perjantai 6. marraskuuta 2020

Ja sitten saapui Otto....

Moi! Oon Otto!


Koronakevät oli raskas meidänkin perheessä. Tosin ei varmasti todellakaan sellainen myllytys mikä monella - mutta paljon se kotiin eristäytyminen pisti miettimään oma elämää. Mäyrä menehtyi äkillisesti ja sitten oli Artun vuoro vanhuuden vaivojen vuoksi lähteä sateenkaarisillalle toukokuussa. Huomasin pian olevani koiraton. Tai ainakin vailla kotosalla asuvaa koiraa, etäkoirat Musti ja Jimpi ovat edelleen vahvasti elämässä mukana. Samahan se ei kuitenkaan ole, kuin jakaa arki joka päivä koiran tai useamman kanssa. Artun menehdyttyä toukokuussa ajattelin, että voisin olla ilman omaa koiraa. Moni muukin asia etätöissä pyöri mielessä. Yksi oli kun koirattomana huomasin ja tajusin senkin että lapseni ovat lähes aikuisia - että tarvitsenko minä enää paritalon puolikasta pihalla? Siitä kypsyi ajatus muuttamisesta. Ja sehän tapahtui; sopiva uusi koti löytyi aika äkkiä ja nyt ollaan muutettu. Korso vaihtui Kartanonkoskeen ja täällä ollaan nyt jotain viikkoja nuuhkittu uusia kulmia sen jälkeen, kun saatiin muuttohelvetti tehtyä samalla uutta kotia pintarempaten. Onneksi vanhemman poikani joka suorittaa asepalvelusta parhaillaan lomat sattuivat sopivasti, joten meitä oli kolme käsiparia hommissa. Oli se taas sellainen rupeama, että ihan heti ei innosta uudelleen. 

Kokenutta rescuetoimijaa jännittää

Palataan koiriin. Huomasin Artun kuoleman jälkeen entistä vahvemmin asioita, mitkä tunnistan itsestäni muutenkin. Olen laiska liikkumaan, tarvitsen rutiineja ja elämä ilman omaa koiraa on ihan paskaa.  Huomasin loputtomasti jatkuvan etätyöputken passivoivan minut täysin kotiin. Kun Arttu kuoli, jäi pois ne rutiinit ja ulkoilut. En varsinaisesti etsinyt uutta koiraa, mutta sitten kosahti. Ainahan sitä seuraa mitä luotettavat ja tutut rescuejärjestöt tekee sekä millaisia koiria heidän sivuilleen putkahtaa. Sitten törmäsin Rescueyhdistys Kulkurit ry sivuilla Pikku Ottoon. Oton kodinetsintäilmoituksen voit lukea täältä.  Ja yhtään sen helpommalla en päässyt adoptioprosessissa kuin kukaan muukaan, vaikka olen yhdistyksen vanha tuttu ja entinen aktiivi. Samat prässit kuin kenelle tahansa koiraa adoptoivalle ja hyvä niin! Olin jo Ottoon törmätessäni tehnyt hankintapäätöksen tästä nykyisestä kodista ja tärkeää oli siis, että koira sopii hyvin erilaiseen ympäristöön kuin missä ennen asuimme sekä siihen elämään, mitä meillä nyt eletään. Onneksi koiravaraajan kanssa päädyimme yhteisymmärryksessä tulokseen, että Oton kanssa voisimme olla hyvä match toisillemme. Eikä oltu väärässä. Ja tottakai minua jännitti ihan hirveästi. Kaikki kauhuskenaariot kävi mielessä, lähinnä oman osaamisen takia. Kun on sen 10 vuotta rescuekoiria omistanut, ollut toiminnassa mukana mittavasti ja kotihoitolaisia kotouttanut myös niin mielessä oli koko ajan, että mitä jos mä osaakkaan. Tietää että osaa, mutta silti jännitti niin ettei tosikaan. Ja tietää, että osaavia ihmisiä ympärillä yön ja päivän kanssa mutta herra mun vereni, että jännitti!

Saapuminen ja ensimmäinen viikko kotona

Kuva saapumisesta credit Rescueyhdistys
Kulkurit ry

Otto saapui pyhäinpäivänä 31.10.2020. Kulkurit kuvasivat päivästä Facebook liveä missä näette kun Ottokin saapuu - voit katsoa sen täältä. Nuoremman Oton ihmisisoveljen oltiin hakureissulla, isompi on siellä asepalveluksessa joten tapaa Oton kunhan lomat taas koittaa. Oli jännä päivä. Ja kaikki on mennyt niin hienosti! Aika helpolla Otto meidät päästänyt, muuta ei voi sanoa. Hän on täydellinen!

Vapautumista tapahtuu päivä päivältä enemmän. Otto on alusta lähtien ollut sisäsiisti, eikä ole osoittanut merkkejä eroahdistuksesta. Ulos lähtee reippaillen, eikä sielläkään mikään jännitä. Paitsi ehkä vähän jos kävellään vilkkaamman tien varrella missä kulkee bussia ja rekkaa. Utelias poika, joka rohkeasti ulkona katselee kohti remuavia lapsilaumoja ja äkillisesti käynnistettyä lehtipuhallinta häntä heiluen. Remmilenkit tekee vanhan tekijän malliin. Hissi vähän alkuun hirvitti mutta ei enää. Oma nukkumapaikka löytyi heti ensimmäisen tunnin aikana ja ruoka maistuu. Rutiinit alkaa olla kohdillaan. Tietää, missä meidän talon alaovi on ja missä asunnon. Ruoka-aikaa osaa jo vähän kytätä minun suuntaan, että nyt saattaisi kello olla olla ruokinnan verran. Autossa matkustaa hienosti myös. Iltavillit on meillä aina noin 18 aikaan, eli silloin juostaan vähän rallia ja leikkipurraan riehuten - Oton päätös tämä rutiini. Kun tätä etätyöelämää tässä edelleen eletään, on Otto jo ensimmäisen viikon aikana tullut Teams palaverien kautta tutuksi kollegoillekin. 

Kartanonkosken keisari

Otto on lunastanut kyllä paikkansa meidän elämässä pikavauhtia. Hauska koira josta olemme niin kiitollisia. Kartanonkosken keisari hän kyllä on, itsevarmana ja rohkeana töpöttää menemään ympäri kylää. Jos muuten olet Instagram käyttäjä ja haluat seurata hänen matkaansa, niin Oton tili löytyy täältä 







perjantai 18. syyskuuta 2020

Viekö koronavirus rekikoirat hautaan?

Entisenä matkailualan ja tapahtumatuotantojen parissa uraa tehneenä on ollut raastavaa seurata, kuinka koronan vaikutukset ovat näitä toimialoja musertaneet. Vanhat kolleegat ja kaverit ovat rämpineet keväästä lähtien, on ollut lomautuksia, työttömyyttä ja jatkuvaa epävarmuutta. Yritysten toiminta vaakalaudalla. Nämä toimialat taitavat myös olla ne, ketkä viimeisenä tästä kurjuudesta toipuvat. On ollut hämmentävää myös huomata, kuinka vähän hallituksen taholta näille aloille on aikaa ja ajatusta riittänyt. Pääministerimme rientää fyysisesti paikalle, kun jossain suljetaan tehdas. Traagista aina, kun toimintoja päättyy mikä johtaa työttömyyteen, mutta tämä ei ole uusi asia. Toimintoja tullaan tehostamaan jatkossakin. Olen tosiaan itse matkailualalla elänyt sen murroksen, kun matkakauppa siirtyi nettiin ja kivijalkatoimistot yksi toisensa sulki ovensa ja moni pitkänlinjan alan ammattilainen jäi työttömäksi ja joutui kouluttautumaan uudelleen. Korona ja sen tuomat vaikutukset liiketoimintaan ovat uusi sekä ennakoimaton asia. Vieläkään emme tiedä, miten kauan se vaikuttaa ja mitkä ne kokonaisvaikutukset ovat. Hallitus ei ole vastannut matkailualan eikä tapahtumien parissa työskentelevien hätähuutoihin juuri mitenkään. Näiden alojen ahdinko on loistanut poissaolollaan hallituksen lausunnoissa. Pääministeri ei ole matkustanut Lappiin tapaamaan kärsiviä matkailuyrittäjiä tai ottanut kantaa tuhansien ihmisten lomautuksiin tapahtuma- ja matkailualoilla.



Suomessa Lapin alueen matkailu on tässä iso kärsijä. Kärsijä ei ole vain ne yritykset ja irtisanotut sekä lomautetut tuhannet työntekijät, vaan korona iskee myös koiriin. Koirasafariyrittäjillä Lapissa on tiukat paikat. Asiakkaita ei tule. Se ei vaikuta ainoastaan yrityksen työntekijöihin ja kassavirtaan vaan myös koiriin, jotka hekin ovat nyt työttömiä. Koirat eivät saa työttömyyskorvauksia - eikä heidät omistavat yrittäjät apua tilanteeseen. Koirat kuitenkin tarvitsevat päivittäisen hoitonsa ja ravintonsa, oli töitä tai ei. Ison koiralauman pitäminen ei ole halpaa hommaa ja kun tuloja ei ole, on edessä isot päätökset.  Asiasta uutisoitiin laajasti eri medioissa kuluvana viikkona. Rivien välistä oli luettavissa, että työttömiä koiria uhkaa lopetus kun ei vain ole varaa kassavirran tyrehtyessä huolehtia. 

Somekeskusteluja asian tiimoilta luonnollisesti kimposi. Monista sai lukea, että "adoptoikaa nyt näitä eikä niitä ulkomaisia katurakkeja". Hyvä idea. Jos on puitteet tarjota, mitä tälläinen koira tarvitsee. Kaksioon Espooseen koira, joka on tottunut työhön, lumeen ja elämään laumassa? Juu ei. Koiraa adoptoidessa on tärkein seikka se, että pystyt tarjoamaan juuri sille koiralle hyvän kodin. Harvalla on mahdollisuus työtä tekevälle rekikoiralle tarjota koti, missä koiralla hyvä olla. Somekeskusteluissa on ollut paljon myös rakentavaa pohdintaa - mitä me nyt oikeasti voitaisiin tehdä, ettei koiria tarvitse lopettaa? Paras tilannehan olisi se, että nämä Lapin yritykset autetaan tämän pahan kauden yli. 

Minua tilanne ahdisti myös. Jos pystyisin, tarjoaisin kotia yhdelle. Tai useammalle. Totuus kuitenkin on, että omat resurssit ja olosuhteet eivät tälläiselle koiralle sovi. Olin yhteydessä ystävääni Leenaan. Leena Meri on kansanedustaja (PS) ja toimii myös eduskunnan eläinsuojeluryhmässä. Arvelinkin, että tämä asia on varmasti heillä jo ollut puheissa ja mietinnässä, mitä tässä nyt voisi tehdä. Ja kuten olikin ollut ja Leena yhdessä Perussuomalaisten kansanedustajakolleegoiden Kike Elomaan ja Mari Rantasen kanssa on julkaissut tiedotteen, jossa vaaditaan toimenpiteitä asiaan hallitukselta. Voit lukea siitä koosteen tästä. 

Kyllä, osaan odottaa palautetta missä minulle sanotaan, että "miksi vanhuksia ei auteta, miksi ei auteta sitä ja tätä ja tuota, miksi koirat nyt tässä nousee esiin, Perussuomalaiset on sitä tätä tota". Jos haluat auttaa mitä tahansa kohdetta, niin älä dissaa muita joiden fokus on muualla. Älä myöskään lähde dissaamaan puoluetta joka on kanssasi samaa mieltä jostain, vaikka muuten olisit puolueen kannoista eri linjalla. Hehkuta sitä, että hienoa kun otatte asian esiin! Ja ole yhteydessä sinne oman puolueesi voimahahmoihin ja päättäjiin pyytäen, että liittykää tähän rintamaan! Siksi kai me äänestämme, että meillä on mahdollisuus vaikutttaa äänestämiemme ihmisten kautta? Nämä koirat sekä Lapin yrittäjät tarvitsevat nyt apua. Sinä voit siihen vaikuttaa, että he sitä saavat. 

(Muokkaus 19.9 - myös Helsingin eläinsuojeluyhdistys Hesy on lähestynyt hallitusta pyytäen toimenpiteitä. Lue se tästä. )

torstai 17. syyskuuta 2020

Avoin kirje Manniselle

 Hei Manninen,

olet joutunut melkoisen myrskyn keskelle. Ja ihan hyvästä syystä. Myrskyyn olet suhtautunut useiden nauruhymiöiden siivittämien postauksien kera. Tottakai tiedät paremmin ihan vain siksi, että olet julkisuuden henkilö. Sehän tuo ihan kylkiäisenä mukanaan asiantuntemuksen ihan kaikilta aloilta. Ihan kuin esim Johanna Tukiainenkin tietää kaiken koronasta, koska jos olet saanut olla julkisuudessa - olet asiantuntija ihan kaikessa. Onneksi meidän presidenttipari kuitenkin omaa päässään järkeä. Heidän päätös olla näyttämättä Lennu-koiraa julkisuudessa enää ja herääminen näiden rotujen terveydelliseen tilanteeseen oli upea veto. Kuuntelivat ja ymmärsivät asiantuntijoita. Koskaan ei ole liian myöhäistä myöntää, että taustatyöt oli jäänyt tekemättä mutta nyt korjataan tilanne.

Sinä Aki et ole tähän kyennyt. Sinä vähättelet asiantuntijoiden tietämystä ja kokemusta. Ihmisten, ketkä ovat perehtyneet koirien käytökseen, elekieleen ja siihen, miten koiria kohdellaan. Vastaat nauruhymiöillä koska tiedät paremmin. Kysyn - että mihin perustat tietämyksesi? Et ainakaan siihen, mitä tutkimukset kertoo ja mikä on lajituntemuksesi koirista. Jos niihin perustaisit osaamisesi, et julkaisisi videoita missä retuutat koiraasi. Etkä todellakaan sanoisi sanaakaan mistään dominanssista tai liputtaisi PeVi-koulutuksen puolesta. Tietäisit myös sen, että dominanssiteoria koirien koulutuksessa on jopa sen koulutussuunnan kehittäjän puolesta heitetty romukoppaan, koska se on todettu vääräksi ja vahingolliseksi. 

Koirasi käytöksestä julkaisemillasi videoilla näkee maallikkokin paljon. Minulla ei ole koirien käyttäytymistieteen tai koulutuksen tutkintoa, mutta pitkään koirien kanssa eläneenä ymmärrän signaalit. Onneksi myös lähipiirissä on näitä koulutettuja asiantuntijoita, jotka ovat auttaneet minua ymmärtämään asioita paremmin. Ja koiria.  Näitä signaaleja ei ne nauruhymiöt muuta ja tietäisit itsekin sen, jos vähän perehtyisit. Sinulla on voimakas koira joka yrittää sinulle kertoa huulien lipomisella ja pään pois kääntämisellä että "tunnen itseni epämukavaksi, älä tee noin". Seuraava varoitusmerkki on murina. PeVi mukaan varmaan tässä vaiheessa alistat koiran koska luulet, että koira dominoi. Jos tietäisit yhtään mitään koirista, niin et tekisi. Koira kommunikoi ja koittaa kertoa sinulle, että haluaa tilaa. Väkivalta ja alistaminen ei ole vastaus. Kun ahdistat koiraa ahtaammalle etkä ymmärrä sen signaaleja - kohta se puree. Opiskele nyt edes perusteet - muutama linkki sinulle alla mistä voit aloittaa. Ihan koira-alan asiantuntijoilta. Hurjemmaksi asian vielä tekee, että Mannisten lapselle ei ole selkeästi opetettu, kuinka koiraa kohdellaan.

On järkyttävää todeta, että ihmisiä löytyy edelleen -ketkä elävät jossain pimeällä ajalla vanhoihin uskomuuksiin nojaten mitä on vääriksi ja vahingollisiksi todettu. Niin sielä samalla ajalla, missä homoseksuaalisuus oli rikos ja missä lapsia pidettiin koulussa ojennuksessa nöyryyttämällä julkisesti ja iskemällä karttakepillä sormille. Manniset elää 60-lukua koiransa kohtelun kanssa, ei voi muuta kuin toivoa - että nykyaika tavoittaa heidätkin. 

Muutama eläinlääkärien ja koirien käyttäymistieteen asiantuntijoiden ja aiheeseen perehtyneiden ulostuloja aiheesta - tosin varmaan Aki tietää paremmin koska on telkkarissa - näitähän löytyy vaikka kuinka.... Tässä vain muutama. Faktoja. Ehkä Mannisten perheessä myös jossain vaiheessa osataan ottaa opiksi ja ymmärretään mikä on oikein - ja mikä ei. Toivoa voi.

Poliisikoiratkin koulutetaan nykyään positiivisesti

Debunking Dominance

Uusi näkökulma johtajuuteen

Debunking alphadog theory


Kennelliitto-kurittaminen ei ole ratkaisu

Koirat eivät yritä dominoida ihmistä

Eleet, jotka kaikkien koiranomistajien tulisi tunnistaa

Kovat otteet koirille kuin bensaa liekkeihin

Kuinka ohjata lasta koiran käsittelyyn




Kuvassa pelokas koira ja omistaja, joka puhuu ihan väärää tietoa ja ei ymmärrä koiran eleitä tai käyttäytymistä miten koira oppii tai miten koiraa koulutetaan. (screen shot Mannisen julkisesta Instagramista)


(Muokkaus tunti julkaisun jälkeen https://www.satakunnankansa.fi/a/13965187
Jep. Mitenhän tälläinen sattui?Kyseinen koira on jo purrut Mannista. En ihmettele )



perjantai 14. elokuuta 2020

Hyviä uutisia pääkaupunkiseudun löytöeläimille

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry tiedotti tänään, että heidät on valittu 1.10.2020 alkaen pääkaupunkiseudun löytöeläintoiminnan hoitajaksi. Toiminta jatkuu nykyisessä paikassa Viikin löytöeläintalolla. Viimeiset vuodet löytöeläintoiminnasta on vastannut Kuhmoon rekisteröity yritys Kiantime's Oy.

Rahallinen voitto - vai voitto eläimille

Uutinen lämmittää mieltä. Oma mielipiteeni on, että vaikka löytöeläintoiminta on asia mikä kuntien tulee tarjota, siinä pitäisi olla läsnä myös eläinsuojelullinen näkökulma. Nythän näin pääkaupunkiseudulla ei ole ollut. Löytöeläintoimintaa pyörittänyt Kiantime's Oy on liikeyritys mikä onkin näkynyt heidän toiminnassaan vahvasti. Osakeyhtiön kuten Kiantime's Oy myöskin on perimmäinen tarkoitus on tuottaa voittoa ja ihan hyvin heillä on tämä toteutunut. Vuoden 2019 tilinpäätöksen mukaan viivan alle jäi tulosta 87000 euroa. Oudoksun sitä, että löytöeläintalon sivuilla kerrotaan, että heidän toimintaansa voi tukea tuomalla eläimille ruokaa, leluja yms. Luulisi, että liikeyrityksellä joka tekee messevät voitot olisi mahdollista hankkia sitä ruokaa ihan rahalla sen sijaan, että vedotaan eläinten ystävien auttamishaluun löytöeläimille. Kun toimintaa pyörittää aatteellinen yhdistys kuten HESY on, se toiminnan kärki on muualla kuin voitoissa osakkeenomistajille - se on eläinten hyvinvoinnissa. 

Kesäkuun alussa satuin tutkimaan Kiantime's Oy:n toimintaa hieman. Tutkimisvimma sai kipinän kun huomasin heidän sivuillaan pari pientä koiraa etsimässä koteja. Koirista pyydettiin luovutusmaksuna 1000 euroa per koira. Samaan aikaan heidän sivuillaan oli etsimässä kissoja, joista luovutusmaksu oli 40 euroa. Eläinten hinnoittelu on ollut vähintäänkin kirjavaa ja vaikuttanut siltä, että halavalla etiäpäin nämä peruskissat mutta pikkukoirista otetaan mitä irti lähtee. Pärstäkerroin hinnoittelu siis eläimestä riippuen. Hinnoittelun perusteita ei ole missään. Mielenkiintoa herätti myös, minkä takia eläimiä ei lähtökohtaisesti steriloida/kastroida ennen uuteen kotiin luovutusta. Olin tuolloin aikeissa kirjoittaa aiheesta blogia ja lähestyin heitä sähköpostitse. Esitin heille seuraavat kysymykset mihin sain vastauksen, etteivät halua olla mukana tälläisessä. 

- kun eläin adoptoidaan Viikin löytöeläintalosta, mitä terveyteen liittyviä toimenpiteitä eläimelle tehdään? (rokotukset, sterilointi/kastraatio, madotukset yms)
- jos eläimiä ei steriloida/kastroida niin miksi ei?
- sivuillanne on tällä hetkellä etsimässä kotia pari pientä koiraa joiden luovutushinta on 1000eur/koira. Sivuillanne etsii kotia kaksi kissaa, joista toinen luovutetaan hintaan 40eur ja toinen 50eur. Mihin perustuu eläinten luovutushinta?
- kuinka teiltä adoptoitujen eläinten elämää seurataan uuteen kotiin siirtymisen jälkeen?

Mutta kuten otsikossakin lukee, toiminnan siirtyminen HESYn hoitoon on erittäin hyvä uutinen. HESY on jo nykyisellään ottanut Viikistä hoiviinsa eläimiä ja etsinyt niille uusia koteja. Viikissähän nykyisellään ei ole pitkän haluttu pitää eläimiä, ketä koti ei ole takaisin hakenut. 

Kärkenä eläinsuojelu, ei voitto

Kodittomien löytöeläinten uudelleen sijoittaminen on tarkkaa puuhaa. HESY hallitsee tämän, ovathan he sijoittaneet toimintansa aikana varmasti tuhansia eläimiä. Kotiehdokkaisiin perehdytään. HESYn sivuilta löytyy selkeät infot eläimen adoptioista, luovutettavien eläinten hinnat ja sopimukset aiheeseen liittyen. Kuten jokainen vastuullinen löytöeläinten kanssa työskentelevä yhdistys niin myös HESY sitouttaa uudet kodit siihen, ettei eläintä anneta eteenpäin ilman yhdistyksen suostumusta ja yhdistyksellä on oikeus seurata eläimen elämää kotiuduttua. Tämä on hyvin tärkeä asia, sillä kotiutuvan eläimen kanssa saattaa tulla haasteita joten on hyvä että taustalta löytyy tukea. 

Sitten tärkeimpään. Kuten HESY tiedotteessaan kertoo, eläimet luovutetaan uusiin koteihin steriloituna/kastroituna, rokotettuina, madotettuna ja tunnusmerkittynä. Juurikin näin. Suomessakin on valtava ongelma kodittomien kissojen ja kissapopulaatioiden kanssa. Myös koiria pentutehtaillaan. Kun eläin on tunnusmerkitty ja karkaa - sen omistaja löydetään sirun perusteella. Kun eläin on steriloitu, ei pääse syntymään ei-toivottuja pentueita eikä kukaan pääse tekemään eläimellä rahaa tuottaen maailmaan lisää kissoja ja koiria. Kodittomia kun on maailma pullollaan. Eläinten tunnusmerkintä ja steriloiminen ovat kestävän eläinsuojelutyön kulmakivet. Kulujahan näistä toimenpiteistä tulee löytöeläintoimintaa pyörittävälle taholle todella paljon. Tässä se ero juuri onkin - pyörittääkö toimintaa liikeyritys vai eläinsuojeluyhdistys. Eläinsuojelun näkökulmasta pitkällä tähtäimellä ja eläinten hyvinvoinnin kannalta ei tarvitse arpoa voittajaa. 

