keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Hesyn vuosikokous - part 1

Helsingin eläinsuojeluyhdistys ry:n , Hesyn, vuosikokous eilisillalta puhuttaa varmasti pitkään - ja kuohuttaa monen mieltä. Täytyy sanoa että melkoisen sekavissa tunnelmissa sieltä itsekin poistui ja sekavia tunnelmia jaettiin pitkälle iltaan Facebookissa kokouksessa olleiden kesken. Sekavaa oli koko kokous järjestelyineenkin. Oma toimintani Hesyssä on lähinnä tarkkaavaista seurailua taustalla, kodittomien eläinten ilmoitusten jakoa ja ihmisten ohjaamista Hesyyn jos varsinkin kissaa miettivät hankkivansa. Jäseneksi liityin itsekin vasta tänä vuonna. Kokous oli siis minulle ensimmäinen laatuaan.

Puheenjohtaja vaihtui, eikä voi kyllä kuin toivoa että valittu Susanna Paavilainen osaa ottaa homman haltuun ja täyttää isot saappaat. Puheenjohtajaksi oli ehdolla Paavilainen, sekä vuodesta 1986 Hesyä luotsannut Hannele Luukkainen.

Kummassakin ehdokkaassa oli omat hyvät puolensa sekä kehittämisalueet. Luukkaisella on vuosien kokemus Hesyn vetämisestä, kyky toimia median ja valtaa pitävien kanssa sekä valtava tietämys eläinsuojelullisista asioista - ja luonnollisesti akateeminen koulutustausta. Miinuksena hänellä kuitenkin omasta mielestäni liian pitkä ura Hesyn puikoissa; Hesy jopa henkilöitynyt liikaa Luukkaisen näkyvään persoonaan. Yhdistys menettää aina ison osan tarkoitustaan jos pääosassa on henkilö, ei yhdistyksen missio. Hesy tarvitsee päivitystä ja uutta dynaamista visionääriä viemään yhdistystä eteenpäin ja kehittämään toimintaa. Paavilainen taas ehkä voisi olla tämä uusi kasvo - mutta riittääkö osaaminen ja kokemus? Se jää nähtäväksi. Yrittäjätausta lemmikkieläinbisneksessä ei tee varmastikkaan hallaa - mutta riittääkö se? Paavilainen on ollut itse Hesyn jäsen joskus nuorena - ja nyt vasta liitynyt rivijäseneksi vuonna 2014. Tuntemusta ei siis Hesystä hallitustasolla ole ja eikä kokemusta vastaavan kokoisen yhdistyksen hallituksessa toimimisesta.

Paavilainen piiloutui vuosikokouksessa istumaan auditorion takariviin ja ei ollut valmistautunut puhumaan. Kuinka voi olla näin että puheenjohtajaehdokas - yhdistyksen vuosikokouksessa aloittaa puheenvuoronsa sanomalla "en ollut valmistautunut puhumaan"? Hesy on paljon enemmän kuin pieni harrastelijayhdistys - Hesy on kohta 140-vuotias, tunnettu vaikuttaja joka pyörittää vuositasolla satoja tuhansia euroja ja työllistää henkilökuntaa sekä vapaaehtoisia. Hesy on aikaisemmin ottanut kantaa voimakkaasti, ollut vaikuttamassa lakeihin ja puheenjohtaja on esiintynyt medioissa ja tapahtumissa. Puheenjohtajan tulee olla valmis puhumaan tilanteessa kuin tilanteessa ja pystyä kävelemään auditorion takaosasta yleisön eteen valmistautumattakin. Puheenjohtajan tulee olla ajan tasalla, edustava ja selkeä viestijä. Eilen ei Paavilainen tätä osaamistaan näyttänyt edes teoriassa. Toivottavasti korjaa asian pikimmiten.

Kokouksessa tuli hyvin ilmi että Hesyn sisäiset suhteet ja ilmapiiri ei ole hyvä. Asia tuli kyllä monelle äänioikeuden omaavalle selväksi jo ennen vaaleja -  kiertoviestit Facebookissa vastapuolesta olivat välillä hyvinkin mustamaalaavia.  Toivottavasti uusi puheenjohtaja ottaa tämän asian hoitaakseen välittömästi jotta yhdistys voi keskittyä oleelliseen - eläinten auttamiseen - riitelyn sijaan. Paavilaisella tulee olemaan melkoinen työsarka tässäkin ja monen odotukset ovat korkealla kuinka uusi puheenjohtaja saa solmut auki, pystyy kehittämään Hesyä ja ennen kaikkea tuomaan yhdistyksen näkyväksi vaikuttajaksi ja lähemmäksi kansaa. Faktahan on että paljon on ihmisiä jotka näkevät Hesyn "eläkeläisten kissayhdistyksenä". Kokouksen puheenvuoroissa nostettiin esille myös vanhakantaisuus varainkeruussa, näkymättömyys kampanjoinnissa, sosiaalisessa mediassa ja katukuvassa. Ravistelun ja muutoksen tarvetta siis oli ja se näkyi myös äänestystuloksessa. Tuleva toimikausi on siis mielenkiintoista seurattavaa ja nähtäväksi jää onko puheenjohtajan vaihtuminen ollut se kaivattu ratkaisu.

