Romaani aiheesta rescuerasismi

"Toinen ja kasvava epäkohta ovat joko laillisesti tai laittomasti maahantuodut kulkukoirat tai koirat, joita hankitaan säälistä. Eläinten tuojat kuvittelevat suojelevansa eläimiä karuilta olosuhteilta."

"Eläimet on poimittu joko kadulta tai koirien säilytyspaikoista. Koirat eivät lähtömaasta lopu, vaikka niitä kuinka toimitettaisiin muualle."

"Eläinten kauppiaat ja eläinten välittäjät vetoavat ihmisten hentomielisyyteen ja ansaitsevat hyvät palkkiot toiminnallaan."

"Sopeutumattomat eläimet voivat saada korvaamattomia vahinkoja aikaan käymällä pelokkaina ihmisten kimppuun.

-Pentutehtaat ja laiton maahantuonti edelleen uhka" Suomen Eläinlääkärilehti,                                                             2/2014, Kirsi Sario

On hämmästyttävää huomata kuinka rescuetoiminnan kautta määräysten mukaisesti tuodut eläimet sotketaan jatkuvasti pentutehtailuun ja muuhun laittomaan tuontiin - jopa eläinlääkärien ammattilehdessä - eläinlääkärien liiton puheenjohtajan toimesta. Kyseinen juttu ei juurikaan vaivautunut eriyttämään rescuetoimintaa pentutehtailusta vaan niputtaa nämä samaan mappiin. Hienoa kuitenkin, että sana laillisesti tuotu koira oli tuotu samaan yhteyteen - rescuekoiriakin voi maahan tuoda joka laillisesti - tai määräyksiä kiertäen. Olisi kuitenkin suotavaa että näinkin laajaa ja tärkeää asiaa käsitellessä tehtäisiin selkeä ero sille mitä tarkoittaa eläinten maahantuonnissa laiton - ja mitä laillinen. 

Koirien maahantuonnin säännöt ovat hyvin helposti noudetattevia. Koira tarvitsee ainoastaan voimassa olevan rabiesrokotteen, passin, mikrosirun sekä ekinokokoosilääkityksen. Samat säännöt koskevat luonnollisesti ihan kaikkia koiria jotka Suomeen saapuvat. Rescuetoimintaa - tai mitä tahansa kaupallista toimintaa - koskee myös sääntö tuojan rekisteröitymisestä Eviraan kaupalliseksi tuojaksi - sekä koirien rekisteröintiä TRACES järjestelmään lähtömaassa paikallisen virkaeläinlääkärin toimesta. 

Määräyksiä kiertäen tuotuja rescuekoira tulee Suomeen hyvnkin paljon - yleinen välityspaikka näille on Facebook. Näissä useinkin sorrutaan kaupittelemaan koiria juuri vedoten ihmisen hentomielisyyteen ja markkinoidaan koiria säälillä tyyliin "Tälle äkkiä koti jostain, tappotarhalla, menee piikille!!!". Erittäin usein kun tuojilta alkaa kyselemään tarkemmin varsinkin liittyen TRACES rekisteröinneistä keskustelut poistuvat. Tuojat tietävät että heidän toimintansa ei täytä kaikkia annettuja vaatimuksia - ja pyyhkimällä keskustelut pois näkyviltä halutaan asia vaieta. Säälillä ja eläinten hätään perustuvalla markkinoinnilla ei saada aikaan pysyvää omistajuussuhdetta - eikä kenenkään pitäisi langeta ilmoitukseen ja ottaa koiraa säälistä. Tämän varmasti allekirjoitamme kaikki. 

Mutta - laittomasti maahantuodut koirat - ja rescuejärjestöt jotka toimivat annettujen määräysten mukaisesti eivät ole yhtä ja samaa kauraa kuten tässä yllä lainatussa artikkelissa halutaan antaa ymmärtää. Ulkomailta maahantuotu rescuekoira ei myöskään ole todellakaan näin yksiselitteinen esimerkkityyppi kuten artikkeli antaa ymmärtää. Rescueyhdistysten toiminta ei ole juurikaan aivan näin - kuten artikkeli väittää. 

Artikkeli on oikeassa siinä että koirat eivät lähtömaasta lopu. Siihen asiaan - eläinten hylkäämiseen ja kaltoin kohteluun voidaan vaikuttaa paikallisella valistustyöllä jota monet suomalaiset rescuejärjestöt ansiokkaasti paikan päällä tekevät - joko itse suoraan tai paikallisten yhteistyökumppaneiden kautta. Koirien adoptio ulkomaille kuitenkin tukee koirien tilannetta paikallisesti - sillä koteja ja ottajia ei paikallisesti ole. Useassa Euroopan maassa - kuten Suomessa - ei ole vastaavia ongelmia. Koiria ei hyljätä kaduille tai tappotarhoille. Moni suomalainen joka on päätynyt adoptioon ulkomailta on etsinyt itselleen ensin pitkäänkin koiraa Suomesta. Enenevässä määrin suomalainenkin koiranhankkija päätyy etsimään koditonta koiraa sen sijaan että ottaisi varta vasten teetetyn pennun. Suomalaisilla on tiedossa että kodittomia koiria riittää - ja on sisäistänyt ajatuksen että on huomattavasti eettisempää antaa koti jo olemassa olevalle koiralle. Pitäiskö jokainen koditon koira lopettaa vain siksi että se on koditon - ihmisen hylkäämä? Jos ei Suomesta löydä koiraa joka omaan perheeseen sopii - miksi ulkomailta ei saisi koiraa adoptoida jos sen tekee määräyksiä noudattavan tahon kautta? 

Artikkeli antaa hieman virheellisen kuvan järjestöjen kautta adoptoitavista koirista sanoen että eläimet on poimittu kaduilta tai eläinten säilytyspaikoista. Osittain totta - mutta tätäkin olisi voinut avata hieman enemmän kertoen että vastuullisten järjestöjen kautta tullessa koirat eivät sieltä kadulta suoraan lentokoneeseen mene. Erittäin suuri osa koirista myös varsinkin Espanjaa koskien on hyljätty suoraan kodeista. Suomalaiset rescuejärjestöt toimivat yhteistyössä paikallisten tahojen kanssa. Nämä yksityiset tai säätiöiden ylläpitävät tarhat vastaavat koirien saattamisesta lähtökuntoon. Koirat steriloidaan tai kastroidaan, rokotetaan (yleensä useammin kuin kerran, eikä vain ainoastaan rabiesrokotteella vaan myös parvoa, penikkatautia ym vastaan), koirat saavat ulko- ja sisäloishäädöt, passit, mikrosirun sekä ne testaataan eri tarttuvien tautien varalle. Kun on kyseessä rekisteröitynyt tuoja - ennen lähtöä Suomeen koiralle tehdään kliininen tutkimus virkaeläinlääkärin toimesta joka tarkastaa koiran matkustuskunnon lisäksi että kaikki maahantuonnin edellytyksen täyttyvät - sekä tekee TRACES rekisteröinnin. 

Kirjoituksessa vihjataan myös että eläinten välittäjät hankkisivat hyvät palkkiot toiminallaan. Varmasti näin onkin silloin kun puhutaan trokareista jotka eläimistä tai niiden terveydestä ei välitä. Muuten olen hyvin kiinnostunut - miten tähän päätelmään tullaan jos on kyseessä laillisesti toimiva, Suomeen rekisteröity rescueyhdistys? Koirien adoptiomaksu on hyvin usein noin 450 euron luokkaa. Koirista on maksettu summa yhteistyötarhalle joka on vastannut koiran hoidosta - joskus jopa useita kuukausia ellei vuosia. Koiralle on tehty terveyteen liittyviä toimenpiteitä - kuten yllä mainitsemani sterilisaatiot, rokotukset, terveystestit. Lisäksi koira täytyy saada kuljettettua Suomeen - koiran kuljetus ruumassa maksaa lentoyhtiöstä ja reitistä riippuen. Halvin lienee Norwegian joka ottaa kiinteän maksun 50 euroa / lentoboxi. Eri juttu onkin sitten jos lennetään esimerkiksi Finnairilla joka laskuttaa lentoboxin painon mukaan. Samalle reitille saattaa tulla lipun hinnaksi jopa 250 euroa kun kyydissä on isompi koira. Yhdistyksen toimintakaan ei aivan kuluitta pyöri vaikka toiminta perustuisikin vapaaehtoisuuteen. Kuluja tulee byrokratiasta, matkakuluista, tietoliikennekuluista, tarvikehankinnoista. Suomeen rekisteröidyn yhdistyksen toiminta on lisäksi yhdistyslain alaista - ja kirjanpitovelvoite kuuluu tähän. Moni yhdistys onkin varsin avoin toimintansa läpinäkyvyydessä ja esimerkiksi tilinpäätökset ovat julkaistu. Niitä tutkisessa huomaa nopeasti ettei palkkioita nostella. Toki - jälleen kerran tässä on huima ero kahden asian välillä - rekisteröidyn yhdistyksen joka toimii määräysten mukaisesti sekä pimeän tuojan - oli sitten kyseessä rescuekoiria tuova taho tai pentutrokari. Ero - jota ei artikkelissa määritelty vaikka syytä olisi ollut selvyyden vuoksi. 

"Sopeutumattomat eläimet voivat saada korvaamattomia vahinkoja aikaan käymällä pelokkaina ihmisten kimppuun," No niinhän ne voi, kuten artikkeli esille nostaa. Sopeutumaton eläin ei kuitenkaan sekään ole yleistettävissä rescuetoiminnan kautta kodin saaneeseen eläimeen. Kaltoin kohdeltu, alistamalla koulutettu ja sosiaaliseen kanssakäyntiin opettamaton koira voi olla pommi. Mutta näitä pommeja löytyy kyllä ihan perussuomalaisistakin koirista. On väärin yleistää että rescuetaustainen koira olisi jotenkin erityisesti se joka on sopeutumaton. Kuten yllä jo mainittu - vastuullisten rescuejärjestöjen kautta Suomeen saapuvat koirat eivät tule suoraan kaduilta. Yleensä ne ovat ehtineet viettämään pitkiäkin aikoja yhteistyötarhoilla joissa on päästy tutustumaan koiraan - monissa paikoissa koulutettujen eläintenhoitajien, eläinlääkäreiden sekä kouluttajien toimesta kuten myös rescueyhdistysten toimijoiden taholta. Koirat joiden käyttäymisessä havaitaan aggressiivisia piirteitä tai muuten todetaan olevan sopimaton adoptioon - niitä ei ohjelmiin mukaan oteta. Osa koirista on lentänyt Suomeen kotihoitoon jossa koiraan on päästy tutustumaan perusarjessa. Osalla rescueyhdistyksiä Suomessa on kattavat kontaktit kouluttajiin joilta voi saada apua mahdollisissa ongelmatilanteissa. Mikään rescueyhdistys ei anna takeita koiran luonteesta tai käyttäytymisestä - päinvastoin - korostaa sitä koiran luonne voi muuttua ja pyytää olemaan yhteydessä ongelmatilanteissa. Voiko mikään taho antaa koiran hankkijalle lupausta millainen koira on? Ei voi - ei edes rotukoiran kasvattaja pennustaan. Myös Suomikoirasta voi kasvaa sopeutumaton ihmisen kimppuun hyökkäävä jos sitä ei oikein kasvateta. Nämä koirat useasti sitten joutuvatkin nettipalstoille etsimään uutta kotia "pitovaikeuksien vuoksi" kun ollaan otettu koira jota ei osata käsitellä - tai koulutetaan alistamalla. Alistamalla ja kovalla kädellä oppia päähän taottu koira on jatkuvassa epävarmassa tilassa - ja todellakin saattaa käydä päälle. 

Artikkeli ottaa hyvinkin laajasti kantaa mahdollisiin terveysriskeihin joita ulkomailta tuotavat koirat saattavat aiheuttaa. Tämä on asia johon tuleekin suhtautua entistä vakavammin - ja oikeasti tehdä asialle jotain. EU:n sisällä on vapaa liikkuvuus, mutta siitä huolimatta sekä Eviran että AVI:n tulisi puuttua laittomiin tuonteihin - ja tapauksiin joissa niitä epäillään. Tarkastuksia tulisi tehdä rajoilla sekä myös toimijoiden tekemisiä tulisi tutkia tarkemmin. Määräysten vastaisesti toimivia "rescuetoimijoita" on useita jotka eivät esim TRACES velvollisuutta noudata - osa käyttää itsestään nimeä yhdistys - osa toimii ihan yksittäisten ihmisten nimellä. Määräysten noudattaminen kuitenkin kuuluu kaikille ketkä koiria Suomeen välittävät. Vaikka toimintaa harjoitetaan hyvinkin avoimesti ja toiminta on kaikkien nähtävillä - ei Evira tai AVI asioihin puutu - vaikka toimijoiden laillisuudesta kansa kyselisikin esimerkiksi juuri TRACES tietojen puuttuessa. Pakko on kuitenkin kysyä - miksi niin usein niputetaan nämä kolme segmenttiä samaan sarjaan kun puhutaan ulkomailta tuotavista koirista ja niiden terveysasioista:

1. Rescueyhdistys joka on rekisteröity Suomeen (noudattaa annettuja määräyksiä, on rekisteröitynyt maahantuojaksi Eviraan, eläimistä tehdään TRACES rekisteröinti)
2. Rescuetoimija joka välittää eläimiä Suomeen (usein pelkkä yksittäinen henkilö joka kaupittelee eläimiä Facebookissa, ei ole rekisteröityt toimija maahantuojana tai yhdistyksenä, ei tee TRACES rekisteröintiä eläimistä)
3. Pentutrokari joka tuo auton takakontissa Suomeen pentuja Itä-rajan yli

Toki - riskejä on kaikissa tuonneissa - mutta toisissa ne on minimoitu maksimoimalla turvallisuutta edistävät asiat - ja noudattamalla kaikkia annettuja määräyksiä. Toisissa tapauksissa taas ei. Missään nimessä kuitenkaan kaikkia ei voi niputtaa yksiselitteisesti käsitteen "tuontikoira" alle. Erot kun ovat melkoiset. Sehän se tässä mättääkin että kaikki ovat siinä samassa "tauteja tuova aggressiivinen tuontikoira" kategoriassa. Miksi? Miksi asianmukaisesti toimivat rescuejärjestöt niputetaan samaan kastiin? Eikö olisi jo aika tunnustaa että rescuetoimintaa - ja koirien tuontia ulkomailta - voidaan hoitellaa oikein tai väärin? Sanomattakin varmaan selvää että ulkomailta tuotavat rotukoirat joita tuodaan Suomeen tarkoituksena käyttää jalostukseen - nämä ovat monenkin tahon mielestä automaattisesti jotain muuta kuin "tuontikoirat" joihin aina negatiivisesti viitataan. Eivätkö rotukoirat voi saada esimerkiksi leishmaniaa? Ymmärtääkseni leishmaniaa levittää hietasääski - onko hietasääski niin fiksu että se tietää ketä pistää ja keneen tautia levittää? Vai onko rekisteriröidyt rotukoirat immuuneja taudeille? Testataanko ne kun koirien kanssa käydään näyttelyissä ympäri Eurooppaa - ennen kuin saavutaan takaisin Suomeen - kuten tehdään asianmukaisesti tuotaville rescuekoirille? Jos leishmaniaa nyt esimerkkinä käytetään - onko näyttelyissä ja astutusreissulla käyvillä kasvattajilla vastaava tieto leishmaniasta kuin rescuejärjestöillä ja osaavatko tarkkailla - sekä infota siitä että leishmaniakin voi itää vuosia? Entäpä pakollinen ekinokokkoosilääkitys? Suomesta matkustetaan paljon ulkomaille koirien kanssa - kuinka moni omistaja edes tietää että lääkitys on pakollinen - ja siitä pitää olla passissa merkintä kun Suomeen palataan? Koskee myös Eestiä ja Ruotsia, siinä missä koko Eurooppaa - moni omistaja ei lääkitystä käy hakemassa koska "ei sitä kysytä kuitenkaan rajalla kun Suomeen palaa". Näistä riskeistä ei juurikaan puhuta. 