On ollut hienoa seurata HESYn uutta nousua viime vuodet. Yhdistys on uuden hallituksen ansiosta noussut aivan uudelle tasolle toiminnassaan. Uusi eläinsuojelukeskus avattiin hiljattain ja nyt toiminta laajenee pääkaupunkiseudun löytöeläintoiminnan hoitajaksi kärjellä, jossa eläimet ovat se ykkösasia. Taputuksia!





tiistai 23. kesäkuuta 2020

Rahalla on väliä

Näin kesälomilla ja kuumalla on aikaa provosoitua Facebook ryhmien kirjoitteluista. Toki muutenkin, mutta nyt taas osui niin sydämeen. Eräässä ryhmässä oli varsin aiheellinen aloitus siitä, ettei koiraa kannata hankkia jos oma taloudellinen tilanne on heikko. Kommenttikenttä täyttyi nopeasti. Kerrottiin, kuinka elämäntilanteet voi muuttua ja koira on monelle iso tuki ja turva. Tästähän aloituksessa ei ollut kyse vaan siitä, ettei koiraa kannata hankkia jos taloudellisesti menee huonosti. Totta hemmetissä ne elämäntilanteet voi muuttua ja varmaan muuttuukin koiran eliniän aikana - mutta miksi hankkia koira tilanteeseen jossa muutenkin ollaan kuralla? Ja niihin elämäntilanteiden muutoksiin voi kyllä jossain määrin varautua kun koiran hankkii - ja koira tulee niihin mahdollisiin muutoksiin sisällyttää ajatustasolla ennen, kuin sen koiran hankkii. Myös taloudellisesti.

Koira ei ole kuntosalikortti minkä voit laittaa tauolle jos korona vie duunin. Koira voi sairastua tai loukkaantua senkin jälkeen, kun olet eronnut puolisostasi ja vastaat yksin kaikista perheesi kuluista. Usein näkee ilmoituksia ja aikaisemmassa koiravaraajan toimessani rescuejärjestöissä olen törmännyt ilmoituksiin ja kyselyihin, että koirasta ei ole varaa maksaa - mutta aikaa ja rakkautta riittää. Mutta kun ne ei ole tarpeeksi. Se taloudellinen vastuu on iso osa. Koiran ei myöskään tarvitse syödä huonoa ravintoa tai jäädä paitsi eläinlääkärikäynneistä vain siksi, että on tärkeä osa tiukilla olevan lapsiperheen elämää, eläkeläisen ainoa syy liikkua tai mielenterveysongelmaisen ainoa syy nousta sängystä aamuisin. Koira ei ole olemassa siksi, että se tarjoaa ihmisille sisältöä jotain mutta jää itse ilman tarvittavaa terveydenhuoltoa, sopivaa ravintoa tai liikuntaa koska omistajalla ei ole rahaa.

Itse en edes uskalla lähteä miettimään, mitä koirat ovat minulle maksaneet viimeisen 10 vuoden aikana -paljon enemmän kuin ruokakulut. Aika ison maasturin ainakin. Todellakin, hankintahinta on ollut vain käsiraha. Taustoista riippumatta. Masse Mäyris maksoi 800eur 10 vuotta sitten. Rotukoira, paperit ja kaikki. Masse kärsi iho-ongelmista ja nivelrikosta. Rampattiin eläinlääkärillä, pelkät lonkkakuvat maksoivat 400eur. Lääkkeitä söi. Sairastui helmikuussa äkillisesti eikä kyetty pelastamaan. Eläinlääkäriin jäi tonni ja tyhjän remmin kanssa tulin kotiin. Basumme Miio sitten. Tuli meille vähän kasvattajansa hylkäämänä 200eur hintaan 8-vuotiaana ja ehti olla meillä kokonaiset kaksi vuotta. Siinä aikana hoidettiin 800 eurolla koiran välilevynpullistumaa ja lääkittiin koiraa. Koira sairastui syöpään ja sen tutkimukset, ultrat, verikokeet ja koiran lopetus - tonni taas. Rescuetaustaiset koiramme Espanjasta sitten - eli Jimpi, Musti, Pippa ja Arttu. Kaikki maksaneet hankintahinnassa 450eur. Musti ollut halpa ja terve, pari haaveria käyty korjaamassa koska villi ja rokotukset. Jimpi myös - kun tuli niin hammasremppa, maksoi 800eur. Sen jälkeen vain normikuluja. No Pippa sitten. Kallein meidän koira ikinä. Mutta niin ihana ja joka pennin arvoinen. Pippakin podencorotuinen Espanjasta. Hampaat ihan paskana ja pelkästään niiden hoitoon meni noin 3000 euroa. Sitten parit suolistotulehdukset ja vatsavaivat mitä teholla hoidettu - toiset pari tonnia. Artu galgo oli myös hyvin terve, parit haaverit hänelläkin vain hoidettu. Mutta ikääntyminen toi tullessaan vaivoja mitä tutkittiin ja hoidettiin satojen eurojen edestä ja loppuvaiheessa pelkät lääkkeet oli 70 euroa kuukaudessa. Juu, ei riitä aika ja rakkaus tai se, että osamaksulla maksetaan hankintahinta. Tällä hetkellä kotonani on koira jolle ei riittänyt aika, rakkaus tai rahat. 8 vuotinen koira, ihan rotukoira, mutta perheellä ei ole nyt enää aikaa eikä rakkautta. Oliko koskaan koska koiraa ei ole hoidettu? Rahaa ei ole ole koskaan ollut, koska kasvattajan antamien penturokotusten jälkeen koiraa ei ole käytetty eläinlääkärissä vaikka selkeitä vaivoja on ollut. Haluttiin vain kiva perhekoira huonekaluksi. Koira ollut kipuinen, on nivelrikkoa ja spondyloosi. Ostetettiin ja jätettiin hoitamatta. Eikä tämä ole ennenkuulumatonta, eläinlääkärien vastaanotoilta kuuluu paljon juttuja - että koirien hampaat hoitamatta tai eläinten pakollisiin hoitoihin ei olla valmiita uhraamaan rahaa. Annetaan eläimen kärsiä ja jäädä ilman hoitoa koska ei ole rahaa. Sitä pitää olla. Rakkauteen ja huolehtimiseen kuuluu raha ja hoito. Se ei ole ilmaista. Mieti nyt. Jätät rakkaan lemmikkisi hoidotta, kärsimään kivuista koska et voi maksaa? Miltä sinusta tuntuisi, jos sinut jätettäisiin kärsimään hoidotta - kivuissa ja tulehdusalttina mikä voi johtaa kuolemaan vain siksi - että sinusta vastuun ottanut ei voi tai halua? Ja jep - en puhu nyt yhteiskunnasta jolle tämä kuuluu - vaan sinusta joka olet ottanut vastuullesi tämän lemmikin?

