Nikan elämässä kotihoitolaisena taas pari päivää eteenpäin

Eli eipä tässä kauheasti ole uutisoitavaa sitten ensimmäisen Nika-päivityksen. Edelleen aivan ihana koira. Vapautuu joka päivä enemmän, olemaan oma itsensä.

Tänään aamulla jännitti hieman lähteä töihin koska Nikalla oli nyt ensimmäistä kertaa yksinoloa pidempään, reilun viiden tunnin ajan kun aikuiset lähti töihin, lapset kouluun. Tai eihän meillä nyt koskaan olla täysin yksin koska muut koirat ovat paikalla kuitenkin. Hienosti oli kuitenkin mennyt, eipä Nika ole osoittanutkaan aikaisemmin käytöksellään että olisi eroahdistukseen taipuvainen tms. Mitään tuhoja Nika ei yksin ollessa tee, eikä muutenkaan. Keittiön tasoille nyt koittaa välillä hypeksiä katsomaan josko sielä olisi jotain kivaa syötävää jätetty lojumaan. Kengät, huonekalut - mikä tahansa koiran ulottuvilla oleva saa rauhassa olla. Ja tosiaan - ei tule pissoja sisälle.

Nika viihtyy kyllä hyvin tuossa piha-aitauksessa tutkimassa hajuja ja vähän kuoputtamassa maata. Keksi että voi myös koittaa keskustella sisällä olevien kanssa jos pikkuikkuna on auki :D Haravointihommissa oli mukana tänään ja kovasti halusi osallistua pihan kunnostukseen.

Eilen Nika ja Arturo kävivät ulkoilemassa Korson koirapuistossa - Kalmuurin tai Sokevan puistoksi paikkaa sanotaan myös. Tykkään itse paikasta kovasti sillä sielä uudistettiin aidat joku aika sitten ja samalla tehtiin eteiset. Eteinen on loistohomma koirapuistoissa, helpottaa huomattavasti puistoon tulemista ja lähtöä eikä tarvitse pelätä että portin aukaistaessa joku koira pääsee livohkaan. Kauhea paikka tuo olisi jos koira karkaisi - vieressä kuitenkin heti tie sekä junarata.

Nika nautti kovasti puistossa olemisesta ja muiden koirien kanssa leikkimisestä. Täytyy viedä hänet uudelleenkin. Nikalla alkaa myös olla tuo luokse tuleminen käskystä jo melko hyvin hallussa - ainakin jos kutsujalla on nami mukana. Omaa äidinkieltään (jos ei koirakieltä lasketa) espanjaa ymmärtää hyvin ja tottelee peruskäskyjä; aqui, vamos... Eli jonkunlaista koulutusta on ollut, senhän nyt tosiaan näkee monestakin asiasta.

Nikassa on kyllä aivan ihana puoli se että vaikka on nuori koira ja energinen - rauhoittuu silti todella hyvin aina sisällä ollessa omalle paikalleen. Siinä sitten makailee kaikessa rauhassa, turhia hötkyilemättä. Eikä hötkyile autossakaan - hyppää tottuneesti takapenkille istumaan ja rauhallisesti matkustaa maisemia ikkunasta katsellen.

Nikan kodinhakuilmoitusta päiviteltiin hieman tuossa myös, uusia kuviakin sinne varmasti ilmestyy vielä. Toivottavasti koti löytyy pian!

Espanjan Koirat yhdistyksellä on myös muita koiria Suomessa kotihoidossa joihin pääsee tutustumaan ennakkoon. Kannattaa katsoa läpi nämäkin! Ja tietty kaikki vielä tarhoilla Espanjassa kotia odottavat koirat myös.

Kuulumisia lisää taas myöhemmin.

Nika, kotihoitolainen - ensimmäinen vuorokausi

Rankan päivän jälkeen tuli uni lakanapyykkien päälle. 

Eilen oli mukava koirapäivä, kaikki päivät tietenkin meidän taloudessa ovat mukavia koirapäiviä mutta eilen oli erityismukavaa :) Menimme poikani kanssa lentokentälle vastaan Nikaa. Nika tuli meille kotihoitoon, eli asuu luonamme kunnes oma koti löytyy.

Kotihoitajana on ihana olla, saa ihan konkreettisesti olla auttamassa löytökoiraa eteenpäin elämässä. Ja samalla tietenkin - kun koira pääsee tarhalta pois sinne vapautuu paikka uudelle apua tarvitsevalle. Nika on Protectora Malagan tarhalta. Meidän Jimi tuli aikanaan samasta paikasta. Tarha on aika suuri, sielä on jatkuvasti yli 400 koiraa, kissoja ja muita eläimiä. Tarhalta adoptoidaan koiria Suomen lisäksi myös muihin Euroopan maihin ja tietenkin myös Espanjaan.

Nikan adoptiosta vastaa Espanjan Koirat yhdistys. Sivut kannattaa lukea huolella läpi jos koiran adoptiota miettii. Nikan kodinhakuilmoitusta päivittelemme kuvin ja sanoin kunhan nyt vielä paremmin tutustutaan.

Nika on passin mukaan syntynyt joulukuussa 2012 eli ikää on siis reilu vuosi. Varmasti ainakin jossain määrin bodequeroa löytyy rotuperimästä. Hyvin on reipas ja avoin tyttö. Voi hyvinkin olla että on ihan perheessä asunut aikaisemmin ennen kuin hänet hyljättiin, sisäsiisteys ainakin on hallussa. Hieman on vielä väsyksissä matkankin jälkeen ja uusien kokemusten. Ihmisiä rakastaa ja on aina yhtä innoissaan kun sitä rapsuttaa ja kutsuu luokseen.

Omat koirat eivät ihan ole vielä Nikaa jengiinsä mukaan hyväksyneet - pitävät etäisyyttä mutta hyvin tulevat keskenään juttuun. Nika kävi myös suihkussa eilen illalla ja hienosti sekin meni. Ruoka maistuu hyvin tietenkin. Nikasta saa varmasti koulutettua vaikka millaisen kaverin itselleen koska on hyvin miellyttämisen haluinen ja motivoitavissa helposti. Kirjoittelen varmasti paljon lisää Nikasta tänne kunhan tullaan tutuiksi. Mutta ihana ihana koira, olen aivan rakastunut siihen jo. Huippu tyyppi! Pallon peluu pihalla vaikuttaa olevan myös oikein mieleistä Nikalle.

Puolisen tuntia saapumisesta ja pojan kanssa leikki alkoi heti. Nika vaikuttaa tykkäävän lapsista paljon ja rymyämisestä ei meinannut loppua tulla :)

Muiden koirien kanssa aitauksessa oli kiva tutustua lumeen.

Miio lääkärissä (ja miksi olen sitä mieltä että koirat pitää sterkata/kastroida)

Tänään oli päivä jota on sekä odotettu että jännitetty. Miio-vanhus-bassetilta löytyi jokin aika sitten ihan yllättäen nisäkasvain. Ilmeisesti aika nopsaan tullut kun ennen ei oltu huomattu. Aika isokin se oli, kaksi euroinen havannoi kokoa. Ei mennyt pitkään kun löytyi toinen, huomattavasti pienempi, mutta kuitenkin. Kun kyseessä on vanhempi koira, sterkkaamaton niin huolihan siinä iski.

Syy miksi emme steriloineet Miioa kun meille tuli (kaikki muut koirat on sterkattu/kastroitu) oli että koira oli jo 7,5 vuotta meille tullessaan kohta kaksi vuotta sitten. Bassetit eivät ole pitkäikäisiä koiria joten ikää jo on. Lisäksi Miiolla on tehty monet pennut joten koko vatsa ja tissit melkein viistää maata. Keskustelimme tuolloin eläinlääkärin kanssa asiasta. Ottaen huomioon koiran iän ja sen että narttukoirien sterkkaus on aika iso proseduuri päädyimme että emme Miio steriloi. Vaakakupissa kuitenkin painoi myös tieto siitä että kohtutulehdus on varsin yleinen sterkkaamattomilla nartuilla ja helpostihan se hengen vie. Eniten kuitenkin meitä asiassa mietitytti että Miio oli jo iäkäs meille tullessaan ja tiedossa oli että yhteinen taival voi olla lyhyt. Meillä ei ole vaaraa vahinkopennuista joten päätimme että jätetään sterkkaamatta.

Muuten en kyllä ymmärrä, miksi ihmiset eivät koiriaan sterkkaa. Ok - jotkut nyt niitä pentuja haluaa maailmaan tuottaa vaikka maailmassa on kodittomia koiria paikat pullollaan. Mutta sellaiset ihmiset jota eivät halua mainetta ja mammonaa saavuttaa pennuttamalla koiriaan - en tajua miksi niitä ei sterkata. Varsinkin miehet jotka vastustavat uroskoirien kastrointia aivan kiihkona koska "koira silvotaan ja siltä menee miehuus" on ihan käsittämättömän hölmöjä. Koirien leikkaaminen on koirien terveyden kannalta järkevää, oli kyseessä uros tai narttu. Esimerkiksi juuri Miion tapauksessa - vanhemmat sterkkaamattomat nartut ovat suurin riskiryhmä näissä nisäkasvain jutuissa. Kohtutulehdus helposti vie koiran hengen - ja sterkkaamalla narttu päästään siitäkin riskistä. Oikeestaan, mitäpä minä näitä etuja täällä listaamaan kun varsin pätevä sivusto kertoo asioista täällä. Maailmaan syntyy jatkuvasti lisää ja lisää vahinkopentuja. Niitä kutsutaan jopa hassun hauskalla nimellä "rakkauslapset" kun niitä sitten kaupataan Keltaisessa Pörssissä ym eteenpäin. Näille vahinkopentueille ei ole mitään tarvetta tai tilausta. Miksi ei pidetä huolta ettei niitä tule - ja samalla huolehdita koiran terveydestä?

