torstai 30. huhtikuuta 2015

Arman, olet mun idoli!

Kaveri oli jakanut FB:ssä tänään Maailman Kuvalehden artikkelin Armanin ristiretket. Hieno juttu tyypistä jota olen itse seurannut mielenkiinnolla ja ihannoiden jo muutaman tovin. Armanin ohjelmat ovat tuoneet meidän olohuoneisiin paljon sitä todellisuutta jonka jokainen ainakin osittain aavistaa olevan olemassa mutta mielellään jättää tutustumatta asiaan sen enempää. Totuus on usein sitä omaa ajatusta asiasta rankempaa ja kaikkea ei edes halua tietää. 

Tuosta jutusta hyppäsi silmiin Armanin sanat:  "Mua vituttaa, että jos olen puhunut vaikka tyttöjen silpomista vastaan, niin kysytään, että entäs pojat. Jos on ottanut asiakseen puhua valaiden puolesta, se ei tarkoita, ettei välitä delfiineistä. Se tarkoittaa, että yksi ihminen ei ehdi kaikkea. Mutta sellasta se on, jengi haluaa valittaa, kun ne ei ehdi ajatella ja analysoida."


Arman, sama juttu vituttaa monia. Ja harmittaa, aiheuttaa tarpeetonta huonoa fiilistä. Koen itselleni tärkeäksi puhua kodittomien koirien puolesta ja koirien hylkäämistä sekä kaltoin kohtelua vastaan. Mun matemaattinen hahmotuskyky ei riitä laskemaan niitä kertoja kun olen asiasta kritiikkiä saanut. Bloggasin aiheesta joskus vuosi sitten täällä.  Mitä sä niitä koiria siellä Espanjassa hyysäät, eikö Suomessa ole autettavia? Miksi sä koiria autat, kyllähän nyt lapsetkin kärsii joka puolella? Eikö kannattaisi tuhlata nuokin koirarahat vaikka syöpätutkimukseen? Kun kerran sulla on aikaa noita koirajuttuja vääntää niin mitäpäs jos menisit auttelemaan jotain yksinäistä vanhusta ennemmin? Eläinten ystävätkään ei ole poikkeus kritiikissä; Onko vähän tekopyhää puhua vaan koirien puolesta kun turkistarhatut ketut kärsii? Eikö sua kiinnosta ollenkaan tuotantoeläinten olot, niillä vasta kamalaa on?

Mikä ihme siinä on että jokaikiselle ihmiselle joka haluaa auttaa jotain tahoa löytyy aina kasa kriitikkoja ohjeistamaan mikä olisi parempi kohde avustukselle tai ajankäytölle? Ymmärrän että Armania asia myös vituttaa sillä julkisuuden henkilönä ei voi välttyä näiltä puheilta ja niitä on riittänyt mitä olen seuraillut Armania koskevaa nettikirjoittelua. Helppoahan se on huudella ohjeita kuinka hommat pitäisi hoitaa ja ketä avustaa - toivon todella että jokainen joka dissaa tai kritisoi kenenkään auttamisen halua ja tekemistä oli se miten pientä tai isoa - sitten myös itse tekee kuten ohjeistaa eikä asiat jää huutelun tasolle. 


Arman Kampissa
Törmäsin sattumalta Armaniin Kampin keskuksessa jokunen viikko sitten matkalla leffaan ja tapaamaan uusia ystäviämme nuoremman poikani kanssa. Kampissa oli Planin tapahtuma juuri loppumassa. Plan on itsellenikin läheinen kohde ja olemme tukeneet kummitoiminnan kautta Kabin poikaa Nepalissa vuosia. Toivottavasti heillä kaikki ok sielä :( Sanoin pojalleni että venaas hetki, tuossa on Arman, pakko vetää hihasta. Poikaa varmaan hieman nolotti äidin äkillinen taantuminen teinitytön tasolle joka kohtaa ihailemansa henkilön sattumalta. Ihan nyt en kuitenkaan samaan selfieen kehdannut tunkea mutta pakkohan oli kuva saada Instagrammiini ja sanoa muutama sana. Tämän lyhyen hetken jälkeen kysäisin pojaltani että että "muistatko kuka tuo oli?". Poika muisti kyllä roskien kerääjien lapset osan ohjelmasta Kambodzasta jonka katsoimme yhdessä muutamia vuosia sitten. Herätti myös teini-iän kynnyksellä olevia lapsia ajattelemaan miten hyvin meillä asiat on eikä se uusin versio pleikkarista nyt ehkä olekkaan niin tärkeä asia. Poikien synttärilahjarahat menivät tuona vuonna Planille - eikä asia lapsia kismittänyt yhtään - joku muu tuolla toisaalla tarvitsee enemmän. Arman on roolimalli monelle tulevaisuuden aikuiselle rohkealla ja aktiivisella toiminnallaan. Koskettaa aikuisia kyyneliin mutta viesti menee myös lapsille perille joita ohjelmien sisältö mietityttää ja auttaa näkemään asioita hieman eri tavalla. 

Omasta mielestäni on käsittämättömän hienoa että Arman tekee mitä tekee. Pitkän matkan hänkin kulkenut siihen pisteeseen missä on ja löytänyt näin upean tarkoituksen työlleen ja saanut mahdollisuuden jakaa tätä tietoa muista meille. Tietenkin mietin kun tuosta jutusta luin että tulevaisuudessa on tarkoitus kuvata myös tarinoita Suomesta, ehkä monikulttuurisesta näkökulmasta - että mahtuisikohan tuohon sarjaan asiaa koirista? Meillä Suomessa kun on valtava määrä koiria jotka ovat löytäneet uuden elämän Suomesta - pois sen alkuperäisen kotimaan kamaluuksista vastuullisten järjestöjen toimesta. Monikulttuurisia koiria joiden tarinat ovat kuulemisen arvoisia mutta joita kohtaan kohdistuu ennakkoluuloja laidasta laitaan. Arman, laitahan viestiä jos ohjelmaan mahtuu koiranäkökulmaa :)


Jos voisin tekisin telkkarisarjan koskien koirien tilannetta maailmalla. Toisin ihmisten ruutuihin Romanian tappotarhojen kauhut, galgojen hirttämiset ja kymmenet tuhannet hyljätyt lemmikkikoirat Espanjassa, ratavinttikoirien tilanteen, koiratappelut, Etelä-Korean koiranlihamarkkinat. Kun ohjelman ensimmäinen jakso olisi tullut telkkarista ulos ja keskustelupalstat täyttyisivät kritiikistä että "eikö nyt nuokin rahat olisi voinut käyttää vaikka siihen että tehdään ohjelma lapsien tilanteesta maailmalla" niin voisin vastata ytimekkäästi: "ei mun tartte kun Arman on tehnyt jo sen - paremmin kuin kukaan osaisi". 


Hyvää vappua Arman - ja kaikki lukijat! 



perjantai 24. huhtikuuta 2015

#koiranpäivä

Iloista Koiranpäivää kaikille! Valtakunnallista Koiranpäivää vietetään tänään 24.4 jo yhdeksännen kerran - tämän vuoden teemana on "Hyvää elämää koiran kanssa - vastuullista koirankasvatusta". 
Teema herättää paljon ajatuksia kuten pitääkin. Vastuullisesta koirankasvatuksesta saisi kirjoitettua varmasti ihan kokonaan asialle omistautuneen blogin - niin paljon osa-alueita siihen sisältyy. Teemalla halutaan kiittää suomalaisia kasvattajia laadukkaasta työstä - ja varmasti kasvattajissa onkin valtaosa ketkä kiitoksensa ovat ansainneet tehdessään koiralähtöistä työtä. Kennelliiton työstämät päivän materiaalit viestivät kuitenkin selkeästi yleisölle myös siitä että aina kaikki eivät vastuullisesti toimi keneltä koiran voi hankkia.

Koirien terveydestä tinkiminen paremman ulkomuodon tavoittelussa on kaikkea muuta kuin vastuullista sillä kaikista tärkeintä on koiran hyvinvointi. Myös koiralle oikean kodin löytäminen kuuluu vastuulliseen toimintaan ja siihen tulisi kiinnittää huomiota entistä enemmän. Tämä ei tietenkään koske vain kasvattajia vaan ihan jokaista joka koiralle kotia etsii; oli sitten kyseessä yksityinen henkilö joka koirastaan luopuu, vahinkopentueen omistaja, löytöeläintalo, rescuejärjestö…. Facebookin ihmeellisessä maailmassa varsinkin törmää valitettavan usein ilmoituksiin joissa koirille etsitään uutta kotia - "tämä koira menee piikille jos ei kotia löydy huomiseen kello 1430 mennessä". Vastuullista ei ole toimia näin ja tuuppaamalla koiraa minne tahansa ottajalle joka deadlineen mennessä ilmoittautuu  - ja vastuu on tässä myös koiran ottajalla. Samoin - pentuja tunnutaan kauppaavan uusiin koteihin ihan julkisten FB-ilmoitusten perusteella ensimmäiselle ottajalle; "meidän narttu sai vahinkopennut, nyt olisi nämä rakkauslapset vailla koteja". Huimaa on seurailla kuinka pentukuvailmoituksiin alkaa nopeasti tulemaan vastauksia "hei mulle toi pieni musta tuolta takaa, voinko hakea huomenna?". Ei, en liioittele - näitä kauppatapahtumia on. Vastuullisesti ei toimi todellakaan myyjä eikä ostaja. Voi kuulostaa uskomattomalta että joku myy koiran näin heppoisin perustein tutustumatta ostajaan ja samoin että joku on halukas ostamaan koiran tuntemattomalta ihmiseltä yhden kuvan ja parin rivin tekstin perusteella. Pentutehtailijat ovat tietysti oma lukunsa ja heitähän ei nyt todellakaan kiinnosta minne se pentu menee, terveysasiat tai emon ja pentueen hyvinvointi - ainoa mikä kiinnostaa on se kasa käteistä minkä pennusta saa. Siitä huolimatta, pentutehtailijoita riittää koska kysyntää on. Valtavasta kampanjoinnista, mediaan päätyneistä karmaisevista esimerkeistä kuoleman sairaista koirista ja tiedossa olevista faktoista huolimatta kysyntää näille pennuille on. Kaikki, varsinkaan yksityiset rescuetoimijatkaan ei usein mitään mitaleja ansaitse toiminnastaan kun hyljätyille koirille koteja etsivät. Ojasta allikkoon mennään siinäkin kun tuputetaan koiria minne tahansa kotiin ja painostetaan ihmisiä hankkimaan koira. "Tää on just niin sulle sopiva hei, laitetaanko tulemaan?". Ajatus että mikä tahansa paikka on koiratarhaa parempi ei ole totta eikä sillä ajatuksella pidä tyrkkiä koiria minne tahansa, kelle tahansa - eikä tietenkään koiran adoptiota harkitsevan myöskään tule langeta säälimarkkinointiin, söpöstelykuvauksiin ja painostukseen.

Törmäsin hiljattain tähän nerokkaasti toteutettuun videoon koskien koiran hankintaa. Vastuullinen kasvattaja tai muu toimija osaa muistuttaa koiraa hankkivaa että aina ei elämä koiran kanssa ruusuilla tanssimista ole, koira vaatii aikaa, rahaa sekä sitoutumista vuosikausiksi eteenpäin. Koiraa ei tule ottaa hetken mielijohteesta eikä antaa lahjaksi ilman että lahjan saajalla on selkeä tieto siihen mitä lahja vaatii. Koira on perheenjäsen - ei kertakäyttöesine jonka voi nakata pois elämästään noin vain. Suosittelen katsomaan tämän videon! Kyynelkanavat aukeaa joka kerta.




Meidän Musti haluaa toivottaa ihan henkilökohtaisella mini-videolla vielä kaikille superia Koiranpäivää! Musti ei ole vastuullisen kasvatuksen eikä omistamisen tulos lähtökohdiltaan. En tiedä mikä oli se syy että Mustin alkuperäinen omistaja päätti heittää Mustin roskalavalle. Liekkö ollut vahinkopentu jolla emon omistaja ei nähnyt tilaisuutta tienata, tai ehkä Musti ostettiin lapselle lahjaksi mutta riehakas pentu saattoi olla liikaa perheelle tai kiinnostus vain lopahti ja Musti päätyi roskikseen juuri vuosi sitten näihin aikoihin. Monta polkua on kulkenut tuosta hylkäämisestä ja tänään viettää ensimmäistä valtakunnallista Koiranpäivää Suomessa. Komea, iloinen poika on hänestä kasvanut alusta huolimatta!



