joiden omistajien ilmoituksista käy ilmi että koiraa on hyvin pidetty. Tottakai - ne koirat joiden kodin vaihtamisen syy on "pitovaikeudet" ja ilmoituksista käy ilmi että koira on nuori, kärsii eroahdistuksesta, on remmiräyhä, ei ole sisäsiisti - kotia voi olla vaikeaa löytää. Nämä ilmoitukset kielivät myös siitä että koira on alunperinkin hankittu liian hätäisesti, koulutukseen ei ole panostettu ja nyt siitä halutaan eroon. Heti tai menee piikille - uhkausten kera. Näitä ollaan valmiita antamaan ihan minne tahansa - ihan heti kunhan eroon päästään. Sopiikin miettiä että onko järkevää antaa koiralle koti vain siksi että se on suomalainen koira - mutta itsellä ei ole resursseja ja sopivaa kotia tarjolla? Eikö olisi järkevämpää jatkaa etsintää ja ottaa sellainen koira joka itselle sopii? Väärän tyyppisen koiran ottaminen usein johtaa juuri siihen että pian koira etsii taas uutta kotia kun huomataan että koiran kanssa ei pärjätäkkään.

Ensimmäinen rescuekoirani, Jimi
Erittäin usea ulkomaisen rescuekoiran omistaja on päätynyt adoptoimaan koiran Suomen rajojen ulkopuolelta juuri siksi että sopivaa koiraa ei ole löytynyt omasta maasta. Rotukoiran pentu ei ole kaikille se juttu - vaan halutaan ottaa jo olemassa oleva koira joka kotia tarvitsee. Oma ensimmäinen rescuekoirani Jimi tuli Espanjasta juuri tästä syystä. Asuimme tuolloin vielä kerrostaloasunnossa ja haimme pienehköä, aikuisempaa koiraa. Näitä on löytöeläintalot pullollaan ulkomailla, Suomessa ei. Jimi on täydellinen. Adoptoi mistä adoptoit - kunhan otat itsellesi sopivan koiran! Jos Suomessa olisi tilanne kuten esimerkiksi Englannissa - silloin minäkin sanoisin että miksi tuoda koditon ulkomailta. Englannissa on tarhat täynnä koiria - todellakkin - miksi sinne viedään rescuekoiria ulkomailta? USA vielä enemmän - sinne adoptoidaan galgoja Espanjasta vaikka omat tarhat ovat täynnä hyljättyjä entisiä ratavinttikoiria. Suomessa tilanne ei ole näin. Kissojen kanssa on - Suomessa lopetetaan vuosittan noin 20000 hyljättyä kissaa löytöeläintaloilla koska koteja ei löydy. Tästä syystä en itsekään kannata kissan adoptiota maamme rajojen ulkopuolelta, löytöeläintalolta Suomesta löytyy varmasti kissoja joka lähtöön ja joka kotiin sopivia.

Kirjoitin ylempänä että  "adoptoi mistä adoptoit" mutta en kuitenkaan ihan kirjaimellisesti tätä tarkoita. Löytökoiran adoptiossa on monta asiaa jotka pitää myös koiraa harkitsevan ottaa huomioon. Kaikki toimijat eivät noudata annettuja määräyksiä. Toimintaa harjoittaa moni yksityinen henkilö jotka esim Facebookissa tyrkyttävät koiria, julkaisevat surullisia "tämä koira menee piikille jos kotia ei löydy heti" ilmoituksia eivätkä toimi sääntöjen mukaisesti. Olethan siis varuillasi kun koiran adoptiota harkitset. Tutustu tähän sivuun josta saat hyvät tiedot siitä mitä koirien välittäjältä vaaditaan. Tutustu myös eri yhdistysten toimintaan nettisivujen kautta tai tulemalla 30.8 Helsingissä Alppilan kirkolla järjestettävään Löytökoiralauantai-tapahtumaan.




torstai 14. elokuuta 2014

Hyvät hyssykät! Koira yrittää pelastaa kalan hengen!

