perjantai 27. toukokuuta 2022

Osa 2

Tuossa noin viikko sitten kirjoitin blogissani kuinka tärkeää on koiraa adoptoidessa varmistua, että tuoja on vastuullinen. Voit lukea tuon kirjoituksen täältä. Tuohon kirjoitukseen oli vinha perä ja motivaattori. Toiminta mikä ei ole vastuullista ja ok - sekä tietenkin tuoda julki asioita rescuetoiminnassa missä siinäkin pyörii jos jonkinmoista suharia. Koskaan ei voi muistuttaa liikaa siitä, että olkaa ihmiset tarkkoina. Kyseinen toimija keneen viittasin edellisessä kirjoituksessa on Rescue Rientola. Pääset heidän FB sivuilleen tästä. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, tämän tahon toiminta on herättänyt paljon kysymyksiä ja epäilyjä. 

Keskustelin eilen henkilön kanssa, jolle oli tullut koira heidän kauttaan. Sydämestä ottaa vieläkin. Koiraa kaupattiin heille Torissa, minibretoni. No tälläistä rotuahan ei edes ole. Koira maksoi 1400 euroa. Pentu menehtyi muutama päivä sen jälkeen kun hänet oli tuotu. Eläinlääkärin kulut epätoivoisista yrityksistä pelastaa koiran henki lähentelee paria tonnia. Koiran omistajan mandaatilla lähestyin Rientolan vetäjää. Screen shotit kertoo karunta kuvaa siitä, millainen tämä toimija on. Koiran omistajalle asia on ollut hyvin raskas. Tottakai. Ja iso menetys taloudellisesti. Ennen yhteydenottoani Rientolaan he olivat tarjonneet korvaukseksi uutta pentua. Varmasti ymmärrätte kaikki, ettei se nyt omistajalle sopinut. Mutta siirrytääs screen shotteihin ja tapaan, miten Rientolan vetäjä kommunikoi. Rientolaan toimintaan nyt kun olen hieman perehtynyt, tämä tapa toimia on heille arkipäivää. Ja tietenkin se, että blokataan lopulta. Vastaavia uhkauksia ovat monet muutkin saaneet osakseen - kuten myös blokkaamista ja moderointia. Rientolan FB sivuilta deletoidaan kommentit, missä kysellään liikaa. Ja mitä tulee tämän koiran tilanteeseen, omistaja tekee rikosilmoituksen sekä AVI ja Ruokavirasto ovat tietoisia. Klikkaa kuvaa niin aukeaa isompana.



Kaikki kunnossa mutta omistajan vika kun ei ottanut vakuutusta? Woot?

Mielipaha mainittu.

Bloggarin vikaa kaikki! Ja pieni uhkaus kylkeen. 

Siis häh? Yksityinen eläinsuojelutoimija mikä kauppaa pentuja? Woooot?

                                  Huono tuuri koiralla. Ja omistajan vika. Ikäviä käänteitä. 


                          Oli pakko käydä vessassa välillä. Tämä ei Rientolan mielestä ok.


 
No mitäs mieltä lukijani olette tästä? Peukku ylös vai alas huomiohuoralle?


Olen blokattu. Tähän päättyi keskustelu. Jään odottamaan tuomiotani. 

Missään nimessähän tälläinen keskustelutapa ei ole ok. Eikä tapa toimia. Jään odottamaan innolla poliisin soittoa kiristyksestä tms mistä hän nyt onkaan keksinyt poliisia kuormittaa. Julkista toimijaa saa aina kritisoida sekä epäkohtia nostaa esiin. Fakta. Rescue Rientola kokee nyt elinkeinonsa olevan uhattuna blogini vuoksi. Rescue, eläinsuojelu ja elinkeino ei minun sanavarastossani kuitenkaan ihan samaan lauseeseen mahdu. Puhumme Rientolan kanssa selkeästi eri kieltä. Jos haluatte keskustella turvallisessa ympäristössä kokemuksistanne - tervetuloa blogini Facebook sivuille. Voitte myös sitä kautta laittaa yksityisviestiä. Paljonhan jo yhteydenottoja ja kokemuksia on kertynyt ensimmäisen aiheeseen liittyvän kirjoituksen jälkeen. Ikävää mutta upeaa, että ihmiset uskaltavat puhua vaikka kuinka uhkaillaan. 

Rientolan kehoituksista huolimatta en nyt Tenoja ostanut. Menen pissalla ihan tuonne vessaan taas. Sielä voi lukea vaikka ko toimijan aikaisemmista edesottamuksista vaikka täältä https://vasenkaista.fi/2019/08/perustettiinko-lapsiperheita-auttava-yhdistys-pelastamaan-pieleen-mennytta-yritystoimintaa/.

                                                   Mikään ei voita pientä uhakilua viestinnässä!

Update 30.05.2022 - Rescue Rientola on vaihtanut nimensä Facebookissa. Nykyään löytyy nimellä Rennot rescuekoirat ja kodinvaihtajat. Samalla on osoite vaihtunut Vantaalle. Myös sähköposti vaihtunut, ilmaisessa Gmail-maailmassa tosin edelleen pyöritään.

lauantai 21. toukokuuta 2022

Adoptoi, älä osta - mutta mieti mistä

Korona-aika on synnyttänyt koiraboomin, tästä olemme kaikki saaneet lukea kerran jos toisenkin eri medioista. Kotona kökkivät ihmiset ovat halunneet elämäänsä jotain uutta ja koirakauppa on käynyt kuumana. Tämä on näkynyt myös rescuetoiminnassa niin, että kentälle on putkahtanut uusia toimijoita. Valitettavasti kaikkien toimijoiden toiminta ei ole sitä, mitä rescuetoiminnan pitäisi olla eikä toiminnassa mennä koiran etu edellä. 

Pippa, adoptoitu 2011. Tähtenä taivaalla. (Espanjan Koirat ry)

Tässä kevään aikana on erityisesti huomiota kiinnittänyt uusi taho, joka trokaa koiria Espanjasta. Facebook sivuillaan puhuvat tekevänsä eläinsuojelutyötä ja tekevänsä rescuetoimintaa. Tuotavat koirat on pääasiassa pienehköjä sillä niille varsinkin koronamaailmassa löytyy ottajaa. Taho ei ole rekisteröitynyt yhdistys. Sokerina pohjalla - sama taho kauppaa kalliilla hinnalla pieniä pentuja Espanjasta Torissa kovalla yli tuhannen euron hinnalla. Nämä koirat ovat myös koiratarhoilta peräisin, tosin Torin myynti-ilmoituksissa ei tätä mainita. Torin ja Facebookin ilmoittelua ei välttämättä heti oivalla olevan samasta tahosta lähtöisin, mutta pienellä tarkastelulla ja googletuksella asia selviää melko nopeasti. Moni rescuetoimintaan perehtynyt onkin kiinnittänyt huolestuneena huomionsa tähän. Torista ilmoitukset ovat jo poistuneet monen ilmiannettua epämääräisen koirakaupan. Kaikki mitä kutsutaan rescuetoiminnaksi ei välttämättä ole kuitenkaan vastuullista eläinsuojelutoimintaa missä kärkenä on koirien auttaminen yksilötasolla ja kokonaistilanteen parantaminen lähtömaassa. 

Jimi, adoptoitu 2011. Musti, adoptoitu 2014. (Espanjan Koirat ry)

Ei tuosta sen enempää vaikka ko tahon toiminnassa on paljon muitakin asioita, mitkä herättää huolta kun asiaa tarkastelee vastuullisen rescuetoiminnan näkökulmasta. Olen samasta asiasta kirjoitellut blogissani aiemminkin. Nimittäin siitä, että ole tarkkana mistä koiran adoptoit. Yli kymmenen vuotta rescuetoiminnassa mukana olleena, useita rescueita omistaneena ja toimintaa seuranneena uskallankin heittää taas eetteriin muutamia neuvoja ja vinkkejä siitä, mistä tunnistat vastuullisen rescuetoimijan sekä millaista toimijaa kannattaa välttää. Kun olet koiraa adoptoimassa, on sinulla myös valtava vastuu siitä että et tue toimintaa missä kärkenä ei ole koiran etu. Rescuetoiminta on herättänyt paljon kritiikkiä siitä lähtien kun sitä on ollut. On äärimmäisen tärkeää, että koiraa adoptoidessa koti varmistuu siitä, että koiran tuova taho on vastuullinen kaikilla tavoin. Älä epäröi kysyä ja kyseenalaistaa. Vastuullinen ja rehellinen toimija ei siitä hermostu mikäli esität tiukkojakin kysymyksiä heidän toimintaansa liittyen.

  • Onko toiminta avointa?
  • Onko toimijalla selkeät nettisivut (ei ainoastaan Facebook) - mistä löydät näppärästi kaiken tiedon koskien adoptiota, toimintaa, rahaliikennettä, ketä henkilöitä toiminnassa on yms yms. 
  • Esitelläänkö yhteistyökumppanit ja koiratarhat sekä heidän toimintaansa lähtömaassa?
  • Onko yhdistys rekisteröity? Täyttyykö tuonneissa Ruokaviraston määräykset eläinten tuonnille? Jos taho kerää rahaa, kummikoiramaksuja yms - löytyykö tiedot rahankeräysluvista?
  • Löydätkö helposti tiedot koskien koirien terveyteen liittyvistä asioista, lähtömaan eläintautitilanteesta sekä koirille tehtävistä terveyteen liittyvistä toimenpiteistä ennen tuontia? Kerrotaanko, että koirilla saattaa myös myöhemmin esiintyä sairauksia mihin tulee varautua? Elävästä olennosta kun kyse on, terveystakuita ei voi antaa. Esimerkiksi leishmania voi itää useita vuosia negatiivisista testituloksista huolimatta. Onko lähtömaassa esiintyvistä taudeista kerrottu kattavasti ja käydäänkö näitä asioita läpi myös adoptioprosessin edetessä - useasti?
  • Mitä adoptio maksaa - onko tämä esitetty selkeästi sekä se, mihin koirista maksettava kulukorvaus menee?
  • Millaista on koirien markkinointi? Onko se sitä, että kerrotaan kurjia kohtaloita sääliin vedoten ihanista pikkukoirista joille äkkiä tarvitaan koti? Vai onko se rehellistä ja avointa nostaen myös esiin mahdolliset ongelmat mitä saattaa tulla eteen?
  • Millaista on kommunikointi? Onko se asiallista ja ammattimaista?
  • Mitä toimija tekee muuta - millaista toimintaa harjoitetaan kohdemaassa koirien kokonaisvaltaisen tilanteen parantamiseksi?
  • Millainen on adoptioprosessi? Kuinka tarkasti kartoitetaan, onko kysymäsi koira ja tarjoamasi koti varmasti paras mahdollinen match? Tarkoitushan on löytää koiralle paras mahdollinen koti. Siksi ei kannata kavahtaa tarkkaa syynäystä lomakkeiden ja haastatteluiden muodossa. Toki, tiedustelut taloudellisesta tilanteesta, työstä, asuinoloista, perheestä, koirakokemuksesta ja elämästä yleensä voivat tuntua hieman tungettelevilta. Korostan kuitenkin, että tässä haetaan koiralle mahdollisimman hyvää kotia ja koitetaan saada tarkka kuva siitä. Mikäli koiran saaminen on hyvin helppo homma ilman kattavaa kartoitusta voi olla varma, että kyse ei ole vastuullisesta toimijasta. Tiukillakin kysymyksillä ja haastatteluilla on myös tarkoitus myös saada uusi koti miettimään kunnolla omia resurssejaan rescuen hankintaan. Ei riitä, että haluan koiran ja tämä on söpö. Rescuen hankinta on pitkä sitoumus mikä vaatii aikaa, rahaa ja sitoutumista vuosiksi eteenpäin.
  • Kerrotaanko sinulle kattavasti, että elämä ei ole rescuen kanssa kuin suoraan Lassie leffoista - vaan että ongelmia voi tulla sekä koiran kotiutuminen voi olla pitkä prosessi? Sisäsiisteys, eroahdistus, arkuus, kova saalisvietti? Onhan noita. Millaista apua ja neuvoa tuoja tarjoaa sinulle jos kohtaat ongelmia? Oletko valmis taas raottamaan kukkaroasi jos tarvitset apua koiran kanssa kouluttajalta? Niin surullista kuin se onkin, niin rescueita palautuu yhdistyksille hyvin nopeasti ja pienistä syistä adoption jälkeen vaikka kuinka ollaan sitoutumista vakuutettu. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää tarkkaan pohtia ennakkoon, kuinka valmis sitä oikeasti on. Ja myös siksi on äärimmäisen tärkeää, että adoptioprosessin aikana tästä puhutaan useasti. 
Arttu, adoptoitu 2011. Tähtenä taivaalla. (Espanjan Koirat ry)
  • Mitäs sitten jos syystä tai toisesta tulee tilanne, että joudutkin luopumaan koirasta? Onko tuoja tukena tässäkin vai jätetäänkö sinut yksin tilanteen kanssa? Vastuullinen taho ei koskaan jätä omistajaa yksin, vaan hoitaa koiran uuden kodin etsimisen. 
  • Rescuetaustaisista koirista ei aina saa selville, että mitähän rotuja näissä mahtaa olla. Mutta toki onhan niitäkin joissa rotuperimä on hyvin selvä. Espanjassa esimerkiksi on paljon kodittomia galgoja, podencoja ja bodequeroja. Jos koiran rotuperimä on suhteellisen selvä - käydäänkö kanssasi tarkasti läpi millaisia ne rodut yleensä ovat ja millaisen kodin tarvitsevat?
  • Muistakaa myös, että meillä on käytössämme vallan loistava työkalu tiedon etsimiseen. Google ja internet. Googlettakaa sitä toimijaa ja siinä toimivia henkilöitä. Tutkikaa tuojan historiaa. Opiskelkaa rescuetoimintaa ja rescuekoirien kanssa elämistä. 
Listaahan nyt olisi voinut jatkaa vielä useammalla kymmenellä palluralla. Rescuekoiran hankinta on iso päätös jota tulee pohtia kauan, hartaasti ja perehtyen. Yhtä tärkeää on se, että teet sen hankinnan toimijan kautta mikä on vastuullinen kaikilla tavoin. Toivottavasti näistä palluroista on hyötyä sinulle, joka adoptiota harkitset varsinkin ensikertalaisena. It is a jungle out there.




Otto, adoptoitu 2020. (Rescueyhdistys Kulkurit ry)



keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Yli kuuden vuoden loppumaton piina

En tiedä, onko tätä asiaa viisasta avata. Toisaalta tiedän, etten varmasti ole yksin asian kanssa ja haluan avata hieman tuntemuksiani. Olen ollut vuodesta 2016 asti nettihäiriköinnin uhri. Alustus asiaan on pitkä. Kuinka osaisinkaan kertoa kaiken sen ahdistuksen, mitä kyseinen henkilö on aiheuttanut? Ei vain minulle, koska en ole ainoa uhri. 

Tapasin rescuetyön tiimoilta vuonna 2012 tai 2013 henkilön, jolle luovutin koiran kotihoitoon. En muista miltä hän näyttää. Tapaaminen meni hienosti ja yhteydenpito oli sujuvaa. Tuon tapaamisen jälkeen olen kerran hänen kanssaan puhelimessa puhunut ja viestinyt Facebookissa. Kutsutaan häntä nyt vaikka nimellä Nokkonen. Mielestäni ihan mukava ihminen oli. Kunnes kaikki muuttui. Hän kertoi minulle jo silloin avoimesti, kuinka hänellä oli hieman kärhämää erään rescuetoimijan kanssa. Valitettavasti tuolloin hieman typeränä uskoin häntä, enkä ehkä perehtynyt asioihin kuten pitäisi. Asioissa on kuitenkin aina kaksi puolta. Kärhämä näiden välillä johti siihen, että Nokkonen tuomittiin lähestymiskieltoon. Eikä ollut viimeinen kerta. Nokkosen ja minun välirikko tapahtui vuonna 2016. Pian tämän jälkeen huomasin olevani samassa tilanteessa kuin moni muukin Nokkosen kohdannut - jatkuvan häiriköinnin ja vainoamisen uhri. Olen lukemattomia keskusteluja käynyt hänen muiden uhrien kanssa. Kaava on kaikissa sama - kukaan ei Nokkosta oikein tunne, kaikilla on joku kontakti eläinsuojelutyöhön ja kaikki ovat joutuneet Nokkosen uhriksi ihan jonkun Facebook keskustelun myötä, missä ollaan oltu eri linjoilla jostain asiasta. Nokkonen saa jostain kipinän jotain kohtaan ja vyöryy päälle kuin pahin ukkosmyrsky. Viestiä lappaa joka suunnasta. Blokkaat ja pian viestiboxissasi on viesti Nokkosen uudelta feikkiprofiililta. Tulee viestiä puhelimeen, tulee meiliä. Nokkonen kirjoittelee sinusta eri FB palstoille. Lähestyy tuttaviasi sosiaalisessa mediassa haukkuen sinua tai yrittäen onkia sinusta jotain tietoa. Minäkin jouduin lopulta hakemaan häntä vastaan lähestymiskieltoa. Hän sitäkin rikkoi - ja asiasta on käräjät tulossa. Luulin, että lähestymiskielto olisi auttanut. Ei auttanut. Nyt lähestymiskielto on jo päättynyt ja kuten pelkäsin, Nokkonen on palannut.

Millaista se häirintä sitten on ollut?

