keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Eläinten viikko alkaa - vastuullisuus & pentutehtailu keskiössä

Huomenna 4.10 vietetään kansainvälistä Eläinten päivää. Päivä aloittaa myös eläinten viikon. Viikkoa on vietetty SEY:n aloitteesta jo vuodesta 1959 alkaen. Viikolla on vuosittain vaihtuva teema ja tänä vuonna keskitytään vastuullisuuteen lemmikin omistamisessa ja erityishuomion saa lemmikin hankinta. Tämä. Asia, mistä itsekin voisin paukuttaa aivan jatkuvalla syötöllä. Asia, joka on valtava. Lemmikin omistaminen on valtava vastuu ja kaikki lähtee siitä hankintapäätöksestä.

Pentutehtailun surullisista uhreista kuulemme toistuvasti. Näitä kertomuksia päätyy mediaan, niitä saa lukea Facebookin palstoilta, niistä kuulee. Joka kerta sitä herää ihmettelemään, että mikä siinä on kun nämä asiat ei mene perille. Valistavaan materiaaliin aiheesta ei voi olla törmäämättä. Varoitusmerkit on varmasti kaikkien tiedossa mutta silti - kauppa käy. Toki, pentutehtailijat eivät ole tyhmiä ja keksivät uusia keinoja, kuinka koittavat verhota tekosensa näyttämään joltain muulta. Jos ei pentukaupoilla ole mukana järki eikä asioita uskalleta kyseenalaistaa, helpostihan sitä lankeaa. Valitettavasti kaikki ostajat eivät edes sumutetuksi tule vaan ostavat tietoisesti pennun, jonka alkuperä on hyvin hämärä. Yleensä siihen on syynä raha. "Rotupennun" saa halvemmalla kuin kasvattajalta. Sen saa myös nopeammin, ehkäpä jopa kodin läheisen marketin parkkipaikalle kuljetettuna vaikka samana iltana. Oma elämäntilanne tai kokemus saattaa olla myös este saada koiraa kasvattajalta tai vastuullisesti toimivan rescueyhdistyksen kautta. Pentutehtailija ei kysele osaamistasi, elämäntilannettasi, kykyä kasvattaa tietyn rotuinen koira, tavoistasi kouluttaa eikä heitä kiinnosta oletko varautunut lemmikin tuomiin taloudellisiin vastuisiin. Se hankintahinta kun on vain käsiraha siitä, mitä koira tulee elinaikanansa omistajan rahapussia ohentamaan. Sama koskee tietenkin myös osaa rescuekentällä toimivaa hämärämpää tuojaa - ei heitäkään niin kiinnosta nämä asiat.

Kuva: SEY kampanjamateriaali
Kysyntä luo tarjonnan. Ostajat pitävät yllä pentutehtailun ja koirien laittoman maahantuonnin jatkuvuutta. Näin se vaan on. Markkinaa on näille pennuille joten toiminta jatkuu. Tälläkin hetkellä Euroopan teillä kulkee rekkojen konteissa ja autojen takaluukuissa järisyttävät määrät pelloilla häkeissä kasvatettuja pentuja. Täynnä loisia, liian nuorina emostaan vieroitettuina, peloissaan, sairaana ja nälkäisenä. Tälläkin hetkellä likaisessa vajassa nuori narttu synnyttää. Ja tekee sen heti kuin mahdollista uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Jossain tälläkin hetkellä joku ojentaa pentutehtailijalle nipun seteleitä ja nostaa auton takakontista vapisevan pennun syliinsä. Juuri nyt eläinlääkärin huoneessa jossain äiti lohduttaa hysteerisenä itkevää lastaan, eläinlääkärin armahtaessa sairaan, juuri hankitun pentutehtaan koiran viimeiselle matkalleen. Ennen kuin tämän blogin olet loppuun lukenut, on moni pentutehtaan koira sulkenut silmänsä viimeisen kerran. Sairaana, tuntematta koskaan sitä, mitä koiran elämän pitäisi olla. Ja moni pentujen emo on kohdannut tiensä pään tuotantolaitoksena - joko pentutehtailijan julmissa käsissä raakalaismaisesti koiran tultua liian vanhaksi tehtäväänsä tai päätymällä hylättynä kadulle. Me ihmiset olemme tehneet tämän elinkeinon mahdolliseksi. Meidän tehtävä on se myös pysäyttää. Vastuulliseen lemmikin hankintaan ja omistamiseen kuuluu oleellisena osana se, että teet osasi sen puolesta ettei kukaan hanki koiraa hämärältä myyjältä. Pyydän, että sinäkin jaat tietoa asiasta ja puutut, jos tiedät esimerkiksi tuttavasi harkitsevan koiraa. Varoita. Kerro. Pysäytä ajoissa ostoaikeet jos epäilet, että pentutehtailijan luo ollaan kaupoille menossa.

