Paikka missä vierailimme sijaitsee Hershamissa, noin puolen tunnin junamatkan päässä Lontoon Waterloolta. Paikka ottaa vastaan greyhoundeja joiden ura kilpakoirana on syystä tai toisesta ohi. Tarha on toiminut jo 90-luvulta lähtien ja tällä hetkellä koiria on noin 80. Osa koirista löytää uudet kodit, osa elää elämänsä tarhalla. Vuoden aikana koirista noin 100 saa uuden kodin. Tarha panostaa kovasti koirien kodin etsintään ja kotiselvityksiin - koiria ei adoptoida ilman että uudet omistajat henkilökohtaisesti vierailevat tarhalla useasti ja koirat kotiutetaan pitkän kotikokeilun kautta. Koiria päätyy tarhalle eri tavoin - kilpakoirien kouluttajat "trainers" ja omistajat usein pyytävät tarhalta apua tietäen että koirista pidetään huolta. Osa koirista taas on loukkaantuneita kisoissa tai harjoituksissa, näistä tiedon saadessaan tarha lunastaa koirat itselleen ja huoltaa kuntoon silloinkin vaikka omistajilla ei ole intressiä koiria kohtaan. Tarha huolehtii koirien tarvittavista kuluista ja usein omistajat luovuttaessaan tukevat rahallisesti koiren elämää jatkossakin. Tarha pyrkii työskentelemään yhdessä kilpakoiraorganisaatioiden kanssa koirien hyvinvoinnin puolesta.
Keskustelin pitkään tarhan työntekijän, Denisen kanssa vinttikoirien tilanteesta yleisesti niin Englannissa kuin muualla Euroopassakin. Denisen mukaan tilanne on Englannissa siinä mielessä hyvä että rekisteröityneet kilpakoirien omistajat pääsääntöisesti huolehtivat koirista - mutta asialla on myös toinenkin puoli. Kaikki vinttikoirakisat ei suinkaan tapahdu rekisteröityneiden järjestöjen valvovien silmien alla vaan pimeitä juoksukilpailuja järjestetään myös ja näissä koirien tilanne on varsin huono. Kotia etsiviä eläkkeelle juoksukisoista jääneitä koiria on kuitenkin Brittein saarilla paljon - ja apua tarvitaan paljon. Denise oli kanssani samaa mieltä siitä että jotain on vialla monenkin arvoissa ja ajatuksissa kun esimerkiksi Briteissä adoptoidaan paljon koiria ulkomailta - esimerkiksi galgoja Espanjasta. Briteissä on paljon - todella paljon - koiria eläinsuojelun hallussa etsimässä uusia koteja mutta moni britti kuitenkin valitsee adoption ulkomailta ennemmin kuin vierailee paikallisessa löytöeläintalossa. Galgoja tuodaan paljon Britteihin Espanjasta vaikka kotia etsiviä greyhoundeja on paikat täynnä. Go figure....
Frankien ja Rosemaryn kanssa lenkille |
Kirjoittelen varmasti lisää aiheesta joskus tässä. Ihana päivä, ihanat koirat <3 Blogin Facebook-sivuille on lisätty albumi, jossa paljon kuvia käynnistämme tänään!
Harmi kun eivät adoptoi ilman että siellä pitää vierailla, täällä kun olisi yksi greyhounditon koti tarjolla!
VastaaPoistaNiitä saa sieltä, eli irkuista ja briteistä) ilman rescuejärjestöjäkin, ja osa lähettää (ainakin pohjoismaihin) muutenkin. Myös kotimaisia nelivuotiaita saa aika helpolla jos hiukan huutelee.
VastaaPoistaToki näin mutta itse kun kuulun vastuullisen adoptiotoiminnan puolesta puhujiin en voi lähtökohtaisesti kannustaa ihmisiä omatoimiadoptioon... Vastuulliset rescuejärjestöt ovat sekä koiran että uuden kodin turva sekä tietenkin yhteistyötarhan. Yksityisessä tuonnissa on aina riskit, korostuen silloin kun koiraa lähdetään adoptoimaan maasta jonka tilannetta ei tunneta. Rescuejärjestöt ovat Eviran rekisteröimiä vastuullisia maahantuojia jotka vastaavat että tuonnissa noudatetaan sääntöjä ja lisäksi omistajaa tuetaan ja neuvotaan koko koiran elämän ajan mahdollisissa ongelmatilanteissa.
Poista