tiistai 26. tammikuuta 2016

Julmaakin julmempaa. Galgojen päivää vietetään taas 1.2

Helmikuun ensimmäinen on vakiintunut päiväksi jolloin vietetään galgojen päiviää, dia del galgo. Päivän tarkoituksena on tuoda huomiota näiden koirien tilanteelle, usein julmalle elämälle joka harvemmin päättyy muuten kuin äärimmäisen kivuliaalla tavalla. Päivä ei liity vain galgoihin vaan myös podencoihin jotka ovat ihan yhtä huonossa tilanteessa Espanjassa.

Mitä ovat galgot ja podencot sekä niiden huono tilanne?
Galgoja (espanjanvinttikoira) ja podencoja käytetään Espanjassa jänisten ja muun pienriistan metsästykseen. Tämä tapa metsästää on valtaisan suosittua Espanjassa. Metsästäjillä on usein kymmeniä, jopa satoja koiria. Metsästyskausi kestää lokakuulta tammikuun loppuun. Hyviäkin metsästäjiä toki kuuluu joukkoon mutta kun metsästyskausi päättyy haluaa monet metsästäjät eroon koiristaan. Tästä syystä Galgojen Päiväksi on vakiintunut helmikuun ensimmäinen päivä - ensimmäinen päivä metsästyskauden päättymisen jälkeen ja päivä jolloin moni koira päättää päivänsä.

Näillä koirilla on vain yksi käyttötarkoitus - metsästää kauden ollessa päällä. Tuonakin aikana koirat usein viettävät aikansa suljettuina ahtaisiin tiloihin kun metsällä ei olla. Koirien oikeasta ruokinnasta ja terveydestä ei huolehdita juurikaan kaudenkaan aikana. Kun kausi päättyy tulee koirasta tarpeeton. Moni galgo ja podenco elää vain muutaman vuoden vanhaksi. Huono ravinto ja metsästäjien haluttomuus huolehtia koirien hyvinvoinnista on jo monen kohtalo mutta kauden päättyessä kohtalo on monelle karmivampi. Koiria hylätään, heitetään maantielle liikkuvista autoista, hakataan, hirtetään, poltetaan, hukutetaan, haudataan elävältä. Hylätyt koirat päätyvät usein nääntyneinä kunnallisille koiratarhoille missä ne lopetaan - jos selviävät elävänä niin pitkälle. Metsästäjillä on tapana hylätessään koirat maastoon sulkea niiden kuonot esimerkiksi nippusiteillä ettei koira voi hankkia ravintoa tai katkoa raajoja jotta koira ei voi palata omistajansa luo. Tämä kaikki vain siksi että näin on aina tehty, koira ei ole metsästäjälle minkään arvoinen eikä halua ole pitää isoa koiralaumaa seuraavan kauden alkuun.  Koiria pennutetaan kuitenkin koko ajan joten metsästäjien näkökulmasta on helpompaa ottaa aina uudet nuoret koirat vanhojen tilalle. Tarkkoja lukuja ei ole saatavana mistään niistä määristä kuinka moni koira tämän kohtalon kokee mutta arviot liikkuvat useista kymmenistä tuhansista jopa sataan tuhanteen joka vuosi.

