lauantai 27. helmikuuta 2016

Allekirjoita kansalaisaloite eläinlääkäripalvelujen arvonlisäkannan muutoksesta!

Eläinlääkäripalveluissa arvonlisäveron osuus on 24%. Tämä muodostaa ison osan laskusta. Ihmisten terveydenhuollossa alv on 0%. Suoraan näitä kahta asiaa ei tietenkään voi verrata mutta asiaa kannattaa pohdiskella hieman laajemmalti miksi se olisi sekä eläinten että ihmisten etu jos arvonlisäverokanta olisi 0% myös eläinlääkäripalveluissa.

En yhtään väheksy sitä asiaa että arvonlisävero esimerkiksi elokuvalipuissa on 10%. Tai että aikakauslehden voi tilata kotiinsa vähemmällä arvonlisäverolla kuin hoidattaa koiransa eläinlääkärissä. Eläinlääkäripalvelut ovat kuitenkin välttämättömiä lemmikin hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi että niillä hoidetaan eläinten terveyttä, eläinlääkäripalveluilla on myös eläinsuojelullinen vaikutus.

Olemme aloittaneet asian tiimoilta suoran toiminnan jolla pyrimme vaikuttamaan asiaan. Eilen 26.2.2016 avautui kansalaisaloitepalvelussa hanke asialle. Aloite on "Eläinlääkäripalvelut arvonlisäverottomiksi tai alennetun arvonlisäkannan piiriin". Pääset tutustumaan siihen ja sen perusteluihin täällä. Allekirjoitathan myös!

Eläinsuojelulakikin sanoo että eläimiä täytyy suojella parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Toteutuessaan arvonlisäveron muutos pudottaa eläinlääkäripalvelujen hintaa 24%. Se on lähes neljännes hinnasta. Tämä mahdollistaa sen että myös vähävaraisemmilla on paremmat mahdollisuudet hankkia eläimelle hoitoa tarpeen vaatiessa - myös ennakoivasti eikä vasta akuutissa tilanteessa. Arvonlisäveron muutos näin ollen ei ainoastaan paranna eläinten tilannetta vaan sillä on myös konkreettinen apu omistajalle mahdollisten tarvittavan hoidon paremmin. Muutoksella saataisiiin aikaan myös konkreettisesti parempi tilanne eläinten sterilointien kannalta. Suomessa on valtava ongelma varsinkin eläinsuojelun huostaan päätyvien kissojen kanssa. Tuhansia kissoja lopetaan eläinsuojelun hallussa vuosittain tilanpuutteen vuoksi. Lopettaminen ei asiaa ratkaise sillä kissoja syntyy koko ajan lisää. Kissat kulkevat vapaana ja lisääntyvät hallitsemattomasti. Kun steriloinnin hintaa saataisiin oleellisesti alas verokannan muutoksella useampi omistaja leikkauttaisi kissansa mikä suoraan vaikuttaisi eläinsuojelulliseen tilanteeseen positiivisesti.

Aloitteesta on kysytty miksi se on kansalaisaloitteen puolella jonka allekirjoittaminen vaatii tunnistautumisen. Tähän on syynsä. Adressi ei välttämättä johda mihinkään vaikka sen olisi allekirjoittanut sata tuhatta ihmistä eikä palvelu millään tapaa tarkista onko sen allekirjoittajat edes todellisia henkilöitä. Kun kansalaisaloite on kerännyt kuuden kuukauden aikana vähintään 50 000 allekirjoitusta se etenee eduskunnan käsiteltäväksi. Heidän on asia käytävä läpi ja lakimuutos käsiteltävä. Se mihin eduskunta päätyy jää nähtäväksi mutta ainakin se käsitellään.
Allekirjoittaneiden tiedot ovat tallessa ja turvassa palvelussa eivätkä ne ole julkisia. Tunnistautumisella myös varmistaudutaan siitä että aloitteen kannattaja on äänioikeutettu Suomen kansalainen sillä palvelu tarkistaa kannattajien iän ja kansalaisuuden. Samalla palvelu tarkistaa ettei sama henkilö ole jo kertaalleen aloitetta kannattanut. Kyseessä on virallinen aloite jolla pyritään vaikuttamaan lainsäädäntöön äänioikeutettujen tuella.

50 000 kannattajaa on valtava määrä tavoitettavaksi mutta uskon, että se on täysin mahdollista. Tulemme kampanjoimaan asian eteen tulevan puolen vuoden aikana eri tavoilla - emme vain jää odottamaan että kannattajia napsahtaa ilman työtä. Ensimmäisenä askeleena avasimme kampanjan tueksi Facebook-sivut. Olemme myös valmiita vastaamaan mahdollisiin kysymyksiin aloitteestamme sähköpostilla tai Facebook-sivun kautta. Haluamme työskennellä aloitteen eteen ja toivomme että liityt mukaan allekirjoittamalla aloitteen ja jakamalla siitä tietoa!




tiistai 23. helmikuuta 2016

Joku erityinen

Mainoksen stara (kuva: Dogs Trust)
Special Someone. Joku erityinen. Mielestäni aivan loistava kampanjateema jota englantilainen Dogs Trust organisaatio on lähtenyt toteuttamaan. Kampanjalla halutaan nostaa tietoutta kodittomien koirien asemasta ja rohkaista koiraa harkitsevia miettimään kodin antamista kodittomalle koiralle. Erityisesti kampanja haluaa nostaa esiin hiljaiset sankarit eli he - tai me - jotka koiran ostamisen sijaan antavat kodin kodittomalle. Erityisiä ihmisiä jotka ottavat kopin asiasta josta voi tulla isokin haaste, koira jonka taustaa ei tunneta missä voi olla taustalla hyvinkin kipeitä kokemuksia. Hyvin usein kun puhutaan eläinsuojelutyöstä tai rescuetoiminnasta niin huomio kiinnittyy organisaatoiden työntekijöihin ja vapaaehtoisiin. Heille satelee kiitosta hienosta työstä mikä toki onkin aivan paikallaan mutta myös koiran omistajat ansaitsevat ansaitsevat yhtä lailla hurraa-huutoja. Omistajat ovat ne jotka tekevät päätöksen siitä että omaan perheeseen tulee uusi jäsen. Omistajat ottavat elämäänsä uuden jäsenen jonka kanssa saattaa tulla eteen vaikka mitä ja yhteinen tie voi olla kivinenkin. Erityiset ihmiset jotka päättävät että pennun ostamisen sijaan he antavatkin kodin jo olemassa olevalle, kodittomalle koiralle. Nämä erityiset ihmiset tekevät konkreettisen eläinsuojeluteon. Koko maailman kodittomien koirien tilannetta ei yksittäisen koiran adoptio ratkaise mutta sen yhden koiran elämän kannalta teolla on merkitys joka muuttaa sen koiran elämän. Nämä omistajat ovat koirilleen se "Special Someone" joka antoi kodin ja perheen. Mittaamattoman arvokas teko.

Erityisen kampanjasta tekee myös se että Dogs Trustin tv-mainoksen aiheeseen liittyen on ohjannut Pete Riski (s. 1974). Pete on Rovaniemeltä kotoisin oleva elokuvaohjaaja joka asuu nykyään Englannissa. Itselläni on Peteen yhteys ollut jo vuosien takaa; Lordi-bändin Euroviisuvoiton ajoista alkaen. Itse työskentelin tuolloin matkatoimistossa jossa tehtävänäni oli kyseisen orkesterin asiakkuuden hallinta ja matkojen järjestely. Pete puolestaan on ohjannut lukuisia Lordin musiikkivideoita sekä vuonna 2008 ensi-iltansa saaneen Lordin Dark Floors elokuvan. Näiden jälkeen Peten portfolio on kasvanut lukuisilla palkituilla mainoksilla ja musiikkivideoilla. Tuoreimmasta päästä tietenkin tämä hieno ja koskettava Dogs Trustin Special Someone.

Sain Peteltä muutaman kommentin koskien tämän mainoksen tekemiseen:

"Vaikka meillä itellä ei ole lemmikkiä, niin eläimet on aina olleet lähellä mun sydäntä. Varsinkin koirien olemuksessa on jotain todella aitoa ja vilpitöntä. Tämän takia olin todella innoissani, kun minulta pyydettiin näkemystä Dogs Trustin mainokseen. Yleensä hyväntekeväisyysjärjestön mainokset täällä Englannissa pelaa hyvin pitkälle pelolla ja negaatiolla, mutta tässä tapauksessa käsikirjoituksessa oli erittäin lämmin ja positiivinen idea. Sen takia sitä oli mukava lähteä kehittelemään mainostoimiston kanssa. Mun mielestä toi tunne tuossa mainoksessa on kaipaus ja ystävyys. Se kertoo, kuinka meillä jokaisella on joku sydänystävä ja jossain vaiheessa elämää me tulemme toivottavasti kohtaamaan hänet. Tietenkin tässä tapauksessa tämä on kerrottu koiran näkökulmasta, eli noi tunteet on hieman vaikeampaa esittää. Mutta onneksi pääosakoira oli erittäin rauhallinen kameran edessä!"

Tuo Peten kertoma kaipaus ja ystävyys todellakin välittyy tästä mainoksesta. Olen tuon mainoksen katsonut varmaan jo sen sata kertaa enkä edelleenkään pääse kovinkaan monta sekunttia alusta kun kyynelkanavat on auki. Samaa on moni muu mainoksen katsonut kertonut.

Kiitos Dogs Trustille hienosta kampanjasta ja uudesta näkökannasta. Kiitos Petelle upeasta toteutuksesta. Kiitos meille kaikille jotka olemme antaneet kodin kodittomalle koiralle. Special Someones. Ja kiitos sinulle joka harkitset koiraa miettiessäsi että olisitkin se Special Someone jollekkin ja antaisit kodittomalle kodin.

Katso mainos tästä:




lauantai 6. helmikuuta 2016

Vapaaehtoisena koiratarhalla Espanjassa

Henriikka ja Leena ovat hurmaavia varsinaissuomalaisia nuoria naisia jotka päättivät ryhtyä sanoista tekoihin ja lähteä koiratarhalle Espanjaan vapaaehtoistyöhön. Kohteena oli Pepis Refugio Pedrerassa. Henriikka on käynyt tarhalla nyt kaksi kertaa ja toisella kertaa otti mukaansa myös ystävänsä Leenan. Kysyin tytöiltä olisivatko halukkaita jakamaan kokemuksiaan asiasta ja näin olla ehkä jopa muitakin innostamassa samaan - tietenkin suostuivat! Tyhjin käsin eivät matkaan lähteneet kummallakaan kerralla vaan etukäteen oli järjestetty hyväntekeväisyystempauksia joiden tuotoilla saatiin sitten paikan päällä ostettua säkki tolkulla ruokaa tarhan koirille. 


Pepis Refugiota vetää brittiläinen pariskunta Alan ja Jane. He muuttivat Espanjaan yli kymmenen vuotta sitten tarkoituksenaan jättää stressaava elämä taaksee, perustaa leirintäalue Pedreraan ja lopulta viettää mukavia eläkepäiviä Espanjan auringon alla. Kotitontille hirtetty koira muutti kuitenkin suunnitelmat ja avasi pariskunnan silmät koirien tilanteelle Espanjassa. Leirintäalueen sijasta syntyi Pepis Refugio. Tarhalla on nyt noin 80 koiraa. Hylättyjä koiria otetaan kiinni lähimaastosta ja niitä tuodaan tarhalle tai vaan hylätään porteille. Tarhalla koirat kuntoutetaan ja niille etsitään uudet, huolehtivat kodit. 

Henriikka ja Leena; mikä sai teidät lähtemään vapaaehtoistyöhön koiratarhalle?



