keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Sydämen lyönnin väliin jättäjät - kodittomia koiria vailla omaa perhettä

Jokainen tätä blogia seurannut on takuulla huomannut että nämä koirat vailla kotia on minulle tärkeä juttu. Kaikille kodittomille sitä omaa koiralle soveltuvaa kotia toivoo, pois tarhalta tai piikiltä. Näitähän riittää - mutta aina sieltä nousee sellaisia tapauksia jotka syystä tai toisesta jää mieleen enemmän. Jokaisella varmasti on oma koiratyyppinsä mitkä enemmän iskee alitajuntaan - ja joskus taas mieleen jää joku sellainen tapaus joka on pois siitä omasta "koirakuvasta". Jotkut valvottaa öitä niin ettei mielenrauhaa meinaa saada kun kovasti toivoo että koti löytyisi. Sellaisia koiria joiden takia miettii että "mahtuisko meille" mutta ymmärtää kuitenkin sen että itse ei voi kaikille kotia antaa omien resurssien ollessa rajalliset - ja tietää että tuollekkin on jossain se ihan paras koti kuitenkin. Ajattelin nyt kerätä tähän hieman kotia vailla olevia koiria jotka ovat olleet itselle näitä sydämen pysäyttäjiä. Ehkä postaus auttaa löytämään näille sen parhaan kodin!

Klikkaa koiran nimeä niin pääset lukemaan tarkempaa infoa koirasta. Otathan yhteyttä jos haluat lisätietoja koirasta niin mainittuihin yhdistyksiin jotka vastaavat koirien kotiuttamisesta.






Morenillo
Morenillo

  • Noin 3v uros, beaglemix
  • Etsii kotia Kodittomat Espanjan Koirat ry:n kautta
  • Suomessa (Espanjasta)
  • Hauska koira! Olen tavannut parikin kertaa, lentokentällä kun saapui ka Löytökoiralauantaissa mistä kuva kun pärjäsi hienosti nakkikisassa. Valloittava koira. Ei mikään vässykkä kuitenkaan vaikka onkin niin ystävällinen vieraille ihmisille ja avoin tapaus. 


Grace Kelly
  • Noin 1v narttu, vinttikoira
  • Etsii kotia Rescueyhdistys Kulkurit ry:n kautta
  • Romaniassa
  • Vinttikoira Romaniassa. Ei mitenkään tavallista - hyvin epätavallinen romanialainen kodinetsijä. Espanja / Englanti - kukaan ei ihmettele kodittomia vinttareita mutta Romaniassa nämä ei ole arkipäivää. Omassa mielessä olen spekuloinut että olisiko kiertolaisten koiria? Heillähän on isot yhteisöt Briteissä ja kytköksiä laittomiin vinttikoirakisoihin, monella juuret Romaniassa ja reissaavat paljon ympäriinsä. Olisko koira kulkeutunut heidän mukanaan Romaniaan ja vaan sitten "epähuomiossa" unohtunut?         Oli niin tai näin - sosiaalinen, nuori upea vinttari. 

Mela
  • Noin 1,5v narttu
  • Etsii kotia Costa Blancan Rescuekoirat ry:n kautta
  • Suomessa (Espanjasta)
  • Yhdistyksen sivuille tulossa lisätietoa pian. Jätti lyönnin väliin sydämessä kun näyttää meidän Jimiltä. Jimin näköisiä koiria en vaan kestä. 





Beaglet
  • Noin kolmevuotisia beagleja, narttuja ja uroksia - 7 kpl (Visa, Vili, Väiski, Viktor, Viivi, Vellu, Valde)
  • Etsivät koteja Pääkaupunginseudun eläinsuojeluyhdistys ry:n kautta
  • Suomessa
  • Ovat olleet koe-eläinkäytössä. Työura ohi - eläkekodit hakusassa. 


Shik
  • Noin 8-vuotias uros
  • Etsii kotoa Viipurin koirat ry:n kautta 
  • Viipurissa
  • Kiinanharjakoiralta tms näyttää… Sydän suli. 






Penco
  • Vuoden vanha podencomix uros
  • Etsii kotia Kodittomat Espanjan Koirat ry:n kautta
  • Suomessa
  • Hitokseen komia koira. Kotihoitajan mukaan myös melko upea pakkaus sisäisesti!

Riitäishän näitä. Jos näistä ei löydy koiraa etsivälle kodille sitä mikä oman hengityksen salpaa niin katsothan muut koirat mainittujen yhdistysten sivuilta? Jos ei niistäkään niin katso myös Auringonkoirat, Nobody's Dog! Heillä myös hienoja koiria vailla koteja. Muista kuitenkin aina että koiran adoptiota miettiessäsi ulkomailta - adoptoi vain vastuullisen, Suomeen rekisteröityneen yhdistyksen kautta. Perehdy maahantuojan toimintaan & vastuullisuuteen! Muista myös itse että koiran hankinta on pitkä sitoutumus - vaikka kodittomia koiria on paljon; älä adoptoi säälistä vaan muista että koira on myös ilon lisäksi pitkä sitoumus joka vaatii omistajaltaan rakkauden lisäksi paljon aikaa, rahaa, sitoutumista kaikkeen mahdolliseen sekä kykyä vastuulliseen ja pitkäkestoiseen omistajuuteen. 









lauantai 19. syyskuuta 2015

Koirat somemyrskyssä

Vastuullinen rescuetoiminta. Aiheesta olen kirjoittanut useastikin ja sen puolesta puhunut. Viime viikolla törmäsin sosiaalisen median ihmeellisessä maailmassa jälleen tapahtumaketjuun joka muistutti asian tärkeydestä. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut kyseessä perinteinen "koiria tuodaan maahan määräykset kiertäen yksityisten toimijoiden hyppysissä" vaan someraivo.

Facebookissa levisi viime viikolla kirjoitus koskien kahden Suomeen tuodun rescuekoiran lopettamisesta. Kirjoitus oli englantilaisen, Espanjassa asuvan koirapelastajan seinällä julkisena - koirat Suomeen tuoneen yhdistyksen yhteistyökumppanin. Koirat tuonut suomalainen rescueyhdistys on ollut toiminassa vasta vuoden verran.  Kirjoituksessa kerrottiin kuinka kaksi koiraa oli lopetettu ilman syytä. Koirat olivat nuoria, kirjoituksen mukaan ihania, kilttejä tapauksia. Kirjoituksessa kerrottiin myös kuinka ennen koirien sijoittamista uuteen kotiin oli tehty kotikäyntejä yhdistyksen toimesta ja koti ei missään vaiheessa ollut ilmoittanut ongelmista koirien kanssa, jotta yhdistys olisi voinut etsiä koirille uudet kodit jos nykyisessä paikassa ei elo olisi enää onnistunut. Kirjoitukseen oli linkattu myös koirien omistajan Facebook profiili sekä kritisoitu koirat lopettaneen eläinlääkärin toimintaa, koska terveet koirat oli tapettu ilman syytä; mainittiin kyllä että lopetus oli tehty koirien purtua vierasta lasta mutta sen olleen yksittäistapaus.

Ja näin oli somemyrsky saatu alkuun. Ei aikaakaan kun kirjoitusta oli jaettu sata määrin ja kommenttikenttä pullisteli. Tuomio oli selvä: omistajat olivat viattomien koirien julmia tappajia ja eläinlääkäri murhaaja. Muutamia kommentteja  joissa kritisoitiin omistajien ja eläinlääkärin tietojen julkaisua ja pohdittiin onko tämä oikea tapa asiaa hoitaa päätyi ketjuun, mutta näiden kirjoittajat saivat myös osansa someraivosta. Harvaa tuntui oikeasti kiinnostavan onko asia nyt ihan näin mennyt mitä kerrotaan. Pian ketjuun oli kaivettu myös koirien omistajien sähköpostiosoitteita ja puhelinnumeroita heitä varten jotka haluavat ihan suoraan kiviä heitellä. Ketjussa osattiin myös kertoa että oikea syy koirien lopetukseen oli, että omistajille oli tulossa sijoituslapsi josta syystä koirista täytyi päästä eroon. Eläinlääkäriaseman tiedot julkaistiin omassa postauksessa ja ihmisiä usutettiin laittamaan näille "murhaajille" suoraa palautetta. Ja kyllähän sitä laitettiin. Uhkauksia, herjauksia, syyttelyä. Koirien omistaja sulki oman Facebook-profiilinsa viestiboxin räjähdettyä viesteistä. Eläinlääkäriaseman epäviralliselle sivulle kertyi palautetta josta pieni näyte kuvakaappauksessa.

Asiasta keskusteltiin monella seinällä. Osa päivitteli kauhuissaan asiaa ja koirien lopetusta, osa taas lähti pohdiskelemaan että mikähän juttu tämä nyt oikeasti on? Miksi koirat Suomeen tuonut yhdistys vaikenee? Mistä nämä tiedot on saatu levitettäväksi - omistajien sähköpostit, numerot ja nimet? Kuinka englantilaisen sivuille voi päätyä asiasta niinkin yksityiskohtaista tietoa kuin eläinlääkärin sekä klinikan tiedot? Miksi asiaa käsitellään sosiaalisessa mediassa muutenkaan? Onko tuo levitelty kirjoitus nyt kuitenkaan ihan koko totuus asiasta? Itseänikin asia kiinnosti kovasti ja päätin lähteä hieman tutkimaan asiaa tarkemmin.

