keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Eläinten viikko alkaa - vastuullisuus & pentutehtailu keskiössä

Huomenna 4.10 vietetään kansainvälistä Eläinten päivää. Päivä aloittaa myös eläinten viikon. Viikkoa on vietetty SEY:n aloitteesta jo vuodesta 1959 alkaen. Viikolla on vuosittain vaihtuva teema ja tänä vuonna keskitytään vastuullisuuteen lemmikin omistamisessa ja erityishuomion saa lemmikin hankinta. Tämä. Asia, mistä itsekin voisin paukuttaa aivan jatkuvalla syötöllä. Asia, joka on valtava. Lemmikin omistaminen on valtava vastuu ja kaikki lähtee siitä hankintapäätöksestä.

Pentutehtailun surullisista uhreista kuulemme toistuvasti. Näitä kertomuksia päätyy mediaan, niitä saa lukea Facebookin palstoilta, niistä kuulee. Joka kerta sitä herää ihmettelemään, että mikä siinä on kun nämä asiat ei mene perille. Valistavaan materiaaliin aiheesta ei voi olla törmäämättä. Varoitusmerkit on varmasti kaikkien tiedossa mutta silti - kauppa käy. Toki, pentutehtailijat eivät ole tyhmiä ja keksivät uusia keinoja, kuinka koittavat verhota tekosensa näyttämään joltain muulta. Jos ei pentukaupoilla ole mukana järki eikä asioita uskalleta kyseenalaistaa, helpostihan sitä lankeaa. Valitettavasti kaikki ostajat eivät edes sumutetuksi tule vaan ostavat tietoisesti pennun, jonka alkuperä on hyvin hämärä. Yleensä siihen on syynä raha. "Rotupennun" saa halvemmalla kuin kasvattajalta. Sen saa myös nopeammin, ehkäpä jopa kodin läheisen marketin parkkipaikalle kuljetettuna vaikka samana iltana. Oma elämäntilanne tai kokemus saattaa olla myös este saada koiraa kasvattajalta tai vastuullisesti toimivan rescueyhdistyksen kautta. Pentutehtailija ei kysele osaamistasi, elämäntilannettasi, kykyä kasvattaa tietyn rotuinen koira, tavoistasi kouluttaa eikä heitä kiinnosta oletko varautunut lemmikin tuomiin taloudellisiin vastuisiin. Se hankintahinta kun on vain käsiraha siitä, mitä koira tulee elinaikanansa omistajan rahapussia ohentamaan. Sama koskee tietenkin myös osaa rescuekentällä toimivaa hämärämpää tuojaa - ei heitäkään niin kiinnosta nämä asiat.

Kuva: SEY kampanjamateriaali
Kysyntä luo tarjonnan. Ostajat pitävät yllä pentutehtailun ja koirien laittoman maahantuonnin jatkuvuutta. Näin se vaan on. Markkinaa on näille pennuille joten toiminta jatkuu. Tälläkin hetkellä Euroopan teillä kulkee rekkojen konteissa ja autojen takaluukuissa järisyttävät määrät pelloilla häkeissä kasvatettuja pentuja. Täynnä loisia, liian nuorina emostaan vieroitettuina, peloissaan, sairaana ja nälkäisenä. Tälläkin hetkellä likaisessa vajassa nuori narttu synnyttää. Ja tekee sen heti kuin mahdollista uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Jossain tälläkin hetkellä joku ojentaa pentutehtailijalle nipun seteleitä ja nostaa auton takakontista vapisevan pennun syliinsä. Juuri nyt eläinlääkärin huoneessa jossain äiti lohduttaa hysteerisenä itkevää lastaan, eläinlääkärin armahtaessa sairaan, juuri hankitun pentutehtaan koiran viimeiselle matkalleen. Ennen kuin tämän blogin olet loppuun lukenut, on moni pentutehtaan koira sulkenut silmänsä viimeisen kerran. Sairaana, tuntematta koskaan sitä, mitä koiran elämän pitäisi olla. Ja moni pentujen emo on kohdannut tiensä pään tuotantolaitoksena - joko pentutehtailijan julmissa käsissä raakalaismaisesti koiran tultua liian vanhaksi tehtäväänsä tai päätymällä hylättynä kadulle. Me ihmiset olemme tehneet tämän elinkeinon mahdolliseksi. Meidän tehtävä on se myös pysäyttää. Vastuulliseen lemmikin hankintaan ja omistamiseen kuuluu oleellisena osana se, että teet osasi sen puolesta ettei kukaan hanki koiraa hämärältä myyjältä. Pyydän, että sinäkin jaat tietoa asiasta ja puutut, jos tiedät esimerkiksi tuttavasi harkitsevan koiraa. Varoita. Kerro. Pysäytä ajoissa ostoaikeet jos epäilet, että pentutehtailijan luo ollaan kaupoille menossa.

SEY on julkaissut äärettömän hyvää materiaalia asiaan liittyen. Halpakoira.fi sivusto on tietopaketti, mikä jokaisen tulisi lukea. Ja jakaa myös muille. 27.11.2018 alkaa Alfakanavalla suomalaisvoimin toteutettu Pedigree Dream - syntynyt kauppatavaraksi dokkarisarja, joka avaa koko pentutehtailun laajuutta kaikessa karmeudessaan. Pistäkää katselulistalle. Tutustukaa myös dokkarin Facebook sivuun, jo sen kautta saa hyvän kuvan siitä, miten valtavan laajasta ja julmasta toiminnasta on kyse.

Tämän vuoden eläinten viikon teema pentutehtailusta on äärimmäisen vakava. Se on kuitenkin teema, minkä eteen meistä voi jokainen vaikuttaa. Tarjonta loppuu, kun kysyntä hiipuu. Älä osta hämärää pentua. Valista. Puutu. Pidä mölyä asiasta. Jaa pentutehtailuun liittyvää materiaalia. Älä ole hiljaa.


