maanantai 30. maaliskuuta 2015

Voita liput PetExpoon!

Blogi arpoo 2 kpl lippuja PetExpoon! Tapahtuma järjestetään Messukeskuksessa Helsingissä 11-12.4.2015. Samalla lipulla pääsee myös osallistumaan samaan aikaan järjestettäviin muihin tapahtumiin Messarissa; Lapsimessut, ModelExpo, OutletExpo ja Kädentaito tapahtuma. 

Nämä kaksi lippua vailla omistajia!



Arvonta tapahtuu seuraavasti:


  • Vieraile blogin Facebook-sivuilla ja tykkää tästä kuvasta. (saat toki tykätä myös FB-sivusta jos et vielä kuulu tykkääjiemme joukkoon)
  • Arvontaan voi osallistua 30.3-5.4.2015 välisenä aikana
  • Voittajat arvotaan 6.4.2015
  • Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti sekä voittajien nimet ilmoitetaan blogissa & blogin Facebook-sivulla
  • Voittajia pyydetään ilmoittamaan postiosoite mahdollisimman pikaisesti että liput saadaan postiin 
  • Palkintona siis yksi lippu per voittaja. Yhden lipun arvo on 18 euroa ja se oikeuttaa kertakäyntiin messuilla 10-12.4.2015 (PetExpo vain 11-12.4)

Blogi on mukana PetExpossa bloggaamassa tapahtumasta, lauantaina tai sunnuntaina - ehkä jopa molempina päivinä. Onnea arvontaan! 





maanantai 23. maaliskuuta 2015

Luulo ei ole tiedon väärti

Onko kyse ihan puhtaasta tietämättömyydestä, mutu-tuntemuksista vaiko sittenkin ihan tarkoituksenmukaisesta, harhaanjohtavien tietojen levittämisestä? Nämä kysymykset nousevat usein mieleen kun rescuekoiratoiminnasta liittyvään keskusteluun törmää.

Asia on ollut kovasti viime päivät taas mielessä - johtuen asiasta josta jo eilen bloggasin täällä. Asia innosti tarttumaan näppäimistöön myös Fifirockia, luehan tuo loistava kirjoitus täältä. 

Haluan kysyä miksi rescuetoimintaa kohtaan liittyy niin paljon keskustelua ja kirjoittelua jossa ei olla vaivauduttu tarkistamaan yhtään mitään faktoja aiheesta eikä myöskään kerrottuja faktoja haluta millään tapaa sisäistää? Mistä ihmeestä tämä johtuu...

Nyt haluan kuitenkin tässä vaiheessa muistuttaa että kun puhun rescuetoiminnan puolesta - liputan ainoastaan niiden Suomeen rekisteröityjen järjestöjen puolesta jotka toimivat vastuullisesti, määräyksiä noudatten, ovat rekisteröityneitä eläinten tuojia sekä noudattavat pilkulleen annettuja määräyksiä. Rescuetoiminnan hämärätuojia vastaan täytyykin taistella, siinä missä muitakin laittomasti eläimiä maahantuovia tahoja. Vastuullisen toimijan tunnusmerkeistä voit lukea täältä lisää.

Mutta näihin mutu-väitteisiin, harhaluuloihin, neuvoihin kuinka asiat pitäisi hoitaa ja muihin. Pyydän todellakin että näihin asioihin tutustutaan ennen kuin aletaan kirjoittelemaan tai väittämään.

"Koiria ei pidä tuoda Suomeen vaan auttaa paikallisesti"
Rescueyhdistysten työstä vain yksi osa on koirille kotien etsiminen Suomesta. Se on varmasti näkyvin osa sillä kukapa ei törmäisi kotia etsivien koirien ilmoituksiin tai olisi kuullut ihmisten kertoilevan juttujaan adoptoiduista koiristaa. Mutta - se on vain yksi osa. Rescueyhdistykset tekevät työtä myös paikallisesti - joko ihan suoraan omin pikkukätösin paikan päällä uurastaen tai paikallisten yhteistyötahojen kautta - tai sekä että. Apu on hyvin moninaista; ruokakeräyksiä, lääkekeräyksiä, rahalahjoituksia tilojen kunnostukseen, eläinlääkärilaskuissa auttamista, sterilointikampanjoita, rokotuskampanjoita, valistuskampanjoita eläinten paremman kohtelun puolesta, vaikuttamistyötä päättäjiin, tiedottavaa työtä.

