Uskomattomaksi asian omissa silmissäni on tehnyt tähän liittyvä mielipiteiden vaihto Facebookissa ja eri keskustelupalstoilla. Moni on ymmärtänyt mistä Gallagherin kirjeessä oli kyse - mutta aika monelta on näköjään koko sanoma mennyt täysin ohi. Aikuiset ihmiset voivat todellakin alentua hyvin alas - jopa silloinkin kuin kohteena on 14-vuotias tyttö. Gallagheria on kutsuttu mm julkisuuden kipeäksi turhaksi pikkutytöksi joka ei tiedä mistään mitään ja kirjeen sisällön on kuvattu olevan täyttä paskaa. Mukaan keskusteluihin on tietenkin temmattu sairaiden ja hullujen kulkukoirien raahaaminen Suomeen sekä kukkahattueläinsuojelijat jotka eivät hekään tajua yhtään mistään yhtään mitään. Anteeksi nyt mutta mitä helvettiä?
Gallagher kertoo kirjeessään omasta rotukoirastaan joka on kärsinyt useista jalostuksesta johtuvista sairauksista. Gallagher toivoo että maailmaan jossa on järkyttävät määrät kodittomia koiria ei enää teettäisi tarkoituksella uusia pentuja vaan annettaisiin kodittomille koirille koti. Täyttä asiaa. Hän esittää myös toiveen että kennelin koiria ei nimettäisi Oasiksen kappaleiden mukaan.
Itselläni heräsi paljon kysymyksiä luettuani aiheeseen liittyvää kommentointia. Ensinnäkin - on täyttä faktaa että koirien jalostuksessa esiintyy paljon ongelmia. Suomessakin asiantuntijat ja eläinlääkärikunta on ollut varsin kauhuissaan monenkin rodun tilanteesta johon on päädytty siksi että koirien ulkomuodon jalostamisen seurauksena. Onneksi myös ongelmiin on herätty ainakin jossain määrin ja koirien tilannetta yritetään parantaa. Näistä ongelmista on Suomessakin mediassa uutisoitu paljon, ihan lukemisen arvoinen juttu löytyy esim tästä. Lisää löytyy vaikka millä mitalla ja asiasta saa paljon infoa kun jaksaa tutkia.
Ihan tämän 14-vuotiaan tyttösen keksimää ei ole myöskään hänen kirjoittamansa asia että maailmassa on paljon kodittomia koiria jotka tarvitsevat kodin, ja hyljättyjä koiria lopetetaan tarhoilla käsittämättömät määrät. Ei nämä ole mitään tietämättömän teinin höpinöitä vaan ihan surullista faktaa. Koditon koira ei myöskään tarkoita villikoiralaumassa kulkevaa koiraa joka elää kaatopaikalla - vaan esimerkiksi juuri Britanniassa koirat päätyvät tarhoille ihan ihmisten hylkääminä kodeistaan. Koditon koira ei myöskään tarkoita automaattisesti sekarotuista koiraa - vaan tarhoille hyljätään erittäin suuria määriä rotukoiria joilla on mukana rekisteröintitodistukset. Näin oli myös tilanne kesäkuussa vierailemallani greyhoundeja auttavalla tarhalla josta kerroin täällä. Kaikki koirat olivat rekisteröityjä, puhdasrotuisia greyhoundeja. Britanniassa hyljätään tarhoille vuosittain noin 130 000 koiraa - joista noin 9000 joudutaan lopettamaan kun koiralle ei löydy uutta kotia. USA:ssa tilanne on huomattavasti kamalampi - tarhoilla lopetetaan joka vuosi noin 2 miljoonaa koiraa. Suomessa tilanne on onneksi parempi - kissojen kanssa tietenkin varsin huono - mutta meillä ei onneksi tarhat ole täynnä hyljättyjä koiria. Asioihin perehtyneet tietävät saman minkä WHO ja asiantuntijatahot jotka ovat vuosia tutkineet näitä - koirien lopettaminen ei ole ratkaisu. Miksi? Koiria hyljätään koko ajan lisää ja koirat lisääntyvät. Ongelmien ratkaisun avain on sterilisaatiot ja valistaminen - tämä on ihan tutkittua faktaa. Adoptio ei ratkaise sekään ongelmaa - mutta on konkreettinen apu juuri sille yhdelle koiralle. Koirien adoptio on myös valistustyötä sekä eettinen tapa hankkia koira.
Ilman meitä kukkahattutätejä olisi tilanne varmasti vieläkin huonompi sillä erittäin suurissa määrin kodittomien eläinten auttaminen on vapaaehtoisten varassa. Kukkahattupiiperöt ovat tehneet hartia voimin töitä että asiat ovat saatu päättäjien ja poliittisen johdon tietoon jotka voivat lainsäädännöllä vaikuttaa sekä kodittomien koirien tilanteeseen ja toivottavasti myös käsistä karanneeseen rotujalostukseen. Ihmiset ovat välinpitämättömiä - sekin on faktaa. Onneksi ei kuitenkaan kaikki sillä niitäkin löytyy jotka haluavat auttaa muita - siitäkin huolimatta että homma on hyvinkin raskasta myös henkisesti - eikä vain ja ainoastaan siksi että työtä sekä sitä tekeviä ollaan valmiita aliarvoimaan koko ajan. Minua jaksaa aina ihmetyttää miksi kodittomien koirien hyväksi toiminen tai adoption puolesta puhuminen ovat alueita jossa tulee näin paljon kuraa niskaan - jatkuvasti. Useimmat kivien heittelijät eivät ole tutustuneet millään tavoin siihen mitä auttamistyö sisällään pitää, miksi ja miten sitä tehdään. Kuten nyt kivityksen kohteena on 14-vuotias nuori tyttö - vain siksi että hänen omien arvojensa mukaista on antaa koti kodittomalle ja rohkaista siihen myös muita. Onnittelut isä-Noelille fiksusta tyttärestä. Tytär toivoo tosiaan kirjeessään ettei kennelin koiria nimetä Oasiksen kappaleiden mukaan - pyyntö johon kennelin pitäjä Kormilainen ei aio suostua. Mukavia nimiyhdistelmiähän niistä saa, ei siinä mitään ja ei kai edes kappaleiden tekijät voi kieltää niiden käyttöä vaikka käyttötarkoitus sotisikin tekijöiden ajatusmaailmaa vastaan. Olisi mukava kuulla myös Noel Gallagherin näkemys asiaan. Kormilaisen kennel sai varmasti tässä ilmaista mainosta ja julkisuutta - mutta toivon todellakin että myös Gallagherin kirje avaa ihmisten silmiä näkemään ja ymmärtämään myös sen toisen puolen koirabisneksestä - ongelmat rotujalostuksessa sekä kodittomien koirien tilanteen.Vastuulliseen kasvatukseen kuuluu omasta mielestäni myös sen lisäksi ettei koiria ylituoteta ja terveydestä huolehditaan myös huolehtiminen kodittomista eläimistä. Onneksi näitä kasvattajia alkaa löytymään myös Suomesta jotka toimivat aktiivisesti kodittomien koirien hyväksi. Kodittomien eläinten tilanteeseen kannattaa tutustua sekä eri auttamistapoihin ennen kuin teilaa työn ja sen tekijät. Löytökoiralauantai järjestetään taas 30.8 Helsingissä, tapahtumassa on esittelemässä toimintaansa ja kertomassa kodittomien eläinten tilanteesta lukuisia Suomessa ja ulkomailla toimivia järjestöjä.
Tähän kohtaan onkin sopiva paikka lainata muutamaa riviä Oasiksen kappaleesta Sad Song. Näin minäkin haluaisin sanoa jokaiselle hyljätylle, kaltoinkohdelulle koiralle.
"You know that I would give you my hand - Or a sad song
In a lonely place
I'll try to put a word in for you
Need a shoulder? Well if that's the case
You know there's nothing I wouldn't do"
britannian hylätyt koirat on brittejen oma ongelma. sama koskee viroa, romaniaa, epsanjaa, ynnä muita maita, joissa eläimen kadulle heittäminen on arkipäivää. todellakin; "adoptoimalla" (palaan kohta tähän sanaan) yhden katukoiran, apu on vain sille yhdelle. ne tuhannet muut jää sinne. ja kun "adoptoit" yhden, teet lisää tilaa toiselle. jos tarhat olisi täynnä eikä uusille saisi tilaa, joutuisi maa keksimään tilanteelle toista ratkaisua. joo, nyt kukkikset repii naamansa; NE LOPETTTAISIN! voi kääk ja apua. ihan sama. se on koira. koira, joka ei välttämättä saisi koskaan kotia ja joutuisi kuolemaansa saakka ruitumaan tarhalla (tuliko yllätyksenä; kaikki eläimet kuolee, oli koti tai ei). ehkä se luoti otassa tai nukutus piikki niskanahassa on pienempi paha kuin vuosien kyyhöttäminen pienessä, ahtaassa tarhassa, joka elää lahjoitusten avulla. koska niin pieni osa niistä hylätyistä katukoirista mailmassa "adoptoidaan", valta osa jää ruitumaan kalterien taa eikä koskaan pääse kotiin.
VastaaPoistaja koirien "adoptointi"... nimenomaan, heittomerkeillä. koska suomessa ei voi eläintä adoptoida, ainoastaan ihmislapsen voi. tuota sanaa käytetään jenkeissä ja muissa dog shelter-maissa, jotta heikot, yleensä lisääntymisiässä, lapsettomat naiset retkahtaisivat sanaan "adoptio". onhan se melkein sama adoptoida yksisilmäinen kirppurakki kuin lapsi orpojen talosta... not.
kyllä se koirien "adoptointi" ihan myymistä on; ostaja antaa rahaa tarhan omistajalle, että voi "adoptoida" koiran. koskaan ei adoptio-äiti anna rahaa lapsen biologiselle äidille kun lapsen saa syliinsä. u get a point? epäilen ettet. rescue-tätien aivot on sen verta pehmenneet tuota sanaa toitottaessaan, ettei normaaliin aivotoimintaan kykene. koska tunnen rescue-väkeä ja heidän takia pysyn kaukana ko. toiminnasta.
ja mitä tulee SUOMALAISEEN koiran kasvatukseen; se on mailmanlaajuisesti aika hyvällä tolalla. missään muussa maassa ei taida olla koira.netin kaltaista tilastoa maan kaikista rekisteröidyistä rotukoirista. eikä taida olla PEVISA:n kaltaista jalostusohjelmaa... tottakai on rotuja, jotka ovat sairaampia kuin toset, siitä ei käy kieltäminen. mutta kaikkien yli 400 rodun niputtaminen samaan kastiin on hyvin hyvin typerää ja näyttää puhujastaan sen, kuinka tietämätön hän onkaan. hyvin suuri valtaosa rotukoiristakin elää normaalia, perusterveen koiran elämää seurakoirana, työkoirana että harrastuskoirana.
ja mitä tulee sekarotuisten ylivoimaiseen terveyteen, niin hilipatihippan ja tippadui! onnellisen tietämätön tolppapää on se, joka sitä "tietoa" jaksaa vieläkin uskoa ja levitellä. sekarotuisuus ei ole tae yhtään mistään. se on vain tae siitä, että koira on sekarotunen - ei muuta. sekarotusillakin on aivan yhtä paljon perinnöllisiä sairaauksia kuin rotukoirilla. taitaa tulla ylläripyllärinä, mutta seropit ovat lähtöisin "läpeensä sairaista" rotukoirista.. niin muuten ovatkin, koska yleensä seropeja teetetään niillä rotukoirilla, joilla pää tai fysiikka estää teettämästä laadukkaita oman rotuisia jälkeläisiä. näin laitetaan ongelma kiertämään niihin ah niin terveisiin seropeihin. ja soppa on valmis.
terveisin kahden terveen puhdasrotuisen ja yhden sairaan sekarotuisen omistaja, joka ei katsele mailmaa vaalianpunasten lasien läpi.
Kiitos anonyymille kommentista.
PoistaHaluaisin oikaista muutamia väittämiä ja luuloihin perustuvia osia kirjoituksessasi.
