maanantai 30. tammikuuta 2017

Kommenttikenttä ei petä

Iltalehden ILTV oli eilen paikalla, kun Rescueyhdistys Kulkureiden lento Bukarestista saapui Helsinki-Vantaalle. Yhdistyksen aktiivien mukana saapui Suomeen 17 koiraa,  joita omistajat olivat vastaanottamassa kentällä. Entisillä kodittomilla koirilla oli kääntymässä uusi sivu elämässä; pois koiria kohtaavan väkivallan keskeltä surkeista oloista. ILTV seurasi yhden koiran ja uuden omistajan ensikohtaamista kentällä. Katso pätkä täältä.

Suomalainen koira ei pasko?
Iltalehti jakoi kuvaamansa lyhyen pätkän myös Facebook sivuillaan ja videon alle kertyneiden kommentteja lukiessa ei voi kuin taas ihmetellä, miten tietämättömässä ja välinpitämättömässä kuplassa moni elää koskien rescuetoimintaa. Jos asioista ei ole tietoinen ja uteliaisuuttaan kommentoi hieman kärjistäen tai mutulla; aina voi ottaa asioista tarkemmin selvää ja omaksua annetut faktat. Silmät saattaa avautua kun oikeasti ottaa asioista selvää. Nämä kuvakaappaukset ovat tuolta Iltalehden Facebookista napattuja, otteita todellisesta elämästä. Eihän tämä suinkaan ensimmäinen kerta ole kun vastaavaan törmää. Fifirock-blogissa asia nostettiin esiin aikaisemmin ja kyllä; ihan samat harhaoletukset, väheksymiset ja vittuilut ne nyt vain vuodesta toiseen esiintyy rescuetoimintaan liittyvissä keskusteluissa. Kaikkien ei tarvitse rescuetoiminnan kanssa samaa mieltä olla, mutta suotavaa kuitenkin olisi että keskusteluissa perehdyttäisiin faktoihin. Inttäminen ponnekkaasti kuinka rescuekoirat tuovat tauteja, koirat ovat sairaita ja hulluja, kukkahattutädit ovat idiootteja, kulkukoiraongelma ratkeaa tappamalla koirat ja yhdistysten pitäisi toimia paikan päällä eivät vain johda mihinkään. Eikä unohdeta sitä kuinka Suomessakin on valtava kodittomien koirien ongelma ja vanhuksetkin voi huonosti. Rescuetoiminta kannattaa tietenkin rinnastaa pentutehtailuun ja salakuljetettaviin sairaisiin pentuihin ihan asiaa miettimättä tai faktoja selvittämättä.

Evirasta? 



Trump. (???) 
Vanhukset varmasti Suomessa voivatkin huonosti kuten moni muukin, mutta kodittomien koirien ongelmaa meillä ei ole. Kissat asia erikseen. Kun alkaa argumentoimaan kuinka Suomessa on valtava ongelma kodittomien koirien kanssa, kannattaa vaikka ensin käydä tutustumassa eläinsuojelutahojen ja löytöeläintalojen nettisivuihin ja katsoa, kuinka paljon koiria niissä kodittomina on. Löytyikö yhteensä koko maasta yli kymmenen? Voi myös miettiä kuinka usein tuola kylillä pyöriessä matkalla sattuu näkymään puun alla värjöitteleviä hyljättyjä pentukoiria pahvilaatikossa, kuinka usein vastaan tulee ruokaa etsivä yksinäinen koira tai kuinka tuttu näky kaatopaikoilla on koiralaumat. Eläinsuojelullisissa asioissa myös meillä on koiriakin koskien paljon parannettavaa, mutta kodittomien koirien ongelmaa meillä ei ole. Hirveän hedelmällistä ei myöskään ole se, että kritisoidaan jonkun muun valitsemaan hyväntekeväisyyskohdetta ja asetetaan viivalle kohteita, mitkä nyt omasta mielestä ovat parempia. Jokainen tavallaan - pääasia lienee on, että on valmis auttamaan edes jotain?

Vastuullisen rescuetoiminnan rinnastaminen pentutehtailuun on niin kaukana toisistaan kuin olla ja voi. Toisessa toiminta tähtää kestävään eläinsuojelutyöhön ja eettisyyteen vapaaehtoisvoimin - toisessa taas koiria teetetään liukuhihnalla myytäväksi motiivina raha. Kumpihan on kumpi?

Missä niitä on omasta takaa? Ja kuka kinuaa rahaa? 

Armelias, asianmukainen lopetus olisikin monelle koiralle lottovoitto. Kituminen ja paleltuminen kuoliaaksi on kuitenkin todennäköisempää, unohtamatta esim myrkytystä, polttamista tai hirttämistä. (ps koira on hyvin sopeutuvainen eläin. ps ps moni hyljätty koira on entinen kotikoira. Enemmän se elämä muuttuu silloin, kun kotoa koira hyljätään kadulle pakkaseen tai täydelle tarhalle kuin silloin, kun se saa uuden kodin) 


Laatukommentti. Säihkysilmätytöt on pahveja, jotka koskaan eivät ole ulkomailla
departuresaulaa pidemmälle päässeet. 
Väite siitä, että rescuetaustaiset koirat tuovat Suomeen tauteja ei perustu mihinkään muuhun kuin oletukseen, että se on mahdollista. Tottakai se on. Tämä onkin syynä siihen, miksi vastuulliset rescuetoimintaa harjoittavat tahot kiinnittävät erityistä huomiota tuotavien eläinten terveyteen, ovat rekisteröityneet Eviraan kaupalliseksi maahantuojaksi ja koirista tehdään vaaditut TRACES ilmoitukset. Unohtamatta testejä useiden tarttuvien tautien varalle ja kattavia rokotusohjelmia. Evira julkaisee vuosittain raporttia koskien eläintauteja Suomessa. Rescuetoiminnan kautta Suomeen kotiutuneita koiria ei näissä mainita. Syy lienee on, ettei näitä pelättyjä tauteja ole koskaan kuitenkaan tullut vaikka niihin jaksetaan aina keskusteluissa vedota että näin on takuulla käynyt. Rescuekoirien moniongelmaisuutta jaksetaan myös toitottaa. Jos rescuekoiran omistajalla ei tälläistä kerrottavaa ole, niin silloin kyse on kaunistelusta sillä eihän se mitenkään voi olla mahdollista ettei rescuetaustainen koira olisi jollain tapaa sekaisin. Mahdollisia ongelmia tuskin kukaan kiistää ja tokihan niitä voi olla - omalle kohdallekkin sattunut hieman haasteellisempi tapaus hyvin helppojen joukossa, mutta yleistäminen siitä että asia lähtökohtaisesti on näin ei nyt vaan ole koko totuus asiasta.

Pliis ja huoh. Todellakin. 
"Auttakaa sielä paikan päällä" hokema toistuu jatkuvasti näissä keskusteluissa. Kuitenkaan ei asia sen vertaa kiinnosta, että jälleen tutustuttaisiin siihen mitä rescuejärjestöt tekee. Auttaminen paikan päällä ei ehkä täällä Suomessa näy katukuvassa kuten adoptoidut koirat, mutta esimerkiksi tutustumalla järjestöiden nettisivuihin siitä saakin ihan eri kuvan. Sterilointiohjelmat, tuki paikallisille toimijoille, valistuskampanjat; nämä ovat kaikki auttamista paikan päällä. Sitä tapahtuu vaikka se ei tänne konkreettisesti näy. Kohdemaiden koiraongelmien ratkaisu ei koiria tappamalla vähene. Onhan näitä joukkotappamisohjelmia kokeiltu. Ei ole toimineet. Koirien tappaminen ei muuta ihmisten asenteita. Se tyhjentää kadut ja tarhat hetkeksi. Koirien hylkääminen kuitenkin jatkuu ja kaduille dumpatut koirat alkavat lisääntyä. Pian ongelma on taas sama. Valistus ja steriloinnit ovat se avain tähän asiaan. Sitä koiran hylkääjää ei muuten myöskään yhtään kiinnosta sen koiran kohtalo. Ei niitä hyljätä siksi että nurkalla on odottamassa joukko suomalaisia kukkahattutätejä valmiina pelastamaan koiran. Hyvin tuskainen kuolema on todennäköisempi vaihtoehto koiralle joko rankkurien käsissä pesäpallomailalla, nääntyminen tai piikki tappotarhalla (jos hyvä tuuri koiralle käy). Jos koiralle nyt kuitenkin sattuu se häviävän pieni mahdollisuus, että eläinsuojelijoiden huomaan päätyy ja lopulta löytää uuden kodin Suomesta - se on konkreettinen apu sille koiralle vaikka ei ongelmaa kokonaisuudessa ratkaisekaan.

Ps. Niin autetaankin. Ja moni joka toimii ulkomaille suuntautuvassa eläinsuojelutyössä, tekee sitä myös Suomessa. 

On hienoa, että rescuetoiminta kiinnostaa kuitenkin ja saa ihmiset kirjoittamaan näkemyksiään. Siitä huolimatta oli se oma kanta mikä tahansa, se kannattaa kuitenkin perustaa faktoihin asiaan liittyen. Oma olettamus asiasta ja mutu-väittämät ei välttämättä ole kuitenkaan se fakta rescuetoiminnasta, mutta käsityksiä korjaamaan on saatavilla hurja määrä tietoa.


Mutua ja olettamusta on steroids. Toimeentulotuet ja verot valuu koirien taskuun. Erityisesti rescuetaustaisten koirien.
Stop the madness!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti