Miio-bassettimme tutkii nyt sateenkaarisillan tuoksuja

Miio saapui luoksemme 8.4.2012, pääsiäisenä. Hieman varkain, sillä alunperin Miio ei ollut se basset hound jonka meille piti tulla. Odotimme hieman aikaisemmin saman ikäistä narttubassettia kotiutuvaksi Espanjasta. Lola-basset oli löytynyt aika huonossa kunnossa hyljättynä kuljeksimasta Fuengirolasta. Varasimme hänet hyvin pian meille, mutta Lola joutui jäämään tarhalle jotta hänen maahantuontiin liittyvät asiat saatiin kuntoon sekä koiraa kuntoutettua matkustusta varten. Saimme pian ikäviä uutisia - Lola oli menetynyt tarhalla toisen koiran hyökättyä yöllä hänen kimppuun. Vammat olivat liian vakavia ja Lolaa ei voitu enää auttaa. Kotiimme jäi siis aukko jonka pystyi täyttämään vain basset. Miio löytyi aivan sattumalta Suomesta etsimästä uutta kotia. Omistaja oli kasvattaja joka oli tullut siihen tulokseen että Miio on liian vanha jo - lähes 8-vuotias -  tekemään maailmaan uusia bassetteja samalla todeten että bassettien pennut eivät käy kaupaksi joten Miiosta ei enää ollut hyötyä. Meidän onni - sillä meillä oli tarjota Miiolle koti eläkepäiviksi. Ehkä Lolan kohtalolla oli tarkoitus - ja Miion piti meille tulla.

Kuvia Miion ajasta luonamme - alkaen ensimmäisestä päivästä
(klikkaa kuva isommaksi)

Miio ihastutti kaikki ketkä hänet tapasivat - ja heidätkin jotka ovat saaneet seurata hänen elämäänsä 

Facebookin ja kertomusten kautta. Miio oli kokoisensa koira kaikilla tavoin. Jykevällä haukulla ja huudolla toivotti kotiväkensä ja vieraat tervetulleeksi - sekä ruokintahetket. Kuola valui ja kova oli ulvonta sekä haukku joka aamu ja ilta kun ruoka-aika koitti. Ahne kuten bassetin kuuluukin olla ja monesti oli lounaat vaarassa keittiön pöydällä jos ne vartioimatta jätti. Vaikka Miio oli matala - pituus korvasi lyhyet jalat kun oli kyseessä ryöstöretki ruokaan. Miio piti rauhallisesta elämästä, omasta pihasta ja pehmeistä pedeistä - ruuan lisäksi. Kotimme takana oleva metsä oli Miiolle mieluista ulkoilumaastoa, kulkea nenä maassa haistellen. Välillä pitkät korvat jäivät tassujen alle ja koira kompastui kumoon. Koirapuistoilu oli Miion mielestä varsin tylsää hommaa ja pariin kertaan vierailut jäi - kun hajut oli nopeasti haisteltu oli paras käydä istumaan portille ja luoda omistajiin merkitseviä katseita sanoen - joko lähdetään kotiin? Miio toivotti tervetulleeksi kotiimme lukuisat kotia etsivät kodittomat koirat kuin muutkin vierailijat. Ulkomuotonsa vuoksi Miiolle muotoutui useita lempinimiä kuten Juna, Möhköfantti ja Mursu. Aloimme kutsua hänen määrätietoista, jyräävää etenemistä hömpsöttämiseksi. Miio opetti meille sen minkä moni bassetin omistaja tietääkin löysästä nahasta, karvan lähdöstä ja eriskummallisen nopeasti kasvavista voimakkaista kynsistä. Päätimme pian keskusteluamme eläinlääkärin kanssa Miion saapumisen jälkeen että emme steriloi Miioa. Miio oli jo iäkäs, vatsa sekä tissit roikkuivat alhaalla joten sterilisaatiosta paraneminen olisi voinut olla pitkä ja haastava prosessi. Vahinkopentujen vaaraa ei meillä ollut. Tiesimme Miion meille tullessa että hän ei montaa vuotta luonamme voi olla. 

Miion viimeiset päivät (klikkaa kuva isommaksi)

Löysimme Miiolta pienen nisäkasvaimen helmikuussa, kerroin asiasta aikaisemmin blogissa täällä.  Tuolloin koiran röntgenkuvat eivät paljastaneet mitään hälyyttävää. Maaliskuussa Miion terveyden tila vaikutti huonolta ja olimme jo silloin valmistautuneet että kyseessä saattaa olla viimeinen reissu eläinlääkäriin - kirjoitin tästä tapahtumasta täällä. Saimme tuolloin lääkitystä hermokipuihin sillä Miion selkä oireili myös. Meille oli alusta pitäen selvää että Miioa ei lähdetä ylihoitamaan ja elämää pitkittämään muutamilla kuukausilla jos koira on vakavasti sairas. Miio voi koko kevään ja kesän alun oikein hyvin - jaksoi hömpsöttää menemään ja olla oma hurmaava itsensä. Huomasimme kuitenkin että helmikuussa löytämämme nisäkasvain kasvoi. Heinäkuun alussa Miiolla alkoi esiintymään yllättäen märkää yskää ja muutenkin hän vaikutti olevan hyvin väsynyt - sekä toiseen kylkeen oli kasvanut nopeasti iso patti. 21.7.2014 kävimme eläinlääkärissä ottamassa keuhkokuvat. Kuvat kertoivat että Miion keuhkoissa ja sisäelimissä oli lukuisia kasvaimia ja myös kylkeen kasvaneen patin epäiltiin olevan syöpää. Eläinlääkäri kertoi ettei Miiolla ole enää aikaa paljoa, viikoista on kysymys. Teimme päätöksen että Miio lähtee vielä kanssamme kotiin jotta lapsenikin ehtivät kesälomareissuiltaan kotiin ja hyvästelemään Miion. Miiolla ei ollut kipuja joten ajattelimme että voimme vielä viedä hänet kotiin. Selvää oli että emme odota muutamaa lisäviikkoa siihen asti kuin koira on tuskissaan, alkaa saada pahoja hengitysvaikeuksia kasvaimista keuhkoissa ja on aivan loppu, vaan Miio saa lähteä aikaisemmin. Ihan 10-vuotissynttäripäivään ei olisi Miio enää jaksanut. Varasimme ajan tälle päivälle maanantaina.

Miio heräsi tänään aurinkoiseen aamuun häntä heiluen ja sai aamupalana herkkujaan - nakkeja, raejuustoa ja nappulaa. Tapansa mukaan kärsimättömänä odotti häntä heiluen ja haukahdellen omaa ruokakuppiaan. Kävi hömpsöttämässä Jimin ja Artun kanssa pururadan päässä vielä aamupäivällä pienellä lenkillä, haistelemassa tuttujen polkujen hajut.

Miio nukkutettiin tänään ikiuneen Yliopistollisessa eläinsairaalassa Helsingissä. Miion ruumis lahjoitettiin Eläinlääketieteellisen tiedekunnan opetus- ja tutkimuskäyttöön. Toivomme että Miio voi näin tukea uusien eläinlääkärien kouluttautumista sekä auttaa hoitomahdollisuuksien kehittämisessä.