Eikö kukaan oikeasti puutu tähän?
"Eihän tuo voi olla mahdollista, Espanjahan on EU-maa!" on usein reaktio kun asiasta ihmiset ensimmäisen kerran kuulee. Niinpä. Direktiivit ei tänne asti yllä - toki hyvin huonoa kohtelua saa koirat ja monet muutkin eläimet osakseen joka puolella Eurooppaa. Asia ei vaan tunnu olevan koko kaameudessaan ollenkaan päättäjien agendalla. Espanjan kohdalla kannattaa muistaa että kyseessä on maa joka vaalii perinteitään ja tapojaan. Härkätaisteluita on moni maakunta jo kieltänyt mutta edelleen nuorille lapsille järjestetään matadorkursseja ja tämäkin laji elää voimissaan. Galgojen kohtelun syyt on samaiset; vanhat tavat ja perinteet. Espanjassa päättäjätaholla maakunnissa ja valtiotasolla on ihmisiä jotka itsekin metsästävät. Muutos ei siis ole helppo. Parempihan tilanne on kuin aikaisemmin sillä galgojen ja podencojen puolesta puhuu moni, niin Espanjassa kuin Euroopan tasolla. Edelleenkin tilanteen paranemisesta huolimatta, huonohan se on. Ihmisten välinpitämättömyys asiaa kohtaan ja metsästysperinteiden kunnioittaminen menee koirien hyvinvoinnin edelle. EU-tasolla myös. Galgojen tilanteesta tehtiin EU-parlamentille kirjallinen kannanotto vuonna 2011 mutta asia ei saanut taakseen tarpeeksi euroedustajia edetäkseen komissiossa toimenpiteisiin. Kyllä. Valtaosa edustajista päätti olla allekirjoittamatta kannanottoa. Asian edistäminen on siis lähes täydellisesti vapaaehtoisten ihmisten ja organisaatioiden harteilla.

Auttaako kukaan?
Kyllä. Espanjassa toimii useita vapaaehtoisesti toimivia tahoja sekä koiria auttavia turvatarhoja joiden rahoitus perustuu lahjoituksiin. Nämä organisaatiot ottavat huostaansa löytämiään ja heille toimitettuja koiria sekä resurssiensa puitteissa hakevat koiria turvaan kunnallisilta tarhoilta. Organisaatiot tekevät työtä myös valistamisen puolesta että koiria ei kohdeltaisi näin. Työ on tuottanut tulosta sillä metsästäjät nykypäivänä jopa itse toimittavat koiria näihin koirasuojiin hylkäämisen tai tappamisen sijaan. Espanjalaiset myös itse adoptoivat nykyään galgoja lemmikeiksi mikä oli ennenkuulumatonta vielä aikaisemmin sekä työskentelevät tehokkaasti asian hyväksi. Helmikuun alku on kuitenkin hyvin raskasta aikaa turvatarhoille sillä apua tarvitsevia koiria on niin paljon. Koiria kuntoutetaan, hoidetaan ja heille pyritään etsimään uudet kodit. Adoptiot ulkomaille on avainasemassa tässä toiminnassa sillä vaikka espanjalaiset itsekin antavat koteja näille koirille, koteja tarvitsevien koirien määrä on kuitenkin moninkertainen.

Voinko auttaa?
Ehdottomasti voit! Tietoisuuden levittäminen asiasta on tärkeää, eikä maksa mitään. Monille asia on varsin tuntematon ja silmiä avaavaa kokemus sen sattuessa kohdalle joten tiedottamista tarvitaan. Voit myös ottaa osaa esimerkiksi osaa Suomeen rekisteröityjen yhdistysten toimintaan joiden auttamiskohteena on galgot Espanjassa. Esimerkiksi HurttaHelppi ry toimittaa paikallista apua Espanjaan galgoille, Auringonkoirat ry ja Kodittomat Espanjan Koirat ry tukevat yhteistyötarhojaan ja heidän kauttaan voi myös adoptoida koiria Espanjasta. Tutustu!

Entäs jos itse haluaisin antaa kodin galgolle tai podencolle?
Ihan varmasti hyvä idea ja konkreettinen apu sille koiralle. Ihan jokaisen sohvanvaltaajaksi näistä koirista ei kuitenkaan ole sillä kummankin rodun kohdalla on tärkeää muistaa muutama asia. Galgot ja podencot ovat alkukantaisia, metsästämistä varten tehtyjä koiria. Niillä on metsästyskoiran vietit ja tarpeita jotka jokaisen adoptiota harkitsevan pitää miettiä tarkkaan. Näistä koirista monet ovat mitä parhaimpia lemmikkejä ja kotikoiria, mukavaluonteisia kavereita. Koirien alkuperä, käyttötarkoitus sekä tarpeet täytyy sisäistää kuten sekin että taustalla voi olla melko rankkoja kokemuksia entisestä elämästä. Isojakin haasteita saattaa tulla eteen. Entinen koditon ja kaltoinkohdeltu koira ei ansaitse sitä että se päätyy kotiin joka olikin ottanut koiran säälistä tilannetta kohtaan mutta ei kykene vastaamaan koiran mukanaan tuomiin haasteisiin ja tarpeisiin. Espanjan Koirat - yhdistys on julkaisuut oman tietopaketin koskien galgon tai podencon adoptiota mikä jokaisen kannattaa lukea ajatuksella sekä pohtien läpi jos kodin antaminen näille roduille kiinnostaa. Lue tuo ohjeistus täältä.  Muistathan myös koiraa ulkomailta adoptoidessa kääntyä vastuullisen Suomeen rekisteröidyn yhdistyksen puoleen joka on rekisteröitynyt Eviraan kaupalliseksi maahantuojaksi, noudattaa annettuja maahantulomääräyksiä sekä tekee koirista määrätyn TRACES-rekisteröinnin lähtömaassa. (lue vastuullisen rescuetoiminnan tunnusmerkeistä vaikkapa täältä)

Galgojen ja podencojen kohtelusta löytyy materiaalia netistä vaikka kuinka ja paljon. Kuvia ja videoita myös mitkä järkyttää. Galgojen päivällä on oma kampanjasivusto - tutustu täällä. Sivustolta voit myös ladata esimerkiksi Facebook-kansikuvia joiden avulla voit osoittaa tukeasi tälle päivälle ja asialle. Suosittelen että annat tunnin vielä aikaa galgoille ja katsot tämän dokumentin "February, the fear of Spanish Greyhounds". Dokumentti kertoo galgojen elämästä metsästäjien käsissä, tilanteesta yleisesti sekä koiria auttavien ihmisten loputtomasta työstä.

Blogin oma Facebook-sivu keskittyy myös seuraavan viikon aikana galgoihin sekä podencoihin ja teemaan liittyviin juttuihin sekä materiaaleihin. Tulethan seuraamaan & tykkäämään sivusta niin pysyt ajantasalla tästä aiheesta. Haastan kaikki blogin lukijat olemaan galgojen ääni ja tukemaan näiden koirien asiaa jakamalla informaatiota eteenpäin.







perjantai 22. tammikuuta 2016

Törkeä kavallus: katsaus aikaan huhtikuu 2012-tammikuu 2016

Olen lähes neljä vuotta odottanut että saisin tämän kirjoituksen tehdä. Nyt kun sen aika vihdoinkin on en olekkaan asiasta niin innoissani kuin odotin, sormet ei syyhyä päästäkseen kirjoittamaan tämän tekstin. Enemmänkin tunnen ihan valtavaa surua jostain syystä mutta kirjoittamatta en tätä voi jättää. Voisin jättää siitä syystä että tiedän että tätä kirjoitusta on odotettu että se blogiini ilmestyy. Katuisin jos en kertoisi sitä miten itse tämän näin ja koin sekä miten uskon sen vaikuttavan jatkossa. Asiaan on saatu nyt kuitenkin jonkinmoinen päätös mutta voittajia tässä ei ole. Tai ehkä onkin pidemmällä aikavälillä sillä uskon että tämä asia jää rescuetoiminnan historiaan Suomessa. Tapaus josta toivottavasti moni ottaa opikseen, osaa katsoa asioita jatkossa vähemmän sinisilmäisesti ja asioihin uskalletaan puuttua ja myös epäkohdista voi puhua ilman että asioita kyseenalastaivat leimataan valehtelijoiksi. Tästä tulee pitkä kirjoitus koska nämä asiat haluan sanoa ja saada omasta päästäni ulos. Toivottavasti jaksat lukea. Pahoittelen jo ennakkoon että teksti varmasti voisi olla parempaakin mutta jotenkin nyt kun tämä asia on taas niin pinnassa on myös tunteet. En jaksa nyt jäsennellä niin ja olla ytimekäs. Ehkä palaan asiaan vielä myöhemmin selkokielisemmällä tekstillä mistä on karsittu pois oma tunnemyräkkä, ehkä en.

