Auttamiseni kohde on väärä?

Yllä olevan sarjakuvan on tehnyt Ninni Pekkala Animaliasta - ja kiteyttää minun, ja varmasti monen muunkin kokemukset. Kerrassaan hieno - ja tyhjentävä.

Omassa elämässäni joudun todistelemaan tuon tuostakin valintaani siitä, että käytän aikaani ja rahaani koirien auttamiseen. Vielä pääosin ulkomaisen rescuetyön hyväksi. Tämä on monelle kauhistus - ja kokevat oikeudekseen ihan täydellä laidalla tätä päätöstä tylyttää.

Voisin tässä perustella ummet ja lammet siitä, mitä kodittomien koirien auttaminen ulkomailta todellakin on, miksi sitä tehdään ja miten. On täysin väärä luulo että kyseessä on tautisten vihaisten  katukoirien raahaaminen Suomeen suoraan kadulta, tuomaan tauteja. Olen täysin sitä toimintaa vastaan, kuten myös pentutehtailua. Rescuetoimintaakin harjoitetaan määräysten vastaisesti, maahantuonti- ja rekisteröitymisvelvotteita kiertäen. Hyvin väärin - mutta sitä voi tehdä myös oikein - kuten useat yhdistykset tekevät. Mutta ei siitä nyt sen enempää - halusin tällä bloggauksella kertoa mitä tuo yllä oleva sarjakuva käytännössä kuvaa, monen elämässä.

Haluan myös kysyä - miksi kenelläkään on oikeus kritisoida jonkun valitsemaa auttamiskohdetta? Miksi auttamisen kohde voi olla väärä? Eikö jokaisella ole oikeus käyttää omaa aikaansa - ja omaa rahaansa juuri siihen mihin tykkää - ja tukea sitä tahoa minkä sydämessään oikeaksi kokee? Auttamistyö on myös tekijälleen henkistä pääomaa ja iloa antava - ei vain aikaa ja rahaa vievä. Eikö silloin ihminen ole motivoidumpi auttamaan kun kohde on itse valittu? Kuka päättää mikä se tärkein kohde on jota saa auttaa ilman kritiikkiä?

Uskon että oma valintani on kohdistunut koiriin siksi, että se on minulle helppo kohde. Ainakin helpompi, kuin moni muu. Henkisesti helpompi siksi että vaikka haluaisinkin villeimmissä kuvitelmissani olla lääkäri syvimmässä kehitysmaassa, auttamassa nälkään kuolevia lapsia, pakolaisina silvottuna sodan jaloissa, henkisesti en ikinä siihen pystyisi. En myöskään kykenisi työskentelemään saattokodissa, enkä köyhien ihmisten parissa. Ok, voisin rahaa lahjoittaa mutta konkreettiseen apuun en kykenisi. Koirien vuoksi olen yöuneni menettänyt, itkenyt tuskaa - mutta pystyn toimimaan - siksi autan koiria. Autan koiria myös siksi että olen aina ollut "koiraihminen". Koira edustaa minulle hyvin puhdasta sielua, ymmärrystä yli kaiken, lohtua ja iloa. Koirien kanssa ollessa on aina hyvä olo.

Miksi autan koiria ensi sijaisesti muualta Euroopassa enkä Suomessa? No sekään ei ole ihan totta. Mutta autan koiria siksi ensisijaisesti ulkomailla, koska meillä Suomessa sentään on edes jotain eläinsuojeluun liittyvää tolkkua hommassa. On lakeja, joskus jopa ihmisiä tuomitaan eläinsuojelurikkomuksista. Meillä ei ole katukoiria. Ei meilläkään kaikki asiat ole ihan mallillaan, mutta paljon paremmalla kuin esimerkiksi Espanjassa, Romaniassa, Venäjällä, USA:ssa. Vinttikoirien - sekä galgojen että ratajuoksukoirien tilanne on Euroopassa järkyttävä. Aika moni ei tiedäkkään kuinka järkyttävä. En tiennyt minäkään vielä viisi vuotta sitten.

Suomessa on auttajia eläimille paljon, ei ehkä tarpeeksi, mutta asiat on kuitenkin aika hyvin. Tämä case mäyräkoirat nyt talvella - huostaanotetuille koirille sateli niin paljon kotihoito- ja omakoti paikkoja että vastuutahon puhelimet ja meilit menivät tukkoon. Olisipa tilanne yhtä hyvä vaikka sielä Espanjassa, jossa tarhat ovat täynnä kotoa hyljättyjä, huonosti kohdeltuja koiria. Eipä paljoa puhelimet sielä soi, ja koteja tarjota.

Jotenkin se on vain niin vaikeaa aina sisäistää sitä kritiikkiä siitä että autan väärää kohdetta. Jopa itsekin sorrun puolustelemaan valintaani sanoen että "autan minä myös Suomi-koiria ja minulla on myös PLAN-kummilapsi". Yleensä siitä seuraa vain lisäkritiikkiä - miksi yleensäkin eläimiä autan kun ihmisetkin kärsii, ja miksi ulkomaista lasta tuen - eikö ennemminkin pitäisi suomalaisia tukea.

Apua tarvitsevia riittää - auttajia ei. Kukaan heikomassa asemassa oleva, apua tarvitseva ei ole vähempi arvoinen kuin toinen - jos apua tarvitaan - ei kukaan ole oikeutettu pisteyttämään mikä menee edelle toisen. Se on auttajan päätettävissä mikä taho saa liikkelle ja tekemään jotain. Eikä sen tekemisen tarvitse isoa olla eikä lahjoitusten massiivisia. Jokainen auttaa sillä panoksella millä pystyy ja haluaa. Se ei ole auttamista - eikä hyödytä ketään - että jonkun panoksen tai kohteen päälle kaadetaan saavillinen lantaa. Auttajan ei tarvitsisi joutua koskaan puolustemaan kenellekkään - miksi on jonkin kohteen valinnut. Kun auttaminen tapahtuu omasta halusta, määräyksiä ja lakeja noudattaen eikä ketään muuta samalla vahingoittaen - miten ihmeessä se voi olla jollain tapaa väärin?

Plan-kummipoikani Kabin, 10v, Nepal.