Risuja on annettava melkoisesti kokouksen järjestelyistä. Hommatkaa puhujille mikrofoni jos auditoriossa on lähes 200 kuulijaa ja joku tietoisku siihen kuinka äänestys saadaan sujumaan nopeasti ja tehokkaasti eikä ryysimistä uurnalle ja takaisin penkeille synny. Varsinainen pommi kuitenkin tapahtui puheenjohtajan selvittyä. Äänestyslipukkeet oli jaettu myös varsinaisten jäsenten ja varajäsenten äänestykseen samalla ja ehdokkaiden ollessa tiedossa moni oli jo ehdokkaidensa nimet valmiiksi lappuun kirjoittanut. Kaksi jäseneksi ehdolla ollutta päätti vetäytyä mikä aiheutti kovasti kuohuntaa. Myös oma ehdokkaani Nina Patanen ilmoitti vetäytyvänsä - ja minä olin jo ehtinyt Ninan nimen lappuseeni kirjoittaa. Kokouksen puheenjohtaja ilmoitti ettei äänestyslipukkeita hyväksytä jos lapussa on yliviivattu nimi. Tämä aiheutti sen että aika moni joutui lähteä hakemaan uutta tyhjää lipuketta - mutta keskenhän ne loppui. Varsinaisten- ja varajäsenten vaalia ei näin ollen voitu pitää ja kokous keskeytettiin. Uutta päivämäärää ei ainakaan vielä ole Hesyn sivuille ilmestynyt - mutta kun se on - täytyy vaan toivoa että tällä kertaa lipukkeita printataan tarpeeksi mukaan yllättävien tilanteiden varalle.

Toivotan menestystä uudelle puheenjohtajalle ja hallitukselle kunhan se nyt valittua saadaan. Toivon, että uusi puheenjohtaja on samoilla linjoilla rescuetoiminnasta kuin edeltäjänsäkin - ja nimenomaan perään kuuluttaa määräysten noudattamista rescuetoiminnasta eikä suosi koirien tuomista TRACES-rekisteröimättömien tahojen kautta. Hannele Luukkainen toimi Löytökoiralauantain suojelijana - suosittelenkin lukemaan Hannelen puheen tapahtumasta vuodelta 2012. Hannelelle hyvää jatkoa ja kiitokset pitkästä urasta Hesyssä, uskon että hän tulee varmasti toimimaan ja vaikuttamaan eläinten puolesta yhdistyksen ulkopuolella.

Toivottavasti Hesy alkaa tulevaisuudessa puhaltamaan samaan hiileen, riidat ja kiistelyt saadaan pois päiväjärjestyksestä ja keskitytään yksinkertaiseen ja oleelliseen - eläinten auttamiseen. Niin yhdistyksen rahoilla kuin ihmisvoimavaroillakin.









perjantai 25. huhtikuuta 2014

Mistä ostatte koirillenne palveluita ja tavaroita?

Tässä yksi päivä tuli taas vaihdettua kokemuksia koirallisen kaverin kanssa siitä, mistä kukin hankkii tavaraa ja ruokaa. Lemmikkieläinbusiness kukoistaa ja vaihtoehtoja on pilvin pimein. Ihan mielellään sitä jakaa omia hyväksi havaittuja ostospaikkoja ja tuotteita sekä mielellään kuuntelee muiden vinkkejä. En oikeastaan itse ole koskaan tarkasti laskenut kuinka paljon viiden koiran pitäminen vuositasolla maksaa mutta onhan se varmasti tuhansia ruoka-, tarvike- ja eläinlääkärikuluissa mitkä nyt on pelkästään ne pakolliset kulut. Mitään krääsää harvemmin koirille hankin, ihan perustarvikkeita ja käytännöllisyyteen perustuvia.

Tähän on pakko kertoa eräs tilanne myymälässä joka hiljattain ilmestyi meidän lähelle. Menin käymään sielä katsoakseni valikoimaa. Myymälä oli oikein siisti ja valikoima kattava, pohdinkin siinä että tännehän voisi tulla shoppaamaan koirille. Huomasin ilokseni että kaupassa oli samaa Royal Canin ruokaa myynnissä mitä meidän koirat syö. Myyjän kanssa siinä jutustelin ja mainitsin tilaan tuota ruokaa aina muutaman säkin kerrallaan Zooplussasta mutta hyvä tietää että sitä saa näinkin läheltä jos pääsee loppumaan. Tästähän myymälän pitäjä ei sitten tykännyt yhtään... Sain melkoisen ryöpyn niskaani siitä kuinka minun kaltaisten ihmisten takia suomalaisilla pienyrittäjillä menee huonosti koska emme osta Suomesta lemmikkieläintarvikkeita vaan tilaamme saksalaiselta Zooplussalta jotka voi myydä halvalla siksi koska arvonlisävero on sielä pienempi. Koitin siinä sitten keskusteluun tuoda oman puoleni asiassa ja kerroin että minulla on viisi koiraa - ja syy tilata Zooplussasta on helppous, hyvä palvelu ja hinta. Tilaaminen on helppoa sekä kotiinkuljetus on ihan mahtava juttu. Tilaan yleensä tuplapakkauksen 15 kg säkkejä sekä yhden pienen säkin Miiolle vanhusruokaa. Painavat yhteensä siis reippaasti päälle 30 kg joten vallan mukavaa kun ne rapulle tuodaan eikä tarvitse raahata kaupasta autoon itse. Lisäksi - säästö on iso. Teen tuon tilauksen Zooplussaan noin 10 kertaa vuodessa, yhden tilauksen hinnaksi tulee heidän säästöohjelman kanssa 89 euroa, eli vuodessa 890 euroa. Jos ostaisin samat ruuat Suomesta lemmikkieläinkaupasta, yhden erän hinta olisi 149 euroa eli vuodessa 1490 euroa. Zooplus säästää siis minulle 580 euroa vuodessa. Tämä ei kuitenkaan loppunut tähän.... Myyjä alkoi sitten kyselemään että mitä koiria minulla on kun niitä viisi on. En ehtinyt sanoa kuin että "kolme koirista on adoptoitu Espanjasta" kun sain päälleni perusryöpytyksen rescuerasismia. En vaivautunut enää keskustelemaan enemmän enkä edes yrittänyt oikoa näitä vääriä käsityksiä rescuekoiriin liittyen. Ajattelin vain mielessäni että ei ehkä oikea tapa, jos kerran pienyrittäjällä huonosti menee, ensin haukkua asiakkaan ostokäyttäytymistä lyttyyn ja sen jälkeen asiakkaan koiria. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut miettiä kuinka pienyrittäjä voisi tarjota jotain lisäarvoa minulle mitä en nettikaupasta saa sekä muistaa että myös rescuekoirat syövät ja kuluttavat vaikka kauppias olisi niistä mitä mieltä. Voihan se olla että olisinkin osoittain alkanut tuolta ruokaa ja tarvikkeita hakemaan nyt en ikinä en tuohon kauppaan aijo euroakaan kuluttaa. Onneksi lemmikkieläinbisnes kukoistaa ja vaihtoehtoja on, huonoa palvelua ei ole pakko sietää, kelpaa ne meidän rahat ja asiakkuus muuallekkin.

