Ensimmäistä ja tuskin viimeistäkään kertaa tästä asiasta avaudun. Nimittäin siitä kuinka heppoisin perustein ihmiset koiria ottaa ja vielä helpommin niistä luopuvat. Tämän bloggauksen kuvissa on ihan oikeita koirakohtaloita; muutamassa minuutissa silmäilemällä erästä nettipalstaa löytyi nämä - ja satoja muita ilmoituksia uutta kotia etsivistä koirista. Millaisia ajatuksia nämä teissä lukijoissa herättää?
Ihan totta joo - joskus todellakin on parempi että koiralle etsitään uusi koti tai elämässä tapahtuu jotain niin odottamatonta että koirasta on pakko luopua. Mutta onko oikeasti esimerkiksi muutto ja opiskelun alkaminen sellainen asia mihin ei ole voinut varautua muutamia kuukausia aikaisemmin kun koiran on hankkinut? Entäpä halu matkustella - hyvä syy antaa koira pois - vai voisiko vaihtoehtona olla esimerkiksi koiralle hoitopaikan etsiminen matkojen ajaksi kun koira kerran rakas ja ihana on? Ei jakseta opettaa nuorta koiraa pysymään pihassa irti niin myydään pois? Isolle aktiiviselle koiralle etsitään uutta kotia jossa ollaan valmiita lenkkeilemään koiran kanssa joka päivä? Avioeroja, muuttuneita elämäntilanteita, ihmisvauva tulossa, pitovaikeuksia…. Pitovaikeudetkin hyvin osoittautuu ihan omistajasta johtuviksi - koiraa ei ole koulutettu eikä kouluttamiseen sitouduta joten sisälle pissaava, sisällä haukkuva, remmissä vetävä ja eroahdisteinen koira pistetään eteenpäin. Mukavaa tietty kun siinä samalla saa muutamia satasia rahaakin ja pääsee ongelmasta eroon johon itse ei jaksa paneutua.
Mikä hemmetti tässä ihmisten ajatusmaailmassa nykypäivänä oikeen mättää? Onko koira elävä olento, tunteva yksilö, seuraeläin vai onko se sittenkin sama asia kuin uusi käsilaukku, polkupyörä tai lehden irtonumero jonka voi hankkia, käyttää ja viskata menemään kun syystä tai toisesta ei enää innosta? Missä vaiheessa rakkaasta koirasta tulee tarpeeton ja ongelma josta täytyykin nyt kiireellä päästä eroon? Ja minne se koira päätyy? Tätä mietin usein kun näitä ilmoituksia selailee ja koirista kiireellä halutaan eroon päästä. Onhan noita juttuja mediaankin päässyt kun koiria on annettu minne sattuu ja sitten onkin selvinnyt että koiran uusi omistaja onkin jotain aivan karmeaa ja koiria on kärsinyt tai menehtynyt laiminlyöntien ja väkivallan vuoksi. Onneksi kunnon kasvattajat ja rescuejärjestöt kantavat vastuunsa välittämistään koirista ja luopumisen sattuessa ottavat vastuun uuden kodin etsinnästä; mutta sitten on nämä randompaikoista hankitut koirat kenen kauppasopimukseen ei tuki ja turva kuulu. Näitä kierrätetään ja myydään missä sattuu, kelle tahansa.
Ihmiset - oikeasti - miettikää koiran hankintaa. Ei vain seuraavaksi pariksi kuukaudeksi tai vuodeksi eteenpäin. Koiran omistaminen on paljon muutakin kuin hellittelyä sohvalla ja lenkkejä auringon paistaessa silloin kun omistajan aikatauluun sopii. Koiran omistaminen maksaa aikaa ja rahaa - hyvin pitkälle tulevaisuuteen. Koiraa täytyy myös kouluttaa ja opettaa - tätäkään ei moni tunnu ymmärtävän. Lassie ja Susikoira Roi on mielikuvitushahmoja ja yksikään koira ei sellainen ole eikä sellaiseksi tule ilman että omistaja asialle jotain tekee. Ihmisten elämässä tapahtuu paljon muutoksia enkä jaksa ymmärtää miten koiraa hankkiessa ei mietitä näitä "mitäs sitten jos" tilanteita. Jos se "jos" tilanne onkin sitten sellainen ettei yli päästä ilman että koiralle on pakko uusi koti löytää - tehkää se vastuullisesti ja aikaa siihen käyttäen. Jos omat keinot ei riitä niin kysykää apua tutuilta koiraihmisiltä voisivatko auttaa tai vaikka Kodinvaihtajat ry:ltä. Älkää kaupatko koirianne netissä eteenpäin ihan kelle sattuu kiireellä - olette ainakin sen verran velkaa koiralle jonka otitte perheenjäseneksi ja nyt luovutte.
perjantai 24. heinäkuuta 2015
torstai 23. heinäkuuta 2015
Mielenkiintoista mediasta
Ajattelin jakaa kanssanne muutamia mielenkiintoisia uutisia ja juttuja joihin olen törmännyt viime aikoina ja näitä Facebookissa jaellut. Koira-aiheisia tietty ja varsin pätevää asiaa jokainen!
