Tehostamista jonon hännän sijaan

Useampikin media uutisoi tänään 18.11.2016 SEY:n Minulla on vain sinut-kampanjasta. Kampanja keskittyy koirien tilanteeseen Suomessa ja haluaa nimensä mukaisesti muistuttaa koirien omistajia heidän vastuustaan koskien lemmikkien hyvinvointia.

Suomessa koirat voivat hyvin. Näin on helppo ajatella, koska meiltä puuttuu katukuvasta vapaana vaeltavat kodittomat koirat. Itä-Euroopan maissa varsin tavallinen näky. Meiltä puuttuvat myös massiiviset koiratarhat. Suomessa eläinsuojelutahojen pitämillä tarhoilla on vain muutamia koiria paikkojen kuitenkin pullistellessa kodittomia kissoja. Espanja esimerkiksi on surullisen kuuluisa useiden satojen koirien tarhoistaan, jonne ihmiset hylkäävät lemmikkinsä niihin kyllästyttyään. Briteissä ja Irlannissa kisavinttikoirien kohtelu on pitkään ollut häpeätahra. Kun karistellaan jaloista Euroopan tomut niin nämäkin koiraongelmat tuntuvat jopa pieniltä.

SEY:n mukaan Suomessa on noin 800 000 koiraa ja valtaosa eläinsuojeluneuvojien saamista yhteydenotoista liittyy koiriin. Meilläkin koiriin liittyvät eläinsuojelulliset ongelmat ovat todellisia, tosin enemmän piilossa. Viime vuonna Eviran mukaan tehtiin ennätysmäärä eläinsuojelutarkastuksia ja villinä veikkauksena trendi tuskin on laskeva. Valvontaeläinlääkärien kohtaamista ongelmista ja pelosta turvallisuutensa puolesta uutisoi YLE hiljattain. Ei mene kovin hyvin, ei koirilla kuin muillakaan eläimillä, eikä eläinsuojelusta vastaavilla tahoilla. Viranomaisten mahdollisuutta puuttua eläinsuojeluongelmiin jarruttaa moninkin asia, päällimmäisenä tietenkin vanhakantainen eläinsuojelulaki jonka mukaan eläin on omistajansa omistama tavara. Lakia ollaan uudistamassa ja toivottavasti se nyt saataisiin maaliin. Onhan tässä jo odoteltu. Ja ne resurssit... Valvontaeläinlääkäreitä on Suomessa vain 66. Vapaaehtoiset eläinsuojeluneuvojat voivat vain ohjeistaa, mutta vain viraomainen voi puuttua. Eläinsuojeluyhdistyksetkin toimivat valtaosin vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin, eikä sieläkään voida muuta kuin auttaa ja koittaa valistaa. Poliisikin on eläinsuojeluviranomainen; mutta löytyykö sieltäkään resursseja saatikka ammattitaitoa eläinsuojelutehtäviin kentällä tai tutkinnassa?

Team Rokan toiminnanjohtaja Toni Lahtinen nosti eilen Facebook-päivityksessä esiin poliisin roolia eläinsuojelukentällä. Päivitys sai paljon keskustelua ja jakoja aikaan eläinten ystävien keskuudessa ja Facebook-ryhmissä. Harvoin ihmiset ovat näin yksimielisiä yhtään mistään kuten tästä, että Lahtisen kannanotto oli timanttia ja eläinsuojeluasioihin koulutettuja poliiseja tarvitaan. Lahtinen itsekin poliisina katsoo asiaa ammattillisemmalla silmällä mutta näin kansalaisen näkökulmasta asia näyttäytyy hyvin samalla tavalla eläinsuojeluasioissa. Omalle kohdalle on sattunut useampikin tilanne koiriin liittyen mikä on vaatinut soittoa 112 ja poliisin pyytämistä paikalle. Nykyään koitan jo vienosti hätäkeskukseen toiveen soittaessa esittää, että olisiko tässä kulmilla ehkä koirapartiota lähellä jonka paikalle voisi lähettää. Tietämystä ei aina ole poliisilla ollut eläintilanteen käsittelystä. Koirapartiota ei toki paikalle voi tilata kuin taksia, mutta aina voi kysyä kun tietää, että jos sellainen tilanteeseen saapuu niin osaamista ja ymmärrystä koiriin liittyen on. Tosin, onhan sitä saanut todistaa myös esimerkillistä poliisin toimintaa näissäkin tilanteissa. Omakohtaiset kokemukset ovat kuitenkin vain pisara meressä siinä laajassa kokonaisuudessa missä poliisia eläinsuojeluasioissa tarvitaan. Kuten lisääntyvät yhteydenotot eläinsuojeluneuvojiin ja ennätysmääräiset eläinsuojelutarkastukset osoittavat; Lahtisen kehitysehdotukselle eläinsuojeluvalvonnan tehostamisesta ja asiaan koulutetuista poliiseista on selkeä tarve olemassa.

Lahtinen mainitsee päivityksessään, kuinka eläinsuojelurikoksia ja niihin liittyviä tehtäviä toisinaan vähätellään poliisissa. En ihmettele. Tuntuu olevan nuo eläimiin liittyvät asiat lähes tulkoon vakiovähättelyn aihe joka paikassa. Yksityisellä tasolla sen huomaa toistuvasti, kuinka omaan panokseen kodittomien koirien hyväksi suhtaudutaan vähätellen. Miksi sinä aikaasi tuollaiseen tuhlaat, miksi et auta suomalaisia lapsia kun niillä on hätä, auttaisit mieluummin vaikka yksinäisiä vanhuksia ja sitä rataa. Eläinsuojelulain uudistus venyy ja venyy. Uudistusta alettiin puuhaamaan vuonna 2012 ja sen piti valmistua vuoden 2014 loppuun menessä. Viimeisin tieto taitaa olla että aikaisintaan vuonna 2018 se saadaan voimaan. Eläinsuojeluasiamiehenkin virka päätettiin lakkauttaa. Eläinten asioista keskustelu ja toiminta eläinten hyväksi on tarpeellisia aina niin pitkään, kunnes jotain "tärkeämpää" ilmaantuu. Eläinsuojelu on sielä jonon hännillä odottamassa vuoroaan ja kun se melkein tulee, jonosta kiilaa sata asiaa ohi.

Kuva: iStock

Kunnallisvaalitkin lähestyy ja kuinkahan monella tulevalla ehdokkaalla on kiinnostusta oman kunnan eläinsuojeluasiohin ja niiden kehittämiseen? Kuinka moni kuntavaaliehdokas on vieraillut oman kuntansa löytöeläinhoitolassa tai edes tietää, onko se järjestetty omassa kunnassa vai yhteistyössä jonkun toisen kunnan kanssa ihan muualla? Kiinnostakoo ketään se fakta, että Suomessa eläinsuojelun haltuun päätyy vuosittain noin 20 000 hyljättyä kissaa ja ollaanko mietitytty, mitä asialle voisi kunnan taholta tehdä muutakin kuin järjestää laissa säädetty talteenottopaikka? Tuskin, kun niitä "tärkeämpiäkin" asioita. Eläinsuojeluasioiden nostaminen tärkeyslistalle on vaalien alla useammankin ehdokkaan agendassa, mutta eipä näille asioille sitten kauheasti mitään tapahdu. Eläimet ovat kuitenkin pysyvä osa meidän yhteiskuntaa eikä näitä asioita voi aina haudata odottamaan. Eläinsuojelun kehittämisellä on tarvetta Suomessa mutta milloin oikeasti aika, jolloin oikeasti aletaan tekemään jotain konkreettista päättäjien taholta eikä aina anneta muiden asioiden ajaa eläinten ohi?

Go Team Rokka!

Mahtava pari tuntinen tänään iltapäivällä Tuomarinkartanossa! Osallistuin tapahtumaan "Koirakansa norsujen puolesta: tukitapahtuma Team Rokalle." Tapahtuman järjesti Nutrolin ja mukana oli lukuisia eri järjestöjä tukemassa Team Rokan toimintaa. Tansanian lämpimät tuulet ja aurinko olivat saapuneet kunniavieraiksi tapahtumaan, parempaa säätä ei olisi voinut kuvitellakkaan!

Mikä Team Rokka?

Team Rokka on suomalainen, käytännön tasolla toimiva luonnonsuojeluorganisaatio. Yhdistys on perustettu vuonna 2012 Toni Laitisen toimesta. Team Rokka toimii Tansaniassa Laitisen johdolla taistellen norsunluun salakuljetusta vastaan ja norsujen puolesta. Rokka on Laitisen kouluttama labradorinnoutaja joka työskentelee isäntänsä ohjauksessa. Team Rokan tavoitteena on myös rakentaa Tansaniaan ja muualle Afrikkaan etsintäkoirien verkosto. Katso tämä video  siitä, miksi Team Rokan työ on niin tärkeää. Lisätietoa löytyy myös yhdistyksen nettisivuilta. 

Sampo Marjomaa & Miikka Ounila

Hieno tapahtuma oli tänään jonka tuotto ohjataan Team Rokan toiminnan tukemiseksi. Ohjelmassa oli Match Show kehiä, näytöksiä ja erilaisia klinikoita joissa pääsi tutustumaan tarkemmin eri harrastuslajeihin. Koiria ja ihmisiä oli paikalla runsaasti ja katseltavaa riitti vaikka paikalle olisi ilman koiraa itse tullutkin. Tapahtuman juontajana toimi Team Rokan tukija Sampo Marjomaa. Ainoa mikä jäi harmittamaan oli, että tapahtumassa ei ollut myynnissä Team Rokan kannatustuotteita. Olisin mielelläni ostanut t-paidan ja sitä ylpeänä kantanut myös omalla tulevalla Tansanian matkalla! Toivottavasti tapahtuma saa jatkoa tulevinakin vuosina.

Itse Team Rokka ei paikalla ollut mutta heitä oli edustamassa Miikka Ounila yhdessä rahakoiransa Jekun kanssa. Ounila piti kiinnostavan puheenvuoron, jossa hän kertoi Team Rokan alkuvaiheista ihan siitä lähtien kuinka pieni labradorinpentunen Rokka valikoitiin tähän vastuulliseen tehtävään mitä nykyään Tansaniassa hoitaa. Ounila esiintyi tapahtumassa myös Jekun kanssa joka onnistui löytämään muutamankin kätketyn satasen. Teki mieli mennä nykimään Ounilaa hihasta myöhemmin kysyäkseni kuinka voisin vaikka meidän Mustista opettaa tuollaisen rahakätköjen noutajan. Tulisi tarpeeseen :) Ounilan kolleega Rikosseuraamuslaitokselta huumeita sekä aseita etsivän koiransa kanssa löysivät myös kätkön lavalta. Mielenkiintoista ja silmän iloa oli seurata näiden työskentelevien koirien ammattitaitoa komeiden virkapukuisten ohjaajiensa vierellä.

Hesy ry:n puheenjohtaja Hannele Luukkainen oli myös avaamassa tapahtumaa. Hannelen puhe nostatti kyyneleen silmäkulmaan siinä vaiheessa, kun hän kertoi vierailleensa useasti vuosien aikana safareilla sekä Keniassa että Tansaniassa. Hannele kertoi havainnoineensa että joka kerta uudella safarilla huomasi sen, että norsujen määrä oli edellisestä kerrasta vähentynyt. Tätä se salametsästys juuri teettää. Meidän lastenlapsilla ei ole enää mahdollisuutta nähdä norsuja kulkemassa Afrikan savanneilla, sillä niitä ei ole enää silloin mikäli salametsästystä ei saada loppumaan. Tästä syystä Team Rokan ja vastaavien norsujen puolesta taistelevien tahojen työ on niin tärkeää. Hannele lahjoitti Team Rokalle värityylilleen uskollisena oranssin matkoiltaan ostamansa pehmonorsun esimerkiksi huutokaupattavaksi yhdistyksen hyväksi. Tapahtumaa oli avaamassa Nutrolinin puolesta myös Anna-Liisa Lundell. Superisot kiitokset heille tapahtuman järjestämisestä.


Kauniina kesäiltana, hyvässä seurassa tärkeän asian puolesta tuli mietittyä myös sitä, että voi olla että tuokin tapahtumapaikka on pian pelkkää kerrostalolähiötä. Pro Tuomarinkylä oli vahvasti tapahtumassa läsnä useammassakin puheenvuorossa eikä syyttä. Tuota luonnon rauhaa huokuvaa harrastekeidasta ei saa hävittää asuintalojen tieltä - sitä mieltä minäkin olen!

Kiitos kaikille tapahtumassa mukana olleille tahoille sekä iso kiitos Team Rokalle työstänne, olette upeita.

Tapahtumasta lisää valokuvia löytyy blogin Facebookin albumista.

Tauolta takaisin

Kevät, aurinko, Jimi <3 

Bloggaamiseen tuli suunnittelematon tauko. Hesy ry:n vuosikokous oli vappuaattona ja itse olin mukana Pelastetaan Hesy-ryhmittymän ehdokkaana. Projekti vei sen verran aikaa ettei siinä sitten muuta juuri ehtinyt arjen ohella. Tärkein tavoite saavutettiin kokouksessa eli koko hallitus meni vaihtoon. Vanha erotettiin murskaavalla äänienemmistöllä eikä kukaan heistä päässyt takaisin hallituspaikalle vaikka ehdolla olivat. Hesyä on nyt luotsaamassa hallitus jossa on laaja-alaista osaamista johtamisesta, henkilöstöhallinnosta, yhdistystyöstä, viestinnästä.... Luotto on siis kova että Hesyn nokka kääntyy oikeaan suuntaan. Oma hallituspaikka jäi saavuttamatta mutta kun katsoo porukkaa mikä läpi meni niin ei harmita. Huomattavasti minua kokeneempaa ammattilaista tuohon vaativaan savottaan mikä heillä edessä on. Koko kampanjamme oli kuitenkin varmasti meille kaikille hyvin opettavainen prosessi jossa kohtasimme paljon odottamattomia asioita sekä takuulla opimme paljon myös yhdistyslaista; monen muun asian lisäksi. Elämään saapui myös uusia ihmisiä joiden kanssa kemiat ja ajatukset kohtasi. Sattuihan sitä tuolle polulle myös niitä negatiivissävytteisiä sattumuksia ja persoonia mutta positiiviset muistot sekä ihmiset ovat päälimmäisenä muistomapissa. Onnea uudelle hallitukselle, jäädään tarkkailemaan ja taustalta tukemaan suuria muutoksia parempaan!

Masse

Meidän Masse Mäyräkoira on ollut vähän kipeänä. Alkoi ontumaan toista takajalkaa muutamia kuukausia sitten jolloin käytiin eläinlääkärissä tsekkaamassa asia. Hoito-ohjeeksi saatiin seurantaa, tulehduskipulääkitystä sekä rauhaisaa eloa. Tepsikin aikansa ja lääkekuurinkin loputtua jalka pysyi kunnossa.... Kunnes oire palasi ja yltyi aika nopeasti siihen pisteeseen ettei koira enää ollenkaan pistänyt jalalle painoa. Masse oli muutenkin aika vaisu ja haluton tekemään mitään, äreäkin alkoi olemaan muille koirille. Palasimme siis eläinlääkärille ja otettiin kintuista röntgenit. Diagnoosi oli se mitä itsekin osasin epäillä; nivelrikko. Hoidoksi alustavasti tulehduskipulääkkeet, lepoa, kevyttä liikuntaa sekä passitus ortopedille tarkempia tutkimuksia varten. Eilen käväisimme sitten tapaamassa kovasti suositeltua ortopedi Esa Eskelistä Malmin Evidensiassa. En ihmettele suosituksia! Todella pätevä ja mukava lääkäri. Masse protestoi toki jalkatutkimusta ja kuonokoppaa kakkaamalla tutkimuspöydälle. Eskelisen neuvoilla mennään nyt eteenpäin; kipulääkityksen annostusta nostettiin akuutiksi vaiheeksi, rauhallista liikuntaa, uintia sekä ortopediset lonkkakuvat lähitulevaisuudessa. Masse alkaa olla huomattavasti reippaampi. Juoksentelee pihassa ja komentaa naapureita entiseen malliin sekä on paljon iloisempi. Katsellaan kaikessa rauhassa ja edetään ammattilaisten neuvoin.

Kevät on jo pitkällä ja parin kuukauden päästä on meneillään kesäloma osa yksi. Osa kakkoseen syksymmällä ovat koirat olleen hyvä treeniapu aurinkoisissa kevätmetsissä. Mikäs sen mukavampaa kuin kulkea luonnossa koirat mukana. Aurinkoista pitkälle edennyttä kevättä kaikille!

Tuhannen merkin hesylöintiä

Kuvakaappaus hesy.fi - sivuilta

Kuten aikaisemmin bloggauksessa kerroin; olen ehdolla Hesy ry:n hallitukseen. Vuosikokous on 23.4.2016 - mutta palataan tähän ajankohdan erikoisuuteen tuossa muutaman kappaleen päästä. Aloitellaan tuhannella merkillä. Samaan mittaan tämä bloggaus ei takuulla mahdu; onhan tuo merkkimäärä jopa seitsemän twiitin mittainen. Mitä tuohon merkkimäärään pitäisi mahtua on vastaukset kuuteen kysymykseen ehdokkaiden esittelyteksteissä Hesyn sivuilla. Tsekkaa nämä esittelyt Hesyn sivuilta. Toivottavasti saat jotain tolkkua. Sieltä löytyy myös nämä kuusi kysymystä joihin esittelyissä vastausta toivottiin tuhannella merkillä. Siis kaikkiin yhteensä; ei per kysymys. Samalla voit pohdiskella, että jos itse olet äänestävän jäsenen asemassa antaako nuo esittelyt tarpeeksi kattavan kuvan ehdokkaista, heidän aikaisemmasta kokemuksestaan sekä osaamisesta. Tämä kappale muuten sisälsi 919 merkkiä - näin ihan vertailun pohjaksi.

