Pippa-podencomme syntyi Espanjassa vuoden 2006 kieppeillä. Meille Vantaalle hän muutti heinäkuussa 2011. Tämän viikon tiistaina, 12.11.2019 Pippa lopetettiin.
Pippa oli aivan ihana koira. Vanhemmiten todella rauhallinen, joka rakasti lähinnä makoilla sohvalla. Hänellä oli hassuja omia tapoja, mitkä sai aina meidät omistajat nauramaan. Pipan heikkous oli sipsit. Sipsipussia ei meillä voinut avata ilman, että Pippa meni aivan villiksi ja teki kaikkensa saadakseen varastettua edes yhden. Pippaa kiinnosti podencomaiseen tapaan tietenkin kovasti oravat. Usein hän pysähtyikin lenkeillä haukkumaan vimmatusti puun alle, mistä oli bongannut kurren. Pippa oli perheemme Grand Old Lady. Hän oli hyvin itsenäinen koira, jota muiden puuhastelut ei hirveästi kiinnostanut. Pippa kyllä puuttui muiden riekkumiseen jos hänen rauhansa häiriintyi ja ärähti. Siihen loppui muiden riehuminen. Pipalla oli jo tullessaan meille hampaat kehnona ja hammasremppoja tehtiinkin useampia vuosien aikana. Vitsailimme perheen kesken usein muille koirillemme, että "älkää nyt riehuko, muuten Pippa näyttää kohta kaikki sen kolme hammasta ja siihen loppuu leikit!". Pipassa alkoi jo vanhuus näkymään muutamia vuosia sitten ja usein vastasimmekin hänen ikää kysyttäessä, että "varmaan jotain 4000 vuotta hän on, muinainen". Pippa rakasti kesää ja aurinkoa, kesäisin hän viettikin paljon aikaa takapihalla auringossa viltillä makoillen. Talvesta taas hän oli täysin päinvastaista mieltä. Ja sateesta. Silloin oli todella vaikeaa saada Pippaa edes pienelle pissalenkille köpöttelemään.
Pipalla ei ollut mitään sairautta, mikä olisi johtanut hänen lopetukseen. Päätös tehtiin meidän omistajien toimesta, eläinlääkärin tukemana. Pippa alkoi hiipumaan pois. Hän ei enää jaksanut oikeastaan mitään. Laihtui ja kuihtui. Joskus se on vaan pakko tehdä, nämä päätökset vanhan koiran omistajana. Suru on läsnä, koti tuntuu tyhjältä. Pipalla on kuitenkin nyt helpompi olla.
Olen kirjoitellut Pipasta täällä blogissa useammankin kerran. Käväise lukemassa! Pippa pääsi myös kerran telkkariin Ylen Puoli Seitsemän ohjelmaan. Heillä oli aiheena, kuinka eläinlääkäri voi tukea omistajaa koiran vakavan terveysongelman iskiessä. Kerroimme ohjelmassa Pipan äkillisestä sairastumisesta jokunen vuosi sitten, jolloin jo meinasimme Pipan menettää. Ohjelmaa ei taida enää olla netissä nähtävissä, mutta siihen liittyvän jutun voit lukea tästä. Jutussa esiintyvä eläinlääkäriklinikka on samainen, tuttu ja turvallinen Askel missä Pippa lopetettiin tiistaina. Muualle en menisikään.
Kiitos rakas Pippa reilusta kahdeksasta vuodesta, jonka saimme sinut pitää!