Bobon traaginen tarina
Iltalehti on todella upeasti nostanut useasti esille pentutehtailua ja siihen liittyviä kohtaloita sekä epäkohtia. Tällä viikolla Iltalehden netissä oli dokumentti koskien Bobo-koiraa, pentutehtaan kasvattia. Lehti kirjoitti myös erillisen jutun myyjien taustoista. Bobon tarina ei ole harvinainen, mutta harvinaiseksi sen tekee rohkeat omistajat jotka omilla kasvoillaan ovat kertoneet Bobon tarinan blogissaan sekä Iltalehden juttujen kautta. Moni vastaavaa kokenut vaikenee. Ehkä siksi että hävettää, ehkä siksi että varmasti saavat osakseen kovaakin kritiikkiä siitä miksi ostivat pennun hämäristä oloista. Vaikeneminen ei ole kultaa, ainakaan tässä asiassa vaan näistä täytyy puhua ja kertoa sekä tietoa jakaa. Aina tulee olemaan ihmisiä jotka tietoisesti ostavat pimeän pennun koska haluavat säästää rahaa eivätkä välitä kärsimyksestä, harmaasta taloudesta, eläinten laittomasta maahantuonnista ja eläinten hyvinvoinnista. Ja aina tulee myös olemaan tehtailijoita jotka pentuja tätä kysyntää varten teettävät välittämättä muusta kuin rahasta. Mutta Bobon lyhyellä elämällä on varmasti ollut tarkoituksensa omistajiensa avoimuuden vuoksi. Moni joka ei ehkä osaa tunnistaa pentutehtailijoita helposti on saanut Bobon tarinan kautta paljon uutta informaatiota ja osaa olla tarkempi kun pennun hankitaa miettii.
Ylen aamu-tv
Tänä aamuna Ylen aamuohjelmassa oli vieraana Pelastetaan Koirat ry:n ja Koirien vanhainkoti Tähtilampun edustajat kertomassa koirien tilanteesta Espanjassa ja Romaniassa sekä adoptiotoiminnasta. Itseäni ilahdutti suuresti tässä haastattelussa se että siinä nostettiin esiin vastuullinen adoptiotoiminta sekä peräänkuulutettiin viranomaistahojen puuttumista koirien laittomaan maahantuontiin ja pentutehtailuun. Rescuetoimintaan liittyy paljon ennakkoluuloja ja juuri tälläisiä juttuja tarvitaan näitä poistamaan joissa kerrotaan mitä se vastuullinen toiminta on ja varoitetaan niistä toimijoista jotka ei toimi oikein. Haastattelussa vieraat painottivat adoptoimaan koiran vain ja ainoastaan suomalaisen, Suomeen rekisteröidyn yhdistyksen kautta joiden toimintaa esitellään selkästi, vastuuhenkilöt yhteystietoineen ja nimineen on selkeästi löydettävissä kuten myös adoptioprosessin kulku ja tarvittavat koirien maahantuontiin liittyvät asiat kuten tiedot TRACES-rekisteröinnistä. Juuri näin! Surullista mutta totta kun se on että rescuetoiminnassa on mukana yksityisiä suhareita jotka viis veisaavat määräyksistä ja koiralähtöisestä, kestävästä toiminnasta koirien tilanteen parantamiseksi. Vieraat kertoivat myös haasteista joita ovat kohdanneet omassa työssään koirien hyväksi ja peräänkuuluttivat sitoutumista koiran adoptiota harkitsevilta. Empä voisi enempää samaa mieltä olla.
Bobon traaginen tarina
Iltalehti on todella upeasti nostanut useasti esille pentutehtailua ja siihen liittyviä kohtaloita sekä epäkohtia. Tällä viikolla Iltalehden netissä oli dokumentti koskien Bobo-koiraa, pentutehtaan kasvattia. Lehti kirjoitti myös erillisen jutun myyjien taustoista. Bobon tarina ei ole harvinainen, mutta harvinaiseksi sen tekee rohkeat omistajat jotka omilla kasvoillaan ovat kertoneet Bobon tarinan blogissaan sekä Iltalehden juttujen kautta. Moni vastaavaa kokenut vaikenee. Ehkä siksi että hävettää, ehkä siksi että varmasti saavat osakseen kovaakin kritiikkiä siitä miksi ostivat pennun hämäristä oloista. Vaikeneminen ei ole kultaa, ainakaan tässä asiassa vaan näistä täytyy puhua ja kertoa sekä tietoa jakaa. Aina tulee olemaan ihmisiä jotka tietoisesti ostavat pimeän pennun koska haluavat säästää rahaa eivätkä välitä kärsimyksestä, harmaasta taloudesta, eläinten laittomasta maahantuonnista ja eläinten hyvinvoinnista. Ja aina tulee myös olemaan tehtailijoita jotka pentuja tätä kysyntää varten teettävät välittämättä muusta kuin rahasta. Mutta Bobon lyhyellä elämällä on varmasti ollut tarkoituksensa omistajiensa avoimuuden vuoksi. Moni joka ei ehkä osaa tunnistaa pentutehtailijoita helposti on saanut Bobon tarinan kautta paljon uutta informaatiota ja osaa olla tarkempi kun pennun hankitaa miettii.
Ylen aamu-tv
Tänä aamuna Ylen aamuohjelmassa oli vieraana Pelastetaan Koirat ry:n ja Koirien vanhainkoti Tähtilampun edustajat kertomassa koirien tilanteesta Espanjassa ja Romaniassa sekä adoptiotoiminnasta. Itseäni ilahdutti suuresti tässä haastattelussa se että siinä nostettiin esiin vastuullinen adoptiotoiminta sekä peräänkuulutettiin viranomaistahojen puuttumista koirien laittomaan maahantuontiin ja pentutehtailuun. Rescuetoimintaan liittyy paljon ennakkoluuloja ja juuri tälläisiä juttuja tarvitaan näitä poistamaan joissa kerrotaan mitä se vastuullinen toiminta on ja varoitetaan niistä toimijoista jotka ei toimi oikein. Haastattelussa vieraat painottivat adoptoimaan koiran vain ja ainoastaan suomalaisen, Suomeen rekisteröidyn yhdistyksen kautta joiden toimintaa esitellään selkästi, vastuuhenkilöt yhteystietoineen ja nimineen on selkeästi löydettävissä kuten myös adoptioprosessin kulku ja tarvittavat koirien maahantuontiin liittyvät asiat kuten tiedot TRACES-rekisteröinnistä. Juuri näin! Surullista mutta totta kun se on että rescuetoiminnassa on mukana yksityisiä suhareita jotka viis veisaavat määräyksistä ja koiralähtöisestä, kestävästä toiminnasta koirien tilanteen parantamiseksi. Vieraat kertoivat myös haasteista joita ovat kohdanneet omassa työssään koirien hyväksi ja peräänkuuluttivat sitoutumista koiran adoptiota harkitsevilta. Empä voisi enempää samaa mieltä olla.
Eläinkoulutusblogi
Tämä on loistava blogi jossa keskitytään koulutukseen liittyviin asioihin sekä nostetaan esiin epäkohtia ja epäeettisiä tapoja joita koulutusmaailma on pullollaan. Eläinkoulutusblogissa kirjoitettiin kesäkuussa kovista otteista koirien koulutuksessa. Näihin törmää jatkuvasti ja kovia otteita, johtamisteoriaa ja koiran alistamista koitetaan perustella käyttäjiensä taholta vaikka millä tekosyyllä. Eläinkoulutusblogissa keskitytään antamaan koulutusvinkkejä vain ja ainoastaan metodeilla jotka pohjaavat positiivisuuteen, tieteeseen ja tutkimuksiin koiran käyttäytymisestä ja oppimisesta. Blogi ottaa hyvin usein esiin juuri näitä kovien otteiden metodeja, peräänkuuluttaa ammattitaitoisen kouluttajan käyttämistä ja muistuttaa lukijoitaan unohtamaan vanhat, haitalliset metodit koirien kanssa; eli juuri nämä kovat otteet ja johtamisteoriat. Kannattaa tutustua!
Fiksun koiranostajan opas
SEY - eli Suomen eläinsuojeluyhdistys ry julkaisi hiljattain pätevän oppaan ihmisille kenen mielessä siintää koiran hankinta. Oppaassa muistutetaan tulevia omistajia velvollisuuksista, ajasta ja rahasta mitä koiraan menee sekä siitä että koira on pitkä sitoumus. Opas muistuttaa myös pentutehtailun vaaroista sekä ylijalostettujen koirien terveydellisistä ongelmista. Huomiotta ei jää myöskään koiran kotiutumisen vinkit ja muistutus siitä että koulutusasioissa kannattaa käyttää vain ja ainoastaan ammattitutkinnon suorittaneita koirankouluttajia. Tämä opas jakoon kaikille koiranostajille!
tiistai 21. heinäkuuta 2015
Vieraskynässä: Hanna, omistautunut hoitaja monelle kotia etsivälle
Blogissa kävi vieras! Hanna on toiminut vuosien ajan kotihoitajana koirille vailla kotia. Hanna kertoo vierasbloggaajana tänään nykyisistä hoitolaisista ja toimimisesta kotihoitajana. Kiitokset Hannalle bloggauksesta sekä tietenkin auttamisesta monta koiraa omien perheidensä luo!
Olen
hurahtanut eläimiin melkolailla syntymästäni asti, koiria ja
kissoja minulla on ollut ”aina”, välillä myös muita
lemmikkejä. Tällä hetkellä laumassani on 6 koiraa, 2 kissaa ja
pieni kanaparvi kukkoineen. Eläinsuojelutoimintaan tutustuin
paremmin vuonna 2007 ensimmäisen rescuekoiran (suomalainen
eläinsuojelutapaus) myötä, jolloin aloin siivota tiloja ja
ulkoiluttaa koiria paikallisella löytöeläintalolla. Kirjoittelen
omaa blogia, Hannan hoitolaiset, osoitteessa hoitokoira.blogspot.com.
Kuten blogin nimikin kertoo, aiheena on lähinnä minulla majailevat
kotia etsivät hoitokoirat.
Hoitokoiria
meillä on ollut vuodesta 2008 lähtien, aluksi vain koira, pari
vuodessa. Viime vuonna hurahdin toimintaan vähän pahemmin ja
oikeastaan vuoden 2014 alusta lähtien täällä on ollut jatkuvasti
hoitolaisia, 1-3 koiraa kerrallaan. Olen pyrkinyt auttamaan lähinnä
eri yhdistysten kodinvaihtajia jotka eivät voi enää jäädä omaan
kotiinsa. Jokunen koira on tullut myös suoraan tarhalta ulkomailta
(Venäjä, Romania, Espanja). Autan mielelläni niin kotimaisia kuin
ulkomaisia sijoituspaikkaa tarvitsevia koiria, kunhan yhteistyötaho
on luotettava, toimii säännösten mukaan ja toiminta on muutenkin
järkevällä pohjalla.
Tällä
hetkellä täällä majailee peräti kolme hoitokoiraa: Viipurin Koirat ry:n 6-vuotias Lily, joka on elänyt Suomessa pennusta asti
mutta joutui keväällä tänne hoitoon kodissaan tapahtuneiden
elämänmuutosten takia, Auringonkoirien 3-vuotias Eiko joka tuli
tänne suoraan Espanjasta tarhalta ja viimeisin tulokas, Elämä Koirille ry:n 4-vuotias narttu Modesta joka on lähtöisin
Pietarista, tuli Suomeen kotihoitoon mutta joutui ikävä kyllä
vaihtamaan hoitopaikkaa nopealla aikataululla ja näin siis päätyi
meille. Lily ja Eiko etsivät aktiivisesti kotia, Modesta on ensiksi
lihotuskuurilla ja reipastumisleirillä ennen kuin kodinetsintä
alkaa.
Lily (Viipurin Koirat ry) |
Huhtikuussa
tänne hoitoon saapunut kodinvaihtaja Lily kärsi kodissaan pahoista
eroahdistusoireista eikä oikein sietänyt vieraita ihmisiä. Sen
eroahdistus on täällä hoitokodissa pysynyt hyvin kurissa,
alkuaikojen maaninen perään haukkuminen loppui nopeasti ja se jää
kiltisti nukkumaan kun lähden töihin. Ilmeisesti rauhallinen
koiraseura on auttanut eroahdistukseen. Kerran Lily on tuhonnut
tavaroita poissaollessani, tämä tapahtui sen jälkeen kun menin
sairaslomalta töihin – silloin Lily oli järsinyt oveen ihan
kunnon reiän. Tämän ainoan kerran jälkeen mitään muuta ei ole
tuhottu, mutta Lily vaatii selkeät rutiinit ja rauhallisen elämän,
kokeneen ja määrätietoisen omistajan ja luultavasti myös kivan
uroskoiran joka voi pitää sille seuraa yksinolojen aikana.
Vieraiden tapaamisessa ei ole täällä ollut juurikaan ollut
ongelmia. Annan uusien vieraiden aina namittaa Lilyä, koira on
onneksi sen verran ahne että ystävystyy nopeasti herkkujen avulla
ja muistaa kyllä kerrankin täällä vierailleet ihmiset jatkossa
hyvin. Lilystä saa oikeissa olosuhteissa hienon koiran, uskollisen
ystävän ja hyvän lenkkikaverin. Ikävä kyllä sellaista ihmistä
ei vielä ole löytynyt eikä Lilyllä ole juuri ollut
kyselijöitäkään. Kodin etsintä siis jatkuu.
Eiko (Auringonkoirat) |
Toukokuussa
Suomeen lennähtänyt Eiko on yksi hienoimpia koiria mitä minulla on
koskaan ollut hoidossa, siitä on vaikea keksiä mitään pahaa
sanottavaa. Ystävällinen, aktiivinen nuori paimenkoirasekoitus
jolla on hyvät hermot ja joka tulee toimeen melkein minkä kanssa
vaan. Jos olisi itsellä koiranpaikka auki niin en Eikoa täältä
pois päästäisi, vaan ikävä kyllä ei ole joten tämäkin aarre
lähtee täältä maailmalle kun oikea koti vastaan tulee. Eikosta on
ollut kyselijöitä mutta ei vielä ihan sellaista mitä olemme sen
kodiksi ajatelleet. Nyt tuli ensimmäinen potentiaalinen kotiehdokas
joka tulee todennäköisesti poikaan tutustumaan. Katsotaan miten
tapaaminen menee puolin ja toisin.
Kolmas
hoitolainen, Modesta, tuli tänne vasta muutama päivä sitten.
Modesta on todennäköisesti jonkinlainen vinttikoirasekoitus. Se on
arka mutta hyvin kiltti, rauhallinen ja vaatimaton koira joka ei pidä
melua itsestään ja tulee niin koirien kuin kissojenkin kanssa
toimeen. Koska koira on vielä kovin hoikka, se saa hetken aikaa
kerätä painoa ja toivottavasti reipastuakin ennen kuin kotia
aletaan sille etsimään.
Modesta (Elämä Koirille ry) ja Hanna |
Kotihoitajana
toimiminen on koukuttanut ja vienyt mennessään. Se on kiva tapa
auttaa koiria, tosin ajoittain se on myös aika raskasta.
Hoitokoiriin pitää sitoutua kuten omiinsa. Koskaan ei voi sanoa
miten nopeasti koiralle löytyy oikeanlainen koti. Hoitoajat ovat
olleet keskimääärin pari, kolme kuukautta, osa koirista on
lähtenyt omaan kotiin parissa viikossa ja joku on jäänyt lähes
vuodeksi. Koirista luopuminen on aina itkun paikka, vaikka samaan
aikaan on palkitsevaa ja ihanaa kun koira löytää oman paikkansa
maailmasta, oman kodin ja oman perheen. Sen oikean. Vaikka
hoitolaisiin kiintyy kovasti, ei niitä kaikkia voi kuitenkaan omana
pitää. Varjopuoliin kuuluu myös koirien palautukset tai se, jos
koira joutuukin huonoihin oloihin. Ikävä kyllä hyvin monenlaisia
kyselijöitä on liikkeellä ja itsestäni on tullut todella tarkka
kotien kanssa. Suurin osa kodintarjoajista on kuitenkin onneksi
fiksua porukkaa ja rehellisin motiivein liikenteessä. Tarkkana pitää
kuitenkin aina olla. Jonkinlaisia taloudellisia vastuitakin
hoitokotina toimimiseen kuuluu. Olen usein saanut kuulla kysymyksen
”Paljonko sulle maksetaan kun otat hoitolaisia?” eli monet
ajattelevat kyseessä olevan jonkinlaisen liiketoimen. Tästä ei
todellakaan ole kyse, mitään palkkaa tästä ei makseta vaan
kyseessä on vapaaehtoistyö jossa esimerkiksi ruokakulut useimmiten
kuuluvat hoitokodin maksettavaksi. Suurin osa yhdistyksistä korvaa
eläinlääkärikulut kuitteja vastaan ja muut kulut ovat pääasiassa
hoitokodin vastuulla. Vaikka joskus joutuu luuttuamaan ylimääärisiä
pissoja lattialta tai korjaamaan rikottua ovea, en vaihtaisi mitään.
Olen oppinut hoitolaisilta valtavan paljon koirista ja saanut
tutustua aivan ihaniin koirapersooniin sekä niiden uusiin perheisiin
joista moni on jäänyt tekemisiin kanssani aktiivisemminkin.
Mikäli
kotihoitajana toimiminen kiinnostaa, suosittelen ottamaan yhteyttä
rescueyhdistyksiin ja/tai paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin.
Kannattaa aina lukaista sopimukset ennen hoitokodiksi tarjoutumista
ja miettiä, riittäväthän resurssit. Osa koirista voi tulla
huonoista oloista tai on saattanut elää pitkään tarhalla eikä
välttämättä kotikoiran taitoja oikein ole. Hoitokodiksi
tarjoutuessa kannattaa siis kertoa rehellisesti omasta osaamisesta ja
omasta elämäntilanteesta, koska hoitolaisia on laidasta laitaan,
toiset helpompia ja toiset haastavampia. Jos ottaa koiran yksityisen
tahon kautta hoitoon, kannattaa varautua siihen että kaikki kulut
sekä kodinetsintä jäävät hoitokodin vastuulle. Yhdistys on aina
tukena ongelmatilanteissa ja hoitaa kodinetsinnän, joten yhdistysten
kodinetsijät ovat siinä mielessä turvallisempi vaihtoehto
hoitokodiksi haluavalle.
-Hanna-
keskiviikko 15. heinäkuuta 2015
Apua! Kesä, loma, reissu ja koirat
Koiran omistamisen varjopuoliin - tavallaan - kuuluu se että ihmiset tykkää reissata ja välillä joutuu olemaan poissa kotoa muista syistä. Kyseessä saattaa olla loma, työmatka tai nopea tilanne jolloin koirille tarvitaan hoitajaa. Joillekkin helppo nakki; on tuttu, hyvä hoitaja. Joskus taas ei. Kun tuttua hoitajaa ei ole niin mitä tehdä?
Koirat on erilaisia siinä missä tilanteetkin kun hoitajaa tarvitaan. Jos ajattelen omakohtaisesti tilannetta hoitoasian suhteen niin meillä on sekä helppoja koiria - että ei niin helppoja. Onneksi meidän lomareissut on aina olleet hyvissä ajoin tiedossa - on ystäviä ja hyviksi todettuja hoitajia ketä huudella apuun. Kuitenkin - aina - koen että koirilla on mukavampaa olla omassa kotona hoitajan kanssa kuin kyläilemässä. Meidän koirista varsinkin Musti ja Jimi ovat hyvin herkkiä uusille tilanteille ja ihmisille. Artun kanssa hoitajan pitää ymmärtää että kyseessä on hyvin metsästysviettinen vinttikoira. Mäyrä taas… Noh - lähtee kenen tahansa kanssa minne tahansa ja rakastaa kaikkia, mutta mäyräkoiramaiseen tapaan haukkuu ja hankkii häädön kelle tahansa kerrostalosta. Pippa nyt vähään tyytyväisenä on helppo hoitolainen. Taitaa nuo lyhyet lomareissut enemmän stressata meitä omistajia kun huolettaa että onhan kotona kaikki varmasti hyvin vaikka tietää että oikeiden ihmisten hallussa ei hätää ole - ja jos on niin kertovat kyllä. Ihan kelle tahansa en koiriani hoitoon antaisi - enkä kotiini ottaisi. Enkä veisi hoitolaan. Hoitoloita on hyviä - mutta en omia koiriani veisi ihan siitä syystä että meidän koirita 4/5 on rescuetaustaisia ja viettäneet aikaansa tarhoilla, häkeissä. Voi olla että inhimillistän koiriani tässä tapauksessa koska en halua heitä hoitolan koppeihin - mutta mieluummin valitsen toisen vaihtoehdon. Paitsi alla mainittua.
En ikinä antaisi koiriani hoitoon yksittäiselle ihmiselle joka hoitaa koiria kotonaan ja veloittaa siitä rahaa. Miksikö? Siksi että kuka tahansa voi tehdä niin. Taksat ovat about samoja kuin koirahoitoloiden joissa usein on eläinalan koulutuksen saaneita ihmisiä töissä, kunnossa on vakuutukset, tilat ja hoidosta tehdään sopimus. Yksityinen ihminen saattaa veloittaa ihan samaa summaa kuin hoitola - mutta maksamatta jää esim verot. Mitään takeita ei ole siitä että koiraa hoidetaan kuten luvataan ja jos jotain sattuu niin kuka maksaa? Työnteettäjänä olet maksanut pimeästi jolllekkin joten korvauksia on vaikea hakea. Onko tilat oikeasti sellaiset kuin pitää, viedäänkö koiria ulkoilulle, aktivoidaanko niitä kuten luvataan? Et voi tietää. Luotettavakin hoitaja saattaa olla jotain muuta. Jos joku ilmoittautuu koirasi luokseen ottamaan ja alkaa siitä pyytämään korvausta niin silloin kannattaa kysyä että mitenkäs hoitajan omat velvoitteet - maksetaanko verot? On eri asia jos koiran omistajana tarjoat vaivanpalkkaa tuliaisina tai pienenä korvauksena kuin se että yksittäinen ihminen, hoitopaikkaa tarjotessaan pyytää käteiskorvausta. Hälytyskellot! Puolin ja toisin sopparit taas on erikseen - jos hoidat mun mä hoidan sun joskus - mutta se että yksittäinen ihminen pyytää pimeänä hoitorahaa…. Ei ole ok.
