Vieraskynässä: Hanna, omistautunut hoitaja monelle kotia etsivälle

Blogissa kävi vieras! Hanna on toiminut vuosien ajan kotihoitajana koirille vailla kotia. Hanna kertoo vierasbloggaajana tänään nykyisistä hoitolaisista ja toimimisesta kotihoitajana. Kiitokset Hannalle bloggauksesta sekä tietenkin auttamisesta monta koiraa omien perheidensä luo! 

Olen hurahtanut eläimiin melkolailla syntymästäni asti, koiria ja kissoja minulla on ollut ”aina”, välillä myös muita lemmikkejä. Tällä hetkellä laumassani on 6 koiraa, 2 kissaa ja pieni kanaparvi kukkoineen. Eläinsuojelutoimintaan tutustuin paremmin vuonna 2007 ensimmäisen rescuekoiran (suomalainen eläinsuojelutapaus) myötä, jolloin aloin siivota tiloja ja ulkoiluttaa koiria paikallisella löytöeläintalolla. Kirjoittelen omaa blogia, Hannan hoitolaiset, osoitteessa hoitokoira.blogspot.com. Kuten blogin nimikin kertoo, aiheena on lähinnä minulla majailevat kotia etsivät hoitokoirat.

Hoitokoiria meillä on ollut vuodesta 2008 lähtien, aluksi vain koira, pari vuodessa. Viime vuonna hurahdin toimintaan vähän pahemmin ja oikeastaan vuoden 2014 alusta lähtien täällä on ollut jatkuvasti hoitolaisia, 1-3 koiraa kerrallaan. Olen pyrkinyt auttamaan lähinnä eri yhdistysten kodinvaihtajia jotka eivät voi enää jäädä omaan kotiinsa. Jokunen koira on tullut myös suoraan tarhalta ulkomailta (Venäjä, Romania, Espanja). Autan mielelläni niin kotimaisia kuin ulkomaisia sijoituspaikkaa tarvitsevia koiria, kunhan yhteistyötaho on luotettava, toimii säännösten mukaan ja toiminta on muutenkin järkevällä pohjalla.

Tällä hetkellä täällä majailee peräti kolme hoitokoiraa: Viipurin Koirat ry:n 6-vuotias Lily, joka on elänyt Suomessa pennusta asti mutta joutui keväällä tänne hoitoon kodissaan tapahtuneiden elämänmuutosten takia, Auringonkoirien 3-vuotias Eiko joka tuli tänne suoraan Espanjasta tarhalta ja viimeisin tulokas, Elämä Koirille ry:n 4-vuotias narttu Modesta joka on lähtöisin Pietarista, tuli Suomeen kotihoitoon mutta joutui ikävä kyllä vaihtamaan hoitopaikkaa nopealla aikataululla ja näin siis päätyi meille. Lily ja Eiko etsivät aktiivisesti kotia, Modesta on ensiksi lihotuskuurilla ja reipastumisleirillä ennen kuin kodinetsintä alkaa.

Lily (Viipurin Koirat ry)

Huhtikuussa tänne hoitoon saapunut kodinvaihtaja Lily kärsi kodissaan pahoista eroahdistusoireista eikä oikein sietänyt vieraita ihmisiä. Sen eroahdistus on täällä hoitokodissa pysynyt hyvin kurissa, alkuaikojen maaninen perään haukkuminen loppui nopeasti ja se jää kiltisti nukkumaan kun lähden töihin. Ilmeisesti rauhallinen koiraseura on auttanut eroahdistukseen. Kerran Lily on tuhonnut tavaroita poissaollessani, tämä tapahtui sen jälkeen kun menin sairaslomalta töihin – silloin Lily oli järsinyt oveen ihan kunnon reiän. Tämän ainoan kerran jälkeen mitään muuta ei ole tuhottu, mutta Lily vaatii selkeät rutiinit ja rauhallisen elämän, kokeneen ja määrätietoisen omistajan ja luultavasti myös kivan uroskoiran joka voi pitää sille seuraa yksinolojen aikana. Vieraiden tapaamisessa ei ole täällä ollut juurikaan ollut ongelmia. Annan uusien vieraiden aina namittaa Lilyä, koira on onneksi sen verran ahne että ystävystyy nopeasti herkkujen avulla ja muistaa kyllä kerrankin täällä vierailleet ihmiset jatkossa hyvin. Lilystä saa oikeissa olosuhteissa hienon koiran, uskollisen ystävän ja hyvän lenkkikaverin. Ikävä kyllä sellaista ihmistä ei vielä ole löytynyt eikä Lilyllä ole juuri ollut kyselijöitäkään. Kodin etsintä siis jatkuu.

