Kuukauden kodittomat

Lokakuun viimeinen päivä, halloween! Toivoisin niin että halloween olisi Suomessakin juhlitumpi juhla, mikäs sen mukavampaa olisi kuin pistää työpaikallekkin kauhuasu niskaan aamulla, koristella koti kauhuteemalla ja jaella karkkia kuten pääsiäisenä konsanaan! Asiasta toiseen - rupesin miettimään eri koiria vailla omaa kotia jotka ovat ilmoituksillaan tai livenä jättäneet sydämen lyönnin väliin - ja joille kaikille toivoisin niin kovasti löytyvän omat kodit.

Tähän listasin teille muutamien koirien profiilit - lukemattomista kodittomista -  ja kovasti toivon että joku teistä lukijoista jolla on koiran paikka auki talossa kiinnostuisitte näistä koirista ja ehkä miettisitte onko tässä teidän uusi perheenjäsen. Koirien ilmoituksissa on linkki kodin etsinnästä vastaavaan tahoon - sinne yhteys siis jos lisäinfoa näistä koirista kaipaatte ja haluatte tarkemmin mahdollisesta adoptiosta keskustella! Alla olevat koirat ottaisin heti meille jos ja jos ja jos ja jos…. Mahtavia tyyppejä kaikki!

Mäyris (Varkauden seudun es)

Mikäs sen parempi koira aloittaa kuin Mäyris. Mäyris on Mäyris, 8-vuotias uros. Hän on Varkaudessa, ja kodin etsinnästä vastaa Varkauden seudun eläinsuojeluyhdistys. Itsekin Mäyriksen omistajana voin luvata että hauskat ajat on luvassa hänelle joka tämän herran adoptoi. Huipputyyppejä. Mäyriksen ilmoitukseen törmäsin vasta tänään, sen ilmestyttyä Facebookin newsfeediini - mäyräkoiran omistajan jakamana :) Mäyräkoirat on kyllä sellainen oma rotunsa, kuten niiden omistajatkin.

Yaro (Espanjan Koirat)

Tämä Yaro-poika on mieltäni vaivannut jo pitkään. Olen tavannut hänet nykyisessä "kodissaan" Malagassa Protectora-tarhalla - reipas, hauska koira. Yarolle olisin varmaan tarjonnut kotihoitopaikkaa jo monta kertaa mutta ei sovi ikänsä ja sukupuolensa puolesta meidän jengiin. Syy varmasti miksi Yaro on mieleen jäänyt on että hänessä on paljon sellaista mikä meidän Jimistä muistuttaa. Oivan lenkki- ja aktiviteettikaverin tästä saa. Kovasti olen miettinyt miksi Yarolle ei ole kotia löytynyt, ollut tarhalla jo muutaman vuoden. Kompaktin kokoinen, reipas poika josta on kaveria moneen menoon. Koira parhaassa iässä. Yaron kodin etsinnästä vastaa Espanjan Koirat.  Katso video Yarosta tästä. 

Suerte (Costa Blanca)

Suertesta olenkin kertonut jo aikaisemmin blogissani täällä. Suerten kodin etsinnästä vastaa Costa Blancan Rescuekoirat ry. Suerte on Suomessa, kotia vaihtava galgo-poika. Varmasti aivan kymppikoira vinttikoirista kiinnostuneelle perheelle! Kannattaa tutustua tarkemmin.

Aina (Auringonkoirat)

Sitten tämä. Voi elämän kevät. Aivan valloittavan näköinen nuori tyttö joka etsii kotia Auringonkoirien sivuilla.  Aina-tytönen, pari vuotinen. Varmasti tässäkin tytössä ensimmäisenä huomio kiinnittyi hieman Jimimäiseen ulkomuotoon. Meidän Jimi on tavallaan se minun oman elämäni koira - vaikka kaikki on yhtä rakkaita. Jimissä on sitä jotain - ja vähänkin Jimiä muistuttavat koirat saavat aina pystähtymään. Tästäkin koirasta pelkästään kuvien perusteella läpi internetin välittyy se reippaus, iloisuus ja uskollisuus. Takuulla mahtava koira tämäkin!

Nala (Kulkurit)

Lady Nala.  Hänkin on Suomessa kotihoidossa ja takuulla nappikoira aktiiviselle perheelle. Todella hyvä tyyppi. Nala on meilläkin vieraillut, viikonloppua viettänyt ja yhdessä olemme lähimetsiä tutkineet. Metsästysviettinen toki, mutta todella upea koira. Nala on Romaniasta ja etsii kotia Rescueyhdistys Kulkureiden kautta. Nalakin on tosiaan Suomessa joten tutustumaan pääsee tähän mahtavaan koiraan. Nala on oikein koiran näköinen koira - jos sellaista määritelmää voi kellekkään antaa. Tämä on niin paras mahdollinen koira oikeaan kotiin.

Kannattaa tutustua myös noiden yhdistysten sivuihin tarkemmin - ja kotia etsiviin koiriin. Varmasti sieltä löytyy jokaiselle teille sopiva koira - jos koira siis harkinnassa on. Mahtavia tyyppejä kaikki nämä, ja ne muutkin… Ehkä joku päivä tulee sellainen hetki ettei tarhat ole puollollaan kodittomia eläimiä. Siihen asti meidän kaikkien vastuu on kantaa huolta näistä eläimistä. Kukaan tämän bloggauksen koirista ei ole lopetusvaarassa sillä apu - ja mahdollisuus - löytää uusi koti on löytynyt. Nämä koirat ovat harvoja joille se mahdollisuus tarjoutuu. Hyljätyistä koirista valtaosa lopetetaan. Kyse ei ole kymmenistä tai sadoista, vaan tuhansista ja sadoista tuhansista. Maailman laajuisesti miljoonista. Adoptoimalla koiran tarjoutuu tilaa tarhoilla ja kotihoidossa niille koirille jotka hyljättynä odottavat lopetusvuoroaan. Eihän sen niin pitäisi olla? Jokainen koira ansaitsee sitoutuneen, hyvän kodin. Yksikään koira ei ansaitse tulla hyljätyksi kaduille tai tappotarhoille. Anna koti kodittomalle koiralle - tai ainakin harkitse tätä vaihtoehtoa.

Eläinten pakonomainen keräily - vähän puhuttu ilmiö Suomessa

Lehdistössä oli tällä viikolla juttua naisesta joka on syytteessä eläinsuojelurikoksesta. Asiasta kertottiin esimerkiksi tässä jutussa joka sisältää melko ikävää kuvamateriaalia poliisin kamerasta. Koiria henkilöllä on pahimmillaan ollut jopa 60, lauma kissoja siihen päälle. Asianomaisen oma näkemys asiaan julkaistiin tänään täällä, jossa hän kirjoittaa tietojen olevan täysin virheellisiä, alkaen iästä. Nainen kertoo ettei hän suinkaan ole 69-vuotias kuten mediassa väitetään - vaan yli kuusikumppinen. Asianomaisen mukaan koirat ovat aivan normaaleja ja terveitä ja lukumäärä on tällä hetkellä 23. Kissojakin on, tosin niiden tarkkaa lukumäärää ei mainita. Koirien kerrotaan olevan havannankoiria, maltankoiria ja perhoskoiria. Melko pienikokoisia rotuja kaikki, seurakoiria. Siksi aloinkin kovasti ihmettelemään, miksi koirista vain kolme elää sisällä ja loput ulkoaitauksissa. Eihän nuo rodut todellakaan perinteisesti mitään ulkokoiria ole, oli kopit tai ei. (Lisäys 8.11.2014 - lisäkuvia löytyy tästä jutusta. Karmaisevaa.) 

Joka tapauksessa, 23 koiraa on melkoinen määrä, onneksi vähemmän kuin entinen 60 - kissat siihen päälle. Suomessa tosin eläinsuojelulaki ei määritä kuinka monta koiraa ihminen saa omistaa, asumusten koko ei asiaan myöskään vaikuta. Periaatteessa vaikka 10 koiraa voi asua Helsingin keskustan city-yksiössä omistajansa kanssa ilman ettei siihen kukaan voi puuttua. Järkihän sen jo sanoo ettei homma ok ole jos näin on. Tässä on myös omasta mielestäni paikka johon eläinsuojelulaki uudistuessaan voisi linjausta tehdä. Kyllähän järkikin sanoo ettei tuollaisen eläinmäärän hoito ole enää mahdollista normi-ihmiseltä. Toki - eläinten säilyttäminen varmasti onnistuu - mutta voidaanko oikeasti sanoa että noinkin suuren koiramäärän, yli kymmenenkin, puhumattakaan yli kahdenkymmenen tai kuudenkymmenen, elämä on sellaista jossa koira saa toteuttaa elämäänsä koirana ja omistaja pystyy huolehtimaan sen kaikista tarpeista? Rahan kanssa varmasti tulee tiukkaa. Koirien ruokinta ei onnistu rahatta, eikä edes perusterveyden ylläpito; madotuksineen ja rokotuksineen. Tarvikkeisiin menee rahaa ja sairauden tai onnettomuuden sattuessa koira tarvitsee eläinlääkärin apua ja senhän kaikki tietää ettei niistä keikosta kovinkaan halvalla selviä. Vakuutukset toki auttaa asiaa mutta maksaahan nekin.

Tässä herääkin kysymys - miksi jotkut haalivat valtavia määriä eläimiä; missä kohtaa päästä häviää se järki että mopo karkaa eikä enää tajuta että nyt ollaan menty korkeelta ja kovaa yli? Jotain tarvettahan sillä paikataan että eläimiä otetaan lisää ja lisää. Aina mahtuu vielä yksi? Tarkoitan tässä nyt ihan peruskoiranomistajia joiden koirat eivät ole työkoiria tai kasvatustarkoituksessa olevia koiria - vaan ihan yksittäisiä ihmisiä joiden eläinmäärä paisuu ja paisuu. Useinhan se alkaa paisua sitten luonnollistakin tietä jossain vaiheessa kun steriloimattomat eläimet alkavat lisääntyä.

Eläinten pakonomaisesta keräilystä löytyy suomenkielistä materiaalia varsin vähän. Asiaa ei ole taidettu sen enempää meillä tutkia. Mediaan tosin aina välillä putkahtelee juttuja eläinsuojelutoimenpiteistä joissa on puututtu tilanteisiin missä eläimiä on ollut isoja määriä, huonokuntoisina. Kissa-mummo lienee tuttu käsite kaikille, vanha nainen hieman syrjäisemmällä seudulla elelee villiintyneiden kissojen kanssa. Ystävättärelläni on muutama kissa jotka on pentuina tälläisestä isosta populaatiosta eläinsuojelun toimesta otettu huostaan. USA:sta asiaan liittyvää materiaalia löytyy paljonkin, Animal Hoarding - sivusto on hyvä tietolähde jos asiaan haluaa perehtyä tarkemmin. Eläinten keräilijöillä näyttää olevan muutamia tunnusmerkkejä toiminnassaan - ainakin kyky olla huomaamatta että eläinten kunto on huono  oman näkemyksen ollessa että kaikki on hyvin ja normaalisti.

Ottamatta kantaa tässä linkkaamaani tapaukseen on kyseessä keräily ongelma tai ei, niin uskon vakaasti että asettamalla laissa rajoituksia eläinten määrään voitaisiin ehkäistä ainakin jotain ongelmia.  Rajojen vetäminen tuskin helppoa on mutta ei se mahdotontakaan ole. Tietenkään myöskään iso eläinmäärä ei automaattisesti tarkoita pakonomaista eläinten keräilyä missä eläinten hoito on retuperällä.
Ainakin isojen eläinmäärien omistajien täytyisi kuulua jonkin asteisen tehostetun eläinsuojeluvalvonnan piiriin jossa eläinten oloja ja omistajan kykyä huolehtia niistä pidettäisiin tarkasti silmällä ja epäkohtiin puututtaisiin heti. Varmasti ongelmaa voidaan yrittää ratkaista jo ennen sen syntymistä myös niin että eläinten sijoituksesta vastaavat eivät anna eläimiä ihmisille joille niitä jo ennestään on isot määrät. Valitettavan usein kuitenkin esimerkiksi juuri koirat jotka näihin valtaviin populaatioihin päätyy ovat syystä tai toisesta uutta kotia etsiviä koiria jotka hamstraaja haluaa "pelastaa". Hamstraajat tuskin myöskään ihan rehellisiä aina ovat kun uutta eläintä hankkivat - sillä on vaikeaa uskoa että kukaan antaisi koiraa henkilölle joka ilmoittaa omistavansa jo kolmekymmentä koiraa ja kissat päälle. Toivon todellakin että tämä ilmiö nousisi myös Suomessa enemmän esille, siitä puhuttaisiin ja siihen puututtaisiin. Valitettavasti tämäkin kun on ilmiö mitä meillä esiintyy - mutta mihin voitaisiin puuttua ennakoivastikin eläinsuojelulakien puitteissa.

Tarjous blogin lukijoille!

Koiran- tai kissan mikrosirusta ei oikeastaan ole hyötyä lemmikin kadotessa jos sirua ei ole rekisteröity omistajan yhteystiedoin palveluun josta löytöeläinkodit voivat tarkastaa tiedot. Blogi tarjoaa nyt yhteistyössä Turvasiru-palvelun kanssa mahdollisuuden rekisteröidä lemmikin tiedot tarjoushintaan 17 euroa/lemmikki (normaali 20 euroa) verkkopalveluun! Tarjous on voimassa 26.10-9.11.2014

Ostaessasi aktivointikoodia turvasiru-kaupasta, käytä alennuskupunkikoodia tassunpohjia. Alennus on tilauskohtainen.

Turvasiru.fi on täysin suomalainen palveluntarjoaja joka tukee myös eläinsuojelutyötä. Rekisteröi nyt lemmikkisi siru palveluun alennushintaan ja kerro kavereillesi myös!

Kuva: Turvasiru.fi 

Pyjamahousuiselle naiselle ja nimettömille turkiseläimille

Mediassa on viime aikoina tullut eteen muutama juttu, aika erilaisia tapauksia
 - mutta kuitenkin liittyen samaan asiaan; eli eläinten hyvinvointiin Suomessa sekä eläinten huonoihin oloihin puuttumiseen.

Keneltäkään tuskin on mennyt ohi surullinen tapaus Helsingin Laajasalossa jossa pitkään jatkuneseen koirien pahoinpitelyyn puuttunut nainen surmattiin koirien omistajan toimesta. Lehdistä on saatu lukea kuinka koirien huono kohtelu on jo aikaisemmin aiheuttaunut rikosilmoituksia - syyteharkintaan asti edenneitä. Tämä tapaus kertoo todellakin hyvin karua totuutta Suomen eläinsuojelun tilanteesta. Pahoinpitely saa jatkua kun poliisi tutkii ja odotellaan että syyttäjä harkitsee, sitten odotellaan käräjiä. Näissä voi kestää vaikka kuinka kauan ja koko sen ajan eläimet kärsii. Edes välikaikaisia huostaanottoja ei juurikaan tapahdu vaikka taustalla olisi lukuisat eläinsuojeluilmoitukset asiasta - eikä näköjään sekään auta eläinten asiaa että poliisi asiaa tutkii. Tämä juttu sai pahimman mahdollisen päätöksen. Kaikki kunnia ja kiitos tälle pyjamahousuiselle naiselle joka asiaan puuttui ja eläinten pahoinpitely on vihdoin loppu. Mutta ei sen olisi pitänyt loppua siihen että täysin ulkopuolinen koirien ystävä joka uskaltaa puuttua kuolee kun pahoinpitelijä siirtääkin raivonsa eläinten hyvinvoinnin puolustajaan. Se olisi pitänyt lopettaa jo aika päiviä sitten - ottamalla eläimet pois omistajaltaan joka asiasta olisi saanut asianmukaiset rangaistukset ja eläintenpitokiellon. Koirat olisivat pääseet uusiin koteihin. Ehkä ne ovat pääsevät nytkin ja koirilla alkaa uusi hyvä elämä, mutta tapahtumaketju on ollut kerrassaan karmaisevaa seurattavaa. Jos asioihin oltaisiin puututtu aikaisemmin, pyjamahousuinen nainen ehkä nytkin kävelisi oman rakkaan koiransa kanssa meren rannalla. Teon tekijä kuitenkin toivottavasti olisi linnassa eläinsuojelurikoksista ja hänen koiransa turvassa. Animalian blogissa asiaa pohdittiin myös - hienosti. Suosittelen lukemaan tuon kirjoituksen täältä. 

Tyytyväinen kettu turkistarhalla? (kuva: Oikeutta eläimille)

Toinen asia joka omia tunteita kuohutti oli Suomen Turkiseläinten Kasvattajien liitto ry:n toiminnanjohtajan Marja Tiuran mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 13.10.2014. Tiuran näkemyksen mukaan pienissä häkeissä kuolemaansa odottavat turkiseläimet vain näyttävät apaattisilta mutta ovat itse asiassa tyytyväisiä ja turkisala edistää eläinten hyvinvointia. Tiuran mielipiteen voi sinänsä ymmärtää hänen asemansa vuoksi, kukapa sitä nyt omaa pesäänsä lokamaan. Turkistarhattujen eläinten synkät olot eivät kuitenkaan ole huhupuhetta vaan ihan tutkittua faktaa. Asioihin voi tutustua katsomalla esimerkiksi lyhyen videon tarhauskielto.fi sivuilta - ja sen jälkeen voi pohtia onko Tiuran mielipide oikeassa siitä että eläimet ovat tyytyväisiä ja turkistarhaus edistää eläinten hyvinvointia. Animalian toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara kirjoitti vastineen Tiuran mielipidekirjoitukseen jota Helsingin Sanomat ei julkaissut. Tuomivaara julkaisi kuitenkin vastineensa omassa Facebookissaan julkisena. Tässä se kuitenkin luettavaksi - kertoen lyhyesti ja ytimekkäästi miksi Tiuran kirjoitus ei ihan kaikkia faktoja huomioinut. Boldasin mielestäni tärkeimmän pointin.