Sosiaalisessa mediassa on viime päivinä levinnyt kovasti video, jossa "koira yrittää pelastaa kalan hengen". Video löytyy You Tubesta ja se on saanut paljon huomiota myös nettilehdissä - Suomessa esimerkiksi Starassa kirjoitettiin aiheesta. Alkuun nauratti, sitten vihastutti, sitten taas nauratti. Voi hyvänen aika sentään tätä antropomorfismin määrää! Ja tietämättömyyden - jopa median taholta. Kannattaisiko oikeasti miettiä ja perehtyä asiaan - varsinkin median edustajien näissä uutisoinneissa, mietiskelen vain. Videota on levitelty Suomessa ja ulkomailla - ja kommentit ovat kyllä naurattaneet, ja kovasti. Samalla kuitenkin jopa järkyttäneet - maailmassa on paljon koiria, koiran omistajia on paljon - ja silti - tietämys koiran käyttäytymisestä on monella nollassa. Video on saanut uskomattoman paljon tykkäyksiä ja kommentointeja siitä miten mahtava ja empaattinen koira on kyseessä - ja fiksu! Koira tietää että kala tarvitsee vettä ja koittaa pelastaa sen! Ihanaa! Onneksi kommenteissa on myös muutamia järjen ääniä jotka koittavat kertoa - mitä siinä oikeasti tapahtuu.

Ei, ei se koira siinä videolla koita kalaa pelastaa. Se koira koittaa peittää sen kalan, pistää piiloon, ja palata myöhemmin paikalle syödäkseen sen kalan. Koiralle se kala on ilmainen lounas joka kannattaa jemmata. Koirat kaivaa kuoppia, tuuppivat kuonolla maata päälle piilotellen lelujaan ja luita. Ei ne koita niitä henkiin saada, vaan jemmata. Koirat ovat kyllä ihan fiksuja, kyllä, mutta ei - ei koirat tiedä sitä että kala tarvitsee vettä ympärilleen pysyäkseen hengissä. Koirat eivät myöskään osaa elvyttää kaloja - tai muitakaan eläimiä. Eräässä videon kommenteissa joku kertoi nähneensä toisen videon - jossa labradorinnoutaja oli hakenut lammesta huonossa hapessa olevan linnun. Tämäkin video oli saanut valtavasti hehkutusta "sankarikoirasta joka pelastaa linnun". Oikeesti. Labradorinnoutaja! Nehän on tehty sitä varten että noutavat metsästäjän ampumat linnut! Ei se sitä lintua pelastaa yrittänyt - teki vaan luontaista työtään ja haki omistajalleen linnun.

Koirien signaalien ja luontaisen käytöksen ymmärtämättömyys ei ole hyväksi koirille - eikä ihmisille. Eikä se koirien inhimillistäminen. Koiria päätyy piikille ja niitä hyljätään - sekä kohdellaan kaltoin vain siksi että ihminen ei tajua mitä se koira yrittää viestiä. Koiran antamia signaaleja tulkitaan väärin jopa koirien kouluttajien taholta. Murina tulkitaan aggressiivisuudeksi - ja koira alistetaan. Tästähän ei ole kyse - vaan koira haluaa murisemalla viestiä "minulla on nyt vähän epävarma olo, uhkaatko minua?" Kun nyt inhimillistämisestä puhutaan - niin kuinka ratkaisisit tilanteen lapsen kanssa joka epävarma? Hyökkäisitkö kimppuun ja antaisit tukkapöllyä? Näin valitettavasti moni koiran kouluttaja opettaa - ja ihmiset niin toimii. Millainen tulee koirasta - tai ihmisestä - jonka epävarmuus ja tilan tarve tulkitaan vihaisuudeksi ja annetaan turpaan sekä ahdistetaan vielä ahtaammalle?

Jokaisen ihmisen joka koiraa harkitsee tulisi tehdä hieman edes taustatyötä opiskellen mitä koira teoillaan ja elekielellään tarkoittaa. Näin säästyttäisiin aika paljolta - me ihmiset ja koirat. Koirien inhimillistäminen ja niiden teoissa näkeminen jotain elämää suurempaa on myös ihan turhaa. Koira on upea, mahtava, maailman paras eläin sellaisena kuin ne ovat. Ei heidän käytöstään tarvitse kääntää pakolla joksikin muuksi mitä se todellisuudessa on vain siksi että koirasta tulisi vieläkin upeampi luontokappale.

Klikkaa isommaksi


lauantai 9. elokuuta 2014

Maailman Voittaja 2014 - näyttelyssä tänään

Olipa mukava päivä! Vannoutunut rescuekukkahattutäti lähti retkelle 3/4 ihmisperheensä kanssa Pasilaan - Maailman Voittaja näyttelyyn. Tämä oli vasta itselleni toinen kerta koiranäyttelyssä, ensimmäinen kertakin oli vasta hiljattain vinttarien näyttelyssä Tuomarinkylässä Helsingissä. Avoimin mielin menin tottakai - en kritisoidakseni koirien jalostusta - vaan tutustumaan tapahtumaan sekä tietenkin tapaamaan kaikkia hienoja koiria.

Vähän lähtötunnelmia latisti eilen mediaan päätyneet uutisoinnit siitä että koiria oli näyttelyssä jätetty kuumiin autoihin läkähtymään. Ei ollenkaan hyvä juttu. Tänäänkin kuului Messukeskuksessa kuulutus jossa suomalaisessa rekisterissä olevan pakettiauton omistajaa etsittiin - koirat voi autossa huonosti. Onneksi myös valistuskuulutuksia kaikui joissa muistutettiin vieraita siitä ettei koiria saa jättää autoon - ja eläinsuojeluviranomaisille ilmoitetaan näistä tapauksista. Toivoisin myös rankempaa sanktiota - hylkäämistä näyttelystä. Kerta kaikkiaan ei voi hyväksyä moista ja kyllä nyt jokainen ihminen - kokemattomampikin koiran omistaja varmaan tajuaa sen ettei koiraa autoon jätetä paistumaan.

Olimme laatineet itsellemme oikein aikataulun mitä kehiä ja rotuja haluamme mennä katsomaan. Listalla oli luonnollisesti galgot ja bassetit. Kävimme myös tapahtuma-areenalla seuraamassa agility- ja frisbeenäytöksiä. Bassetteja piti tietty mennä katsomaan että sai kääntää veistä sydämessä - ja monta Miion näköistä sielä näkyikin. Animagi-eläinlääkäriketjun pisteellä tömäsimme myös Tikkurilan toimipisteessä Miioa hoitanutta eläinlääkäriä ja tippahan siinä taas linssiin tuli. Monta bassettia saimme rapsuttaa ja keskustelimme omistajien kanssa - Miion veljen omistajakin löytyi! Miion velikin on lähtenyt pois sateenkaarisillalle jo. Tutustuimme myös basset houndien sukulaisrotuihin. Vihikoiraakin päästiin rapsuttelemaan ja saimme luonnollisesti kuolakylvyt. Skyenterrieri jäi mieleen ja yhden koiran mukava omistaja kertoikin meille pikaisesti rodusta. Mukavia ihmisiä oli kyllä - kaikki kertoilivat mielellään roduistaan ja koiristaan kenen kanssa juttusille päädyttiin.

Varsinainen rakastuminen uuteen rotuun tapahtui kun odottelimme galgokehän alkamista ja vuorossa oli Azawakh-vinttarit. Upeita. Olen googletellut rotua tässä kotiin palattuani - aika vähän tietoa varsinkin suomenkielisiltä sivuilta löytyy. Eräs nuori koira joka odotti esittelyvuoroaan päätti että minun syli on hyvä paikka odotella. Suoraan syliin. Hoitaja kertoi että kyseessä on hyvin epäluuloinen koira joka ei tosiaankaan vieraista piittaa. Sanoin että mikäpäs tässä sylikkäin on odotella. Sielujen sympatiaa heti ensi silmäyksellä! Siinä hän tyytyväisenä odotteli kunnes omistaja haki kehään. Koiran nimeksi paljastui Azamour Nur ja hän pärjäsikin aivan loistavasti omassa rotuluokassaan. Onnea omistajille! (ps - jos luette tätä niin onko koiranne myytävänä :) ?)

Olihan sielä vaikka minkälaista koiraa! Olimme paikalla vain aamusta kello 14 asti - ja illalla olisi ollut vielä lisää koiria. Melkoinen tapahtuma! Myös eri kauppapaikoilla ja järjestöjen alueella oli vaikka mitä tutustuttavaa - ostoksina mukaan tuli koirien ensiapupaketti. Järjestetty kyllä todella mallikkaasti, ainoa mikä tuntui mättävän ettei kaikki kuulutukset oikein ainakaan alkupäivästä selvästi kuuluneet.

Tein tapahtumasta myös kuva-albumin blogin Facebook-sivulle - käykäähän katsomassa täältä. Paljon unohtui kyllä kuvata kun oli niin paljon ihmeteltävää. Ehkä sitten seuraavassa näyttelyssä!




torstai 7. elokuuta 2014

Sureeko koirat?

Tänään tulee viikko siitä kun Miiomme lähti sateenkaarisillalle, kirjoitinkin aiheesta täällä. Tänään olisi myös Miion 10v synttäripäivä. Kun veimme Miion lopetukseen viime torstaina, odottaessamme satoi kaatamalla. Tänään, samaan kellon aikaan tuli myös kamala kaatosadekuuro. Varmasti sattumaa - mutta herätti kuitenkin muistoja viime viikosta - tasan viikon takaa ja Miion synttäripäivänä.

Rupesin sitten tuossa pohtimaan ihan kunnolla erään keskustelun seurauksena tänään - että sureeko koirat ja kuinka koirat reagoi siihen kun yksi laumasta on poissa? Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyy artikkeli jos toinenkin asiaan liittyen. En sitten tiedä, onko kyse varsinaisesta surusta kuten me ihmiset suremme - mutta kyllä meilläkin on nähtävissä ollut reaktiota siihen että yksi on poissa.

Syöminen. Meillä on koirien ruokinta aina kaksi kertaa päivässä - aamulla ja illalla. Ruokintaan on vakiintunut tietty järjestys - ja omat paikat. Järjestys oli että ensin kupin sai Miio. Miio söi keittiössä, koirien ruokintasäiliön vieressä. Sitten kupin sai Arttu, ruokintasäiliön päälle (vinttarille helpompi korkeemmalta syödä). Sitten oli kupinjakovuorossa Jimi, joka söi näiden kahden lähellä, keittiön tason alla. Neljäntenä kuppi kuljetettiin Pipalle - joka söi olohuoneen puolella, keittiön vieressä. Viimeisenä Mäyrä joka tykkää syödä omassa rauhassaan, takkahuoneessa. Tällä systeemillä ollaan menty ja se toimii. Jos meillä on hoitolaisia niin he syövät toisessa huoneessa alkuun. Kotihoitolaisten kanssa jos ovat meillä pidempään olleet ollaan opetettu heidät syömään muiden kanssa. Tosiaan nyt - viime torstaina kun Miio ei enää iltaruualle tullut oli huomattavissa pientä hämminkiä. Kukaan ei oikeen tiennyt missä syödä ja mitä tehdä. Palloilua joka suuntaan. Sitä jatkui pari päivää mutta nyt tilanne alkaa olla jo vakiintunut - ja itsekin muistan ettei viittä kuppia tarvitse täyttää. Jimi koira on ollut huonolla syönnillä, mutta en ala huolestumaan asiasta koska Jimi pitää välillä paastoja muutenkin. Tosin luupäivänäkään ei luu maistunut, kantoi sitä hetken ja sitten hylkäsi lähtien tekemään jotain muuta. Jimi onkin aika herkkä koira - ehkä se reagoi.

Miion tyhjä peti
Nukkuminen. Kyllä, meillä saa koirat nukkua sängyssä ja meidän aikuisten sängyssä on hyvin vakiintuneet nukkumapaikat. Arttu-galgo nukkuu sohvalla jossa se saa huitoa pitkillä kintuillaan. Muut ovat sitten sängyssä. Miiolla oli vakipaikka puolison jalkopäässä. Kukaan ei ole sitä paikkaa koittanut itselleen omia, se on ja pysyy tyhjänä. Samoin ystävieni tekemä koppa Miiolle jossa Miio makasi usein päivisin - sinne ei ole kukaan mennyt - vaikka Miion elinaikana sitä muutkin koirat lainaili.

Äänekkyys. Meidän koirat ei hirveästi hauku - paitsi mäyris. Miion kuoleman jälkeen koirat ovat haukkuneet huomattavasti enemmän - ja reagoineet ulkoa kuuluviin ääniin paljon normaalia enemmän, ehkä jopa hermostuneella tavalla.

Jimi ja Mindy ovat kavereita
Eihän näistä tiedä onko kyse koiran surua, uuden paikan hakemista porukassa vai mitä. Jotenkin kyllä vain tuntuu, että koirillakin on surua ja ihmetystä ilmassa. Meille tuli eilen hoitoon meidän vakihoitolainen. Ihana tyyppi.
Mindy joka oli meillä kotihoidossa kolmisen vuotta sitten. Silloin ei vielä Arttua ja Miioa ollut. Mindy käy meillä usein hoidossa ja tuntee porukkamme hyvin - ja hänelläkin on jopa vakiintunut nukkumapaikka kun täällä on. Eilen kun Mindy tuli, hän etsi ja tutki talon läpi tarkasti nuuhkien, joka huoneen ovella piti käydä. Ajattelin, että Mindy etsii ja miettii että eikös täältä nyt yksi puutu - missäs se on? Mindy etsi Espanjan Koirien sivuilla kotia nimellä Ursula, vanhaan ilmoitukseen voi tutustua täällä. 


En tiedä, kai se meillä ihmisillä ja koirilla ottaa aikansa tajuta ettei perhe ole enää entisensä. Samalla kokoonpanolla, samoissa tiloissa kuitenkin elettiin se yli kaksi vuotta minkä Miio sai luonamme olla. Kaipa me jokainen, koirat ja ihmiset, koemme perheen pienentymisen eri tavoin ja siihen omin tavoin reagoimme.


maanantai 4. elokuuta 2014

Lakimuutosta täälläkin odotellaan...

Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto ry, SEY, tiedotti tänään muutoksista joita toivovat näkevänsä kun eläinsuojelulakia parhaillaan uudistetaan. Yksi asia johon SEY haluaa nähdä muutosta on ennakoiminen - ja ennalta ehkäisevä työ. Samaa mieltä! SEY:n sivujen julkaisu löytyy täältä.

Nykyiselläänhän tilanne on se ettei eläinsuojelu voi asiaan puuttua ennakoivasti - vaikka tiedossa olisi että eläimet eivät hyvin voi. Pitää odottaa että tilanne on päällä, toivoa että joku tilanteen päällä ollessaan näkee ja tekee ilmoituksen eläinsuojeluun. Asioihin ei voida puuttua muuten. Eläimet kärsii eikä voin kuin odottaa. Ulkopuoliset saattavat kertoa useaan otteseen esimerkiksi naapurin koirasta joka itkee kaiket päivät ja jopa pidemmät ajat yksin kotona, lenkille viedään talon ympäri kerran päivässä, koiraa kohdellaan kovin ottein. Eläinsuojelu harvemmin tekee myöskään täysin yllätyksellisiä käyntejä - vaan eläinten omistajaa tiedotetaan että oltaisiin tulossa käymään. Siinä ehtii helposti laittaa koiralle vettä kuppiin ja ruokaa eteen, ehtii siistimään kotiaan keräten paskat lattioilta ja selvitellä omaakin päätään. Sitten on helppo sanoa eläinsuojeluvalvojille että naapurit kiusaa tekee, meillä on kaikki täällä ihan hyvin. Kiusaa tehdään varmasti, mutta varmasti myös valtaosassa eläinsuojeluilmoituksia on taustalla oikea huoli eläimen hyvinvoinnista.

Jos tilanne kärjistyy lopulta niin pitkälle - eikä ole liian myöhäistä - eläinsuojelu voi ottaa kärsivät eläimet huostaan tilanteen paikan päälle todetessaan, huoltaa ja etsiä lopulta uudet kodit. Tämä ei kuitenkaan ehkäise sitä että hyvinkin huonosti kohdelluiden eläinten omistaja ei voisi uusia eläimiä hankkia. Eläintenpitokiellon saaminen on pitkä oikeusprosessi. Tähän toivoo SEY muutosta ja yhdyn siihen täysin. Viranomaisilla tulee olla mahdollisuus määrätä välittömästi tilapäisiä eläintenpitokieltoja joita tulee myös valvoa entistä paremmin.

Omaan mieleeni on jäänyt kovasti kummittelemaan talvella tapahtunut mäyräkoirien huostaanotto Virolahdella. Tämä koko case kertoo melko hyvin siitä miten asiat nykyisellään ovat - ja lakimuutosta tarvitaan - kuten myös ennakoivaa puuttumista. Asiasta kirjotettiin paljon mediassa, tässä yksi juttu josta löytyy linkkejä aikaisempiin julkaisuihin. Tämän kasvattajan tapaa toimia oli ihmetelty jo vuosia mäyriskasvattajien piireissä sekä vireillä oli jo vuosilta 2008-2009 eläinten huonoon pitoon liittyviä oikeusjuttuja. Siitä huolimatta - koirien kasvattaminen sai jatkua. Tammikuussa viimeisimmän tapauksen tultua ilmi Kennelliitto kiisti tienneensä asioista. Ok - aikaisempien juttujen takia tämä kasvattaja on nyt saanut tuomion eläinsuojelurikoksista ja pysyvän eläintenpitokiellon - mistä hän on valittanut. Moni mäyräkoira sai kärsiä monta vuotta vaikka asiat olivat tiedossa. Monelle tammikuussa paikalle tullut apu tuli liian myöhään, onneksi tarina päättyi onnellisesti monen nykyään onnellisena elävän koiran kannalta. Jos niitä tilapäisiä eläintenpitokieltoja voitaisiin määrätä edes oikeusprosessin ajaksi - tämäkin tapaus olisi saattanut jäädä tapahtumatta ja moni koira kärsimättä.

Eläinsuojelulakiin tutustumista pitäisi velvoittaa jokaiselta eläimen omistajalta ja hankkijalta. Moni menee asioissa mutu-tuntumalla - ja saattaa ottaa vastaan neuvoja tietämättään että kyseinen tapa toimia on kielletty eläinsuojelulaissa. Yksi tälläinen asia on häkittäminen.  Häkittämistä nähdään ja kuullaan suositeltavan varsin paljon - vaikka se on vastoin lakia. Häkittämistä on suositeltu mm koiran sisäsiisteyden opettelussa, eroahdistuksen hoidossa - tai koirat suljetaan vaan ihan omistajan mukavuussyistä häkkiin esimerkiksi työpäivän ajaksi. Laki on häkittämisen suhteen hyvin selvä - koiran saa sulkea häkkiin vain tilapäisesti esimerkiksi kuljetuksen vuoksi tai jos koiran terveydentila esimerkiksi leikkauksesta toipumiseen sitä vaatii. Tilapäistä häkittämistä ei ole se että koira viettää työpäivän verran aikaa pienessä häkissä joka päivä.

Yksi muutos, jonka itse toivoisin näkeväni on joku raja eläinten määrään. Nykyisellään ei anneta lain puolesta määräyksiä siitä kuinkaa montaa eläintä saa minkäkin kokoisessa asunnossa pitää. Maailmalla eläinten keräilystä aiheutuvat ongelmat ovat huomattavasti enemmän tapetilla kuin meillä, mutta Suomessakin aika ajoin päätyy mediaan tietoa yleensä räjähdysmäisesti kasvaneista kissapopulaatioista jotka lopulta joutuvat eläinsuojelun huolehdittavaksi. Vaikeaa on varmasti määrittää raameja näillekään asioille - esimerkiksi kuinka monta koiraa saa kerrostalossa olla. Tai missä tahansa talossa. Eläinten hyvinvointi on kiinni paljon enemmästä kuin asuintilojen koosta, mutta silti - itse näkisin hyväksi edes jotain määrityksiä ja suosituksia asialle. Asiaa voi miettiä vaikka siltä pohjalta että kykeneekö esimerkiksi yksinäinen, kansaneläkkeellä elävä mummo maalla mummonmökissään huolehtimaan myös taloudellisesti eläimistään jos pihapiirissä asustaa 17 leikkaamatonta kissaa, 9 koiraa sekä undulaatteja?

Montaa muutakin asiaa toivoisin uudessa laissa näkeväni, sirutuspakon seuraeläimille, omistajarekisterin, rankkaa puuttumista pentutehtailuun sekä jotain parannusta sairaaksi asti jalostettujen koirarotujen tilanteeseen. Onhan niitä asioita joita parantaa voisi, reippaasti.

Kiitos että teette työtä eläinten tilanteen parantamiseksi Suomessa!
Terveisin Pippa, Arttu, Jimi ja Masse
Uskon, että Suomessa moni saattaa ajatella että tämä on yhteiskunnan rahojen ja päättäjien ajan tuhlausta kun ihmisiäkin kärsii. Niin kauan kuitenkin kun meidän ihmisten keskellä elää seura- ja tuotantoeläimiä hekin tarvitsevat tukea sekä säädöksiä että heille taataan mahdollisimman hyvä elämä. Eläinten huonot olot ja kärsimys ovat meistä ihmisistä johtuvia joten meillä on myös velvollisuus miettiä ratkaisuja eläinten olojen parantamiseen. Lait ja määräykset ovat kuitenkin vain taustatekijöitä - eläimen hyvän pidon täytyy lähteä meistä itsestämme. Ihmisten täytyy pystyä rehellisesti tunnustamaan ja toteamaan että pystyy omistajana tarjoamaan eläimelle parhaan mahdollisen elämän. Elämän jossa tarpeet tyydytetään, terveydestä huolehditaan, tarjotaan puhdas ja turvallinen paikka elää, eläintä ei tarkoituksellisti vahingoiteta eikä sille tuoteta kipua. Elämän jossa eläin saa olla onnellinen ja turvattu omistajan kanssa joka sitoutuu 100% eläimeen
.