Kulkukoirapopulaation hillitsemistä on tutkittu vuosia ja tutkimusten mukaan tehokkain keino on omistajian valistaminen, vastuulliseen omistajuuteen sitouttamisen edistäminen ja koirien sterilisaatiot. Koirien lopettamista ratkaisuna ei ole nähty toimivana ja kestävänä ratkaisuna - sillä koiria hyljätään koko ajan lisää sekä niiden annetaan lisääntyä vastuuttomasti.
On myös väärä luulo että maissa joissa kodittomia koiria on paljon - kaikki nämä kodittomat koirat eläisivät tarhoilla ikänsä. Käytetään esimerkkinä Espanjan Aurinkorannikkoa, alue ei ole suuri - mutta koiria hyljätään alueella tuhansia joka vuosi. Niille tarhoille, joissa koiria ei lopeteta vaan niille koitetaan etsiä uusia koteja - näitäkin on mutta siitä huolimatta suurin osa päätyy tarhoille joissa niitä säilytetään muutama viikko jonka jälkeen koirat lopetetaan. Aurinkorannikolla lopeteaan noin hyljättyä 10000 koiraa joka vuosi joten se joukko joka saa mahdollisuuden päästä adoptio-ohjelmiin on pieni. Sama koskee myös monia muita maita. Tämä on meidän koiria auttavien tiedossa täysin, eikä kukaan meistä katsele maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi vaan on täysin tietoinen asiaan liittyvistä faktoista ja kokee konkreettisesti että pystyy omalla panoksellaan vaikuttamaan kodittomien eläinten tilanteeseen.
Adoptio-sanan käytön oikeellisuudesta tässä yhteydessä saa jokainen pitää mielipiteensä mutta hyvin on sana vakiintunut Suomen kielessä kuten monessa muussakin myös tähän tilanteeseen. Siitä kuitenkin olen eri mieltä että koirien adoptio olisi lisääntymisikäisten lapsettomien naisten juttu ja adoptiosanalla koitettaisiin vedota tähän ryhmään. Olen ollut rescuetoimintaa seuraamassa vuosia sekä tavannut lukemattoman määrän rescuekoiran omistajia. Lisääntymisikäiset naiset eivät ole mikään yksittäinen ryhmä joka koiria eniten adoptoisi. Kodittomalle koiralle on ollut sijaa sydämessä ja talossa kaikissa ikäryhmissä ja elämäntilanteissa. On niitä lapsettomiakin pariskuntia, kuten myös meitä uusioperheitä jossa on lapsia. Kuten myös perusydinperheitä, yhden vanhemman perheitä, sinkkuja ja eläkeläisiä. Myös heitä jotka ovat adoptoineet lapsensakin ovat päätyneet adoptoimaan myös koiran. Koko koulutus- ja ammattikuntien kirjo on myös edustettuina; koiria ovat adoptoineet korkeakoulutetut yritysjohtajat, juristit, eläinlääkärit kuten myös virkamiehet, poliisit, opettajat, matkatoimistovirkailijat, papit, sairaanhoitajat nyt muutamia mainitakseni.
Adoptio-sanan käyttämisellä ei myöskään ole tarkoitus viestittää sitä ettei raha vaihda omistajaa. Ja hyvä niin sillä eläintä ei tulisikaan ilmaiseksi antaa. Myös tämä hillitsee sitä että eläin otetaan hetken mielijohteesta ja ehkä hyljätään yhtä nopeasti. Luonnollisesti adoptiotoiminnassa liikkuu raha - sillä jostain täytyy rahaa saada kustannusten kattamiseen - eläinten hoitaminen tarhoilla ei ole ilmaista. Suomessa löytöeläintalot ottavat maksun luovuttamistaan eläimistä - eläimille on yleensä tehty löytöeläintaloilla hoitoon ja terveyteen liittyviä toimenpiteitä, eläimen kuljetuksesta tulee kustannuksia kuten myös ruokinnasta. Sama koskee kodittomien koirien adoptiota Suomeen. Ihmislasten adoptiossa ei lapsen hyljännyt äiti saa rahaa mikäli tietoni ovat oikeat - ja hyvä niin - mutta lapsen adoptio ei myöskään ilmaista ole. Nopeasti katsottuna Pelastakaa Lapset ry:n sivuilta lapsen adoption kustannukset ovat maasta riippuen 7550-14500 euroa johon ei sisälly matkakulut. Myöskään kodittoman koiran omistaja hyljätessään koiransa tarhalle ei saa koirasta rahaa - päin vastoin - useat tarhat perivät omistajalta maksun kun vastaanottavat koiran.