Mistä kaikki alkoi?

Huhtikuussa 2012 erinäisten tapahtumien kautta alkoi selviämään että Kodittomat Espanjan Koirat ry:n rahaliikenteessä saattaa olla jotain erikoista. Yhdistyksen puheenjohtajana toimi tuolloin Helena Paukku. Epäilyt pistivät liikkeelle melkoisen vyöryn jossa päällimmäisenä nousi ilmi epäilyjä että varojen käytössä on syytä epäillä väärinkäytöksiä. Puheenjohtaja Paukku sai väistyä syrjään välittömästi ja lopulta erotettiin, poliisiin oltiin yhteydessä ja alkoi rikostutkinta.

Mitä sitten tapahtui?

Paljon! Ja kauan meni. Poliisi tutki asiaa sekä Suomessa että Espanjassa. Paukku asui tuolloin Espanjassa ja koska yhdistyksen toiminta keskittyi sinne - tässä syyt siihen miksi Suomeen rekisteröidyn yhdistyksen asioita tutkitaan Espanjassa. 3 vuotta ja 8 kuukautta meni ennen kuin poliisin tutkinta oli saatu päätökseen, syytteet nostettu, asiat käräjöity ja tuomio annettu. Tuomion saaneen valitusaika päättyi 20.1.2016.

Tuomio

Paukku tuomittiin törkeästä kavalluksesta ehdolliseen vankeuteen ja korvaamaan yhdistykselle yli 22000 euroa. Sen enempää tätä kertaamatta - lue Iltalehden juttu asiasta. Siinä kerrotaan tarkemmin mitä ja mistä. Iltalehden lähde asiassa on oikeuden julkiset pöytäkirjat mitkä jokainen voi Helsingin käräjäoikeudelta halutessaan tilata ja tutkia. Yhdistys julkaisi asiasta oman tiedotteen sivuilllaan.

Siinä ne taustat ja faktat. Nyt sitten siihen henkilökohtaisempaan osuuteen asiassa. Luonnollisesti asia on minulle ollut henkilökohtainen kokemus myös sillä olen istunut kuulusteluissa poliisin luona asiasta. Olen ollut mukana selvitystyössä sekä tietenkin, keskustellut asiasta paljon näiden vuosien aikana ihmisten kanssa joita asia on koskettanut. Osaa aivan suorasti niin että ovat olleet mukana tutkinnassa antamassa lausuntoja, osaa vapaaehtoisena yhdistyksen toiminnassa mukana olleina tuolloin. Kaikkia meitä asia kosketti kovasti ja tekee niin edelleenkin. Epäusko vaihtui pettymykseen kun ne asiat alkoivat selviämään. Voiko oikeasti olla näin? Me kaikki luulimme että toisiin voi luottaa ja ollaan yhdessä auttamassa kodittomia koiria. Kun tälläinen paukku räjähtää silmille niin ei ne silmät kuivana kestä. Rahaa oli hukassa valtavasti mitkä oli tarkoitettu kodittomille koirille. Ilman ponnisteluja nuo rahat eivät tulleet ja sitten oli edessä pitkä rikostutkinta siitä että miten tämä on tapahtunut. Moni ei oikein voinut uskoa että asia voi olla totta. Eikä usko edelleenkään vaikka asiasta on nyt tuomio annettu - näinhän se usein menee kun on hyväntekeväisyystoimijoista kyse. On vaikea uskoa että vakuuttavasti esiintyvä henkilö jonka toiminta kodittomien koirien parissa on jatkunut näihin päiviin asti voisi toimia väärin - vian täytyy siis olla jossain muualla.