Odotan innolla uutta eläinsuojelulakia ja toivotan lainsäätäjille sekä paremman lain puolesta työskenteleville paljon voimaa ja viisautta urakkaan!


perjantai 1. elokuuta 2014

Uskomaton #oasisgate

Törmäsin aamulla useassakin mediassa pyörineeseen Anais Gallagherin - Oasis-kitaristin Noel Gallagherin 14-vuotiaan tyttären kirjoittamaan kirjeeseen suomalaiselle labradorinnoutajakasvattajalle. Kasvattaja on nimennyt kennelinsä Oasiksen albumin mukaan ja suunnittelee nimeävänsä pentuja yhtyeen kappaleiden mukaan. Alkuperäiseen juttuun jossa mukana koko kirje voi tutustua NME:n nettisivuilla.  Kennelin pitäjän Ville Kormilaisen vastaus on julkaistu täällä.  Varmasti kenellekkään joka on blogiani on seurannut on kertomattakin selvää että olen asiassa Gallagherin kanssa samaa mieltä. Enkä vain siksi että myös minä, siinä missä Kormilainenkin, olen Oasis-fani ollut vamasti pari kymmentä vuotta. Kesäkuiselta Lontoon reissulta tarttui mukaan myös hauska Oasis-kello mikä tikittää aikaa tässä työhuoneeni seinällä.

Uskomattomaksi asian omissa silmissäni on tehnyt tähän liittyvä mielipiteiden vaihto Facebookissa ja eri keskustelupalstoilla. Moni on ymmärtänyt mistä Gallagherin kirjeessä oli kyse - mutta aika monelta on näköjään koko sanoma mennyt täysin ohi. Aikuiset ihmiset voivat todellakin alentua hyvin alas - jopa silloinkin kuin kohteena on 14-vuotias tyttö. Gallagheria on kutsuttu mm julkisuuden kipeäksi turhaksi pikkutytöksi joka ei tiedä mistään mitään ja kirjeen sisällön on kuvattu olevan täyttä paskaa. Mukaan keskusteluihin on tietenkin temmattu sairaiden ja hullujen kulkukoirien raahaaminen Suomeen sekä kukkahattueläinsuojelijat jotka eivät hekään tajua yhtään mistään yhtään mitään. Anteeksi nyt mutta mitä helvettiä?

Gallagher kertoo kirjeessään omasta rotukoirastaan joka on kärsinyt useista jalostuksesta johtuvista sairauksista. Gallagher toivoo että maailmaan jossa on järkyttävät määrät kodittomia koiria ei enää teettäisi tarkoituksella uusia pentuja vaan annettaisiin kodittomille koirille koti. Täyttä asiaa. Hän esittää myös toiveen  että kennelin koiria ei nimettäisi Oasiksen kappaleiden mukaan.

Itselläni heräsi paljon kysymyksiä luettuani aiheeseen liittyvää kommentointia. Ensinnäkin - on täyttä faktaa että koirien jalostuksessa esiintyy paljon ongelmia. Suomessakin asiantuntijat ja eläinlääkärikunta on ollut varsin kauhuissaan monenkin rodun tilanteesta johon on päädytty siksi että koirien ulkomuodon jalostamisen seurauksena. Onneksi myös ongelmiin on herätty ainakin jossain määrin ja koirien tilannetta yritetään parantaa. Näistä ongelmista on Suomessakin mediassa uutisoitu paljon, ihan  lukemisen arvoinen juttu löytyy esim tästä.  Lisää löytyy vaikka millä mitalla ja asiasta saa paljon infoa kun jaksaa tutkia.

Ihan tämän 14-vuotiaan tyttösen keksimää ei ole myöskään hänen kirjoittamansa asia että maailmassa on paljon kodittomia koiria jotka tarvitsevat kodin, ja hyljättyjä koiria lopetetaan tarhoilla käsittämättömät määrät. Ei nämä ole mitään tietämättömän teinin höpinöitä vaan ihan surullista faktaa. Koditon koira ei myöskään tarkoita villikoiralaumassa kulkevaa koiraa joka elää kaatopaikalla - vaan esimerkiksi juuri Britanniassa koirat päätyvät tarhoille ihan ihmisten hylkääminä kodeistaan. Koditon koira ei myöskään tarkoita automaattisesti sekarotuista koiraa - vaan tarhoille hyljätään erittäin suuria määriä rotukoiria joilla on mukana rekisteröintitodistukset. Näin oli myös tilanne kesäkuussa vierailemallani greyhoundeja auttavalla tarhalla josta kerroin täällä. Kaikki koirat olivat rekisteröityjä, puhdasrotuisia greyhoundeja. Britanniassa hyljätään tarhoille vuosittain noin 130 000 koiraa - joista noin 9000 joudutaan lopettamaan kun koiralle ei löydy uutta kotia. USA:ssa tilanne on huomattavasti kamalampi - tarhoilla lopetetaan joka vuosi noin 2 miljoonaa koiraa. Suomessa tilanne on onneksi parempi - kissojen kanssa tietenkin varsin huono - mutta meillä ei onneksi tarhat ole täynnä hyljättyjä koiria. Asioihin perehtyneet tietävät saman minkä WHO ja asiantuntijatahot jotka ovat vuosia tutkineet näitä - koirien lopettaminen ei ole ratkaisu. Miksi? Koiria hyljätään koko ajan lisää ja koirat lisääntyvät. Ongelmien ratkaisun avain on sterilisaatiot ja valistaminen - tämä on ihan tutkittua faktaa. Adoptio ei ratkaise sekään ongelmaa - mutta on konkreettinen apu juuri sille yhdelle koiralle. Koirien adoptio on myös valistustyötä sekä eettinen tapa hankkia koira.

Ilman meitä kukkahattutätejä olisi tilanne varmasti vieläkin huonompi sillä erittäin suurissa määrin kodittomien eläinten auttaminen on vapaaehtoisten varassa. Kukkahattupiiperöt ovat tehneet hartia voimin töitä että asiat ovat saatu päättäjien ja poliittisen johdon tietoon jotka voivat lainsäädännöllä vaikuttaa sekä kodittomien koirien tilanteeseen ja toivottavasti myös käsistä karanneeseen rotujalostukseen. Ihmiset ovat välinpitämättömiä - sekin on faktaa. Onneksi ei kuitenkaan kaikki sillä niitäkin löytyy jotka haluavat auttaa muita - siitäkin huolimatta että homma on hyvinkin raskasta myös henkisesti - eikä vain ja ainoastaan siksi että työtä sekä sitä tekeviä ollaan valmiita aliarvoimaan koko ajan. Minua jaksaa aina ihmetyttää miksi kodittomien koirien hyväksi toiminen tai adoption puolesta puhuminen ovat alueita jossa tulee näin paljon kuraa niskaan - jatkuvasti. Useimmat kivien heittelijät eivät ole tutustuneet millään tavoin siihen mitä auttamistyö sisällään pitää, miksi ja miten sitä tehdään.  Kuten nyt kivityksen kohteena on 14-vuotias nuori tyttö - vain siksi että hänen omien arvojensa mukaista on antaa koti kodittomalle ja rohkaista siihen myös muita. Onnittelut isä-Noelille fiksusta tyttärestä. Tytär toivoo tosiaan kirjeessään ettei kennelin koiria nimetä Oasiksen kappaleiden mukaan - pyyntö johon kennelin pitäjä Kormilainen ei aio suostua. Mukavia nimiyhdistelmiähän niistä saa, ei siinä mitään ja ei kai edes kappaleiden tekijät voi kieltää niiden käyttöä vaikka käyttötarkoitus sotisikin tekijöiden ajatusmaailmaa vastaan.  Olisi mukava kuulla myös Noel Gallagherin näkemys asiaan. Kormilaisen kennel sai varmasti tässä ilmaista mainosta ja julkisuutta - mutta toivon todellakin että myös Gallagherin kirje avaa ihmisten silmiä näkemään ja ymmärtämään myös sen toisen puolen koirabisneksestä - ongelmat rotujalostuksessa sekä kodittomien koirien tilanteen.

Vastuulliseen kasvatukseen kuuluu omasta mielestäni myös sen lisäksi ettei koiria ylituoteta ja terveydestä huolehditaan myös huolehtiminen kodittomista eläimistä. Onneksi näitä kasvattajia alkaa löytymään myös Suomesta jotka toimivat aktiivisesti kodittomien koirien hyväksi. Kodittomien eläinten tilanteeseen kannattaa tutustua sekä eri auttamistapoihin ennen kuin teilaa työn ja sen tekijät. Löytökoiralauantai järjestetään taas 30.8 Helsingissä, tapahtumassa on esittelemässä toimintaansa ja kertomassa kodittomien eläinten tilanteesta lukuisia Suomessa ja ulkomailla toimivia järjestöjä.

Tähän kohtaan onkin sopiva paikka lainata muutamaa riviä Oasiksen kappaleesta Sad Song. Näin minäkin haluaisin sanoa jokaiselle hyljätylle, kaltoinkohdelulle koiralle.



"You know that I would give you my hand - Or a sad song

In a lonely place
I'll try to put a word in for you
Need a shoulder? Well if that's the case
You know there's nothing I wouldn't do"