tiistai 11. huhtikuuta 2023

Kiitos blogin lukijoille!

On aika haudata Tassunpohjia-blogi. Kymmenisen vuotta tätä tuli kirjoiteltua, melkeen. Välillä aktiivisemmin, välillä ei. Lukijoita on ollut paljon. Ja edelleen niitä on päivittäin, ei satoja, mutta kymmeniä. Olen siis kirjoittanut asioista mitkä ihmisiä kiinnostaa - tai raivostuttaa. Blogin tarkoitus ei ollut koskaan ollut olla kivakiva ja kieliopillisesti täydellinen, vaan ottaa kantaa asioihin ja puuttua epäkohtiin jos niitä on. Herätellä ihmisiä. Toki, onhan täällä kivojakin juttuja nostettu esiin sekä olen kertoillut omien koirieni elämästä. Hehän minua inspiroi alusta lähtien. Kivakivajutuissa ei ole mitään vikaa tietenkään. Oma tyylini nyt vaan ollut vähän toinen. 

Syy miksi lopetan tähän

En vaan enää jaksa ja viitsi. Koiramaailma on muuttunut - varsinkin rescuetoiminta siitä kuin aloitin. Paljon on hyvää tapahtunut - mutta moni asia on mennyt alas. Koirat tulevat olemaan aina tärkeä juttu itselleni mutta en halua olla asioissa enää niin "syvällä". Ehkäpä se kun 50v tuli täyteen muutama kuukausi sitten muutti jotain. Teki minusta sellaisen ihmisen ettei tarvitse enää höösätä. Ei tietenkään tarkoita ettei asiat olisi minulle tärkeitä enää.  Vähän tietenkin harmittaa kun kriittisiä bloggareita on aika vähän, tai yleensäkin ihmisiä jotka uskaltaa sanoa että onkohan tässä nyt sit kaik ok.  Varsinkin rescuetyössä koirien eteen on tärkeää, että uskalletaan nostaa esiin myös epäkohtia. Kaikki ne "pelastajat" ei ole aina hyvällä asialla - tai koirien asialla. Huseeraajia riittää. Ja valitettavasti niille myös kannattajia ja hehkuttajia löytyy.

Mahtavaa, huikeeta, mieletöntä postauksia saa lukea jatkuvasti. Rescuetyössä käytetään säälimarkkinointia kun koirille etsitään koteja. Ja siitä mennään vielä pidemmälle, rescuetyötä tekevistä halutaan tehdä julkkiksia jotka haluavat olla oman elämänsä rocktähtiä jotka tekee "huikeaa, mieletöntä hommaa" ja kerää faneja. Pinnan alle ei haluta katsoa. Kannattaa muuten. Koiristahan tässä pitäisi olla kyse. Kai? Toki, rescuetoiminnassa olevat ihmiset ansaitsee kiitoksia. Tämä huikeuden ja mielettömyyden miten ihania ihmisiä luukuttaminen menee vaan itselläni yli asiassa, missä koirien pitäisi olla se ykkönen. Hyviäkin toimijoita on. Älkää nyt näin ajatelko. Mutta ole tarkkaavainen.

Parasta ja huonointa

Parasta on ollut tietty että monet ovat kokeneet minun ja blogin olleen helposti lähestyttävä yhteisö. Facebook sivujen kautta tullut paljon viestejä jossa haluttu kysellä yksityisesti tarkemmin ja kysytty, osasinko auttaa. Ja uusia tuttavuuksia! Koiria ja ihmisiä! Lukijoiden määrä! Blogista on saaneet innostusta myös mediat ja on ollut hienoa todeta, että kiinnostusta on. Parhauden luokkaan nousee myös se, että olen saanut olla ääni. Olen uskaltanut nostaa asioita esiin. Siitä taputan itseäni erityisesti selkään. Älä ole hiljaa jos joku asia kummastuttaa tai näet selkeästi, että kaikki ei ole ok. Puhu, kysy. Paskaa saat niskaasi ihan varmasti. Koirien eteen kuitenkin jos hommia tehdään.... Eikö silloin ole parempi avata suu ja näppis jos joku mietityttää? Mutta parasta - ihmiset ja koirat. Ja on ollut hienoa kertoa teille myös kokemuksista paikan päällä auttamisesta paikoissa, missä ongelmat on aika massiivisia. Englannissa, Romaniassa, Espanjassa, Puolassa, Nepalissa. 

