Kadonnut kissa löytynyt! Vai onko?

Tämä tarina on tosi vaikka itse sen kuultuani luulinkin että kyseessä on myöhäinen aprillipila. Aina välillä sitä tosiaan tulee elämässä eteen tapahtumia jotka ylittävät mielikuvituksen rajat.

Ystäväni joka asuu täällä meidän kulmilla pääkaupunkiseudulla oli sukuloimassa useampi kuukausi sitten Jyväskylässä. Matkassa oli mukana myös ystäväni kissat. Toinen kissoista pääsi livahtamaan karkuun reissun aikana, vaikka ihan valvottuna ulkoilikin kyläpaikan pihassa. Kissaa etsittiin urakalla, kaikki mahdolliset resurssit käyttäen – oli ilmoituksia lehdissä, sosiaalisen median kanavissa, lappuja lyhtypylväissä, lähialueen löytöeläintalot infottu. Havaintoja tuli, mutta kissaa ei löytynyt. Kuukaudet kuluivat mutta toivo kissan löytymisestä ei hiipunut –  ilmoittelua ja etsintää jatkettiin aktiivisesti.

Ystäväni sai puhelun Jyväskylästä Hannu H nimiseltä vanhemmalta mieheltä eilen. Kadonnut kissa oli löytynyt – ja miehen hallussa. Hannu kertoi nähneensä kissan jo aikaisemmin ja vihdoin saaneen kiinni aikansa yritettyään. Tuntomerkit täsmäsivät ja mies kertoi myös käyneensä naapurillensa kissaa ja kuvallisia katoamisilmoituksia näyttämässä – ja yhdessä olivat siihen tulokseen tulleet että kyllä, ystäväni kissa on kyseessä. Ystäväni perheineen oli luonnollisesti valtavan helpottunut ja innoissaan asiasta, ja kissaa päätettiin lähteä hakemaan Jyväskylästä heti. Hannu kertoi kissan olevan nälkäinen ja mainitsi että ruokaa pitäisi sille hakea nyt kaupasta, ja pyysi ystävääni laittamaan tililleen 15 euroa. Hyvin pian kuitenkin ystäväni totesi Hannulle että eipä kannata, tuo rahat tullessaan – eri pankit kun oli kyseessä ehtii Vantaalta ajaa Jyväskylään nopeammin kuin rahat pankkien välillä siirtyy. Ystäväni hyppäsi autoon, ja ajoi Jyväskylään Runkotielle. Välimatkaahan näillä kahdella kaupungilla on noin 260 km.

Saavuttuaan Jyväskylään Hannun talolle, ystäväni soitti Hannulle kertoen että pihassa ollaan. Hannu pyysi odottamaan hetkisen – olevansa pian takaisin kotona. Odotus venyi, Hannua ei kuulu. Ystäväni kävi koputtelemassa ovella mutta ketään ei ollut kotona – vai oliko? Soittelu Hannun numeroon ei enää tuottanut tulosta; puhelin oli suljettu. Luonnollisesti tässä vaiheessa ystävääni alkoi mietityttämään että mistähän tässä nyt on kyse. Nopea gallup Hannun naapureille osoitti epätodellisen todeksi – Hannu on satusetä jonka mielestä tämä oli mitä ilmeisemmin hauska käytännön pila. Motiivina saattoi myös olla Hannun toive 15 euron suuruisesta pikavoitosta pankkitililleen tämän kissan ruokarahapyynnön muodossa.

Lemmikkejä katoaa paljon; ja onneksi myös löytyy. Myös niitä jotka ovat saattaneet olla kadoksissa pidempäänkin. Ja kuten tämä tarina todistaa – löytyneet ei ehkä aina olekkaan löytyneitä – vaan täysin tärähtäneitä kusetuksia – ehkä myös pienen taskurahan toivossa. Tarkkana täytyy siis näköjään olla tässäkin asiassa jos kadonneen lemmikin joku kertoo löytäneensä, ehkä asia ei kuitenkaan ole niin vaikka kuinka tuntomerkkien kerrotaan täsmäävän. Todella vaikea uskoa että näitäkin ihmisiä maailmasta löytyy jotka saavat innostusta harmaaseen arkeensa siitä että lemmikkinsä kadottanut kusetetaan ajamaan satojen kilometrien lenkki. Kannattaa olla ainakin melkoisen varuillaan jos lemmikki on Jyväskylässä kateissa ja sen ilmoittaa löytäneen Hannu. 

Ystävälleni ja hänen perheelleen Hannun taiteilema valhe tuotti kilometrejä autoon, usean tunnin turhan reissun Jyväskylään sekä erityisesti paljon pahaa mieltä. Pahaa mieltä siitä miten ihmiset voivatkin olla ilkeitä ja pahansuopia toisiaan kohtaan – ja pahaa mieltä siitä että kauan kadoksissa ollut kissa ei vieläkään löytänyt takaisin oman perheensä luo.

Edit ja lisäys 11.4.2014: Keskisuomalainen kiinnostui tapauksesta ja kirjoitti asiasta verkkojulkaisussaan. Jutun voi lukea täältä.