"HS ei suostunut julkaisemaan vastaustani Suomen Turkiseläinten Kasvattajain liitto ry:n toiminnanjohtajan Marja Tiuran kirjoitukseen. Julkaisen sen siis edes somessa:

Turkisala ei huolehdi eläinten hyvinvoinnista

Suomen Turkiseläinten Kasvattajain liitto ry:n toiminnanjohtaja Marja Tiura kirjoitti (HS Mielipide 13.10.) turkiselinkeinon edistäneen eläinten hyvinvointia. Hän esittää erikoisen väitteen, että Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran valvontaraportit todistaisivat turkiseläinten voivan hyvin. Viimeksi keväällä valvontatuloksista tiedottaessaan Evira totesi, että ”broileri-, turkiseläin- ja nautatiloilla todettiin laiminlyöntejä useammin kuin muilla tuotantotiloilla”.

Broileri- ja turkistuotanto ovat esimerkkejä aivan äärimmilleen viedystä eläinten tehotuotannosta, jossa eläimet elävät vain lyhyen ajan ja senkin todella virikkeettömässä ja ahtaassa tilassa. Sekä turkiseläimet että broilerit kärsivät vakavista jalostuksen aiheuttamista terveysongelmista. Turkistiloilla tehdyissä eläinsuojelutarkastuksissa havaittiin laiminlyöntejä 33 prosentilla tiloista. Merkittävä osa laiminlyönneistä oli eläinten hyvinvoinnille keskeisiä asioita, kuten puuttuvia varusteita ja virikkeitä, puutteita pitopaikan turvallisuudessa ja eläinten pitämistä lain minimiä ahtaammin.

Tiuran mainostama alan oma sertifiointijärjestelmä keskittyy tarttuvien tautien ehkäisyyn, mikä on tarhaajien näkökulmasta ymmärrettävää, sillä ne alentavat tarhan taloudellista tuottoa. Sertifiointi ei kuitenkaan eläinten hyvinvoinnin osalta takaa mitään lain minimitasoa parempaa. Suomen eläinlääkäriliitto on kritisoinut sertifiointijärjestelmää samasta asiasta. Turkiseläimillä on paljon sairauksia, mutta vaikka ne eivät sairastaisi koskaan, ne voivat huonosti, sillä niiden pito-olosuhteet estävät lähes kaiken lajityypillisen käyttäytymisen. Mikäli esimerkiksi koiraa – turkiseläimiä huomattavasti domestikoituneempaa lajia - pitäisi turkistarhan kaltaisissa olosuhteissa, saisi syytteen eläinrääkkäyksestä.

Salla Tuomivaara
toiminnanjohtaja
Eläinsuojeluliitto Animalia ry"

On todella vaikeaa ihmetellä näitä asioita. Meidän yhteiskunnassa eläinten asema on hyvin, hyvin huono. Toki - onhan se parempi kuin monessa muussa maassa mutta sekä turkistarhaus ja eläinten kaltoin kohteluun puuttumisen korkea kynnys on asioita joita ei hyvinvointiyhteiskunnassa pitäisi pohtia, niiden pitäisi olla itsestään selvästi hoidossa. Eläinten puolustajat mielletään kukkahattutädeiksi joilla ymmärrys mistään on heikko eikä parempaa tekemistä ole. Eläinten puolustajat ja auttajat saavat usein kuulla kysymyksiä siitä että miksi ette auta jotain "tärkeämpää" kohdetta. Blogissani olen aikaisemmin asiaa pohtinut, täällä. Minkään eläimen ei pitäisi joutua kärsimään koko elämäänsä pienessä häkissä vain siksi että ainoa tarkoitus on repiä eläimeltä turkki irti josta saadaan kursittua kasaan kallis takki. Kenenkään ei pitäisi kuolla siksi että puuttuu pääkallon paikalla koiran pahoinpitelyyn koska asioihin ei voida puuttua nopeammin viranomaisten puolelta ja suojella eläimiä.

Pyjamahousuinen nainen ja nimettömät turkkinsa vuoksi epäinhimillisissä olosuhteissa syntyneet, eläneet ja kuolleet eläimet - toivottavasti uhrautumisenne ei ole ollut turhaa ja joku päivä lainsäädöntöihin saadaan jotain järkeä ja viattomien ihmisten ei tarvitse kuolla eläinrakkautensa vuoksi eikä eläinten ihmisten turhan vaatetuksen takia. Levätkää rauhassa.

Mikä KoiraLiitto?

Törmäsin jo useampi kuukausi sitten sattumalta netissä tahoon nimeltä KoiraLiitto. Heiltä löytyy sivut Facebookista että netistä. KoiraLiitto mainostaa mm sivuillaan tarjoavansa ilmaisen rekisteröintipalvelun koirille, ihan kaikille koirille, myöntävänsä "luotettava kasvattaja" sertifikaatteja sekä eivät rankaise ketään. Itseäni alkoi kovasti kiinnostamaan että mikä tämä tämmöinen liitto on - Suomen Kennelliiton kanssa KoiraLiitolla ei ole mitään tekemistä ja KoiraLiitto kovasti kritisoikin Kennelliiton toimintaa sivuillaan.  Kennelliitto varmasti ansaitseekin kritiittikkiä jostain toimintansa osa-alueista kuten moni muukin taho, eipä epäkohtiin huomion kiinnittäminen ole koskaan huono asia, mutta KoiraLiiton sivuilla kuitenkin Kennelliiton parjaaminen on vähintäänkin outoa - sekä postaukset Facebookissa. Sivuilla mainitaan useammassakin kohtaan ettei KoiraLiitto rankaise ketään eikä toimi kasvattajien poliisina. Miksi ei? Kyllähän minkä tahansa kattojärjestön tehtävänä on myös toimia tavallaan poliisina sekä tarkkailla että laatu jäsenistön ja sinne rekisteröityneiden kesken pysyy liiton asettamien tavoitteiden mukaisena. Mikä siis tämän KoiraLiiton tarkoitus on - arvot, miksi se on perustettu, toimintaperiaatteet ja visiot? Mitään näitä tietoja ei ole löydettävissä sivuilta.

Eniten omaa ihmetystäni aiheutti ettei KoiraLiitto ole rekisteröitynyt minnekkään, eikä sivuilta löydy mitään infoa liiton vastuuhenkilöistä, ei virallisia osoitteita, ei mitään. Myöskään sivuilta ei löydy tietoa siitä mitä hyötyä siitä on että koira on rekisteröity tähän liittoon - eikä sivuilla myöskään mainita että rekisteröityminen ei ole todellakaan sama asia kuin Kennelliittoon rekisteröity koira. Kun koira on rekisteröity Suomen Kennelliittoon - se on ainoa tapa saada osallistumisoikeus virallisiin näyttelyihin - tai rekisteröitynä muiden maiden FCI-jäsen liittoihin. FCI:n jäsenenä voi olla vain yksi organisaatio per maa - Suomessa se on Kennelliitto. KoiraLiittoon rekisteröity koira voi olla mikä tahansa koira, KoiraLiiton kasvattajaksi voi myöskin liittyä kuka tahansa.  Tavalliselle koiranostajalle joka ei niin asioita seuraile ja liittojen nimet saattaa mennä takaisin saattaa helposti käydä niin että ostaa KoiraLiittoon rekisteröidyn koiran - vaikka oli tahtotilana hankkia se Kennelliitton rekisterissä oleva koira.

Laitoin KoiraLiitolle seuraavaa kyselyä jo kesäkuun alussa koska minua tämän bloggauksen aihe kyti mielessäni jo silloin. Nyt se nousi uudelleen mieleeni luettuani muutamilta keskustelupalstoilta että KoiraLiiton sivuille on lisätty linkkejä Kennelliittoon rekisteröityineiden kasvattajien nettisivuihin sekä yksityisten ihmisten koirien tietoja - ilman että asianomaisilla on ollut mitään tietoa tästä - ja tietoja ei olla poistettu vaikka asianomaiset ovat tietojen poistoa pyytäneet. Koskaan en siis saanut vastausta kesäkuiseen viestiini - joka kokonaisuudessaan alla - joten ilman heidän kannanottoa asiaan jouduin tämän bloggauksen kirjoittamaan. Neljä kuukautta on varmasti tarpeeksi pitkä aika odottaa vastausta. Uskon että montaa muutakin KoiraLiittoon törmännyttä alla olevat asiat mietityttää. Varmasti koirien hyväksi toimivia liittoja, tahoja ja yhdistyksiä kaivataan lisää sekä hienoa on että ihmisiä löytyy ketkä näitä puuhailee. Selvyyden vuoksi kannattaisi kuitenkin toimijoiden kiinnittää huomiota siihen että toiminta perustuu selkeyteen ja kysyjille vastataan. Ei mikään herätä enemmän kysymyksiä toiminnan luotettavuudesta kuin tahot joiden taustahenkilöistä ei ole mitään tietoa eikä kysyttäessä vastata.

Hei Koiraliitto!

Törmäsin keskusteluun Koiraliitosta Facebook-ryhmässä ja kiinnostukseni heräsi. Kirjoitan Tassunpohjia-blogia (http://tassunpohjia.blogspot.fi) jossa käsittelen lähinnä rescuekoiria ja koirien auttamista, mutta muitakin koira-aiheita. Kirjoittaisin mielelläni Koiraliitosta blogissani sillä huomasin että montaa mietityttää asiat Koiraliittoon liittyen. Pyytäisinkin teiltä vastauksia seuraaviin kysymyksiin blogini pohjaksi.

1. Koiraliittoa ei löydy Yritys- ja yhteisöjärjestelmä www.ytj.fi hakukannasta. Onko Koiraliitto rekisteröimätön taho, onko rekisteröinti prosessissa vai rekisteröinti tehty jollain toisella nimellä? 2. Ketkä toimivat liiton vastuuhenkilöinä/hallituksessa? Mikä kokemus vastuuhenkilöillä on vastaavien liittojen/yhdistysten toiminnasta? 3. Miksi yksityinen Koiraliiton rekisteröintipalvelu ja koko Koiraliitto on katsottu tarpeelliseksi perustaa? Suomen Kennelliitto hyväksyy FIX-rekisteriin myös paperittomat ja sekarotuiset joten vastaava palvelu on jo olemassa valtakunnallisen Kennelliiton taholta? 4. Koiraliitto kertoo nettisivuillaan että jakavat kasvattajanimiä yksityishenkilöille. Kuinka Koiraliitto varmistaa että heidän jakamiaan kasvattajanimiä ja rekisteröintejä ei sotketa Kennelliiton virallisiin rekisteröinteihin ja kasvattajanimiin? 5. Kuinka Koiraliitto varmistuu että Luotettava Kasvattaja-nimellä palkittu ei toimi epäeettisesti eikä harrasta pentutehtailua ja kasvattajien olot ovat asianmukaiset? Millainen organisaatio Koiraliitossa toimii ja valvoo varmistaakseen että kuka tahansa kasvattajanimen haluava toimii koirien parhaaksi? 6. Nettisivuilta ei löydy rekisteriselostetta vaikka kyseessä on henkilötietolain alainen rekisteri omistajatietoineen? 7. Toimiiko Koiraliitto yhteistyössä esim Kennelliiton, SEY:n tai vastaavien valtakunnallisten tahojen kanssa?