Huonointa on ollut toimijoiden/ihmisten blokkaukset, uhkailut yms jos olen nostanut "ikäviä" asioita esiin - eli asioita joita jokaisen pitäisi miettiä. Kysymyksiä (vaikeita) ei saa kysyä tai nostaa mitään ikäviä asioita esiin. Ja yksi stalkkerikin sattui pirtaan jota vastaan jouduin lähestymiskieltoa hakemaan ja joka tuomittiin sen rikkomisesta. Aika erikoisia juttuja juu.

Huikeeta ja mieletöntä - Responsible Rescue

Niin tämäkin. Yhteenliittymä missä rescueyhdistykset asettaa kriteerejä itselleen. Voi elämä. Tehdään sitoumus hei millaisia pitää olla ja me päätetään siitä itse. "Sitten nää niinkun sertifiois ketkä pääsee meidän kerhoon mutta ei me valvota sitä mitenkään mut sit ne sais sellaisen badgen ja sitten me voitais niinku määrätä". Ei ihme, ettei tuokaan kantanut kauheen pitkälle. Tälläinenhän ois pirun hyvä - valvovataho mutta eihän siellä voi päättämässä olla ne ketä valvotaan. Mutta mieletön idea tietenkin. Eipä siellä montaa perustavasta tahosta enää ole jäljellä vaikka oli huikea idea. Tuollainen taho tarvitaan kyllä, mutta eihän sitä voi pyörittää rescueyhdistykset vaan viranomaiset ja ulkopuoliset tahot. Herranen aika. Edelleenkään, yli 5v tämän tahon perustamisen jälkeen emme tiedä, onko kyseessä yhdistys, valvova taho vai mikä. Hössötystä mikä ei ota kantaa mihinkään mutta korottaa itsensä asemaan että "älä adoptoi muiden kautta". Jessus. 

Omat koirat

Omista koirista on ollut kiva kertoilla. Heistä moni siirtynyt jo pois. Edelleen perheessämme on Otto, Musti ja Jimpi. Melkoisia tarinoita ja kokemuksia on sattunut ja saanut todistaa omien koirien kanssa, rescuetyössä Suomessa, ulkomailla paikan päällä tarhoilla, lentokummina, apurina, kotihoitajana. Blogin aikana keskuudessamme on ollut aika monta hoitolaista. Omista koirista on poistuneet iäisyyteen blogin aikana Miio, Mäyrä, Pippa, Arttu. 

Mitä seuraavaksi?

Ei paljoa. Rakkautta kaikille toivotan! Ajatelkaa kriittisesti kaikesta. Varsinkin koiramaailmassa. Blogi ei katoa alustalta joten tekstejä voi lukea ja jakaa. Olkaa tekin kaikki tutkivalla mielellä, analysoikaa. 

Blogilta jäi kirjoittamatta tärkeä juttu marraskuulta Thaimaan tilanteesta koirien kanssa. Iski sairaus ja sateet. Tarhalle Samuilla ei päästy ensinkin kun hoitaja tarhalta oli kipeä ja sitten minä. Ja sitten tuli vettä. Tulvana. Ja sitten meidän piti lähteä. Ehkä blogi palaakin vielä encoren merkeissä kesän jälkeen kun palaamme tuonne. Siihen liittyen tuo kuvatkin, Chaweng Beach missä rantakoirat pyörii. Pahoittelen toisen kuvan laatua kun videosta napattu <3 Yhdessä on kasvava koiramies, poikani ja rantakoira. Näillä etiäpäin.