Gallagherin kirjeessä kuten ei tässä omassa blogissanikaan niputettu kaikkia rotukoiria samaan sairaiden eläinten ryhmään - eikä myöskään väitetty sekarotuisten olevan ylivoimaisen terveitä. Jotenkin en siis ymmärrä miksi kommentissasi siitä huolimatta väitetään meidän tietämättömien tolppapäiden tätä levittävän.
Mukavaa elokuun ensimmäisen päivän iltaa!
avauduin yleisesti tuosta kuinka rotukoirat niputetaan kaikki sairaat-luokkaan ja seropit terveet-luokkaan. eräälle nimeltä mainitsemattomalle facebookin-ryhmälle tämän olit linkittänyt ja siellä näitä taunoja vilisee.
Poistaluoti otassa ei tehoa maan kulkukoira kantaan eikä myöskään "adoptoiminen". mitä jää jäljelle? maan sisäinen muutos, joka lähtee maan omista ihmisistä - ei suomalaisista sädekehän kiillottajista.
minulle on oikeastaan aivan sama, mistä koirat ihmiset hankkii, kunhan ensin OMAN maan koirilla olisi jokaisella koti. joka päivä tulee ilmoituksia uusista kodinvaihtajista. on rotukoiraa, sekarotusta, pientä ja suurta koiraa... mutta näille ei kukaan kukkamyssynen täti anna kotia. miksei? eikö koiraa ole kidutettu tarpeeksi, jotta olisi mediaseksikästä kotimainen kodinvaihtaja ottaa? samanlaisien ongelmien kanssa niitä kaukkari-ajokoira-laika-sakemanni-sekotuksia tuodaan, mitä suomessakin on. epäilen, ettei kotimainen vaihtoehto sovi, koska koiran taustat ovat liian hyvät sädekehän kiillottamiseen.
kodinvaihtajia ne ulkomaan katukoiratkin ovat. koira tuli tarpeettomaksi/riesaksi elämäntilanteelle, mutta omistaja ei jaksanut viedä itse sitä tarhalle, joten laittoi sen kadulle. jos suomessa ei olisi eläinsuojelulakia, täälläkin juoksisi katukoiria, kuin nykyisellään kissoja kulkee taajamissakin irti. tämäkin saattaa olla syy, miksi kotimainen kodinvaihtaja ei kelpaa; eläimillä on asiat hyvin. niitä ei saa hylätä ja lopulta sekin joutuu menemään johonkin eläinsuojaan, mutta paikka on sen verran siisti, ettei sieltä tarvitse hakea koiraa. ei se kärsi kukkiksen silmissä - tosin kuin epsanjan koiratarhan kuvassa oleva näännytetty ajokoira, jonka tarhassa on yksi paskaläjä.
Kuten kerroin aikaisemmin - ainoa tehokkaaksi todettu keino kulkukoirapopulaation hillitsemiseen on valistus ja koirien sterilointi. Adoptio ratkaisee sen tietyn oman kodin saavan tilanteen tottakai mutta ei poista ongelmaa. Ongelmaa ei poista myöskään koirien lopettaminen sillä koiria hyljätään koko ajan lisää.
PoistaEn nyt oikein ymmärrä mistä tulit siihen tulokseen ettemme me kukkamyssyt anna koteja suomalaisille kodinvaihtajille - tai millään tapaa auta kotimaassa? Se että on rescuekoiran omistaja tai kannattaa adoptiota yleisesti ei tarkoita sitä etteikö välitä oman maan tilanteesta tai sen eteen ei mitään tee. Tämä on yksi harhaluulo mikä meihin kukkahattutäteihin kohdistuu.
