Ostin oman koirani - siis sen ainoan rotukoiran pennun joka meille on tullut, kasvattajalta nelisen vuotta sitten. Ei siinä mitään - minun koirani kasvattajassa vikaa ole, hän hoiti asiansa kaikin puolin mallikkaasti ja kuten kuuluukin, mutta ne taustat mitä oman koirani takaa löytyi vei taas mattoa alta kasvatustoiminnan tukemisessa. Koirani emä siis on koirani kasvattajalla ja voi hienosti. Isä taas on nykyään huostaanotettuna uudessa kodista kennelistä jossa asiat eivät sitten olleetkaan niin hyvin. Ei todellakaan hyvin. Ko kasvattajan Kennelliitto on asettanut sittemmin kilpailukieltoon sekä myös kasvattajarekisteristä on tullut lähdöt. Se kasvattaja josta koirani emä on alunperin - sielläkin on asiat menneet pahemman kerran vikaan ja koiria huostaanotettu.... Ja eläinsuojelurikoksista lienevät käräjät tulossa. Tein ison taustatyön pentuani hankkiessani, selvitin ja tutkin, sukusiitosprosentit oli nolla eikä vanhempien kasvattajissa ollut mitään hämärää. Ainakaan yleisessä tiedossa mutta nyt ilmenneiden seikkojen perusteella asiat ovat olleet epäilyksen alla jo pitkään. Ja nyt - neljä vuotta myöhemmin - kasvattajanimet on hyllyllä ja koirat huostassa. Taustatyöni oli turhaa. Silloin piti paikkansa, paperilla mutta surullinen totuus paljastui pikku hiljaa siitä millaiset geenit ja kasvattajat ne minunkin koirallani on olleet.
Meidän vanhuskoira taas - hän on kasvattajan eläkkeelle laittama. Tietoisesti hain meille koiran joka oli vanha ja elämän loppupäässä, ei siinä mitään. Joku voi kritisoida että miksi me se koira sieltä otettiin vaikka paikassa ei hyvältä näyttänyt - en kadu päätöstä vaikka tiedän tukeneeni epäeettistä kasvatusta rahallisesti maksamalla tästä vanhuksesta. Tämäkin kasvattaja oli noihin aikoihin Kennelliiton hyväksymä kasvattaja, eipä ole enää. Toivottavasti tekemälläni eläinsuojeluilmoituksella oli jotain tekemistä asian kanssa. Basset-koirastani tämä kasvattaja halusi eroon koska "bassetin pennut ei käy kaupaksi ja koira on niin vanha ettei enää pentuja voi teettää". Tämä kasvattaja oli päättänyt erikoistua pikkukoiriin - chihuihin ja russian toy koiriin ja niitähän riitti. Ja niiden "rakkauslapsia" joita sitten myytiin vahinkopentuina nettipalstoilla. Oli pokaaleja ja sertifikaatteja näyttelyistä kämppä täynnä - mutta niin oli myös pentuaitauksia sisällä, kuljetusboxeja ladottuna toistensa päälle täynnä koiria. "No ainakin viiskymmentä" vastasi tämä kasvattaja kun kysyin kuinka paljon heillä on koiria. Kasvattajaa ei kiinnostanut yhtään minne koiran möi eikä vastannut enää myöhemmin sähköposteihini kun koiran terveysasioissa lähestyin. Ja yksikään meille koiratarhalta tullut koira ei ole noin pahalle haissut. Koira oli elänyt ikänsä vajassa joten sisäsiisteyden opettelu aloitettiin lähes 8-vuoden iässä.
Älkää kaikki teilatko nyt, tiedän että hyviä kasvattajiakin on. Ja monta olen tavannut - toivottavasti tapaan vielä lisää. Mutta missä vaiheessa se homma menee yli? Missä vaiheessa se rahan himo saa vallan ja koirien hyvinvointi jää toisarvoiseksi? Miksi koko ajan saa enenevässä määrin lukea ja huomata että eläinsuojelun haltuun päätyy Kennelliiton hyväksymien kasvattajien koiria? Mitä ihmettä tämä on - missä on koiran etu, eettisyys, rakkaus koiriin ja niille parhaan mahdollisen kodin etsiminen ja kestävä kasvatustoiminta? Missä on vastuu? Miksi näitä jalostuksella sairaaksi saatuja koiria jalostetaan lisää? Jotkut ei edes henkeä saa, joidenkin aivot ei pääkoppaan mahdu. WTF!On ollut ilo huomata että niitäkin kasvattajia on jotka osallistuvat rescuetoimintaan sillä kasvattajat ovat osa vastuussa siitä että maailmassa on järjetön määrä kodittomia koiria. Jokainen joka pentuja teettää, oli rekkaantunut kasvattaja tai peräkammarin poika - on vastuussa kodittomien eläinten tilanteesta. Niitä kasvattajia löytyy jotka aktiivisesti mollaavat rescuetoimintaa - vaikka kasvattajien ja pennuttajien sotkujahan rescue- ja eläinsuojelutoiminta koittaa selvittää. Kasvattajien pitäisi - ja jokaisen joka koiria välittää - kantaa vastuu näistä eläimistä niiden elämän koko kaaren. Hyljätyt eläimet ovat nykyään lähes kaikkialla maailmassa vapaaehtoisten työn ja rahoituksen varassa. Koiranpentuja teetetään, myydään - ja kun ne hyljätään tai omistaja ei enää viitsi pitää - koirat päätyvät piikille tai vapaaehtoisten haltuun jotka koittavat etsiä koirille koteja ja eläimiä huoltaa. Onneksi Suomessa asiat ovat hieman paremmin kuin muualla Euroopassa tai esimerkiksi USA:ssa mutta taitaa trendi olla siihen suuntaan myös täällä että kun koira on saatu myytyä - se ei ole enää pennun teettäjän ongelma.
Toivoisinkin että kasvattajat osallistuisivat tavalla tai toisella taistoon eläinten hylkäämistä vastaan ja lahjoittasivat pienen osan pentujen hinnasta kodittomien eläinten tukemiseen. Ja todellakin toivon myös sitä että joku päivä voin todellakin suositella taas koiran ostamista kasvattajalta ja myös itse seisoa järkevän kasvatuksen takana. Nyt vain tuntuu siltä että hyvin harvassa tämä järkevä kasvatus on.
Niin - ja kun niitä kodittomia koiria on maailma pullollaan, eiköhän ensin kannata antaa niille koti, puhua steriloinnin puolesta ettei ei-toivottuja koiria synny, tapella pentutehtailua vastaan, valistaa ihmisiä sitoutumisen puolesta eläimiin - ennen kuin teetetään lisää pentuja maailmaan?