Korostan vielä, että ko ihminen ei ole koskaan tavannut perhettäni, koiriani eikä tiedä minusta juurikaan mitään. Tekisi mieleni julkaista edes osia hänen viesteistään. Kaikki ovat tallessa ja niiden perusteella se lähestymiskieltokin hänelle tuli. Ne on kamalaa luettavaa. Voin vain ihmetellä, mikä saa ihmisen tekemään tälläistä? Hän on haukkunut lapsiani, ystäviäni. Kirjoittanut kuinka makaan pomoni kanssa enkä tiedä kuka lasteni isä on. Hän on kirjoittanut minulle että olen hullu ja sairas. Hän on kirjoitellut omansa ja feikkitilien kautta eri keskusteluihin, kuinka tuntee minut hyvin, on ystäväni ja olen sairas ja hullu ihminen joka ei huolehdi lapsistaan ja vien koiria huvikseen piikille. Ja uskokaa tai älkää, nämä ovat vain se pintaraapaisu. Muut ketä Nokkonen on vainonnut, ovat joutuneet vielä pahempaan myllytykseen. Hän on syytellyt heitä rikoksista, pedofiliasta. Viestinyt uhriensa työpaikoille ja häirinnyt heidän lapsiaan. Syytellyt vaikka mistä keksityistä asioista. Tehnyt lastensuojeluun perättömiä ilmoituksia. Välillä toki hänen viestiensä sävy minulle on muuttunut - yht äkkiä olenkin saanut meilin missä on kuva hänen lapsensa koulutodistuksesta ja kertoo, kuinka hyvin lapsi pärjää koulussa. Ihan kuin hyvälle ystävälle kirjoittaisi.  Seuraavassa hetkessä hän haukkuu asuinpaikkani ja kertoo, kuinka hänellä on hyvä sukujuuret, töissä ei tarvitse käydä koska puolisolla on hyvät tulot ja heillä on ennakkoperintönä arvoasunto. Sitten tulee kuva koirasta joka on saanut pentuja ja kysyy, mennäänkö kaljalle. Seuraavassa viestissä haukkuu ystäviäni ja minua hulluiksi. Niin, ja onhan hän myös kertonut ettei aio mitään sakkoja maksaa tai korvauksia ihmisille ketä on ennen vainonnut ja saanut tuomion - koska mehän olemme kusipäitä kaikki ja vainoamme häntä. Kymmeniä ja kymmeniä viestejä. Sinnikkäästi yritin aina välillä vastata, että voitko lopettaa. Ei auttanut. 

Miten reagoin?

Onneksi minulla on ystäviä, kenen kanssa olen voinut asiasta puhua. Valitettavasti osa heistä on myös joutuneet Nokkosen uhriksi. Tavallaan sanon, että onneksi on vertaistukea ollut - mutta onhan se kurja, että meitä on niin monta. Kukaan ei ansaitse tälläistä. Olin ensimmäisen kerran yhteydessä poliisiin jo vuonna 2016. Sain heiltä ohjeet, kuinka toimia - koittaa blokata joka paikasta ja tehdä selväksi, että et halua yhteydenottoja. Näin toimin - mutta kuten kaikki tiedämme, on aika helppo tekaista uusia meiliosoitteita ja someprofiileja. Pakoon et pääse. Vuonna 2020 tein, mitä poliisi ja ystäväni olivat kehoittaneet. Laitoin lähestymiskiellon vetämään. Nokkonen ei oikeuden istuntoon tullut - hän oli lähettänyt kyllä sinne vastineen missä syytti minua vainoamisesta. Faktat luonnollisesti puhuivat puolestaan kun oikeus kävi läpi näitä lukemattomia viestejä minulle. Olivathan tietoisia tietenkin, että minä en todellakaan ollut ensimmäinen joka Nokkosta vastaan joutui apua hakemaan. Ensimmäistä kertaa tuolloin astelin käräjäsaliin - mutta en viimeistä. Nokkosen ansiota tämäkin. 

Nokkosen vainoaminen on ehkä saavuttanut sen, mitä hän halusikin. Ahdistusta. En vain jaksa ymmärtää, miksi joku toimii näin. Hän on saanut aikaan sisälläni myös pelon ja olen joutunut puhumaan asiasta ihmisille, ketä en haluaisi tälläiseen sotkea. Nokkonen on häiritessään muita uhrejaan ollut yhteydessä heidän työpaikoilleen ja läheisiinsä. Jopa lapsiin. On ollut hyvin hankalaa omille lapsille ja työtovereille kertoa, että minulla on tälläinen tilanne; älkää ihmetelkö jos joku outo tyyppi laittelee erikoisia viestejä. 

Mitä seuraavaksi?

Nokkonen rikkoi lähestymiskieltoa ja asiasta on oikeudenkäynti myöhemmin tänä vuonna. Luulin ja toivoin, että en enää kuule hänestä. Olin väärässä. Sain viestejä taas, jossa hän kertoo että minä tuhlaan veronmaksajien rahoja, kuinka hän nauraa minun yksinkertaisuudelle ja kuinka pahantahtoinen ihminen olen ja minun tulisi lopettaa hänelle viestittely ja hänen somelynkkaaminen yhdessä muiden määkivien ihmisten kanssa. Jep. Ihminen joka on useasti tuomittu lähestymiskieltoon ja sitä rikkonut sekä kertonut kuinka hän ei kusipäille sakkoja ja korvauksia maksa - syyttää uhriaan siitä, että ilmoittaa lähestymiskiellon rikkomisesta poliisille. Hän myös uhmakkaaseen tapaansa ilmoitti, että hän ei sinne oikeudenkäyntiin ole tulossa. Minä menen, tietenkin kun näin käsketään. Heillä on jälleen pöydällä yksinkertainen fakta - kirjalliset todisteet lähestymiskiellon rikkomisesta. Hän myös kirjoitti, että laittelen hänelle jatkuvasti viestejä ja kirjoittelen hänestä somessa. Näinhän asia ei ole. Olen niin halunnut unohtaa tämän ihmisen ja toivonut, että vihdoin tämä loppuisi. Nyt kirjoitan ja avaudun. Nokkoselle toivon jonkun rakentavamman harrastuksen löytymistä elämään - sellaisen missä ei kiusata eikä päätarkoitus ole tuskan aiheuttaminen muille. Vastaaviin nokkosiin törmänneille toivon jaksamista ja muistutan teitä, että onneksi me emme ole itse nokkosia. Oikeuslaitokselta toivon, että jatkossa meillä olisi väkevämmät kädet ja terävämmät viikatteet, millä nokkoset kitketään pois ja kuinka voimme lopettaa niiden kasvun ja haitanteon. Surullinen ihminen kyllä hän on kun elämässä ei vaikuta olevan muuta, kuin kiusaaminen ja vainoaminen. Sääliksi käy. Toivottavasti hän löytää jotain aurinkoisempaa elämäänsä.


sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Älä oo tyhmä kun koiraa hankit

Olen koskettanut aikaisemmin jo aihetta blogissani täällä.  Eli asiaa, kuinka helposti ihmiset lankeaa huijauksiin. Hei, kirjoitan juuri sinulle joka näit ilmoituksen Facebookissa että ihana koira annetaan uuteen kotiin (tai joku muu eläin) ihan ilmatteeksi. Usein annettava eläin on pentu, tosi söpö, kivoja kuvia, teksti mikä vähän huonolla suomella kirjoitettu ja halutaan antaa ilmaiseksi. Äkkiä. No valitettavasti tähän ihmisiä lankeaa kuten eilen huomasin. Yhdessä kotia etsivien lemmikkien Facebook ryhmässä oli eilen kirjoitus, jossa yksi tälläiseen langennut ihmetteli, miksi hänelle ei koiraa tuotukaan. Ikävää, että ko ryhmän ylläpitäjä poisti keskustelut asiaan liittyen. Onhan nämä tärkeitä asioita tietää, sillä valitettavasti - näihin langetaan. Marian Banas oli etsinyt koiralleen ottajaa jossain Facebook ryhmässä, kunhan maksat nämä kuljetuskulut. Toki kuljetuskulut tulevat puheeksi vasta siinä vaiheessa, kun alat olemattoman koiran kanssa keskustelemaan. Marian Banas oli helppo huomata huijausprofiiliksi heti. Profiili on vasta luotu, sielä ei ole kavereita ja ko tyyppi väittää olevansa Ikean markkinointijohtaja. No ei ole, googlettamisella tämä selviää äkkiä. Itse en alkuperäistä ilmoitusta nähnyt. Ajattelin kuitenkin, että minäpä tarjoan kotia Marian Banaksen koiralle. Keskustelun screenshotit alla. Sanomattakin lienee selvää että Ikean markkinointijohtaja Marian ei enää vastaa viesteihini. 

Siis ihan oikeasti ihmiset. Jos te haluatte koiraa hankkia, niin eikö teillä yhtään soi kellot näiden huijareiden kanssa ja sitten itkette, kun meni rahaa? Olen vihainen teille, jotka olette valmiita ottamaan koiran jonkun hämärän FB ilmoituksen perusteella tietämättä koirasta sen tarkemmin. Siis hei, koira on iso sitoumus vuosiksi eteenpäin. Uutta kotia etsivän koiran pitää ja uuden perheen pitää olla match. Oli kyseessä huijari tai ei. Ettekö te yhtään googleta, halua puhua koiran nykyisen omistajan kanssa tai mitään? Ette ilmeisesti monetkaan teistä, sillä näitä huijareita ei olisi ilman markkinaa heille. Siis ihan oikeasti - jos haluat lemmikkiä hankkia niin otahan nyt itseäsi niskasta kiinni siinä kiimassasi. Kukaan järkevä ihminen ei hanki lemmikkiä muutaman viestin perusteella. Kukaan järkevä taho ei anna eläintään eteenpäin muutaman viestin perusteella. Ihan lähtökohtaisesti. 

Etiäpäin. Eli minä laitoin viestiä tälle Marianille ja kyselin koiraa luettuani Facebookissa, että hän on huijannut muita. Koko keskustelu alla missä tarjoan koiralle kotia. Edelleen en jaksa kuin ihmetellä, että ihmiset lankeaa näihin. Jaksan myös ihmetellä sitä, miten tyhmiä nämä huijarit ovat. Tosin huijattavat ovat tyhmempiä. Huomatkaa, että huijari kysyy nimeäni vaikka chattaan hänen kanssaan. Annan hänelle nimen, mikä on lähellä omaani. Ei tajua. Kotiosoitteekseni minne koira toimitetaan annan Espoon pääpoliisiaseman osoitteen, huijari ei tajua edelleenkään. Ja tsiigatkaa lasku. Petexpress on Marianin mielestä kauheen hyvä firma. Tosin firman laskussa ei ole y-tunnusta eikä sitä löydy yritysrekistereistä. Varoituskelloja joka paikassa mutta silti näihin langetaan, koska se koira on söpö ja mä haluun just nyt koiran. Sitten itku kun oho meni rahat eikä koiraa tullutkaan ovelle. Guess what, ei sitä koiraa koskaan ollutkaan. 

Klikkaa kuvia niin näet ne isompana ja saat selvän, mitä niissä lukee paremmin. 

























Ikea, miksi en löydä Marianin tietoja mistään teidän yritysinfoista? Markkinointijohtaja on kuitenkin aika iso tuoli istua? Ja siis hei, oliko teidän pääkonttori siis Jyväskylässä?







Ja kyllä, ilmoitin asiasta ja feikkiprofiilista joka huijaa ihmisiä Facebookille. Vastaus tässä. 

Jos laskun on allekirjoittanut upseeri, niin pakkohan sen on olla luotettava!

Ja muuten PS. Tämä kuljetusmaksu minkä maksatte olemattomasta koirasta on vain etumaksu. Nyt näillä scammereilla on teidän tiedot! Ja valot voisi olla vähän päällä enemmän myös sielä FB ryhmissä, ketkä julkaisee näitä ilmoituksia kotoa etsivistä koirista. Moderaattorien kai pitäisi olla olemassa juurikin esim näistä syistä mutta jatkuvasti vaan näitä ilmoituksia on. Ihan läpi menee - modet - googlettakaa ny ees vähän. 

perjantai 26. helmikuuta 2021

Pieni poika nurkassa leikkimässä tuskan huudot korvissaan

                                                 Kuva: Oikeutta eläimille

Viikko on ollut monelle koiraihmiselle henkisesti hirveä. Oikeutta Eläimille yksityishenkilön vinkein paljasti julmaa koirien kohtelua suojelukoiratreeneissä. Olette varmasti törmänneet uutisointeihin aiheesta ja lukemattomiin postauksiin sosiaalisessa mediassa. Kansanedustajat ovat ottaneet asiaa työn alle. Muutamassa päivässä asia sai valtavan huomion, kuten kuuluukin. Julki tullut materiaali on hirveää katsottavaa. Olen kovasti koittanut löytää sanaa millä tätä kuvata. Sellaista ei ole. Se on enemmän kuin hirveää ja kammottavaa. 

Olen miettinyt, minkä koen koko asiassa kammottavimpana. Kokonaisuus on järkyttävä, mutta pienet asiat nousevat esiin mitkä todella tuntuvat musertavilta. Videoissa koirien kohtelu on järkyttävää. Pelkästään jo se vitun ja perkeleen jatkuva huutaminen koirille. Ne lyönnit nyrkillä koiran naamaan, potkut kylkeen, repiminen, piikkipannat, sähköttäminen, hapettaminen, koirien paniikinomainen huuto tuskassa. Isolla porukalla revitään koiria joka suuntaan, kehotetaan lyönteihin ja potkuihin, nauretaan päälle. 

Vai onko se järkyttävin asia se, että asiaa kuitenkin vähätellään. Monet lajia harrastavat ovat ihan hiljaa. Ei uskalleta tuomita, mutta vähän kuitenkin vähätellään. Se tietenkin, että kaikki lajin harrastajat ovat nyt suurennuslasin alla on ikävää. Mutta näin se vaan menee. Muistakaapa Lahden dopingkäry vuonna 2001. Koko Suomen hiihtojoukkue oli epäilysten alla. Kuitenkin he, kenellä ei mitään pelättävää ollut pian jatkoivat normaalia elämää. Niin käy myös suojeluskoiraharrastajille ketkä voivat osoittaa, että he eivät ole toimineet näin. Tosin, kun asiaa vähätellään ja peitellään eikä uskalleta tuomita ääneen niin jäähän siitä aika huono maku suuhun myös näistä muista. Oikeutta Eläimille yhdistyksestä ei moni pidä ja se nyt katsotaan tässä sitten olevan joku isokin asia. Salakuvausta on paheksuttu. On väitetty, että videot ja uutisointi on virheitä täynnä. Miten ne videot voivat olla virheitä täynnä - sehän on aivan täyttä tavaraa jokaisen nähtävillä? Asiasta Oikeutta Eläimille yhteyttä ottanut henkilö oli yrittänyt kertoa havainnoistaan sekä valvontaeläinlääkärille joka ei voi toimia ilman todisteita. Saksanpaimenkoiraliitto vastasi, ettei täällä mitään tapahdu. Todisteita hankittiin Oikeutta Eläimille toimesta salakuvaamalla. Miten muuten niitä olisi saatu? Mitä veikkaatte, jos treeniporukoita olisi lähestytty kysyen, että "Moi saanko tulla kuvaamaan kun te hakkaatte ja sähkötätte koiria treeneissä kun tekisin juttua ja sitten tekisin teistä rikosilmoitukset" - mikä olisi ollut vastaus? Tuskimpa vaan että "hei joo mahtavaa tuu, tervetuloa tosi kiva hei". Mitä hemmetin väliä sillä on kuinka, miten ja kenen toimesta tämä kauheus saatiin tietoisuuteen ja nyt alkaa tapahtua. 

Tilannehan elää ja eilen 25.2 Oikeutta Eläimille paljasti lisää. Koirien pahoinpitelyyn ja sen seuraamiseen puuttumatta on ollut osallisena koira-alalla työkseen toimivia, eläinlääkäri, juristi, vapaalla olleita poliiseja sekä suojelukoirakisoissa menestyneitä. Lisää järkytystä. Onneksi sponsorisopimukset alkaa kaikkoamaan ja näiden henkilöiden taustat selviämään. 

                                                    Oikeutta eläimille twiitti 25.2.2021

Ehkä minua kuitenkin järkytti eniten lyhyt hetki julkaistulta videolta. Se jotenkin teki itselleni konkreettiseksi sen asian, miten kokonaisuudeltaan hirveästä asiasta tässä on kyse. En huomannut sitä ensimmäisellä tai toisellakaan katselukerralla. Kun huomasin, jouduin katsomaan useasti. Onko tässä oikeasti sitä, mitä luulen? Kohtauksessa on piikkipannassa revittävänä koira. Sitä revitään useamman ihmisen voimin. Koira huutaa ja ulvoo tuskasta. Taustalla istuu pieni poika, ehkä legoilla leikkien. Antakaa sen upota hetken. Taustalla istuu pieni poika. Ehkä nelivuotinen. Hän koittaa siinä leikkiä legoillaan, vieressä aikuiset kiduttavat koiraa joka huutaa tuskaansa ahdistuneena. Tuo muutamia sekuntteja kestänyt hetki videolta on jäänyt ikuisesti verkkokalvolle, korviin ja mieleen. Millaiset ihmiset tekevät koiralle näin, lapsen ollessa muutaman metrin päässä? Millainen ihminen tuo lapsen tilanteeseen, missä hän joutuu todistamaan eläimen pahoinpitelyä ja ääretöntä hätää? Mukavalla harrastuksellako tätä on lapselle selitetty? Mitä tuon pienen pojan päässä on liikkunut joutuessaan tälläiseen tilanteeseen? Eikö näille ihmisille riitä se, että saavat joukolla pahoinpidellä koiraa - vaan mukaan pitää ottaa vielä pienet lapsetkin? Ehkä pahinta väkivallan normalisointia mitä voi olla.

                         Screenshot Oikeutta Eläimille videosta. Etualalla pahoinpitely, taustalla poika sinisessä takissa                                                                                                                      

Tämä asia on ollut mielessä kyllä hyvin vahvasti viime päivät. Itkettänyt on, raivostuttanut on ja on tuntunut niin helvetin pahalta. Onneksi se on nyt julki ja toivottavasti asiat muuttuu. Niiden täytyy muuttua. Väkivalta ei ole harrastus. Koiran koulutus ei ole väkivaltaa. Kiitos teille ketkä rohkeasti toitte asian esiin. Hävetkää te, ketkä olette asioista tienneet ja vaienneet. Ja palakaa helvetin ikuisessa tulessa jokainen teistä, jotka olette olleet tässä osallisena. Pieneltä pojalta leikkimässä sekä pahoinpidellyiltä koirilta haluan pyytää anteeksi, vaikka omaa osaa eikä arpaa tapahtumiin ole. Olen todella pahoillani, että olette joutuneet kokemaan näitä kauheuksia. Tämä ei ole missään nimessä oikein. 

Taustaa ja linkkejä:

tiistai 2. helmikuuta 2021

Mattovinkki koiraperheeseen

Oletko kaivannut kotiisi mattoa mikä on helppo pitää puhtaana? Mattoa, mikä ei kaipaa sen kummempaa pesua jos koirallasi sattuu vahinko? Onko sinulla pentukoira tai sisäsiistiksi opetteleva joka aiheuttaa harmaita hiuksia kun jatkuvasti saa olla pyykillä tai hirvittää, meneekö matto pilalle? Odotatko kotiisi kodinvaihtajaa tai rescuetaustaista koiraa ja pohdit, voiko mattoja edes lattialla pitää jos se pissaa kaiken alkuunsa? Etsitkö sellaista mattoa minkä kanssa ei tarvitse olla niin justiinsa mutta näyttää kuitenkin kivalta ja kuoseissa löytyy? Jos näin, niin jatka lukemista. Ehkä vinkistäni on hyötyä! 

Muutin lokakuussa uuteen kotiin. Mattoasia mietitytti, sillä olin hetken ehtinyt elää koirattomana edellisten menehdyttyä. Odotimme kuitenkin innokkaasti perheenlisäystä, sillä Otto oli saapumassa meille Romaniasta. Oton ensihetkistä kotona voit lukea täältä. Uuteen kotiin aina kun muuttaa, on kiva hankkia uusia juttuja. Ja kun vanhasta muuttaa, tulee usein tehokkaasti heitettyä vanhaa, kulahtanutta tavaraa pois. Näin kävi minullakin. Matot oli yksi sellainen, mistä hankkiuduin eroon. Muutama kevyt jäi, sellainen mitä on helppo pestä pesukoneella. Uuden kodin ruokailutila mikä on yhdistetty olohuoneeseen jäi kuitenkin matotta. Kyseinen tila meilläkin - kuten varmasti monessa muussakin kodissa on tavallaan kodin keskus ja kyllä se vaan mattoa kovasti kaipasi. 

Mietin siinä aikani, että kannattaako tuohon nyt mitään niin hankkia kun Otto on tulossa. Rescuetaustainen kun hänkin on, niin mitään takeitahan ei ole sisäsiisteydestä tai siitä kauanko sen opetteluun menee. Pentukoirien omistajalla varmaan samat mietteet kun pentua kotiin odotellaan. Mattopyykistä tuskin tykkää kukaan. Sitten silmiini osui mainos vinyylimatosta. Vinyylimatto ei ollut itselleni ollenkaan vieras asia, sillä vielä asuessani aikaisemmin ex-puolisoni kanssa isohkossa ok-talossa ja koiriakin oli viisi, meillä rempattiin talon yleiset alueet vinyylimatolla. Kokonaisten lattiapintojen päällystykseen se oikeasti on tarkoitettukin, siinä missä laminaatti, laatat tai parkettikin. On kestävä ja helposti puhtaana pidettävä sekä mikä parasta, se ei luista koirien tassujen alla. Moni koiran omistaja on kovasti pohtinut esimerkiksi mitä tehdä laminaatille, kun koirat siinä liukastelee. Monelle rescuetaustaisen omistajalle varmasti tuttu asia - koirat eivät ole tottuneet liukkaisiin lattiapintoihin ja niitä kohdatessaan voi kulku olla melkoisen pelottavaa ja haparointia. Ainahan ei ole mahdollisuutta uudistaa koko asunnon lattioita. Laminaattimatosta voi kuitenkin tehdä palasella toimivan ja kivan yksittäisen maton kuten sattumalta huomasin!

Tosiaan Ottoa kotiin odotellessa uudessa kodissani tuijottelin paljasta lattiapintaa miettien, että kyllähän tuohon jotain pitää hankkia. Ajatuksiani lukeva sosiaalisen median markkinointi putkauttaa Facebook feediini mainoksen vinyylimatosta. Siinä se oli. Ajattelin että minä tuosta vieressä olevasta Bauhausista haen sitä parin metrin pätkän olohuoneen matoksi, hinta kokonaiset 29eur. Joten syteen tai saveen - testataan. Onnistunut ostos, oma kuvan mattomme on tätä mallia. Näitä erilaisia kuosejahan on vaikka kuinka, itse tykkään väristä ja kuvioista. Ja ovat aidon näköisiä - aikaisemmassa kodissamme olleita vinyylimatoilla päällystettyjä tiloja yksi jos toinenkin erehtyi luulemaan oikeaksi laataksi ja laminaatiksi. 



Oli onnistunut päätös tuo ostos. Vinyylimatto on kivan tuntuinen jalan alla oli kyse ihmisestä tai koirasta. Koirat ei liukastele. Se näyttää kivalta ja mikä parasta - jos siihen koiralta pääsee pissat tai kakat niin sen kun korjaat pois ja puhdistusaineella pyyhkäiset. Tai mitä tahansa siihen nyt kaatuukin niin ei tarvitse miettiä, että missäs tämän nyt saa pestyä ja kuinka paljon maksaa maton pesu pesulassa. 

Eli ihan vinkkinä tämä vaan! Otto osottautui lähes sisäsiistiksi, pikkuvahinkoja silloin tällöin sinne tänne. Kyseinen vinyylimatto on nyt meidän keittiötilan matto, sillä siellä nyt matot aina saa tahraa ruokaa tehdessä ja kahvia keittäessä. Ei tarvitse kuin pyyhkäistä ja se on siinä. 

perjantai 6. marraskuuta 2020

Ja sitten saapui Otto....

Moi! Oon Otto!


