sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Älä oo tyhmä kun koiraa hankit

Olen koskettanut aikaisemmin jo aihetta blogissani täällä.  Eli asiaa, kuinka helposti ihmiset lankeaa huijauksiin. Hei, kirjoitan juuri sinulle joka näit ilmoituksen Facebookissa että ihana koira annetaan uuteen kotiin (tai joku muu eläin) ihan ilmatteeksi. Usein annettava eläin on pentu, tosi söpö, kivoja kuvia, teksti mikä vähän huonolla suomella kirjoitettu ja halutaan antaa ilmaiseksi. Äkkiä. No valitettavasti tähän ihmisiä lankeaa kuten eilen huomasin. Yhdessä kotia etsivien lemmikkien Facebook ryhmässä oli eilen kirjoitus, jossa yksi tälläiseen langennut ihmetteli, miksi hänelle ei koiraa tuotukaan. Ikävää, että ko ryhmän ylläpitäjä poisti keskustelut asiaan liittyen. Onhan nämä tärkeitä asioita tietää, sillä valitettavasti - näihin langetaan. Marian Banas oli etsinyt koiralleen ottajaa jossain Facebook ryhmässä, kunhan maksat nämä kuljetuskulut. Toki kuljetuskulut tulevat puheeksi vasta siinä vaiheessa, kun alat olemattoman koiran kanssa keskustelemaan. Marian Banas oli helppo huomata huijausprofiiliksi heti. Profiili on vasta luotu, sielä ei ole kavereita ja ko tyyppi väittää olevansa Ikean markkinointijohtaja. No ei ole, googlettamisella tämä selviää äkkiä. Itse en alkuperäistä ilmoitusta nähnyt. Ajattelin kuitenkin, että minäpä tarjoan kotia Marian Banaksen koiralle. Keskustelun screenshotit alla. Sanomattakin lienee selvää että Ikean markkinointijohtaja Marian ei enää vastaa viesteihini. 

Siis ihan oikeasti ihmiset. Jos te haluatte koiraa hankkia, niin eikö teillä yhtään soi kellot näiden huijareiden kanssa ja sitten itkette, kun meni rahaa? Olen vihainen teille, jotka olette valmiita ottamaan koiran jonkun hämärän FB ilmoituksen perusteella tietämättä koirasta sen tarkemmin. Siis hei, koira on iso sitoumus vuosiksi eteenpäin. Uutta kotia etsivän koiran pitää ja uuden perheen pitää olla match. Oli kyseessä huijari tai ei. Ettekö te yhtään googleta, halua puhua koiran nykyisen omistajan kanssa tai mitään? Ette ilmeisesti monetkaan teistä, sillä näitä huijareita ei olisi ilman markkinaa heille. Siis ihan oikeasti - jos haluat lemmikkiä hankkia niin otahan nyt itseäsi niskasta kiinni siinä kiimassasi. Kukaan järkevä ihminen ei hanki lemmikkiä muutaman viestin perusteella. Kukaan järkevä taho ei anna eläintään eteenpäin muutaman viestin perusteella. Ihan lähtökohtaisesti. 

Etiäpäin. Eli minä laitoin viestiä tälle Marianille ja kyselin koiraa luettuani Facebookissa, että hän on huijannut muita. Koko keskustelu alla missä tarjoan koiralle kotia. Edelleen en jaksa kuin ihmetellä, että ihmiset lankeaa näihin. Jaksan myös ihmetellä sitä, miten tyhmiä nämä huijarit ovat. Tosin huijattavat ovat tyhmempiä. Huomatkaa, että huijari kysyy nimeäni vaikka chattaan hänen kanssaan. Annan hänelle nimen, mikä on lähellä omaani. Ei tajua. Kotiosoitteekseni minne koira toimitetaan annan Espoon pääpoliisiaseman osoitteen, huijari ei tajua edelleenkään. Ja tsiigatkaa lasku. Petexpress on Marianin mielestä kauheen hyvä firma. Tosin firman laskussa ei ole y-tunnusta eikä sitä löydy yritysrekistereistä. Varoituskelloja joka paikassa mutta silti näihin langetaan, koska se koira on söpö ja mä haluun just nyt koiran. Sitten itku kun oho meni rahat eikä koiraa tullutkaan ovelle. Guess what, ei sitä koiraa koskaan ollutkaan. 

Klikkaa kuvia niin näet ne isompana ja saat selvän, mitä niissä lukee paremmin. 

























Ikea, miksi en löydä Marianin tietoja mistään teidän yritysinfoista? Markkinointijohtaja on kuitenkin aika iso tuoli istua? Ja siis hei, oliko teidän pääkonttori siis Jyväskylässä?







Ja kyllä, ilmoitin asiasta ja feikkiprofiilista joka huijaa ihmisiä Facebookille. Vastaus tässä. 

Jos laskun on allekirjoittanut upseeri, niin pakkohan sen on olla luotettava!

Ja muuten PS. Tämä kuljetusmaksu minkä maksatte olemattomasta koirasta on vain etumaksu. Nyt näillä scammereilla on teidän tiedot! Ja valot voisi olla vähän päällä enemmän myös sielä FB ryhmissä, ketkä julkaisee näitä ilmoituksia kotoa etsivistä koirista. Moderaattorien kai pitäisi olla olemassa juurikin esim näistä syistä mutta jatkuvasti vaan näitä ilmoituksia on. Ihan läpi menee - modet - googlettakaa ny ees vähän. 

perjantai 26. helmikuuta 2021

Pieni poika nurkassa leikkimässä tuskan huudot korvissaan

                                                 Kuva: Oikeutta eläimille

Viikko on ollut monelle koiraihmiselle henkisesti hirveä. Oikeutta Eläimille yksityishenkilön vinkein paljasti julmaa koirien kohtelua suojelukoiratreeneissä. Olette varmasti törmänneet uutisointeihin aiheesta ja lukemattomiin postauksiin sosiaalisessa mediassa. Kansanedustajat ovat ottaneet asiaa työn alle. Muutamassa päivässä asia sai valtavan huomion, kuten kuuluukin. Julki tullut materiaali on hirveää katsottavaa. Olen kovasti koittanut löytää sanaa millä tätä kuvata. Sellaista ei ole. Se on enemmän kuin hirveää ja kammottavaa. 

Olen miettinyt, minkä koen koko asiassa kammottavimpana. Kokonaisuus on järkyttävä, mutta pienet asiat nousevat esiin mitkä todella tuntuvat musertavilta. Videoissa koirien kohtelu on järkyttävää. Pelkästään jo se vitun ja perkeleen jatkuva huutaminen koirille. Ne lyönnit nyrkillä koiran naamaan, potkut kylkeen, repiminen, piikkipannat, sähköttäminen, hapettaminen, koirien paniikinomainen huuto tuskassa. Isolla porukalla revitään koiria joka suuntaan, kehotetaan lyönteihin ja potkuihin, nauretaan päälle. 

Vai onko se järkyttävin asia se, että asiaa kuitenkin vähätellään. Monet lajia harrastavat ovat ihan hiljaa. Ei uskalleta tuomita, mutta vähän kuitenkin vähätellään. Se tietenkin, että kaikki lajin harrastajat ovat nyt suurennuslasin alla on ikävää. Mutta näin se vaan menee. Muistakaapa Lahden dopingkäry vuonna 2001. Koko Suomen hiihtojoukkue oli epäilysten alla. Kuitenkin he, kenellä ei mitään pelättävää ollut pian jatkoivat normaalia elämää. Niin käy myös suojeluskoiraharrastajille ketkä voivat osoittaa, että he eivät ole toimineet näin. Tosin, kun asiaa vähätellään ja peitellään eikä uskalleta tuomita ääneen niin jäähän siitä aika huono maku suuhun myös näistä muista. Oikeutta Eläimille yhdistyksestä ei moni pidä ja se nyt katsotaan tässä sitten olevan joku isokin asia. Salakuvausta on paheksuttu. On väitetty, että videot ja uutisointi on virheitä täynnä. Miten ne videot voivat olla virheitä täynnä - sehän on aivan täyttä tavaraa jokaisen nähtävillä? Asiasta Oikeutta Eläimille yhteyttä ottanut henkilö oli yrittänyt kertoa havainnoistaan sekä valvontaeläinlääkärille joka ei voi toimia ilman todisteita. Saksanpaimenkoiraliitto vastasi, ettei täällä mitään tapahdu. Todisteita hankittiin Oikeutta Eläimille toimesta salakuvaamalla. Miten muuten niitä olisi saatu? Mitä veikkaatte, jos treeniporukoita olisi lähestytty kysyen, että "Moi saanko tulla kuvaamaan kun te hakkaatte ja sähkötätte koiria treeneissä kun tekisin juttua ja sitten tekisin teistä rikosilmoitukset" - mikä olisi ollut vastaus? Tuskimpa vaan että "hei joo mahtavaa tuu, tervetuloa tosi kiva hei". Mitä hemmetin väliä sillä on kuinka, miten ja kenen toimesta tämä kauheus saatiin tietoisuuteen ja nyt alkaa tapahtua. 

Tilannehan elää ja eilen 25.2 Oikeutta Eläimille paljasti lisää. Koirien pahoinpitelyyn ja sen seuraamiseen puuttumatta on ollut osallisena koira-alalla työkseen toimivia, eläinlääkäri, juristi, vapaalla olleita poliiseja sekä suojelukoirakisoissa menestyneitä. Lisää järkytystä. Onneksi sponsorisopimukset alkaa kaikkoamaan ja näiden henkilöiden taustat selviämään. 

                                                    Oikeutta eläimille twiitti 25.2.2021

Ehkä minua kuitenkin järkytti eniten lyhyt hetki julkaistulta videolta. Se jotenkin teki itselleni konkreettiseksi sen asian, miten kokonaisuudeltaan hirveästä asiasta tässä on kyse. En huomannut sitä ensimmäisellä tai toisellakaan katselukerralla. Kun huomasin, jouduin katsomaan useasti. Onko tässä oikeasti sitä, mitä luulen? Kohtauksessa on piikkipannassa revittävänä koira. Sitä revitään useamman ihmisen voimin. Koira huutaa ja ulvoo tuskasta. Taustalla istuu pieni poika, ehkä legoilla leikkien. Antakaa sen upota hetken. Taustalla istuu pieni poika. Ehkä nelivuotinen. Hän koittaa siinä leikkiä legoillaan, vieressä aikuiset kiduttavat koiraa joka huutaa tuskaansa ahdistuneena. Tuo muutamia sekuntteja kestänyt hetki videolta on jäänyt ikuisesti verkkokalvolle, korviin ja mieleen. Millaiset ihmiset tekevät koiralle näin, lapsen ollessa muutaman metrin päässä? Millainen ihminen tuo lapsen tilanteeseen, missä hän joutuu todistamaan eläimen pahoinpitelyä ja ääretöntä hätää? Mukavalla harrastuksellako tätä on lapselle selitetty? Mitä tuon pienen pojan päässä on liikkunut joutuessaan tälläiseen tilanteeseen? Eikö näille ihmisille riitä se, että saavat joukolla pahoinpidellä koiraa - vaan mukaan pitää ottaa vielä pienet lapsetkin? Ehkä pahinta väkivallan normalisointia mitä voi olla.

                         Screenshot Oikeutta Eläimille videosta. Etualalla pahoinpitely, taustalla poika sinisessä takissa                                                                                                                      

Tämä asia on ollut mielessä kyllä hyvin vahvasti viime päivät. Itkettänyt on, raivostuttanut on ja on tuntunut niin helvetin pahalta. Onneksi se on nyt julki ja toivottavasti asiat muuttuu. Niiden täytyy muuttua. Väkivalta ei ole harrastus. Koiran koulutus ei ole väkivaltaa. Kiitos teille ketkä rohkeasti toitte asian esiin. Hävetkää te, ketkä olette asioista tienneet ja vaienneet. Ja palakaa helvetin ikuisessa tulessa jokainen teistä, jotka olette olleet tässä osallisena. Pieneltä pojalta leikkimässä sekä pahoinpidellyiltä koirilta haluan pyytää anteeksi, vaikka omaa osaa eikä arpaa tapahtumiin ole. Olen todella pahoillani, että olette joutuneet kokemaan näitä kauheuksia. Tämä ei ole missään nimessä oikein. 

Taustaa ja linkkejä:

tiistai 2. helmikuuta 2021

Mattovinkki koiraperheeseen

Oletko kaivannut kotiisi mattoa mikä on helppo pitää puhtaana? Mattoa, mikä ei kaipaa sen kummempaa pesua jos koirallasi sattuu vahinko? Onko sinulla pentukoira tai sisäsiistiksi opetteleva joka aiheuttaa harmaita hiuksia kun jatkuvasti saa olla pyykillä tai hirvittää, meneekö matto pilalle? Odotatko kotiisi kodinvaihtajaa tai rescuetaustaista koiraa ja pohdit, voiko mattoja edes lattialla pitää jos se pissaa kaiken alkuunsa? Etsitkö sellaista mattoa minkä kanssa ei tarvitse olla niin justiinsa mutta näyttää kuitenkin kivalta ja kuoseissa löytyy? Jos näin, niin jatka lukemista. Ehkä vinkistäni on hyötyä! 

Muutin lokakuussa uuteen kotiin. Mattoasia mietitytti, sillä olin hetken ehtinyt elää koirattomana edellisten menehdyttyä. Odotimme kuitenkin innokkaasti perheenlisäystä, sillä Otto oli saapumassa meille Romaniasta. Oton ensihetkistä kotona voit lukea täältä. Uuteen kotiin aina kun muuttaa, on kiva hankkia uusia juttuja. Ja kun vanhasta muuttaa, tulee usein tehokkaasti heitettyä vanhaa, kulahtanutta tavaraa pois. Näin kävi minullakin. Matot oli yksi sellainen, mistä hankkiuduin eroon. Muutama kevyt jäi, sellainen mitä on helppo pestä pesukoneella. Uuden kodin ruokailutila mikä on yhdistetty olohuoneeseen jäi kuitenkin matotta. Kyseinen tila meilläkin - kuten varmasti monessa muussakin kodissa on tavallaan kodin keskus ja kyllä se vaan mattoa kovasti kaipasi. 

Mietin siinä aikani, että kannattaako tuohon nyt mitään niin hankkia kun Otto on tulossa. Rescuetaustainen kun hänkin on, niin mitään takeitahan ei ole sisäsiisteydestä tai siitä kauanko sen opetteluun menee. Pentukoirien omistajalla varmaan samat mietteet kun pentua kotiin odotellaan. Mattopyykistä tuskin tykkää kukaan. Sitten silmiini osui mainos vinyylimatosta. Vinyylimatto ei ollut itselleni ollenkaan vieras asia, sillä vielä asuessani aikaisemmin ex-puolisoni kanssa isohkossa ok-talossa ja koiriakin oli viisi, meillä rempattiin talon yleiset alueet vinyylimatolla. Kokonaisten lattiapintojen päällystykseen se oikeasti on tarkoitettukin, siinä missä laminaatti, laatat tai parkettikin. On kestävä ja helposti puhtaana pidettävä sekä mikä parasta, se ei luista koirien tassujen alla. Moni koiran omistaja on kovasti pohtinut esimerkiksi mitä tehdä laminaatille, kun koirat siinä liukastelee. Monelle rescuetaustaisen omistajalle varmasti tuttu asia - koirat eivät ole tottuneet liukkaisiin lattiapintoihin ja niitä kohdatessaan voi kulku olla melkoisen pelottavaa ja haparointia. Ainahan ei ole mahdollisuutta uudistaa koko asunnon lattioita. Laminaattimatosta voi kuitenkin tehdä palasella toimivan ja kivan yksittäisen maton kuten sattumalta huomasin!

Tosiaan Ottoa kotiin odotellessa uudessa kodissani tuijottelin paljasta lattiapintaa miettien, että kyllähän tuohon jotain pitää hankkia. Ajatuksiani lukeva sosiaalisen median markkinointi putkauttaa Facebook feediini mainoksen vinyylimatosta. Siinä se oli. Ajattelin että minä tuosta vieressä olevasta Bauhausista haen sitä parin metrin pätkän olohuoneen matoksi, hinta kokonaiset 29eur. Joten syteen tai saveen - testataan. Onnistunut ostos, oma kuvan mattomme on tätä mallia. Näitä erilaisia kuosejahan on vaikka kuinka, itse tykkään väristä ja kuvioista. Ja ovat aidon näköisiä - aikaisemmassa kodissamme olleita vinyylimatoilla päällystettyjä tiloja yksi jos toinenkin erehtyi luulemaan oikeaksi laataksi ja laminaatiksi. 



Oli onnistunut päätös tuo ostos. Vinyylimatto on kivan tuntuinen jalan alla oli kyse ihmisestä tai koirasta. Koirat ei liukastele. Se näyttää kivalta ja mikä parasta - jos siihen koiralta pääsee pissat tai kakat niin sen kun korjaat pois ja puhdistusaineella pyyhkäiset. Tai mitä tahansa siihen nyt kaatuukin niin ei tarvitse miettiä, että missäs tämän nyt saa pestyä ja kuinka paljon maksaa maton pesu pesulassa. 

Eli ihan vinkkinä tämä vaan! Otto osottautui lähes sisäsiistiksi, pikkuvahinkoja silloin tällöin sinne tänne. Kyseinen vinyylimatto on nyt meidän keittiötilan matto, sillä siellä nyt matot aina saa tahraa ruokaa tehdessä ja kahvia keittäessä. Ei tarvitse kuin pyyhkäistä ja se on siinä. 

perjantai 6. marraskuuta 2020

Ja sitten saapui Otto....

Moi! Oon Otto!


Koronakevät oli raskas meidänkin perheessä. Tosin ei varmasti todellakaan sellainen myllytys mikä monella - mutta paljon se kotiin eristäytyminen pisti miettimään oma elämää. Mäyrä menehtyi äkillisesti ja sitten oli Artun vuoro vanhuuden vaivojen vuoksi lähteä sateenkaarisillalle toukokuussa. Huomasin pian olevani koiraton. Tai ainakin vailla kotosalla asuvaa koiraa, etäkoirat Musti ja Jimpi ovat edelleen vahvasti elämässä mukana. Samahan se ei kuitenkaan ole, kuin jakaa arki joka päivä koiran tai useamman kanssa. Artun menehdyttyä toukokuussa ajattelin, että voisin olla ilman omaa koiraa. Moni muukin asia etätöissä pyöri mielessä. Yksi oli kun koirattomana huomasin ja tajusin senkin että lapseni ovat lähes aikuisia - että tarvitsenko minä enää paritalon puolikasta pihalla? Siitä kypsyi ajatus muuttamisesta. Ja sehän tapahtui; sopiva uusi koti löytyi aika äkkiä ja nyt ollaan muutettu. Korso vaihtui Kartanonkoskeen ja täällä ollaan nyt jotain viikkoja nuuhkittu uusia kulmia sen jälkeen, kun saatiin muuttohelvetti tehtyä samalla uutta kotia pintarempaten. Onneksi vanhemman poikani joka suorittaa asepalvelusta parhaillaan lomat sattuivat sopivasti, joten meitä oli kolme käsiparia hommissa. Oli se taas sellainen rupeama, että ihan heti ei innosta uudelleen. 

Kokenutta rescuetoimijaa jännittää

Palataan koiriin. Huomasin Artun kuoleman jälkeen entistä vahvemmin asioita, mitkä tunnistan itsestäni muutenkin. Olen laiska liikkumaan, tarvitsen rutiineja ja elämä ilman omaa koiraa on ihan paskaa.  Huomasin loputtomasti jatkuvan etätyöputken passivoivan minut täysin kotiin. Kun Arttu kuoli, jäi pois ne rutiinit ja ulkoilut. En varsinaisesti etsinyt uutta koiraa, mutta sitten kosahti. Ainahan sitä seuraa mitä luotettavat ja tutut rescuejärjestöt tekee sekä millaisia koiria heidän sivuilleen putkahtaa. Sitten törmäsin Rescueyhdistys Kulkurit ry sivuilla Pikku Ottoon. Oton kodinetsintäilmoituksen voit lukea täältä.  Ja yhtään sen helpommalla en päässyt adoptioprosessissa kuin kukaan muukaan, vaikka olen yhdistyksen vanha tuttu ja entinen aktiivi. Samat prässit kuin kenelle tahansa koiraa adoptoivalle ja hyvä niin! Olin jo Ottoon törmätessäni tehnyt hankintapäätöksen tästä nykyisestä kodista ja tärkeää oli siis, että koira sopii hyvin erilaiseen ympäristöön kuin missä ennen asuimme sekä siihen elämään, mitä meillä nyt eletään. Onneksi koiravaraajan kanssa päädyimme yhteisymmärryksessä tulokseen, että Oton kanssa voisimme olla hyvä match toisillemme. Eikä oltu väärässä. Ja tottakai minua jännitti ihan hirveästi. Kaikki kauhuskenaariot kävi mielessä, lähinnä oman osaamisen takia. Kun on sen 10 vuotta rescuekoiria omistanut, ollut toiminnassa mukana mittavasti ja kotihoitolaisia kotouttanut myös niin mielessä oli koko ajan, että mitä jos mä osaakkaan. Tietää että osaa, mutta silti jännitti niin ettei tosikaan. Ja tietää, että osaavia ihmisiä ympärillä yön ja päivän kanssa mutta herra mun vereni, että jännitti!

Saapuminen ja ensimmäinen viikko kotona

Kuva saapumisesta credit Rescueyhdistys
Kulkurit ry

Otto saapui pyhäinpäivänä 31.10.2020. Kulkurit kuvasivat päivästä Facebook liveä missä näette kun Ottokin saapuu - voit katsoa sen täältä. Nuoremman Oton ihmisisoveljen oltiin hakureissulla, isompi on siellä asepalveluksessa joten tapaa Oton kunhan lomat taas koittaa. Oli jännä päivä. Ja kaikki on mennyt niin hienosti! Aika helpolla Otto meidät päästänyt, muuta ei voi sanoa. Hän on täydellinen!

Vapautumista tapahtuu päivä päivältä enemmän. Otto on alusta lähtien ollut sisäsiisti, eikä ole osoittanut merkkejä eroahdistuksesta. Ulos lähtee reippaillen, eikä sielläkään mikään jännitä. Paitsi ehkä vähän jos kävellään vilkkaamman tien varrella missä kulkee bussia ja rekkaa. Utelias poika, joka rohkeasti ulkona katselee kohti remuavia lapsilaumoja ja äkillisesti käynnistettyä lehtipuhallinta häntä heiluen. Remmilenkit tekee vanhan tekijän malliin. Hissi vähän alkuun hirvitti mutta ei enää. Oma nukkumapaikka löytyi heti ensimmäisen tunnin aikana ja ruoka maistuu. Rutiinit alkaa olla kohdillaan. Tietää, missä meidän talon alaovi on ja missä asunnon. Ruoka-aikaa osaa jo vähän kytätä minun suuntaan, että nyt saattaisi kello olla olla ruokinnan verran. Autossa matkustaa hienosti myös. Iltavillit on meillä aina noin 18 aikaan, eli silloin juostaan vähän rallia ja leikkipurraan riehuten - Oton päätös tämä rutiini. Kun tätä etätyöelämää tässä edelleen eletään, on Otto jo ensimmäisen viikon aikana tullut Teams palaverien kautta tutuksi kollegoillekin. 

Kartanonkosken keisari

Otto on lunastanut kyllä paikkansa meidän elämässä pikavauhtia. Hauska koira josta olemme niin kiitollisia. Kartanonkosken keisari hän kyllä on, itsevarmana ja rohkeana töpöttää menemään ympäri kylää. Jos muuten olet Instagram käyttäjä ja haluat seurata hänen matkaansa, niin Oton tili löytyy täältä 







perjantai 18. syyskuuta 2020

Viekö koronavirus rekikoirat hautaan?

Entisenä matkailualan ja tapahtumatuotantojen parissa uraa tehneenä on ollut raastavaa seurata, kuinka koronan vaikutukset ovat näitä toimialoja musertaneet. Vanhat kolleegat ja kaverit ovat rämpineet keväästä lähtien, on ollut lomautuksia, työttömyyttä ja jatkuvaa epävarmuutta. Yritysten toiminta vaakalaudalla. Nämä toimialat taitavat myös olla ne, ketkä viimeisenä tästä kurjuudesta toipuvat. On ollut hämmentävää myös huomata, kuinka vähän hallituksen taholta näille aloille on aikaa ja ajatusta riittänyt. Pääministerimme rientää fyysisesti paikalle, kun jossain suljetaan tehdas. Traagista aina, kun toimintoja päättyy mikä johtaa työttömyyteen, mutta tämä ei ole uusi asia. Toimintoja tullaan tehostamaan jatkossakin. Olen tosiaan itse matkailualalla elänyt sen murroksen, kun matkakauppa siirtyi nettiin ja kivijalkatoimistot yksi toisensa sulki ovensa ja moni pitkänlinjan alan ammattilainen jäi työttömäksi ja joutui kouluttautumaan uudelleen. Korona ja sen tuomat vaikutukset liiketoimintaan ovat uusi sekä ennakoimaton asia. Vieläkään emme tiedä, miten kauan se vaikuttaa ja mitkä ne kokonaisvaikutukset ovat. Hallitus ei ole vastannut matkailualan eikä tapahtumien parissa työskentelevien hätähuutoihin juuri mitenkään. Näiden alojen ahdinko on loistanut poissaolollaan hallituksen lausunnoissa. Pääministeri ei ole matkustanut Lappiin tapaamaan kärsiviä matkailuyrittäjiä tai ottanut kantaa tuhansien ihmisten lomautuksiin tapahtuma- ja matkailualoilla.



