perjantai 18. marraskuuta 2016

Tehostamista jonon hännän sijaan

Useampikin media uutisoi tänään 18.11.2016 SEY:n Minulla on vain sinut-kampanjasta. Kampanja keskittyy koirien tilanteeseen Suomessa ja haluaa nimensä mukaisesti muistuttaa koirien omistajia heidän vastuustaan koskien lemmikkien hyvinvointia.

Suomessa koirat voivat hyvin. Näin on helppo ajatella, koska meiltä puuttuu katukuvasta vapaana vaeltavat kodittomat koirat. Itä-Euroopan maissa varsin tavallinen näky. Meiltä puuttuvat myös massiiviset koiratarhat. Suomessa eläinsuojelutahojen pitämillä tarhoilla on vain muutamia koiria paikkojen kuitenkin pullistellessa kodittomia kissoja. Espanja esimerkiksi on surullisen kuuluisa useiden satojen koirien tarhoistaan, jonne ihmiset hylkäävät lemmikkinsä niihin kyllästyttyään. Briteissä ja Irlannissa kisavinttikoirien kohtelu on pitkään ollut häpeätahra. Kun karistellaan jaloista Euroopan tomut niin nämäkin koiraongelmat tuntuvat jopa pieniltä.

SEY:n mukaan Suomessa on noin 800 000 koiraa ja valtaosa eläinsuojeluneuvojien saamista yhteydenotoista liittyy koiriin. Meilläkin koiriin liittyvät eläinsuojelulliset ongelmat ovat todellisia, tosin enemmän piilossa. Viime vuonna Eviran mukaan tehtiin ennätysmäärä eläinsuojelutarkastuksia ja villinä veikkauksena trendi tuskin on laskeva. Valvontaeläinlääkärien kohtaamista ongelmista ja pelosta turvallisuutensa puolesta uutisoi YLE hiljattain. Ei mene kovin hyvin, ei koirilla kuin muillakaan eläimillä, eikä eläinsuojelusta vastaavilla tahoilla. Viranomaisten mahdollisuutta puuttua eläinsuojeluongelmiin jarruttaa moninkin asia, päällimmäisenä tietenkin vanhakantainen eläinsuojelulaki jonka mukaan eläin on omistajansa omistama tavara. Lakia ollaan uudistamassa ja toivottavasti se nyt saataisiin maaliin. Onhan tässä jo odoteltu. Ja ne resurssit... Valvontaeläinlääkäreitä on Suomessa vain 66. Vapaaehtoiset eläinsuojeluneuvojat voivat vain ohjeistaa, mutta vain viraomainen voi puuttua. Eläinsuojeluyhdistyksetkin toimivat valtaosin vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin, eikä sieläkään voida muuta kuin auttaa ja koittaa valistaa. Poliisikin on eläinsuojeluviranomainen; mutta löytyykö sieltäkään resursseja saatikka ammattitaitoa eläinsuojelutehtäviin kentällä tai tutkinnassa?

