Arman, olet mun idoli!

Kaveri oli jakanut FB:ssä tänään Maailman Kuvalehden artikkelin Armanin ristiretket. Hieno juttu tyypistä jota olen itse seurannut mielenkiinnolla ja ihannoiden jo muutaman tovin. Armanin ohjelmat ovat tuoneet meidän olohuoneisiin paljon sitä todellisuutta jonka jokainen ainakin osittain aavistaa olevan olemassa mutta mielellään jättää tutustumatta asiaan sen enempää. Totuus on usein sitä omaa ajatusta asiasta rankempaa ja kaikkea ei edes halua tietää. 

Tuosta jutusta hyppäsi silmiin Armanin sanat:  "Mua vituttaa, että jos olen puhunut vaikka tyttöjen silpomista vastaan, niin kysytään, että entäs pojat. Jos on ottanut asiakseen puhua valaiden puolesta, se ei tarkoita, ettei välitä delfiineistä. Se tarkoittaa, että yksi ihminen ei ehdi kaikkea. Mutta sellasta se on, jengi haluaa valittaa, kun ne ei ehdi ajatella ja analysoida."

Arman, sama juttu vituttaa monia. Ja harmittaa, aiheuttaa tarpeetonta huonoa fiilistä. Koen itselleni tärkeäksi puhua kodittomien koirien puolesta ja koirien hylkäämistä sekä kaltoin kohtelua vastaan. Mun matemaattinen hahmotuskyky ei riitä laskemaan niitä kertoja kun olen asiasta kritiikkiä saanut. Bloggasin aiheesta joskus vuosi sitten täällä.  Mitä sä niitä koiria siellä Espanjassa hyysäät, eikö Suomessa ole autettavia? Miksi sä koiria autat, kyllähän nyt lapsetkin kärsii joka puolella? Eikö kannattaisi tuhlata nuokin koirarahat vaikka syöpätutkimukseen? Kun kerran sulla on aikaa noita koirajuttuja vääntää niin mitäpäs jos menisit auttelemaan jotain yksinäistä vanhusta ennemmin? Eläinten ystävätkään ei ole poikkeus kritiikissä; Onko vähän tekopyhää puhua vaan koirien puolesta kun turkistarhatut ketut kärsii? Eikö sua kiinnosta ollenkaan tuotantoeläinten olot, niillä vasta kamalaa on?
Mikä ihme siinä on että jokaikiselle ihmiselle joka haluaa auttaa jotain tahoa löytyy aina kasa kriitikkoja ohjeistamaan mikä olisi parempi kohde avustukselle tai ajankäytölle? Ymmärrän että Armania asia myös vituttaa sillä julkisuuden henkilönä ei voi välttyä näiltä puheilta ja niitä on riittänyt mitä olen seuraillut Armania koskevaa nettikirjoittelua. Helppoahan se on huudella ohjeita kuinka hommat pitäisi hoitaa ja ketä avustaa - toivon todella että jokainen joka dissaa tai kritisoi kenenkään auttamisen halua ja tekemistä oli se miten pientä tai isoa - sitten myös itse tekee kuten ohjeistaa eikä asiat jää huutelun tasolle. 

Arman Kampissa

Törmäsin sattumalta Armaniin Kampin keskuksessa jokunen viikko sitten matkalla leffaan ja tapaamaan uusia ystäviämme nuoremman poikani kanssa. Kampissa oli Planin tapahtuma juuri loppumassa. Plan on itsellenikin läheinen kohde ja olemme tukeneet kummitoiminnan kautta Kabin poikaa Nepalissa vuosia. Toivottavasti heillä kaikki ok sielä :( Sanoin pojalleni että venaas hetki, tuossa on Arman, pakko vetää hihasta. Poikaa varmaan hieman nolotti äidin äkillinen taantuminen teinitytön tasolle joka kohtaa ihailemansa henkilön sattumalta. Ihan nyt en kuitenkaan samaan selfieen kehdannut tunkea mutta pakkohan oli kuva saada Instagrammiini ja sanoa muutama sana. Tämän lyhyen hetken jälkeen kysäisin pojaltani että että "muistatko kuka tuo oli?". Poika muisti kyllä roskien kerääjien lapset osan ohjelmasta Kambodzasta jonka katsoimme yhdessä muutamia vuosia sitten. Herätti myös teini-iän kynnyksellä olevia lapsia ajattelemaan miten hyvin meillä asiat on eikä se uusin versio pleikkarista nyt ehkä olekkaan niin tärkeä asia. Poikien synttärilahjarahat menivät tuona vuonna Planille - eikä asia lapsia kismittänyt yhtään - joku muu tuolla toisaalla tarvitsee enemmän. Arman on roolimalli monelle tulevaisuuden aikuiselle rohkealla ja aktiivisella toiminnallaan. Koskettaa aikuisia kyyneliin mutta viesti menee myös lapsille perille joita ohjelmien sisältö mietityttää ja auttaa näkemään asioita hieman eri tavalla. 

Omasta mielestäni on käsittämättömän hienoa että Arman tekee mitä tekee. Pitkän matkan hänkin kulkenut siihen pisteeseen missä on ja löytänyt näin upean tarkoituksen työlleen ja saanut mahdollisuuden jakaa tätä tietoa muista meille. Tietenkin mietin kun tuosta jutusta luin että tulevaisuudessa on tarkoitus kuvata myös tarinoita Suomesta, ehkä monikulttuurisesta näkökulmasta - että mahtuisikohan tuohon sarjaan asiaa koirista? Meillä Suomessa kun on valtava määrä koiria jotka ovat löytäneet uuden elämän Suomesta - pois sen alkuperäisen kotimaan kamaluuksista vastuullisten järjestöjen toimesta. Monikulttuurisia koiria joiden tarinat ovat kuulemisen arvoisia mutta joita kohtaan kohdistuu ennakkoluuloja laidasta laitaan. Arman, laitahan viestiä jos ohjelmaan mahtuu koiranäkökulmaa :)

Jos voisin tekisin telkkarisarjan koskien koirien tilannetta maailmalla. Toisin ihmisten ruutuihin Romanian tappotarhojen kauhut, galgojen hirttämiset ja kymmenet tuhannet hyljätyt lemmikkikoirat Espanjassa, ratavinttikoirien tilanteen, koiratappelut, Etelä-Korean koiranlihamarkkinat. Kun ohjelman ensimmäinen jakso olisi tullut telkkarista ulos ja keskustelupalstat täyttyisivät kritiikistä että "eikö nyt nuokin rahat olisi voinut käyttää vaikka siihen että tehdään ohjelma lapsien tilanteesta maailmalla" niin voisin vastata ytimekkäästi: "ei mun tartte kun Arman on tehnyt jo sen - paremmin kuin kukaan osaisi". 

Hyvää vappua Arman - ja kaikki lukijat!