Jään odottamaan vastauksianne!

Agilityssä!

Kävimme tänään kolmen muun koirakon kanssa "Kokeile Agilitya!" minikurssin ensimmäisessä koulupäivässä Koirakoulu Kompassissa. Sattuipa sopivasti että tuttavapiirissä oli myös pohdittu että oispa kiva kokeilla, ja sattui tälläinen parin kerran intruduction for dummies kurssi olevan lähellä. Pienryhmä, neljä koirakkoa. Eikä tarvinnut jännittää kun tuttuja ollaan. Meidän Musti siis lähti, ja oli kyllä innoissaan!

Putkihommelit onnistui rivakkaan kun keksittiin juju.

Mustia taisi harmittaa koko hommassa eniten se että ei päässyt itse koko aikaa tekemään ja piti odottaa vuoroa. Kovasti olisi halunnut muidenkin vuorolla ryysiä paikalle ja kokeilla nekin esteet joille ei ensimmäisellä tunnilla vielä ollut ollenkaan tarkoitus mennä. Mutta oikein hyvin se meni kuitenkin, olihan siinä itsekin vaikea keskittyä kuuntelemaan kuinka koiraa tulee ohjata. Oma kokemus agilitystä on aikaisemmin että joo - oon mä sitä nähnyt. Ei siis mitään käsitystä mitä ohjaajan oikeasti kuuluu tehdä.

Mustin kanssa oli oikeastaan jo valmiiksi aika palkitsevaa saapua paikalle sillä näiden viikkojen aikana kun hän on meillä ollut, poika on todellakin osoittanut olevansa aktiivinen ja oppivainen tyyppi joka rakastaa tekemistä ja tapittaa silmiin odottaen että annetaan uusi käsky. Lahjat agilityn kaltaiseen toimintaan on tullut selväksi tuola metsässä kun ollaan vapaana menty ja Musti tottelee jokaisen käskyn - varsinkin kun kyseessä hypyt kiville ja temppuilut A-esteen yli koirapuistossa. Musti motivoituu selkeästi eniten siitä että toiminnan jälkeen seuraa lisää toimintaa.

Musti sai hieman palautetta (tai ehkä me kimpassa koirakkona ennemminkin) siitä että vauhtia on. Mustilla on tosiaan hieman vaikeuksia tehdä mitään rauhassa tai odottaa vuoroaan ja syöksähtelikin vauhdilla putkien läpi ja esteiden yli. Mukavaa Mustin kanssa on kyllä touhuta kun siitä oikeen näkeen miten innoissaan se on ja hiffaa todella nopsaan mitä kuuluu tehdä.

Mustilla hinku hyppäämään, ohjaaja laahaa perässä. 

Kiva juttu että on tälläisiä kokeilu-kursseja. Monestihan sitä miettii että josko joku juttu olisi se oma juttu - muutaman kerran kokeilussa huomaa kyllä sitten asian paremmin kuin itsekseen asiaa pohtiessa. Plussaa tietty sekin ettei kokeilussa tähdätä mihinkään suorittamiseen, homman tavoitteellisuus on ainoastaan siinä että kokeillaan. Tutussa porukassa kynnys kokeiluun on matalalla, ei tarvitse jännittää kuinka itse suoriutuu ja voi ottaa oppimisen kannalta. Kakkososa kurssista on viikon päästä - ehkä siitä saadaan myös videota kehiin. GoPro ei toiminut tällä kertaa. En tiedä miksi.

Suerte tarvitsee nimensä mukaisesti nyt hieman onnea!

Suerte on 3,5v galgopoika joka tarvitsisi hieman onnea. Onnea että löytäisi itselleen uuden kodin! Suerte on Suomessa, ollut jo pienestä pennusta lähtien ja joutuu nyt vaihtamaan kotia. Suerte on espanjaa ja tarkoittaa onnea, ja onnea Suerte nyt kaipaakin löytääkseen uuden kodin.

Suertella on nykyisessä kodissaan koirakavereita ja kissakin asuintoverina ja tulee hienosti kaikkien kanssa toimeen. Aktiivinen ja iloinen poika! Terve myös, ja kastroitu tietenkin.

Suerten kodin etsinnästä vastaa Costa Blancan Rescuekoirat ry.
Suerten ilmoitus löytyy myös heidän sivuilta jossa linkit adoptioprosessin kulkuun. Koira on Tampereen seudulla joten tutustumaan pääsee!

Tässä olisi varmasti oiva tilaisuus perheeseen joka on harkinnut ensi-galgon adoptiota. Suerte on elänyt melkein koko elämänsä kotioloissa joten huonoja kokemuksia ihmisistä ei ajalta metsästyskoirana ole, ja Suerte on oppinut jo kaikki kotikoiran tavat.

Galgoa harkitsevan kannattaa muistaa että kyseessä on alkukantainen rotu jota käytetään metsästykseen - koirilla voi siis olla hyvinkin voimakas metsästysvietti joka täytyy huomioda arjessa. Vaikka galgot ovat usein kotioloissa hyvin rauhallisia, ne tarvitsevat paljon liikuntaa, mielellään tietenkin vapaana juoksemista turvallisissa olosuhteissa.

Jos kiinnostuit, ota yhteyttä Costa Blancan Rescuekoiriin. Tutustu ja tykkää myös yhdistyksen Facebook-sivusta!

Galgon, eli espanjanvinttikoiraan rotuna voit tutustua esimerkiksi lukemalla rotumääritelmän. Blogissa on ollut aikaisemmin juttua galgojen kohtelusta Espanjassa.