Pakitetaampa vähän mistä koko tuhannen merkin saaga alkoi. Hesyn ehdokasasettelu vaaleihin päättyi helmikuun lopussa. Maaliskuussa Hesy lähestyi ehdokkaita tällä kuuden kysymyksen patteristolla nettisivuille tulevia esittelytekstejä varten. Tällöin jo mainittiin että tila per ehdokas on rajattu tähän tuhanteen merkkiin - mutta tekstiä voi laajentaa linkeillä ulkoisiin sivustoihin joiden avulla voi kertoa itsestään laajemmin. Jo tämä herätti aika paljon kysymyksiä ja mietteitä meissä Pelastetaan Hesy - ryhmittymän ehdokkaissa kuten äänestäjissäkin. Suurimman syyn ihmettelyyn aiheutti se että mistä moinen merkkirajaus - aikaisempina vuosina ei ehdokasesittelyjen pituutta ole rajattu. Miksi nyt? Aikaisempina vuosina esittelyt ovat olleet upotettuina pdf-tiedostoina Hesyn sivuilla ja ovat vieneet 1-2 A4 arkkia per ehdokas. Noh, siinä sitten miettimään että eipä hätä ole tämän näköinen - laitetaan linkkejä ulkoisiin sivustoihin joissa kerrotaan tarkemmin. Itse tein tänne blogiin oman sivun aiheelle jossa vastasin merkkejä laskematta annettuihin kysymyksiin ja linkkasin tämän sivun tynkäesittelyyn. Eihän asiat nyt kuitenkaan näin helpolla voi mennä. Ei aikaakaan kun Hesy lähestyi ehdokkaita uudelleen aiheeseen liittyen. Linkkejä ulkoisiin sivuihin ei sallita sittenkään vaan koittakaahan puristaa kaikki siihen tuhanteen merkkiin! Kyllähän tämä uusi linjaus aiheutti melkoisen mietinnän että miksi? Miksi jäsenille ei haluta antaa mahdollisuutta tutustua ehdokkaisiin kunnolla? Pelastetaan Hesy ryhmä teki kannanoton asiaan liittyen. Vastasiko Hesyn nykyinen hallitus siihen millään tapaa? No ei. Nyt siis jäsenillä on äänestyspäätöksen tueksi hesylöinnin tuloksena maksimissaan tuhannella merkillä tietoa ehdokkaista. Onneksi on google; toivottavasti jäsenet jaksavat etsiä kaikista ehdokkaista tietoa hakukoneiden ja muiden avulla koska jostain syystä Hesyn nykyhallitus ei koe, että avoin ja kattava tieto ehdokkaista olisi tarpeellista.

Kuvakaappaus hesy.fi - sivuilta

Onhan tässä muitakin käänteitä ollut, kokousta odotellessa. Päiväkin julkistettiin Hesyn tiedotteessa ja se on 23.4. Jälleen heräsi kysymys - mitä ihmettä? Kuinka se vuosikokous voi olla 23.4 - kun Hesy on ilmoittanut, että jotta jäsen on äänioikeutettu vaaleissa ja ehdokkaat vaalikelpoisia - tulee jäsenmaksun olla maksettu 29.2 mennessä ja sääntöjen mukaan jäsenyyden on pitänyt kestää minimissään 2 kuukautta? Näin ollen jäsenkokous voi olla aikaisintaan 29.4. No mutta - se onkin 23.4! Asiaa on tiedusteltu Hesystä että kuinka se nyt näin voi olla ja menettääkö 24.2-29.2 välisenä aikana jäsenmaksun maksaneet äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden jos ehdolla ovat - vaikka Hesy on aikaisemmin ilmoittanut että 29.2 mennessä pitää asia hoitaa? Onko Hesy vastannut? No ei. Svenska YLEn toimittajakin asiasta teki juttua tänään missä itsekin kommentoin - ja koitti Hesyä tavoittaa asiaan liittyen. Tavoittiko? No ei kuten jutussa kerrotaan.

Reilu pari viikkoahan siis on kokoukseen vielä aikaa. Jos vanhat merkit paikkansa pitää niin eiköhän keskustelua käydä kiivaasti. Uutisiakin odotellaan sillä vuosikokoukseen mennessä pitäisi viimeisimmän AVIn tarkastusraportin olla julki. Ensimmäistä kertaahan ei AVI ole tarkastuksia Hesyssä tekemässä - saas sitten nähdä mitä tuleva raportti kertoo Hesyn tilanteesta. Tärkeää tietoa varmasti jäsenille ketkä kokoukseen äänestämään tulevat. Tätä ja kokousta odotellessa!

Pelastetaan Hesy - kampanja ehdokkaineen sekä kannattajineen toivottelee siis kaikki jäsenet tervetulleeksi omalta osaltaan äänestämään! Meidän ryhmämme ehdokkaiden esittelyt löytyvät sivuiltamme - höystettynä usein kysyttyjen kysymysten vastausten kera sekä bloggauksin - ja lisää materiaalia tulee kokoukseen saakka - ehkä jopa sen jälkeen myös Facebook-sivuillemme. Emme rajoittaneet ehdokkaimme esittelyjen merkkimäärää sivuillamme, me emme hesylöi.

Ainoa & oikea tapa

Törmäsin tuossa muutama päivä sitten Daily Mailin juttuun joka kertoi, että Intiassa on tehty Korkeimman Oikeuden puolesta päätös että kaikki kulkukoirat tulee steriloida ja rokottaa. Huikean hyvä päätös! Päätös ei ole vain huikea ja hyvä - vaan steriloinnit ovat ainoa tapa kontrolloida kulkukoirapopulaatioiden lisääntymistä entisestään. Rokotukset puolestaan ehkäisevät rabiestartuntojen leviämistä.

Kuinka nopeasti koirapopulaatio kasvaa alkaen yhdestä pentueesta.
(kuva: Rescueyhdistys Kulkurit ry)

Hyvinkin useasti kuulee maallikko-ohjeina kulkukoiraongelmaan kuten myös täysien löytöeläintarhojen tilan ahtauteen että "tapetaan ne kaikki". Mitä se auttaa? Hetken pienen saattaa olla tarhat ja kadut tyhjinä mutta entäpä muutaman kuukauden päästä - tai vuoden? Tilanne on ihan täysin samassa pisteessä kun ennen tappoprojektiakin. Miksi? Koska ihmiset eivät steriloi eläimiään, niitä hylätään ja niiden annetaan kulkea vapaana - ja ne lisääntyvät. Tapetaanko taas kaikki ja odotellaan että hetken päästä ollaan jälleen kerran lähtöpisteessä? Eikö olisi järkevämpää kuitenkin miettiä keinoja joiden avulla saataisiin pysyvämpää ratkaisua asiaan kuin toistuvat eläinten tappoprojektit? Miettiä tosin ei tarvitse - prosessi on siihen jo olemassa. Steriloinnit jotta eläimet ei pääse lisääntymään hallitsemattomasti ja valistus jotta ihmiset ymmärtävät sterilointien tärkeyden. Yhtä tärkeä palanen palapelissä on että ihmiset kantavat vastuunsa eläimistään - juurikin sterilointien ja rokotusten muodossa sekä ettei eläimiä hylätä.

Eläinlääkäreitä valmistautumassa kissojen
sterilointiviikonloppuun Jyväskylässä
(kuva: AlmaHelp) 

Osataan sitä toki Suomessakin! Meillä kulkukoirapopulaatiot ei ole se ongelma - mutta kissojen kanssa tilanne on toinen. Mediaan ylsi viime päivinä jutut koskien villiintyneitä kissalaumoja. Tämänkin ongelman takana on vanha tuttu käytösmalli - ihmiset eivät leikkauta kissojaan ja niiden annetaan kulkea vapaana. Tuloksena on monta pentua jotka luontoon syntyessään villiintyvät ja tekevät maailmaan lisää kissoja. Suomessa löytöeläintalot pullistelevat kissoja. Iso osa ei koskaan kotinsa takaisin löydä. Eläinsuojelu joutuu lopettamaan tuhansittain kissoja joka vuosi koska tilaa ei ole ja uusia tulee koko ajan; kuljeksimasta löytyneitä joiden perään omistaja ei kysele, villilaumoja, tarkoituksella hylättyjä ja näiden kaikkien pentuja.

Suomessa toimii useita eläinsuojelujärjestöjä joiden tavoitteena on valistaa omistajia sterilointien tärkeydestä sekä järjestää kampanjoita ja projekteja asian tiimoilta. Yksi näistä on AlmaHelp Association  joka järjestää tulevana viikonloppuna Jyväskylässä kissojen sterilointiviikonlopun. AlmaHelpillä on oma sivu koskien heidän kissaprojektiaan jonka tarkoituksena on hallita kissapopulaatiota kestävästi ja humaanisti. Kannattaa tutustua!

On hienoa että tehdään oikeuden päätöksellä linjauksia katukoirapopulaatioiden hallintaan. Upeaa on myös se että useat vapaaehtoisvoimin toimivat järjestöt toimivat konkreettisesti asian puolesta. Mikä ei ole hienoa on se että asia on näin. Nämä ovat ongelmia joita ei edes pitäisi olla olemassa - nämä ovat ongelmia joiden ehkäisy lähtee eläinten omistajista. Katukoirat ja kissapopulaatiot muilla mailla tai Suomessa ei ole niiden eläinten vika - eikä sen ratkaisun pitäisi olla oikeusistuinten määräysten tai vapaaehtoisjärjestöjen projektien käsissä. Se on meidän ihmisten - näiden eläinten omistajien vika. Me olemme sen ongelman aiheuttaneet ja pidämme sitä tehokkaasti yllä koska emme halua kantaa vastuuta - vaan odotamme että joku joskus siivoaa nämäkin sotkut. Sen sijaan että ratkaisumme ongelmaan on että "tapetaan ne kaikki ja odotetaan että kohta tilanne on sama ja sitten taas tapetaan ne kaikki" sen pitäisi olla että ehkäistään koko ongelma. Steriloidaan eläimet ettei vahinkoja pääse tapahtumaan, mikrosirutetaan lemmikit että ne löytää kotiin eläinsuojiin päätyessään ja pidetään heistä huolta eikä anneta lemmikkien kulkea valtoimenaan lisääntymässä vapaana. Ei tämä ole kovinkaan vaikea ongelma - siihen täytyy vain jokaisen lemmikin omistajan sitoutua ja ymmärtää vastuunsa. Tämä on se ainoa ja oikea tapa - ei ihmisen aiheuttamien "ongelmaeläinten" tappaminen.

Pelastetaan HESY!

Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen, HESYn, vuosikokous on huhtikuun viimeisinä päivinä. Kokouksessa äänestetään uudesta puheenjohtajasta sekä muutamasta uudesta hallituksen jäsenestä. Olen ehdolla hallituksen varsinaiseksi jäseneksi. Jos oma esitykseni asialistalle menee läpi koskien koko nykyisen hallituksen erottamista ja uuden äänestämistä, on hallitus menossa kokonaan uusiksi. Tämä on ainoa mahdollisuus pelastaa HESY. Yhdistystä on vuosikausia koetelleet sisäiset riidat, työntekijöiden pahoinvointi sekä valtapeli. Asioiden täytyy muuttua ja se onnistuu ainoastaan putsaamalla koko pöytä sekä äänestämällä hallitukseen kokonaan uusi, ammattitaitoinen ja sitoutunut porukka.

Olen ehdolla seuraavista syistä:

• En enää halua lukea mediasta (tai kirjoittaa blogiini itse) HESYn ongelmista, riidoista, henkilökunnan huonoista työoloista, sijoituksissa makaavista miljoonista, epäilyistä väärinkäytöksistä milloin missäkin asiassa. (linkkejä alla)
• En halua enää keskustella yhdistyksen työntekijöiden kanssa ja kuulla kuinka kovilla he ovat. Varsinkin eläintenhoitajat joiden palkkaus todella alhainen - selviäisitkö sinä pääkaupunkiseudulla  1300-1700 euron bruttopalkalla minkä saat täysipäiväisestä työstä? Nämä HESYn maksamat liksat ovat myös reippaasti alle ERTOn suositusten koskien pieneläinhoitajien minimipalkkaa! Työmäärä on iso koska työntekijöitä on liian vähän. Johto on ammattitaidotonta mistä kertoo esimerkiksi se että eläintenhoitajat joutuvat ostamaan omilla rahoillaan tarvikkeita kun niiden riittävyydestä vastuussa olevat eivät asiasta huolehdi. Hallituksella ja esimiehillä ei tunnu olevan mitään intressiä henkilökuntaa ja työoloja kohtaan. Työtilat ovat huonot. Kaiken tämän lisäksi henkilökuntaa kuormitetaan tarpeettomasti epäasiallisella kohtelulla. 
• En myöskään enää halua törmätä nykyisen hallituksen puolusteluihin ja syyn vierittämiseen muiden niskaan. Ihan totta joo, monet HESYn tämän päivän ongelmista juontavat juurensa vuosia taakse päin. Esimerkiksi henkilöstön asioita on ratkottu ERTOn toimesta jo vuonna 2009 mutta edelleen ollaan samassa tilanteessa. Se ei ole kuitenkaan mikään syy olla niitä ratkaisematta ja toistaa samoja virheitä ja jopa pahentaa tilannetta vaikka alkujaan asia olisikin alkanut toisen hallituksen kaudella. 
• Haluan olla luomassa uutta HESYä. Haluan että yhdistys nousee eläinsuojelukentän etulinjaan. Haluan että HESY alkaa toimimaan näkyvämmin, avoimesti viestien toimistaan. Haluan että HESYllä on toimiva, moniosaava hallitus jonka ainoa intressi toimissaan on HESY ja sen tavoitteet. Haluan että HESY on hyvä työpaikka työntekijöilleen, hallitukselle ja vapaaehtoisille. Haluan myös että vanhat sotkut siivotaan perusteellisesti ja aletaan rakentamaan uutta. Haluan olla vaikuttamassa että HESY nähdään tulevaisuudessa suunnannäyttäjänä ja toimijana joka vie eläinsuojelua vauhdilla eteenpäin. Haluan että HESYn sijoituksissa makaava miljoonaomaisuus käytetään nykyistä enemmän siihen mihin lahjoittajat ovat sen tarkoittaneet - eläinsuojelutyöhön.
• Tiedän että osaamiseni, kokemukseni ja näkemykseni tukevat näitä tavoitteita. Olen asettunut ehdolle koska tiedän että pystyn toteuttamaan HESYn muutosta yhdessä muun kyvykkään hallituksen kanssa.  

Yksin en tavoitteideni kanssa ole. Meitä on monta. Niin taustajoukoissa, jäsenistössä kuin nyt asettumassa ehdolle. Me ehdokkaat joiden ensisijainen tavoite on nostaa HESY jaloilleen löysimme toisemme, järjestäydyimme ja perustimme hankkeen Pelastetaan HESY. Meillä on muutakin kuin halu tähän, meillä on vankka osaaminen ja kokemus. Nykyinen tilanne ei voi enää jatkua, menneeseen ei kannata palata vaan nyt täytyy tehdä täydellinen suunnanmuutos. 

Hyvä jäsen, tule äänestämään vuosikokoukseen. Sitä ennen mieti millaisen HESYn sinä haluat ja millaista kokemusta sen luomiseen tarvitaan. Uskon, että olet kanssani samaa mieltä siitä sotkujen siivoamiseen tarvitaan vahvaa järjestötuntemusta, muutosjohtamisen osaamista ja strategioiden luomisen ja toteuttamisen kykyä. Tiedän, että olet kanssani siitä samaa mieltä että henkilöstön tilanteen parantaminen ja kokonaisvaltainen uudistaminen tarvitsee tuntemusta henkilöstöjohtamisesta ja esimiestyöstä. Veikkaan, että sinäkin haluat tulevaisuudessa nähdä HESYn joka vaikuttaa, toimii ja on eläinsuojelun vahva toteuttaja sekä toimii avoimesti ja läpinäkyvästi. Tämä saadaan toteutumaan valitsemalla hallitus jonka jäsenillä on kokemusta vaikuttamisesta, kannanottamisesta, viestinnästä, varainhankinnasta, monikanavaisesta markkinoinnista ja kampanjoista, eläinsuojelullista näkökulmaa, verkoistumisosaamista ja järjestöjohtamisen kokemusta. Kun äänestät, äänestä niitä ehdokkaita jotka ovat kyvykkäimpiä luomaan ränsistyneestä uutta. Anna äänesi HESYlle ja eläinten puolesta eli niille ketkä muodostavat parhaan mahdollisen hallituksen. 

Hankkeemme ehdokkaista koostuu hallitus joilla on nämä osaamiset. Kaikki ei tietenkään osaa kaikkea mutta siinä se vahvuus juuri piileekin - ehdokkaiden osaamiset täydentää toisiaan ja näin ollen yhdessä muodostavat kokonaisuuden jolla HESYn muutos ja tulevaisuus on mahdollinen.

Tutustu Pelastetaan HESY hankkeeseen:

• Nettisivuilla
• Facebookissa
• Twitterissä
• Hankkeen ehdokkaat 

HESY mediassa: 

• 29.01.2016 YLE: Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen taloudessa paljon epäselvyyksiä
• 21.01.2016 Creat: Eläinsuojelusta ihmisrääkkäykseen - Mitä HESYssä tapahtuu?
• 21.01.2106 Seura: Kiusaamista ja irtisanomisia - miten käy HESYn?
• 18.12.2015 YLE: Väkipako ja rahapula - Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen epäkohdista kovia väitteitä
• 11.12.2015 Helsingin Uutiset: Valtataistelu suisti HESYn kriisiin - uhkaa jo eläinten hyvinvointia
• 04.05.2015 Helsingin Uutiset: Valtataistelu eläinten suojelijoiden yhdistyksessä jatkuu 
• 18.04.2015 Helsingin Uutiset: Raju riita eläinsuojelumiljoonista - HESYn johdossa valtataistelu
• 26.02.2009 YLE: ERTOn ja HESYn työkiistalle ei näy loppua
• 10.02.2009 YLE: HESYn tilanne yhä tulehtunut

HESYn omiin vastineiisiin koskien viime aikaisia julkaisuja mediassa voi käydä tutustumassa täällä. 

Allekirjoita kansalaisaloite eläinlääkäripalvelujen arvonlisäkannan muutoksesta!

Eläinlääkäripalveluissa arvonlisäveron osuus on 24%. Tämä muodostaa ison osan laskusta. Ihmisten terveydenhuollossa alv on 0%. Suoraan näitä kahta asiaa ei tietenkään voi verrata mutta asiaa kannattaa pohdiskella hieman laajemmalti miksi se olisi sekä eläinten että ihmisten etu jos arvonlisäverokanta olisi 0% myös eläinlääkäripalveluissa.