Koronakevät oli raskas meidänkin perheessä. Tosin ei varmasti todellakaan sellainen myllytys mikä monella - mutta paljon se kotiin eristäytyminen pisti miettimään oma elämää. Mäyrä menehtyi äkillisesti ja sitten oli Artun vuoro vanhuuden vaivojen vuoksi lähteä sateenkaarisillalle toukokuussa. Huomasin pian olevani koiraton. Tai ainakin vailla kotosalla asuvaa koiraa, etäkoirat Musti ja Jimpi ovat edelleen vahvasti elämässä mukana. Samahan se ei kuitenkaan ole, kuin jakaa arki joka päivä koiran tai useamman kanssa. Artun menehdyttyä toukokuussa ajattelin, että voisin olla ilman omaa koiraa. Moni muukin asia etätöissä pyöri mielessä. Yksi oli kun koirattomana huomasin ja tajusin senkin että lapseni ovat lähes aikuisia - että tarvitsenko minä enää paritalon puolikasta pihalla? Siitä kypsyi ajatus muuttamisesta. Ja sehän tapahtui; sopiva uusi koti löytyi aika äkkiä ja nyt ollaan muutettu. Korso vaihtui Kartanonkoskeen ja täällä ollaan nyt jotain viikkoja nuuhkittu uusia kulmia sen jälkeen, kun saatiin muuttohelvetti tehtyä samalla uutta kotia pintarempaten. Onneksi vanhemman poikani joka suorittaa asepalvelusta parhaillaan lomat sattuivat sopivasti, joten meitä oli kolme käsiparia hommissa. Oli se taas sellainen rupeama, että ihan heti ei innosta uudelleen. 

Kokenutta rescuetoimijaa jännittää

Palataan koiriin. Huomasin Artun kuoleman jälkeen entistä vahvemmin asioita, mitkä tunnistan itsestäni muutenkin. Olen laiska liikkumaan, tarvitsen rutiineja ja elämä ilman omaa koiraa on ihan paskaa.  Huomasin loputtomasti jatkuvan etätyöputken passivoivan minut täysin kotiin. Kun Arttu kuoli, jäi pois ne rutiinit ja ulkoilut. En varsinaisesti etsinyt uutta koiraa, mutta sitten kosahti. Ainahan sitä seuraa mitä luotettavat ja tutut rescuejärjestöt tekee sekä millaisia koiria heidän sivuilleen putkahtaa. Sitten törmäsin Rescueyhdistys Kulkurit ry sivuilla Pikku Ottoon. Oton kodinetsintäilmoituksen voit lukea täältä.  Ja yhtään sen helpommalla en päässyt adoptioprosessissa kuin kukaan muukaan, vaikka olen yhdistyksen vanha tuttu ja entinen aktiivi. Samat prässit kuin kenelle tahansa koiraa adoptoivalle ja hyvä niin! Olin jo Ottoon törmätessäni tehnyt hankintapäätöksen tästä nykyisestä kodista ja tärkeää oli siis, että koira sopii hyvin erilaiseen ympäristöön kuin missä ennen asuimme sekä siihen elämään, mitä meillä nyt eletään. Onneksi koiravaraajan kanssa päädyimme yhteisymmärryksessä tulokseen, että Oton kanssa voisimme olla hyvä match toisillemme. Eikä oltu väärässä. Ja tottakai minua jännitti ihan hirveästi. Kaikki kauhuskenaariot kävi mielessä, lähinnä oman osaamisen takia. Kun on sen 10 vuotta rescuekoiria omistanut, ollut toiminnassa mukana mittavasti ja kotihoitolaisia kotouttanut myös niin mielessä oli koko ajan, että mitä jos mä osaakkaan. Tietää että osaa, mutta silti jännitti niin ettei tosikaan. Ja tietää, että osaavia ihmisiä ympärillä yön ja päivän kanssa mutta herra mun vereni, että jännitti!

Saapuminen ja ensimmäinen viikko kotona

Kuva saapumisesta credit Rescueyhdistys
Kulkurit ry

Otto saapui pyhäinpäivänä 31.10.2020. Kulkurit kuvasivat päivästä Facebook liveä missä näette kun Ottokin saapuu - voit katsoa sen täältä. Nuoremman Oton ihmisisoveljen oltiin hakureissulla, isompi on siellä asepalveluksessa joten tapaa Oton kunhan lomat taas koittaa. Oli jännä päivä. Ja kaikki on mennyt niin hienosti! Aika helpolla Otto meidät päästänyt, muuta ei voi sanoa. Hän on täydellinen!

Vapautumista tapahtuu päivä päivältä enemmän. Otto on alusta lähtien ollut sisäsiisti, eikä ole osoittanut merkkejä eroahdistuksesta. Ulos lähtee reippaillen, eikä sielläkään mikään jännitä. Paitsi ehkä vähän jos kävellään vilkkaamman tien varrella missä kulkee bussia ja rekkaa. Utelias poika, joka rohkeasti ulkona katselee kohti remuavia lapsilaumoja ja äkillisesti käynnistettyä lehtipuhallinta häntä heiluen. Remmilenkit tekee vanhan tekijän malliin. Hissi vähän alkuun hirvitti mutta ei enää. Oma nukkumapaikka löytyi heti ensimmäisen tunnin aikana ja ruoka maistuu. Rutiinit alkaa olla kohdillaan. Tietää, missä meidän talon alaovi on ja missä asunnon. Ruoka-aikaa osaa jo vähän kytätä minun suuntaan, että nyt saattaisi kello olla olla ruokinnan verran. Autossa matkustaa hienosti myös. Iltavillit on meillä aina noin 18 aikaan, eli silloin juostaan vähän rallia ja leikkipurraan riehuten - Oton päätös tämä rutiini. Kun tätä etätyöelämää tässä edelleen eletään, on Otto jo ensimmäisen viikon aikana tullut Teams palaverien kautta tutuksi kollegoillekin. 

Kartanonkosken keisari

Otto on lunastanut kyllä paikkansa meidän elämässä pikavauhtia. Hauska koira josta olemme niin kiitollisia. Kartanonkosken keisari hän kyllä on, itsevarmana ja rohkeana töpöttää menemään ympäri kylää. Jos muuten olet Instagram käyttäjä ja haluat seurata hänen matkaansa, niin Oton tili löytyy täältä