Vierailu krakovalaiseen koiratarhaan

Olimme pienellä retkellä Puolassa, Varsovassa ja Krakovassa. Pakko oli tietenkin sisällyttää käynti myös paikallisella koiratarhalla Krakovassa. Tarhalla on hyvät nettisivut josta voi katsoa millaisia koiria ja kissoja sielä kodittomana asustaa, nettisivuista on osa myös englanniksi. 

Tarhalla ei ilmeisesti ole kovin montaa englantia taitavaa täysi päiväisesti. Olin aikaisemmin yhteydessä heihin sähköpostin ja Facebookin välityksellä halutessani tiedustella että onko vierailumme ok mutta en saanut vastausta sieltä. Asuimme Krakovassa ihanassa Puro hotellissa jonka ystävällinen respa soitti sitten puolestamme tarhalle ja järjesti vierailun. Käyntimme aikana ei myöskään paikalla ollut englannin taitajia mutta saimme omatoimisesti tutustua paikkaan. Ennen lähtöämme kävimme hakemassa kasan ruokaa tuliaisiksi kissoille ja koirille. Tarha sijaitsi noin 15 minuutin taksimatkan päässä Krakovan keskustasta, lentokentälle vievän tien varrella. Taksimatkalle tuli hintaa suuntaansa noin 5 euroa.



Tarhaa ylläpitää eläinsuojeluyhdistys, palkatun henkilökunnan lisäksi hommia oli tekemässä ja koiria hoitamassa myös vapaaehtoisia. Paikka oli monellakin tapaa positiivinen yllätys - niin kuin hyljättyjen eläinten säilytyspaikka vaan voi olla. Itä-Euroopassa varsinkin monessakin paikkaa koiratarhat voivat olla hyvinkin karuja sekä likaisia ja eläinten hyvään hoitoon ei yksinkertaisesti ole rahaa. KTOZ:n tarhalla oli yllätävän siistiä sekä eläimet vaikuttivat hyväkuntoisilta - näkyviä vammoja ei juurikaan ollut, kukaan ei vaikuttanut sairaalta ja koirat eivät olleet laihoja. Ihan liikaa koiria sielä tietenkin oli, noin 450. Yksikin koditon ja hyljätty koira on liikaa. Oli pieniä koiria, isoja koiria, pentuja, nuoria, vanhoja. Ja kissoja myös.

Koirat oli jaoteltu urosten ja narttujen puoliin. Häkeissä oli useampia koiria, löytyi myös puutarhahäkkejä sekä yhden koiran tiloja niille jotka eivät oikein muiden kanssa tule toimeen. Isoimmista läheistä oli pääsy myös sisätiloihin sekä kaikissa häkeissä oli kopit jotta koirat pääsivät halutessaan varjoon tai häkit oli katettuja. Kaikissa häkeissä oli koirilla vettä saatavana. Aitaukset olivat kaikin puolin asianmukaiset ja rakennettu hyvistä ja kestävistä materiaaleista, puutarha-aitauksia lukuun ottamatta häkeissä oli betonipohja mikä helpottaa puhtaana pitoa. Osa koirista oli hieman varautuneita meitä uusia ihmisiä kohtaan mutta suurin osa oli iloisena heiluttamassa häntää ja pyytämässä huomiota. Ihania koiria kaikki tietenkin - ja ikävältä tuntui heidät sinne jättää.

Blogin Facebook-sivuilla on oma albumi jossa lisää kuvia tarhasta ja asukeista. Kuvasin myös pienen videon kulkiessani loputonta käytävää jonka varrella oli häkki toisensa perään.

Voin suositella kaikille matkustaessaan vierailua paikallisella löytöeläintarhalla ja käyttämään pienen osan lomabudjetistaan hyljättyjen eläinten hyväksi.