Henriikka: Ensikerran tutustuin rescuetoimintaan -98 silloisen työkaverini kautta. Vuosien kuluessa olen tavannut useita rescuekoiria ja toiminut myös kotihoitajana kotia etsiville koirille. Myös toinen koirani on tullut espanjasta 7 vuotta sitten ja sitouduin siis asialle jo silloin. 2014 syksyllä päätin että nyt jos koskaan ja varasin lennot Espanjaan ( 01/15) suunnittelematta ja yhtään tietämättä mihin päädyn.  Olen aina ollut sitä mieltä että jos joku asia todella vaivaa mieltäsi niin sille on tehtävä jotain ennen kuin on liian myöhäistä. Ennen kuin kadut ettet tehnyt mitään silloin kun pystyit. Kun päätös lähtemisestä oli tehty niin otin yhteyttä ystävääni Katiin (Tassunpohjia-bloggari)  johon olin tutustunut näiden rescuekontaktien kautta. Kati kertoi tästä pienestä tarhasta ja sen iäkkäistä omistajista jotka lähestulkoon kahdestaan hoitavat paikkaa. Otin yhteyden Jane Brianiin ja hän vastasi että olin oikein tervetullut heille. Kaikki järjestyi uskomattoman hienosti ja järjestelyt niin mutkattomasti että unohdin kaikki epävarmuuteni tätä suurta tuntematonta seikkailua kohtaan. Tottakai minua jännitti. Matkustan ensi kertaa yksin ulkomaille, paikkaan jota en tunne ja tulen viettämään seuraavat 4 päivää ihmisten kanssa joita en tunne. Mutta ehkä näin oli tarkoitettu, jokin sisimmässäni vaan pisti toimimaan.
Kun muistelen taaksepäin molempia reissujani (molemmat 2015) niin ihmettelen edelleen miten asiat vain loksahtelivat paikoilleen. Jane Brian toinen tarhan omistajista oli koko ajan yhteydessä kanssani netin kautta ja sain vastauksia mieltäni askarruttaviin ongelmiin. Sain tarkat ohjeet miten pääsen Malagasta tähän pieneen kylään Pedrera  johon matka junalla kesti n. 1.5h Malagasta. Paikanpäällä asemalla he olivat minua vastassa ja ensihetkestä lähtien kohtelivat kuin perheenjäsentä. Miten uskomattoman lämpimiä ja ihania ihmisiä he olivatkaan! Jane ja Alan ovat iäkkäitä ihmisiä ja ottavat vieraansa avosylin vastaan. Heidän ystävällisyytensä ja vieraanvaraisuutensa tekevät todella vaikutuksen. 

Leena
Leena: Viimevuosina olen kiinnostunut entistä enemmän eläinten hyvinvoinnista ja kohtelusta. Melko tuore ystäväni Henriikka huomasi taipumukseni ja alkoi houkutella minua Pepi's Refugioon, johon hän halusi lähteä toista kertaa. Ylitin itseni ja suostuin. Taustalla oli muutaman vuoden takainen Langkawin-matka, jonka yhteydessä päädyimme siskoni kanssa ulkoiluttamaan paikallisen löytöeläintarhan koiria. Siitä muodostui matkani kohokohta!
Henriikan kokemukset antoivat innostusta lähteä Pepis'iin. Itse en ehkä olisi uskaltanut lähteä yksin, joten päätöstäni helpotti se että Henriikka oli mukana ja tiesi mihin ollaan menossa. 

Millainen oli tyypillinen työpäivä vapaaehtoisena?