En yhtään väheksy sitä asiaa että arvonlisävero esimerkiksi elokuvalipuissa on 10%. Tai että aikakauslehden voi tilata kotiinsa vähemmällä arvonlisäverolla kuin hoidattaa koiransa eläinlääkärissä. Eläinlääkäripalvelut ovat kuitenkin välttämättömiä lemmikin hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi että niillä hoidetaan eläinten terveyttä, eläinlääkäripalveluilla on myös eläinsuojelullinen vaikutus.

Olemme aloittaneet asian tiimoilta suoran toiminnan jolla pyrimme vaikuttamaan asiaan. Eilen 26.2.2016 avautui kansalaisaloitepalvelussa hanke asialle. Aloite on "Eläinlääkäripalvelut arvonlisäverottomiksi tai alennetun arvonlisäkannan piiriin". Pääset tutustumaan siihen ja sen perusteluihin täällä. Allekirjoitathan myös!

Eläinsuojelulakikin sanoo että eläimiä täytyy suojella parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Toteutuessaan arvonlisäveron muutos pudottaa eläinlääkäripalvelujen hintaa 24%. Se on lähes neljännes hinnasta. Tämä mahdollistaa sen että myös vähävaraisemmilla on paremmat mahdollisuudet hankkia eläimelle hoitoa tarpeen vaatiessa - myös ennakoivasti eikä vasta akuutissa tilanteessa. Arvonlisäveron muutos näin ollen ei ainoastaan paranna eläinten tilannetta vaan sillä on myös konkreettinen apu omistajalle mahdollisten tarvittavan hoidon paremmin. Muutoksella saataisiiin aikaan myös konkreettisesti parempi tilanne eläinten sterilointien kannalta. Suomessa on valtava ongelma varsinkin eläinsuojelun huostaan päätyvien kissojen kanssa. Tuhansia kissoja lopetaan eläinsuojelun hallussa vuosittain tilanpuutteen vuoksi. Lopettaminen ei asiaa ratkaise sillä kissoja syntyy koko ajan lisää. Kissat kulkevat vapaana ja lisääntyvät hallitsemattomasti. Kun steriloinnin hintaa saataisiin oleellisesti alas verokannan muutoksella useampi omistaja leikkauttaisi kissansa mikä suoraan vaikuttaisi eläinsuojelulliseen tilanteeseen positiivisesti.

Aloitteesta on kysytty miksi se on kansalaisaloitteen puolella jonka allekirjoittaminen vaatii tunnistautumisen. Tähän on syynsä. Adressi ei välttämättä johda mihinkään vaikka sen olisi allekirjoittanut sata tuhatta ihmistä eikä palvelu millään tapaa tarkista onko sen allekirjoittajat edes todellisia henkilöitä. Kun kansalaisaloite on kerännyt kuuden kuukauden aikana vähintään 50 000 allekirjoitusta se etenee eduskunnan käsiteltäväksi. Heidän on asia käytävä läpi ja lakimuutos käsiteltävä. Se mihin eduskunta päätyy jää nähtäväksi mutta ainakin se käsitellään.
Allekirjoittaneiden tiedot ovat tallessa ja turvassa palvelussa eivätkä ne ole julkisia. Tunnistautumisella myös varmistaudutaan siitä että aloitteen kannattaja on äänioikeutettu Suomen kansalainen sillä palvelu tarkistaa kannattajien iän ja kansalaisuuden. Samalla palvelu tarkistaa ettei sama henkilö ole jo kertaalleen aloitetta kannattanut. Kyseessä on virallinen aloite jolla pyritään vaikuttamaan lainsäädäntöön äänioikeutettujen tuella.

50 000 kannattajaa on valtava määrä tavoitettavaksi mutta uskon, että se on täysin mahdollista. Tulemme kampanjoimaan asian eteen tulevan puolen vuoden aikana eri tavoilla - emme vain jää odottamaan että kannattajia napsahtaa ilman työtä. Ensimmäisenä askeleena avasimme kampanjan tueksi Facebook-sivut. Olemme myös valmiita vastaamaan mahdollisiin kysymyksiin aloitteestamme sähköpostilla tai Facebook-sivun kautta. Haluamme työskennellä aloitteen eteen ja toivomme että liityt mukaan allekirjoittamalla aloitteen ja jakamalla siitä tietoa!

Joku erityinen

Mainoksen stara (kuva: Dogs Trust)

Special Someone. Joku erityinen. Mielestäni aivan loistava kampanjateema jota englantilainen Dogs Trust organisaatio on lähtenyt toteuttamaan. Kampanjalla halutaan nostaa tietoutta kodittomien koirien asemasta ja rohkaista koiraa harkitsevia miettimään kodin antamista kodittomalle koiralle. Erityisesti kampanja haluaa nostaa esiin hiljaiset sankarit eli he - tai me - jotka koiran ostamisen sijaan antavat kodin kodittomalle. Erityisiä ihmisiä jotka ottavat kopin asiasta josta voi tulla isokin haaste, koira jonka taustaa ei tunneta missä voi olla taustalla hyvinkin kipeitä kokemuksia. Hyvin usein kun puhutaan eläinsuojelutyöstä tai rescuetoiminnasta niin huomio kiinnittyy organisaatoiden työntekijöihin ja vapaaehtoisiin. Heille satelee kiitosta hienosta työstä mikä toki onkin aivan paikallaan mutta myös koiran omistajat ansaitsevat ansaitsevat yhtä lailla hurraa-huutoja. Omistajat ovat ne jotka tekevät päätöksen siitä että omaan perheeseen tulee uusi jäsen. Omistajat ottavat elämäänsä uuden jäsenen jonka kanssa saattaa tulla eteen vaikka mitä ja yhteinen tie voi olla kivinenkin. Erityiset ihmiset jotka päättävät että pennun ostamisen sijaan he antavatkin kodin jo olemassa olevalle, kodittomalle koiralle. Nämä erityiset ihmiset tekevät konkreettisen eläinsuojeluteon. Koko maailman kodittomien koirien tilannetta ei yksittäisen koiran adoptio ratkaise mutta sen yhden koiran elämän kannalta teolla on merkitys joka muuttaa sen koiran elämän. Nämä omistajat ovat koirilleen se "Special Someone" joka antoi kodin ja perheen. Mittaamattoman arvokas teko.

Erityisen kampanjasta tekee myös se että Dogs Trustin tv-mainoksen aiheeseen liittyen on ohjannut Pete Riski (s. 1974). Pete on Rovaniemeltä kotoisin oleva elokuvaohjaaja joka asuu nykyään Englannissa. Itselläni on Peteen yhteys ollut jo vuosien takaa; Lordi-bändin Euroviisuvoiton ajoista alkaen. Itse työskentelin tuolloin matkatoimistossa jossa tehtävänäni oli kyseisen orkesterin asiakkuuden hallinta ja matkojen järjestely. Pete puolestaan on ohjannut lukuisia Lordin musiikkivideoita sekä vuonna 2008 ensi-iltansa saaneen Lordin Dark Floors elokuvan. Näiden jälkeen Peten portfolio on kasvanut lukuisilla palkituilla mainoksilla ja musiikkivideoilla. Tuoreimmasta päästä tietenkin tämä hieno ja koskettava Dogs Trustin Special Someone.

Sain Peteltä muutaman kommentin koskien tämän mainoksen tekemiseen:

"Vaikka meillä itellä ei ole lemmikkiä, niin eläimet on aina olleet lähellä mun sydäntä. Varsinkin koirien olemuksessa on jotain todella aitoa ja vilpitöntä. Tämän takia olin todella innoissani, kun minulta pyydettiin näkemystä Dogs Trustin mainokseen. Yleensä hyväntekeväisyysjärjestön mainokset täällä Englannissa pelaa hyvin pitkälle pelolla ja negaatiolla, mutta tässä tapauksessa käsikirjoituksessa oli erittäin lämmin ja positiivinen idea. Sen takia sitä oli mukava lähteä kehittelemään mainostoimiston kanssa. Mun mielestä toi tunne tuossa mainoksessa on kaipaus ja ystävyys. Se kertoo, kuinka meillä jokaisella on joku sydänystävä ja jossain vaiheessa elämää me tulemme toivottavasti kohtaamaan hänet. Tietenkin tässä tapauksessa tämä on kerrottu koiran näkökulmasta, eli noi tunteet on hieman vaikeampaa esittää. Mutta onneksi pääosakoira oli erittäin rauhallinen kameran edessä!"

Tuo Peten kertoma kaipaus ja ystävyys todellakin välittyy tästä mainoksesta. Olen tuon mainoksen katsonut varmaan jo sen sata kertaa enkä edelleenkään pääse kovinkaan monta sekunttia alusta kun kyynelkanavat on auki. Samaa on moni muu mainoksen katsonut kertonut.

Kiitos Dogs Trustille hienosta kampanjasta ja uudesta näkökannasta. Kiitos Petelle upeasta toteutuksesta. Kiitos meille kaikille jotka olemme antaneet kodin kodittomalle koiralle. Special Someones. Ja kiitos sinulle joka harkitset koiraa miettiessäsi että olisitkin se Special Someone jollekkin ja antaisit kodittomalle kodin.

Katso mainos tästä:

Vapaaehtoisena koiratarhalla Espanjassa

Henriikka ja Leena ovat hurmaavia varsinaissuomalaisia nuoria naisia jotka päättivät ryhtyä sanoista tekoihin ja lähteä koiratarhalle Espanjaan vapaaehtoistyöhön. Kohteena oli Pepis Refugio Pedrerassa. Henriikka on käynyt tarhalla nyt kaksi kertaa ja toisella kertaa otti mukaansa myös ystävänsä Leenan. Kysyin tytöiltä olisivatko halukkaita jakamaan kokemuksiaan asiasta ja näin olla ehkä jopa muitakin innostamassa samaan - tietenkin suostuivat! Tyhjin käsin eivät matkaan lähteneet kummallakaan kerralla vaan etukäteen oli järjestetty hyväntekeväisyystempauksia joiden tuotoilla saatiin sitten paikan päällä ostettua säkki tolkulla ruokaa tarhan koirille. 


Pepis Refugiota vetää brittiläinen pariskunta Alan ja Jane. He muuttivat Espanjaan yli kymmenen vuotta sitten tarkoituksenaan jättää stressaava elämä taaksee, perustaa leirintäalue Pedreraan ja lopulta viettää mukavia eläkepäiviä Espanjan auringon alla. Kotitontille hirtetty koira muutti kuitenkin suunnitelmat ja avasi pariskunnan silmät koirien tilanteelle Espanjassa. Leirintäalueen sijasta syntyi Pepis Refugio. Tarhalla on nyt noin 80 koiraa. Hylättyjä koiria otetaan kiinni lähimaastosta ja niitä tuodaan tarhalle tai vaan hylätään porteille. Tarhalla koirat kuntoutetaan ja niille etsitään uudet, huolehtivat kodit. 

Henriikka ja Leena; mikä sai teidät lähtemään vapaaehtoistyöhön koiratarhalle?

Henriikka: Ensikerran tutustuin rescuetoimintaan -98 silloisen työkaverini kautta. Vuosien kuluessa olen tavannut useita rescuekoiria ja toiminut myös kotihoitajana kotia etsiville koirille. Myös toinen koirani on tullut espanjasta 7 vuotta sitten ja sitouduin siis asialle jo silloin. 2014 syksyllä päätin että nyt jos koskaan ja varasin lennot Espanjaan ( 01/15) suunnittelematta ja yhtään tietämättä mihin päädyn.  Olen aina ollut sitä mieltä että jos joku asia todella vaivaa mieltäsi niin sille on tehtävä jotain ennen kuin on liian myöhäistä. Ennen kuin kadut ettet tehnyt mitään silloin kun pystyit. Kun päätös lähtemisestä oli tehty niin otin yhteyttä ystävääni Katiin (Tassunpohjia-bloggari)  johon olin tutustunut näiden rescuekontaktien kautta. Kati kertoi tästä pienestä tarhasta ja sen iäkkäistä omistajista jotka lähestulkoon kahdestaan hoitavat paikkaa. Otin yhteyden Jane Brianiin ja hän vastasi että olin oikein tervetullut heille. Kaikki järjestyi uskomattoman hienosti ja järjestelyt niin mutkattomasti että unohdin kaikki epävarmuuteni tätä suurta tuntematonta seikkailua kohtaan. Tottakai minua jännitti. Matkustan ensi kertaa yksin ulkomaille, paikkaan jota en tunne ja tulen viettämään seuraavat 4 päivää ihmisten kanssa joita en tunne. Mutta ehkä näin oli tarkoitettu, jokin sisimmässäni vaan pisti toimimaan.

Kun muistelen taaksepäin molempia reissujani (molemmat 2015) niin ihmettelen edelleen miten asiat vain loksahtelivat paikoilleen. Jane Brian toinen tarhan omistajista oli koko ajan yhteydessä kanssani netin kautta ja sain vastauksia mieltäni askarruttaviin ongelmiin. Sain tarkat ohjeet miten pääsen Malagasta tähän pieneen kylään Pedrera  johon matka junalla kesti n. 1.5h Malagasta. Paikanpäällä asemalla he olivat minua vastassa ja ensihetkestä lähtien kohtelivat kuin perheenjäsentä. Miten uskomattoman lämpimiä ja ihania ihmisiä he olivatkaan! Jane ja Alan ovat iäkkäitä ihmisiä ja ottavat vieraansa avosylin vastaan. Heidän ystävällisyytensä ja vieraanvaraisuutensa tekevät todella vaikutuksen. 

Leena

Leena: Viimevuosina olen kiinnostunut entistä enemmän eläinten hyvinvoinnista ja kohtelusta. Melko tuore ystäväni Henriikka huomasi taipumukseni ja alkoi houkutella minua Pepi's Refugioon, johon hän halusi lähteä toista kertaa. Ylitin itseni ja suostuin. Taustalla oli muutaman vuoden takainen Langkawin-matka, jonka yhteydessä päädyimme siskoni kanssa ulkoiluttamaan paikallisen löytöeläintarhan koiria. Siitä muodostui matkani kohokohta!

Henriikan kokemukset antoivat innostusta lähteä Pepis'iin. Itse en ehkä olisi uskaltanut lähteä yksin, joten päätöstäni helpotti se että Henriikka oli mukana ja tiesi mihin ollaan menossa. 

Millainen oli tyypillinen työpäivä vapaaehtoisena?

Henriikka: Päivä tarhalla alkoi yleensä ennen auringonnousua koska fyysinen työskentely kuumimman paahteen aikaan on varsin epämiellyttävää. Elokuussa kun olimme Leenan kanssa tarhalla päivämme alkoi noin 07.30, jolloin jätimme Janen ja Alanin nukkumaan, nappasimme tarhan avaimet ja aloitimme siivoustyöt. Jaoimme työt niin että molemmat siivosivat omat osionsa sekä päästivät koirat jaloittelemaan vuorollaan. Pentuaitaukset siivosimme yhdessä koska pennut olivat suorastaan rasittavia hyppiessään ja raapiessaan  Tähän kaikkeen meni yleensä 3-4 tuntia kaikkine rapsutuksineen ja haleineen. Ennen kuin aurinko laski teimme yleensä kaikki yhdessä uuden reissun tarhalle, siivosimme suurimmat jätökset ja ruokimme koirat. Tammikuun viileinä öinä piti myös pukea koirille takit ja varmistaa että kaikilla oli omat peitot mihin käpertyä. Yllätyin kyllä kuinka paljon koiratarhan pitäminen vaatii. Työ on hyvin fyysistä ja sitovaa. Koiria täytyy myös käyttää usein lääkärissä tai hakea ruokaa ja erinäisiä tarvikkeita. Se vaatii todellista sitoutumista ja omistautumista.

Leena:  Kakkojen siivoaminen ja kakkaisena oleminen oli mahtavaa puuhaa, koska samalla sai antaa rapsutuksia ja halauksia koirille ja tutustua erilaisiin yksilöihin. Parin päivän päästi tiesi minkälaisia suukotteluja oli luvassa seuraavassa siivottavassa häkissä! Parasta oli huomata miten luottavaisia ja kiitollisia koirat olivat - vaikka vielä joutuivatkin elämään pääasiassa pienissä häkeissä. Toki muutamat koirat olivat arempia ja galgopennut aivan mahdottomia innokkuudessaan.  Hienon kokemuksen sai lähtemällä paikan päälle - jos ei pelkää koirankakkaa ja vaatimattomampia oloja, sekä osaa asennoitua koirien auttamiseen positiivisen kautta. Vapaata aikaa jäi kyllä reilusti joka päivä ja pari viimeistä päivää vietimme Malagassa. Mikään työleiritunnelma ei siis reissusta jäänyt. Varmasti myös sääolot vaikuttavat olosuhteisiin ja hommien määrään. Itse pelkäsin että kesän 40 asteen helteet jatkuisivat elokuun puoliväliin, jolloin tarhalle menimme. Lämpötilat pyörivät jossain 27-30 C tienoilla, mikä oli kyllä hikinen mutta ihan kohtuullinen lämpötila. Katoksellisten häkkien tuoma varjo helpotti niin omaa kuin koirienkin oloa.

Leena, Henriikka ja Jane

Mitä jäi mieleen?

Henriikka: Ikimuistoisia tilanteita oli paljon. Päällimmäisenä mieleeni on kuitenkin jäänyt että yksikään koira ei ole ikinä ollut aggressiivinen millään tavalla. Joillakin koirilla tosin oli traumoja ja ne lymyilivät koppinsa uumenissa tai toiset ravasivat häkeissään hermostuneina. Mutta yksikään ei ollut aggressiivinen, päinvastoin. Kaikki tulivat pyytämään haleja ja rapsutuksia. 

Metsästyskausi  oli ikävää nähtävää. Muutamat hylätyt koirat joita yritimme saada kiinni tuloksetta. Metsästäjien autot joissa koirat oli pakattu pieniin laatikoihin. Galgojen treenaus metsästykseen/juoksukilpailuihin kun niitä juoksutettiin auton vierellä tai perällä. Se jos mikä avaa karun totuuden galguerojen luonteesta. Koirat ovat omaisuutta ilman mitään tunnesidettä.

Ehdottomasti menen uudestaan heti kun saan siihen mahdollisuuden! Tunnen suurta etuoikeutta siitä että olen saanut olla näin tärkeässä asiassa mukana ja tehdä osani auttaakseni näitä koiria. 

Olen ollut kaksi kertaa tarhalla ja nähnyt että jokaisella koiralla on hyvin omanlaisensa persoonat.  Koira ei todellakaan ole vain koira vaan arvokas yksilö.

Leena:  Onneksi on ihmisiä kuten Alan ja Jane: valmiita antamaan elämänsä näiden koirien auttamiseksi! Voimia ja rahaa vievät ylimääräiset ongelmat mm. generaattoreiden ja sääolosuhteiden parissa. Puhumattakaan ajattelemattomista ja kieroista ihmisistä. Aivan kuin normaali arjen pyörittäminen tarhalla ei olisi tarpeeksi rankkaa. Työn palkitsevuus auttaa heitä kuitenkin jaksamaan päivästä toiseen, mutta he tarvitsevat - ja ansaitsevat - kaiken avun. 

Mitä haluaisit sanoa heille jotka pohtivat olisiko tämä tapa auttaa varteenotettava vaihtoehto?

Henriikka

Henriikka: Mielestäni rescue-toiminta sopii  kaikille jotka ovat vähääkään kiinnostuneet asiasta. Se mitä se antaa takaisin ei ole edes sanoin kuvattavissa.  Pitää kyllä varautua siihen että työ on likaista ja raskasta. Ja olosuhteet ovat joskus haastavia. Mutta kaiken kakan lapioimisen, kärpästen ja väsymyksen jälkeenkin pidän tätä edelleen yhtenä tärkeimpänä ja antoisimpana asiana elämässsäni. Suosittelen. Se mitä opit myös itsestäsi ja omista ajatusmalleistasi. Ainakin omalla kohdallani opin paljon myös itsestäni.

Kiitos Henriikka ja Leena työstänne Alanin ja Janen auttamiseksi sekä tietenkin näistä kokemuksienne jakamisesta. Kertomanne opettaa että pienilläkin teoilla on todellakin aivan konkreettista merkitystä - ja bonuksena oppii itsestään, luo uusia ystävyyssuhteita ja omalla esimerkillään osoittaa muille että meillä kaikilla on mahdollisuus tehdä jotain. 

Lue lisää:

• Pepi's Refugio nettisivut

• Pepi's Refugio Facebookissa

(kuvat: Henriikka & Leena) 

24 tuntia, 1236 euroa

Perheessä takana muutama vuorokausi täyttä kriisiä josta onneksi selvittiin läpi ilman että perhe olisi pienentynyt yhdellä. Lompakko sen sijaan otti iskua vastaan ihan kunnolla. Enemmän kuin kuukausittaiset asuntolainan lyhennykset, enemmän kuin per henkilö lentolippu Kilimanjarolle mitkä tuossa hankittiin (lue täältä miksi) ja aika monen ruokakassin verran. Kirpaisee ja kovaa sekä takuulla syö budjettia muista asioista tulevaisuudessa.

Keikan kuitit

Meidän Pippa alkoi oksentamaan keskiviikkona. Aluksi en pitänyt asiaa sen kummempana. Koira oli muuten suht rauhallinen vaikka ruoka ei enää illalla maistunutkaan. Yöllä tilanne oli hyvin rauhaton, Pippa myös veriripuloi tässä vaiheessa. Aamuyöllä kävi selväksi että ilman eläinlääkäriä ei tästä taudista selvitä. Päivälläkään ei edes vesitippa enää sisällä pysynyt vaan kaikki tuli ulos verensekaisena sotkuna.  Eläinlääkärissä selvisi sitten lopullisesti että tilanne on hyvin vakava. Kyse ei ollut perusvatsapöpöstä vaan diagnoosi oli hemorraaginen gastroenteriitti - akuutti verinen maha-suolikanavan tulehdus. Pipan arvot olivat niin huonot että eläinlääkäri sanoi ne kamalimmat samat mitä kukaan omistaja ei halua kuulla; eutanasiaa täytyy ehkä miettiä. Vaihtoehtokin oli, lähteä ympärivuorokautiseen tehohoitoon Viikkiin. Mitään takeita selviytymisestä ei tehohoito anna mutta eläinlääkärin mukaan noin 60% Pipan tilassa olevista selviää. Yrittämisen arvoista siis tässä tapauksessa. Viikkiin siis. Yö kotona meni pelätessä että se soitto sieltä tulee koiran kunnon romahtamisesta mutta onneksi kaikki meni hyvin. Perjantaina päivällä tuli ilmoitus että Pippa on vastannut hoitoihin hyvin, arvot parantuneet, olo on reipas ja voimme hakea hänet illalla kotiin! Helpotus oli valtava kun Pippa köpötteli hoitohuoneeseen jossa olimme häntä odottamassa. Apteekin kautta kotiin ja kuntoutumaan. Pipan hoitoon meni 24 tunnin aikana yhteensä 1236 euroa. Käynti omalla eläinlääkärillä, tehohoito Viikissä ja lääkkeet. 

Pippa Viikissä

Pipan potilaskertomus oli oikeastaan vain alustus bloggauksen oikeaan aiheeseen ja kysymykseen: ymmärrätkö koiraa hankkiessasi myös taloudelliset seikat? Koiran pitäminen ei ole halpaa. Ostohinta on vain käsiraha. Ruoka ei todellakaan ole ainoa kulu, eikä tarvikkeet. Näihin äkillisiin yllätyksiin täytyy olla varautunut tavalla tai toisella. Vakuutusta ei kaikki koirat saa, esimerkiksi meillä juuri Pippa on ikänsä puolesta vakuutusten ulkopuolella ja maksaahan nekin eikä kaikkea korvaa. 

Kuinka paljon minulla on pankissa rahaa jonka voin tarvittaessa käyttää samalta istumalta koiran menoihin? Kuinka paljon minulla on luottokortilla saldoa jos tehohoitoon pitää koira viedä ja lasku haettaessa maksaa? Onko minulla lähipiirissä ihmisiä keneltä voin tarvittaessa lainata isonkin summan nopeasti? Jos joudun ottamaan velkaa eläinlääkäriä varten - kuinka talouteni pidemmällä aika välillä kestää velan lyhennykset? Saanko tarvittaessa vaikka kuukauden liksan ennakkoon työpaikasta? Mistä olen valmis luopumaan tarvittaessa?

Toipuminen jatkuu kotona

Hätä keinot keksii mutta ennakkoon näitä asioita kannattaa pohtia. Jo ennen kun se koira edes taloon tulee! Koiran omistamiseen kuuluu hyvin oleellisesti myös taloudellinen vastuu sekä riskit isoista yllättävistä kuluista. Kaikkeen ei voi varautua mutta yllätyksiä varten täytyy olla mietittynä joku suunnitelma minkä mukaan etenee kun se tilanne iskee yllättäen päälle. Raha-asiat jää monelta perusteellisesti pohtimatta kun lemmikkiä hankitaan. Omistajan vastuulla on se että koira saa tarvitsemansa hoidon eläinlääkärissä silloin kun sitä tarvitaan - perusrokotusten lisäksi. Ostohintakin jos tekee jo tiukkaa tai aletaan koiran myyjän kanssa tinkaamaan tästä niin silloin kannattaa tosiaan ottaa pari askelta taaksepäin ja miettiä uudelleen. Eläinlääkärikulujen lisäksi saattaa tulla muitakin yllätyksiä joista ilman ei rahaa selviä - voi olla että tarvitsee kouluttajan apua esimerkiksi koiran eroahdistuksen hoidossa, koira saattaa tuhota vuokra-asunnon seinän... Onhan noita asioita vaikka ja kuinka mihin sitä rahaa saa palamaan koiran kanssa.  Kannattaa todellakin pohtia käsi sydämellä asioita myös taloudellisesta näkökulmasta. Koirat tuo elämään niin paljon positiivista energiaa mutta myös asettaa omistajansa hyvinkin vaikeiden valintojen eteen välillä. Valintatilanne saattaa tulla eteen sielä eläinlääkärin vastaanotolla nuoren koiran kanssa joka on itsensä loukannut ja vaihtoehdot on joko kallis leikkaus tai lopetus. Oletko miettinyt koiran hankkiessasi että näitä tilanteita voi eteen tulla ja kuinka niistä selviät? 

Julmaakin julmempaa. Galgojen päivää vietetään taas 1.2

Helmikuun ensimmäinen on vakiintunut päiväksi jolloin vietetään galgojen päiviää, dia del galgo. Päivän tarkoituksena on tuoda huomiota näiden koirien tilanteelle, usein julmalle elämälle joka harvemmin päättyy muuten kuin äärimmäisen kivuliaalla tavalla. Päivä ei liity vain galgoihin vaan myös podencoihin jotka ovat ihan yhtä huonossa tilanteessa Espanjassa.

Mitä ovat galgot ja podencot sekä niiden huono tilanne?
Galgoja (espanjanvinttikoira) ja podencoja käytetään Espanjassa jänisten ja muun pienriistan metsästykseen. Tämä tapa metsästää on valtaisan suosittua Espanjassa. Metsästäjillä on usein kymmeniä, jopa satoja koiria. Metsästyskausi kestää lokakuulta tammikuun loppuun. Hyviäkin metsästäjiä toki kuuluu joukkoon mutta kun metsästyskausi päättyy haluaa monet metsästäjät eroon koiristaan. Tästä syystä Galgojen Päiväksi on vakiintunut helmikuun ensimmäinen päivä - ensimmäinen päivä metsästyskauden päättymisen jälkeen ja päivä jolloin moni koira päättää päivänsä.

Näillä koirilla on vain yksi käyttötarkoitus - metsästää kauden ollessa päällä. Tuonakin aikana koirat usein viettävät aikansa suljettuina ahtaisiin tiloihin kun metsällä ei olla. Koirien oikeasta ruokinnasta ja terveydestä ei huolehdita juurikaan kaudenkaan aikana. Kun kausi päättyy tulee koirasta tarpeeton. Moni galgo ja podenco elää vain muutaman vuoden vanhaksi. Huono ravinto ja metsästäjien haluttomuus huolehtia koirien hyvinvoinnista on jo monen kohtalo mutta kauden päättyessä kohtalo on monelle karmivampi. Koiria hylätään, heitetään maantielle liikkuvista autoista, hakataan, hirtetään, poltetaan, hukutetaan, haudataan elävältä. Hylätyt koirat päätyvät usein nääntyneinä kunnallisille koiratarhoille missä ne lopetaan - jos selviävät elävänä niin pitkälle. Metsästäjillä on tapana hylätessään koirat maastoon sulkea niiden kuonot esimerkiksi nippusiteillä ettei koira voi hankkia ravintoa tai katkoa raajoja jotta koira ei voi palata omistajansa luo. Tämä kaikki vain siksi että näin on aina tehty, koira ei ole metsästäjälle minkään arvoinen eikä halua ole pitää isoa koiralaumaa seuraavan kauden alkuun.  Koiria pennutetaan kuitenkin koko ajan joten metsästäjien näkökulmasta on helpompaa ottaa aina uudet nuoret koirat vanhojen tilalle. Tarkkoja lukuja ei ole saatavana mistään niistä määristä kuinka moni koira tämän kohtalon kokee mutta arviot liikkuvat useista kymmenistä tuhansista jopa sataan tuhanteen joka vuosi.

Eikö kukaan oikeasti puutu tähän?
"Eihän tuo voi olla mahdollista, Espanjahan on EU-maa!" on usein reaktio kun asiasta ihmiset ensimmäisen kerran kuulee. Niinpä. Direktiivit ei tänne asti yllä - toki hyvin huonoa kohtelua saa koirat ja monet muutkin eläimet osakseen joka puolella Eurooppaa. Asia ei vaan tunnu olevan koko kaameudessaan ollenkaan päättäjien agendalla. Espanjan kohdalla kannattaa muistaa että kyseessä on maa joka vaalii perinteitään ja tapojaan. Härkätaisteluita on moni maakunta jo kieltänyt mutta edelleen nuorille lapsille järjestetään matadorkursseja ja tämäkin laji elää voimissaan. Galgojen kohtelun syyt on samaiset; vanhat tavat ja perinteet. Espanjassa päättäjätaholla maakunnissa ja valtiotasolla on ihmisiä jotka itsekin metsästävät. Muutos ei siis ole helppo. Parempihan tilanne on kuin aikaisemmin sillä galgojen ja podencojen puolesta puhuu moni, niin Espanjassa kuin Euroopan tasolla. Edelleenkin tilanteen paranemisesta huolimatta, huonohan se on. Ihmisten välinpitämättömyys asiaa kohtaan ja metsästysperinteiden kunnioittaminen menee koirien hyvinvoinnin edelle. EU-tasolla myös. Galgojen tilanteesta tehtiin EU-parlamentille kirjallinen kannanotto vuonna 2011 mutta asia ei saanut taakseen tarpeeksi euroedustajia edetäkseen komissiossa toimenpiteisiin. Kyllä. Valtaosa edustajista päätti olla allekirjoittamatta kannanottoa. Asian edistäminen on siis lähes täydellisesti vapaaehtoisten ihmisten ja organisaatioiden harteilla.

Auttaako kukaan?
Kyllä. Espanjassa toimii useita vapaaehtoisesti toimivia tahoja sekä koiria auttavia turvatarhoja joiden rahoitus perustuu lahjoituksiin. Nämä organisaatiot ottavat huostaansa löytämiään ja heille toimitettuja koiria sekä resurssiensa puitteissa hakevat koiria turvaan kunnallisilta tarhoilta. Organisaatiot tekevät työtä myös valistamisen puolesta että koiria ei kohdeltaisi näin. Työ on tuottanut tulosta sillä metsästäjät nykypäivänä jopa itse toimittavat koiria näihin koirasuojiin hylkäämisen tai tappamisen sijaan. Espanjalaiset myös itse adoptoivat nykyään galgoja lemmikeiksi mikä oli ennenkuulumatonta vielä aikaisemmin sekä työskentelevät tehokkaasti asian hyväksi. Helmikuun alku on kuitenkin hyvin raskasta aikaa turvatarhoille sillä apua tarvitsevia koiria on niin paljon. Koiria kuntoutetaan, hoidetaan ja heille pyritään etsimään uudet kodit. Adoptiot ulkomaille on avainasemassa tässä toiminnassa sillä vaikka espanjalaiset itsekin antavat koteja näille koirille, koteja tarvitsevien koirien määrä on kuitenkin moninkertainen.

Voinko auttaa?
Ehdottomasti voit! Tietoisuuden levittäminen asiasta on tärkeää, eikä maksa mitään. Monille asia on varsin tuntematon ja silmiä avaavaa kokemus sen sattuessa kohdalle joten tiedottamista tarvitaan. Voit myös ottaa osaa esimerkiksi osaa Suomeen rekisteröityjen yhdistysten toimintaan joiden auttamiskohteena on galgot Espanjassa. Esimerkiksi HurttaHelppi ry toimittaa paikallista apua Espanjaan galgoille, Auringonkoirat ry ja Kodittomat Espanjan Koirat ry tukevat yhteistyötarhojaan ja heidän kauttaan voi myös adoptoida koiria Espanjasta. Tutustu!

Entäs jos itse haluaisin antaa kodin galgolle tai podencolle?
Ihan varmasti hyvä idea ja konkreettinen apu sille koiralle. Ihan jokaisen sohvanvaltaajaksi näistä koirista ei kuitenkaan ole sillä kummankin rodun kohdalla on tärkeää muistaa muutama asia. Galgot ja podencot ovat alkukantaisia, metsästämistä varten tehtyjä koiria. Niillä on metsästyskoiran vietit ja tarpeita jotka jokaisen adoptiota harkitsevan pitää miettiä tarkkaan. Näistä koirista monet ovat mitä parhaimpia lemmikkejä ja kotikoiria, mukavaluonteisia kavereita. Koirien alkuperä, käyttötarkoitus sekä tarpeet täytyy sisäistää kuten sekin että taustalla voi olla melko rankkoja kokemuksia entisestä elämästä. Isojakin haasteita saattaa tulla eteen. Entinen koditon ja kaltoinkohdeltu koira ei ansaitse sitä että se päätyy kotiin joka olikin ottanut koiran säälistä tilannetta kohtaan mutta ei kykene vastaamaan koiran mukanaan tuomiin haasteisiin ja tarpeisiin. Espanjan Koirat - yhdistys on julkaisuut oman tietopaketin koskien galgon tai podencon adoptiota mikä jokaisen kannattaa lukea ajatuksella sekä pohtien läpi jos kodin antaminen näille roduille kiinnostaa. Lue tuo ohjeistus täältä.  Muistathan myös koiraa ulkomailta adoptoidessa kääntyä vastuullisen Suomeen rekisteröidyn yhdistyksen puoleen joka on rekisteröitynyt Eviraan kaupalliseksi maahantuojaksi, noudattaa annettuja maahantulomääräyksiä sekä tekee koirista määrätyn TRACES-rekisteröinnin lähtömaassa. (lue vastuullisen rescuetoiminnan tunnusmerkeistä vaikkapa täältä)

Galgojen ja podencojen kohtelusta löytyy materiaalia netistä vaikka kuinka ja paljon. Kuvia ja videoita myös mitkä järkyttää. Galgojen päivällä on oma kampanjasivusto - tutustu täällä. Sivustolta voit myös ladata esimerkiksi Facebook-kansikuvia joiden avulla voit osoittaa tukeasi tälle päivälle ja asialle. Suosittelen että annat tunnin vielä aikaa galgoille ja katsot tämän dokumentin "February, the fear of Spanish Greyhounds". Dokumentti kertoo galgojen elämästä metsästäjien käsissä, tilanteesta yleisesti sekä koiria auttavien ihmisten loputtomasta työstä.

Blogin oma Facebook-sivu keskittyy myös seuraavan viikon aikana galgoihin sekä podencoihin ja teemaan liittyviin juttuihin sekä materiaaleihin. Tulethan seuraamaan & tykkäämään sivusta niin pysyt ajantasalla tästä aiheesta. Haastan kaikki blogin lukijat olemaan galgojen ääni ja tukemaan näiden koirien asiaa jakamalla informaatiota eteenpäin.