Rahalla on väliä

Näin kesälomilla ja kuumalla on aikaa provosoitua Facebook ryhmien kirjoitteluista. Toki muutenkin, mutta nyt taas osui niin sydämeen. Eräässä ryhmässä oli varsin aiheellinen aloitus siitä, ettei koiraa kannata hankkia jos oma taloudellinen tilanne on heikko. Kommenttikenttä täyttyi nopeasti. Kerrottiin, kuinka elämäntilanteet voi muuttua ja koira on monelle iso tuki ja turva. Tästähän aloituksessa ei ollut kyse vaan siitä, ettei koiraa kannata hankkia jos taloudellisesti menee huonosti. Totta hemmetissä ne elämäntilanteet voi muuttua ja varmaan muuttuukin koiran eliniän aikana - mutta miksi hankkia koira tilanteeseen jossa muutenkin ollaan kuralla? Ja niihin elämäntilanteiden muutoksiin voi kyllä jossain määrin varautua kun koiran hankkii - ja koira tulee niihin mahdollisiin muutoksiin sisällyttää ajatustasolla ennen, kuin sen koiran hankkii. Myös taloudellisesti.

Koira ei ole kuntosalikortti minkä voit laittaa tauolle jos korona vie duunin. Koira voi sairastua tai loukkaantua senkin jälkeen, kun olet eronnut puolisostasi ja vastaat yksin kaikista perheesi kuluista. Usein näkee ilmoituksia ja aikaisemmassa koiravaraajan toimessani rescuejärjestöissä olen törmännyt ilmoituksiin ja kyselyihin, että koirasta ei ole varaa maksaa - mutta aikaa ja rakkautta riittää. Mutta kun ne ei ole tarpeeksi. Se taloudellinen vastuu on iso osa. Koiran ei myöskään tarvitse syödä huonoa ravintoa tai jäädä paitsi eläinlääkärikäynneistä vain siksi, että on tärkeä osa tiukilla olevan lapsiperheen elämää, eläkeläisen ainoa syy liikkua tai mielenterveysongelmaisen ainoa syy nousta sängystä aamuisin. Koira ei ole olemassa siksi, että se tarjoaa ihmisille sisältöä jotain mutta jää itse ilman tarvittavaa terveydenhuoltoa, sopivaa ravintoa tai liikuntaa koska omistajalla ei ole rahaa.

Itse en edes uskalla lähteä miettimään, mitä koirat ovat minulle maksaneet viimeisen 10 vuoden aikana -paljon enemmän kuin ruokakulut. Aika ison maasturin ainakin. Todellakin, hankintahinta on ollut vain käsiraha. Taustoista riippumatta. Masse Mäyris maksoi 800eur 10 vuotta sitten. Rotukoira, paperit ja kaikki. Masse kärsi iho-ongelmista ja nivelrikosta. Rampattiin eläinlääkärillä, pelkät lonkkakuvat maksoivat 400eur. Lääkkeitä söi. Sairastui helmikuussa äkillisesti eikä kyetty pelastamaan. Eläinlääkäriin jäi tonni ja tyhjän remmin kanssa tulin kotiin. Basumme Miio sitten. Tuli meille vähän kasvattajansa hylkäämänä 200eur hintaan 8-vuotiaana ja ehti olla meillä kokonaiset kaksi vuotta. Siinä aikana hoidettiin 800 eurolla koiran välilevynpullistumaa ja lääkittiin koiraa. Koira sairastui syöpään ja sen tutkimukset, ultrat, verikokeet ja koiran lopetus - tonni taas. Rescuetaustaiset koiramme Espanjasta sitten - eli Jimpi, Musti, Pippa ja Arttu. Kaikki maksaneet hankintahinnassa 450eur. Musti ollut halpa ja terve, pari haaveria käyty korjaamassa koska villi ja rokotukset. Jimpi myös - kun tuli niin hammasremppa, maksoi 800eur. Sen jälkeen vain normikuluja. No Pippa sitten. Kallein meidän koira ikinä. Mutta niin ihana ja joka pennin arvoinen. Pippakin podencorotuinen Espanjasta. Hampaat ihan paskana ja pelkästään niiden hoitoon meni noin 3000 euroa. Sitten parit suolistotulehdukset ja vatsavaivat mitä teholla hoidettu - toiset pari tonnia. Artu galgo oli myös hyvin terve, parit haaverit hänelläkin vain hoidettu. Mutta ikääntyminen toi tullessaan vaivoja mitä tutkittiin ja hoidettiin satojen eurojen edestä ja loppuvaiheessa pelkät lääkkeet oli 70 euroa kuukaudessa. Juu, ei riitä aika ja rakkaus tai se, että osamaksulla maksetaan hankintahinta. Tällä hetkellä kotonani on koira jolle ei riittänyt aika, rakkaus tai rahat. 8 vuotinen koira, ihan rotukoira, mutta perheellä ei ole nyt enää aikaa eikä rakkautta. Oliko koskaan koska koiraa ei ole hoidettu? Rahaa ei ole ole koskaan ollut, koska kasvattajan antamien penturokotusten jälkeen koiraa ei ole käytetty eläinlääkärissä vaikka selkeitä vaivoja on ollut. Haluttiin vain kiva perhekoira huonekaluksi. Koira ollut kipuinen, on nivelrikkoa ja spondyloosi. Ostetettiin ja jätettiin hoitamatta. Eikä tämä ole ennenkuulumatonta, eläinlääkärien vastaanotoilta kuuluu paljon juttuja - että koirien hampaat hoitamatta tai eläinten pakollisiin hoitoihin ei olla valmiita uhraamaan rahaa. Annetaan eläimen kärsiä ja jäädä ilman hoitoa koska ei ole rahaa. Sitä pitää olla. Rakkauteen ja huolehtimiseen kuuluu raha ja hoito. Se ei ole ilmaista. Mieti nyt. Jätät rakkaan lemmikkisi hoidotta, kärsimään kivuista koska et voi maksaa? Miltä sinusta tuntuisi, jos sinut jätettäisiin kärsimään hoidotta - kivuissa ja tulehdusalttina mikä voi johtaa kuolemaan vain siksi - että sinusta vastuun ottanut ei voi tai halua? Ja jep - en puhu nyt yhteiskunnasta jolle tämä kuuluu - vaan sinusta joka olet ottanut vastuullesi tämän lemmikin?

Eläinlääkärien parjaamista hinnoista en ymmärrä myös yhtään ja vetoamista siihen, että vähävaraisille pitää antaa halvemmalla koska lemmikki on ystävä? Myytkö sinä työpanoksesi halvemmalla koska asiakkaalla ei ole rahaa? Paljonko olet valmis leikkaamaan palkastasi, että asiakkaasi ei tarvitse maksaaa koko hintaa? Tiedätkö mikä on arvonlisävero? Se on 0% ihmisten terveydenhuollossa ja 24% eläinten. Jep -maksat veroa 1/4 osaa eläinlääkärilaskussa.
Lisäksi sillä sun eläinlääkärillä on oma kulurakenne. Ovat hankkineet laitteita joilla voivat tutkia eläimesi, tilat, henkilökuntaa, kouluttautneet. Eikä Kela tai Sosssu subventoi koska lemmikki on etuoikeus, ei yhteiskunnan subventoima juttu.Jos otat lemmikin, ole valmis sen kuluihin.

Jos haluat tutustua tarkemmin, kuinka olen avautunut vastaavista asioista aiemmin niin scrollaa blogia. Mutta ihan oikeesti. Se taloudellinen vastuu on numero yksi - ja ne pitää miettiä.