HenriikkaPäivä tarhalla alkoi yleensä ennen auringonnousua koska fyysinen työskentely kuumimman paahteen aikaan on varsin epämiellyttävää. Elokuussa kun olimme Leenan kanssa tarhalla päivämme alkoi noin 07.30, jolloin jätimme Janen ja Alanin nukkumaan, nappasimme tarhan avaimet ja aloitimme siivoustyöt. Jaoimme työt niin että molemmat siivosivat omat osionsa sekä päästivät koirat jaloittelemaan vuorollaan. Pentuaitaukset siivosimme yhdessä koska pennut olivat suorastaan rasittavia hyppiessään ja raapiessaan  Tähän kaikkeen meni yleensä 3-4 tuntia kaikkine rapsutuksineen ja haleineen. Ennen kuin aurinko laski teimme yleensä kaikki yhdessä uuden reissun tarhalle, siivosimme suurimmat jätökset ja ruokimme koirat. Tammikuun viileinä öinä piti myös pukea koirille takit ja varmistaa että kaikilla oli omat peitot mihin käpertyä. Yllätyin kyllä kuinka paljon koiratarhan pitäminen vaatii. Työ on hyvin fyysistä ja sitovaa. Koiria täytyy myös käyttää usein lääkärissä tai hakea ruokaa ja erinäisiä tarvikkeita. Se vaatii todellista sitoutumista ja omistautumista.

Leena:  Kakkojen siivoaminen ja kakkaisena oleminen oli mahtavaa puuhaa, koska samalla sai antaa rapsutuksia ja halauksia koirille ja tutustua erilaisiin yksilöihin. Parin päivän päästi tiesi minkälaisia suukotteluja oli luvassa seuraavassa siivottavassa häkissä! Parasta oli huomata miten luottavaisia ja kiitollisia koirat olivat - vaikka vielä joutuivatkin elämään pääasiassa pienissä häkeissä. Toki muutamat koirat olivat arempia ja galgopennut aivan mahdottomia innokkuudessaan.  Hienon kokemuksen sai lähtemällä paikan päälle - jos ei pelkää koirankakkaa ja vaatimattomampia oloja, sekä osaa asennoitua koirien auttamiseen positiivisen kautta. Vapaata aikaa jäi kyllä reilusti joka päivä ja pari viimeistä päivää vietimme Malagassa. Mikään työleiritunnelma ei siis reissusta jäänyt. Varmasti myös sääolot vaikuttavat olosuhteisiin ja hommien määrään. Itse pelkäsin että kesän 40 asteen helteet jatkuisivat elokuun puoliväliin, jolloin tarhalle menimme. Lämpötilat pyörivät jossain 27-30 C tienoilla, mikä oli kyllä hikinen mutta ihan kohtuullinen lämpötila. Katoksellisten häkkien tuoma varjo helpotti niin omaa kuin koirienkin oloa.
Leena, Henriikka ja Jane

Mitä jäi mieleen?

Henriikka: Ikimuistoisia tilanteita oli paljon. Päällimmäisenä mieleeni on kuitenkin jäänyt että yksikään koira ei ole ikinä ollut aggressiivinen millään tavalla. Joillakin koirilla tosin oli traumoja ja ne lymyilivät koppinsa uumenissa tai toiset ravasivat häkeissään hermostuneina. Mutta yksikään ei ollut aggressiivinen, päinvastoin. Kaikki tulivat pyytämään haleja ja rapsutuksia. 
Metsästyskausi  oli ikävää nähtävää. Muutamat hylätyt koirat joita yritimme saada kiinni tuloksetta. Metsästäjien autot joissa koirat oli pakattu pieniin laatikoihin. Galgojen treenaus metsästykseen/juoksukilpailuihin kun niitä juoksutettiin auton vierellä tai perällä. Se jos mikä avaa karun totuuden galguerojen luonteesta. Koirat ovat omaisuutta ilman mitään tunnesidettä.
Ehdottomasti menen uudestaan heti kun saan siihen mahdollisuuden! Tunnen suurta etuoikeutta siitä että olen saanut olla näin tärkeässä asiassa mukana ja tehdä osani auttaakseni näitä koiria. 
Olen ollut kaksi kertaa tarhalla ja nähnyt että jokaisella koiralla on hyvin omanlaisensa persoonat.  Koira ei todellakaan ole vain koira vaan arvokas yksilö.