"Suomessakin on kodittomia, miksi et anna niille koteja"
Lue aikaisempi bloggaukseni aiheesta täällä - tilaa säästääkseni en toista itseäni.

"Koirat pitäisi lopettaa kaikki sielä tarhoilla niin ongelma ratkeaisi sillä"
Ei pidä paikkaansa. Miettikää itse. Jos kaikki koirat lopetettaisiin mitkä nyt tarhoilla hyljättyinä on niin totta, tarhat olisi hetken tyhjät. Mutta entäs huomenna? Koiria hyljätään koko ajan lisää. Ne myös lisääntyvät koko ajan, varsinkin kaduille hyljätyt. Ja jos joku on huolissaan siitä ettei koiria lähtömaissa lopeteta niin kyllä lopetetaan. Valtaosa. Vain pienellä osalla koiria avautuu mahdollisuus uuteen kotiin joko kotimaassaan tai ulkomailla. Koirien lopettaminen ei ole ratkaisu. Ratkaisu on valistustyö ettei eläimiä hyljättäisi sekä sterilointikampanjat jotta vapaana olevat eläimet ei lisäänny. (WHO tukee tätä)

"Löytökoirat eivät sopeudu elämään kotikoirina ja niillä on vakavia käytöshäiriöitä"
Löytökoira Espanjasta -
kotikoirana Suomessa jo vuodesta 2011
Puppua. Vastuullisessa rescuetoiminnassa koiriin ja niiden käytökseen perehdytään sekä toimijoiden itsensä osalta että yhteistyötahojen toimesta. Uutta kotia pääsee etsimään vain potentiaalisimmat yksilöt. Toki - varmasti jokainen joka harkitsee löytökoiran adoptiota ymmärtää että haasteita saattaa tulla ja näihin järjestöt kiinnittävät huomiota informaatiossaan ja haastatteluissa. Kun koiran taustoja ei tunneta on todellakin mahdollista että omistaja joutuu töitä tekemään. Järjestöillä on verkostoja kouluttajiin ja tukea tarjolla omistajille haasteissa. Vakavat käytöshäiriöt sen sijaan ja täysi mahdottomuus sopeutumiseen elämään perhekoirana - yleistäminen näin on typerää. Yksittäistapauksia varmasti löytyy joka lähteestä mistä koira on hankittu että ongelmat ovat olleet isoja. Yleistäminen niin että että tämä olisi jotenkin tavallista ja yleistä suurimassa osassa tapauksia löytökoirien kanssa - puppua. Ihan voin todistaa asiaa myös omakohtaisesti. Meillä asuu neljä rescuetaustaista koiraa, kotihoitolaisia on pyörähtänyt useita. Yhdelläkään koiralla ei ole ollut eikä ole vakavia käytöshäiriöitä ja ovat sopeutuneet vallan hyvin elämään osana lapsiperheen arkea.

"Löytökoirat tuovat mukanaan vakavia tauteja jotka ovat uhka myös ihmisille"
Missä on tilastot näistä? Kyllä - pentutehtaiden tuotokset ovat iso uhka. Ja niissä onkin todettu vaikka mitä tauteja, puutteellisia rokotuksia, koiria on jouduttu lopettamaan Suomessa. Mutta - niitä ei tuodakkaan Suomeen maahantuontimääräyksiä noudattaen - Eviraan rekisteröityneet kaupallisen maahantuojan toimesta, TRACES-rekisteröitynä. Tässä on vissi ero mitä ei kannattaisi sotkemaan lähteä.