Eläinlääkärien parjaamista hinnoista en ymmärrä myös yhtään ja vetoamista siihen, että vähävaraisille pitää antaa halvemmalla koska lemmikki on ystävä? Myytkö sinä työpanoksesi halvemmalla koska asiakkaalla ei ole rahaa? Paljonko olet valmis leikkaamaan palkastasi, että asiakkaasi ei tarvitse maksaaa koko hintaa? Tiedätkö mikä on arvonlisävero? Se on 0% ihmisten terveydenhuollossa ja 24% eläinten. Jep -maksat veroa 1/4 osaa eläinlääkärilaskussa.
Lisäksi sillä sun eläinlääkärillä on oma kulurakenne. Ovat hankkineet laitteita joilla voivat tutkia eläimesi, tilat, henkilökuntaa, kouluttautneet. Eikä Kela tai Sosssu subventoi koska lemmikki on etuoikeus, ei yhteiskunnan subventoima juttu.Jos otat lemmikin, ole valmis sen kuluihin.

Jos haluat tutustua tarkemmin, kuinka olen avautunut vastaavista asioista aiemmin niin scrollaa blogia. Mutta ihan oikeesti. Se taloudellinen vastuu on numero yksi - ja ne pitää miettiä.





torstai 18. kesäkuuta 2020

Jos tarjous kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se on harvoin totta

Viime aikoina on paljon uutisoitu, että koirakauppa on käynyt kuumana. Netti on pullollaan "ostetaan koira" ilmoituksia ja kasvattajien puhelimet soi. Pienet koirat ovat erityisessä suosiossa. Korona on saanut monet pohtimaan, että koira olisi oiva seuralainen etätöiden lomassa ja nyt olisi aikaa. Tämä tietenkin on toinen tarina sitten, että se koira on parhaassa tapauksessa elämässä mukana vielä 15 vuoden päästä ja koronatylsyys ei ole hyvä syy hankkia koiraa. Asiaa pitäisi pohtia pidemmälle muistaen että kyllä siihen normiarkeenkin palataan. Kova kysyntä koirista on kuitenkin saanut myös huijarit aktivoitumaan. Nyt ei kyse ole pentutehtailusta jonka tunnusmerkit pitäisi olla jokaisen koiraa halajavan tiedossa vaan olemattomilla eläimillä rahaa huijaaminen.

Törmäsin Facebookin yhdessä ryhmässä missä koirille etsitään koteja jäätävään huijaustapaukseen. Toivon sydämestäni, että huijauksen kohteeksi joutuneet ovat saaneet korttinsa jäädytettyä eikä isoja taloudellisia menetyksiä tule. Varmasti pettymys siitä, ettei odotettua koiraa tule ja on huomannut langenneensa huijaukseen on tarpeeksi karvas pala nieltäväksi.

Useammassa eri Facebookin koiraryhmässä oli muutama päivä sitten julkaistu ilmoitus, missä etsittiin pikkurotuisen koiranpennulle uutta kotia. Ilmaiseksi. Ensimmäinen varoituskello heti tässä. Kukaan vastuullinen henkilö ei anna pentukoiraansa uuteen kotiin ilmaiseksi Facebookissa. Tottakai moni innostui tästä ja lähestyi ilmoittajaa viestillä. Muutaman viestin jälkeen sovittiin, että koira on sinun. Toinen varoituskello. Kukaan järkevä ihminen ei anna koiraansa kenellekään tuntemattomalle muutaman viestin perusteella. Koiralle kotia etsittäessä jutellaan puhelimessa, tavataan jos mahdollista, mietitään yön jos toisenkin yli, jutellaan lisää ja kartoitetaan tarkasti onko koira ja koti paras match toisillensa. Kolmas varoituskello on, että pentu luvattiin toimittaa uuteen kotiin tässä ihan melkein heti, toimitusta luvattiin jopa juhannuksena.

Sitten päästäänkin asiaan eli varoituskellot neljä ja viisi. Koira piti kuitenkin varata. Varaaminen onnistui niin, että kotiehdokas lähettää pankki/luottokorttinsa tiedot. Tässä vaiheessa varoituskellojen olisi täytynyt jo pauhata korvia huumaavasti. Joka paikassahan toitotetaan jatkuvasti, että älä koskaan anna korttiesi tietoja muuta kuin salattujen yhteyksien kautta turvallisille sivustoille. Ja älä koskaan ainakaan niitä tuntemattomille anna. Ja miksi muuten ilmainen koira pitää varata antamalla kortin tiedot? Hyvä kysymys. Eikä tässä vielä kaikki. Koiraa halajavalle lähetettiin myös tahon nimeltä Pethouse toimesta maksulinkki, minne piti niin ikään laittaa kortin tiedot ja maksaa koiran kuljetus kotiovelle. Lienee kirjoittamattakin selvää, että tämän jälkeen keskustelu katkesi eikä koiraa antavaan tahoon ole saatu yhteyttä. Myös alkuperäinen ilmoitus kotia etsivästä koirasta on kadonnut. Onneksi sentään yksi huijauksen uhri alkoi kyselemään samaisessa ryhmässä missä ilmoitus oli ollut, että tietääköhän joku jotain tästä. Muitakin alkoi ilmaantumaan kenellä oli sama kokemus. Toivottavasti tämä herättelee monia, sillä huijarit palaavat kyllä.

Sähköposti, jossa kerrotaan kaukaisen sukulaisesi kuolleen ulkomailla ja jättäneen sinulle sadan miljoonan perinnön minkä saat käyttöösi maksamalla kymppitonnin siirtomaksun ei ole totta. Tinderissä tapaamasi upea amerikkalainen charmantti mies joka työskentelee öljynporauslautalla ja tunnustaa sinulle rakkauttaan ilman tapaamista - mutta tarvitsee nyt äkkiä parin tonnin lainan koska kriisi - hän ei ole todellinen. Eikä ole muuten se pulaan joutunut tyttönenkään kuka laittoi sinulle kaveripyynnön Facebookissa ja alkoi flirttailemaan. Juu just se sama joka tekee kehitysmaassa vapaaehtoistyötä ja on nyt kusessa ja tarvitsee sinulta rahaa. Ilmainen lentolippu lentoyhtiöltä ei ole totta eikä ylimääräiset S-bonukset kortillesi kunhan vain maksat ensin rekisteröitymismaksun ja ilmoitat korttisi tiedot. Ilmainen koira josta maksat kuitenkin varausmaksuja ja erikoisia kuljetusmaksuja - se koira ei ole olemassa. Olkaa hyvät ihmiset varovaisia. Kyseenalaistakaa ja älkää antako rahaa tai korttien numeroita ihmisille, ketä ette ole koskaan tavanneet. Nämä on kaikki huijauksia. Huijarit ovat taitavia kuitenkin ja jos kohdallesi tälläinen sattuu, infoa muita sekä tee rikosilmoitus jos rahojasi on viety.





keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Artustani tuli kaunein muisto


Rakas Arttumme on poissa. Aina koiran lähtö on raskas, mutta tämä menetys oli sellainen joka kosketti todella paljon. Viime päivät ovat olleet sen verran raskaita, että olen joutunut vetämään henkeä pidemmän kaavan kautta. Arttu oli todella erityinen. Ei vain minulle ja perheelleni, vaan Artun tunsi monet. Arttu toimi myös monelle ensi kosketuksena galgoihin. Tänäkin päivänä Suomessa elää moni kodin saanut galgo jonka omistajat ovat rakastuneet ja tutustuneet tähän rotuun Artun kautta sekä alkaneet pohtimaan galgon adoptiota. Näiden ihmisten - kuten kaikkien viestit ovat lämmittäneet sydäntä kovasti ja kiitokset siitä, että Arttu oli heitä tutustuttamassa galgojen tilanteeseen ja tähän upeaan rotuun. 

Arttu tuli meille syyskuussa 2011. Hän oli syntynyt 2007 ja ensimmäiset vuotensa eli Espanjassa surkeaa galgojen elämää. Oli lähellä, ettei hänen elämänsä päättynyt jo siellä. Olen kirjoittanut hänestä paljon blogissani ja tukkinut Facebook-seinäni Artun kuvilla. Artun kunto alkoi heiketä merkittävästi viime kuukausien aikana. Kipulääkityksestä huolimatta se aika nyt tuli. Arttu lähti kavereidensa luokse tutun eläinlääkärinsä Mari Vainionpään Askel klinikalta sanojen saattelemana "ei päivääkään liian aikaisin". 

Elämä tuntuu aika tyhjältä tällä hetkellä. Kuitenkin kiitolliselta. Tunnen itseni hyvin erityiseksi ja onnekkaaksi, että sain jakaa näin monta vuotta elämästäni näin upean Artun kanssa.





lauantai 23. toukokuuta 2020

Mikä on oikea tapa surra?

Meidän Artulla on tunnit täynnä. Tästä ei pääse mihinkään. Se onko se viimeinen päivä tänään vai ensi torstaina on minusta kiinni. Jos saisin päättää, se ei olisi koskaan. Arttu on vanha, hänellä on vaivoja. En halua kipulääkitä koiraa tajuttomaksi. Lääkitystä enää ei voi paljoa nostaa ja miksi nostaisin, vanhuutta ei voi parantaa. Eläinlääkärini sanoi minulle, että kyllä sinä tiedät mitä pitää tehdä. Niin tiedänkin ja voin kävellä klinikalle milloin vain. He tietävät ja odottavat. Ei Arttu entisensä ole, eikä siihen palaa. Väsymys ja kipu on läsnä joka hetki. Samoin se on minulla, mutta eri tavalla. Minulla se kipu on tuskaa kun hän lähtee. Minulla se väsymys on sitä, etten nuku vaikka olen väsynyt.

Sain jokseenkin kärkevän kommentin omassa Facebookissani kun kerroin, että Arttu täytyy lopettaa. Eräs ihminen kirjoitti minulle, että miksi minun täytyy kuuluttaa asiaa ja kerjätä sääliä. Toki, sain yli sata kommenttia - viestiä ja puhelua - mitkä olivat tsemppaavia ja lämpimiä. Aloin kuitenkin pohtimaan, onko oikeaa tapaa surra - onko julkisesti sureminen väärin? Ei ole. Jokainen menetys on kova paikka ja jokaisella on oikeus lähestyä sitä ja kokea se juurikin niin kuin itse parhaaksi näkee. Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa, että miksi suret noin ja kyseenalaistaa tapaasi kokea, toimia ja tuntea. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa lähestyä väistämätöntä. Kukaan ei ole oikeutettu määrittämään sitä, miten asiaa täytyy kokea tai lähestyä. Jos joku haluaa kiivetä Mount Everestille ja huutaa, että menetän koirani - se on ihan ok. Jos joku toinen haluaa olla hiljaa peittojen alla - sekin on ihan ok.


Arttu on hiljaa hiipunut, mutta se hiipuminen on nopeutunut. Joka päivä huomaan, kuinka se elo kaikkoaa. Hän ei enää aina edes näytä itseltään ja huomaan, että kipuja on. Kyllä olen sen tiennyt, että tämä päivä tulee. Pippa lähti marraskuussa ja Mäyrä äkillisesti helmikuussa. Onhan minulla toisessa kodissa etäkoirat Jimpi ja Musti, mutta pelkään sitä hetkeä kun kotini on koiraton. Arttu on määrittänyt viime ajat paljon päiviäni, viikkojani. Elämääni. Hän on ollut vierelläni joka hetki. Hän herättää minut aamuisin, vie ulos, on vastassa kun tulen kotiin, istuu kanssani läpi Netflix maratoonit, työpaikan Teams kokoukset, ilot ja surut.

On äärimmäisen tuskallista kuitenkin huomata, että maailmassa on ihmisiä jotka siinä hetkessä kun joudut luopumaan rakkaastasi viisastelevat, kuinka kerrot asiasta vain siksi, että haluat itsellesi huomiota. Mutta on huomattavasti helpottavampaa huomata, että 99,9% enemmän on lähelläsi ihmisiä jotka kuuntelevat, ymmärtävät ja sanovat, että "täällä ollaan ja tuetaan".

Vaikka voi olla klisee - ja vaikka Arttu on vielä täällä hetken, tämä W.H. Audenin runonpätkä on pyörinyt mielessäni toistuvasti.

"He was my North, my South, my East and West,
My working week and my Sunday rest,
My noon, my midnight, my talk, my song;
I thought that love would last forever: I was wrong.

The stars are not wanted now; put out every one,
Pack up the moon and dismantle the sun,
Pour away the ocean and sweep up the wood;
For nothing now can ever come to any good."





maanantai 18. toukokuuta 2020

Ei sittenkään sitä uutta koiraa



Kirjoittelin aiemmin onnellisesta odotuksesta. Nyt olen raskain sydämin joutunut perumaan Petra Patsyn adoption. Korona ja Artun kunto ei nyt vaan toimi. Koronan vuoksi adoptiot meni jäihin. Artun kunto on huonontunut ja ollaan käyty eläinlääkärissä useasti ja hankittu apua. Ja puhuttu ystävien kanssa, sekä eläinlääkärien. Artulla on vanhuuden tuomia kipuja ja vaivoja, spondyloosia ja nivelrikkoa. Nyt mennään päivä kerrallaan ja ratkaisu on varmasti lähellä. Upea lapseni, 17v poikani koputti minua yksi päivä olkaan ja sanoi, että "ehkä Artu haluaa mennä myös kun Mäy ja Pippa kuoli"

Artu mulle niin supertärkeä joten en halua stressata häntä. Tiedän, että tunnit alkaa olla täynnä ja jouduin tekemään raskaita päätöksiä.

lauantai 7. maaliskuuta 2020

Onnellista odotusta

Pipan ja Mäyrän menetykset ovat ottaneet koville. Pipan kanssa tietenkin oli tiedossa kun vanha oli, että lähtö on lähellä ja se oli suunniteltu. Mäyrän lähtö oli odottamaton ja raju. koti on ollut tyhjä vain kun Arttu on ollut täällä. Arttu on selkeästi kärsinyt siitä, että on yksin ja ainoa koira. Toki, etäkoti ja etäkodin etäkoirat ovat tuoneet Artulle ja meille kaikille lohtua. Arttu on siellä nytkin viettämässä viikonloppua ja voin sanoa, että koiraton koti ei ole koti. Ihan vaiston varassa tänäkin aamuna aloin laittamaan kuppeihin ruokaa kahvinkeiton lomassa kunnes tajusin, että eihän täällä ole ainuttakaan koiraa juuri nyt.

Mietin ensin, että en ota uutta koiraa. Koin kuitenkin hyvin vahvasti, että Arttu tarvitsee kaverin ja minä en ole vain yhden koiran ihminen. Rakastan sitä elämää, missä kotona on koiria. Ja samoin kokee lapseni. Mäyrä oli vanhimman poikani koira ja suunnitelmissa oli, että kun armeija on käyty ja omaan kotiin muuttaa, Mäyrä lähtee hänen mukaansa. No, näin ei käy. Onneksi kuitenkin rakas poikani oli kotona lomilla intistä tuolloin, kun Mäyrä sairastui ja sai itse olla näkemässä miten rajusta sairaudesta oli kyse ja ymmärsi - eikä minun tarvinnut soittaa hänelle Karjalan Prikaatiin asiasta.

Meille on nyt tulossa Malagasta uusi koira. Fiilis on odottava ja jännittynyt. Ja toiveikas että aika menee pian ja saamme hänet kotiin. Hän on 8v chihumix, Petra on nimi tarhalla. Kuusikiloinen. En tiedä mikä minun sydäntä liikutti kun häneen törmäsin. Jokuhan se oli mikä sai tähdet laskeutumaan ja sen fiiliksen, että tämä on meidän koira. Terve tyttö ja pääsee lentämään ensi kuussa. Petra nimestä en tykännyt hänellä jostain syystä ja sitä mietittiin että mikä hän olisi. Patsy. Inspiraationa Ab Fab ja Patsy Stone.

Kuulette varmasti Patsystä lisää ja meidän elämästä chihu (mix) omistajana :) Patsun tuo Suomeen terveystarkastettuna, tautitestattuna, steriloituna, TRACES rekattuna ja rokotettuna Kodittomat Espanjan Koirat ry.


sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Masse lähti Pipan ja Miion luo



                          Masse 14.04.2010-02.02.2020


Meidän rakas Masse-mäyräkoiramme on tänään lähtenyt Pippa-podencomme ja Miio-bassettimme luo sateenkaarisillalle. Masse sairastui eilen hyvin äkilliseen ja rajuun suolistotulehdukseen. Hoidoista huolimatta jouduimme tänään tekemään raskaan päätöksen ja lähettämään hänet matkaan. Suru on suunnaton.

Muokkaus 07.02.2020 Vantaan Puskaradio Facebook ryhmässä oli viikolla juttua, että monella koiralla ollut veriripulia. Kävin kommentoimassa keskustelua jonka pohjalta MTV Uutiset oli yhteydessä. Jutun voit lukea täältä.