Leena:  Onneksi on ihmisiä kuten Alan ja Jane: valmiita antamaan elämänsä näiden koirien auttamiseksi! Voimia ja rahaa vievät ylimääräiset ongelmat mm. generaattoreiden ja sääolosuhteiden parissa. Puhumattakaan ajattelemattomista ja kieroista ihmisistä. Aivan kuin normaali arjen pyörittäminen tarhalla ei olisi tarpeeksi rankkaa. Työn palkitsevuus auttaa heitä kuitenkin jaksamaan päivästä toiseen, mutta he tarvitsevat - ja ansaitsevat - kaiken avun. 

Mitä haluaisit sanoa heille jotka pohtivat olisiko tämä tapa auttaa varteenotettava vaihtoehto?

Henriikka
Henriikka: Mielestäni rescue-toiminta sopii  kaikille jotka ovat vähääkään kiinnostuneet asiasta. Se mitä se antaa takaisin ei ole edes sanoin kuvattavissa.  Pitää kyllä varautua siihen että työ on likaista ja raskasta. Ja olosuhteet ovat joskus haastavia. Mutta kaiken kakan lapioimisen, kärpästen ja väsymyksen jälkeenkin pidän tätä edelleen yhtenä tärkeimpänä ja antoisimpana asiana elämässsäni. Suosittelen. Se mitä opit myös itsestäsi ja omista ajatusmalleistasi. Ainakin omalla kohdallani opin paljon myös itsestäni.

Kiitos Henriikka ja Leena työstänne Alanin ja Janen auttamiseksi sekä tietenkin näistä kokemuksienne jakamisesta. Kertomanne opettaa että pienilläkin teoilla on todellakin aivan konkreettista merkitystä - ja bonuksena oppii itsestään, luo uusia ystävyyssuhteita ja omalla esimerkillään osoittaa muille että meillä kaikilla on mahdollisuus tehdä jotain. 

Lue lisää:














(kuvat: Henriikka & Leena) 







24 tuntia, 1236 euroa

Perheessä takana muutama vuorokausi täyttä kriisiä josta onneksi selvittiin läpi ilman että perhe olisi pienentynyt yhdellä. Lompakko sen sijaan otti iskua vastaan ihan kunnolla. Enemmän kuin kuukausittaiset asuntolainan lyhennykset, enemmän kuin per henkilö lentolippu Kilimanjarolle mitkä tuossa hankittiin (lue täältä miksi) ja aika monen ruokakassin verran. Kirpaisee ja kovaa sekä takuulla syö budjettia muista asioista tulevaisuudessa.
Keikan kuitit


Meidän Pippa alkoi oksentamaan keskiviikkona. Aluksi en pitänyt asiaa sen kummempana. Koira oli muuten suht rauhallinen vaikka ruoka ei enää illalla maistunutkaan. Yöllä tilanne oli hyvin rauhaton, Pippa myös veriripuloi tässä vaiheessa. Aamuyöllä kävi selväksi että ilman eläinlääkäriä ei tästä taudista selvitä. Päivälläkään ei edes vesitippa enää sisällä pysynyt vaan kaikki tuli ulos verensekaisena sotkuna.  Eläinlääkärissä selvisi sitten lopullisesti että tilanne on hyvin vakava. Kyse ei ollut perusvatsapöpöstä vaan diagnoosi oli hemorraaginen gastroenteriitti - akuutti verinen maha-suolikanavan tulehdus. Pipan arvot olivat niin huonot että eläinlääkäri sanoi ne kamalimmat samat mitä kukaan omistaja ei halua kuulla; eutanasiaa täytyy ehkä miettiä. Vaihtoehtokin oli, lähteä ympärivuorokautiseen tehohoitoon Viikkiin. Mitään takeita selviytymisestä ei tehohoito anna mutta eläinlääkärin mukaan noin 60% Pipan tilassa olevista selviää. Yrittämisen arvoista siis tässä tapauksessa. Viikkiin siis. Yö kotona meni pelätessä että se soitto sieltä tulee koiran kunnon romahtamisesta mutta onneksi kaikki meni hyvin. Perjantaina päivällä tuli ilmoitus että Pippa on vastannut hoitoihin hyvin, arvot parantuneet, olo on reipas ja voimme hakea hänet illalla kotiin! Helpotus oli valtava kun Pippa köpötteli hoitohuoneeseen jossa olimme häntä odottamassa. Apteekin kautta kotiin ja kuntoutumaan. Pipan hoitoon meni 24 tunnin aikana yhteensä 1236 euroa. Käynti omalla eläinlääkärillä, tehohoito Viikissä ja lääkkeet. 