Team Rokan toiminnanjohtaja Toni Lahtinen nosti eilen Facebook-päivityksessä esiin poliisin roolia eläinsuojelukentällä. Päivitys sai paljon keskustelua ja jakoja aikaan eläinten ystävien keskuudessa ja Facebook-ryhmissä. Harvoin ihmiset ovat näin yksimielisiä yhtään mistään kuten tästä, että Lahtisen kannanotto oli timanttia ja eläinsuojeluasioihin koulutettuja poliiseja tarvitaan. Lahtinen itsekin poliisina katsoo asiaa ammattillisemmalla silmällä mutta näin kansalaisen näkökulmasta asia näyttäytyy hyvin samalla tavalla eläinsuojeluasioissa. Omalle kohdalle on sattunut useampikin tilanne koiriin liittyen mikä on vaatinut soittoa 112 ja poliisin pyytämistä paikalle. Nykyään koitan jo vienosti hätäkeskukseen toiveen soittaessa esittää, että olisiko tässä kulmilla ehkä koirapartiota lähellä jonka paikalle voisi lähettää. Tietämystä ei aina ole poliisilla ollut eläintilanteen käsittelystä. Koirapartiota ei toki paikalle voi tilata kuin taksia, mutta aina voi kysyä kun tietää, että jos sellainen tilanteeseen saapuu niin osaamista ja ymmärrystä koiriin liittyen on. Tosin, onhan sitä saanut todistaa myös esimerkillistä poliisin toimintaa näissäkin tilanteissa. Omakohtaiset kokemukset ovat kuitenkin vain pisara meressä siinä laajassa kokonaisuudessa missä poliisia eläinsuojeluasioissa tarvitaan. Kuten lisääntyvät yhteydenotot eläinsuojeluneuvojiin ja ennätysmääräiset eläinsuojelutarkastukset osoittavat; Lahtisen kehitysehdotukselle eläinsuojeluvalvonnan tehostamisesta ja asiaan koulutetuista poliiseista on selkeä tarve olemassa.

Lahtinen mainitsee päivityksessään, kuinka eläinsuojelurikoksia ja niihin liittyviä tehtäviä toisinaan vähätellään poliisissa. En ihmettele. Tuntuu olevan nuo eläimiin liittyvät asiat lähes tulkoon vakiovähättelyn aihe joka paikassa. Yksityisellä tasolla sen huomaa toistuvasti, kuinka omaan panokseen kodittomien koirien hyväksi suhtaudutaan vähätellen. Miksi sinä aikaasi tuollaiseen tuhlaat, miksi et auta suomalaisia lapsia kun niillä on hätä, auttaisit mieluummin vaikka yksinäisiä vanhuksia ja sitä rataa. Eläinsuojelulain uudistus venyy ja venyy. Uudistusta alettiin puuhaamaan vuonna 2012 ja sen piti valmistua vuoden 2014 loppuun menessä. Viimeisin tieto taitaa olla että aikaisintaan vuonna 2018 se saadaan voimaan. Eläinsuojeluasiamiehenkin virka päätettiin lakkauttaa. Eläinten asioista keskustelu ja toiminta eläinten hyväksi on tarpeellisia aina niin pitkään, kunnes jotain "tärkeämpää" ilmaantuu. Eläinsuojelu on sielä jonon hännillä odottamassa vuoroaan ja kun se melkein tulee, jonosta kiilaa sata asiaa ohi.

Kuva: iStock
Kunnallisvaalitkin lähestyy ja kuinkahan monella tulevalla ehdokkaalla on kiinnostusta oman kunnan eläinsuojeluasiohin ja niiden kehittämiseen? Kuinka moni kuntavaaliehdokas on vieraillut oman kuntansa löytöeläinhoitolassa tai edes tietää, onko se järjestetty omassa kunnassa vai yhteistyössä jonkun toisen kunnan kanssa ihan muualla? Kiinnostakoo ketään se fakta, että Suomessa eläinsuojelun haltuun päätyy vuosittain noin 20 000 hyljättyä kissaa ja ollaanko mietitytty, mitä asialle voisi kunnan taholta tehdä muutakin kuin järjestää laissa säädetty talteenottopaikka? Tuskin, kun niitä "tärkeämpiäkin" asioita. Eläinsuojeluasioiden nostaminen tärkeyslistalle on vaalien alla useammankin ehdokkaan agendassa, mutta eipä näille asioille sitten kauheasti mitään tapahdu. Eläimet ovat kuitenkin pysyvä osa meidän yhteiskuntaa eikä näitä asioita voi aina haudata odottamaan. Eläinsuojelun kehittämisellä on tarvetta Suomessa mutta milloin oikeasti aika, jolloin oikeasti aletaan tekemään jotain konkreettista päättäjien taholta eikä aina anneta muiden asioiden ajaa eläinten ohi?