Kuten tuossa yllä linkkaamassani Iltalehden jutussa tuomion saanut itsekin kertoo - hän kokee edelleenkin ettei ole tehnyt mitään väärää. Hän kokee toimineensa yhdistyksessä vakiintuneella tavalla missä tilisiirrot ilman kuitteja ovat sallittuja omille tileille kuten myös adoptiokoirien maksujen pyytämisen omalle tilille yhdistyksen tilien sijasta. Tarkastellaampa tätä asiaa hieman tarkemmin.

- Jos tämä olisi ollut yhdistyksen vakiintunut käytäntö - niin miksi lakisääteisissä toiminnantarkastuksissa ei olisi puututtu siihen että yhdistyksen varoja siirrellään vastuuhenkilöiden tileille ilman tositteita?
- Miksi vain yksi henkilö yhdistyksessä on joutunut ottamaan koirien adoptiomaksuja omalle tililleen ja maksamaan sieltä koiratarhoille kuluja - kun kaikkien muiden toimihenkilöiden vastaava rahaliikenne on voitu hoitaa yhdistyksen tilien kautta?
- Tuomion saanut sanoo että hän on toiminut ajattelemattomasti käyttäessään omaa tiliään rahaliikenteessä. Kyseisellä henkilöllä oli noihin aikoihin myös oma yritys, pantakauppa 4Paws. Yrittäjän luulisi olevan perillä siitä että yrityksen rahat on yrityksen rahoja, siinä missä yhdistyksen rahat ovat yhdistyksen. Kuinka voi olla mahdollista jos on useamman vuoden toiminut vastuuhenkilönä yhdistyksessä ja pyörittänyt yritystoimintaa - yht' äkkiä iskeekin ajattelemattomuus ja rahaliikennettä alkaakin kulkea oman tilin kautta ja tositteita ei olekkaan missään?
- Jos kyseessä on yhdistyksen vakiintunut toiminta niin miksi vain yksi yhdistyksessä vastuuhenkilönä toiminut on ollut tutkinnassa ja saanut tuomion? Yhdistys on kuitenkin toiminut jo 10 vuotta, luulisi että jos vakiintunut käytäntö on ottaa yhdistykselle kuuluvia varoja omalle tilille sekä tehdä tilisiirtoja ilman kululaskuja ja kuitteja niin tuomio oli rapsahtanut aika monelle muullekkin ja kuopannut koko yhdistyksen. Poliisi kun tutkii niin tutkii sitten kanssa kunnolla ja olisi varmasti huomannut että tileissä on enemmänkin epäselvyyksiä ja epämääräisiä rahasiirtoja on mennyt yhdistyksen tililtä monen muunkin vastuuhenkilön tileille ilman tositteita.

Selityksiä, selityksiä. Ja valitettavan moni uskoo niitä edelleen että tässä nyt on vain kiusaa tehty hyväntekijälle. Sitäkin kannattaa miettiä miksi tuomion saanut ei tuomiostaan kuitenkaan valittanut vaikka olisi voinut. Jos sinut tuomittaisiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen, isoihin korvauksiin ja saisit rikosrekisteriin merkinnän tuomiosta törkeästä kavalluksesta - valittaisitko sinä jos olisit syytön? Minä valittaisin ja tappelisin viimeiseen henkäykseen siitä että osoittaisin faktoin ja todistusaineistoin olevani syytön. Rahaliikenteessä ja tilisiirroissa asia ei ole edes vaikea nakki. Kuten yllä itse kerroin, tutkinnassa mukana olleena, poliisin esitutkintamateriaaliin perehtyneenä ja selvitystyössä mukana olleena ymmärrän ettei tuomion saanut valita. Kiistattomiahan ne todisteet ovat siitä että kyllä tässä nyt on sählätty ja kunnolla - sekä ihan täydessä ymmärryksessä toimittu kun rahoja on omalle tilille vedetty. Samaan lopputulokseen on oikeus tullut kun tuomion tästä antoi perehdyttyään todisteisiin. Ei puheisiin - vaan todisteisiin ja faktoihin.