Mutta palataan asiaan eli Miion lääkäriretkeen. Kun nuo kasvaimet löytyi otin tietenkin heti puhelinta käteen ja paniikissa soitin ystävälleni joka sattuu myös eläinlääkäri olemaan. Sovimme käynnin tälle päivämäärälle jossa katsottaisiin ensin Miiosta keuhkoröntgenkuvat mahdollisten etäpesäkkeiden varalta. Jos sellaisia olisi, ei leikkauksessa olisi järkeä. Sen vaihtoehdon tapahtuessa Miio saisi hömpsöttää niin pitkään kuin jaksaa. Jos taas röntgenissä ei mitään näy - kasvaimet leikattaisiin pois ja Miio jatkaisi hömpsöttämistään vielä pitkään. Eläinlääkärimme kuitenkin kertoi että on hyvin epätavallista että nisäkasvaimet ovat pahanlaatuisia ja etäpesäkkeitä tehneitä - joten hyvin toiveikkain mielin pääsimme sitten odottamaan tätä päivää.

Uutiset tänään eivät olleet hyviä - mutta eivät huonojakaan. Kitukuukausi on edessä. Miioa ei leikattu. Röntgenissä näkyi jotain ylimääräistä pimpulaa keuhkoissa - mutta ei kuitenkaan mitään niin selvää että sen olisi voinut suoraan todeta olevan etäpesäke tai muutama sellainen. Jotain pientä kuitenkin mikä vanhemman koiran ollessa kyseessä voi merkitä ihan vaaratontakin asiaa. Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme että odotamme kuukauden. Sitten otetaan kuvat uudelleen - jos pimpulat ovat kasvaneet niin sitten taitaa olla niin että etäpesäkkeistä on kyse. Jos eivät ole kasvaneet on vaarattomasta asiasta kyse - ja sitten leikataan nisäkasvaimet pois. Emme halunneet nyt leikkausta tehdä sillä jos keuhkopimpulat osoittautuvatkin etäpesäkkeiksi - olisi tehty leikkaus ollut turha rasite koiralle. Vanhaa koiraa emme halua rasittaa tarpeettomilla hoidoilla - emmekä aio ylihoitaa. Muutaman kuukauden lisäajan ostaminen koiran elämään rankkojen hoitojen muodossa ei vain tunnu järkevältä. Joskus se ratkaisu on kuitenkin tehtävä ja koira päästettävä pois. Miion kohdalla nyt onneksi ei sitä tarvitse miettiä vielä. Kuukauden päästä olemme viisaampia asian kanssa.

Olemme muuten Käpälämäen uskollisia asiakkaita. Klinikoilla on joustavat aukioloajat, valmiudet hoitaa isompiakin juttuja, hyvä henkilökunta sekä rescuekoiraystävällisyys on itselleni lähes ykköskriteeri kun eläinlääkäriä valitsen. Valitettavasti niitäkin eläinlääkäriasemia löytyy kenellä on varaa kääntää pois bisnestä haukkumalla lyttyyn rescuetoiminnan kautta Suomeen adoptoidut koirat.

Huomenna on iloisten uutisten koirapäivä - siitä lisää myöhemmin sitten.

Miksi ihmeessä taas uusi blogiyritys? (+taustaa)

Aika monta blogia aloittanut, ja yhtä monta lopettanut. Sanottavaa kyllä on, omasta mielestä viihdyttävää ja tärkeää. Pitkään en jaksa yhden aiheen piirissä viihtyä vaikka yrittäisin kuinka yleisluontoisesti kirjoittaa.

Siksi ajattelinkin että josko kirjoittelisin vain itselleni, dokumentoisin asioita jotka mielessä on? Koira-aiheinen pääpiirteissään siksi että koirailmiöt, ja ilmiöt koirien ympärillä ovat useinkin mielessä. Toki muutkin asiat, siitä se etc. Lähinnä halusin nyt kokeilla katsoa maailmaa omien koirieni kautta - ja heihin liittyvin asioin. Ja tietenkin sivuta asioita mitkä pinnaa kiristää, tai iloiseksi tekee.

Tästä on hyvä lähteä, tähän yritykseen: minulla on viisi koiraa. Hyvin erilaisia koiria, jokaisella omat juttunsa, erilaisista taustoista. Koiria on ollut ennenkin - mutta tässä nyt tämän hetkiset. Omien koirien lisäksi hoidan usein muiden koiria, sekä toimin kotihoitajana kotia etsiville koirille jotka rescuetoiminnan kautta etsivät pysyvää kotia.

Kuva yksi - espanjalaiset pakolaiskoirat. Kaikki ovat tulleet meille Espanjan Koirat - yhdistyksen kautta. (ja siihenkin varmasti palaan ehkä joskus miksi meillä näitä pakolaisia on ja miksi niiden tilanne on se että koteja tarvitaan myös ulkomailta)

Ihan edessä kävelee Jimi. Jimbo-dude, Mimpi, Jimpi, Jimpilä. Jimi on ehkä (passin mukaan) alkuvuodesta 2010 syntynyt terrierimix-osaston koira. Palavasilmäinen, hieman haasteellinen tapaus joka ei vieraista piittaa. Jimi on tullut meille tammikuussa 2011. Pakkasyönä. Jimi on Protectora Malagan tarhalta, ja tämä ilmoitus - Jimi etsi kotia - kiinnitti huomioni. 

Isoin koira on Arturo. Artturi, Arttu - galgo-rotuinen. Eli Espanjan Vinttikoira. Niiden elämään Espanjassa palailen varmasti myöhemmin; monesti. Arttu ei ole se terävin veitsi laatikossa - mutta upein ja nopein. Arttu on Cordobasta. Arttu tuli meille sillain hieman varkain, ja etsi tällä ilmoituksella aikanaan kotia. Arttu on tullut meille syyskuussa 2011. Passin mukaan Arttu on syntynyt vuonna 2007. 

Kuvasta löytyy myös podenco Pippa. Pippakin etsi kotia tällä ilmoituksella, mutta tavallaan nappasimme hänet mukaan Canes Fuengirolan tarhalta heinäkuussa 2011 kun olimme Espanjassa lomilla. Pippa on sellainen vähän hassu ja omituinen, vyötiäiseksi ja kummituseläimeksikin kutsuttu. Passin mukaan vuoden 2006 penikoita. 

Kuva kaksi. Basset Miio. 

Miio tuli meille pääsiäisenä 2012. Meille piti tulla basset hound Espanjasta, samalta tarhalta kuin Pippa, mutta kurjalla hyljättyjen koirien tarhalla toinen koira tappoi Lolan :( Bassetin paikka jäi auki. Miio löytyi sattumalta. Miio on rotukoira, hänellä on sukutaulu.  Miion kasvattaja pisti eläkkeelle koska bassetin pennut ei käy kaupaksi, ja sitä vartenhan koiria kasvatetaan että rahaa saa. Siitoskoirana sielä vajassa oli elämänsä elänyt ja haisi pahemmalle kuin yksikään koiratarhalta tullut koira. Eikä ollut sisäsiisti. Tähänkin varmasti myöhemmin joudun sanaisen arkkuni avaamaan - Kennelliiton valvomaan kasvatustoimintaan jossa "ajatellaan koiran parasta". My ass. Anyway, Miio on hieman iäkäs jo, elokuussa 2004 syntynyt. 

Kuva kolme. Mäyris Mäyrä. 

On sillä nimikin, eli Maserati, tai Masse. Jotenkin sen nimeksi on vaan vakiintunut Mäyrä. Mäyrälläkin on sukutaulu.  Ei siitä mitään kääpiötä kasvanut, kymmenkiloinen. Hyvän kasvattajan harkiten tehty pentue, en suinkaan koko rotukoirakasvatusta dumaa. MasseMäyrä on ollut meillä pikkupennusta, huhtikuussa 2010 syntynyt. Eikä meitä haittaa että se ei kääpiöksi jäänyt kun tuo näyttely/jalostushommeli ei sykähdytä. Mäyrä on mäyris, kova on ääni, kova on luonne. Mutta sellainen äitin poika kuitenkin. Don't mess with Mäyrikset - lienee se slogan kuitenkin. 

Tämä avaus ei varmasti avaa yhtään mitään, mutta ehkä ajan kanssa, jos kirjoittaja jaksaa blogia jatkaa pidemmälle kuin kesälle, niin hyvää tausta infoahan tämä. 

Kirjoittaja

Kuten yllä kerrottu, omasta mielestään viihdyttävä ja asiapitoinen nelikymppinen bloggaaja. Uusioperheellinen, asuntovelallinen. Kovat on mielipiteet - ja jyrkät. Pehmeäkin puoli löytyy ja se ilmenee kuten blogin nimi kertoo - lähinnä silloin kun pehmeä koiran tassunpohja koskettaa poskea kesken unen. Joskus muulloinkin, mutta ainakin silloin sitä tietää jyrkkäkin ihminen olevansa pohjimmiltaan ihan pehmo. Lasten kanssa samoin, mutta jätettäköön heidät ulos äitinsä aivopieruista.