Tauteja, tai edes niiden riskejä ei pidä vähätellä. Se on selvä asia. Asioista tulisi kuitenkin pystyä keskustelemaan ja tiedottamaan niin että niissä huomioitaisiin kaikki puolet. Kaikkia tuontikoiria ei voi niputtaa samaan mappiin - tautien tuojiksi. Tai itse asiassahan ei kaikkia niputettakkaan - samassa punaisessa riskimapissa on rescuekoirat ja pentutehtaiden koirat. Vihreässä riskittömämmässä mapissa on taas paperilliset koirat. Näin yksinkertainen jako on kuitenkin hyvin hyvin harhaanjohtava sekä myös virheellinen.

  • tuontikoira on silloin todellakin riski kun se tuodaan Suomeen kiertämällä tarkoituksella maahantuontimääräyksiä (pentutehtaiden koirat / määräyksistä piittaamattomat tahot)
  • tuontikoira voi olla riski myös silloin kun yksittäinen henkilö päättää adoptoida esim lomamatkallaan paikallisesta koiratarhasta kodittoman -> ei tietoa lähtömaan sairauksista ja riskeistä mitä täytyy ottaa huomioon koiraa tuotaessa Suomeen
  • lomailemassa omistajiensa mukana ollut koira, astutus- tai näyttelyreissulla käynyt koira ei ole immuuni taudeille. Rokotukset ei suojaa kaikelta. Nämä eläimet myös voivat olla riskejä.
Pelkkä passi koiralle
ei riitä - rokotusten ja kaiken muun
pitää myös olla ajantasalla!
Eviran julkaisemassa ladattava tiedostossa "Eläintaudit Suomessa 2013" käydään seikkaperäisesti läpi Suomen tilannetta. Koirista kertova osuus alkaa sivulta 32. Mielenkiintoista sinänsä - vastuullisen rescuetoiminnan kautta kotiutuneita koiria ei mainita sanallakaan. Luulisi näin olevan jos kerran niiden katsotaan olevan suuri riski. Julkaisussa kerrotaan että Suomessa tutkittiin vuonna 2013 30 koiraa raivotautiepäilyn varalta - näistä 16 oli laittomasti maahantuotuja - ja muuten ihan takuulla tuoreita pentuja Itä-rajan takaa jotka on luovutettu parkkipaikoilla uusille omistajille, väärennettyjen ja puutteellisten papereiden kera. Rabiesta ei kuitenkaan todettu. Jos eläintaudeista puhuu niin tuo Eviran julkaisu kannattaa lukea läpi. Yllättävää on huomata miten ulkomailta tulleita uusia tauteja esiintyy paljon - tuotantoeläimissä. Itselleni oli iso yllätys kun jokunen aika sitten törmäsin tähän uutiseen. En ollut edes osannut pelätä sitä että Suomessa on tuontihevosilla todettu rabiesta - enkä aavistaa että Evirassa on mappitolkulla tutkittavana laittomasti tuotujen hevosten asioita. Miksi nämä asiat - oikeasti todetut, eivät herätä yhtä paljon keskustelua ja mellakkaa kuin vastuullisesti Suomeen tuotavat rescuekoirat joita pidetään vain riskinä mutta todettuja sekä vahvistettuja tapauksia ei ole vakavista uusista taudeista?

Kuten ja mainittu - tautiriskiä ei pidä vähätellä löytökoirataustaisten koirien osalta, mutta ei myöskään muiden matkustavien ja tuotavien eläinten kanssa. Eikä myöskään paisutella. Ratkaisukin tähän on olemassa - valvonnan lisääminen. Määräyksiä on helppo kiertää koska EU:n sisällä on vapaa liikkuvuus eikä eläinten papereita tarkasteta. Jos saapuvien eläinten dokumentit tarkistettaisiin useammin ja määräysten vastaisesti toimivien puuhiin puututtaisiin tehokkaammin - laiton tuonti vähenisi ja laiminlyönnit tuontimääräyksissä. Riski kiinni jäämisestä on olematon nykyisellään mikä varmasti motivoi montaakin epärehellistä ja välinpitämätöntä tahoa toimimaan määräysten vastaisesti. 

"Rescuetoiminta edistää pentutehtailua ja koirien hylkäämistä"
Miten? Tämä on ihan käsittämätön olettamus. Miten se että hyljättyä koiraa autetaan vapaaehtoisten voimin - miten se edistää pentutehtailua ja koirien hylkäämistä? Otetaan nyt esimerkkinä galgot (espanjanvinttikoirat) sekä podencot joita Espanjassa käytetään pienriistan metsästämiseen, on käytetty iät ajat. Kun metsästyskausi päättyy tammikuun lopussa koirista halutaan eroon. Niitä poltetaan, hukutetaan, hirtetään, kivitetään tai vaan jätetään jonnekkin. Määrät ovat kymmeniä tuhansia, joka vuosi. Jos joku näistä koirista löydetään esimerkiksi hyljättynä moottoritien laidasta, saadaan kiinni, viedään turvatarhalle ja koiralle etsitään uusi koti - miten se edistää pentutehtailua ja koirien hylkäämistä? Toinen esimerkki. Monessa Euroopankin maassa on tavallista ostaa lapsille koiranpentu lahjaksi. Kun siihen kyllästytään koira viedään tappotarhalle - eli paikkaan joka on olemassa sitä varten että sinne voit hyljätä eläimesi ja se lopetaan sielä. Miten se edistää pentutehtailua ja koirien hylkäämistä että hyväntekeväisyysorganisaatiot aika ajoin hakevat tappotarhoilta pois koiria ja etsivät niille uudet kodit?

Koirat ovat monessakin paikkaa käyttöesineitä, turhakkeita ja kertakäyttökamaa. Hylkääjää - oli se sitten elantoa koiralla hankkiva metsästäjä tai perhekoiraansa kyllääntynyt kotirouva - ei heitä kiinnosta. He haluavat koirasta eroon. Uudenkin varmasti joskus hankkivat joka myös hyljätään joskus. Ei heitä kiinnosta yhtään antaako joku ehkä koiralle uuden kodin tai tapetaanko se tappotarhalla vai kuoleeko nälkään. Koirien hylkääminen ja niiden kaltoinkohtelu on myös kulttuurillista. Romaniassa esimerkiksi koiranpennuista jotka ovat vahingossa alkunsa saaneet hankkiudutaan eroon jättämällä ne jonnekkin puskan alle. Kuolkoot sinne, mitä väliä! Ei nämä hylkääjät ajattele yhtään mitään pentutehtailua tai sen edistämistä, eikä todellakaan se että joku hylkiökoira löytää uuden kodin saa kenelläkään lamppua syttymään pään päällä "Bling, hyvä idea, mäkin hylkään mun koiran kun joku auttaa niitä". (itseasiassa varsinkin Romaniassa koiria auttavat ihmiset ja koirien auttaminen on monen mielestä huono juttu, koirat pitäisi vain tappaa kaduille ja niitä auttavat ihmiset elävät jatkuvan väkivallan uhan alla, halveksittuina koska haluavat eläinsuojelua edistää)

Ihmiset eivät vain välitä. Piste. Ei heitä kiinnosta mitä heidän hylkäämille eläimille tapahtuu - eikä se vaikuta mitenkään siihen mitä he ehkä huomenna tekevät. Koirat ovat vain roskaa josta pitää päästä eroon, monessa maassa, monelle ihmiselle.

"Yhden koiran pelastaminen ei auta mitään"
Totta ja sen tajuaa varmasti jokainen ulkomaisen löytökoiran omistaja. Kokonaistilannetta se ei ratkaise eikä takuulla sitä myöskään pahenna. Kodittomalle kodin antamisella on ratkaiseva merkitys sen yhden koiran hyvinvoinnille. Yhden pahoinpidellyn ja kadulle hyljätyn koiran kuntouttaminen ei pelasta niitä kaikkia muita samassa tilanteessa olevia - mutta sille yhdelle koiralle teolla on merkitystä.







sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Vanha stoori - mutta ajankohtainen tänäänkin

Sunnuntaiaamuun herätessä huomasin että Facebookin valloittavassa maailmassa oli jostain syystä lähtenyt taas villisti leviämään yli kahden vuoden takainen Suomen Eläinlääkäriliiton tiedote.  Koin aiheelliseksi ottaa asiaan kantaa sillä koko tämän tiedotteen - eli kaiken pahan alku ja juuri on yours truly. Kerrataanpa koko tapahtumaketju. Asiassa kun on aina enemmän kuin mitä yksi pala koko ketjusta kertoo.

Kuva: Sami Kero / HS - 5.3.2013
Minä ja Dandy 
Tapahtumaketju sai alkunsa tammikuussa 2013. Toimin vielä tuolloin tiedottajana ja hallituksen jäsenenä Kodittomat Espanjan Koirat ry:ssä.  Hesari kontaktoi yhdistystä haluten kirjoittaa Ihmiset-osioonsa jutun. Kyllähän se sopi. Nalli napsahti minulle koska tiedottaja yleensä näitä tekee ja olin juuri sopivasti palannut Espanjasta ja luonani oli kotihoitolainen johon juttu sitten keskittyi enemmän. Jutun voi lukea täältä. 

Suomen Eläinlääkäriliitto otti juttuun kantaa mikä julkaistiin Hesarin mielipidesivuilla sekä heidän omilla sivuillaan - eli tuo ylle linkkaamani tiedote. Yhdistyksen tiedottajana kirjoitin asiaan vastineen. Hesari ei julkaisuut vastineen lyhennelmää enää. Vastine kokonaisuudessaan julkaistiin Espanjan Koirien sivuilla ja Facebookissa - voit lukea sen täältä. 

Suomen Eläinlääkäriliitto kirjoitti myös noin vuosi sitten omassa lehdessään rescuetoiminnasta hyvinkin mutu-tuntumalla - siihen liittyvän vastineen kirjoitin tuolloin ja se löytyy tästä blogista. 

Oma kantani rescuetoimintaan, eläinten laittomaan maahantuontiin, pentutehtailuun ja näiden niputtamiseen samaan kategoriaan on varmasti tullut monellekin selväksi joka on blogiani lukenut. On kuitenkin hyvin surullista huomata toistuvasti että asioista katsotaan vain yhtä puolta ja kommenttia - eikä kokonaiskuvaa. Toivonkin että jokainen tuohon vanhaan tiedotteeseen törmää tutkisi myös koko asian kokonaisuudessaan. Vaikka tuosta on jo se yli pari vuotta aikaa niin asiasta keskustelu on ajankohtainen tänäänkin. Vastuullinen rescuetoiminta ei ole sama asia kuin pentutehtailu ja koirien laiton, määräyksistä piittaamaton maahantuonti.

Mukavaa sunnuntaita!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Joskus koira voi olla lapsen ainoa kaveri - joskus jopa tie parempaan tulevaisuuteen

Katsoin joskus aikaa sitten, en edes muista tarkkaan milloin, brittiläistä realitysarjaa Underdogs telkkarista. Sarjan stoori oli lyhykäisyydessään se että ryhmä nuoria joilla oli vaikeuksia elämässä, kaltoinkohtelua taustalla, paljon ongelmia, syrjäytymisvaaraa ym ym taustalla pistettiin kimppaan hyljättyjen tarhakoirien kanssa. Nuorten tehtävänä oli koirankouluttajan johdolla opettaa koiria ja lopulta esiintyä koirien kanssa Crufts-näyttelyssä. Luonnollisesti nuoret turhautuivat kun kaikki ei mennyt aina kuten piti, välillä käveltiin ulos ja uhattiin jättää leikki kesken. Kuitenkin lopulta nuoret oppivat opettamaan koiria, keskittymään ja esiintyivät hienosti näytöksessään. Moni nuorista päätyi adoptoimaan treenaamansa koiran ja saivat kokemuksen kautta elämää raiteilleen.

