sunnuntai 1. tammikuuta 2023

Äkäisiä ajatuksia uudenvuoden vietosta

Pahoittelen jo ennakkoon erittäin äkäistä sävyä kirjoituksessa, mutta nyt vituttaa. Takana on taas monen koiraihmisen pahin yö. Eikä vain koiraihmisen - vaan koirien, kissojen, hevosten, luonnonvaraisten eläinten, pienen lapsen, vanhuksen, sairaiden, pelokkaiden.... Me selvisimme viime yöstä Oton kanssa jokseenkin ok. Telkkari kovalla, katsottiin leffoja, kuunneltiin musaa. Läppäriltä Oton piilopaikan vieressä soi rauhoittavaa musiikkia. Mutta kun se olisikin vain se 18-02 aika kun pelkäävän eläimen kanssa pitää selviytyä. Joo ei. Tämä paukuttaminen alkoi jo muutamia päiviä sitten ja edelleen paukkuu säännöllisesti vaikka virallinen aika päättyi noin 19 tuntia sitten. Koira on jälleen pakopaikassaan tärisemässä. Kyllä me pelokkaiden koirien kanssa osaamme varautua. Mutta miksi meidän pitää tuon 18-02 ajan sijasta varautua päivätolkulla koska aikarajoista ei viitsitä huolehtia - ja miksi koirien pitää elää tässä pelossa monta päivää? Siellä lentokenttähotelleissako pitäisi olla yhden yön sijaan vähintään viisi päivää koska "uusi vuosi on vaan kerran vuodessa, kyllä sitä pitää saada blaa blaa blaa blaa".

Minun on jotenkin äärimmäisen vaikea käsittää, miten paljon joukossamme kulkee ihmisiä joilla ei ole älypuhelinta. Tai paperikalenteria ja rannekelloa. Tai jos onkin, niin niitä ei ymmärretä. Hämmentävää kyllä - nykypäivän maailmassa. Kuten myös se, ettei paskaakaan välitetä ajoista, milloin raketteja saa ammuta. Sitten uhriudutaan somessa ja ties missä kuinka "kaikki kiva halutaan kieltää". Eihän siitä ole kyse. Ei tarvitsisi miettiä ilotulitteiden myynnin kieltämistä yksityishenkilöille jos osattaisiin lähtökohtaisesti noudattaa niitä aikarajoja, muutenkin käyttäytyä sekä siivota jälkensä. 

Eläinten (ja ihmisten) pelko ja ahdistus ei ole ainoa syy siihen, miksi ilotulitteiden ampuminen on järjetöntä hommaa. Tänä vuonna olemme saaneet lukea lehdistä sekä paikallisista tietotoimistoista, kuinka uusi villitys tuntuu olevan rakettien ampuminen muita ihmisiä kohden ja autoja. Oikeesti??!!?? Ja jopa tanssilattioilla. Siis millaisia ihmisiä nämä ovat, kenen mielestä tälläinen on hauskaa hommaa? (idiootteja). Ja se roskan määrä mitä raketeista jätetään. Korjatkaa jälkenne edes! Tienpientareet, puistot, parkkipaikat yms täynnä niitä hylsyjä. Käsittämätöntä. 

Otto pesässään piilossa

No sitten. Varsinkin sosiaalisessa mediassa törmää usein kaikkitietävien neuvoihin, että koirien paukkuarkuus ja pelko olisi johtuvaa koulutuksen puutteesta. No eipä se ole, erittäin suurissa osissa tapauksissa. Koira joka ennen ei ole pelännyt saattaa alkaa myöhemmin pelkäämään jostain syystä. Juttelin tuossa juuri tuttavani kanssa joille muutti aiemmin entinen opaskoira. Opaskoirat paukkutestataan ennen, kuin ne hyväksytään koulutukseen. Tämä koira oli toiminut menestyksekkäästi opaskoiran ammatissa useamman vuoden, ilman pelkoa paukuista. Ura päättyi kun koira pelästyi suunnattomasti kovaa ukonilmaa. Siihen loppui ura - koira pelästyi jokaista pamahdusta. Miten se olisi koulutuskysymys tälläisessä tilanteessa? Virkakoirat testataan paukkuarkuuden vuoksi. Jotkut pennut hylätään tästä syystä jatkosta. Siis jo vaiheessa kun koulutus ei ole vielä alkanut koska ammattilaiset osaavat todeta sen asian, että tällä pennulla ei ole hermorakenne kunnossa mitä tulee koviin ääniin. Joillain koirilla paukkuarkuus alkaa vasta myöhemmällä iällä vaikka aiemmin ovat olleet ihan ok ilotulitusten aikana. Siihen voi vaikuttaa monikin asia; pelästyminen jostain syystä, vanhuus.... Minullakin on ollut elämäni aikana useampi koira. Joillain ei ole koskaan ollut mitään paniikkia uudenvuoden vietosta, jotkut vähän hermostuneempia olleet ja joillekin nämä päivät olleet täyttä helvettiä. Kyllä se pelko kuulkaa ihan koirakohtaista on ja se voi myös alkaa myöhemmin, vaikka ennen ei ole pelännyt. Älkää nyt jaksako viisastella sillä, että koiran pelko olisi omistajan vika ja koulutettavissa pois. Yksilöitä ne koiratkin ovat. Ja se paniikki mistä moni koira kärsii ei ole pientä hämmennystä siitä että mitä tapahtuu. Se on paniikkia, oksentamista, pissaamista alleen, huutamista, itkua, tärinää, läähättämistä, juoksentelemista ympäriinsä, sydän hakkaa. Pienestä asiasta ei ole kyse. 

Siitä päästäänkin sujuvasti siihen, kuinka paljon koiria on taas ollut ja on edelleen karussa viime yön jäljiltä. Joka. Helvetin. Vuosi. Edelleenkin joukossamme on koirien omistajia, jotka eivät vaan nyt varoituksia ymmärrä - ja niitähän riittää.
Miksi ne koirat muuten pitää ottaa sinne mukaan katsomaan raketteja? Joka vuosi saa lukea näitä "koira karkasi, pelästyi raketteja, ei se ennen ole pelännyt". No niinpä. Se pelko saattaa puhjeta myöhemminkin. Miksi ne otetaan sinne mukaan - ja miksi ei ole koiralla kunnon varusteita päällä ettei se pääse karkaamaan jos se nyt pakko on ulos viedä? Vinkkinä: valjaat jarrupalalla, panta, pari remmiä, omistajalle kunnon kengät jalkaan ettei liukastu. Parempi tietenkin, että se koira jätetään kotiin ja ollaan itsekin siellä kotona sekä koira viedään ulos ennen kuin taivas aukeaa. Tänä vuonna on erityisesti pistänyt silmään ilmoituksia siitä, että pentukoirat ovat päässeet karkuun sekä ilmoitukset, missä kerrotaan koiran karanneen kello 0003. Siis mitä helvettiä? Pahimpaan aikaan viedään koirat ulos ja pentujakin ulkoilutetaan aikaan, kun joka suunnasta paukkuu? Sydämeeni sattui luettuani sosiaalisesta mediasta kuinka joku kirjoitti, että mitä voi tehdä kun naapurin pentukoira huutaa aivan hädissään yksin kotona. Joo, siinä ilmeisesti koiran hankkineet olivat päättäneet vaan jättää pennun kotiin ensimmäisenä uutena vuotena ja ja lähteä itse rientoihin toisaalle. Voi hyvänen aika sentään, järkeä käteen. En edes halua kuvitella sitä ahdistusta, mitä ne koirat kokee jotka pääsevät karkaamaan tai jotka jätetään yksin kun joka puolella paukkuu eikä turvaa ole missään.

Kaikesta huolimatta - oikein mukavaa alkanutta vuotta kaikille!