Johdannosta tuli nyt pitkä :). Mutta asiaan. Tuosta varmasti selviää että kuivaruuat sekä jotain tarvikkeita Zooplussasta tilaan. Muissa hankinnoissa sitten koitankin tukea suomalaista pienyrittäjyyttä parhaani mukaan. Meidän koirat syövät sekaisin kuiva- ja raakaruokaa. Raakaruoka merkeistä oma lemppari on Mush. Niitä saakin mukavasti Koivukylän Faunatar-myymälästä jossa on hyvä valikoima kaikkea mahdollista, sieltä ostan myös pojan leopardigekolle matoja. Ystävällinen palvelu myös sekä sijainti, helppo siinä Sittarissa ruokakaupassa käydessä käväistä siinäkin. Herkkuja koirille sieltä tulee myös hankittua sekä muuta pikkusälää.

Kanashopista koirille hankitut pannat
Pannoissa olen Kanashopin uskollinen asiakas. Tykkään todella paljon yksilöllisistä pannoista koiralla. Kanan tuotteet ovat käsintehtyjä mittatilaustyönä tai valmiista mallistosta, hauskoja kuoseja ja koristeita. Ja kestäviä. Olen myös muiden pantojen tekijöiden tuotteita ostanut - jotkut ovat hyviä, toiset taas ei.... Jotkut näitä tekevät menevät siitä mistä aita on matalin ja pannat alkavat rispaantumaan reunoista nopeasti, lenksut lähtee irti ym ym. Kuvan pannat olen Kanalta tilannut meidän koirille kesäkuussa 2012. Edelleenkin ihan priimakunnossa, edes koristetimantteja ei ole putoillut. Pesua kaipaavat   kyllä - ja sekin tietenkin täyttä plussaa että tuotteet voi pestä.

Artun lämpöpaita / Kepeä Taival

Kepeä Taival on erityisesti vinttikoirien tuotteisiin erikoistunut nettikauppa. Sieltä olen esimerkiksi kuonokoppia tilannut ja viime syksynä Pipalle ja Artulle tälläiset lämpöpaidat. Ihan loistavat. Toimitus on tuolakin nopeaa ja palvelu hyvää, sekä tietenkin juuri vinttareille sopiva valikoima.

Happy and Natural Dogs ja kouluttaja Pauliina Laurila ovat ykkösvaihtoehto jos tarvitsee apua koiran käyttäytymiseen tai koulutukseen liittyen. Pauliinalla on erinomainen kokemus myös rescuekoirien kanssa työskentelystä sekä tuntemus niistä. Pauliinan tapa toimia koirien kanssa perustuu stressittömään ja koirien luonnollisen käyttäytymisen kanssa toimimiseen positiivisin metodein. Ei siis alistamiseen, pelotteluun ym jota valitettavan monet harjoittavat.




Ihan mielellään tosiaan aina kuuntelee muiden koiraihmisten hyväksi havaittuja tuotevinkkejä ja koirapalveluita. Vinkatkaa toki!








keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Viimeisimmät Galan kuulumiset

Terveisiä taas Galan elämästä, muutama päivä edetty viimeisimmästä kirjoituksesta. Nyt on päästy jo harjoittelemaan kotona olemista niin että ihmiset ovat kuka töissä, kuka koulussa. Hyvin on mennyt! Vähän ajattelin ensin että onkohan täälä tuhoja syntynyt. Galalla on pientä taipumusta alkaa kantamaan tavaroita ja riehastamaan tyynyjen kanssa jos tylsyys iskee. Edelleen kaikki tyynymme ovat saaneet sisälmyksensä pitää, yksinolosta huolimatta. Mitään tuhoja ei ole tehnyt. Meillä ei seinänaapureita ole joilta voisi tarkastaa haukkuuko Gala yksin ollessaan - uskaltaisin veikata että ei. Ei se ole muutenkaan haukkunut, ensi kertaa eilen kuulin millainen ääni koirasta lähtee - muutama haukahdus tuli kun haki Mäyrää leikkimään. Tosin kuitenkin, olen huomannut aika monen koiran kohdalla että ovat ensimmäiset päivät melko hissukseen ja haukkumaan ryhtyvät vasta myöhemmin.


Olohuoneen pöydällä....
Aktiviteettiähän Gala vaatii ja kaipaa. Rauhoittuu kyllä, mutta koko ajan on joku homma meneillään. Tutkii paikkoja, hengailee, hakee muita leikkiin. Äsken ihmettelin että mitähän se nyt puuhaa - seisoi olohuoneen pöydän päällä ja tutkiskeli mitä sielä on. Eli todellakin - tekemistä pitää olla ja koulutusta vielä siihen että saako sinne olohuoneen pöydälle mennä; vai eikö saa.




Jimi, Gala ja Mäyrä reuhaa 
Galasta on tullut muutamia kyselyitä, oikein mukavilta kodeilta. Kuitenkin kodeilta, joissa Gala olisi ollut ainokainen. Gala tarvitsee kyllä uudessa kodissa koirakaverin, leikkisän. Muut koirat ovat hänelle selkeästi todella tärkeä asia ja muiden kanssa leikkiminen on lempijuttuja. Uskon että sopeutuminen tänne meille on mennyt näin hyvin juuri muiden koirien ansiosta. Ihan ymmärrettävää, sillä Gala on ollut tarhalla pari vuotta ja muiden koirien läsnäolo on luonteva tilanne. Veikkaisin että jos Gala olisi ainoana koirana jossain, tilanne varmasti stressaisi Galaa kun ei ole siihen koskaan tottunut. Oiva tapa purkaa energiaa myös tuo muiden kanssa leikkiminen. Jimi ja Mäyrä on lempparikaverit. Välillä leikkii toisen kanssa, välillä toisen ja välillä leikitään kolmestaan kaikki-vastaan-kaikki leikkiä. Otin videotakin tuossa pihassa Galan ja Mäyrän painista.



Judy Protectora Malagassa

Galalle etsitään siis kotia aktiivisesta perheestä jossa on koirakaveri. Sellainen koti olisi hänelle se paras ja vain paras on kyllin hyvää tälle neidolle. Mutta ei hätää jos olette ihastuneet Galaan mutta koirakaveria ei tarjolla ole, Espanjan Koirien sivuilta löytyy monta koiraa ilman sitä omaa kotia joista voi olla yhdyshenkilöihin yhteydessä ja tiedustella millainen perhe kullekkin sopisi. Itsekin selailin sivuja ja olen ihan rakastunut tähän Judyyn. Ihan kuin meidän Jimi! Jimin näköiset koirat saa aina sydämen jättämään pari lyöntiä väliin.

Galan ilmoitushan löytyy täältä ja se päivitetään pian. Lisää kuulumisia taas myöhemmin!










maanantai 21. huhtikuuta 2014

Galan kuulumisia - osa 2

Gala on nyt ollut meillä pari vuorokautta ja on kyllä ihana koira. Parhaimpia puolia ovat ehdottomasti iloisuus ja sosiaalisuus. Jos en tietäisi että Gala on ollut tarhalla yli kaksi vuotta niin voisi helposti erehtyä luulemaan koiraa vasta noin vuoden vanhaksi. Semmoinen energiapakkaus kyllä, pentumaisine tapoineen.


Meillä on käynyt tässä pyhien aikana vieraita koirien kanssa kylässä. Gala vastaanottaa kaikki hyvin avoimesti. Yhtään ei arkaile uusia ihmisiä tai tilanteita - tai vieraita koiria. Uusienkin ihmisten luo menee häntä vispaten ja pusuja jakelee kaikille. Lasten kanssa on ihan fantastinen myös. Hellyyden kipeähän hän on ja rapsutuksia kaipailee koko ajan ja haluaisi tulla kylkeen kiinni lepäilemään. Hienosti lenkkeillee myös isommassakin koirakulkueessa. Ainoana koirana todella helppo talutettava, ei höngi turhia eikä pahemmin poikkoile tai vedä.








Ihan peruskäytöstapoja pitää vielä treenata - odottamista ja sitä että kaikkea ei saa ottaa - eikä joka paikkaan mennä. Kovasti keittiössä hyppii vasten tasoja, kaukosäädintä on sohvapöydältä lähdetty kanniskelemaan ja vähän koitettu pedin kulmaa pureskella. Hyvin kyllä reagoi heti myös kieltoon jos jotain luvatonta puuhaa, sekä luovuttaa myös tavarat pois suustaan. Oppii nopeasti myös uusia asioita. Sisäsiisteys on ollut hallussa heti mikä on aina iso plussa. Vielä ei ole haukkunut meillä missään tilanteessa, ei reagoi ääniin pihalla vaikka muut koirat haukkuisivat. Huomenna on edessä yksi iso koitos kun pyhät on lusittu ja ensimmäistä kertaa on pidempään kotossa ilman ihmisiä. Uskon että menee hyvin; ei muutenkaan reagoi siihen jos ihmiset lähtee.


Gala nauttii ulkoilusta kyllä todella paljon. Onneksi on ollut näin kaunis pääsiäinen ja pihalla on voinut olla. Sielähän sitä sitten on oltu ja Gala menossa mukana. Se juoksentelee, leikkii muiden kanssa tai vain makoilee auringossa. Veikkaisin että Gala varmasti tykkää myös uida. Täytyy mennä Firan montuille joku päivä kun ovat tässä ihan meidän kulmilla. Suosittelen kaikille. Tosi kiva koirien uittopaikka.

Tarkempia tietoja Galasta ja adoptiosta löytyy täältä. Onhan sivuilla paljon muitakin ihania koiria etsimässä kotia joista moni Suomessa kotihoidossa kuten Galakin. Kirjoittelen taas lisää piakkoin - ja tutustumaanhan Galaan saa tulla myös!






lauantai 19. huhtikuuta 2014

Gala lensi kotihoitoon

Aamulla olen ollut hereillä jo heti viiden jälkeen; aamulennolla tuli kotihoitoon Gala "minibretoni". Samalla lennolla tuli myös Timmy joka matkusti omaan kotiin. Gala etsii kotia Espanjan Koirat yhdistyksen kautta ja kodinhakuilmoitukseen voi tutusta täällä. Päivitellään sitäkin kuvin ja sanoin kun tässä hieman tutustutaan paremmin. Pari kuvaa tähän näppäsin, tosi suloinenhan hän on. Timmy ja Gala ovat kumpikin Kim's Animal Rescue-tarhalta Mijasista. Gala on alkuperin Portugalista josta turisti otti koiran mukaan saavuttuaan paikalle pienessä kylässä jossa koira meinattiin tappaa. Hyvä tuuri kävi Galalla. Portugalissa tuo meininkin on ymmärykseni mukaan ihan yhtä hirveä kuin mitä Espanjassakin koirien kanssa. Olin Portugalissa Cascaisissa työreissulla muutama vuosi sitten ja kyllähän sieläkin koiria yksinään liikuskeli ympäriinsä.

