Neljännessä esittelyssä vuorossa meidän uusin tulokas - Musti. Alkuperäiseltä nimeltään Silver joka saapui meille syyskuussa 2014. Meidän ei ollut tarkoitus ainakaan vakavasti hankkia enää uutta viidettä koiraa Miio-bassetimme menehdyttyä syöpään mutta jotenkin se viidennen koiran paikka jäi tyhjäksi. Ajatuksena oli jo pidempään kytenyt pieni haave nuoresta koirasta, lähes pennusta ja mieluiten galgosta. Galgos en Familian tarhalle oli keväällä 2014 päätynyt alta parikuinen pentu, roskapöntöstä löytynyt Malagan läheltä. Seurailin tuon pennun kasvua kesän ajan kunnes päätimme että eiköhän tuossa ole meidän koira jos laumaan sopii. Musti tuli meille puolivuotisena pikkupoikana. Tiesimme kyllä että rotumixissä on jotain muutakin mukana kuin galgoa. Teetimme Mustista DNA-rotuanalyysin jonka mukaan dalmatiankoira olisi vahvana mukana. Hyvinkin mahdollista vaikka nuo DNA-analyysit ei välttämättä koko totuutta kuitenkaan kerro. Tuosta analyysistä oma teksti täällä. Meille Mustin "rotu" kulkee nimellä mustiffi.
Musti on ilmeikäs, iloinen ja vauhdikas nuori koira. Aika helpolla ollaan tuholaispuolen kanssa päästy verrattuna monen muun nuoren koiran elämää seuraneena. Tokihan Musti on hieman sohvaa ja lemppari nojatuolia tuunannut, kyytiä on saaneet vähän pöydän- ja tuolinkulmat sekä useampi pari kenkiä. Kantaa mielellään tavaraa paikasta toiseen joten irtotavarat saattaa löytyä vaikka mistä jos on huolimattomasti jätetty lojumaan. Kotielämän ja uuden koiralauman Musti omaksui nopeasti sekä sopeutui päivittäiseen rytmiin osana perhettä. Sisäsiisteys ja yksinolot lähtivät rullaamaan melkein itsestään. Omiin ihmisiin on syvästi kiintynyt ja luottavainen mutta uudet ihmiset on aina hieman jännityksen paikka. Vähentääksemme Mustin stressiä uusien ihmisten tapaamisen kanssa menemme nykyään ulos vieraita vastaan. Mustilla kestää aikaa olla luottavaisin mielin uusien tuttavuuksien kanssa ja saattaa haukahdella sekä seurailla pitkäänkin hieman matkan päästä millä asialla vieraat ovat. Musti on kotonaan koiralaumoissa ja isommassa koiraseurueessa ei ne vieraat ihmisetkään niin jännitä.
Ehdottomiin plussapuoliin kuuluu älykkyys ja oppivaisuus. Tosiaalta taas - älykkyydestä on myös ollut haittaa. Musti osaa avata ovet, myös lukitut ja onkin onnistunut päästämään koko koiraporukan omatoimiselle ulkoilulle. Lukkosysteemejä on nyt kehitetty ja lisätty varotoimia että ei vastaavaa enää sattuisi. Laatikostot osaa aukaista ja tietenkin kaikki sisäovet joten hieman on joutunut miettimään missä esimerkiksi parhaita kenkiä, ruokaa tai lääkkeitä pidetään. Oppivaisuus ja erityisesti halukkuus oppia uusia juttuja on Mustissa vahvasti läsnä ja onhan tuo vaikka mitä kikkoja oppinut; perustottelevaisuudesta temppuihin. Motivoituu herkuilla ja positiivisella huomiolla tekemään oikeastaan mitä tahansa. Energiaa riittää joten uusien asioiden opettelu ja vanhojen kertaaminen on hyvää älyjumppaa. Ulos juoksemaan vapaana on pakko päästä ja näin purkaa höyryjä ulos. Rauhoittuminen on vielä vähän hankalaa ja Mustin mielestä äärettömän tylsää - mieluummin sitä pomppisi ympäriinsä kaiken aikaa. Kun rauhoittuu on sellainen suloinen kainaloinen jolle oman ihmisen vieressä nukkuminen on ihan superparhain asia maailmassa. Muut koirat ovat ottaneet Mustin hyvin vastaan tosin kyllä ne välillä joutuu pennulle älähtämään kun meno yltyy liian kovaksi. Jimistä ja Mustista on tullut hyvät kaverit, juoksevat pihalla kilpaa ja leikkivät sisällä paljon yhdessä. Terveysongelmia ei Mustin kanssa ole ollut, eläinlääkärissä ollaan ihan tarkastuksilla ja rokotuksilla käyty sekä paikkauttamassa haaveria. Musti on kiitäjä sekä vielä melko honkkeli ja höselö joten ihovammoilta ei olla säästytty kun ulkona villinä ja vapaana juoksee. Onneksi ei mitään pahempaa kuitenkaan.
En käsitä minkä takia tämäkin koira kotimaassaan Espanjassa vasta pentuna hyljättynä roskikseen päätyi mutta niinhän se on - toisen roska on toisen aarre. Ilman nuoren koira hösstyksiä ja energiapiikkejä olisi elo varmasti kotosalla rauhaisampaa ja moni kenkäpari sekä huonekalu ehjempi mutta onhan tuo niin hyvä koira ettei parempaa olekkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti