Lakimuutosta täälläkin odotellaan...

Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto ry, SEY, tiedotti tänään muutoksista joita toivovat näkevänsä kun eläinsuojelulakia parhaillaan uudistetaan. Yksi asia johon SEY haluaa nähdä muutosta on ennakoiminen - ja ennalta ehkäisevä työ. Samaa mieltä! SEY:n sivujen julkaisu löytyy täältä.

Nykyiselläänhän tilanne on se ettei eläinsuojelu voi asiaan puuttua ennakoivasti - vaikka tiedossa olisi että eläimet eivät hyvin voi. Pitää odottaa että tilanne on päällä, toivoa että joku tilanteen päällä ollessaan näkee ja tekee ilmoituksen eläinsuojeluun. Asioihin ei voida puuttua muuten. Eläimet kärsii eikä voin kuin odottaa. Ulkopuoliset saattavat kertoa useaan otteseen esimerkiksi naapurin koirasta joka itkee kaiket päivät ja jopa pidemmät ajat yksin kotona, lenkille viedään talon ympäri kerran päivässä, koiraa kohdellaan kovin ottein. Eläinsuojelu harvemmin tekee myöskään täysin yllätyksellisiä käyntejä - vaan eläinten omistajaa tiedotetaan että oltaisiin tulossa käymään. Siinä ehtii helposti laittaa koiralle vettä kuppiin ja ruokaa eteen, ehtii siistimään kotiaan keräten paskat lattioilta ja selvitellä omaakin päätään. Sitten on helppo sanoa eläinsuojeluvalvojille että naapurit kiusaa tekee, meillä on kaikki täällä ihan hyvin. Kiusaa tehdään varmasti, mutta varmasti myös valtaosassa eläinsuojeluilmoituksia on taustalla oikea huoli eläimen hyvinvoinnista.

Jos tilanne kärjistyy lopulta niin pitkälle - eikä ole liian myöhäistä - eläinsuojelu voi ottaa kärsivät eläimet huostaan tilanteen paikan päälle todetessaan, huoltaa ja etsiä lopulta uudet kodit. Tämä ei kuitenkaan ehkäise sitä että hyvinkin huonosti kohdelluiden eläinten omistaja ei voisi uusia eläimiä hankkia. Eläintenpitokiellon saaminen on pitkä oikeusprosessi. Tähän toivoo SEY muutosta ja yhdyn siihen täysin. Viranomaisilla tulee olla mahdollisuus määrätä välittömästi tilapäisiä eläintenpitokieltoja joita tulee myös valvoa entistä paremmin.

Omaan mieleeni on jäänyt kovasti kummittelemaan talvella tapahtunut mäyräkoirien huostaanotto Virolahdella. Tämä koko case kertoo melko hyvin siitä miten asiat nykyisellään ovat - ja lakimuutosta tarvitaan - kuten myös ennakoivaa puuttumista. Asiasta kirjotettiin paljon mediassa, tässä yksi juttu josta löytyy linkkejä aikaisempiin julkaisuihin. Tämän kasvattajan tapaa toimia oli ihmetelty jo vuosia mäyriskasvattajien piireissä sekä vireillä oli jo vuosilta 2008-2009 eläinten huonoon pitoon liittyviä oikeusjuttuja. Siitä huolimatta - koirien kasvattaminen sai jatkua. Tammikuussa viimeisimmän tapauksen tultua ilmi Kennelliitto kiisti tienneensä asioista. Ok - aikaisempien juttujen takia tämä kasvattaja on nyt saanut tuomion eläinsuojelurikoksista ja pysyvän eläintenpitokiellon - mistä hän on valittanut. Moni mäyräkoira sai kärsiä monta vuotta vaikka asiat olivat tiedossa. Monelle tammikuussa paikalle tullut apu tuli liian myöhään, onneksi tarina päättyi onnellisesti monen nykyään onnellisena elävän koiran kannalta. Jos niitä tilapäisiä eläintenpitokieltoja voitaisiin määrätä edes oikeusprosessin ajaksi - tämäkin tapaus olisi saattanut jäädä tapahtumatta ja moni koira kärsimättä.

Eläinsuojelulakiin tutustumista pitäisi velvoittaa jokaiselta eläimen omistajalta ja hankkijalta. Moni menee asioissa mutu-tuntumalla - ja saattaa ottaa vastaan neuvoja tietämättään että kyseinen tapa toimia on kielletty eläinsuojelulaissa. Yksi tälläinen asia on häkittäminen.  Häkittämistä nähdään ja kuullaan suositeltavan varsin paljon - vaikka se on vastoin lakia. Häkittämistä on suositeltu mm koiran sisäsiisteyden opettelussa, eroahdistuksen hoidossa - tai koirat suljetaan vaan ihan omistajan mukavuussyistä häkkiin esimerkiksi työpäivän ajaksi. Laki on häkittämisen suhteen hyvin selvä - koiran saa sulkea häkkiin vain tilapäisesti esimerkiksi kuljetuksen vuoksi tai jos koiran terveydentila esimerkiksi leikkauksesta toipumiseen sitä vaatii. Tilapäistä häkittämistä ei ole se että koira viettää työpäivän verran aikaa pienessä häkissä joka päivä.

Yksi muutos, jonka itse toivoisin näkeväni on joku raja eläinten määrään. Nykyisellään ei anneta lain puolesta määräyksiä siitä kuinkaa montaa eläintä saa minkäkin kokoisessa asunnossa pitää. Maailmalla eläinten keräilystä aiheutuvat ongelmat ovat huomattavasti enemmän tapetilla kuin meillä, mutta Suomessakin aika ajoin päätyy mediaan tietoa yleensä räjähdysmäisesti kasvaneista kissapopulaatioista jotka lopulta joutuvat eläinsuojelun huolehdittavaksi. Vaikeaa on varmasti määrittää raameja näillekään asioille - esimerkiksi kuinka monta koiraa saa kerrostalossa olla. Tai missä tahansa talossa. Eläinten hyvinvointi on kiinni paljon enemmästä kuin asuintilojen koosta, mutta silti - itse näkisin hyväksi edes jotain määrityksiä ja suosituksia asialle. Asiaa voi miettiä vaikka siltä pohjalta että kykeneekö esimerkiksi yksinäinen, kansaneläkkeellä elävä mummo maalla mummonmökissään huolehtimaan myös taloudellisesti eläimistään jos pihapiirissä asustaa 17 leikkaamatonta kissaa, 9 koiraa sekä undulaatteja?

Montaa muutakin asiaa toivoisin uudessa laissa näkeväni, sirutuspakon seuraeläimille, omistajarekisterin, rankkaa puuttumista pentutehtailuun sekä jotain parannusta sairaaksi asti jalostettujen koirarotujen tilanteeseen. Onhan niitä asioita joita parantaa voisi, reippaasti.

Kiitos että teette työtä eläinten tilanteen parantamiseksi Suomessa!
Terveisin Pippa, Arttu, Jimi ja Masse

Uskon, että Suomessa moni saattaa ajatella että tämä on yhteiskunnan rahojen ja päättäjien ajan tuhlausta kun ihmisiäkin kärsii. Niin kauan kuitenkin kun meidän ihmisten keskellä elää seura- ja tuotantoeläimiä hekin tarvitsevat tukea sekä säädöksiä että heille taataan mahdollisimman hyvä elämä. Eläinten huonot olot ja kärsimys ovat meistä ihmisistä johtuvia joten meillä on myös velvollisuus miettiä ratkaisuja eläinten olojen parantamiseen. Lait ja määräykset ovat kuitenkin vain taustatekijöitä - eläimen hyvän pidon täytyy lähteä meistä itsestämme. Ihmisten täytyy pystyä rehellisesti tunnustamaan ja toteamaan että pystyy omistajana tarjoamaan eläimelle parhaan mahdollisen elämän. Elämän jossa tarpeet tyydytetään, terveydestä huolehditaan, tarjotaan puhdas ja turvallinen paikka elää, eläintä ei tarkoituksellisti vahingoiteta eikä sille tuoteta kipua. Elämän jossa eläin saa olla onnellinen ja turvattu omistajan kanssa joka sitoutuu 100% eläimeen
.

Odotan innolla uutta eläinsuojelulakia ja toivotan lainsäätäjille sekä paremman lain puolesta työskenteleville paljon voimaa ja viisautta urakkaan!