Vastaavia malleja on käytetty paljon muutenkin, hyljätyt koirat ovat kuntouttaneet sotaveteraaneja (mm Pets for Vets) sekä vankiloissa pitkiä kakkuja istuvat vangit ovat huoltaneet hyljättyjä koiria ja kuntouttaneet niitä jotta koirat pystyvät paremmin löytämään oman kodin. (Juttu Time-lehdessä). Suomessa Karva-Kaverit toimii samalla asialla - tuovat iloa sitä tarvitseville. Meillä kotihoidossa ollut Benny (Penni) on toiminut ansiokkaasti tässä toimessa jo tovin, Pennistä voi lukea kirjoittamani jutun Karva-Kaverien sivuilta myös.

Koirat voivat olla niin käsittämätön apu ja tuki sitä tarvitsevalle. Monelle lapselle jota koskettaa valitettavan yleinen koulukiusaaminen se oma koira voi todellakin olla ainoa kaveri. Koira ei ikinä sano että olet tyhmä, ei ikinä hylkää lasta porukan ulkopuolelle, ei sano rumaksi, ei jätä yksin. Haukkua koira saattaa kyllä mutta eri asiaa tarkoittavana kuin luokkakaveri. Koira odottaa häntä heiluen kotona kun lapsi tulee kotiin päivän jälkeen jolloin kukaan ei ole lapselle koulussa puhunut - muuta kuin nälviäkseen. Se voi monelle lapselle olla päivän kohokohta.

Monelle vanhemmalle myös joka joutuu painimaan näiden asioiden kanssa helpottaa tieto että lapsella on edes koira kaverina - ettei aina tarvitse olla yksin. Koiran kanssa voi lähteä ulos ja jutella kun muuta kaveria ei ole. Koulukiusatun vanhemmalla ei ole helppoa, koittaa saada asiaan helpotusta. Koulut eivät tee tarpeeksi, kiusaamiseen ei puututa tarpeeksi. Vanhempien on lähes mahdotonta puuttua mihinkään mitä koulussa tapahtuu.

Mikä tahansa koira voi opettaa lapselle paljon elämästä, elämisestä ja ihmisyydestä. Nämä entiset hylkiökoirat, löytökoirat, hyljätyt kertovat omaa tarinaansa. Koulukiusattu lapsi tietää että tuo on vähän kuin minä. Tuota hyljeksittiin, kukaan ei halunnut sitä, ehkä lyötiin ja jätettiin yksin. Nyt koira ja lapsi ovat kuitenkin yhdessä ja heillä on toisensa. Toivoa on aina että huomenna on parempi päivä. Maailmalla on otettu hyljätyt eläimet jo osaksi taisteluun koulukiusaamista vastaan sillä näillä eläimillä on todellakin erityinen kyky vaikuttaa positiivisesti. Suomessakin moni toimii vapaaehtoisesti auttaen koulukiusattuja - koirien avulla tai muuten tuoden iloa näiden nuorten ja lasten elämään. Vapaaehtoisten aikuisten apu ja ideointi, tai se koira,  ei kuitenkaan kiusaamista lopeta eikä tuo lapselle turvallista ja iloista kouluaikaa - eikä ongelmaa ratkaise. Siinäpä pulma jota kannattaa myös omien lasten kanssa kotosalla pohtia, sekä kouluissa ja päättävien tahojen keskuudessa.





tiistai 10. maaliskuuta 2015

Koira matkalle mukaan - tiedätkö riskit ja määräykset?

Sanomalehti Karjalainen kirjoittaa tänään printtilehdessään laajemmaltikin aiheesta "eläinten ulkomailta saadut loistaudit lisääntyneet". Valitettavasti Karjalaisen nettijuttu aiheesta oli varsin lyhyt - mutta siihenkin kannattaa tarttua.