Suomessa Lapin alueen matkailu on tässä iso kärsijä. Kärsijä ei ole vain ne yritykset ja irtisanotut sekä lomautetut tuhannet työntekijät, vaan korona iskee myös koiriin. Koirasafariyrittäjillä Lapissa on tiukat paikat. Asiakkaita ei tule. Se ei vaikuta ainoastaan yrityksen työntekijöihin ja kassavirtaan vaan myös koiriin, jotka hekin ovat nyt työttömiä. Koirat eivät saa työttömyyskorvauksia - eikä heidät omistavat yrittäjät apua tilanteeseen. Koirat kuitenkin tarvitsevat päivittäisen hoitonsa ja ravintonsa, oli töitä tai ei. Ison koiralauman pitäminen ei ole halpaa hommaa ja kun tuloja ei ole, on edessä isot päätökset.  Asiasta uutisoitiin laajasti eri medioissa kuluvana viikkona. Rivien välistä oli luettavissa, että työttömiä koiria uhkaa lopetus kun ei vain ole varaa kassavirran tyrehtyessä huolehtia. 

Somekeskusteluja asian tiimoilta luonnollisesti kimposi. Monista sai lukea, että "adoptoikaa nyt näitä eikä niitä ulkomaisia katurakkeja". Hyvä idea. Jos on puitteet tarjota, mitä tälläinen koira tarvitsee. Kaksioon Espooseen koira, joka on tottunut työhön, lumeen ja elämään laumassa? Juu ei. Koiraa adoptoidessa on tärkein seikka se, että pystyt tarjoamaan juuri sille koiralle hyvän kodin. Harvalla on mahdollisuus työtä tekevälle rekikoiralle tarjota koti, missä koiralla hyvä olla. Somekeskusteluissa on ollut paljon myös rakentavaa pohdintaa - mitä me nyt oikeasti voitaisiin tehdä, ettei koiria tarvitse lopettaa? Paras tilannehan olisi se, että nämä Lapin yritykset autetaan tämän pahan kauden yli. 

Minua tilanne ahdisti myös. Jos pystyisin, tarjoaisin kotia yhdelle. Tai useammalle. Totuus kuitenkin on, että omat resurssit ja olosuhteet eivät tälläiselle koiralle sovi. Olin yhteydessä ystävääni Leenaan. Leena Meri on kansanedustaja (PS) ja toimii myös eduskunnan eläinsuojeluryhmässä. Arvelinkin, että tämä asia on varmasti heillä jo ollut puheissa ja mietinnässä, mitä tässä nyt voisi tehdä. Ja kuten olikin ollut ja Leena yhdessä Perussuomalaisten kansanedustajakolleegoiden Kike Elomaan ja Mari Rantasen kanssa on julkaissut tiedotteen, jossa vaaditaan toimenpiteitä asiaan hallitukselta. Voit lukea siitä koosteen tästä. 

Kyllä, osaan odottaa palautetta missä minulle sanotaan, että "miksi vanhuksia ei auteta, miksi ei auteta sitä ja tätä ja tuota, miksi koirat nyt tässä nousee esiin, Perussuomalaiset on sitä tätä tota". Jos haluat auttaa mitä tahansa kohdetta, niin älä dissaa muita joiden fokus on muualla. Älä myöskään lähde dissaamaan puoluetta joka on kanssasi samaa mieltä jostain, vaikka muuten olisit puolueen kannoista eri linjalla. Hehkuta sitä, että hienoa kun otatte asian esiin! Ja ole yhteydessä sinne oman puolueesi voimahahmoihin ja päättäjiin pyytäen, että liittykää tähän rintamaan! Siksi kai me äänestämme, että meillä on mahdollisuus vaikutttaa äänestämiemme ihmisten kautta? Nämä koirat sekä Lapin yrittäjät tarvitsevat nyt apua. Sinä voit siihen vaikuttaa, että he sitä saavat. 

(Muokkaus 19.9 - myös Helsingin eläinsuojeluyhdistys Hesy on lähestynyt hallitusta pyytäen toimenpiteitä. Lue se tästä. )

torstai 17. syyskuuta 2020

Avoin kirje Manniselle

 Hei Manninen,

olet joutunut melkoisen myrskyn keskelle. Ja ihan hyvästä syystä. Myrskyyn olet suhtautunut useiden nauruhymiöiden siivittämien postauksien kera. Tottakai tiedät paremmin ihan vain siksi, että olet julkisuuden henkilö. Sehän tuo ihan kylkiäisenä mukanaan asiantuntemuksen ihan kaikilta aloilta. Ihan kuin esim Johanna Tukiainenkin tietää kaiken koronasta, koska jos olet saanut olla julkisuudessa - olet asiantuntija ihan kaikessa. Onneksi meidän presidenttipari kuitenkin omaa päässään järkeä. Heidän päätös olla näyttämättä Lennu-koiraa julkisuudessa enää ja herääminen näiden rotujen terveydelliseen tilanteeseen oli upea veto. Kuuntelivat ja ymmärsivät asiantuntijoita. Koskaan ei ole liian myöhäistä myöntää, että taustatyöt oli jäänyt tekemättä mutta nyt korjataan tilanne.