Itsellänikin oli - vielä eiliseen asti - suomalainekin kodinvaihtaja kuten eilen blogissani kerroin. On minulla kasvattajalta ostettu rotukoirakin - kolmen ulkomaan rescuen lisäksi. Ole ystävällinen - älä yleistä vaan perehdy asioihin sekä meihin joiden mielestä adoptio on erittäin hyvä tapa hankkia koira.
mutta miksi sitten se näännytetty ajokoira kreikan tarhalla on potentiaalisempi kodin tarvitsija kuin kotimaisessa tarhassa kotia odottava terve ja hyvin hoidettu ajokoira? siksikö juuri kun siitä on parempi nyyhkytarina sivuilla?
PoistaKuka näin sanoo että on?
PoistaVoisko muuten ongelmaa olla myös siinä että suomalaiset monet löytöeläintalot eivät edes nettisivuja omista joilla ilmoittelisivat heillä olevista koirista? Ulkomailta adoptoivat yhdistykset ovat tässä tiedottamisessa ja kotien etsimisessä valovuoden edellä - ollaan sosiaalisessa mediassa, järkätään tapahtumia, nettisivuilla kerrotaan kattavasti koirista, tietoja päivitetään kuvin ja videoin.
Suomalaisia kodittomia koiria on välillä hieman vaikeaa löytää, kuinka kukaan sen ajokoiran osaa adoptoida kun missään ei ilmoitella että sellainen kotia etsii? Suomeen on perustettu nettiportaali - Kodittomat.info, jossa suomalaisten eläinsuojeluyhdistysten eläimet etsivät uusia koteja. Ei edes tähän palveluun ilmesty koiria kotia etsimään vaikka se on sitä varten luotu. Koiria siellä etsii kotia tällä hetkellä kahdeksan muutaman eläinsuojeluyhdistyksen toimesta.
Hyvin monet - minä itse mukaan lukien - ennen ensimmäistä ulkomaan rescueta koitin löytää meille sopivaa koiraa Suomesta. Haussa oli meidän perheeseen sopiva pieni nuorehko koira. Kauan katselimme Suomesta, löytämättä. Jimi tuli meille sitten Espanjasta ja on täydellinen koira meille. Samasta syystä moni muu on adoptoinut ulkomailta kun Suomesta ei sopivaa löydy. Ei ole mitään järkeä adoptoida sitä ajokoiraa vain siksi jos se etsii Suomessa kotia - mutta on kotiin ja perheeseen sopimaton koira. Koiran hankinnassa kun pitää miettiä myös sitä että koiralle on tarjottavana oikeat resurssit ja perheeseen sopii.
Seuraava paljon Suomessa kotia vaihtavien koirien ilmoittelua esim FB:ssä ja oma näkemykseni on että koirat saavat koteja aika hyvin - moneen ilmoitukseen ilmestyy teksti nopeasti että kyselyjä on tullut paljon. Samoin - Apula palstalla olen kuullut samaa - varsinkin pienempi kokoiset koirat löytää uuden kodin äkkiä. Eläinsuojelun haltuun huonoksi menneeltä mäyräkoirakasvattajalta talvella Vironlahdella päätyneet koirat aiheuttivat puhelimien ja sähköpostien tukkeutumisen - useat sadat kodit halusivat tarjota näille pikkuisille kodit.
Jokainen koditon koira on yhtä arvokas ja kodin tarpeessa - oli kotimaa mikä tahansa. Pääasia on että adoptoi itseleen ja perheelleen sopivan koiran, eikä ota koiraa säälistä. Jos Suomesta ei sopivaa löydy, voi hyvin kääntyä ulkomailta rescuetoimintaa harjoittavan vastuullisen, Suomeen rekisteröidyn yhdistyksen puoleen.
jaaha. viimeisin kommenttini on näköjään poistettu. ei tainnut vastauksia enää riittää ;)
VastaaPoistaEn ole poistanut tästä ketjusta (enkä muistakaan) ainoatakaan kommenttia - kirjoita toki uudelleen - en osaa sanoa miksi ei ole seinälle ilmestynyt.
Poista