Eiko (Auringonkoirat)

Toukokuussa Suomeen lennähtänyt Eiko on yksi hienoimpia koiria mitä minulla on koskaan ollut hoidossa, siitä on vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa. Ystävällinen, aktiivinen nuori paimenkoirasekoitus jolla on hyvät hermot ja joka tulee toimeen melkein minkä kanssa vaan. Jos olisi itsellä koiranpaikka auki niin en Eikoa täältä pois päästäisi, vaan ikävä kyllä ei ole joten tämäkin aarre lähtee täältä maailmalle kun oikea koti vastaan tulee. Eikosta on ollut kyselijöitä mutta ei vielä ihan sellaista mitä olemme sen kodiksi ajatelleet. Nyt tuli ensimmäinen potentiaalinen kotiehdokas joka tulee todennäköisesti poikaan tutustumaan. Katsotaan miten tapaaminen menee puolin ja toisin.

Kolmas hoitolainen, Modesta, tuli tänne vasta muutama päivä sitten. Modesta on todennäköisesti jonkinlainen vinttikoirasekoitus. Se on arka mutta hyvin kiltti, rauhallinen ja vaatimaton koira joka ei pidä melua itsestään ja tulee niin koirien kuin kissojenkin kanssa toimeen. Koska koira on vielä kovin hoikka, se saa hetken aikaa kerätä painoa ja toivottavasti reipastuakin ennen kuin kotia aletaan sille etsimään.

Modesta (Elämä Koirille ry) ja Hanna

Kotihoitajana toimiminen on koukuttanut ja vienyt mennessään. Se on kiva tapa auttaa koiria, tosin ajoittain se on myös aika raskasta. Hoitokoiriin pitää sitoutua kuten omiinsa. Koskaan ei voi sanoa miten nopeasti koiralle löytyy oikeanlainen koti. Hoitoajat ovat olleet keskimääärin pari, kolme kuukautta, osa koirista on lähtenyt omaan kotiin parissa viikossa ja joku on jäänyt lähes vuodeksi. Koirista luopuminen on aina itkun paikka, vaikka samaan aikaan on palkitsevaa ja ihanaa kun koira löytää oman paikkansa maailmasta, oman kodin ja oman perheen. Sen oikean. Vaikka hoitolaisiin kiintyy kovasti, ei niitä kaikkia voi kuitenkaan omana pitää. Varjopuoliin kuuluu myös koirien palautukset tai se, jos koira joutuukin huonoihin oloihin. Ikävä kyllä hyvin monenlaisia kyselijöitä on liikkeellä ja itsestäni on tullut todella tarkka kotien kanssa. Suurin osa kodintarjoajista on kuitenkin onneksi fiksua porukkaa ja rehellisin motiivein liikenteessä. Tarkkana pitää kuitenkin aina olla. Jonkinlaisia taloudellisia vastuitakin hoitokotina toimimiseen kuuluu. Olen usein saanut kuulla kysymyksen ”Paljonko sulle maksetaan kun otat hoitolaisia?” eli monet ajattelevat kyseessä olevan jonkinlaisen liiketoimen. Tästä ei todellakaan ole kyse, mitään palkkaa tästä ei makseta vaan kyseessä on vapaaehtoistyö jossa esimerkiksi ruokakulut useimmiten kuuluvat hoitokodin maksettavaksi. Suurin osa yhdistyksistä korvaa eläinlääkärikulut kuitteja vastaan ja muut kulut ovat pääasiassa hoitokodin vastuulla. Vaikka joskus joutuu luuttuamaan ylimääärisiä pissoja lattialta tai korjaamaan rikottua ovea, en vaihtaisi mitään. Olen oppinut hoitolaisilta valtavan paljon koirista ja saanut tutustua aivan ihaniin koirapersooniin sekä niiden uusiin perheisiin joista moni on jäänyt tekemisiin kanssani aktiivisemminkin.

Mikäli kotihoitajana toimiminen kiinnostaa, suosittelen ottamaan yhteyttä rescueyhdistyksiin ja/tai paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin. Kannattaa aina lukaista sopimukset ennen hoitokodiksi tarjoutumista ja miettiä, riittäväthän resurssit. Osa koirista voi tulla huonoista oloista tai on saattanut elää pitkään tarhalla eikä välttämättä kotikoiran taitoja oikein ole. Hoitokodiksi tarjoutuessa kannattaa siis kertoa rehellisesti omasta osaamisesta ja omasta elämäntilanteesta, koska hoitolaisia on laidasta laitaan, toiset helpompia ja toiset haastavampia. Jos ottaa koiran yksityisen tahon kautta hoitoon, kannattaa varautua siihen että kaikki kulut sekä kodinetsintä jäävät hoitokodin vastuulle. Yhdistys on aina tukena ongelmatilanteissa ja hoitaa kodinetsinnän, joten yhdistysten kodinetsijät ovat siinä mielessä turvallisempi vaihtoehto hoitokodiksi haluavalle.

-Hanna-