Mikä minua on ihmetyttänyt jo pitkään eikä lakkaa varmasti ihmetyttämästä on se kuinka ihmiset suhtautuu varoitteluihin koskien tälläisiä asioita. Tämä nimenomainen asia on roikkunut ilmassa jo pitkään - ja nyt tuomion saanut on koko tämän ajan jatkanut toimintaansa yksityisesti kodittomien eläinten parissa. Jatkaa edelleen - kuten Iltalehdenkin jutussa mainittiin että on osana tätä aasien huutokauppasäätöä missä tässäkin blogissa aikaisemmin oli kirjoitus.  Me ketkä olemme tätä asiaa seuranneet ja siitä tienneet olemme koittaneet asiasta valistaa myös niitä jotka eivät asioista ole perillä olleet; kannattaa tutustua hieman toimijoiden taustoihin. Yksityisten toimijoiden kanssa varsinkin kannattaa olla varuillaan eikä ihan mihin tahansa auttamiseen sitä rahaa tunkea. Kyseenalaistaa kannattaa aina. Toki onhan niitäkin jotka ovat kiitelleet siitä että on infottu asioista; mutta sitten on myös heitä joiden reaktio on ollut hyökkäys. Meitä on monia jotka ovat saaneeet melkoista myllytystä osakseen kun on kerrottu viitaten tähän että hyväntekeväisyyshommelleissa saattaa tulla eteen myös heitä kenen kohdalla kannattaa miettiä kaksi kertaa pistääkö sitä rahaa sinne tilille. Omakohtaisesti olen saanut kuulla olevani mm kateellinen ja säälittävä, mustamaalaaja, valehtelija, apinalauman vetäjä…  Samaa viestiryöppyä on saanut osakseen myös aika moni muu. Minua on jopa suoranaisesti uhkailtu että jos en lopeta tätä blogia missä valehtelen ja yritän pilata hyväntekijöiden elämää minun henkilökohtaisesta elämästäni tullaan tekemään paljastuksia julkisesti sekä minua jo tarkkailee ihmisiä jotka ovat valmiita raportoimaan kaikesta mitä teen eteenpäin - että saadaan aikaiseksi vastablogeja. Näitä ei ole toistaiseksi kuitenkaan näkynyt ja ilmeisesti myös nämä minua tarkkailevat ihmiset eivät ole löytäneet mitään mehukkaita paljastuksia elämästäni siihen laitettavaksi. Ei muuten kannata odottaakaan, olen varsin tylsä. Virheitä varmasti löytyy kaikkien taustoilta ja tulevaisuudesta mutta onko ne vastablogien ja kyttäämisen arvoisia, sitä en tiedä. Onhan se kuitenkin erikoista että ihmiset jotka koittaa kiinnittää huomiota siihen että varainkeruuta, rescuetoimintaa yms koskee iso liuta määräyksiä, varuillaan kannattaa olla sillä kavalluksia ja muita rahasotkuja on esiintynyt kautta aikain yhdistyksissä sekä yksityisten henkilöiden tileille varojen hankinta on aina vähän kyseenalaista saavat osakseen hirveää uhittelua ja sontaa. Kyseenalaistamisen hyväntekeväisyystoiminnassa ei pitäisi koskaan aiheuttaa sitä että oikeiden toimintatapojen peräänkuuluttaja saa osakseen nimettömiä (ja nimellisiäkin) räkyttäjiä ja vaatimuksia pitää turpansa tukossa. Kritisoida saa puolin ja toisin - mutta kyllä se nyt vaan niin on joskus kannattaa ottaa ne pinkit lasit pois silmiltä, kuunnella ja katsella ympärilleen sekä hyväksyä sekin asia että hyväntekeväisyystoiminta ei ole immuuni väärinkäytöksille. Hyväntekijäkin voi olla pahantekijä. Kriittisesti asioihin suhtatuva ihminen ei ole kateellinen. Kyseenalaistaminen ja kysymysten esittäminen ei ole valehtelemista eikä paskan puhumista.