Me hoidamme muiden koiria kotonamme satunnaisesti - ja satunnaisesti myös meillä on rescueyhdistysten koiria koiria hoidossa. Tosin ilman korvausta koska emme ole hoitola, meillä ei ole toiminimeä tai yritystoimintaan oikeuttavia lupia. Rahaa ei pyydetä - mutta toivomme aina että pidempi aikaisissa (yli viikon) omistaja tuo koirien ruuat mukanaan ja omistajat tekevät lahjoituksen jonnekkin kodittomia koiria auttavien tahojen tilille - tai matkallaan vie kohdemaan tarhoille ruokaa. Yhtään hoitolaista emme ota ilman ennakkotutustumista - meidän kotiin, ihmisiin ja meidän koiriin. Homman pitää toimia ja säännöt selvillä. Teemme tätä hommaa omien resurssien rajoissa - koska meillä kuitenkin on viisi omaa koiraa. Omille koirille ei myöskään ole hyväksi se että koko ajan kotioloissa ramppaa vieraita hoitolaisia sillä tottakai se aina stressaa - tästä syystä meidän ovet avautuu vain harvoin. Ihmisiä stressaa myös ja erityisesti koiria jos koko ajan porukkaa ramppaa - aina pitää sopeutua. Aina se on se säätö. Ja aina pitää olla plan b koska koirat on koiria - kun vakiintuneeseen laumaan tuodaan uusi yksilö aina voi sattua jotain. Kannattaakin kysyä ihmisiltä ketkä koiria hoitaa - korvausta vastaan tai ilman varsinkin jos heillä on omia koiria - että kuinka usein hoitolaisia on. Saahan omatkin koirat hengähtää omassa laumassaan vai onko jatkuva ramppaaminen ja epätasapaino se tilanne missä koirat ja ihmiset elää? Asia on tietenkin ihan ok jos hoitolaisille on varattu omat tilat - mutta jos hoito tapahtuu ihmisten ja koirien kodissa missä on jatkuva trafiikki - koiraa tulee ja menee - niin eihän se ole tasapainoinen tilanne.
Jos et siis saa koiranhoitajaa tutunkauppana, kavereilta tms niin vie hoitolaan joka toimii velvoitteiden mukaan. Tutustu paikkoihin ja lue kokemuksia. Älä anna koiraasi hoitoon kellekkään randomille yksityishenkilölle, tutulle tai puolitutulle joka tarjoaa hoitopaikkaa ja haluaa taksaa käteisenä, veroja ja velvoitteita kiertäen. Muutaman kympin hoitopalkkio apua tarvitsevan tarjoamana on eri juttu kuin se että yksityishenkilö tarjoaa apuaan - ja ilmoittaa mitä se maksaa. Ja aina tietty niiden tuttujenkin kanssa pitää tehdä selväksi kuinka toimia, mitä tehdä, minne soittaa. Aina voi sattua jotain.
Meillä oli juuri takana kiva loma omassa entisessä kotimaassa josta hieman koira-asioissa kirjoitin täällä. Tuttu ihana hoitaja joka on nyt ihan loppu koska omistajina emme voineet olla huolehtimatta ja tekstareita pommitettiin vaikka tiesimme että hyvinhän ne pärjää. Koirat oli iloisia kun kotiin tultiin, tietty vähän piti olla loukkaantuneita kun joka hemmetin vuosi jätetään - mutta vähän ovat koittaneet kyllä etsiä että missäs meidän omahoitaja. Hyvä hoitaja on kultaa.
Koirat on erilaisia siinä missä tilanteetkin kun hoitajaa tarvitaan. Jos ajattelen omakohtaisesti tilannetta hoitoasian suhteen niin meillä on sekä helppoja koiria - että ei niin helppoja. Onneksi meidän lomareissut on aina olleet hyvissä ajoin tiedossa - on ystäviä ja hyviksi todettuja hoitajia ketä huudella apuun. Kuitenkin - aina - koen että koirilla on mukavampaa olla omassa kotona hoitajan kanssa kuin kyläilemässä. Meidän koirista varsinkin Musti ja Jimi ovat hyvin herkkiä uusille tilanteille ja ihmisille. Artun kanssa hoitajan pitää ymmärtää että kyseessä on hyvin metsästysviettinen vinttikoira. Mäyrä taas… Noh - lähtee kenen tahansa kanssa minne tahansa ja rakastaa kaikkia, mutta mäyräkoiramaiseen tapaan haukkuu ja hankkii häädön kelle tahansa kerrostalosta. Pippa nyt vähään tyytyväisenä on helppo hoitolainen. Taitaa nuo lyhyet lomareissut enemmän stressata meitä omistajia kun huolettaa että onhan kotona kaikki varmasti hyvin vaikka tietää että oikeiden ihmisten hallussa ei hätää ole - ja jos on niin kertovat kyllä. Ihan kelle tahansa en koiriani hoitoon antaisi - enkä kotiini ottaisi. Enkä veisi hoitolaan. Hoitoloita on hyviä - mutta en omia koiriani veisi ihan siitä syystä että meidän koirita 4/5 on rescuetaustaisia ja viettäneet aikaansa tarhoilla, häkeissä. Voi olla että inhimillistän koiriani tässä tapauksessa koska en halua heitä hoitolan koppeihin - mutta mieluummin valitsen toisen vaihtoehdon. Paitsi alla mainittua.
En ikinä antaisi koiriani hoitoon yksittäiselle ihmiselle joka hoitaa koiria kotonaan ja veloittaa siitä rahaa. Miksikö? Siksi että kuka tahansa voi tehdä niin. Taksat ovat about samoja kuin koirahoitoloiden joissa usein on eläinalan koulutuksen saaneita ihmisiä töissä, kunnossa on vakuutukset, tilat ja hoidosta tehdään sopimus. Yksityinen ihminen saattaa veloittaa ihan samaa summaa kuin hoitola - mutta maksamatta jää esim verot. Mitään takeita ei ole siitä että koiraa hoidetaan kuten luvataan ja jos jotain sattuu niin kuka maksaa? Työnteettäjänä olet maksanut pimeästi jolllekkin joten korvauksia on vaikea hakea. Onko tilat oikeasti sellaiset kuin pitää, viedäänkö koiria ulkoilulle, aktivoidaanko niitä kuten luvataan? Et voi tietää. Luotettavakin hoitaja saattaa olla jotain muuta. Jos joku ilmoittautuu koirasi luokseen ottamaan ja alkaa siitä pyytämään korvausta niin silloin kannattaa kysyä että mitenkäs hoitajan omat velvoitteet - maksetaanko verot? On eri asia jos koiran omistajana tarjoat vaivanpalkkaa tuliaisina tai pienenä korvauksena kuin se että yksittäinen ihminen, hoitopaikkaa tarjotessaan pyytää käteiskorvausta. Hälytyskellot! Puolin ja toisin sopparit taas on erikseen - jos hoidat mun mä hoidan sun joskus - mutta se että yksittäinen ihminen pyytää pimeänä hoitorahaa…. Ei ole ok.
Ai palasitte sitte? Tuliaiset? |
Jos et siis saa koiranhoitajaa tutunkauppana, kavereilta tms niin vie hoitolaan joka toimii velvoitteiden mukaan. Tutustu paikkoihin ja lue kokemuksia. Älä anna koiraasi hoitoon kellekkään randomille yksityishenkilölle, tutulle tai puolitutulle joka tarjoaa hoitopaikkaa ja haluaa taksaa käteisenä, veroja ja velvoitteita kiertäen. Muutaman kympin hoitopalkkio apua tarvitsevan tarjoamana on eri juttu kuin se että yksityishenkilö tarjoaa apuaan - ja ilmoittaa mitä se maksaa. Ja aina tietty niiden tuttujenkin kanssa pitää tehdä selväksi kuinka toimia, mitä tehdä, minne soittaa. Aina voi sattua jotain.
Meillä oli juuri takana kiva loma omassa entisessä kotimaassa josta hieman koira-asioissa kirjoitin täällä. Tuttu ihana hoitaja joka on nyt ihan loppu koska omistajina emme voineet olla huolehtimatta ja tekstareita pommitettiin vaikka tiesimme että hyvinhän ne pärjää. Koirat oli iloisia kun kotiin tultiin, tietty vähän piti olla loukkaantuneita kun joka hemmetin vuosi jätetään - mutta vähän ovat koittaneet kyllä etsiä että missäs meidän omahoitaja. Hyvä hoitaja on kultaa.
Battersea Dogs & Cats Home
Kävästiin Lontoossa Battersean koirien ja kissojen tarhalla muutama päivä sitten. Ei päästy telkkariin vaikka vierailumme aikana tarhalla kuvattiin For the Love of Dogs ohjelmaa joka on jo muutamia vuosia pyörinyt ohjelmistossa Britanniassa kertoen tarhan toiminnasta. Battersean toiminta on hyvin näkyvää ja tarha hyvin tunnettu maan rajojenkin ulkopuolella. Hyvä näin koska myös Britanniassa koirien hylkääminen lisääntyy koko ajan - ja tästä syystä Battersean tiloja ollaan laajentamassa. Battersea Dogs & Cats Homella on toimintaa kolmessa eri keskuksessa, oma vierailumme suuntautui Lontoon pisteeseen aivan vanhan voimalaitoksen viereen. Nykyiselläänkin jo aika valtava kompleksi jossa muutama kokonainen kerrostalomainen rakennus koirille, omat tilat kissoille, lost & found eläinten tilat, kauppa ja kahvila. Tarhalla käynnistä veloitettiin muutaman punnan pääsymaksu mitä en itse ainakaan pitänyt ollenkaan pahana - jostainhan niitä tuloja täytyy saada toiminnan pyörittämiseen. Tilat olivat hyvin siistit ja vieraat tervetulleita tapaamaan kotia etsiviä eläimiä. Kaikissa osissa ei saanut kuvata; koirat oli jaoteltu niin että aremmat ja hiljaisempaa eloa vaativat koirat olivat omissa osioissaan joiden ovilla tiedotettiin koirien tarvitsevan rauhaa eikä kuvausta sallita.
Ihan selkeästi yliedustettuina tarhalla oli staffit ja muut ns voimakkaammat rodut. Oli rotikoita, amerikan bulldoggeja, akitoja. Sekä niitä staffeja lähes joka toisessa kopissa. Staffien hylkääminen on Briteissä järkyttävän yleistä. Rotu on jossain määrin trendi joten pentutehtailu kukoistaa - koiria myydään kelle vaan ja niitä ostaa ketkä vaan; yleensä ihmiset joiden motiivit on vain haluta katu-uskottava koira. Pitbullit ja näiden mixit ovat olleet Britanniassa kiellettyjen rotujen listalla jo pitkään joten lienee uskottavuutta koiralla hakevat ihmiset ovat siirtyneet staffeihin ja muihin bullirotuisiin koiriin. Koiria pidetään ja "koulitaan" kovalla kädellä ja alistaen kun ei muuta osata ja sitten ne hyljätään; joko kadulle tai tarhoille. Aika vastaavaa trendiähän on Suomessakin nähtävissä; hyvin moni haluaa itselleen pitin, staffin tai muun vastaavan koiran ihan vain siksi että halutaan olla cool. Mitään järkeä ja hienoahan siinä ei kuitenkaan ole että otetaan tietyn rotuinen koira vain oman pätemisen tarpeen takia vaikka kykyä ja osaamista ei ole - ja kun osaaminen loppuu niin koira pistetään kiertoon tai kiikutaan piikille. Britanniassa lopetetaan isoja määriä hyljättyjä koiria joka vuosi - Battersean lisäksi kaikki muutkin tarhat kärsivät kroonisesta tilan ahtaudesta ja varojen puutteesta. Greyhoundeja oli tarhalla myös, tosin ihan muutamia. Ei tietenkään ollenkaan samassa mittakaavassa kuin Wimbledon Greyhound Rescuen hallussa jossa kävimme viime kesänä, kirjoitin tuolloin asiasta täällä. Battersean greyhoundien tarina oli kuitenkin sama vanha stoori - tarpeettomaksi käyneet entiset ratajuoksukoirat hyljätään eläinsuojelun haltuun. Parempi tietenkin sekin kuin tarpeettomat ja kivuliaat lopetukset tai hylkääminen luontoon.