Aihe on varsin tärkeä mutta valitettavan vähän puhuttu. Itseäni nyppii melko rankasti että yleensä lähes aina näissä jutuissa on nostettu esimerkiksi ulkomailta adoptoidut rescuekoirat joiten väitetään (ja halutaan viestiä) olevan se suurin riski tautien kulkeutumisessa. Näinhän asia ei kuitenkaan todellisuudessa ole.

Vastuullisesti toimivien rescuejärjestöjen kautta adoptoidut koirat jotka tuodaan Suomeen Eviran rekisterissä olevan järjestön kautta, TRACES-rekisteröitynä, testattuna, eivät ole se pahin uhka. Pilipalituojia tosin rescuetoiminnassakin riittää jotka eivät määräyksiä noudata mutta siitä olen kirjoitellut usein, esimerkiksi täällä. Ei keskitytä nyt siihen.

Leishmania nousee näissä uutisoinneissa lähes poikkeuksetta taudiksi joka nostetaan esiin, kuten nyt myös tässä Karjalaisen stoorissa. Leishmania-paniikistakin olen ehtinyt aikaisemmin avautumaan täällä, joten ei keskitytä nyt siihenkään.

Keskitytään oleelliseen eli siihen että ihan oikeasti - vaikka rajat Eurooppaan ovat auki ja lemmikit matkustavat omistajiensa kanssa, pelkät normirokotukset eivät suojaa matkustavia koiria kaikelta - kohdemaiden tautitilanteista täytyy olla perillä. Ottavatko näyttelyihin matkustavien koirien omistajat nämä selville ja noudatetaanko jokaista määräystä? Lähes koko Eurooppaa koskee sääntö että kun koira tulee Suomeen sille täytyy olla annettuna ekinokokkoossilääkitys. Tästä täytyy olla merkintä koiran passissa - lue lisää täältä.  Ekinokokkoosilääkityksen antamista laiminlyödään paljon juurikin siksi ettei passeja Suomeen saavuttaessa tarkastata - ei viitsitä nähdä vaivaa että lääkitys käydään eläinlääkärillä ottamassa. Koirien kanssa matkustavat ottavat todellakin turhia riskejä ollessaan saamattomia ja välipitämättömiä tätäkin määräystä kohtaan. Heisimato ei kuitenkaan ole ihan pikku juttu.

Kunka moni koiransa kanssa matkustava oikeasti perehtyy kohdemaansa tilanteeseen, selvittää mitä riskejä sielä voi koiralle olla ja varautuu ennakkoon? Kuinka moni esimerkiksi Etelä-Euroopan alueelle matkustava kotiin palatessaan käy eläinlääkärillä testauttamassa koiransa esimerkiksi juuri sen leishmanian varalta ja muutenkin perehtyy siihen mikä se on, mitkä ovat oireet ja itämisajat? Entäs sydänmato? Ehrlichioosi? Suosittelen lukemaan tämän linkin alta löytyvän tekstin matkailevan koiran loisriskeistä. Itse miettisin myös sitä että onko se koira pakko ottaa edes lomamatkalle mukaan - ehkä sillä olisikin kivempi olla hoitajan kanssa. Koira ei ehkä kuitenkaan näe matkailua yhtä avartavana kokemuksena kuten me ihmiset. Matkustamisesta, vieraista paikoista ja uusista tilanteista saattaa aiheutua enemmän stressiä koiralle kuin iloa sekä kotiin jäämisellä vältytään myös näiltä tautiriskeiltä.






perjantai 6. maaliskuuta 2015

Maailman ääriin - eläimet mielessä

Ohoh, johan viime bloggauksesta on aikaa mennyt. Voisin syyttä influenssaa ja kiireitä - mutta syy on ihan se että runosuoni ei ole oikein kukkinut. Koitetaan palata takaisin ruotuun - eettisen turismin näkökulmasta.

Kaikki ei ole aina ok. 
Jos olette lehtiä seuranneet niin varmaan on mediasta sattunut silmään eri matkanjärjestäjien tiedotteita - ja yleisön reaktioita matkakohteiden retkivalikoimaan. Tiikerihalailuselfietä, norsusafareita, aasiratsatusta… Leipää ja sirkushuveja turisteille. Eläinten olot ei välttämättä tule mieleen kun matkalle lähdetään ja matkanjärjestäjä myy retkeä jossa eläimet ovat osana. Moni turisti ei osaa edes ajatella retkelle lähtiessään että tukee samalla hyvinkin kyseenalaista toimintaa missä eläimet ovat kovilla ja niiden hyvinvoinnista ei huolehdita. Eläin on tapa saada turismirahaa sisään - ei muuta. Onneksi tähän aletaan heräämään. Kiitettävän moni matkanjärjestäjä on poistanut valikoimistaan kohteita joissa eläimiä käytetään ja ei olla voitu olla ihan sata varmoja että eläinten hyvinvointi on ykkösasia.

Mitä tavallinen matkalainen voi sitten tehdä? Aina voi olla osallistumatta retkille missä eläimet ovat osana. Norsusafari on fantastinen kokemus - mutta aina voi perehtyä retken toteuttajan meininkiin ennen retkeä. Onko kaikki ok? Ehdottomasti pitää sanoa EI kaikille valokuvausmahdollisuuksille kun kadulla isketään niskaan apina/käärme tms ja kuvaaja haluaa rahaa siitä että ottaa teistä kuvan. Se ei ole sen arvoista. Eläin ei takuulla voi hyvin näissä tilanteissa. Kiitä kohteliaasti ja häivy.

Itse toivon että jokainen joka matkustaa jonnekkin muistaisi myös kodittomia eläimiä. Olen varmasti väsyttänyt ja ahdistellut omia ystäviäni ihan liiaksikin asian kanssa kun kuulen että matkaa pukkaa. Moni sanoo että koiratarhoille meno on liikaa ja ahdistaa. Ymmärrän sen täysin. Mutta auttaa voi menemättä tarhalle. Aina voi hakea pussin ruokaa ja jättää sen koiratarhan portille. Se vie aika vähän aikaa - ja vähän budjettia - mutta auttaa paikallista eläinsuojaa taas eteenpäin. Koen itse sen jopa moraalisena velvollisuutena. Kodittomat koirat on minulle tärkeä asia ja koska minulla on mahdollisuus matkustaa ja nähdä maailmaa - minulla on myös velvollisuus kohdemaani tilannetta auttaa. Ei se vie matka-ajastani juurikaan, eikä kassasta. Siitä tulee aina hyvä mieli ja on mielenkiintoista keskustella paikallisten eläinsuojien vapaaehtoisten kanssa. Olen ehkä normi-ihmistä karaistuneempi koiratarhojen katseluun, mutta se ei tarkoita sitä ettei jokainen voisi tehdä jotain. Yksi pussi ruokaa tarhalle. Portille.

Poikani tapaavat hyljättyjä entisiä
ratavinttikoiria tarhalla Englannissa. 
Otan paljon ylpeyttä siitä että oma perheeni, varsinkin teini-ikäiset poikani ajattelevat samoin. Heille on itsestään selvää että kun matkustamme, vierailemme paikallisella koiratarhalla. Lasten ilo ja jutut mitä niistä vierailuista kumpuaa on priceless. Lapset juttelee vielä kuukausienkin, vuosien päästä tapaamistamme koirista ja miettii mitähän niille kuuluu. Matkojemme kohokohtia on aina se että vierailemme koiratarhalla, viemme ruokaa ja koiria lenkitämme. Kyllä sielä rannalla, museoissa, nähtävyyksissä ehditään olla. Se on todellista kun annetaan aikaa myös kohdemaan oikealle elämälle - ja katsotaan asioita myös yli turismin lasien.

Annathan sinäkin aikaa matkoillasi kodittomille eläimille?