Tapasin rescuetyön tiimoilta vuonna 2012 tai 2013 henkilön, jolle luovutin koiran kotihoitoon. En muista miltä hän näyttää. Tapaaminen meni hienosti ja yhteydenpito oli sujuvaa. Tuon tapaamisen jälkeen olen kerran hänen kanssaan puhelimessa puhunut ja viestinyt Facebookissa. Kutsutaan häntä nyt vaikka nimellä Nokkonen. Mielestäni ihan mukava ihminen oli. Kunnes kaikki muuttui. Hän kertoi minulle jo silloin avoimesti, kuinka hänellä oli hieman kärhämää erään rescuetoimijan kanssa. Valitettavasti tuolloin hieman typeränä uskoin häntä, enkä ehkä perehtynyt asioihin kuten pitäisi. Asioissa on kuitenkin aina kaksi puolta. Kärhämä näiden välillä johti siihen, että Nokkonen tuomittiin lähestymiskieltoon. Eikä ollut viimeinen kerta. Nokkosen ja minun välirikko tapahtui vuonna 2016. Pian tämän jälkeen huomasin olevani samassa tilanteessa kuin moni muukin Nokkosen kohdannut - jatkuvan häiriköinnin ja vainoamisen uhri. Olen lukemattomia keskusteluja käynyt hänen muiden uhrien kanssa. Kaava on kaikissa sama - kukaan ei Nokkosta oikein tunne, kaikilla on joku kontakti eläinsuojelutyöhön ja kaikki ovat joutuneet Nokkosen uhriksi ihan jonkun Facebook keskustelun myötä, missä ollaan oltu eri linjoilla jostain asiasta. Nokkonen saa jostain kipinän jotain kohtaan ja vyöryy päälle kuin pahin ukkosmyrsky. Viestiä lappaa joka suunnasta. Blokkaat ja pian viestiboxissasi on viesti Nokkosen uudelta feikkiprofiililta. Tulee viestiä puhelimeen, tulee meiliä. Nokkonen kirjoittelee sinusta eri FB palstoille. Lähestyy tuttaviasi sosiaalisessa mediassa haukkuen sinua tai yrittäen onkia sinusta jotain tietoa. Minäkin jouduin lopulta hakemaan häntä vastaan lähestymiskieltoa. Hän sitäkin rikkoi - ja asiasta on käräjät tulossa. Luulin, että lähestymiskielto olisi auttanut. Ei auttanut. Nyt lähestymiskielto on jo päättynyt ja kuten pelkäsin, Nokkonen on palannut.
Millaista se häirintä sitten on ollut?
Korostan vielä, että ko ihminen ei ole koskaan tavannut perhettäni, koiriani eikä tiedä minusta juurikaan mitään. Tekisi mieleni julkaista edes osia hänen viesteistään. Kaikki ovat tallessa ja niiden perusteella se lähestymiskieltokin hänelle tuli. Ne on kamalaa luettavaa. Voin vain ihmetellä, mikä saa ihmisen tekemään tälläistä? Hän on haukkunut lapsiani, ystäviäni. Kirjoittanut kuinka makaan pomoni kanssa enkä tiedä kuka lasteni isä on. Hän on kirjoittanut minulle että olen hullu ja sairas. Hän on kirjoitellut omansa ja feikkitilien kautta eri keskusteluihin, kuinka tuntee minut hyvin, on ystäväni ja olen sairas ja hullu ihminen joka ei huolehdi lapsistaan ja vien koiria huvikseen piikille. Ja uskokaa tai älkää, nämä ovat vain se pintaraapaisu. Muut ketä Nokkonen on vainonnut, ovat joutuneet vielä pahempaan myllytykseen. Hän on syytellyt heitä rikoksista, pedofiliasta. Viestinyt uhriensa työpaikoille ja häirinnyt heidän lapsiaan. Syytellyt vaikka mistä keksityistä asioista. Tehnyt lastensuojeluun perättömiä ilmoituksia. Välillä toki hänen viestiensä sävy minulle on muuttunut - yht äkkiä olenkin saanut meilin missä on kuva hänen lapsensa koulutodistuksesta ja kertoo, kuinka hyvin lapsi pärjää koulussa. Ihan kuin hyvälle ystävälle kirjoittaisi. Seuraavassa hetkessä hän haukkuu asuinpaikkani ja kertoo, kuinka hänellä on hyvä sukujuuret, töissä ei tarvitse käydä koska puolisolla on hyvät tulot ja heillä on ennakkoperintönä arvoasunto. Sitten tulee kuva koirasta joka on saanut pentuja ja kysyy, mennäänkö kaljalle. Seuraavassa viestissä haukkuu ystäviäni ja minua hulluiksi. Niin, ja onhan hän myös kertonut ettei aio mitään sakkoja maksaa tai korvauksia ihmisille ketä on ennen vainonnut ja saanut tuomion - koska mehän olemme kusipäitä kaikki ja vainoamme häntä. Kymmeniä ja kymmeniä viestejä. Sinnikkäästi yritin aina välillä vastata, että voitko lopettaa. Ei auttanut.
Miten reagoin?
Onneksi minulla on ystäviä, kenen kanssa olen voinut asiasta puhua. Valitettavasti osa heistä on myös joutuneet Nokkosen uhriksi. Tavallaan sanon, että onneksi on vertaistukea ollut - mutta onhan se kurja, että meitä on niin monta. Kukaan ei ansaitse tälläistä. Olin ensimmäisen kerran yhteydessä poliisiin jo vuonna 2016. Sain heiltä ohjeet, kuinka toimia - koittaa blokata joka paikasta ja tehdä selväksi, että et halua yhteydenottoja. Näin toimin - mutta kuten kaikki tiedämme, on aika helppo tekaista uusia meiliosoitteita ja someprofiileja. Pakoon et pääse. Vuonna 2020 tein, mitä poliisi ja ystäväni olivat kehoittaneet. Laitoin lähestymiskiellon vetämään. Nokkonen ei oikeuden istuntoon tullut - hän oli lähettänyt kyllä sinne vastineen missä syytti minua vainoamisesta. Faktat luonnollisesti puhuivat puolestaan kun oikeus kävi läpi näitä lukemattomia viestejä minulle. Olivathan tietoisia tietenkin, että minä en todellakaan ollut ensimmäinen joka Nokkosta vastaan joutui apua hakemaan. Ensimmäistä kertaa tuolloin astelin käräjäsaliin - mutta en viimeistä. Nokkosen ansiota tämäkin.
Nokkosen vainoaminen on ehkä saavuttanut sen, mitä hän halusikin. Ahdistusta. En vain jaksa ymmärtää, miksi joku toimii näin. Hän on saanut aikaan sisälläni myös pelon ja olen joutunut puhumaan asiasta ihmisille, ketä en haluaisi tälläiseen sotkea. Nokkonen on häiritessään muita uhrejaan ollut yhteydessä heidän työpaikoilleen ja läheisiinsä. Jopa lapsiin. On ollut hyvin hankalaa omille lapsille ja työtovereille kertoa, että minulla on tälläinen tilanne; älkää ihmetelkö jos joku outo tyyppi laittelee erikoisia viestejä.
Mitä seuraavaksi?
Nokkonen rikkoi lähestymiskieltoa ja asiasta on oikeudenkäynti myöhemmin tänä vuonna. Luulin ja toivoin, että en enää kuule hänestä. Olin väärässä. Sain viestejä taas, jossa hän kertoo että minä tuhlaan veronmaksajien rahoja, kuinka hän nauraa minun yksinkertaisuudelle ja kuinka pahantahtoinen ihminen olen ja minun tulisi lopettaa hänelle viestittely ja hänen somelynkkaaminen yhdessä muiden määkivien ihmisten kanssa. Jep. Ihminen joka on useasti tuomittu lähestymiskieltoon ja sitä rikkonut sekä kertonut kuinka hän ei kusipäille sakkoja ja korvauksia maksa - syyttää uhriaan siitä, että ilmoittaa lähestymiskiellon rikkomisesta poliisille. Hän myös uhmakkaaseen tapaansa ilmoitti, että hän ei sinne oikeudenkäyntiin ole tulossa. Minä menen, tietenkin kun näin käsketään. Heillä on jälleen pöydällä yksinkertainen fakta - kirjalliset todisteet lähestymiskiellon rikkomisesta. Hän myös kirjoitti, että laittelen hänelle jatkuvasti viestejä ja kirjoittelen hänestä somessa. Näinhän asia ei ole. Olen niin halunnut unohtaa tämän ihmisen ja toivonut, että vihdoin tämä loppuisi. Nyt kirjoitan ja avaudun. Nokkoselle toivon jonkun rakentavamman harrastuksen löytymistä elämään - sellaisen missä ei kiusata eikä päätarkoitus ole tuskan aiheuttaminen muille. Vastaaviin nokkosiin törmänneille toivon jaksamista ja muistutan teitä, että onneksi me emme ole itse nokkosia. Oikeuslaitokselta toivon, että jatkossa meillä olisi väkevämmät kädet ja terävämmät viikatteet, millä nokkoset kitketään pois ja kuinka voimme lopettaa niiden kasvun ja haitanteon. Surullinen ihminen kyllä hän on kun elämässä ei vaikuta olevan muuta, kuin kiusaaminen ja vainoaminen. Sääliksi käy. Toivottavasti hän löytää jotain aurinkoisempaa elämäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti