Valokuva kolmen vuoden takaa

Pippa ja häkkikaverit tarhalla

Hakemassa Pippaa kentältä 3v sitten

Aika menee nopeasti kun on mukavaa, näinhän se on. Näinä päivinä tulee tasan kolme vuotta siitä kun perheemme kasvoi yhdellä podenco-rotuisella koiralla. Aamuyöllä kävin lentokentältä hakemassa, tosin se ei ollut ensimmäinen kerta kun Pipan tapasimme. Olimme muutamia päiviä aikaisemmin palanneet Espanjasta lomalta ja samalla reissulla tutustuimme Pippaan joka oli Canes Fuengirolan tarhalla. Pippa oli jo etsimässä kotia Espanjan Koirien sivuilla ja ihastuimme välittömästi tähän hauskaan tyttöön tavattuamme hänet tarhalla. Pippa on passin mukaan syntynyt vuonna 2006 ja veikkaisin että aika oikeassa ollaan. Pipan on metsästäjä hyljännyt tappotarhalle ja sielä koira sai pennut. Liekkö pentukoneena ollut sitten.

Pipan sopeutuminen osaksi perhettämme meni hienosti. Alkuun tosin oli hyvinkin epäileväinen meitä ja uutta kotia kohtaan ja ensimmäiset pari viikkoa viihtyikin omissa oloissaan lähinnä kylppärissä makoillen. Pippa on muutenkin luonteeltaan hyvin oman tiensä kulkija eikä edelleenkään viitsi innostua juurikaan muista koirista. Komentaa kyllä ja silloin harvoin kun Pippa sanoo niin muut uskoo. Sanomme aina että "nyt Pippa näyttää kohta kaikki kolme hammasta". On hampaita suussa kyllä useampi kuin kolme vaikka aika monta poistoon menikin kun Pippa saapui, suu oli kehnossa kunnossa - mutta kolmella hampaalla pärjää kyllä oivasti.


Pippa on hauska ja omituinen jota on vaikea kuvata oikeastaan mitenkään - kirjallisesti eikä valokuviinkaan oikein saa Pipan perusolemusta vangittua. Kaikki Pipan tavanneet ovat lähinnä huvittuneet Pipan omista omituisuuksista, ja ulkonäköäkin on kuvattu sanoin hilleri, vyötiäinen ja kummituseläin. Meitä itseämmekin on joskus mietityttänyt että onkohan tuo edes koira. Sen verran erikoisia ovat Pipan tempaukset välillä. Pippa täpisee paljon - eli innostuessaan tepsuttaa hirveää vauhtia tasajalkaa liikkumatta metriäkään. Pipan intohimo on sipsit ja sipsipussin äänen kuullesaan Pippa on paikalla heti - eikä kaihda mitään keinoja saadakseen sipsin. Rauhallinen Pippa on mutta kyllä siitä sitä peruspodencoa löytyy tilanteen vaatiessa aimo annos. Moottoripyörän tai mönkijän ääni saa Pipan haukkumaan ja rynnimään paikasta toiseen - lienee tuttu ääni entisestä elämästä - metsästäjät usein käyttävät näitä ajoneuvoja ja treenaavat niillä koiria. Ja kyllä sitä metsästysviettiäkin löytyy niin että riittää jos lenkillä sattuu pahaa aavistamaton orava samalle polulle. Pippa podencomaiseen tapaan innostuu välillä tuhoamaan lähes kaiken mikä tielle sattuu, lempituhottavia (=syötäviä) ovat irtosukat, kaikki mikä on nahkaa sekä aika moneen vaatekappaleeseen Pippa on myös tehnyt uutta designia syömällä niihin reikiä.

Podencojen omistajia kannattaa haastatella jos miettii voisiko adoptio-podenco olla sopiva koira itselleen. Onhan ne hauskoja, mutta on niissä hommaakin. Huh huh täytyy välillä oikein päivitellä kun kavereiden kanssa podencokeskusteluihin innostuu..... Mutta alkukantainen rotu, siinä missä galgokin on podenco eikä tosiaan ihan jokaisen koira tämäkään ole joten kotiläksyt podencoista kannattaa tehdä.

Podencojen tilanne Espanjassa on aivan kamala, siinä missä galgojenkin. En lähde nyt tässä enempää asiasta kirjoittamaan mutta alla olevan linkatun videon voi katsoa. Hyvin ikävää kuvamateriaalia siinä on mikä varmasti saa kyyneleet silmiin ja ahdistusta aikaan. Jotenkin vaan se on niin vaikeaa ymmärtää miksi näitäkin mahtavia koiria kohdellaan näin kamalalla tavalla, nykypäivänä, EU-maassa, eikä asiaan saada yhtään mitään muutosta vaikka kuinka yritetään?