Galan tosiaan aamulla hain aikaisin, ja nyt tässä aamupäivä ollaan tutustuttu. Nukuin parin tunnin tirsat palattuani kentältä ja Galakin nukkui ihan rauhassa jossain. Hyvin iloinen koirahan tämä on, utelias ja reipas. Gala oli tarhalla muutaman vuoden eikä kotielämästä ymmärrä mitään joten tutkittavaa riittää. Jääkaappi on osoittautunut varsin mielenkiintoiseksi. Hyvin miellyttämisenhaluinen ja seurallinen hän on, seurailee perässä koko ajan ja hakee huomiota. Vaikka kotielämä ei tuttua olekkaan niin sisäsiisteys vaikuttaa olevan ihan mallillaan. Heti menee pissalle ulos kun oven avaan, eikä sisälle ole tehnyt mitään. Remmissäkin ihan nätisti osaa mennä ja autossakin oli aamulla hyvin rauhassa. Totteleekin mukavasti, ulkona juoksee kutsusta heti luokse häntä heiluen. Sisälläkin haluaisi jatkuvasti puuhailla jotain, käy vähän väliä tassulla kopsauttamassa että "tehään hei jotain". Muiden koirien kanssa perustutustumisrituaali suoritettu, eiköhän ne tässä kohta ala leikkimäänkin kunnolla keskenään.

Tuola tarhalla mistä Gala tuli, on krooninen rahapula eikä oikein auttajia ole vapaaehtoisten muodossakaan liiaksi joten koirat eivät pääse ulkoilemaan häkeistään kun satunnaisesti. Punkkeja paljon myös, Gala ja Timmykin olivat eilen illalla ennen lähtöä käyneet vielä eläinlääkärissä hankkimassa ulkoloishäädöt. Punkinpuremajälkiä Galassa on, mutta eiköhän se saada tässä pikaisesti kuntoon hoidettua. Samoin muutama kilo pitää painoa saada lisää.

Galan kuulumisia ja kodin etsinnän seurantaa luvassa siis täällä blogissa jatkossakin. Täytyy mennä keittämään lisää kahvia. Lyhyet, katkonaiset yöunet ei vaan oo mun juttu. Onneksi pyhät jatkuu niin ei oo niin väliksi jos aivot ei ihan toimi. Galalle pitäisi panta kyllä käydä ostamassa tänään. Omat pannat olikin kaikki hieman liian isoja ja matkapanta mikä kaulassa oli on ihan rimpula.




tiistai 15. huhtikuuta 2014

Hyljätyn koiran elämä voi olla pienestä kiinni - Vida

Vida hakee Jimpiä leikkiin. Jimpiä epäilyttää.
Saimme taas Vidan meille kylään, pääsiäisvieraaksi kun omistaja lähtee reissuun. Vida on meillä ennenkin hoitolaisena ollut - ja sopii hyvin meidän porukkaan. Tänäänkin leikki alkoi heti kun sisälle pääsi. Hulvatonta menoa luvassa pari päivää, mikäs sen mukavampaa!

Vidan tarina on tärkeä kerrottavaksi, siitä miten aika pienestä hänenkin elämä oli kiinni, ja siitä myös nimi, Vida - elämä. Vidan tarina on myös hyvin tavallinen mutta valitettavasti vain pienelle osalle on onni myötä ja uusi elämä mahdollinen. Tarina on tärkeä juuri siksi, että Vidan kaltaisia koiria on monia - todella monia.

Tapasin Vidan ensimmäisen kerran heinäkuun lopulla 2013 El Paraison kunnallisella tarhalla Alhaurin de la Torressa Espanjassa, Malagan kulmilla. Olin käymässä tarhalla yhdessä Galgos en Familian tarhan vetäjän ja perustajan, Veran kanssa. Tarkoituksenamme oli tarkastaa aikaisemmin varatut koirat jotka oli tarkoitus siirtää Galgos en Familialle kun ja jos koirista otetut terveystestit osoittautuvat puhtaiksi ja koirat voidaan siirtää - ja niille aletaan etsimään koteja. Varattuna oli neljä galgoa, sekä pieni koira. Olin saanut aikaisemmin tästä pikkukoirasta kuvia ja menetin sydämeni - varmasti siksi että koira muistutti paljon meidän Jimiä. Koiralla oli kotihoitopaikka Suomessa odottamassa, kotihoitaja oli antanut pikkukoiralle nimen Ania. Vera sanoi että tilaa on vielä yhdelle, näiden neljän galgon lisäksi ja Anian. Kuinka voi edes miettiä - mihin siinä katsot kun tarha on täynnä koiria?

Moni kavahtaa sanontaa tappotarha mitä kunnallisista tarhoista Espanjassa myös käytetään. Mutta tappotarhoja ne ovat. Niihin suoraan ihmisten hylkäämät tai kaduilta kerätyt koirat viedään hyvin usein. Tarhat ovat kuntien ylläpitämiä ja koiria säilytetään tarhalla muutaman viikon. Sinä aikana omistaja voi tulla löydetyn lemmikkinsä hakemaan jonka jälkeen eläin siirtyy kunnan omistukseen. Sen jälkeen eläin voidaan adoptoida - tai lopettaa. Koiria on enemmän tarhoilla kuin ihmisiä koiria etsimässä tai järjestöjä jotka eläimiä auttavat. Lopetukseen päätyy siis järjettömät määrät koiria - pelkästään Espanjan Aurinkorannikon alueella noin 10000-12000 koiraa joka vuosi. Näin laman aikana vielä enemmän.

Mietin siinä sitten, tappotarhalla, että yhdelle on vielä tilaa. Joka puolella on nuoria, iloisia koiria, samalla myös niitä joiden elämän halu on jo silmistä sammunut. Tiineenä olevia narttuja, nuoria pentuja, vanhempia koiria. Isoja, pieniä, podencoja, sekarotuisia. Koko koirien kirjo. "Take one more". Koska olin viettänyt paljon aikaa Anian häkin luona, naapurihäkissä oli riehakas valkoinen narttukoira, tuskin puolivuotinen. Jaksoi heiluttaa häntää, kiertää ympyrää ja hakea huomiota. Huomasin jatkuvasti pysähtyväni katsomaan koiraa uudelleen ja uudelleen. "Can we take this one".

Ania ja Vida tappotarhalla
Samaisena iltana tuli huonoja uutisia. Anian testitulokset eivät olleet ok - koiralla oli penikkatauti. Hyvin tavallinen Espanjassa koska koiria ei rokoteta yhtä tehokkaasti kuin täällä meillä. Tauti tarttuu helposti - varsinkin tappotarhan tapaisissa oloissa joissa on paljon koiria joiden terveydestä ei ole huolehdittu - eikä huolehdita sieläkään. Miksi huolehdittaisiin koska piikille niistä valtaosa menee kuitenkin. Pyysin Veraa kontaktoimaan El Paraison eläinlääkäriä että voisivatko he lopettaa Anian pian, ettei koira joudu kärsimään turhaan yksin tappotarhan häkissä. Samalla tietenkin heräsi pelko koska valitsemani Vida nimen saanut koira oli viereissä häkissä. Onko Vida saanut tartunnan?

Vida testattiin ja koira oli kunnossa - ja pääsi Galgos en Familian vapaaehtoisen luo odottamaan sterilisaatiota ja mahdollisuutta matkustaa Suomeen. Suomessa oli jo kotihoitopaikka odottamassa. Ihan mutkitta ei odotus Espanjassa mennyt, Vida sairasteli hieman ja kyyti Suomeen viivästyi. Viimein kuitenkin koitti päivä että eläinlääkäri totesi Vidan terveeksi ja matkustuskelpoiseksi. Kotia Espanjan Koirien sivuille Vida ei kuitenkaan koskaan ehtinyt sillä kotihoitaja rakastui tähän hääräävään tornaadoon ja halusi adoptoida Vidan. Minun onneni tämä siinä missä Vidankin sillä uusi koti sijaitsee hyvin lähellä meidän kotia - ja Vida pääsee meille helposti hoitoon. Vidan omistaja on antanut minulle kunnianimen "Vidan kummitäti" :)

Mietin tässä tänään kun Vida oli meille tullut, että muistaakohan Vida viime heinäkuuta? Tiedän ettei muista, ei koirat onneksi muistele menneitä. Sanon onneksi - koska onnihan se on ettei nämä koirat mieti elämäänsä ennen hylkäämistä, tappotarhalle joutumista, kuoleman kolkuttelua häkin ovella. Toisaalta taas toivoisin että Vida muistaisi kun katselimme toisiamme häkin läpi. Mutta ehkä se riittää että minä muistan - ja voin kertoa siitä muille. Ehkä Vidakin muistaa kun tuntuu aina niin helposti meidän porukkaan minuuteissa tottuvan ja reuhaa lasten sekä koirien kanssa. Tai ehkä se vaan on tollainen ihana ja valoisa persoona.

Aina yhtä energinen Vida






lauantai 12. huhtikuuta 2014

Terveyshuolia etc

Arttu
Edellinen bloggaukseni "löytyneestä" kissasta sai paljon lukijoita, tonni meni rikki heti ensimmäisenä päivänä! Keskustelua aiheesta heräsi paljon Facebookissa. Asia kiinnosti myös Jyväskylän alueen suurinta sanomalehteä Keskissuomalaista niin että tekivät siitä juttua verkkolehteensä eilen ja juttu oli myös tämän päivän painetussa lehdessä. Jutun tehnyt toimittaja kertoi että verkossa ollut juttu oli sen päivän luetuimpia. Toivotaan että juttu auttaa Oulaa löytymään - ja myös varoittaa ihmisiä ettei kaikki todellakaan aina ole ihan niin kuten kerrotaan. Ikäviäkin ihmisiä on.










Miio


Mutta terveyshuoliin. Miiovanhusbassetin vointi on taas heikentynyt, takapää on alkanut taas vaappua eikä koira oikein jaksa takapäätään kannatella. Masse-Mäyris puolestaan on kärsinyt iho-ongelmista, erikoisista ruvista. Eläinlääkärissä käytiin, saatiin lääkettä. Kuurin loputtua meni vähän aikaa ihan jees, ja nyt noita rupia on taas alkanut ilmaantumaan varsinkin niskaan. Rapsuttelee itseään myös paljon. Jimi taas on pitänyt paastoa, ei syö, mikään ei kelpaa, ei edes luu. Seuraillaan tässä nyt viikon alkuun kaikkia ja mietitään mitä tehdään. Meillä on kyllä aika vähän mitään terveyshuolia onneksi ollut koirien kanssa, tervettä porukkaa. Miion kanssa tietenkin enemmän - mutta iän tuomat asiat nyt vähän kuuluu elämään. Kurjaa tietenkin aina kun koirilla jotain vaivaa on, vaikka olisikin pientä.


Pippa


Jimi
Masse







Puoliso innostui testailemaan mun kameraani - ja vastaakin näistä tuoreista otoksista koko koiraporukasta!





keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kadonnut kissa löytynyt! Vai onko?

Tämä tarina on tosi vaikka itse sen kuultuani luulinkin että kyseessä on myöhäinen aprillipila. Aina välillä sitä tosiaan tulee elämässä eteen tapahtumia jotka ylittävät mielikuvituksen rajat.

Ystäväni joka asuu täällä meidän kulmilla pääkaupunkiseudulla oli sukuloimassa useampi kuukausi sitten Jyväskylässä. Matkassa oli mukana myös ystäväni kissat. Toinen kissoista pääsi livahtamaan karkuun reissun aikana, vaikka ihan valvottuna ulkoilikin kyläpaikan pihassa. Kissaa etsittiin urakalla, kaikki mahdolliset resurssit käyttäen – oli ilmoituksia lehdissä, sosiaalisen median kanavissa, lappuja lyhtypylväissä, lähialueen löytöeläintalot infottu. Havaintoja tuli, mutta kissaa ei löytynyt. Kuukaudet kuluivat mutta toivo kissan löytymisestä ei hiipunut –  ilmoittelua ja etsintää jatkettiin aktiivisesti.

Ystäväni sai puhelun Jyväskylästä Hannu H nimiseltä vanhemmalta mieheltä eilen. Kadonnut kissa oli löytynyt – ja miehen hallussa. Hannu kertoi nähneensä kissan jo aikaisemmin ja vihdoin saaneen kiinni aikansa yritettyään. Tuntomerkit täsmäsivät ja mies kertoi myös käyneensä naapurillensa kissaa ja kuvallisia katoamisilmoituksia näyttämässä – ja yhdessä olivat siihen tulokseen tulleet että kyllä, ystäväni kissa on kyseessä. Ystäväni perheineen oli luonnollisesti valtavan helpottunut ja innoissaan asiasta, ja kissaa päätettiin lähteä hakemaan Jyväskylästä heti. Hannu kertoi kissan olevan nälkäinen ja mainitsi että ruokaa pitäisi sille hakea nyt kaupasta, ja pyysi ystävääni laittamaan tililleen 15 euroa. Hyvin pian kuitenkin ystäväni totesi Hannulle että eipä kannata, tuo rahat tullessaan – eri pankit kun oli kyseessä ehtii Vantaalta ajaa Jyväskylään nopeammin kuin rahat pankkien välillä siirtyy. Ystäväni hyppäsi autoon, ja ajoi Jyväskylään Runkotielle. Välimatkaahan näillä kahdella kaupungilla on noin 260 km.

Saavuttuaan Jyväskylään Hannun talolle, ystäväni soitti Hannulle kertoen että pihassa ollaan. Hannu pyysi odottamaan hetkisen – olevansa pian takaisin kotona. Odotus venyi, Hannua ei kuulu. Ystäväni kävi koputtelemassa ovella mutta ketään ei ollut kotona – vai oliko? Soittelu Hannun numeroon ei enää tuottanut tulosta; puhelin oli suljettu. Luonnollisesti tässä vaiheessa ystävääni alkoi mietityttämään että mistähän tässä nyt on kyse. Nopea gallup Hannun naapureille osoitti epätodellisen todeksi – Hannu on satusetä jonka mielestä tämä oli mitä ilmeisemmin hauska käytännön pila. Motiivina saattoi myös olla Hannun toive 15 euron suuruisesta pikavoitosta pankkitililleen tämän kissan ruokarahapyynnön muodossa.

Lemmikkejä katoaa paljon; ja onneksi myös löytyy. Myös niitä jotka ovat saattaneet olla kadoksissa pidempäänkin. Ja kuten tämä tarina todistaa – löytyneet ei ehkä aina olekkaan löytyneitä – vaan täysin tärähtäneitä kusetuksia – ehkä myös pienen taskurahan toivossa. Tarkkana täytyy siis näköjään olla tässäkin asiassa jos kadonneen lemmikin joku kertoo löytäneensä, ehkä asia ei kuitenkaan ole niin vaikka kuinka tuntomerkkien kerrotaan täsmäävän. Todella vaikea uskoa että näitäkin ihmisiä maailmasta löytyy jotka saavat innostusta harmaaseen arkeensa siitä että lemmikkinsä kadottanut kusetetaan ajamaan satojen kilometrien lenkki. Kannattaa olla ainakin melkoisen varuillaan jos lemmikki on Jyväskylässä kateissa ja sen ilmoittaa löytäneen Hannu. 


Ystävälleni ja hänen perheelleen Hannun taiteilema valhe tuotti kilometrejä autoon, usean tunnin turhan reissun Jyväskylään sekä erityisesti paljon pahaa mieltä. Pahaa mieltä siitä miten ihmiset voivatkin olla ilkeitä ja pahansuopia toisiaan kohtaan – ja pahaa mieltä siitä että kauan kadoksissa ollut kissa ei vieläkään löytänyt takaisin oman perheensä luo.