                                                          Lyhyt esittely Pedigree Dream dokkarista







torstai 13. syyskuuta 2018

Ero ja uudet kokoonpanot

Meidän laumassa on tapahtunut isoja muutoksia tässä kesän aikana. Kotitalomme meni myyntiin, lusikat jaettiin ja samalla koirat. Alkuperäinen suunnitelma oli, että kumpikin ottaisi ne koirat mitkä virallisesti omistaa. Tässä jaossa se olisi tarkoittanut sitä, että minun mukaani olisivat tulleet Mäyrä ja Jimi. Ex-puolison kotiin olisi lähteneet Arttu, Pippa ja Musti. (klikkaa koiran nimeä, niin voit lukea hänestä taustatarinoita mitä olen muutamia vuosia sitten kustakin kirjoitellut)

Yhdessä vaiheessa aloimme miettimään, että olisiko sittenkin parempi että Pippa tulisi minun mukaan. Pippa alkaa olla jo vanha, tykkää lähinnä makoilla ja käyskennellä omalla pihalla. Pitkät lenkit ei niin nappaa tai koirapuistoilut joka päivä. Päätimme sitten, että tämä on varmasti Pipan kannalta paras vaihtoehto, että minun porukkaan tulee.

Etäkoirat omassa kodissaan
Jimi on aina ollut minulle supertärkeä koira. Kuitenkin viime kevään aikana huomasimme, että Jimi alkoi huomattavasti enemmän viihtymään ex-puolison kyljessä. Jimi on myös Mustin kanssa hyvä kaveri ja heidän liikunnan tarve sekä energiataso on hyvin samaa luokkaa. Jimi ja Musti rakastaa rallata vapaana puistoissa, juoksevat kilpaa ja ovat hyvin energisiä koiria. Pipan, Artun ja Mäyrän energiataso on taas huomattavasti matalampi. He tykkäävät kaikki enemmän rauhallisesta menosta ja ikäähän heillä kaikilla alkaa jo olla. Tämä ajatus alkoi pikkuhiljaa jalostua ja päädyimme siihen, että ex-puolison uuteen kotiin lähtee Jimi ja Musti, minulle loput. Kiveen hakattu päätös ei ollut, vaan ajattelimme että kokeillaan näin. Päätös oli hyvä. Yhteishuoltajuus meillä on kaikkiin koiriin tietenkin ja tapailemme viikoittain, hoidamme koiria puolin ja toisin sekä yhdessä teemme eläinlääkärikeikat.

Koko muuttoprosessi ja koirien sopeutuminen uuteen tilanteeseen jännitti ja stressasi minua ennakkoon ihan hirveästi. Olen luonteeltani välillä aikamoinen yliajattelija sekä stressaan asioista valmiiksi. Olen huomannut monen pohtivan samoja asioita vastaavassa tilanteessa. Löysin meille kivan uuden kodin jossa oli myös se piha, minkä ehdottomasti halusin tarjota koirille. Läheltä löytyy myös paljon monipuolisia lenkkimaastoja sekä koirapuistoon on tuskin 200 metrin matka. Uuden kodin kaksikerroksisuus mietitytti kyllä, sillä meidän koirat ovat onnistuneet elämään koko elämänsä rappusia vältellen. Rappuset eivät aiheuttaneet ongelmaa muilla kuin Artulla. Hänellä meni 1,5 kuukautta ennen kuin uskaltautui yrittämään edes. Rohkaisunamit auttoi sekä Mäyrän malli. Nykyään juoksentelee ylös alas kuin vanha tekijä sekä viettää aikaansa ihan huvikseen rappusilla istuen. Pippaa ei yläkerta kiinnosta yhtään. Hän nauttii rauhasta ja omasta tilastaan alakerrassa. Jimi ja Musti ovat meilläkin kuin kotonaan kun kyläreissulle tulevat, kaikki on melkein kuin ennen.

Meillä ei muutto kummankaan kodin koirissa aiheuttanut eroahdistusta eikä muutakaan ongelmakäytöstä ole alkanut. Tämähän se eniten jännitti, sillä ne tilanteet voivat olla äärimmäisen haastavia. Nopeasti vain siirryimme ns normaaliin elämään ja uusiin rutiineihin. Helteisen kesän varhaisina aamuina kuljimme nelistään uusia polkuja, tehden niistä meille kotireviiriä. Koira on sopeutuvainen eläin, onneksi on. Ihmiselle ne isot muutokset ovatkin usein paljon vaikeampia henkisesti. Koira ei murehdi ennakkoon ja ottaa päivän kerrallaan.  Ikävä on kuitenkin läsnä niitä etäkoiria kohtaan koko ajan, mutta onneksi tapaamme usein. Ja jos ikävä oikein iskee voin aina pyytäää videotervehdyksen koirilta kodistaan.


Omassa elämässä elän tällä hetkellä melko synkkää aikaa monestakin syystä. Ihan henkilökohtaisia ja perheen sisäisiä asioita mutta kuitenkin sellaisia mitkä vaikuttavat oloon koko ajan ja ovat mielessä. Eilen illalla todella paskoilla fiiliksillä menin nukkumaan tuntien itseni epäonnistuneeksi kaikessa, äärimmäisen yksinäiseksi ja pohjattoman surulliseksi. Uni ei meinannut tulla ja syvissä vesissä omassa päässäni uin miettien, että onko joskus mun vuoro olla onnellinen. Noina hetkinä koirat antavat suunnattomasti voimaa, vain olemalla siinä vieressä kyljessä kiinni nukkuen. Rauhassa nukkuvan koiran katseleminen pimeinä syysyön tunteina tuo rauhaa omaankin sydämeen ja sen palaset alkaa loksahtaa takaisin kohdalleen.




tiistai 24. heinäkuuta 2018

Vieläkin huonompi äiti?

Blogini on unohtunut hieman taka-alalle ja jäänyt muun elämän jalkoihin melko pitkäksikin aikaa. Nyt oli kuitenkin aika kaivaa tämä naftaliinista, ainakin hetkeksi.

Rescuetoiminta ja rescuetoiminnan kautta ulkomailta adoptoidut koirat ovat olleet melkoisen myllytyksen alla mediassa ja SoMessa viime aikoina. Tautiriskeistä onkin syytä puhua, mutta järjellä ja sotkematta asioita keskenään. Hyvä olisi tietenkin myös muistaa faktat sekä perehtyä asioihin enemmän kuin vain otsikkotasolla. En nyt ala tässä toistamaan ja luukuttamaan samoja asioita, mitä olen jo tässä blogissa useasti esille ottanut. Linkkaan niitä tuonne loppuun, kuten muutakin luettavaa. Tarkoitan tässä nyt vastuullista rescuetoimintaa, pentutehtailukoirien ja rescuekoirien tarkoituksenmukaista sekoittamista toisiinsa yms yms. Mennään asiaan.

Meni ne minunkin aamukahveet tänä aamuna väärään kurkkuun. Syynä oli Facebook - ja sieltä silmille hypännyt teksti varsin suositusta Huono Äiti yhteisöstä. Tuolta sivustolta on saanut usein lukea oivaltavia ja hauskoja kirjoituksia. Tänään lukemani kirjoitus Rescuekoira on iso riski oli kaikkea muuta. Eniten ehkä hämmensi se fakta, että miksi lähdetään kirjoittelemaan tähän sävyyn näin hataralla pohjalla ja vanhalla tiedolla? Kirjoituksessa siteerattiin Helsingin Eläinsuojeluyhdistys Hesy ry:n kannanottoa rescuekoiriin. Samaa kannanottoa on valitettavasti siteerattu monissa muissakin rescuetoimintaa vastustavissa kirjoituksissa toistuvasti. Ei siinä mitään, lainailkaa vaan jos ette muuta keksi. Mutta eikö kannattaisi kuitenkin lainaamisen yhteydessä mainita, että tuo kannanotto on lähes 10 vuoden takaa? Kannaisko ehkä myös selvittää ennen ikivanhan "tiedon" jakamista totena mikä on Hesyn kanta asiaan tänä päivänä? Selviää esim tästä Hesyn kuukauden vanhasta tiedotteesta. Mainittakoon vielä sen verran, että Hesyn hallituksessa istuu useampikin ulkomailta adoptoidun koiran omistaja ja rescuetoiminnassa mukana oleva. Sama koskee heidän henkilökuntaansa. Yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja on myös toiminut Löytökoiralauantain - aikaisemmin vuosittain järjestetyn rescuekoiratapahtuman suojelijana. Hesy on vastuullisen rescuetoiminnan puolesta puhuja. Vanha tiedote ei pidä enää paikkaansa. Varmasti sillä on julkaisun aikaan ollutkin osittain parempi pohja kuin vuonna 2018. Rescuetoiminta on kehittynyt valtavasti vuosien aikana vastuullisuudessa. Tokihan edelleen (valitettavasti) alalla toimii myös vastuunsa kiertäviä "yhdistyksiä" ja yksittäisiä tuojia joiden kanssa pitääkin olla varuillaan sekä ne tulisi saada karsittua pois toiminnasta. Responsible Rescue-sitoumus on jälleen yksi askel vieläkin vastuullisemman toiminnan suuntaan. Suosittelen tutustumaan.

Vanhempi poikani auttamassa paikan päällä
Glinan tarhalla Romaniassa
Hirveän paljon tuossa Huono Äiti kirjoituksessa ei muuta ollutkaan, kuin copy/pastea Hesyn muinaisesta kirjoituksesta. Kirjoittajan kokemus rescuekoirista ei pohjautunut edes omiin kokemuksiin, vaan "eräs äiti" oli kertonut kirjoittajalle kolmesta rescuekoirasta kokemuksia. Huonoja tietty kaikki - mitäpä laajemmin selvittämään asioita kun on tahtotilana saada tälläinen kirjoitus eetteriin.  Koko kirjoituksen pohja oli netin syövereistä kaivettu vanha Hesyn kannanotto ja "eräs äiti"? Kirjoitushan päättyy luonnollisesti lyömättömään toteamukseen, että auttakaa siellä paikan päällä. Tämä lausahdus on aina oiva osoitus siitä, ettei kirjoittaja ole vaivautunut perehtymään alkuunsakaan siihen, mitä se rescuetoiminta on. Ne adoptiokoirat toden totta ovat täällä Suomessa se näkyvin osa. Jos vaan vaivautuisi tutustumaan tarkemmin niin saattaisi jopa oppia sen verran, että iso osa vastuullisista suomalaisista rescuetoimijoista keskittää sitä apua juurikin sinne paikan päälle. On valistustoimintaa, on paikallisten eläinsuojelijoiden tukemista, on sterilointikampanjoita, viedään ruoka- ja tarvikeapua, viedään osaamista, autetaan tarhoilla, rakennetaan eläinsuojia, vaikutetaan päättäjiin. Mutta hei, mitä sitä perehtymään asioihin kun voi kurkku suorana huutaa kuorossa että auttakaa siellä paikan päällä.