Kuten jo aloituksessa sanoin, voittajia tässä jutussa ei ole, ainoastaan häviäjiä. Suurimpana tietenkin ne kodittomat koirat kenelle tarkoitetut varat kavallettiin kuten oikeuskin totesi. Asia on loppuunkäsitelty vasta sitten kun tuomio on kärsitty ja korvaukset maksettu. Kodittomien koirien jälkeen seuraavan palkinnon isoimmasta häviäjästä saa rescuetoiminnan maine. Uskon kuitenkin että edelleen ja kuitenkin - tämä on ollut tarpeellinen tapaus ja siitä seuraa paljon positiivista sekä oppia meille kaikille. Yhdistystoimijat voivat ottaa oppia siitä että omassakin yhteisössä tulee olla tarkkana. Luottamusta ei pidä menettää kolleegoihin mutta kannattaa kuitenkin pitää mielessä että joskus saattaa joltain lähteä mopo käsistä. Prosesseja ja valvontaa pitää tarkentaa. Asioihin pitää uskaltaa puuttua kuten tässä tapauksessa tehtiin kun epäilykset heräsi. Avoimesti pitää asioista tiedottaa eikä lakaista ikäviä asioita maton alle. Tarvittaessa pitää myös hyväksyä se fakta että se luotettavana pidetty kaveri onkin tehnyt ehkä väärin ja pistää viranomaiset toimimaan. Tukijoille ja lahjoittajille tämä myös on oppitunti siitä että täytyy uskaltaa kyseenalaistaa asioita sekä uskaltaa puhua jos joku asia vaikuttaa siltä ettei kaikki ole ok. Sinisilmäisyys ei kannata - eikä myöskään se että eletään sielä pelastamispilvessä ja uskotaan ihan kaikki. Varoituksia kannattaa kuunnella ja itsekin vähän asioihin perehtyä. Ei savua ilman tulta sanoo vanha sananlaskukin. Huhut ja juorut ei pitkälle lennä - totuus ja faktat taas kestää läpi kiven. Kriittinen saa ja pitää olla - ja jos kritiikkiin ja epäilyihin vastataan uhkailulla, nimitelyllä, pois sulkemisella tms voit olla varma että olet oikealla tiellä ja epäilysi on ollut aiheellinen. Avoin toiminta kestää aina kysymykset ja myös ne kriittiset tarkastelut.

Kiitokset kaikille mukana eläneille tämän asian läpi. Olemme varmasti kaikki oppineet tästä aika paljon. Yhdistysasioista, oikeusprosesseista, rescuetoiminnasta, kriisiviestinnästä… Ja myös ihmisistä. Tämä keikka on takuulla näyttänyt monista meistä, myös itsestäni ne parhaimmat ja huonoimmat puolet. Nyt voin kyllä sanoa että kaikesta huolimatta olen hyvin kiitollinen että tämän kokemuksen olen saanut elää ja nähdä hyvin läheltä - ja siitä että voin edelleenkin pitää pääni pystyssä ja sanoa että ihan siitä päivästä yksi kun vyyhti lähti purkautumaan olen sanonut että totuus tulee vielä ilmi ja oikeus tapahtuu, syyllinen saa tuomion. Olin oikeassa - kuten moni muukin.