Vaikka Britannian tilanne on aika kurja mitä tulee koirien hylkäämiseen niin hienoa on että asiat on sielä näyttävästi esillä. Koirien adoptioita promotaan näkyvästi kuten myös eläinten kohtelun epäkohtia nostetaan esiin mediassa. Löytöeläintarhat edistävät aktiivisesti asiaansa myös panostamalla näkyvyyteen, varainkeruuseen ja markkinointiin. Battersean tarhan tiedotteita ja mainontaa on isosti näkyvissä ympäri Lontoota kuten myös muiden eläinsuojelutahojen.
Lontoon matkaan kannattaa ehdottomasti sisällyttää käynti Batterseassa ihan tutustumismielessä. Tarha on auki joka päivä, lähellä ja sinne pääsee kätevästi bussilla oven eteen monestakin paikkaa tai junallakin muutaman sadan metrin päähän. Suosittelen!
Nettisivut löytyy täältä ja tarhan Facebook täältä.
Ihan selkeästi yliedustettuina tarhalla oli staffit ja muut ns voimakkaammat rodut. Oli rotikoita, amerikan bulldoggeja, akitoja. Sekä niitä staffeja lähes joka toisessa kopissa. Staffien hylkääminen on Briteissä järkyttävän yleistä. Rotu on jossain määrin trendi joten pentutehtailu kukoistaa - koiria myydään kelle vaan ja niitä ostaa ketkä vaan; yleensä ihmiset joiden motiivit on vain haluta katu-uskottava koira. Pitbullit ja näiden mixit ovat olleet Britanniassa kiellettyjen rotujen listalla jo pitkään joten lienee uskottavuutta koiralla hakevat ihmiset ovat siirtyneet staffeihin ja muihin bullirotuisiin koiriin. Koiria pidetään ja "koulitaan" kovalla kädellä ja alistaen kun ei muuta osata ja sitten ne hyljätään; joko kadulle tai tarhoille. Aika vastaavaa trendiähän on Suomessakin nähtävissä; hyvin moni haluaa itselleen pitin, staffin tai muun vastaavan koiran ihan vain siksi että halutaan olla cool. Mitään järkeä ja hienoahan siinä ei kuitenkaan ole että otetaan tietyn rotuinen koira vain oman pätemisen tarpeen takia vaikka kykyä ja osaamista ei ole - ja kun osaaminen loppuu niin koira pistetään kiertoon tai kiikutaan piikille. Britanniassa lopetetaan isoja määriä hyljättyjä koiria joka vuosi - Battersean lisäksi kaikki muutkin tarhat kärsivät kroonisesta tilan ahtaudesta ja varojen puutteesta. Greyhoundeja oli tarhalla myös, tosin ihan muutamia. Ei tietenkään ollenkaan samassa mittakaavassa kuin Wimbledon Greyhound Rescuen hallussa jossa kävimme viime kesänä, kirjoitin tuolloin asiasta täällä. Battersean greyhoundien tarina oli kuitenkin sama vanha stoori - tarpeettomaksi käyneet entiset ratajuoksukoirat hyljätään eläinsuojelun haltuun. Parempi tietenkin sekin kuin tarpeettomat ja kivuliaat lopetukset tai hylkääminen luontoon.
Vaikka Britannian tilanne on aika kurja mitä tulee koirien hylkäämiseen niin hienoa on että asiat on sielä näyttävästi esillä. Koirien adoptioita promotaan näkyvästi kuten myös eläinten kohtelun epäkohtia nostetaan esiin mediassa. Löytöeläintarhat edistävät aktiivisesti asiaansa myös panostamalla näkyvyyteen, varainkeruuseen ja markkinointiin. Battersean tarhan tiedotteita ja mainontaa on isosti näkyvissä ympäri Lontoota kuten myös muiden eläinsuojelutahojen.
Lontoon matkaan kannattaa ehdottomasti sisällyttää käynti Batterseassa ihan tutustumismielessä. Tarha on auki joka päivä, lähellä ja sinne pääsee kätevästi bussilla oven eteen monestakin paikkaa tai junallakin muutaman sadan metrin päähän. Suosittelen!
Nettisivut löytyy täältä ja tarhan Facebook täältä.
perjantai 3. heinäkuuta 2015
Empiirinen tutkimukseni aiheesta "kuinka lämpö autossa nousee helteellä"
Säätila testin aikaan |
Klo 1423, 1433 ja 1443. |
Innostuin sitten mittaamaan tuolla meidän rimpulamallisella sisälämpömittarilla kuinka se lämpö kohoaa autossa sen 20 minuutin aikana minkä itse juuri sielä Lidlissä shoppasin. Kauppareissuksi siis aika nopeasti toimittu. Mainittakoon että luonnollisesti omat koirat lojui kotosalla Lidl-reissun aikana - eikä sielä autossa parkkiksella.
Lämpötila mittarissa oli kello 1423 +28C kun kävin sen mittarin autoon kiikuttamassa. Väliaikaa kävin ottamassa kello 1433 - +40C. Kello 1443 mittarissa oli +46C. Auto oli suht aurinkoisella paikalla omassa pihassa mutta niinhän nuo kauppojen parkkiksetkin aukeita yleensä on eikä varjopaikkoja juurikaan ole. Ikkunat oli raollaan mutta eipä kauheasti apua.
Ilmatieteen laitoksen mukaan about noihin aikoihin meidän suunnalla oli pihalla lämmintä +30C.
Testaus tapahtui meidän erikoista tavaraa pursuavassa lähiöpihassa Vantaalla. Kuvan autossa siis mitattiin. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)