Huono äiti & lapset lapioimassa kakkaa
koiratarhalla Espanjassa
Otsikkoni asiaan sitten vihdoin. Minä se vasta varmasti se huonoin äiti olen Huono Äiti kirjoituksen valossa. Minulla on ollut rescuetaustaisia koiria useita vuosia. Vuosia olen myös toiminut mukana toiminnassa. Omien koirien lisäksi kotonamme on vieraillut eri pituisia aikoja kotihoidossa rescuetaustaisia koiria. Olen myös kahden teini-ikäisen pojan äiti, eli altistanut lapsiani vuosia myös näille tautisille ja käytöshäiriöisille koirille - kuten rescuet halutaan maalata. Lapseni ovat vierailleet kanssani kodittomien koirien tarhoilla lukuisia kertoja Romaniassa, Espanjassa ja Englannissa. Ollaan muuten kaikki hengissä edelleen, tautivapaita emmekä ole joutuneet raadelluksi. Luonnollisesti ystäväpiiriini kuuluu myös laaja kirjo entisiä ja nykyisiä rescuetaustaisten koirien omistajaa sinkuista lapsiperheisiin ja kaikkea siltä väliltä. Olen kuullut lukemattomat määrät tarinoita minäkin ihmisten rescuekokemuksista. Pääosin onnellisia, positiivisia kokemuksia. Toki joukkoon mahtuu muutamia isojakin haasteita kokeneita mutta aika pieni marginaali se ryhmä on. Huono Äiti kirjoituksen lainattu "eräs äiti" onnistui niputtamaan kaikki rescuekoirat samaan mappiin mittavalla kolmella kuulemallaan tarinalla.  Rescuetaustaisia koiria on tuotu Suomeen jo vuosikaudet. Jos se ongelma niiden tuomien tautien ja käytöshäiriöiden kanssa olisi oikeasti niin kuin myllytetään, voisi varmaan jo olettaa että jotain faktaakin olisi? Yksittäistapauksia siellä täällä ja kuulopuheita, mutua. Tälle pohjalle onkin järkevää rakentaa kokonaiskuvaa vai mitä?



Vuodesta 2011 Suomessa lapsiperheessä
asunut Espanjasta adoptoitu koira
Se on kanssa jännä, että kun näitä rescuemyllytyksiä käydään niin jotenkin suomalaistaustaisten koirien käytöshäiriöt unohdetaan tyystin. Toki rescuetaustaisella koiralla voi esiintyä ongelmakäytöstä. Tämä muuten on kanssa sellainen asia, mitä vastuulliset yhdistykset jaksaa paukuttaa adoptiota harkitseville. Jos koiralla esiintyy eroahdistusta, arkuutta, sisälle pissaamista, remmirähjäämistä tms - sen ei pitäisi kellekkään yllätyksenä tulla. Niistä puhutaan paljon ennakkoon koiraa harkitsevan kanssa ja annetaan jo ennakkoon eväitä, miten tilanteesta eteenpäin jos näin käy. Jos omat keinot ei riitä, voi aina kysellä apua yhdistykseltä tai kouluttajalta. Sama koskee tietenkin terveyteen liittyviä asioita. Niistä puhutaan ennakkoon ja paljon. Vaikka koirat tulevat Suomeen rokotettuina, tautitestattuina yms yms niin kai nyt jokainen sen ymmärtää, ettei terveydentilasta voida antaa takuuta minkään eläimen kohdalla, oli se hankittu mistä tahansa. Sama koskee muuten hei ihan Suomi-koiriakin. Vai ettekö ole koskaan oikeasti kuulleet suomalaisesta koirasta joka on sairastunut? Eikö suomalaisella perimällä varustettu koira pissaa koskaan sisään tai kärsi eroahdistuksesta? Kunhan kysyn, että missä se iso riski siis piilee oikeasti?

Sen verran voisin vielä mainita, että rescuekoirien kanssa eläminen ja kodittomien koirien elämään maailmalla tutustuminen on kasvattanut lapsistani äärimmäisen myötätuntoisia nuoria miehiä. He ovat nähneet, kuinka sulkeutuneesta koirasta avautuu elämäniloinen, rohkea perheenjäsen heidän toiminnan seurauksena. He ovat oppineet näkemään, kuinka omalla toiminnallaan ja valinnoillaan voi vaikuttaa heikompien aseman parantamiseksi. He ovat työskennelleet polttavan auringon alla ruokkien ja juottaen koiratarhan nälkäisiä. Itse asiassa olen ihan hyvä äiti kun olen saanut ohjata heitä tällä tiellä.


Ja sitä lisäluettavaa alla.








maanantai 30. tammikuuta 2017

Kommenttikenttä ei petä

Iltalehden ILTV oli eilen paikalla, kun Rescueyhdistys Kulkureiden lento Bukarestista saapui Helsinki-Vantaalle. Yhdistyksen aktiivien mukana saapui Suomeen 17 koiraa,  joita omistajat olivat vastaanottamassa kentällä. Entisillä kodittomilla koirilla oli kääntymässä uusi sivu elämässä; pois koiria kohtaavan väkivallan keskeltä surkeista oloista. ILTV seurasi yhden koiran ja uuden omistajan ensikohtaamista kentällä. Katso pätkä täältä.

Suomalainen koira ei pasko?
Iltalehti jakoi kuvaamansa lyhyen pätkän myös Facebook sivuillaan ja videon alle kertyneiden kommentteja lukiessa ei voi kuin taas ihmetellä, miten tietämättömässä ja välinpitämättömässä kuplassa moni elää koskien rescuetoimintaa. Jos asioista ei ole tietoinen ja uteliaisuuttaan kommentoi hieman kärjistäen tai mutulla; aina voi ottaa asioista tarkemmin selvää ja omaksua annetut faktat. Silmät saattaa avautua kun oikeasti ottaa asioista selvää. Nämä kuvakaappaukset ovat tuolta Iltalehden Facebookista napattuja, otteita todellisesta elämästä. Eihän tämä suinkaan ensimmäinen kerta ole kun vastaavaan törmää. Fifirock-blogissa asia nostettiin esiin aikaisemmin ja kyllä; ihan samat harhaoletukset, väheksymiset ja vittuilut ne nyt vain vuodesta toiseen esiintyy rescuetoimintaan liittyvissä keskusteluissa. Kaikkien ei tarvitse rescuetoiminnan kanssa samaa mieltä olla, mutta suotavaa kuitenkin olisi että keskusteluissa perehdyttäisiin faktoihin. Inttäminen ponnekkaasti kuinka rescuekoirat tuovat tauteja, koirat ovat sairaita ja hulluja, kukkahattutädit ovat idiootteja, kulkukoiraongelma ratkeaa tappamalla koirat ja yhdistysten pitäisi toimia paikan päällä eivät vain johda mihinkään. Eikä unohdeta sitä kuinka Suomessakin on valtava kodittomien koirien ongelma ja vanhuksetkin voi huonosti. Rescuetoiminta kannattaa tietenkin rinnastaa pentutehtailuun ja salakuljetettaviin sairaisiin pentuihin ihan asiaa miettimättä tai faktoja selvittämättä.

Evirasta? 



Trump. (???) 
Vanhukset varmasti Suomessa voivatkin huonosti kuten moni muukin, mutta kodittomien koirien ongelmaa meillä ei ole. Kissat asia erikseen. Kun alkaa argumentoimaan kuinka Suomessa on valtava ongelma kodittomien koirien kanssa, kannattaa vaikka ensin käydä tutustumassa eläinsuojelutahojen ja löytöeläintalojen nettisivuihin ja katsoa, kuinka paljon koiria niissä kodittomina on. Löytyikö yhteensä koko maasta yli kymmenen? Voi myös miettiä kuinka usein tuola kylillä pyöriessä matkalla sattuu näkymään puun alla värjöitteleviä hyljättyjä pentukoiria pahvilaatikossa, kuinka usein vastaan tulee ruokaa etsivä yksinäinen koira tai kuinka tuttu näky kaatopaikoilla on koiralaumat. Eläinsuojelullisissa asioissa myös meillä on koiriakin koskien paljon parannettavaa, mutta kodittomien koirien ongelmaa meillä ei ole. Hirveän hedelmällistä ei myöskään ole se, että kritisoidaan jonkun muun valitsemaan hyväntekeväisyyskohdetta ja asetetaan viivalle kohteita, mitkä nyt omasta mielestä ovat parempia. Jokainen tavallaan - pääasia lienee on, että on valmis auttamaan edes jotain?

Vastuullisen rescuetoiminnan rinnastaminen pentutehtailuun on niin kaukana toisistaan kuin olla ja voi. Toisessa toiminta tähtää kestävään eläinsuojelutyöhön ja eettisyyteen vapaaehtoisvoimin - toisessa taas koiria teetetään liukuhihnalla myytäväksi motiivina raha. Kumpihan on kumpi?

Missä niitä on omasta takaa? Ja kuka kinuaa rahaa? 

Armelias, asianmukainen lopetus olisikin monelle koiralle lottovoitto. Kituminen ja paleltuminen kuoliaaksi on kuitenkin todennäköisempää, unohtamatta esim myrkytystä, polttamista tai hirttämistä. (ps koira on hyvin sopeutuvainen eläin. ps ps moni hyljätty koira on entinen kotikoira. Enemmän se elämä muuttuu silloin, kun kotoa koira hyljätään kadulle pakkaseen tai täydelle tarhalle kuin silloin, kun se saa uuden kodin) 


Laatukommentti. Säihkysilmätytöt on pahveja, jotka koskaan eivät ole ulkomailla
departuresaulaa pidemmälle päässeet. 
Väite siitä, että rescuetaustaiset koirat tuovat Suomeen tauteja ei perustu mihinkään muuhun kuin oletukseen, että se on mahdollista. Tottakai se on. Tämä onkin syynä siihen, miksi vastuulliset rescuetoimintaa harjoittavat tahot kiinnittävät erityistä huomiota tuotavien eläinten terveyteen, ovat rekisteröityneet Eviraan kaupalliseksi maahantuojaksi ja koirista tehdään vaaditut TRACES ilmoitukset. Unohtamatta testejä useiden tarttuvien tautien varalle ja kattavia rokotusohjelmia. Evira julkaisee vuosittain raporttia koskien eläintauteja Suomessa. Rescuetoiminnan kautta Suomeen kotiutuneita koiria ei näissä mainita. Syy lienee on, ettei näitä pelättyjä tauteja ole koskaan kuitenkaan tullut vaikka niihin jaksetaan aina keskusteluissa vedota että näin on takuulla käynyt. Rescuekoirien moniongelmaisuutta jaksetaan myös toitottaa. Jos rescuekoiran omistajalla ei tälläistä kerrottavaa ole, niin silloin kyse on kaunistelusta sillä eihän se mitenkään voi olla mahdollista ettei rescuetaustainen koira olisi jollain tapaa sekaisin. Mahdollisia ongelmia tuskin kukaan kiistää ja tokihan niitä voi olla - omalle kohdallekkin sattunut hieman haasteellisempi tapaus hyvin helppojen joukossa, mutta yleistäminen siitä että asia lähtökohtaisesti on näin ei nyt vaan ole koko totuus asiasta.

Pliis ja huoh. Todellakin. 
"Auttakaa sielä paikan päällä" hokema toistuu jatkuvasti näissä keskusteluissa. Kuitenkaan ei asia sen vertaa kiinnosta, että jälleen tutustuttaisiin siihen mitä rescuejärjestöt tekee. Auttaminen paikan päällä ei ehkä täällä Suomessa näy katukuvassa kuten adoptoidut koirat, mutta esimerkiksi tutustumalla järjestöiden nettisivuihin siitä saakin ihan eri kuvan. Sterilointiohjelmat, tuki paikallisille toimijoille, valistuskampanjat; nämä ovat kaikki auttamista paikan päällä. Sitä tapahtuu vaikka se ei tänne konkreettisesti näy. Kohdemaiden koiraongelmien ratkaisu ei koiria tappamalla vähene. Onhan näitä joukkotappamisohjelmia kokeiltu. Ei ole toimineet. Koirien tappaminen ei muuta ihmisten asenteita. Se tyhjentää kadut ja tarhat hetkeksi. Koirien hylkääminen kuitenkin jatkuu ja kaduille dumpatut koirat alkavat lisääntyä. Pian ongelma on taas sama. Valistus ja steriloinnit ovat se avain tähän asiaan. Sitä koiran hylkääjää ei muuten myöskään yhtään kiinnosta sen koiran kohtalo. Ei niitä hyljätä siksi että nurkalla on odottamassa joukko suomalaisia kukkahattutätejä valmiina pelastamaan koiran. Hyvin tuskainen kuolema on todennäköisempi vaihtoehto koiralle joko rankkurien käsissä pesäpallomailalla, nääntyminen tai piikki tappotarhalla (jos hyvä tuuri koiralle käy). Jos koiralle nyt kuitenkin sattuu se häviävän pieni mahdollisuus, että eläinsuojelijoiden huomaan päätyy ja lopulta löytää uuden kodin Suomesta - se on konkreettinen apu sille koiralle vaikka ei ongelmaa kokonaisuudessa ratkaisekaan.

Ps. Niin autetaankin. Ja moni joka toimii ulkomaille suuntautuvassa eläinsuojelutyössä, tekee sitä myös Suomessa. 

On hienoa, että rescuetoiminta kiinnostaa kuitenkin ja saa ihmiset kirjoittamaan näkemyksiään. Siitä huolimatta oli se oma kanta mikä tahansa, se kannattaa kuitenkin perustaa faktoihin asiaan liittyen. Oma olettamus asiasta ja mutu-väittämät ei välttämättä ole kuitenkaan se fakta rescuetoiminnasta, mutta käsityksiä korjaamaan on saatavilla hurja määrä tietoa.


Mutua ja olettamusta on steroids. Toimeentulotuet ja verot valuu koirien taskuun. Erityisesti rescuetaustaisten koirien.
Stop the madness!









perjantai 18. marraskuuta 2016

Tehostamista jonon hännän sijaan

Useampikin media uutisoi tänään 18.11.2016 SEY:n Minulla on vain sinut-kampanjasta. Kampanja keskittyy koirien tilanteeseen Suomessa ja haluaa nimensä mukaisesti muistuttaa koirien omistajia heidän vastuustaan koskien lemmikkien hyvinvointia.

Suomessa koirat voivat hyvin. Näin on helppo ajatella, koska meiltä puuttuu katukuvasta vapaana vaeltavat kodittomat koirat. Itä-Euroopan maissa varsin tavallinen näky. Meiltä puuttuvat myös massiiviset koiratarhat. Suomessa eläinsuojelutahojen pitämillä tarhoilla on vain muutamia koiria paikkojen kuitenkin pullistellessa kodittomia kissoja. Espanja esimerkiksi on surullisen kuuluisa useiden satojen koirien tarhoistaan, jonne ihmiset hylkäävät lemmikkinsä niihin kyllästyttyään. Briteissä ja Irlannissa kisavinttikoirien kohtelu on pitkään ollut häpeätahra. Kun karistellaan jaloista Euroopan tomut niin nämäkin koiraongelmat tuntuvat jopa pieniltä.

SEY:n mukaan Suomessa on noin 800 000 koiraa ja valtaosa eläinsuojeluneuvojien saamista yhteydenotoista liittyy koiriin. Meilläkin koiriin liittyvät eläinsuojelulliset ongelmat ovat todellisia, tosin enemmän piilossa. Viime vuonna Eviran mukaan tehtiin ennätysmäärä eläinsuojelutarkastuksia ja villinä veikkauksena trendi tuskin on laskeva. Valvontaeläinlääkärien kohtaamista ongelmista ja pelosta turvallisuutensa puolesta uutisoi YLE hiljattain. Ei mene kovin hyvin, ei koirilla kuin muillakaan eläimillä, eikä eläinsuojelusta vastaavilla tahoilla. Viranomaisten mahdollisuutta puuttua eläinsuojeluongelmiin jarruttaa moninkin asia, päällimmäisenä tietenkin vanhakantainen eläinsuojelulaki jonka mukaan eläin on omistajansa omistama tavara. Lakia ollaan uudistamassa ja toivottavasti se nyt saataisiin maaliin. Onhan tässä jo odoteltu. Ja ne resurssit... Valvontaeläinlääkäreitä on Suomessa vain 66. Vapaaehtoiset eläinsuojeluneuvojat voivat vain ohjeistaa, mutta vain viraomainen voi puuttua. Eläinsuojeluyhdistyksetkin toimivat valtaosin vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin, eikä sieläkään voida muuta kuin auttaa ja koittaa valistaa. Poliisikin on eläinsuojeluviranomainen; mutta löytyykö sieltäkään resursseja saatikka ammattitaitoa eläinsuojelutehtäviin kentällä tai tutkinnassa?

Team Rokan toiminnanjohtaja Toni Lahtinen nosti eilen Facebook-päivityksessä esiin poliisin roolia eläinsuojelukentällä. Päivitys sai paljon keskustelua ja jakoja aikaan eläinten ystävien keskuudessa ja Facebook-ryhmissä. Harvoin ihmiset ovat näin yksimielisiä yhtään mistään kuten tästä, että Lahtisen kannanotto oli timanttia ja eläinsuojeluasioihin koulutettuja poliiseja tarvitaan. Lahtinen itsekin poliisina katsoo asiaa ammattillisemmalla silmällä mutta näin kansalaisen näkökulmasta asia näyttäytyy hyvin samalla tavalla eläinsuojeluasioissa. Omalle kohdalle on sattunut useampikin tilanne koiriin liittyen mikä on vaatinut soittoa 112 ja poliisin pyytämistä paikalle. Nykyään koitan jo vienosti hätäkeskukseen toiveen soittaessa esittää, että olisiko tässä kulmilla ehkä koirapartiota lähellä jonka paikalle voisi lähettää. Tietämystä ei aina ole poliisilla ollut eläintilanteen käsittelystä. Koirapartiota ei toki paikalle voi tilata kuin taksia, mutta aina voi kysyä kun tietää, että jos sellainen tilanteeseen saapuu niin osaamista ja ymmärrystä koiriin liittyen on. Tosin, onhan sitä saanut todistaa myös esimerkillistä poliisin toimintaa näissäkin tilanteissa. Omakohtaiset kokemukset ovat kuitenkin vain pisara meressä siinä laajassa kokonaisuudessa missä poliisia eläinsuojeluasioissa tarvitaan. Kuten lisääntyvät yhteydenotot eläinsuojeluneuvojiin ja ennätysmääräiset eläinsuojelutarkastukset osoittavat; Lahtisen kehitysehdotukselle eläinsuojeluvalvonnan tehostamisesta ja asiaan koulutetuista poliiseista on selkeä tarve olemassa.

Lahtinen mainitsee päivityksessään, kuinka eläinsuojelurikoksia ja niihin liittyviä tehtäviä toisinaan vähätellään poliisissa. En ihmettele. Tuntuu olevan nuo eläimiin liittyvät asiat lähes tulkoon vakiovähättelyn aihe joka paikassa. Yksityisellä tasolla sen huomaa toistuvasti, kuinka omaan panokseen kodittomien koirien hyväksi suhtaudutaan vähätellen. Miksi sinä aikaasi tuollaiseen tuhlaat, miksi et auta suomalaisia lapsia kun niillä on hätä, auttaisit mieluummin vaikka yksinäisiä vanhuksia ja sitä rataa. Eläinsuojelulain uudistus venyy ja venyy. Uudistusta alettiin puuhaamaan vuonna 2012 ja sen piti valmistua vuoden 2014 loppuun menessä. Viimeisin tieto taitaa olla että aikaisintaan vuonna 2018 se saadaan voimaan. Eläinsuojeluasiamiehenkin virka päätettiin lakkauttaa. Eläinten asioista keskustelu ja toiminta eläinten hyväksi on tarpeellisia aina niin pitkään, kunnes jotain "tärkeämpää" ilmaantuu. Eläinsuojelu on sielä jonon hännillä odottamassa vuoroaan ja kun se melkein tulee, jonosta kiilaa sata asiaa ohi.

Kuva: iStock
Kunnallisvaalitkin lähestyy ja kuinkahan monella tulevalla ehdokkaalla on kiinnostusta oman kunnan eläinsuojeluasiohin ja niiden kehittämiseen? Kuinka moni kuntavaaliehdokas on vieraillut oman kuntansa löytöeläinhoitolassa tai edes tietää, onko se järjestetty omassa kunnassa vai yhteistyössä jonkun toisen kunnan kanssa ihan muualla? Kiinnostakoo ketään se fakta, että Suomessa eläinsuojelun haltuun päätyy vuosittain noin 20 000 hyljättyä kissaa ja ollaanko mietitytty, mitä asialle voisi kunnan taholta tehdä muutakin kuin järjestää laissa säädetty talteenottopaikka? Tuskin, kun niitä "tärkeämpiäkin" asioita. Eläinsuojeluasioiden nostaminen tärkeyslistalle on vaalien alla useammankin ehdokkaan agendassa, mutta eipä näille asioille sitten kauheasti mitään tapahdu. Eläimet ovat kuitenkin pysyvä osa meidän yhteiskuntaa eikä näitä asioita voi aina haudata odottamaan. Eläinsuojelun kehittämisellä on tarvetta Suomessa mutta milloin oikeasti aika, jolloin oikeasti aletaan tekemään jotain konkreettista päättäjien taholta eikä aina anneta muiden asioiden ajaa eläinten ohi?





keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Go Team Rokka!

Mahtava pari tuntinen tänään iltapäivällä Tuomarinkartanossa! Osallistuin tapahtumaan "Koirakansa norsujen puolesta: tukitapahtuma Team Rokalle." Tapahtuman järjesti Nutrolin ja mukana oli lukuisia eri järjestöjä tukemassa Team Rokan toimintaa. Tansanian lämpimät tuulet ja aurinko olivat saapuneet kunniavieraiksi tapahtumaan, parempaa säätä ei olisi voinut kuvitellakkaan!

Mikä Team Rokka?

Team Rokka on suomalainen, käytännön tasolla toimiva luonnonsuojeluorganisaatio. Yhdistys on perustettu vuonna 2012 Toni Laitisen toimesta. Team Rokka toimii Tansaniassa Laitisen johdolla taistellen norsunluun salakuljetusta vastaan ja norsujen puolesta. Rokka on Laitisen kouluttama labradorinnoutaja joka työskentelee isäntänsä ohjauksessa. Team Rokan tavoitteena on myös rakentaa Tansaniaan ja muualle Afrikkaan etsintäkoirien verkosto. Katso tämä video  siitä, miksi Team Rokan työ on niin tärkeää. Lisätietoa löytyy myös yhdistyksen nettisivuilta. 


Sampo Marjomaa & Miikka Ounila
Hieno tapahtuma oli tänään jonka tuotto ohjataan Team Rokan toiminnan tukemiseksi. Ohjelmassa oli Match Show kehiä, näytöksiä ja erilaisia klinikoita joissa pääsi tutustumaan tarkemmin eri harrastuslajeihin. Koiria ja ihmisiä oli paikalla runsaasti ja katseltavaa riitti vaikka paikalle olisi ilman koiraa itse tullutkin. Tapahtuman juontajana toimi Team Rokan tukija Sampo Marjomaa. Ainoa mikä jäi harmittamaan oli, että tapahtumassa ei ollut myynnissä Team Rokan kannatustuotteita. Olisin mielelläni ostanut t-paidan ja sitä ylpeänä kantanut myös omalla tulevalla Tansanian matkalla! Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa tulevinakin vuosina.

Itse Team Rokka ei paikalla ollut mutta heitä oli edustamassa Miikka Ounila yhdessä rahakoiransa Jekun kanssa. Ounila piti kiinnostavan puheenvuoron, jossa hän kertoi Team Rokan alkuvaiheista ihan siitä lähtien kuinka pieni labradorinpentunen Rokka valikoitiin tähän vastuulliseen tehtävään mitä nykyään Tansaniassa hoitaa. Ounila esiintyi tapahtumassa myös Jekun kanssa joka onnistui löytämään muutamankin kätketyn satasen. Teki mieli mennä nykimään Ounilaa hihasta myöhemmin kysyäkseni kuinka voisin vaikka meidän Mustista opettaa tuollaisen rahakätköjen noutajan. Tulisi tarpeeseen :) Ounilan kolleega Rikosseuraamuslaitokselta huumeita sekä aseita etsivän koiransa kanssa löysivät myös kätkön lavalta. Mielenkiintoista ja silmän iloa oli seurata näiden työskentelevien koirien ammattitaitoa komeiden virkapukuisten ohjaajiensa vierellä.

Hesy ry:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen oli myös avaamassa tapahtumaa. Hannelen puhe nostatti kyyneleen silmäkulmaan siinä vaiheessa, kun hän kertoi vierailleensa useasti vuosien aikana safareilla sekä Keniassa että Tansaniassa. Hannele kertoi havainnoineensa että joka kerta uudella safarilla huomasi sen, että norsujen määrä oli edellisestä kerrasta vähentynyt. Tätä se salametsästys juuri teettää. Meidän lastenlapsilla ei ole enää mahdollisuutta nähdä norsuja kulkemassa Afrikan savanneilla, sillä niitä ei ole enää silloin mikäli salametsästystä ei saada loppumaan. Tästä syystä Team Rokan ja vastaavien norsujen puolesta taistelevien tahojen työ on niin tärkeää. Hannele lahjoitti Team Rokalle värityylilleen uskollisena oranssin matkoiltaan ostamansa pehmonorsun esimerkiksi huutokaupattavaksi yhdistyksen hyväksi. Tapahtumaa oli avaamassa Nutrolinin puolesta myös Anna-Liisa Lundell. Superisot kiitokset heille tapahtuman järjestämisestä.


Kauniina kesäiltana, hyvässä seurassa tärkeän asian puolesta tuli mietittyä myös sitä, että voi olla että tuokin tapahtumapaikka on pian pelkkää kerrostalolähiötä. Pro Tuomarinkylä oli vahvasti tapahtumassa läsnä useammassakin puheenvuorossa eikä syyttä. Tuota luonnon rauhaa huokuvaa harrastekeidasta ei saa hävittää asuintalojen tieltä - sitä mieltä minäkin olen!

Kiitos kaikille tapahtumassa mukana olleille tahoille sekä iso kiitos Team Rokalle työstänne, olette upeita.



torstai 12. toukokuuta 2016

Tauolta takaisin

Kevät, aurinko, Jimi <3 
Bloggaamiseen tuli suunnittelematon tauko. Hesy ry:n vuosikokous oli vappuaattona ja itse olin mukana Pelastetaan Hesy-ryhmittymän ehdokkaana. Projekti vei sen verran aikaa ettei siinä sitten muuta juuri ehtinyt arjen ohella. Tärkein tavoite saavutettiin kokouksessa eli koko hallitus meni vaihtoon. Vanha erotettiin murskaavalla äänienemmistöllä eikä kukaan heistä päässyt takaisin hallituspaikalle vaikka ehdolla olivat. Hesyä on nyt luotsaamassa hallitus jossa on laaja-alaista osaamista johtamisesta, henkilöstöhallinnosta, yhdistystyöstä, viestinnästä.... Luotto on siis kova että Hesyn nokka kääntyy oikeaan suuntaan. Oma hallituspaikka jäi saavuttamatta mutta kun katsoo porukkaa mikä läpi meni niin ei harmita. Huomattavasti minua kokeneempaa ammattilaista tuohon vaativaan savottaan mikä heillä edessä on. Koko kampanjamme oli kuitenkin varmasti meille kaikille hyvin opettavainen prosessi jossa kohtasimme paljon odottamattomia asioita sekä takuulla opimme paljon myös yhdistyslaista; monen muun asian lisäksi. Elämään saapui myös uusia ihmisiä joiden kanssa kemiat ja ajatukset kohtasi. Sattuihan sitä tuolle polulle myös niitä negatiivissävytteisiä sattumuksia ja persoonia mutta positiiviset muistot sekä ihmiset ovat päälimmäisenä muistomapissa. Onnea uudelle hallitukselle, jäädään tarkkailemaan ja taustalta tukemaan suuria muutoksia parempaan!
Masse

Meidän Masse Mäyräkoira on ollut vähän kipeänä. Alkoi ontumaan toista takajalkaa muutamia kuukausia sitten jolloin käytiin eläinlääkärissä tsekkaamassa asia. Hoito-ohjeeksi saatiin seurantaa, tulehduskipulääkitystä sekä rauhaisaa eloa. Tepsikin aikansa ja lääkekuurinkin loputtua jalka pysyi kunnossa.... Kunnes oire palasi ja yltyi aika nopeasti siihen pisteeseen ettei koira enää ollenkaan pistänyt jalalle painoa. Masse oli muutenkin aika vaisu ja haluton tekemään mitään, äreäkin alkoi olemaan muille koirille. Palasimme siis eläinlääkärille ja otettiin kintuista röntgenit. Diagnoosi oli se mitä itsekin osasin epäillä; nivelrikko. Hoidoksi alustavasti tulehduskipulääkkeet, lepoa, kevyttä liikuntaa sekä passitus ortopedille tarkempia tutkimuksia varten. Eilen käväisimme sitten tapaamassa kovasti suositeltua ortopedi Esa Eskelistä Malmin Evidensiassa. En ihmettele suosituksia! Todella pätevä ja mukava lääkäri. Masse protestoi toki jalkatutkimusta ja kuonokoppaa kakkaamalla tutkimuspöydälle. Eskelisen neuvoilla mennään nyt eteenpäin; kipulääkityksen annostusta nostettiin akuutiksi vaiheeksi, rauhallista liikuntaa, uintia sekä ortopediset lonkkakuvat lähitulevaisuudessa. Masse alkaa olla huomattavasti reippaampi. Juoksentelee pihassa ja komentaa naapureita entiseen malliin sekä on paljon iloisempi. Katsellaan kaikessa rauhassa ja edetään ammattilaisten neuvoin.

Kevät on jo pitkällä ja parin kuukauden päästä on meneillään kesäloma osa yksi. Osa kakkoseen syksymmällä ovat koirat olleen hyvä treeniapu aurinkoisissa kevätmetsissä. Mikäs sen mukavampaa kuin kulkea luonnossa koirat mukana. Aurinkoista pitkälle edennyttä kevättä kaikille!