Olin yhteydessä koirat Suomeen tuoneen yhdistyksen puheenjohtajaan kertoen olevani bloggaaja, kysyen miten voi olla mahdollista että tämä asia leviää Facebookissa kaikkine yhteystietoineen ja yksityiskohtineen. Yhdistyksen puheenjohtaja joka myös toimii adoptiovastaavana ja jolle koirien omistaja oli lopetuksesta tiedottanut kielsi antaneensa mitään tietoja eteenpäin kenellekkään. Kertoi kuitenkin olleensa yhteydessä eläinlääkäriasemaan lopetuksen jälkeen omistajan asiasta ilmoitettua hänelle. Kysyin myös eikö yhdistyksen pitäisi ottaa jotain kantaa tähän somemyrskyyn ja ihmisten uhkailuun asian tiimoilta kun koirat ovat heidän kauttaan tulleet ja nämä vihapuhejulkaisut ovat heidän yhteistyökumppaninsa sivulla? Sain vastaukseksi että puheenjohtaja on omassa suljetussa henkilökohtaisessa profiilissa julkaissut muistokirjoituksen koirille ja virallinen tiedote tulee jos sellainen edes tarvitaan.

Sain myös yhteyden koirien omistajaan. Yllätyin todella hänen rauhallisuudestaan asiasta jutellessa sillä melkoisen myllytyksen he ovat joutuneet käymään läpi asian vuoksi ja yhteystietojen levittyä nettiin. Perheessä on jouduttu oikeasti kokemaan asian vuoksi pelkoa siitä onko jossain vaiheessa oikeasti joku uhkailija ovella tarkoituksenaan toteuttaa uhkauksia. Omistaja ei halua tapauksen taustoja sen enempää selvittää eikä muutenkaan lähteä yhdistyksen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä julkisesti ruotimaan - sillä se ei helpota tilannetta kenenkään kannalta. Luonnollisesti kuitenkin omistaja miettii mikä on tuon alkuperäisen kirjoituksen tarkoitusperä ollut. Dramaattista tekstiä mikä ei ole totta. Eläinlääkärin nimeämisen julkisesti omistaja tuomitsee - sekä koko klinikan mukaan vetämisen. Omistaja harmitteleekin sitä kun klinikan nimen yhdistykselle kertoi kun tapahtuneesta ilmoitti ja nyt myös klinikka on joutunut vihapuheiden ja uhkailujen kohteeksi. Vaikka omistaja ei halua tarkemmin julkisesti valottaa lopetukseen johtanutta tilannetta hän kuitenkin painottaa että koiran omistamiseen kuuluu myös se että pystyy tekemään niitä ikäviä ja raskaitakin päätöksiä jos tilanne sitä vaatii. Yhden tapauksen perusteella päätökseen ei tultu, eikä ilman pitkää harkintaa. Omistajalle itselleen myös vastuullinen rescuetoiminta on tärkeä asia ja hän harmittelikin kovasti sitä kuinka tälläinen asioiden julkinen ruotiminen vaikuttaa rescuetoimintaan kokonaisuudessaan.

Vastuulliseen rescuetoimintaan kuuluu myös määräysten noudattamisen lisäksi kyky kommunikoida, luottamuksellisuus ja ongelmatilanteiden selvittäminen. Koirien lopettaminen on aina tunteita nostattava asia, mutta onko kuitenkaan järkevää lähteä puimaan asioita sosiaalisessa mediassa kaiken kansan nähtävillä, levittelemällä luottamuksellisia tietoja sekä kontaktitietoja jonka jälkeen asianomaiset jäävät vihapostien ja tappouhkausten tulvan alle? Ongelmatilanteet tulee pystyä selvittämään myös muulla tapaa kuin näin. Onneksi kuitenkin nyt tilanne on sen verran rauhoittunut että nämä alkuperäiset kirjoitukset aiheesta on poistettu. Oli tapahtumaketju sitten mikä tahansa niin rescuetoiminnan arvostusta ei varmasti nosta se että ongelma- tai ristiriitatilanteissa valjastetaan sosiaalisen median tuomioistuin asiaa vatvomaan.

Tähän voi loppuun vaan todeta myös sen että ennen kuin jaat somessa mitään vastaavaa ja mukaan lynkkaukseen lähdet - muistathan kuitenkin että kolikollakin on kääntöpuolensa kuten myös tarinoillakin se kuuluisa toinen puoli.