Nika lähti muutama viikko sitten kotikokeiluun. En uskaltanut päivitellä asiasta ennen kuin koti varmistui :D Kotihoidossa kun koira on - siinä on se erittäin hyvä puoli että koira voi mennä mahdollisuuksien rajoissa asumaan hetkeksi kokeeksi uuteen mahdolliseen kotiin. Sinne jäi Nika, uuden perheensä luo.
Nikan adoptoinut perhe oli juuri sellainen mitä ajattelinkin Nikalle - koti jossa lapsia, menoa ja meininkiä, sekä koirakaveri. Sellainen löytyi ja varmasti tulevat olemaan iloisia ja onnellisia toisistaan; perhe ja Nika. Meillä tietenkin tuli hieman suru puseroon kun Nika lähti. Niinhän se aina on, kun kotihoitolainen lähtee. Iloista ja onnellista, mutta kiintymään ehtii toki. Nika oli sellainen koira johon koko perhe tykästyi nopeasti, ja kyllä siinä tippaa linssiin tuli kun Nika kotikokeiluun lähti ja pihassa katsoin auton perään.
Tuota monet ovatkin kysyneet että eikö se ole vaikea luopua siitä hoitolaisesta. Onhan se, jokaisen koiran jälkeen on mieli haikea. Mutta myös iloinen että koiralla on nyt ne omat ihmiset. Nämä koirat ovat kokeneet elämässään vaikka mitä - ja niitä riittää. Jotkut väkivaltaa, nälkää - ja kaikki on hyljätty. Oma ihminen on jättänyt, toiset tarhoille, toiset tien vieruksiin, joitkut tyhjään asuntoon kun on muutettu, jollekkin ei vaan ole enää avattu ovea. Jos pitäisin joka koiran itse joka sydäntä koskettaa, meillä olisi moni kymmenpäinen koiratarha kotona - eikä siinä olisi enää mitään järkeä. Voisin tarjota varmasti monelle koiralle juuri astetta paremmat olot perustarhasta, mutta en perhettä ja kotia. Siksi meidän oma koiraluku on täynnä - ja se +1 paikka on varattu hoitolaisille. Se on apua tarvitsevan paikka, joka saa asua luonamme niin kauan kuin on tarvis, yhtä rakastettuna kuin omat koiramme ja osana elämäämme - siihen asti kuin oma perhe löytyy. Vaikka se hoitolaisesta luopuminen on aina surullista - se on kuitenkin parasta kaikille; koira on löytänyt kodin, perhe on löytänyt koiran, tarhoilla on täyttä ja meille vapautui tilaa. Kun yksi koira tarhalta pääsee kotihoitoon - tarhalla on taas tilaa yhden koiran verran ottaa vastaan yksi koditon joka muuten todennäköisesti kuolisi esimerkiksi tappotarhalla jossa koirat lopetetaan kun kaikille ei vaan uusia koteja löydy. Ja koska koiria hyljätään koko ajan lisää, lopettaminen ei ratkaise mitään, ja kodittomien koirien virta on loputon.
Uutta kotihoitolaisjuttua varmasti luvassa myöhemmin - siihen asti jatketaan muilla tarinoilla. Nikasta kertovia tarinoita on ilokseni luettu paljon - kiitos kaikille lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti