Löytökoiralauantai 2015

Superhieno päivä oli eilen lauantaina kun Löytökoiralauantaita jo viidettä kertaa vietettiin. Yhdistyksiä ja muita tahoja oli mukana ennätysmäärä, aurinkoa ja kävijöitä riitti. Alunperin kodittomien koirien hyväksi toimiville järjestöille ja samanmielisille ihmisille suunnattu hyväntekeväisyystapahtuma on laajentunut kaikki eläimet kattavaksi eläinsuojelutapahtumaksi. Tapahtumaa vietettiin nyt ensimmäistä kertaa uudessa tilassa, Harjun nuorisotalolla. Paikka oli loistava vaikka luonnollisesti ja aikaisempaan tilaan tottuneena hieman alkuun mietitytti että onkohan tämä tila toimiva. Oli se. 

Sen lisäksi että tapahtumassa on oiva tilaisuus tutustua eri tahoihin jotka koirien ja muidenkin eläinten hyväksi toimivat myös hauskaa tekemistä riitti. Osallistuin lainakoira Jockerin kanssa kanssa HurttaHelpin järjestämään drive-in match show-näyttelyyn ja hienosti pärjättiin. Jockerin kanssa mentiin ihan kylmiltään myös Rescueyhdistys Kulkureiden järjestämään temppukisaan jota tuomaroi Teuvo Loman ja Niko Helenius. Tuomareilla oli selvästi hauskaa ja niin oli meillä osallistujillakin. Shoppailla sai tapahtumassa myös, kuvauttaa koiransa ammattikoiravalokuvaajan toimesta sekä erityismaininnan ansaitsee Nobody's Dog - yhdistyksen järjestämä kahvila. Todella hyviä tarjoiluja, iloisten yhdistysaktiivien myymänä ja hyvään tarkoitukseen. 

Tapahtuma sai alkunsa rescuekoirien omistajien Facebook-keskustelusta ja tapaamisesta baarissa Kurvissa talvella 2011. Tapahtuman perustaja, Nina Patanen sai kimmokkeen Löytökoiralauantaihin ja koirien auttamiseen sekä vaikuttamiseen adoptoituaan Cori koiransa Espanjasta. Yhteisissä keskusteluissa mietittiin rescuetoimintaa, siihen kohdistuvia ennakkoluuloja ja koirien auttamisen sekä adoptiotoiminnan ilosanoman levittämistä. Tapahtuman ideana oli tuoda yhteen rescuetoimijoita, kodin saaneita koiria omistajineen ja heitä ketä asia kiinnostaa. Haluttiin luoda helppo kanava ihmisille jossa tavata, tutustua ja levittää tietoa. Löytökoiralauantai on alusta lähtien halunnut nostaa valokeilaan vastuulliset toimijat ja näin jakaa tietoa siitä että koiraa adoptoitaessa tulee varmistua tuovan tahon vastuullisuudesta. Tapahtuma on ollut avoin vain rescuejärjestöille ja muille eläinjärjestöille jotka toimivat vaadittujen määräysten mukaisesti – niin yhdistyslain puitteissa, varainkeruun kuten luonnollisesti Eviran sääntöjen mukaan maahantuonnissa. Tänä vuonna mukana oli laajasti myös muitakin tahoja kuin yhdistyksiä; koira-asioita tietenkin. Keltainen Nauha kampanja oli läsnä, Koiruuksien Klubi esittelemässä toimintaansa sekä myös Turvasiru. Tapahtuma ei ole ainoastaan rescuetoimintaa ulkomailta tekevien yhdistysten esittelyä vaan mukana on suuri joukko tahoja jotka auttavat tukemalla paikallisia toimijoita eri puolilla ja tiedottamalla sitoutuen parantamaan kodittomien eläinten asiaa - myös Suomessa. 

Eilen tapahtuman avauspuheenvuorossa Nina Patanen nosti esille yhteistyön yhdistysten välillä. Löytökoiralauantai on ollut alusta lähtien merkittävässä asemassa tukemassa verkostoitumista yhdistysten välillä. Tapahtuma ei ole näkyvä ja tiedottava foorumi ainostaan yleisöön ja kävijöhin päin vaan myös mukana olevien tahojen yhteen hitsaaja. Uskon että tulevaisuudessa Löytökoiralauantain merkitys kasvaa entisestään sekä tapahtuma laajenee suuremmaksi kokonaisuudeksi kuin vain vuosittaiseksi tapahtumaksi. 

Omalta osaltani eilinen päivä oli täydellinen. En olisi ikinä uskonut silloin kun ensimmäisiä keskusteluja käytiin aiheesta että nyt tänään mietin eilistä, jo viidettä tapahtumaa ja näen miten iso vaikutus tällä on ollut ja tiedän että tulevaisuudessa on luvassa upeita asioita. On ollut äärimmäisen hienoa saada seurata Löytökoiralauantain kasvua ideasta merkittäväksi vaikuttajaksi ja olla osana kokonaisuutta. Tapahtumassa näen joka vuosi ihmisiä joihin muuten harvemmin törmää ja on ihana saada jutella uusien ihmisten kanssa, halata vanhoja tuttuja ja tuntea olevansa osana hyvin tärkeää asiaa, saman mielisten kanssa. Päällimmäisenä mieleen tietenkin jää ne koirat. Koirat joista moni on kulkenut matkan helvetin läpi tappotarhoilta Espanjasta, pahoinpideltyinä ojista Romaniasta, nälkäisinä Viipurin kaduilta, kuoleman porteilta eri maista. Koirat jotka omistajineen saapuivat nyt iloisina ja onnellisina tapaamaan kolleegoitaan eri puolita Eurooppaa Löytökoiralauantaihin. Tästä tässä kaikessa on kyse - eläinten hyvinvoinnin parantamisesta yksilötasolla ja muutoksen aikaan saamisella isommassa mittakaavassa kodittomien koirien auttamiseksi. Odotan jo nyt ensi vuoden elokuun viimeistä lauantaita ja kuudetta vuotta Löytökoiralauantain parissa. 

Katso täältä mitä järjestöjä mukana oli.

Katso täältä lisää kuvia tapahtumasta. 

Raivoa parkkipaikalla

Jouduin eilen osaksi parkkipaikkaselkkausta joka sai alkunsa kuumaan autoon jätetystä koirasta. Viimeistään eilen tajusin että tiedottaminen ja valistaminen helteisen auton vaaroista ei ole tavoittanut ihan kaikkia. Tai sitten vaan luullaan tietävän paremmin…. Kirjoittelin muuten aiheesta aikaisemminkin blogissani täällä - ja nythän se tuli nähtyä sitten ihan livenä että varoituksista huolimatta ihan kaikkia ei kiinnosta.

Kävin kaupassa eilen tuossa 1430 aikaan, aurinko paistoi täysillä ja pihalla oli lämmintä +23C. Iso parkkipaikka kuten isoilla kaupoilla on - eikä varjoa missään. Parkkeerasin autoni ja lähdin kohti ostospaikkaa. Aloin kuuntelemaan että jossain haukkuu koira. Niimpä, parkkipaikalla on auto - ja autossa paksuturkkinen koira. Koira ravaa hermostuneesti autossa, läähättää, haukkuu. Ikkuna raollaan mutta kyllähän sen kaikki (luulisi) tietävän että ei se auta. Kaupan ovella on nuori myyjämies jolle menin sanomaan asiasta. Myyjä lähti kanssani toteamaan että kyllä, näin on eikä koiralla näytä ihan hyvin asiat olevan. Myyjä lähti kauppaan kuuluttamaan ja etsimään omistajaa. Minä jäin päivystämään auton luo. Sovimme siinä että odotellaan muutama minuutti ja jos omistajaa ei löydy niin aletaan soittamaan poliisia apuun ja mietitään mitä tehdään. Jäin kiertelemään autoa ja napsimaan parit kuvat siltä varalta että niitä myöhemmässä vaiheessa tarvitaan. Tässä vaiheessa olin vielä vilpittömästi siinä uskossa että omistaja on varmasti mielissään kun hänet on haettu paikalle sekä kiittelee siitä että ihmiset on valppaina ja ehkä jopa pahoittelee tyhmyyttään. Toisin kävi.

Myyjä löysi omistajat hyvin pian; kyseessä oli noin 60-65-vuotias pariskunta. Ostosmäärästä päätellen ihan nopeasta maidonhakureissusta ei ollut kyse vaan kaupassa oli takuulla vierähtänyt aikaa. Ensin paikalle saapui rouva joka oli varsin asiallinen, koitti kyllä selitellä että "ikkuna on auki". Sanoin että se ei nyt auta tällä säällä yhtään mitään. Mutta sitten paikalle saapui pariskunnan mies, oikea alfauros. Hänelle oli selkeästi liikaa että shoppailureissu oli päättynyt kassalla siihen että henkilökunta alkaa huutelemaan koirasta autossa. Mies käveli rinta rottingilla suoraan mun naamaan kiinni ja alkaa huutamaan. Olihan siinä pitkä lista solvauksia - mutta päällimmäisenä nyt jäi mieleen sanat "vittu mä vihaan tollasia saatanan kyyläriämmiä, painu ämmä vittuun täältä". Okei! Koitin siinä selittää että kuule kun nyt on aika kuuma eikä koiraa saa jättää autoon, pyysin miestä nyt huutamisen sijaan avaamaan oven koiralle - ja että minä en lähde minnekkään kun vasta kauppaan olen menossa. Ei auttanut, huuto ja raivo jatkuu. Mies koitti tehostaa sanomaansa aina vähän pörhistelemällä rintaansa mua kohden. Mietinkin että nyt on ihan potentiaalinen tilanne tulla lyödyksi. Uskon että niin olisi voinut jopa käydä ellei porukkaa olisi alkanut kerääntyä seuraamaan tilannetta ja ellen olisi ehtinyt miehelle mainita että kuvasin muuten autosi rekkarin. Kaupan myyjä oli myös koko tilanteen ajan läsnä. Pariskunnan rouvaa tilanne selkeästi hieman nolotti ja yrittikin kovasti puolisoaan siinä rauhoitella ja houkutella pois tilanteesta. Mies halusi myös kertoa - huutaen - että hän on koko ikänsä ollut koirien kanssa ja tietää kyllä miten toimitaan eikä vittu tartte saatana neuvomaan tulla. Selvä. Tilanne siinä sitten rauhoittui ja pariskunta päätti viimein mennä autoonsa. Minä pääsin aloittamaan omat ostokseni ja tilannetta seurannut väki palasi omiin askareisiinsa.

Eilen törmäsin Facebookissa leviävään videoon jossa tilanne on ollut hyvin samanlainen. Koira kuumassa autossa ja omistaja reagoi raivoamalla. Kyllä ihmetyttää. Miten voi olla lähtökohtaisesti ihmiset niin välinpitämättömiä että koirat autoihin jätetään - ja miksi siihen että ihmiset puuttuvat asiaan eläimen hyvinvoinnista huolestuneena reagoidaan raivoamalla sekä sättimällä? Ottaahan se joo varmasti koville kun kyylärit huomauttavat asiasta - mutta voisihan sitä varmaan myös myöntää että itselle sattunut virhearvio, hienoa että tulit hakemaan, hyvä että koira on kunnossa? Mä uskon että eilen tapaamani mies varmasti jättää koiran jatkossakin autoonsa - sillä kuten hän kertoi - hän tietää miten koirien kanssa ollaan. Mutta toivottavasti ehkä miettii jatkossa että myös seuraavalla kerralla paikalla saattaa olla vitun kyyläreitä ja taas joutuu mies kaupassa noloon tilanteeseen kun kuulutetaan rekisterinumerolla perään. Jos ei koiran hyvinvointi kiinnosta niin toivottavasti kiinnostaa julkisesti nolaamiseksi tulemisen pelko - ja blogin aiheeksi päätyminen. Toivottavasti luet tätä, tai vaimosi.

Se siitä! Mainos loppuun eli 29.8 on Löytökoiralauantai Helsingissä. Tulkaahan sinne. Lue lisää tapahtuman Facebook-sivulta!