Ehkä ne koiratarhat onkin ihan hyvä asia

Useasti törmää, kun kodittomien koirien auttamisesta tai koirien adoptiosta ulkomailta mainitsee, kommentteihin siitä että "miksi et auta suomalaisia koiria". Bloggasin aiheesta elokuussa, kirjoitus löytyy täältä. 

Tänään Facebookissa törmäsin jaettuun Ylen Uutisten artikkeliin, jossa poliisi kertoo millaisiin koirakohtaloihin työssään törmäävät. Lue tuo juttu täältä.  Niin, eihän tuo suomalaisten koirienkaan elämä aina ole ihan sellaista kuten pitäisi. Meillä on kuitenkin se kulttuuri, että koiria ei hyljätä kaduilla, eikä koiratarhoille. Koirat pidetään kotona, vaikka niitä ei haluttaisi enää pitää - ja yleensä näissä tilanteissa koiran hyvinvointi kärsii. Niitä ei hyljätä tarhan portille kun lomat alkaa, mikä esimerkiksi Espanjassa on hyvin tavallista. Suomessa koirille etsitään hoitaja - tai ne jätetään kotiin. Näihin uutisointeihin törmää toistuvasti että koirat ovat jätetty oman onnensa nojaan omistajan ollessa ties missä, ties kuinka kauan. Omissa ulosteissaan, ilman ruokaa. Yksin jätetyt koirat ovat vain jäävuoren huippu, ja huipun huippu on se tapauksista mitkä päätyy mediaan meidän luettavaksi ja päiviteltäväksi. Totuus on lohduttomampi. Eikä kyseessä tarvitse olla edes mikään lomamatka, kaikki vaan eivät koiristaan huolehdi.

Suomessa viedään koiria piikille aika pienestä syystä - syistä mitkä ei liity koiran terveyteen. Koiria lopetetaan pitovaikeuksien vuoksi ja elämäntilanteen muuttumisen takia. Omistajilla on varmasti syynsä miksi eivät koiralle uutta kotia etsi; onko se suomalainen mielen laatu - ei haluta myöntää että koiraa ei osattukkaan kouluttaa, ei jakseta etsiä uutta kotia vai mikä. Vai johtuuko se siitä ettei oikein tiedetä mitä tilanteessa pitäisi tehdä? Piikki on helppo ratkaisu. Onko se siitä kiinni ettei tiedetä minne koiran voisi viedä? Löytöeläintaloilla Suomessa todellakin on vain kourallin koiria jotka ovat yleensä päätyneet sinne huostaanotettuina tai löydettyinä. En tiedä, mutta veikkaan, että niitä koiria Suomessa löytöeläinkodeissa on vain hippunen jotka omistaja on sinne itse toimittanut ja sanonut että "en halua enää, ottakaa". Suomessa tälläkin hetkellä moni koira ei voi hyvin. On perheitä joissa on muitakin ongelmia ja koira saa näistä osansa - ja voi olla että perheessä on joku joka koiraa haluaisi auttaa, mutta ei tiedä miten. Perheväkivalta osuu yleensä myös koiraan. Sulkeutuvan luonteemme mukaisesti emme halua paljastaa mitä kotona tapahtuu - haluamme ettei naapurit puhu. Ihan varmasti tälläkin hetkellä joku koira saa osumaa perheessä jossa sitä saa lapsetkin. Ehkä perheessä tai sen lähipiirissä on joku joka  haluaisi auttaa koiraa - mutta minne sen vie? Ääneen ei uskalla sanoa, eikä netissä paljastaa mikä kodin tilanne on.

Meillä Suomessa on myös apua tarvitsevia koiria. Ongelma ei ole niin räikeä ja iso kuin muualla, ei niin näkyvä. Siksi usein pysähdymmekkin kauhistelemaan koirien kohtelua muualla maailmassa ja kohdistamme apumme sinne. Ongelmaa on meilläkin ja auttajiakin olisi. Auttaminen Suomessa tuntuu olevan vain niin vaikeaa. Itsekin kontaktoin paikallista löytöeläintaloa taannoin ja tarjosin apuani. Vastausta odottelin pitkään - ja kun se tuli siinä ilmoitettiin että vapaaehtoisia on enemmän kuin tarpeeksi. Apua tarvitsevat eivät ole löytöeläintarhoilla, ne ovat meidän naapuriessa - jonne apua ei voi antaa kun sen tarve ei ole tiedossa.

Suomessa toimii hieno yhdistys, Kodinvaihtajat ry, joka auttaa suomalaisia koiria löytämään uuden kodin. Toivottavasti mahdollisimman moni löytäisi tämän kanavan myös jos koiraa ei voi enää pitää. Toivottavasti jokainen joka tietää tai näkee koiria ahdingossa tekee asialle jotain eikä sulje silmiään.

Blogini otsake tänään on: Ehkä ne koiratarhat onkin ihan hyvä asia. Tällä tarkoitan sitä että ehkä se koiran hylkääminen tarhalle ei olekkaan niin paheksuttava asia. Ehkä se on koiralle parempi, päätyä tarhalle, kuin elää ulosteissaan, nälissään, pahoinpideltynä. Ehkä meillä Suomessakin pitäisi olla tahoja jotka mainostavat itseään kertoen - että me autamme. Älä lopeta koiraasi koska et osaa kouluttaa sisäsiistiksi, älä jätä koiraa yksin kun lähdet lomalle ja ei ole varaa hoitajaan, älä anna koiran elää pahoinpideltynä ja huonosti, ajattele koirasi parasta, tuo meille.  Koiran hylkääminen ei koskaan ole ok - mutta joskus se on kuitenkin koiralle paras vaihtoehto - kun hyljätään paikkaan joka huolehtii koirasta ja etsii sille uuden kodin. Antaa mahdollisuuden. Tuomitsematta syitä miksi omistaja koiran sinne toi tai portille jätti.