Edit ja lisäys 11.4.2014: Keskisuomalainen kiinnostui tapauksesta ja kirjoitti asiasta verkkojulkaisussaan. Jutun voi lukea täältä.


perjantai 4. huhtikuuta 2014

4.4 - kodittomien eläinten päivä


Tänään 4.4 vietetään maailman kodittomien eläinten päivää. Päivällä on tarkoitus kiinnittää ihmisten huomiota kaikkialla maailmassa eläimiin, joilla ei ole omaa kotia. Päivän tarkoituksena on myös osoittaa myötätuntoa näitä eläimiä kohtaan. Omalta osaltani toivon että päivä saisi enemmän näkyvyyttä - ja sitä myöden tietoisuus asiasta leviäisi - ja yhä useammat ihmiset alkaisivat miettimään kodin antamista kodittomalle. Päivällä on myös omat nettisivut josta voi lukea lisää. 






Jos haluat auttaa kodittomia eläimiä Suomessa tai maailmalla niin järjestöjä on monia - ja auttamistapoja on monia. Adoptio on vain yksi tapa auttaa. Voit myös lahjoittaa rahaa, aikaasi ja tarvikkeita, tiedottaa kodittomien eläinten tilanteesta ja vaikka lomamatkallasi vierailla paikallisilla tarhoilla viemässä ruokaa tai ulkoiluttamassa koiria. Listasin tähän suomalaisia järjestöjä joiden kautta apu menee perille ulkomaille - muitakin tosin on kuin vain nämä. Suomessa toimii paikallisesti eläinsuojelujärjestöjä joiden kautta voi auttaa Suomessa olevia eläimiä.

Espanjan Koirat - toimialue Aurinkorannikon alue Etelä-Espanjassa
Kulkurit -  toimialue Romania ja Viro
Dog Force One - toimialue Espanja
Kyproskoirat - toimialue Kypros
Rekku Rescue - toimialue Suomi ja Viro

Minun koirista kolme on löytökoiria, entisiä kodittomia. Katselen usein näitä kuvia niiltä ajoilta kun koirat olivat vielä tarhoilla Espanjassa. Pitkä matka on kuljettu näistä tunnelmista.... Ja onneksi on. Yksi elämäni parhaita päätöksiä on ollut adoptoida löytökoira - sekä auttaa koiria eri tavoin. Suosittelen kaikille :)

Arturo Cordobassa (kuva: BaasGalgo)

Arturo Cordobassa (kuva: BaasGalgo)

Jimi Malagan tarhalla (kuva: Espanjan Koirat)

Jimi Malagan tarhalla (kuva: Espanjan Koirat)

Pippa Canes Fuengirolan tarhalla (kuva: Espanjan Koirat)

Pippa Canes Fuengirolan tarhalla






torstai 3. huhtikuuta 2014

Nika on saanut kodin :)





Nika lähti muutama viikko sitten kotikokeiluun. En uskaltanut päivitellä asiasta ennen kuin koti varmistui :D Kotihoidossa kun koira on - siinä on se erittäin hyvä puoli että koira voi mennä mahdollisuuksien rajoissa asumaan hetkeksi kokeeksi uuteen mahdolliseen kotiin. Sinne jäi Nika, uuden perheensä luo.

Nikan adoptoinut perhe oli juuri sellainen mitä ajattelinkin Nikalle - koti jossa lapsia, menoa ja meininkiä, sekä koirakaveri. Sellainen löytyi ja varmasti tulevat olemaan iloisia ja onnellisia toisistaan; perhe ja Nika. Meillä tietenkin tuli hieman suru puseroon kun Nika lähti. Niinhän se aina on, kun kotihoitolainen lähtee. Iloista ja onnellista, mutta kiintymään ehtii toki. Nika oli sellainen koira johon koko perhe tykästyi nopeasti, ja kyllä siinä tippaa linssiin tuli kun Nika kotikokeiluun lähti ja pihassa katsoin auton perään.

Tuota monet ovatkin kysyneet että eikö se ole vaikea luopua siitä hoitolaisesta. Onhan se, jokaisen koiran jälkeen on mieli haikea. Mutta myös iloinen että koiralla on nyt ne omat ihmiset. Nämä koirat ovat kokeneet elämässään vaikka mitä - ja niitä riittää. Jotkut väkivaltaa, nälkää - ja kaikki on hyljätty. Oma ihminen on jättänyt, toiset tarhoille, toiset tien vieruksiin, joitkut tyhjään asuntoon kun on muutettu, jollekkin ei vaan ole enää avattu ovea. Jos pitäisin joka koiran itse joka sydäntä koskettaa, meillä olisi moni kymmenpäinen koiratarha kotona - eikä siinä olisi enää mitään järkeä. Voisin tarjota varmasti monelle koiralle juuri astetta paremmat olot perustarhasta, mutta en perhettä ja kotia. Siksi meidän oma koiraluku on täynnä - ja se +1 paikka on varattu hoitolaisille. Se on apua tarvitsevan paikka, joka saa asua luonamme niin kauan kuin on tarvis, yhtä rakastettuna kuin omat koiramme ja osana elämäämme - siihen asti kuin oma perhe löytyy. Vaikka se hoitolaisesta luopuminen on aina surullista - se on kuitenkin parasta kaikille; koira on löytänyt kodin, perhe on löytänyt koiran, tarhoilla on täyttä ja meille vapautui tilaa. Kun yksi koira tarhalta pääsee kotihoitoon - tarhalla on taas tilaa yhden koiran verran ottaa vastaan yksi koditon joka muuten todennäköisesti kuolisi esimerkiksi tappotarhalla jossa koirat lopetetaan kun kaikille ei vaan uusia koteja löydy. Ja koska koiria hyljätään koko ajan lisää, lopettaminen ei ratkaise mitään, ja kodittomien koirien virta on loputon.



Uutta kotihoitolaisjuttua varmasti luvassa myöhemmin - siihen asti jatketaan muilla tarinoilla. Nikasta kertovia tarinoita on ilokseni luettu paljon - kiitos kaikille lukijoille!