Pippa Viikissä


Pipan potilaskertomus oli oikeastaan vain alustus bloggauksen oikeaan aiheeseen ja kysymykseen: ymmärrätkö koiraa hankkiessasi myös taloudelliset seikat? Koiran pitäminen ei ole halpaa. Ostohinta on vain käsiraha. Ruoka ei todellakaan ole ainoa kulu, eikä tarvikkeet. Näihin äkillisiin yllätyksiin täytyy olla varautunut tavalla tai toisella. Vakuutusta ei kaikki koirat saa, esimerkiksi meillä juuri Pippa on ikänsä puolesta vakuutusten ulkopuolella ja maksaahan nekin eikä kaikkea korvaa. 


Kuinka paljon minulla on pankissa rahaa jonka voin tarvittaessa käyttää samalta istumalta koiran menoihin? Kuinka paljon minulla on luottokortilla saldoa jos tehohoitoon pitää koira viedä ja lasku haettaessa maksaa? Onko minulla lähipiirissä ihmisiä keneltä voin tarvittaessa lainata isonkin summan nopeasti? Jos joudun ottamaan velkaa eläinlääkäriä varten - kuinka talouteni pidemmällä aika välillä kestää velan lyhennykset? Saanko tarvittaessa vaikka kuukauden liksan ennakkoon työpaikasta? Mistä olen valmis luopumaan tarvittaessa?



Toipuminen jatkuu kotona

Hätä keinot keksii mutta ennakkoon näitä asioita kannattaa pohtia. Jo ennen kun se koira edes taloon tulee! Koiran omistamiseen kuuluu hyvin oleellisesti myös taloudellinen vastuu sekä riskit isoista yllättävistä kuluista. Kaikkeen ei voi varautua mutta yllätyksiä varten täytyy olla mietittynä joku suunnitelma minkä mukaan etenee kun se tilanne iskee yllättäen päälle. Raha-asiat jää monelta perusteellisesti pohtimatta kun lemmikkiä hankitaan. Omistajan vastuulla on se että koira saa tarvitsemansa hoidon eläinlääkärissä silloin kun sitä tarvitaan - perusrokotusten lisäksi. Ostohintakin jos tekee jo tiukkaa tai aletaan koiran myyjän kanssa tinkaamaan tästä niin silloin kannattaa tosiaan ottaa pari askelta taaksepäin ja miettiä uudelleen. Eläinlääkärikulujen lisäksi saattaa tulla muitakin yllätyksiä joista ilman ei rahaa selviä - voi olla että tarvitsee kouluttajan apua esimerkiksi koiran eroahdistuksen hoidossa, koira saattaa tuhota vuokra-asunnon seinän... Onhan noita asioita vaikka ja kuinka mihin sitä rahaa saa palamaan koiran kanssa.  Kannattaa todellakin pohtia käsi sydämellä asioita myös taloudellisesta näkökulmasta. Koirat tuo elämään niin paljon positiivista energiaa mutta myös asettaa omistajansa hyvinkin vaikeiden valintojen eteen välillä. Valintatilanne saattaa tulla eteen sielä eläinlääkärin vastaanotolla nuoren koiran kanssa joka on itsensä loukannut ja vaihtoehdot on joko kallis leikkaus tai lopetus. Oletko miettinyt koiran hankkiessasi että näitä tilanteita voi eteen tulla ja kuinka niistä selviät?