Sinä Aki et ole tähän kyennyt. Sinä vähättelet asiantuntijoiden tietämystä ja kokemusta. Ihmisten, ketkä ovat perehtyneet koirien käytökseen, elekieleen ja siihen, miten koiria kohdellaan. Vastaat nauruhymiöillä koska tiedät paremmin. Kysyn - että mihin perustat tietämyksesi? Et ainakaan siihen, mitä tutkimukset kertoo ja mikä on lajituntemuksesi koirista. Jos niihin perustaisit osaamisesi, et julkaisisi videoita missä retuutat koiraasi. Etkä todellakaan sanoisi sanaakaan mistään dominanssista tai liputtaisi PeVi-koulutuksen puolesta. Tietäisit myös sen, että dominanssiteoria koirien koulutuksessa on jopa sen koulutussuunnan kehittäjän puolesta heitetty romukoppaan, koska se on todettu vääräksi ja vahingolliseksi. 

Koirasi käytöksestä julkaisemillasi videoilla näkee maallikkokin paljon. Minulla ei ole koirien käyttäytymistieteen tai koulutuksen tutkintoa, mutta pitkään koirien kanssa eläneenä ymmärrän signaalit. Onneksi myös lähipiirissä on näitä koulutettuja asiantuntijoita, jotka ovat auttaneet minua ymmärtämään asioita paremmin. Ja koiria.  Näitä signaaleja ei ne nauruhymiöt muuta ja tietäisit itsekin sen, jos vähän perehtyisit. Sinulla on voimakas koira joka yrittää sinulle kertoa huulien lipomisella ja pään pois kääntämisellä että "tunnen itseni epämukavaksi, älä tee noin". Seuraava varoitusmerkki on murina. PeVi mukaan varmaan tässä vaiheessa alistat koiran koska luulet, että koira dominoi. Jos tietäisit yhtään mitään koirista, niin et tekisi. Koira kommunikoi ja koittaa kertoa sinulle, että haluaa tilaa. Väkivalta ja alistaminen ei ole vastaus. Kun ahdistat koiraa ahtaammalle etkä ymmärrä sen signaaleja - kohta se puree. Opiskele nyt edes perusteet - muutama linkki sinulle alla mistä voit aloittaa. Ihan koira-alan asiantuntijoilta. Hurjemmaksi asian vielä tekee, että Mannisten lapselle ei ole selkeästi opetettu, kuinka koiraa kohdellaan.

On järkyttävää todeta, että ihmisiä löytyy edelleen -ketkä elävät jossain pimeällä ajalla vanhoihin uskomuuksiin nojaten mitä on vääriksi ja vahingollisiksi todettu. Niin sielä samalla ajalla, missä homoseksuaalisuus oli rikos ja missä lapsia pidettiin koulussa ojennuksessa nöyryyttämällä julkisesti ja iskemällä karttakepillä sormille. Manniset elää 60-lukua koiransa kohtelun kanssa, ei voi muuta kuin toivoa - että nykyaika tavoittaa heidätkin. 

Muutama eläinlääkärien ja koirien käyttäymistieteen asiantuntijoiden ja aiheeseen perehtyneiden ulostuloja aiheesta - tosin varmaan Aki tietää paremmin koska on telkkarissa - näitähän löytyy vaikka kuinka.... Tässä vain muutama. Faktoja. Ehkä Mannisten perheessä myös jossain vaiheessa osataan ottaa opiksi ja ymmärretään mikä on oikein - ja mikä ei. Toivoa voi.

Poliisikoiratkin koulutetaan nykyään positiivisesti

Debunking Dominance

Uusi näkökulma johtajuuteen

Debunking alphadog theory


Kennelliitto-kurittaminen ei ole ratkaisu

Koirat eivät yritä dominoida ihmistä

Eleet, jotka kaikkien koiranomistajien tulisi tunnistaa

Kovat otteet koirille kuin bensaa liekkeihin

Kuinka ohjata lasta koiran käsittelyyn




Kuvassa pelokas koira ja omistaja, joka puhuu ihan väärää tietoa ja ei ymmärrä koiran eleitä tai käyttäytymistä miten koira oppii tai miten koiraa koulutetaan. (screen shot Mannisen julkisesta Instagramista)


(Muokkaus tunti julkaisun jälkeen https://www.satakunnankansa.fi/a/13965187
Jep. Mitenhän tälläinen sattui?Kyseinen koira on jo purrut Mannista. En ihmettele )



perjantai 14. elokuuta 2020

Hyviä uutisia pääkaupunkiseudun löytöeläimille

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry tiedotti tänään, että heidät on valittu 1.10.2020 alkaen pääkaupunkiseudun löytöeläintoiminnan hoitajaksi. Toiminta jatkuu nykyisessä paikassa Viikin löytöeläintalolla. Viimeiset vuodet löytöeläintoiminnasta on vastannut Kuhmoon rekisteröity yritys Kiantime's Oy.

Rahallinen voitto - vai voitto eläimille

Uutinen lämmittää mieltä. Oma mielipiteeni on, että vaikka löytöeläintoiminta on asia mikä kuntien tulee tarjota, siinä pitäisi olla läsnä myös eläinsuojelullinen näkökulma. Nythän näin pääkaupunkiseudulla ei ole ollut. Löytöeläintoimintaa pyörittänyt Kiantime's Oy on liikeyritys mikä onkin näkynyt heidän toiminnassaan vahvasti. Osakeyhtiön kuten Kiantime's Oy myöskin on perimmäinen tarkoitus on tuottaa voittoa ja ihan hyvin heillä on tämä toteutunut. Vuoden 2019 tilinpäätöksen mukaan viivan alle jäi tulosta 87000 euroa. Oudoksun sitä, että löytöeläintalon sivuilla kerrotaan, että heidän toimintaansa voi tukea tuomalla eläimille ruokaa, leluja yms. Luulisi, että liikeyrityksellä joka tekee messevät voitot olisi mahdollista hankkia sitä ruokaa ihan rahalla sen sijaan, että vedotaan eläinten ystävien auttamishaluun löytöeläimille. Kun toimintaa pyörittää aatteellinen yhdistys kuten HESY on, se toiminnan kärki on muualla kuin voitoissa osakkeenomistajille - se on eläinten hyvinvoinnissa. 

Kesäkuun alussa satuin tutkimaan Kiantime's Oy:n toimintaa hieman. Tutkimisvimma sai kipinän kun huomasin heidän sivuillaan pari pientä koiraa etsimässä koteja. Koirista pyydettiin luovutusmaksuna 1000 euroa per koira. Samaan aikaan heidän sivuillaan oli etsimässä kissoja, joista luovutusmaksu oli 40 euroa. Eläinten hinnoittelu on ollut vähintäänkin kirjavaa ja vaikuttanut siltä, että halavalla etiäpäin nämä peruskissat mutta pikkukoirista otetaan mitä irti lähtee. Pärstäkerroin hinnoittelu siis eläimestä riippuen. Hinnoittelun perusteita ei ole missään. Mielenkiintoa herätti myös, minkä takia eläimiä ei lähtökohtaisesti steriloida/kastroida ennen uuteen kotiin luovutusta. Olin tuolloin aikeissa kirjoittaa aiheesta blogia ja lähestyin heitä sähköpostitse. Esitin heille seuraavat kysymykset mihin sain vastauksen, etteivät halua olla mukana tälläisessä. 

- kun eläin adoptoidaan Viikin löytöeläintalosta, mitä terveyteen liittyviä toimenpiteitä eläimelle tehdään? (rokotukset, sterilointi/kastraatio, madotukset yms)
- jos eläimiä ei steriloida/kastroida niin miksi ei?
- sivuillanne on tällä hetkellä etsimässä kotia pari pientä koiraa joiden luovutushinta on 1000eur/koira. Sivuillanne etsii kotia kaksi kissaa, joista toinen luovutetaan hintaan 40eur ja toinen 50eur. Mihin perustuu eläinten luovutushinta?
- kuinka teiltä adoptoitujen eläinten elämää seurataan uuteen kotiin siirtymisen jälkeen?

Mutta kuten otsikossakin lukee, toiminnan siirtyminen HESYn hoitoon on erittäin hyvä uutinen. HESY on jo nykyisellään ottanut Viikistä hoiviinsa eläimiä ja etsinyt niille uusia koteja. Viikissähän nykyisellään ei ole pitkän haluttu pitää eläimiä, ketä koti ei ole takaisin hakenut. 

Kärkenä eläinsuojelu, ei voitto

Kodittomien löytöeläinten uudelleen sijoittaminen on tarkkaa puuhaa. HESY hallitsee tämän, ovathan he sijoittaneet toimintansa aikana varmasti tuhansia eläimiä. Kotiehdokkaisiin perehdytään. HESYn sivuilta löytyy selkeät infot eläimen adoptioista, luovutettavien eläinten hinnat ja sopimukset aiheeseen liittyen. Kuten jokainen vastuullinen löytöeläinten kanssa työskentelevä yhdistys niin myös HESY sitouttaa uudet kodit siihen, ettei eläintä anneta eteenpäin ilman yhdistyksen suostumusta ja yhdistyksellä on oikeus seurata eläimen elämää kotiuduttua. Tämä on hyvin tärkeä asia, sillä kotiutuvan eläimen kanssa saattaa tulla haasteita joten on hyvä että taustalta löytyy tukea. 

Sitten tärkeimpään. Kuten HESY tiedotteessaan kertoo, eläimet luovutetaan uusiin koteihin steriloituna/kastroituna, rokotettuina, madotettuna ja tunnusmerkittynä. Juurikin näin. Suomessakin on valtava ongelma kodittomien kissojen ja kissapopulaatioiden kanssa. Myös koiria pentutehtaillaan. Kun eläin on tunnusmerkitty ja karkaa - sen omistaja löydetään sirun perusteella. Kun eläin on steriloitu, ei pääse syntymään ei-toivottuja pentueita eikä kukaan pääse tekemään eläimellä rahaa tuottaen maailmaan lisää kissoja ja koiria. Kodittomia kun on maailma pullollaan. Eläinten tunnusmerkintä ja steriloiminen ovat kestävän eläinsuojelutyön kulmakivet. Kulujahan näistä toimenpiteistä tulee löytöeläintoimintaa pyörittävälle taholle todella paljon. Tässä se ero juuri onkin - pyörittääkö toimintaa liikeyritys vai eläinsuojeluyhdistys. Eläinsuojelun näkökulmasta pitkällä tähtäimellä ja eläinten hyvinvoinnin kannalta ei tarvitse arpoa voittajaa. 

On ollut hienoa seurata HESYn uutta nousua viime vuodet. Yhdistys on uuden hallituksen ansiosta noussut aivan uudelle tasolle toiminnassaan. Uusi eläinsuojelukeskus avattiin hiljattain ja nyt toiminta laajenee pääkaupunkiseudun löytöeläintoiminnan hoitajaksi kärjellä, jossa eläimet ovat se ykkösasia. Taputuksia!