Millaiseen kotiin Martta sopisi?

Otsikon kysymystä olen pohtinut tässä useasti, kun Martalla on nyt takanaan reilu pari viikkoa kotihoidossa täällä meillä. Ensi hetkistä ja tunnelmista voit lukea täältä. Martasta on ollut jonkin verran kiinnostuneita perheitä, mutta toistaiseksi ei olla edetty kenenkään kanssa niin pitkälle, että olisi tutustuttu puolin ja toisin enemmän. Mahdottoman kiva koirahan Martta on.

Eli millaiseen kotiin Martta sopisi? Iloisen ja helpon luonteensa puolesta varmasti monenmoiseen. Martta selvästi nauttii koiraseurasta ja leikkimisestä muiden koirien kanssa, joten koti missä jo kaveri löytyy olisi varmasti hyvä juttu. 

Martta on meillä ollessaan ollut aika hiljainen. Haukkunut ehkä kolme kertaa. Nämä kaikki ovat tapahtuneet yöllä kun ollaan nukuttu. Veikkaan, että syynä on ollut erikoiset äänet. Ehkä meidän teinit ovat rapistelleet yöpalalla keittiössä tai ulkoa on kuulunut jotain. Ovikelloon ei kyllä reagoi, eikä siihen jos joku tulee kotiin. Asumme melko rauhallisella alueella. Ulkona on kyllä vastaan tullut vaikka mitä eikä Martta ole reagoinut mitenkään. Ulkona kulkee hyvin reippaasti ja uteliaasti. Martta rakastaa lenkkeilyä ja ulkoilua. Sellaiseen perheeseen sopisikin todella hienosti, missä kuljetaan luonnossa. Marttaa ei ole haitannut sadekkaan, toisin kuin meillä asuvaa vinttikoiraa joka ei ulos suostu millään vesisateessa. Harmittaa kyllä kun sateita on riittänyt ja pimeys vallitsee. Arkipäivinä sitä ei juurikaan valoisan aikaan koirien kanssa ulos pääse. Onneksi nyt alkaa joululoma niin sitten pääsee. 

Valokuvaamisesta Martta ei kovin pidä

Meillä on pieni aidattu takapiha jossa Marttaakin nykyään uskaltaa pitää irti. Kävimme myös koirapuistossa missä nautti vapaana juoksentelusta. Martta on hienosti oppinut tulemaan kutsusta luokse ja namit motivoi. Oppivainen koira, joten varmasti viihtyisi sellaisen omistajan kodissa, joka haluaa opettaa Martalle uusia asioita. Kohtelias koira, joka ei edes pyynnöstä hyppää sohvalle viereen eikä tule myöskään sänkyyn. Pikkutuhoja on askarrellut; vähän on pitänyt kirjan kantta maistella sekä tyynyn sisälmykset levitellä. Hyvin lievää kuitenkin kun kyseessä on nuori koira. 

Martta ja Arttu puistossa

Meidän kokemuksen mukaan Martta ei tarvitse välttämättä kotia, missä kokemusta koirista on pitkään. Pientä arkuutta Martalla on mikä ilmenee eniten sisätiloissa, ulkona ei säikähtele. Sisällä saattaa pelästyä äkillisiä liikkeitä ja tapahtumia. Martta on selkeästi ottanut minut omaksi ihmisekseen - on aina siellä missä minäkin. Teineihin suhtautuu avoimesti ja ystävällisesti, mutta huomattavasti varautuneemmin. Minä saan aina riemastuneen vastaanoton, palaan sitten kotiin työpäivän jälkeen tai minuutin roskapussin vientikeikalta. Senhän nyt kaikki rescuetaustaista koiraa harkitsevat kuitenkin muistaa, että koiran luonne voi muuttua sekä se kotiutuminen ei hetkessä tapahdu. Haasteita voi ilmaantua myöhemmässäkin vaiheessa joten omistajalta vaaditaan aina vankkaa sitoutumista. 

Jos kiinnostuit Martasta, lue hänestä tarkemmin täältä omilta sivuilta. Siellä pääset myös täyttämään adoptiohakemuksen ja olemaan tarkemmin yhteydessä. Sivuilla myös paljon tärkeää infoa koskien rescuetaustaisen koiran adoptiota. Marttaa pääsee sitten sovitusti tapaamaan tänne meille Vantaalle. 

Pitkästä aikaa - kotihoitolainen!

Rita ja Martta ensimmäisenä iltana

Meille tuli melko yllättäen kotihoitoon itsenäisyyspäivän aattona tälläinen Martta! Martta on Pietarista kotoisin, elokuussa 2018 syntynyt hauska tyttö. Martan toi Suomeen ja adoptioasioista vastaa Eläinten suojakoti Toivo ry.  Martta on kooltaan sellainen oikein mukavan kokoinen - ei mikään pikkukoira mutta ei isokaan. Korkeutta on siinä 45-50cm ja painoa ehkä noin 15kg. Muutaman kilon saisi vielä saada lihasta ja painoa. Tosiaan, minilabbikselta näyttää, karva pidempi kuitenkin ja silkkisen pehmeä. Martan kanssa samalla kyydillä saapui kotihoitoon myös Rita, hän hieman Marttaa isompi noin 7-vuotias narttukoira. Rita odotteli meillä muutaman tunnin kunnes oma hoitaja pääsi hakemaan Hyvinkäälle. Hyvin rauhallisena odotteli eikä turhia hötkynnyt.

Mäyrän kanssa on kiva rehata

Martan kotihoitopaikka on Vantaalla. Perheeseen kuuluu lisäkseni 17- ja 19-vuotiaat pojat sekä kaksi kastroitua uroskoiraa, Mäyrä on 9-vuotias mäyräkoira ja Arttu noin 12-vuotias galgo. Martta tulee kaikkien kanssa hienosti toimeen. Alkuun tietenkin pysytteli vähän poissa kaikkien tieltä ja tarkkaili, mutta reipastuu koko ajan. Mäyrän kanssa jaksaisi painia loputtomiin. Perheemme nuoriin miehiin on suhtautunut myös avoimesti. Vähän tosiaan alkuun meitä katseli ja mietti, että ketähän nuo. Nykyään on jo häntä heiluen ovella muiden koirien kanssa iloisena vastassa, kun joku meistä kotiin palaa.

Kotihoitolaisen kehittymistä on aina hienoa seurata. Toki, jokainen koira omassa aikataulussaan alkaa sopeutumaan - Martta on niitä koiria jotka kehittyvät joka päivä. Ensimmäiset pari päivää oli tosiaan hieman hissukseen. Lepäämässä ollessaan aina kun joku liikkui, reagoi nousemalla tsekkaamaan tilannetta. Nykyään lepää rentoutuneena, kun levon aika on. Meillä on asunto kahdessa kerroksessa ja muutamaan ensimmäiseen päivään ei rappusiin uskaltanut vaikka kovasti kiinnosti, mitä yläkerrasta löytyy. Nyt juoksee raput ylös ja alas vauhdikkaasti. Käytös on päivä päivältä vapautuneempaa ja se oma persoona tulee esiin; iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira.

Pesun jälkeen 

Martan taustoista tiedetään sen verran, että on pennusta ollut lähtien tarhalla. Sitä ei välttämättä uskoisi, sillä monet kotikoiran tavat on hallussa. Meillä ollessaan on esimerkiksi ollut sisäsiisti heti alusta. Remmissä osaa kävellä aika hyvin, pientä treeniä toki kaipaa vielä. Martta on lenkkeillyt yksin, koiraparin kanssa sekä triossa kolmantena. Hyvin tuntuu menevän, kaikilla tavoin. Ulkona on rohkea ja utelias; Marttaa ei pelota esimerkiksi ohi ajavat autot, yli lentävät lentokoneet, koulusta palaavat meluavat lapset eikä vastaan tulevat muut koirat. Reippaasti menee eteenpäin ja nuuhkii puskat. Tänään sai aamulla melkoiset ilohepulit, kun yöllä oli satanut lumet! Ilohepuleita on myös kotosalla nähty, juostaan matot rullalle.  Kotona on vähän säikähdellyt esimerkiksi astianpesukoneen avaamista ja imuria. Tietojen mukaan Martta oli kotikokeilussa ollut Pietarissa ainoana koirana, mutta hänet oli palautettu tarhalle koska oli yksin ollessaan haukkunut. Varsinaista eroahdistusta meillä ei ole ollut. Kotoa lähtiessä saattaa raapia hetken ovea, mutta sitten rauhoittuu. Haukkumista ei ole ollut. Yhden ainoan kerran olemme täällä kuulleet Martan haukkuvan; yöllä ilmeisesti pihalta kuului merkillisiä ääniä mihin reagoi. Nopeasti kyllä rauhoittui. Pesullakin ollaan käyty ja sekin meni hienosti. Mitään ei ole yrittänyt tuhota tai luvatta myöskään ottaa.

Sehän on aina muistettava, että kun kodinvaihtajaa tai rescuekoiraa (tai mitä tahansa koiraa) harkitsee, että koiran käytös voi uudessa kodissa muuttua sekä kotiutumiseen pitää antaa aikaa - sekä koulutukseen panostaa. Pehmeä ja vähän alistuvainen koira, joten tosiaan - tarvitsee sitä positiivista vahvistamista ja lempeää opetusta - kiitosta kun tekee oikein ja palkkaa siitä. Tätä kirjoittaessani tänään on Martan vasta viides päivä täällä meillä. Vaikuttaa kuitenkin koiralta, joka on hyvin oppivainen, reipas, luottavainen ja aktiivinen. Kyseessä on kuitenkin aika nuori koira vielä ja kun motivoituu hyvin nameilla - niin Martasta saa varmasti positiivisella koulutuksella kivan kaverin moneen menoon. Martta haluaa osallistua ja olla mukana sekä kaipaa tekemistä. Sopii siis erinomaisesti aktiiviseen perheeseen, jossa koira saa olla mukana menossa ja koiran kanssa halutaan puuhata - sisällä ja ulkona.

Mikäli kiinnostut Martasta, niin tsekkaa sivut https://www.suojakotitoivo.fi/. Sieltä löydät paljon infoa koskien adoptioprosessia, kustannuksia, terveysinfoja sekä tietenkin yhteystiedot, mistä voit kysyä lisää. Toki sieltä löytyy myös paljon muitakin koiria vailla kotia - kuten esimerkiksi Rita joka Martan kanssa Suomeen tuli. Martalle paras joululahja olisi päästä jouluksi omaan kotiin! Hauska ja ihana koira on.

Ps katso myös Toivon Facebook sivu tästä!

Video ulkoilulta