Arttu on ollut meillä nyt reilut neljä vuotta. Tuli hieman varkain, tavallaan kotihoitoon mutta alkuun oli jo sovittu että jos hän meidän kotiin sopii niin saapi jäädä. Niinhän jäi ja ei sen päätöksen tekoon mennyt kuin muutama päivä. Arttu tuli Espanjan Koirat - yhdistyksen kautta ja piti päämajaansa ennen Suomeen tuloa BaasGalgon vanhalla tarhalla Cordobassa. BaasGalgon Facebook-sivuilla on vielä vanha albumi Artusta jonka voit katsoa linkistä, kuva-albumissa myös kuvia Artusta juuri löydettynä…
Kuten monella rescuetaustaisella koiralla niin myös Artulla on menneisyys ja entinen elämä hämärän peitossa. Metsästykseen Arttua on varmasti käytetty ja takuulla ollut hyvä koira siihen hommaan kun on useamman kauden metsästäjällä säilynyt. Suurin osa galgoista hyljätään tai murhataan metsästäjien toimesta vasta pari vuotiaana. Arttu on varmasti säilynyt hengissä pidempään juuri vahvan viettinsä vuoksi ja sitähän riittää tänäkin päivänä. Arttu löytyi keväällä 2011 yhdessä monen muun galgon kanssa hyljättynä äärimmäisen laihassa ja huonossa kunnossa.


Miinuspuolia Artussa on oikeastaan vain tuo hillitön metsästysvietti mikä pitää huomioida arjessa. Lenkkeillessä on hyvin valpas ja koko ajan tavallaan skannaa näkyisikö jossain saaliseläin - vaikkapa pupu. Kissoihin reagoi todella voimakkaasti kuten myös remmilenkeillä muihin koiriin innokkaasti huutaen ja pomppien. Remmilenkeillä täytyy siis taluttajankin olla koko ajan tilanteen tasalla sillä helposti koira syöksähtelee puskiin. Voimaa löytyy kyllä ja pidellä saa tosissaan jos se pupu tai kissa nyt lenkillä sattuu polun yli menemään - ja jahtihuuto kuuluu varmasti naapuripitäjään asti. Karkuun jos vahingossa pääsee niin se on sitten menoa. Tottelee tosiaan aidatussa tilassa kun luo kutsuu mutta karkuun päästessä katoaa korvat ja järki. Onneksi Arttu ei kauaksi lähde, pyörii kotinurkilla ja joka kerta on puolen tunnin sisällä takaisin kotiin tullut. Painajaismaisia nuo tilanteet on sillä järjetöntä vauhtia juokseva vinttikoira voi helposti loukata itsensä tai pahinta - jäädä auton alle. Naapuruston kissatkaan ei turvassa ole näissä tilanteissa. Onneksi koskaan ei ole mitään sattunut vaikka muutaman kerran on päässyt livahtamaan karkuun. Arttu ei omaa taitoa hypätä - tai ei ymmärrä että kokonsa puolesta pääsisi helposti korkeankin aidan yli. Näin ollen koirapuistot ja oma koira-aitaus on hyviä paikkoja antaa Artun olla irti.
Arttu on ollut monelle galgoa harkitsevalle se ensikosketus rescuegalgoon ja moni on käynyt meillä Arttuun tutustumassa miettiessään adoptiota. Aina on muistettu kertoa että kaikki galgot ei tosiaan näin sosiaalisia ja rohkeita ole mutta onneksi Arttu on näin saanut kuitenkin toimia galgolähettiläänä ja auttanut kolleegoitaan Espanjassa löytämään Suomesta koteja. Moni on kysynyt olisiko Arttu myytävänä tai mistä löytäisi yhtä hienon pakkauksen sillä oikeasti - tähän koiraan rakastuu kaikki.
Kaikki tämän bloggauksen kuvat on otettu testissä olevalla Sonyn RX100III kameralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti