Vuosikatsaus 2015

Hoitolaisemme Flecha

Vuosi vaihtuu - samoissa merkeissä kuin monena aikaisempana ja monessa muussakin koiraperheessä; neljän seinän sisältä, verhot kiinni ja musiikki soi! Onneksi tilanne tällä hetkellä on aika rauhallinen. Rakettien ampujat ovat enemmän tuola kylällä päin ja hirveästi meille ei ole vielä kovaa pauketta kantautunut. Koirat on aika rauhassa, jopa meidän hoitolainen jonka olemista on jännitetty ennakkoon. Meillä on omistajien matkan ajan hoidossa Flecha galgo. On luonteeltaan aika varautunut sekä säikky varsinkin uusissa tilanteissa ja ääniä säpsähtelee muutenkin. On adoptoitu noin vuosi sitten Auringonkoirien kautta Suomeen ja ihana poika kyllä.  Toivottavasti sama jatkuu aamuun asti että paukut pysyy kauempana ja koirat rauhassa…

Itseäni harmittaa kun ihmiset ei malta noudattaa noita aikarajoja rakettiensa kanssa. Tämä aika on aika rankkaa monelle koiralle omistajineen. Omat stressitasot ovat olleet katossa jo pari päivää vaikka omat koirat ei nyt pahimmasta päästä olekkaan - mutta kyllähän nekin nyt tuhannen hermona on sekä pelästyvät yllättäviä pamauksia. Tämän kahdeksan tuntisen sitä voi kaikki varautua tavalla tai toisella mutta kun ne pommittelut alkaa jo heti kun rakettimyynti aukeaa ja loput ammutaan sitten tulevina päivinä. Näihin ei oikein varautumaan pysty muuta kuin tekemään tuplavarmistuksia ettei koira vaan pakoon pääse. Tämä Sulo-koiran tapaus on surullinen esimerkki siitä mitä voi käydä kun aikarajoista ei viitsitä huolehtia ja kun omistajat ei pysty pitämään koiria sisällä päiväkaupalla - sitten voi käydä näin :(

Kerrataan hieman päättyvää vuotta blogin parissa. Lukijakerrat on pysynyt ennallaan - noin 2500-3000 lukijaa käy kuukausittain lukemassa. Kiitos jokaisesta lukijasta ja lukukerrasta! Keskustelua on herätetty suunnassa jos toisessa mistä tietysti olen hyvin otettu - se tämän blogin tarkoitus aina ollutkin; ottaa esille asioita joista toivottavasti herää keskustelua. Mediaankin on päädytty. Kirjoitus kokemuksesta parkkipaikalla nousi radiokanaville sekä myös Uusi Suomi nosti kirjoituksen aiheekseen. 
YLE pyysi haastattelua juttuunsa koskien ihmisten sitoutumattomuutta koiriinsa joulukuun alussa. Kimmokkeen haastattelupyynnölle oli antanut bloggaus aiheesta mikä olikin yksi vuoden luetuimpia kirjoituksia. Hesyn asioista on blogissa ollut kirjoituksia muutamaan kertaan ja Helsingin Uutiset lainasi keväällä yhtä näistä.  Toivotaan Hesylle viisautta tulevalle vuodelle jotta perinteikäs yhdistys saadaan takaisin raiteilleen. Median huomio omia kirjoituksia kohtaan on hieno saavutus omasta mielestäni. Tätä huomiota enemmän on kuitenkin lämmittänyt ihan satunnaiset lukijat jotka ovat olleet yhteydessä ja kiitelleet kirjoituksista henkilökohtaisesti. Toki - kaikki yhteydenotot eivät ole ruusuja mutta sen siitä saa kun joskus hieman sohaisee muurahaispesiä ja kirjoittaa aiheista mitkä herättää moninaisia tunteita ja ajatuksia.


Eniten vuonna 2015 lukukertoja keräsi kirjoitus "Nuori koiran hankkija, minulla on sinulle asiaa". Myös kirjoitusta koirien DNA-testistä luettiin paljon. Harhaluuloja pyrittiin suuntaamaan oikealle polulle koskien rescuetoimintaa kirjoituksella "Luulo ei ole tiedon väärti" joka herätti myös paljon mielenkiintoa lukijoissa.

Blogi aloitti myös pientä yhteistyökumppanuutta Liizin kanssa ja ensimmäinen tuotetestaus suoritettiin marraskuussa. Liizin idea on ekologinen - kaikkea ei tarvitse ostaa - ja asiaan palataan vielä myöhemminkin koiraperheiden näkökulmasta sekä myös toisen blogini parissa mikä käsittelee treenaamista Kilimanjaron valloitukseen syksyllä 2016. Tässä projektissa on mukana myös Rescueyhdistys Kulkurit ry joiden sanomaa koirien sterilisaation tärkeydestä lähdetään viemään Afrikan katolle.

Kohti alkavaa vuotta siis! Posti toi sopivasti Galgos en Familian kannatuskalenterin tänään joten heti huomenna pääsee kääntämään uuden sivun siinäkin. Rakettien pauke yltyy - ja musiikin volyymiä täytyy sitä mukaa nostaa. Nyt soi Motörheadin I Ain't No Nice Guy. Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta, kiitokset lukijoille ja nostan kuoharilasia alkavalle vuodelle - ja Lemmyn muistolle. Nähdään ensi vuonna!

Hyvää joulua!

Hyvää joulua kaikille!

Joulumieltä Kreetalta & Viipurista

Viipurin Koirat ry - vahtikoira mukana :)

Kävin viime viikonloppuna Viipurin Koirat ry:n ja Kreetan kodittomat eläimet yhdistysten yhteisillä joulumyyjäisillä. Kiitos tapahtuman järjestämisestä näille tahoille! Harmikseni nämä taisi jäädä vuoden ainoiksi myyjäisiksi ihan aikataulullisista syistä, yleensä olen koittanut suosia vastaavia tapahtumia mahdollisimman paljon sillä mikäs sen parempaa kuin tukea shoppaillessa kodittomien eläinten auttamiseksi työtä tekeviä tahoja jotka omalla ajallaan puunaavat ilta tolkulla myyjäisiin myyntiin käsitöitä, leivonnaisia ja vaikka mitä! Mukaan tuli tällä kertaa hieman herkkuja sekä lämmikehaalari äitini pikkukoiralle.

Elizabeth Iliakis

Paikalla oli myös vieras Kreetalta, Noah's Little Ark tarhan vapaaehtoinen Elizabeth Iliakis. Tilaisuus oli pakko käyttää hyväksi ja vaihtaa muutama sananen heidän työstään Kreetalla ja muutenkin. Elizabeth kertoi hyvinkin samanlaista tarinaa mitä monelta muultakin vapaaehtoisilta kuulee tarhoilta ympäri Eurooppaa. Tilanne ei ole hyvä. Heidän tarhallaan on tällä hetkellä noin 350 koiraa. Lisääkin apua tarvitsevia koiria olisi mutta resurssit ei loputtomasti veny. Tietenkin paljon Suomessakin puhuttanut Kreikan todella kehno taloudellinen nykytila pakotti kysymään että näkyykö tämä koirien hylkäämisen lisääntymisenä - ja kuten arvata saattaa niin näkyyhän se. Elizabeth kuitenkin kertoi Kreetan tilanteen olevan taloudellisesti manner-Kreikkaa paremman johtuen turismista ja maatalouselinkeinosta. Elizabeth myös kiinnitti Suomessa huomiota samaan asiaan kuin moni muukin ulkomaalaisvieras, varsinkin ihmiset jotka vapaaehtoistyötä juurikin kodittomien koirien kanssa tekevät kotimaassaan. Suomessa ei ole katukoiria! Hämmästyttävää ehkä meidän mielestä että joku kiinnittää huomiota asiaan mitä me täällä emme juurikaan ajattele. Ymmärrettävää kyllä että jos asut maassa jossa vapaana kulkevat koirat - oli ne sitten omistettettuja tai kodittomia ovat hyvin tavallinen näky niin tämän  tavallisen ilmiön puuttumiseen kiinnittää huomiota. Siitäkin huolimatta että tilanne kodittomien eläinten kanssa on Kreetallakin huono, Elizabethia ilostutti luonnollisesti suomalaisen yhdistyskumppanin tuki asiassa. Saksalaiset ovat heille myös tärkeä yhteistyökumppani sillä sinne adoptoidaan paljon koiria Kreetalta. Asennemuutoksesta eläinsuojelutyötä kohtaan Elizabeth myös tyytyväisenä mainitsi että selkeää parannusta on nähtävissä. Ennen kodittomia koiria auttavat nähtiin vähän surullisina vanhoina piikoina joilla ei yleisen näkemyksen mukaan ollut mitään muuta tekemistä kuin hyysätä eläimiä ja työtä pidettiin vähän höpsähtäneiden hommana. Nykyään asenteet ovat muuttuneet ja työtä pidetään tärkeänä, tuttavat kiittelevät vapaaehtoistyötä tekeviä sen sijaan että pitäisivät sitä hössötyksenä.

Kaiken kaikkiaan oli siis oikein mukava tapahtuma, jossa shoppailun ja juttelun lisäksi pääsi myös hellittelemään useampaakin koiraa.  Etsijäkoiraliitto ry oli paikalla esittelemässä toimintaansa sekä muistuttelemassa varovaisuudesta -  heillä on pian edessä vuoden vilkkain päivä raketteja säikähtäneitä lemmikkejä etsimässä. Itselleni tapahtumassa oli parasta antia tuo keskustelu Elizabethin kanssa - glögiä enemmän sielua lämmittää ihmisten yhtä köyttä vetäminen koirien hyväksi yli maarajojen ja on aina hienoa päästä juttelemaan uusien ihmisten kanssa joille samat asiat on lähellä sydäntä.

Mitä kuuluu Hesy?

Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen - Hesyn -  käänteitä olen käsitellyt blogissani muutamaankin otteeseen. Jälleen sen aika - ja esittää kysymys - mitä kuuluu Hesy? Paremminkin vissihin voisi mennä - ja todellakin pitäisi.

Blogissani 30.4.2014 kirjoittelin tuntemuksia vuosikokouksen jälkeen jossa tapahtui suuri muutos; vuosikausia Hesyn puheenjohtajana toiminut Hannele Luukkainen hävisi äänestyksen puheenjohtajuudesta tuoreelle Susanna Paavilaiselle. Siinä samassa myös hallituksen kokoonpano uusiutui. Monella oli toiveikas ajatus siitä että muutos tuo tullessaan uusia tuulia, uusia tapoja vaikuttaa sekä tietenkin tehokkaampaa toimintaa eläinten hyväksi.  Hesyn ympärillä on lisäksi vuosikaudet velloneet huhut riitaisista suhteista henkilökunnan kesken ja moni vapaaehtoinenkin on kokenut olleensa varsin epätervetullut esimerkiksi eläintalolle auttelemaan - näihin myös toivottiin vihdoin lopullista pistettä.

Palasin aiheeseen blogissani vuotta myöhemmin. Tuo kirjoitukseni sai kipinän Helsingin Uutisissa olleesta jutusta koskien Hesyn valtataisteluja sekä sijoitettua valtaisaa omaisuutta jossa omaakin aikaisempaa kirjoitustani oli lainattu. Tuossa kirjoituksessani kannatin - ja kannatan edelleen sitä että Hesyyn palkataan toiminnanjohtaja. Helsingin Uutisetkin jatkoi vielä muutamia viikkoja myöhemmin kirjoittaen kantelusta koskien vuosikokouksen laillisuutta.

Tässä vaiheessa voisi jo todeta että huh huh - johan on melkoista ja miten kaiken tämän säätämisen ohessa ehditään keskittyä olennaiseen - siihen mitä varten Hesy on olemassa. Ehdittiinhän kuitenkin se toiminnanjohtaja rekrytoida tässä syksyn aikana joka aloitti tehtävässään lokakuussa.

Nyt ollaan sitten joulukuussa ja viime viikoilla alkoi pikkulinnut laulamaan että Hesyssä taas sattuu ja tapahtuu. Virallisia tiedotteita ei Hesyn puolelta asioista kuulunut, mutta puhelinsoitolla Hesyn konttorille selvisi että toiminnanjohtaja ei enää talossa ole. Työsuhde kesti kai kuukauden verran. Eikä tässä vielä kaikki. Vuonna 2013 valittu puheenjohtajakin oli päättänyt jättää tehtävänsä kesken toimikauden. Puheenjohtajan lopettamisesta Hesy tiedotti internetsivuillaan vasta tänään samalla kertoen että varapuheenjohtaja hoitaa tätä tehtävää seuraavaan vuosikokoukseen asti joka tulee yhdistyksen sääntöjen mukaan pitää huhtikuun loppuun mennessä. Toiminnanjohtajan lähtö tai uuden rekrytoiminen  ei ollut tiedotteessa esillä millään tapaa.

Sen lisäksi että haluan kysyä että mitä kuuluu Hesy - haluaisin kysyä myös että mitä te meinaatte tehdä? Mikä on Hesyn strategia? Miltä te luulette että yhdistyksen toiminta näyttää ulospäin? Milloin tämä säätäminen loppuu ja Hesy alkaa toimimaan kuten sen kuuluu toimia - kehittyen, katsoen eteenpäin, avoimesti ja vaikuttaen sekä ennen kaikkea niin että toiminta keskittyy eläinten auttamiseen? Hesy on olemassa eläimiä varten - ei henkilöstöä, hallitusta tai jäsenistöä - vaan eläimiä - ja kaiken toiminnan tulisi tähdätä siihen että sillä vaikutetaan eläinten tilanteeseen. Resurssithan teillä tähän on - palkattua henkilökuntaa sekä rahaa - ja 140-vuotinen historia - sekä lahjoituksia virtaa sisään. Oletteko mielestänne tiedottaneet jäsenistönne sekä tukijoitanne tarpeeksi hyvin siitä mitä Hesyssä tapahtuu - esimerkiksi viime aikaisista tapahtumista? Millainen suunnitelma teillä on - vai onko se se että nyt ootellaan ja kahtellaan sitten sinne 2016 vuosikokoukseen - ja sitten taas visioidaan - mutta todellisuudessa sama säätö jatkuu? Kuinka henkilöstönne voi - onko kaikilla selkeä kuva omasta työstään, tavoitteistaan ja mukava tulla töihin joka aamu - vai jatkuuko nämä riidat? Mikä teidän visio on? Onko teillä sielä osaavaa henkilökuntaa luotsaamaan Hesy läpi tämän iäisyyden jatkuneen kriisin läpi? Ilmeisesti ei kun homma on tässä jamassa - jopa pahemmassa kuin ennen. Hesy tarvitsee ammattitaitoa, osaamista, visioita, kykyä viedä asioita eteenpäin, kykyä vaikuttaa, kykyä ratkaista ongelmia. Pelkkä tahtotila ei riitä - eikä idealistinen halu toimia eläinten puolesta. Jotain täytyy myös tehdä - ja osata tehdä.

Fifirock-blogi otti vahvasti myös Hesyn tilannetta tänään esiin omassa kirjoituksessaan aiheesta - ja jälleen kerran tämän kolleegani kanssa olen samaa mieltä. Varmasti meidän bloggareiden kanssa löytyy aika liuta myös muita jotka samaa mieltä ovat. Useampiakin vielä varmasti jos tietäisivät näistä viime käänteistä - mutta puuttellisen tiedottamisen johdosta asiat ovat moneltakin jäsenmaksuaan maksavalta ihan pimennossa - suuremmasta yleisöstä nyt puhumattakaan. Nyt ei enää pidä miettiä, lakaista asioita maton alle ja ihmetellä - eikä riidellä ja ajaa jotain muuta etua kuin eläinten. Nyt pitää alkaa tapahtumaan. Oikeasti.

Ja sitten se tärkein kysymys - mites ne eläimet - miten tämä vaikuttaa niihin
ja eläinten auttamiseen?

Sijaiskodiksi kotia tarvitsevalle lemmikille?

Kuva: SEYn kampanjamateriaali

3.12.2015 alkoi SEYn valtakunnallinen sijaiskotikampanja. Kamppiksen tavoitteena on löytää uusia sijaiskoteja sekä tukijoita kodittomille lemmikeille. Kissojen tilanne Suomessa on suorastaan katastrofaalinen - noin 20 000 kissaa jää kodittomaksi joka vuosi. Luku on järkyttävä. Luonnollisestikkaan kaikki eläinsuojelutahojen hoiviin päätyneistä kissoista eivät tarhoille mahdu - tässä yksi syy siihen miksi sijaiskodeille on jatkuva tarve. Toki, ei pelkästään kissoille vaikka niiden tilanne Suomessa onkin ylivoimaisesti huonoin - myös muita lemmikkejä on vailla sijaiskoteja sekä lopullista kotia tietenkin. Tilan puute ei ole ainoa syy sijaiskotien tarpeeseen; osalle eläimistä on parempi olla kotioloissa kuin tarhalla.

Itselläni ei ole kokemusta kissojen sijaiskotitoiminnasta johtuen omasta allergiasta sekä siitä että meillä asustaa koiria eikä kokemusta kissoista ole. Koiria meillä on ollut vuosien saatossa kotihoidossa useampiakin. Kaikki hoitolaisemme joista osa tässä kuvituksena -  ovat olleet Espanjan Koirat - yhdistyksen kautta ja asustaneet luonamme oman kodin löytymiseen saakka. Osa koirista on tullut juurikin myös espanjalaisia tarhoja jatkuvasti vaivaavan tilan puutteet takia. Uusia apua tarvitsevia koiria ei voida tarhoille ottaa ellei sielä olevat lähde ja vapauta tilaa. Osa koirista on lentänyt luoksemme koska tarhalla olo on stressannut koiria liikaa ja niiden on ollut parempi olla perheessä; muutama nuorempi koira, lähes ikänsä tarhalla ollut on tullut luoksemme opettelemaan elämää kotikoirana.

Minulta on paljon kysytty kysymyksiä vapaaehtoisena sijaiskotina toimimiseen liittyen; tässä omakohtaiset vastaukset ja havainnot yleisimmistä kysymyksistä!

Kauanko kotihoito kestää?

Vaikea sanoa! Pääsääntöisesti meillä kotihoidossa olleet koirat ovat löytäneet oman kotinsa aika pian, yleensä muutamassa viikossa. Pisin kotihoitojakso taisi olla muutaman kuukauden. Sitoutua tietenkin täytyy kotihoitajan pystyä yleensä määräämättömäksi ajaksi - harvemmin kukaan pystyy tarkasti ennakoimaan kuinka kauan menee kunnes koti löytyy.

Mitä pitää ottaa huomioon?
Itse olen ottanut hoitoon vain koiria joita voisin ns itsekin harkita ottavani pysyväksi perheenjäseneksi; eli en ota koiria jotka jo valmiiksi tiedän että meidän omien koirien kanssa voisi probleemaa tulla tai mihin omat rahkeet ei riitä. Tuolla tarkoitan että en osaisi toimia - enkä tarjota hyvää hoitopaikkaa esimerkiksi laumanvartijakoirille, palveluskoiratyyppisille enkä ns taistelukoiraroduille. Tottakai hoitolaisen pitää tulla toimeen muiden koirien kanssa kun niitä meillä on. Oman elämäntilanteen pitää olla sellainen että se sallii uuden koiran tulon ja valmius olla siihen että ongelmia saattaakin tulla eikä kaikki mene heti putkeen. Kotiuttaa pitää ihan samalla tavalla kuin koira olisi oma, opettaa koiralle sisäsiisteyttä, hihnakäytöstä, kotikoiran elämää kaikilla tavoin.
Tietenkin jos ottaa hoitolaiseksi ulkomailta tulevan rescuetaustaisen koiran täytyy varmistua ja tarkastaa se että tuova taho on vastuullinen, Suomeen rekisteröity järjestö.

Entäs vastuut?
Hoitolaisesta on viime kädessä tietenkin vastuussa omistaja - eli taho joka eläimen omistaa. Hoitaja on tietenkin vastuussa siitä että koiraa hoitaa hyvin ja on sitoutunut kotihoitoon sekä koiraan. Itse en ole veloittanut yhdistykseltä koiran ruokintaan liittyviä kuluja vaikka sekin mahdollista olisi - eläinlääkärikulut sitten asia erikseen. Ne on tulleet kuittia vastaan tilille pikaisesti jos eläinlääkärillä ei ole ollut suoralaskutussopimusta yhdistyksen kanssa. Muita kuluja ei ole omalle kohdalle tullut. Omasta mielestäni vastuukysymykset pitää olla selvillä sekä korvausvelvoitteet jos jotain sattuu. Eläimistä kun on kyse ei kukaan voi varmastikkaan antaa takuita käytöksestä. Itse en toimisi tahon kanssa joka velvoittaisi hoitajaa esim vastaamaan kuluista mitä tulisi jos hoitolainen ajatutuisi vaikka tappeluun perheen oman koiran kanssa aiheuttaen vammoja. Mielestäni nämä kuuluu kuitenkin aina hoidettavaksi yhteisymmärryksessä eläimen omistajan kanssa, kuten myös muut mahdolliset vahingot vaikka hoitaja vapaaehtoisesti hoitajana toimisikin.
Hoitajan vastuulla on luonnollisesti myös pitää yhdistystä ajan tasalla, toimia yhteistyössä sekä järjestää aikaa keskusteluihin ja tapaamisiin kotiehdokkaiden kanssa. Kuljettamaan eläintä täytyy tietenkin jossain määrin pystyä jos on esimerkiksi tarvetta eläinlääkärille tai jos kyseessä on ulkomailta tuleva rescuekoira - hakemaan tietenkin noutopaikalta luokseen.

Onko hoitolaisesta vaikea luopua?

On ja ei. Tottakai on haikeaa kun omassa kotona asustellut koira lähtee kun yleensä sitä aika äkkiä kiintyy ja rakastuu hoitolaisiin. Toisaalta taas ei koska tietää että nyt se koiran oikea uusi elämä vasta alkaa kun omaan kotiin on päässyt ja on saanut itse olla mukana siinä prosessissa. Onneksi monen omistajan kanssa on yhteys pysynyt ja kuulen kuulumisia koirista.

Entäs jos itse haluaa pitää hoitolaisen?
Näin on aika monelle käynyt että tähdet ovat laskeutuneet ja kemiat kohdanneet niin että eläin on löytänytkin oman kotinsa kotihoitopaikasta. Silloin tietenkin luovuttavan yhdistyksen kanssa keskustellaan asiat läpi ja toimitaan kuten normaalissa adoptioprosessissa.

Entäs jos tuleekin isoja ongelmia?
Tästä syystä myös on hyvä valita harkiten mitä kautta eläimen hoitoon ottaa - suosittelen juurikin vain ja ainoastaan vastuullisia, Suomeen rekisteröityjä yhdistyksiä joilla on organisaatio taustalla. Tukiverkkoa täytyy olla jos ylitse pääsemättömiä ongelmia tuleekin tai jotain yllättävää sattuu ja eläimen omistavalla taholla pitää olla valmius etsiä kohtuullisessa ajassa eläimelle uusi paikka. Neuvoja pitää saada jos niitä tarvitsee ettei yksin tarvitse hoitajan jäädä kysymyksineen tai ongelmatilanteissa - tai maksumieheksi esimerkiksi eläinlääkärikäynneissä.

Kenen kautta suosittelisit ottamaan hoitolaisen?
SEY:llä oma sivusto koskien sijaiskoteja jossa on paljon hyvää yleistäkin infoa aiheesta sekä jonka kautta voi ilmoittautua eri alueilla toimiville SEY:n jäsenyhdistyksille sijaiskodiksi.
Kodinvaihtajat ry etsii suomalaisille eläimille koteja jotka syystä tai toisesta joutuvat vaihtamaan koteja ja saattavat tarvita myös väliaikaiskotia siinä välissä.
Espanjasta rescuetoimintaa tekevät Kodittomat Espanjan Koirat ry, Costa Blancan Rescuekoirat ry ja Auringonkoirat ry ovat luotettavia tahoja jotka harjoittavat myös sijaiskotitoimintaa.
Kreetan kodittomat eläimet, Viipurinkoirat ry sekä Rescueyhdistys Kulkurit ry ansaitsevat myös suositukset! Varmasti muitakin maininnan arvoisia on - rotuyhdistyksilläkin on omaa rescuetoimintaa ja sijaiskoteja joskus etsinnässä. Kokemuksia ja suosituksia eri tahoista kannattaa kysellä jo sijaiskotikokemusta omaavilta. Ensisijaisesti kannattaa tosiaan muistaa ja huomioida että vastuut ja velvollisuudet on selvillä kummallekkin osapuolelle sekä tukea ja apua on tarvittaessa saatavilla.

Ihan yleisellä tasolla - voin todellakin suositella sijaiskotina toimimista kotia tarvitsevalle eläimelle! Palkitsevaa ja mukavaa hommaa - tosin myös sitoutumista vaativaa. Oma elämäntilanne on tällä hetkellä liian kiireinen johtuen treenausprojektistani kiipeämään Afrikan katolle josta voit lukea täältä omaa blogia - joten toistaiseksi ei sijaa majatalossa hoitolaisille ole, mutta varmasti taas tulevaisuudessa on - kaipaan tuota duunia; yhteistyötä yhdistyksen kanssa, hoitolaisen kehityksen seurantaa ja sitä hetkeä kun näkee kotiehdokkaan sekä hoitolaisen ensi kohtaamisen ja oivaltaa että tässä se koti nyt sitten on.