 Toimi vastuullisesti olit sitten myymässä koiraa tai hankkimassa koiraa. Tärkeintä on koiran hyvinvointi ja sitoutunut koti - koko koiran loppuelämäksi.








maanantai 20. huhtikuuta 2015

Sivustaseuraajan Hesy-ajatuksia, part 2

Helsingin Uutisissa oli viikonloppuna juttu koskien Hesyn valtataistelua. Jutussa oli lainattu omaa aikaisempaa bloggaustani myös jonka kirjoitin viime vuoden vuosikokouksen jälkifiiliksissä. Ei voi muuta sanoa kuin että aika järkyttävää miten riitaisaa on meininki. Omaa äänestyspäätöstä pohdin kovasti nyt tulevassa kokouksessa, tai edes sitä menenkö paikalle. Äänestää pitää aina ja annettua oikeutta käyttää mutta jotenkin tuntuu nyt siltä että äänestät niin tai näin niin eläinten hyväksi ei ääni mene. On tuon tulevan äänestyksen tulos mikä tahansa niin ajatutuuko tilanne taas siihen että seuraavana vuonna ollaan äänestämässä vain siksi että saadaan taas edellisen vuoden äänet kumottua ja tappelu jatkuu? Tuota juttua oli kovasti jaettu Facebookissa ja kommentoitu - herättää ajatuksia aika monenkin mielessä miksi tilanne on mikä on ja kuinka paljon vastaavilla resursseilla voisi oikeasti saada aikaan.

Itse todellakin ihmettelen että mikä virka noilla miljoonilla on mitä Hesy omistaa jos ne on sijoitettuna asuntoihin ja rahastoihin? Mites ne eläimet? Omissa silmissäni Hesy on ihan takapenkkiyhdistys jos puhutaan näkyvyydestä. Rahaa on ja palkattua henkilökuntaa mutta näkyvyys ja vaikuttaminen asioihin on lähes olematonta. Mietin asiaa taas viime viikonloppuna PetExpossa jossa oli esillä paljon eri yhdistyksiä jotka paiskovat hommia eläinten eteen ilman palkkaa vapaaehtoisvoimin. Hesyä ei paikalla näkynyt. Sama homma viime elokuussa Löytökoiralauantai-tapahtumassa joka nimen omaan on olemassa edistääkseen kodittomien eläinten auttamista - sama asia minkä Hesy kertoo olevan yhden päätoiminta-alueistaan. Ei ollut Hesyä sielläkään toimintaansa esittelemässä. Hesyn läsnäolo sosiaalisessa mediassa on olematon. Harvakseltaan päivitettävä Facebook-sivu ei ole sosiaalisen median hyödyntämistä - jos yhdistyksessä on palkkaa saava tiedottaja niin missä on näkyvyys näissä kanavissa? Hesyn toiminnasta saisi mahtavaa ja mielenkiintoista sisältöä eri kanaviin ja kun rahaakin on niin mahdollisuus on panostaa vielä laadukkuutenkin. Hesyltä puuttuu myös näkyvät kampanjoinnit eri teemoista kuten esim Animalialta on saatu nähdä; upeita näkyviä kamppiksia koe-elänten puolesta, turkistarhausta vastaan ym ym. Niitä on ilo seurata - oikeaa vaikuttamista eläinten puolesta.

Seurailen hyvin paljon eri yhdistysten toimintaa jotka toimivat täysin vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin; yksittäisten ihmisten kymppien avulla. Kukaan ei saa palkkaa työstään vaan yhdistyksen hommia hoidellaan porukalla, jokainen oman leipätyönsä ja yksityiselämänsä ohella. Silti - näkyvyys on ihan eri luokkaa kuin Hesyllä kuten myös läsnäolo niin netissä kuin livenäkin. Ollaan tapahtumissa, tiedotetaan, toimitaan, innostetaan. Varainkeruu ja vaikuttaminen on läsnäoloa, myyntiä, viestintää, markkinointia. Onko ne ne miljoonat pankissa jotka tappaa sen oikean halun vaikuttaa ja auttaa? Miksi Hesy ei ota mallia ja tarkasta omia toimintatapojaan - ja toimi? Kaikki valttikortit on heillä käsissä kun on sitä tunnettuuta, on rahaa ja on henkilöstöä joka saa palkkaa siitä että toimii eläinten hyväksi. Tuohan on aivan mahtava tilanne - varmasti moni vapaaehtoisesti eläimiä auttava olisi valmis antamaan oikean kätensä siitä hyvästä että saisi palkkaa rakastamastaan työstä ja voisi panostaa siihen täyden työpäivän verran joka päivä.

Hesyllä olisi varmasti resursseja ottaa haltuunsa myös huomattavasti enemmän eläimiä, tuo viime vuoden 417 pelastettua eläintä kuulostaa aika pieneltä määrältä. Tai siis onhan se paljon - yksikin eläin hädässä on liikaa; mutta vertaan lukua esim siihen että Suomessa toimii maakunnissa löytöeläintaloja joiden läpi myös kulkee kymmeniä, satoja eläimiä vuosittain. Heillä ei läheskään vastaavia resursseja ole, joukkoa palkattua henkilökuntaa eläimiä varten eikä vastaavia määriä rahaa.

Hesy tarvitsisi ihan uuden suunnan ja sen toiminnanjohtajan. Huomasin kun ko toimen rekry oli käynnissä loppukesästä kun muutama tuttava ehdotti hakemaan - jätin kuitenkin hakematta.  Varmasti toiminnanjohtajasta aiheutuvat kulut saataisiin katettua jopa poistamalla päällekkäisyysvirkoja yhdistyksestä; taitava toiminnanjohtaja kykenisi varmasti yhdistelemään erilaisten assistenttien ja sihteerien toimia kuten myös hoitamaan tiedottamista ja varainhankintaa - tekemään tulosta markkinoinnilla. Mietin kuitenkin useasti sen jälkeen että "mitenhän siinä kävi" kun Hesyltä ei tiedotetta palkatusta henkilöstä koskaan tullut. Tuossa Helsingin Uutisissa mainittu asiaan liittyvä yksityiskohta nosti kyllä karvat pystyyn; julkisesta hausta huolimatta duuniin oli ehdotettu uutta hallituksen varapuheenjohtajaa - joka oli toiminut Hesyssä pari viikkoa talous- ja henkilöstöpäällikkönä mutta päättänyt jostain syystä lopettaa melkein heti aloitettuaan. Erikoinen kuvio kun ottaa huomioon että tuo talous- ja henkilöstöpäällikön toimi oli haussa lokakuussa 2013 - valittu henkilö oli paikassa pari viikkoa, sitten olikin aika kevään 2014 vaaleille jossa tuli valituksi uutena hallitukseen ja varapuheenjohtajaksi ja heti seuraavana kesänä ehdotetaan toiminnanjohtajan virkaan....

Mielenkiintoista nähdä mitä tuleva vuosikokous todellakin tuo tullessaan. Toivottavasti ainakin vihdoinkin sen että jatkossa Hesy voi panostaa sata lasissa toimintansa kehittämiseen ja panostaa jatkossa näkyvästi eläimiin - sama toive minkä vuosi sitten esitin myös.




sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

PetExpoilua & ehkä vähän politiikkaakin

Mari Rantanen allekirjoittaa pentutehtailun vastaisen
addressin Sey:n pisteellä
Sunnuntai-iltapäivä PetExpossa! Tehokkaaseen messukäyntiin mahtui ständien silmäilyn lisäksi myös aimo annos asiaa eläinten hyväksi tehtävästä työstä. Mukaamme lähti Mari Rantanen (PS) joka on ehdokkaana eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiirissä - ja tukee muiden tärkeiden vaaliteemojensa lisäksi eläinten asiaa vahvasti. Mari kirjoitti hiljattain omassa blogissaan myös itselleni varsin tärkeästä asiasta - rescuetoiminnasta kodittomien eläinten hyväksi. Mari on yksi monista ehdokkaista tämän vuoden vaaleissa joka on allekirjoittanut Eläinsuojelulaki 2015-sitoumuksen. Itselleni ei tulisi mieleenkään äänestää ehdokasta jonka nimeä ei tuolta listalta löydy. Eläimet ovat osa meidän suomalaista yhteiskuntaa ja jokaisen tulisi myös kiinnittää huomiota siihen että myös heidän oloihin, etuihin ja kohteluun kiinnitetään huomiota, epäkohtiin puututaan ja myös eläimille pyritään tekemään Suomesta mahdollisimman hyvä maa olla ja elää.



Messuilla oli oikein mukava ja leppoisa tunnelma. Vaikka väkeä riitti niin aika väljästi kuitenkin pystyi alueella liikkumaan ja tutkimaan kiinnostavia ständejä. Oma messukierros pysyi aika tiukkaan puolella josta löytyi koirat sekä yhdistykset. Alakerran hallin oli vallanneet kanit ja sieltä löytyi ihan uusi tuttavuus eläinharrastamisen puolelta, esteratoja hyppäävät kanit!



Keltaisen nauhan koira
Loistavaa työtä kotimaisten eläinten hyväksi tekevä Kodinvaihtajat ry oli läsnä messuilla. Keskustelimme edustajan kanssa hyvän tovin heidän toiminnastaan ja kuulimme että yhdistyksen toiminta laajenee koko ajan ja heidän kauttaan uusia kotia etsiviä tulee joka päivä. Aika huimaa mutta onneksi ovat olemassa ja antavat tukea omistajille joiden täytyy lemmikistään syystä tai toisesta luopua. Osaavan yhdistyksen tuki on äärimmäisen tärkeää - sekä eläimestä luopuvalle että uudelle kodille. Näihän se on että valitettavasti moni lemmikin ottaja ei aina ole ihan miettinyt asiaa loppuun asti ja kun mukana on kolmas osapuoli haastattelemassa kotiehdokkaita on varmempaa että kodin tarvitsijalle löytyy paras mahdollinen koti. Keskustelimme myös Suomeenkin levinneestä keltainen nauha-kampanjasta joka todellakin tarvitsee lisähuomiota levitäkseen - tästä aiheesta tulossa bloggausta myöhemmin. Keltainen nauha koiran hihnassa viestittää vastaantulijoille ja muille että kyseinen koira - tai omistaja - ei syystä tai toisesta halua että vieraat lähestyy. Kodinvaihtajilla oli mukana ständillä koira jonka pannasta roikkui keltainen nauha. Kyseinen koira oli arka - ja nauhalla halutaan kertoa ettei koiraa pidä suin päin lähestyä.

EtsijäMäyris
Niin ikään tärkeää työtä tekevä Etsijäkoiraliitto oli messuhumussa mukana useammankin tehtävään koulutetun koiran kanssa. Meidät tietenkin hurmasti heti tämä pikkarainen Mäyris joka on ansiokkaasti etsinyt kadonneita lemmikkejä. Koirien ja kissojen lisäksi pikkumäyris on jäljittänyt livohkaan pääseen liskon. Etsijäkoiraliitosta kerrottiin että heillä pitää kiirettä päivästä toiseen kadonneiden lemmikkien etsintätehtävissä. Heidän städillä jaettiin pusseja (ihan perus minigrip johon kirjoitetaan eläimen tiedot) joihin omistajat voi laittaa hieman lemmikin karvaa. Jos karkaaminen pääsee tapahtumaan etsijäkoira saa hyvän vainun pussitetusta karvasta. Hyvä vinkki kaikille lemmikin omistajille!



Kulkureiden ständillä ei hymy hyydy
Yksi omista lemppariyhdistyksistä oli jälleen upeasti esillä tapahtumassa, Rescueyhdistys Kulkurit ry. Heillä oli myös kannatustuotteiden myynnin lisäksi esittelykansioita kotia etsivistä koirista mukana sekä jo kotiutuneita entisiä hyljättyjä koiria Romaniasta. Tätä yhdistystä on todellakin siunattu porukalla jolla on aina hyvä pössis ja iloinen meininki. Täytyy sanoa että ihmettelen kyllä välillä kuinka aina jaksavat hymyillä ja olla niin reippaita koska kuitenkin - koko toiminnan taustalla on Romanian kauhut. Nämä upeat tyypit ovat useasti vierailleet Romaniassa tekemässä työtä eläinten hyväksi ja nähneet asioita joiden synkkyyden taso on melkoinen. Siitä huolimatta hymy ei hyydy ja nauru raikaa kun kokoontuvat yhteen tuomaan rescuetoiminnan ilosanomaa messuille ja tapahtumiin. Melkoisia naisia koko porukka!

Hannele Luukkainen Kuono ry:stä
Hienoa oli taas nähdä että isossa tapahtumassa oli valtavan laajasti edustettuna myös vapaaehtoisvoimin toimivat yhdistykset jotka työskentelevät eläinten hyväksi. Toisaalta voisi ajatella niin että parempihan olisi kun näitä yhdistyksiä ei tarvittaisi ollenkaan vaan ihmiset sitoutuisivat kaikki joka puolella maailmaa pitämään huolta eläimistä. Kodittomille koirille ei tarvitsisi koteja etsiä koska kukaan ei heitä hylkäisi alunperinkään ja kaltoin kohtelisi. Toistaiseksi tilanne on vielä toinen ja yhdistyksiä tarvitaan auttamaan asiassa. Muista äänestää tulevissa vaaleissa ehdokasta joka sitoutunut myös eläinsuojelukysymyksiin. Päättäjissä ja lakien säätäjissä tarvitaan ihmisiä jotka eivät käännä selkäänsä elämille.

 Lopuksi vielä videon muodossa Mari Rantasen terkut PetEsposta.





lauantai 4. huhtikuuta 2015

Tänään on kodittomien eläinten päivä!


Pääsiäislauantai, 4.4. Päivä on paljon muutakin - tänään nimittäin vietetään maailman kodittomien eläinten päivää. Päivän tarkoituksena on muistuttaa ihmisiä siitä että maailmassa on miljoonia koiria ja kissoja joilla ei ole omaa kotia. Nämä eläimet ovat ihmisten hylkäämiä ja elävät joko kaduilla tai täyteen ahdetuilla löytöeläintarhoilla. Suurin osa kodittomista eläimistä kohtaa loppunsa - joko lopetukseen tarhalla tai kuolemalla kadulle tapettuna tai nälkään, tauteihin. Päivä kehoittaa toimimaan näiden eläinten hyväksi ja ennen kaikkea osoittamaan myötätuntoa hyljättyjä eläimiä kohtaan.


  • Adoptoi koditon koira ostamisen sijaan
  • Jos et voi antaa koiralle kotia - voisitko toimia väliaikaisena kotina kotia etsivälle?
  • Voit tukea lahjoituksin kodittomien eläinten auttamistyötä tai osallistumalla vapaaehtoisena auttajana 
  • Tiedon jakaminen on tärkeää - rohkaise muitakin toimimaan eläinten puolesta
  • Steriloi eläimesi ja opeta muitakin tekemään niin - ainoa pysyvä ratkaisu kodittomien eläinten populaation hallintaan on valistus parempaan omistajuuteen sekä siihen että eläimet steriloidaan eivätkä ne pääse lisääntymään hallitsemattomasti

Kodittomat, hyljätyt eläimet ansaitsevat oman päivänsä saadakseen ääntään kuuluviin. Joka päivä. Mutta tänään on erityisen hyvä päivä jakaa tietoa aiheesta. 

Lue lisää päivän nettisivuilta sekä katso myös video. 


PS - arvonta on edelleen käynnissä! Voit voittaa lipun ensi viikonlopun messutapahtumaan. PetExpossa  esillä myös kodittomia eläimiä auttavia järjestöjä. Arvonta päättyy huomenna 5.4.2015 - lue lisää tästä.