SEY on julkaissut äärettömän hyvää materiaalia asiaan liittyen. Halpakoira.fi sivusto on tietopaketti, mikä jokaisen tulisi lukea. Ja jakaa myös muille. 27.11.2018 alkaa Alfakanavalla suomalaisvoimin toteutettu Pedigree Dream - syntynyt kauppatavaraksi dokkarisarja, joka avaa koko pentutehtailun laajuutta kaikessa karmeudessaan. Pistäkää katselulistalle. Tutustukaa myös dokkarin Facebook sivuun, jo sen kautta saa hyvän kuvan siitä, miten valtavan laajasta ja julmasta toiminnasta on kyse.

Tämän vuoden eläinten viikon teema pentutehtailusta on äärimmäisen vakava. Se on kuitenkin teema, minkä eteen meistä voi jokainen vaikuttaa. Tarjonta loppuu, kun kysyntä hiipuu. Älä osta hämärää pentua. Valista. Puutu. Pidä mölyä asiasta. Jaa pentutehtailuun liittyvää materiaalia. Älä ole hiljaa.


                                                          Lyhyt esittely Pedigree Dream dokkarista







torstai 13. syyskuuta 2018

Ero ja uudet kokoonpanot

Meidän laumassa on tapahtunut isoja muutoksia tässä kesän aikana. Kotitalomme meni myyntiin, lusikat jaettiin ja samalla koirat. Alkuperäinen suunnitelma oli, että kumpikin ottaisi ne koirat mitkä virallisesti omistaa. Tässä jaossa se olisi tarkoittanut sitä, että minun mukaani olisivat tulleet Mäyrä ja Jimi. Ex-puolison kotiin olisi lähteneet Arttu, Pippa ja Musti. (klikkaa koiran nimeä, niin voit lukea hänestä taustatarinoita mitä olen muutamia vuosia sitten kustakin kirjoitellut)

Yhdessä vaiheessa aloimme miettimään, että olisiko sittenkin parempi että Pippa tulisi minun mukaan. Pippa alkaa olla jo vanha, tykkää lähinnä makoilla ja käyskennellä omalla pihalla. Pitkät lenkit ei niin nappaa tai koirapuistoilut joka päivä. Päätimme sitten, että tämä on varmasti Pipan kannalta paras vaihtoehto, että minun porukkaan tulee.

Etäkoirat omassa kodissaan
Jimi on aina ollut minulle supertärkeä koira. Kuitenkin viime kevään aikana huomasimme, että Jimi alkoi huomattavasti enemmän viihtymään ex-puolison kyljessä. Jimi on myös Mustin kanssa hyvä kaveri ja heidän liikunnan tarve sekä energiataso on hyvin samaa luokkaa. Jimi ja Musti rakastaa rallata vapaana puistoissa, juoksevat kilpaa ja ovat hyvin energisiä koiria. Pipan, Artun ja Mäyrän energiataso on taas huomattavasti matalampi. He tykkäävät kaikki enemmän rauhallisesta menosta ja ikäähän heillä kaikilla alkaa jo olla. Tämä ajatus alkoi pikkuhiljaa jalostua ja päädyimme siihen, että ex-puolison uuteen kotiin lähtee Jimi ja Musti, minulle loput. Kiveen hakattu päätös ei ollut, vaan ajattelimme että kokeillaan näin. Päätös oli hyvä. Yhteishuoltajuus meillä on kaikkiin koiriin tietenkin ja tapailemme viikoittain, hoidamme koiria puolin ja toisin sekä yhdessä teemme eläinlääkärikeikat.

Koko muuttoprosessi ja koirien sopeutuminen uuteen tilanteeseen jännitti ja stressasi minua ennakkoon ihan hirveästi. Olen luonteeltani välillä aikamoinen yliajattelija sekä stressaan asioista valmiiksi. Olen huomannut monen pohtivan samoja asioita vastaavassa tilanteessa. Löysin meille kivan uuden kodin jossa oli myös se piha, minkä ehdottomasti halusin tarjota koirille. Läheltä löytyy myös paljon monipuolisia lenkkimaastoja sekä koirapuistoon on tuskin 200 metrin matka. Uuden kodin kaksikerroksisuus mietitytti kyllä, sillä meidän koirat ovat onnistuneet elämään koko elämänsä rappusia vältellen. Rappuset eivät aiheuttaneet ongelmaa muilla kuin Artulla. Hänellä meni 1,5 kuukautta ennen kuin uskaltautui yrittämään edes. Rohkaisunamit auttoi sekä Mäyrän malli. Nykyään juoksentelee ylös alas kuin vanha tekijä sekä viettää aikaansa ihan huvikseen rappusilla istuen. Pippaa ei yläkerta kiinnosta yhtään. Hän nauttii rauhasta ja omasta tilastaan alakerrassa. Jimi ja Musti ovat meilläkin kuin kotonaan kun kyläreissulle tulevat, kaikki on melkein kuin ennen.

Meillä ei muutto kummankaan kodin koirissa aiheuttanut eroahdistusta eikä muutakaan ongelmakäytöstä ole alkanut. Tämähän se eniten jännitti, sillä ne tilanteet voivat olla äärimmäisen haastavia. Nopeasti vain siirryimme ns normaaliin elämään ja uusiin rutiineihin. Helteisen kesän varhaisina aamuina kuljimme nelistään uusia polkuja, tehden niistä meille kotireviiriä. Koira on sopeutuvainen eläin, onneksi on. Ihmiselle ne isot muutokset ovatkin usein paljon vaikeampia henkisesti. Koira ei murehdi ennakkoon ja ottaa päivän kerrallaan.  Ikävä on kuitenkin läsnä niitä etäkoiria kohtaan koko ajan, mutta onneksi tapaamme usein. Ja jos ikävä oikein iskee voin aina pyytäää videotervehdyksen koirilta kodistaan.


Omassa elämässä elän tällä hetkellä melko synkkää aikaa monestakin syystä. Ihan henkilökohtaisia ja perheen sisäisiä asioita mutta kuitenkin sellaisia mitkä vaikuttavat oloon koko ajan ja ovat mielessä. Eilen illalla todella paskoilla fiiliksillä menin nukkumaan tuntien itseni epäonnistuneeksi kaikessa, äärimmäisen yksinäiseksi ja pohjattoman surulliseksi. Uni ei meinannut tulla ja syvissä vesissä omassa päässäni uin miettien, että onko joskus mun vuoro olla onnellinen. Noina hetkinä koirat antavat suunnattomasti voimaa, vain olemalla siinä vieressä kyljessä kiinni nukkuen. Rauhassa nukkuvan koiran katseleminen pimeinä syysyön tunteina tuo rauhaa omaankin sydämeen ja sen palaset alkaa loksahtaa takaisin kohdalleen.




tiistai 24. heinäkuuta 2018

Vieläkin huonompi äiti?

Blogini on unohtunut hieman taka-alalle ja jäänyt muun elämän jalkoihin melko pitkäksikin aikaa. Nyt oli kuitenkin aika kaivaa tämä naftaliinista, ainakin hetkeksi.

Rescuetoiminta ja rescuetoiminnan kautta ulkomailta adoptoidut koirat ovat olleet melkoisen myllytyksen alla mediassa ja SoMessa viime aikoina. Tautiriskeistä onkin syytä puhua, mutta järjellä ja sotkematta asioita keskenään. Hyvä olisi tietenkin myös muistaa faktat sekä perehtyä asioihin enemmän kuin vain otsikkotasolla. En nyt ala tässä toistamaan ja luukuttamaan samoja asioita, mitä olen jo tässä blogissa useasti esille ottanut. Linkkaan niitä tuonne loppuun, kuten muutakin luettavaa. Tarkoitan tässä nyt vastuullista rescuetoimintaa, pentutehtailukoirien ja rescuekoirien tarkoituksenmukaista sekoittamista toisiinsa yms yms. Mennään asiaan.

Meni ne minunkin aamukahveet tänä aamuna väärään kurkkuun. Syynä oli Facebook - ja sieltä silmille hypännyt teksti varsin suositusta Huono Äiti yhteisöstä. Tuolta sivustolta on saanut usein lukea oivaltavia ja hauskoja kirjoituksia. Tänään lukemani kirjoitus Rescuekoira on iso riski oli kaikkea muuta. Eniten ehkä hämmensi se fakta, että miksi lähdetään kirjoittelemaan tähän sävyyn näin hataralla pohjalla ja vanhalla tiedolla? Kirjoituksessa siteerattiin Helsingin Eläinsuojeluyhdistys Hesy ry:n kannanottoa rescuekoiriin. Samaa kannanottoa on valitettavasti siteerattu monissa muissakin rescuetoimintaa vastustavissa kirjoituksissa toistuvasti. Ei siinä mitään, lainailkaa vaan jos ette muuta keksi. Mutta eikö kannattaisi kuitenkin lainaamisen yhteydessä mainita, että tuo kannanotto on lähes 10 vuoden takaa? Kannaisko ehkä myös selvittää ennen ikivanhan "tiedon" jakamista totena mikä on Hesyn kanta asiaan tänä päivänä? Selviää esim tästä Hesyn kuukauden vanhasta tiedotteesta. Mainittakoon vielä sen verran, että Hesyn hallituksessa istuu useampikin ulkomailta adoptoidun koiran omistaja ja rescuetoiminnassa mukana oleva. Sama koskee heidän henkilökuntaansa. Yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja on myös toiminut Löytökoiralauantain - aikaisemmin vuosittain järjestetyn rescuekoiratapahtuman suojelijana. Hesy on vastuullisen rescuetoiminnan puolesta puhuja. Vanha tiedote ei pidä enää paikkaansa. Varmasti sillä on julkaisun aikaan ollutkin osittain parempi pohja kuin vuonna 2018. Rescuetoiminta on kehittynyt valtavasti vuosien aikana vastuullisuudessa. Tokihan edelleen (valitettavasti) alalla toimii myös vastuunsa kiertäviä "yhdistyksiä" ja yksittäisiä tuojia joiden kanssa pitääkin olla varuillaan sekä ne tulisi saada karsittua pois toiminnasta. Responsible Rescue-sitoumus on jälleen yksi askel vieläkin vastuullisemman toiminnan suuntaan. Suosittelen tutustumaan.

Vanhempi poikani auttamassa paikan päällä
Glinan tarhalla Romaniassa
Hirveän paljon tuossa Huono Äiti kirjoituksessa ei muuta ollutkaan, kuin copy/pastea Hesyn muinaisesta kirjoituksesta. Kirjoittajan kokemus rescuekoirista ei pohjautunut edes omiin kokemuksiin, vaan "eräs äiti" oli kertonut kirjoittajalle kolmesta rescuekoirasta kokemuksia. Huonoja tietty kaikki - mitäpä laajemmin selvittämään asioita kun on tahtotilana saada tälläinen kirjoitus eetteriin.  Koko kirjoituksen pohja oli netin syövereistä kaivettu vanha Hesyn kannanotto ja "eräs äiti"? Kirjoitushan päättyy luonnollisesti lyömättömään toteamukseen, että auttakaa siellä paikan päällä. Tämä lausahdus on aina oiva osoitus siitä, ettei kirjoittaja ole vaivautunut perehtymään alkuunsakaan siihen, mitä se rescuetoiminta on. Ne adoptiokoirat toden totta ovat täällä Suomessa se näkyvin osa. Jos vaan vaivautuisi tutustumaan tarkemmin niin saattaisi jopa oppia sen verran, että iso osa vastuullisista suomalaisista rescuetoimijoista keskittää sitä apua juurikin sinne paikan päälle. On valistustoimintaa, on paikallisten eläinsuojelijoiden tukemista, on sterilointikampanjoita, viedään ruoka- ja tarvikeapua, viedään osaamista, autetaan tarhoilla, rakennetaan eläinsuojia, vaikutetaan päättäjiin. Mutta hei, mitä sitä perehtymään asioihin kun voi kurkku suorana huutaa kuorossa että auttakaa siellä paikan päällä.

Huono äiti & lapset lapioimassa kakkaa
koiratarhalla Espanjassa
Otsikkoni asiaan sitten vihdoin. Minä se vasta varmasti se huonoin äiti olen Huono Äiti kirjoituksen valossa. Minulla on ollut rescuetaustaisia koiria useita vuosia. Vuosia olen myös toiminut mukana toiminnassa. Omien koirien lisäksi kotonamme on vieraillut eri pituisia aikoja kotihoidossa rescuetaustaisia koiria. Olen myös kahden teini-ikäisen pojan äiti, eli altistanut lapsiani vuosia myös näille tautisille ja käytöshäiriöisille koirille - kuten rescuet halutaan maalata. Lapseni ovat vierailleet kanssani kodittomien koirien tarhoilla lukuisia kertoja Romaniassa, Espanjassa ja Englannissa. Ollaan muuten kaikki hengissä edelleen, tautivapaita emmekä ole joutuneet raadelluksi. Luonnollisesti ystäväpiiriini kuuluu myös laaja kirjo entisiä ja nykyisiä rescuetaustaisten koirien omistajaa sinkuista lapsiperheisiin ja kaikkea siltä väliltä. Olen kuullut lukemattomat määrät tarinoita minäkin ihmisten rescuekokemuksista. Pääosin onnellisia, positiivisia kokemuksia. Toki joukkoon mahtuu muutamia isojakin haasteita kokeneita mutta aika pieni marginaali se ryhmä on. Huono Äiti kirjoituksen lainattu "eräs äiti" onnistui niputtamaan kaikki rescuekoirat samaan mappiin mittavalla kolmella kuulemallaan tarinalla.  Rescuetaustaisia koiria on tuotu Suomeen jo vuosikaudet. Jos se ongelma niiden tuomien tautien ja käytöshäiriöiden kanssa olisi oikeasti niin kuin myllytetään, voisi varmaan jo olettaa että jotain faktaakin olisi? Yksittäistapauksia siellä täällä ja kuulopuheita, mutua. Tälle pohjalle onkin järkevää rakentaa kokonaiskuvaa vai mitä?



Vuodesta 2011 Suomessa lapsiperheessä
asunut Espanjasta adoptoitu koira
Se on kanssa jännä, että kun näitä rescuemyllytyksiä käydään niin jotenkin suomalaistaustaisten koirien käytöshäiriöt unohdetaan tyystin. Toki rescuetaustaisella koiralla voi esiintyä ongelmakäytöstä. Tämä muuten on kanssa sellainen asia, mitä vastuulliset yhdistykset jaksaa paukuttaa adoptiota harkitseville. Jos koiralla esiintyy eroahdistusta, arkuutta, sisälle pissaamista, remmirähjäämistä tms - sen ei pitäisi kellekkään yllätyksenä tulla. Niistä puhutaan paljon ennakkoon koiraa harkitsevan kanssa ja annetaan jo ennakkoon eväitä, miten tilanteesta eteenpäin jos näin käy. Jos omat keinot ei riitä, voi aina kysellä apua yhdistykseltä tai kouluttajalta. Sama koskee tietenkin terveyteen liittyviä asioita. Niistä puhutaan ennakkoon ja paljon. Vaikka koirat tulevat Suomeen rokotettuina, tautitestattuina yms yms niin kai nyt jokainen sen ymmärtää, ettei terveydentilasta voida antaa takuuta minkään eläimen kohdalla, oli se hankittu mistä tahansa. Sama koskee muuten hei ihan Suomi-koiriakin. Vai ettekö ole koskaan oikeasti kuulleet suomalaisesta koirasta joka on sairastunut? Eikö suomalaisella perimällä varustettu koira pissaa koskaan sisään tai kärsi eroahdistuksesta? Kunhan kysyn, että missä se iso riski siis piilee oikeasti?

Sen verran voisin vielä mainita, että rescuekoirien kanssa eläminen ja kodittomien koirien elämään maailmalla tutustuminen on kasvattanut lapsistani äärimmäisen myötätuntoisia nuoria miehiä. He ovat nähneet, kuinka sulkeutuneesta koirasta avautuu elämäniloinen, rohkea perheenjäsen heidän toiminnan seurauksena. He ovat oppineet näkemään, kuinka omalla toiminnallaan ja valinnoillaan voi vaikuttaa heikompien aseman parantamiseksi. He ovat työskennelleet polttavan auringon alla ruokkien ja juottaen koiratarhan nälkäisiä. Itse asiassa olen ihan hyvä äiti kun olen saanut ohjata heitä tällä tiellä.


Ja sitä lisäluettavaa alla.