Tähän loppuun haluaisin kirjoittaa että jos sinulla on koirasi kanssa ongelma, mikä tahansa, ja ja haluat siitä eroon tai koira voi perheessänne huonosti, tuo meille. Näin en voi kuitenkaan sanoa koska omat resurssit on mitä on. Mutta sen voin luvata että jos apua tarvitset - kysy ensin, ehkä voinkin auttaa. Älä ainakaan jää tilanteeseen missä koirasi ei enää voi hyvin. Apua on saatavana.

Osteopatiaa, flunssaa ym ym

Blogi on ollut hieman hissukseen tässä ja nyt koittaa palata aktiivisempaan meininkiin. Meillä on ollut vaikka mitä terveysremppaa tässä muutaman viikon aikana. Ihmiset saivat syysflunssan joka vaivaa itseäni vieläkin. Pahin kuumehässäkkä oli viikonloppuna, mutta edelleen kurkussa on kaktus, räkää valuu ja yleinen voimattomuus vaivaa. Eiköhän se tästä. Sitä ennen lähti viisaudenhammas mikä superhammaslääkäripelkoiselle aiheutti unettomia öitä. Ei ollutkaan niin kamalaa, kiitos puudutusten ja esilääkityksen. Siitäkin siis selvittiin.

Pippa-pienoinen

Pippa-podencollamme on ollut hieman huonompi kausi. Koira oksenteli tuossa yksi lauantaiaamu ihan holtittomasti ja oli hyvin väsynyt. Onneksi olimme varanneet jo aikaisemmin tuolle päivälle eläinlääkärin Mustin "maahantulotarkastusta" varten ja saimme ottaa Pipan sinne mukaan. Me olemme aina vieneet nuo rescuekoiramme kotiin saapumisen jälkeen eläinlääkärille tarkastukseen, ihan vain varmuuden vuoksi ilman sen kummempaa syytä. Nyt oli siis Mustin vuoro. Saimme vinkin taitavasta ja rescueystävällisestä eläinlääkäristä meidän lähellä ja päätimme testata paikan. Erittäin tyytyväisiä olimme palveluun, isoa plussaa tietenkin siitä myös että eläinlääkäri itse on vinttikoiraihmisiä. Joustavia myös juuri tuon tilanteemme huomioiden eli Pipan äkillisen sairastumisen ja pääsi Mustin kanssa vastaanotolle missä sitten vierähtikin useampi tunti. Eläinlääkäriasema Askel Tuusulassa on siis saanut meistä vakioasiakkaat! Musti todettiin terveeksi ja reippaaksi pennuksi, sai kehuja ja nameja palkaksi kun jaksoi viettää pitkän aikaan klinikalla Pippaa odottaen.

Pippaa tutkittiinkin sitten urakalla, verikokeita otettiin ja nesteytettiin, annettiin kipulääkettä ja pahoinvoinninestolääkettä. Onneksi ei mitään niin hälyyttävää löytynyt mutta iän tuomia vaivoja alkaa olla. Pippa on siitä jännä tapaus että kukaan ei ole onnistunut arvamaan minkä ikäinen koira on. Passin mukaan syntymäaika 2006, voi olla vanhempi, voi olla nuorempi. Oma veikkauksemme on että voi hyvinkin olla jo päälle 10v. Pippa on myös viime aikoina liikkunut aika jäykästi ja ollut muutenkin vaisu joten tarkempia tutkimuksia nivelrikkoa silmällä pitäen ja hoitoja aloitellaan. Hampaat oli Pipalla aivan järkyttävässä kunnossa kun meille saapui ja isot hoitotoimenpiteet silloin kolme vuotta sitten käytiin läpi. Vaikuttaa siltä että hammasremppaa on tulossa uudelleen, hieman rapistuneessa kunnossa muutama hammas oli. Saimme myös hoitoneuvoksi mennä tapaamaan fysioterapeuttia sillä Pipalla on selkeää jäykkyyttää lihaksissa.

Eilen kävimme Pipan kanssa tapaamassa koiraosteopaatti Jerry Ketolaa. Pippaa aluksi hieman jännitti asettautua hierontapöydälle mutta rentoutui kuitenkin pian ja vaikutti pitävän hieronnasta. Lihasjumeja oli kuten tiesimmekin ja niitä lukkoja availtiin. Uskon että näistä hoidoista on varmasti hyötyä Pipalle ja hoitoja jatketaan nyt ainakin vielä muutaman kerran. Pippa oli hyvin pirteä ja iloinen hoidon jälkeen kyllä. Täytyy toivoa että Pippa saadaan nyt kuntoon ja vetreäksi, monia elinvuosia on toivottavasti vielä edessä. Vakioasiakkaaksi ryhdymme myös tänne siis. Jerry Ketola ottaa vastaan Murren Murkinan tiloissa Pukinmäessä, tulee samalla käynnillä ladattua pakastin täyteen ruokaa.

Galgopojat jaksaa leikkiä 

Muita kuulumisia lyhyesti. Meidän Arttu-galgo vietti viime viikolla vuosipäivää, kolme vuotta on jo siitäkin kun Arttu meille tuli. Musti-pennun kanssa elo alkaa tasaantua. Kyllä se on niin oppivainen poika. Sisäsiisteys menee osastoa vuoristorata. Mustissa on ainesta agilityyn ja ollaan mietitty josko kurssille mentäisiin. Koirapuistoissa ollaan harjoiteltu estehyppelyä ym ja Musti oppii todella äkkiä sekä motivoituu hommaan. Mustia voi pitää irti ja metsässä tykkää juosta, hyppiä kiville, tehdä temppuja. Hyvä koira siitä tulee!

Basu-kuume vaivaa edelleen ja talo tuntuu tyhjältä kun basset houndin mentävä aukko on. Basu-kuumetta tulee lietsomaan Emmi-basset joka tulee meille hoitoon viikonlopuksi. Myös Gala, entinen kotihoitolaisemme, on tulossa meille lähiaikoina muutamaksi päiväksi hoitoon omistajan työmenojen ajaksi. Näistä lisää myöhemmin.