Kummallista kerta kaikkiaan että Eläinlääkärilliitto suorastaan kehoittaa jäsenistöön - eläinlääkäreitä - suoranaiseen rasismiin rescuekoiria kohtaan. Onko meidän - rescuekoirien omistajien eläimet jotenkin vähäpätöisempiä kuin Kennelliiton rekisteröintitodistuksen omaavat koirat? Kyllä - näihinkin eläinlääkäreihin on valitettavasti joutunut törmäämään joiden asiakaspalveluasenne on suoranaisesti luotaan työntävä. Onneksi kuitenkin löytyy myös eläinlääkäreitä jotka eivät automaattisesti jopa suoraan päin naamaa hauku tuontikoiraa omistajalleen. Ehkä joillain eläinlääkäreillä bisnes luistaa niin hyvin että on varaa tälläiseen - ja on varaa valita asiakkaansa. Onneksi puskaradio toimii - ja ihmiset tietävät mille lääkärille kannattaa mennä - ja mille ei. Kuinka ihmeessä eläinlääkärillä voi olla varaa tuomita koirat - ja niiden omistajat suoraa päin naamaa. 

Koirien tuonti on EU:n sisällä täysin laillista. Kuten mainittu - sen voi tehdä oikein tai määräysten vastaisesti. Siihen asti kunnes voidaan oikeasti näyttää toteen että Suomeen on tullut tarttuvia vaarallisia tauteja nimen omaan määräysten mukaisesti toimivien rescuejärjestöjen kautta tulisi jokaisen tahon kirjoitteluissaan muistaa eriyttää jyvät akanoista. Laittomia tuonteja vastaan tuleekin puhua - oli kyseessä sitten pentutehtaan koira, rescuekoira tai kasvattajan tuomat koirat. Tuontikoiria on monenmoisia. Vähätellä en mahdollisia riskejä tai epäkohtia halua - vaan ainoastaan että asioista puhutaan oikeilla termeillä ja näitä termejä ei tahallisesti tai tahattomasti sotketa. Jos ei tiedetä mikä on tuontikoiran - ja tuontikoiran ero - silloin se tulee selvittää eikä puhua kaikista samassa syssyssä samojen negaatioiden alla. 


Terveisin Kati

"Kahden Kennelliiton rekisterissä olevan koiran omistaja. Kolmen Espanjasta adoptoidun koiran omistaja. Määräysten mukaisen rescuetoiminnan kannattaja. Pentutehtailun vastustaja. Määräysten vastaisen rescuekoirien tuonnin ja tuojien vastustaja. Adoptoinnin kannattaja. Rotujalostuksen vastustaja."

Ps. Kolmen rescuekoiran omistajana, useasti koiratarhoilla Espanjassa vierailleena sekä kymmeniä kotihoitolaisia kotonani väliaikaisesti majoittaneena voin vielä lopuksi sanoa sen verran ettei yksikään rescuekoira ole koskaan kimppuuni hyökännyt. En ole minä, ei perheeni, eikä koirani myöskään saaneet useamman vuoden aikana mitään tautia tuontikoirista. Tuontikoirani ovat kaikki terveitä koiria - myös Suomessa eläinlääkärissä useasti käyneenä määritelmä terveystä ei perustu vaan omaan arviooni - vaan myös suomalaisten eläinlääkäreiden tekemiin tutkimuksiin.