Osa 2

Tuossa noin viikko sitten kirjoitin blogissani kuinka tärkeää on koiraa adoptoidessa varmistua, että tuoja on vastuullinen. Voit lukea tuon kirjoituksen täältä. Tuohon kirjoitukseen oli vinha perä ja motivaattori. Toiminta mikä ei ole vastuullista ja ok - sekä tietenkin tuoda julki asioita rescuetoiminnassa missä siinäkin pyörii jos jonkinmoista suharia. Koskaan ei voi muistuttaa liikaa siitä, että olkaa ihmiset tarkkoina. Kyseinen toimija keneen viittasin edellisessä kirjoituksessa on Rescue Rientola. Pääset heidän FB sivuilleen tästä. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, tämän tahon toiminta on herättänyt paljon kysymyksiä ja epäilyjä. 

Keskustelin eilen henkilön kanssa, jolle oli tullut koira heidän kauttaan. Sydämestä ottaa vieläkin. Koiraa kaupattiin heille Torissa, minibretoni. No tälläistä rotuahan ei edes ole. Koira maksoi 1400 euroa. Pentu menehtyi muutama päivä sen jälkeen kun hänet oli tuotu. Eläinlääkärin kulut epätoivoisista yrityksistä pelastaa koiran henki lähentelee paria tonnia. Koiran omistajan mandaatilla lähestyin Rientolan vetäjää. Screen shotit kertoo karunta kuvaa siitä, millainen tämä toimija on. Koiran omistajalle asia on ollut hyvin raskas. Tottakai. Ja iso menetys taloudellisesti. Ennen yhteydenottoani Rientolaan he olivat tarjonneet korvaukseksi uutta pentua. Varmasti ymmärrätte kaikki, ettei se nyt omistajalle sopinut. Mutta siirrytääs screen shotteihin ja tapaan, miten Rientolan vetäjä kommunikoi. Rientolaan toimintaan nyt kun olen hieman perehtynyt, tämä tapa toimia on heille arkipäivää. Ja tietenkin se, että blokataan lopulta. Vastaavia uhkauksia ovat monet muutkin saaneet osakseen - kuten myös blokkaamista ja moderointia. Rientolan FB sivuilta deletoidaan kommentit, missä kysellään liikaa. Ja mitä tulee tämän koiran tilanteeseen, omistaja tekee rikosilmoituksen sekä AVI ja Ruokavirasto ovat tietoisia. Klikkaa kuvaa niin aukeaa isompana.

Kaikki kunnossa mutta omistajan vika kun ei ottanut vakuutusta? Woot?

Mielipaha mainittu.

Bloggarin vikaa kaikki! Ja pieni uhkaus kylkeen. 

Siis häh? Yksityinen eläinsuojelutoimija mikä kauppaa pentuja? Woooot?

                                  Huono tuuri koiralla. Ja omistajan vika. Ikäviä käänteitä. 

                          Oli pakko käydä vessassa välillä. Tämä ei Rientolan mielestä ok.

 

No mitäs mieltä lukijani olette tästä? Peukku ylös vai alas huomiohuoralle?

Olen blokattu. Tähän päättyi keskustelu. Jään odottamaan tuomiotani. 

Missään nimessähän tälläinen keskustelutapa ei ole ok. Eikä tapa toimia. Jään odottamaan innolla poliisin soittoa kiristyksestä tms mistä hän nyt onkaan keksinyt poliisia kuormittaa. Julkista toimijaa saa aina kritisoida sekä epäkohtia nostaa esiin. Fakta. Rescue Rientola kokee nyt elinkeinonsa olevan uhattuna blogini vuoksi. Rescue, eläinsuojelu ja elinkeino ei minun sanavarastossani kuitenkaan ihan samaan lauseeseen mahdu. Puhumme Rientolan kanssa selkeästi eri kieltä. Jos haluatte keskustella turvallisessa ympäristössä kokemuksistanne - tervetuloa blogini Facebook sivuille. Voitte myös sitä kautta laittaa yksityisviestiä. Paljonhan jo yhteydenottoja ja kokemuksia on kertynyt ensimmäisen aiheeseen liittyvän kirjoituksen jälkeen. Ikävää mutta upeaa, että ihmiset uskaltavat puhua vaikka kuinka uhkaillaan. 

Rientolan kehoituksista huolimatta en nyt Tenoja ostanut. Menen pissalla ihan tuonne vessaan taas. Sielä voi lukea vaikka ko toimijan aikaisemmista edesottamuksista vaikka täältä https://vasenkaista.fi/2019/08/perustettiinko-lapsiperheita-auttava-yhdistys-pelastamaan-pieleen-mennytta-yritystoimintaa/.

                                                   Mikään ei voita pientä uhakilua viestinnässä!

Update 30.05.2022 - Rescue Rientola on vaihtanut nimensä Facebookissa. Nykyään löytyy nimellä Rennot rescuekoirat ja kodinvaihtajat. Samalla on osoite vaihtunut Vantaalle. Myös sähköposti vaihtunut, ilmaisessa Gmail-maailmassa tosin edelleen pyöritään.

Adoptoi, älä osta - mutta mieti mistä

Korona-aika on synnyttänyt koiraboomin, tästä olemme kaikki saaneet lukea kerran jos toisenkin eri medioista. Kotona kökkivät ihmiset ovat halunneet elämäänsä jotain uutta ja koirakauppa on käynyt kuumana. Tämä on näkynyt myös rescuetoiminnassa niin, että kentälle on putkahtanut uusia toimijoita. Valitettavasti kaikkien toimijoiden toiminta ei ole sitä, mitä rescuetoiminnan pitäisi olla eikä toiminnassa mennä koiran etu edellä. 

Pippa, adoptoitu 2011. Tähtenä taivaalla. (Espanjan Koirat ry)

Tässä kevään aikana on erityisesti huomiota kiinnittänyt uusi taho, joka trokaa koiria Espanjasta. Facebook sivuillaan puhuvat tekevänsä eläinsuojelutyötä ja tekevänsä rescuetoimintaa. Tuotavat koirat on pääasiassa pienehköjä sillä niille varsinkin koronamaailmassa löytyy ottajaa. Taho ei ole rekisteröitynyt yhdistys. Sokerina pohjalla - sama taho kauppaa kalliilla hinnalla pieniä pentuja Espanjasta Torissa kovalla yli tuhannen euron hinnalla. Nämä koirat ovat myös koiratarhoilta peräisin, tosin Torin myynti-ilmoituksissa ei tätä mainita. Torin ja Facebookin ilmoittelua ei välttämättä heti oivalla olevan samasta tahosta lähtöisin, mutta pienellä tarkastelulla ja googletuksella asia selviää melko nopeasti. Moni rescuetoimintaan perehtynyt onkin kiinnittänyt huolestuneena huomionsa tähän. Torista ilmoitukset ovat jo poistuneet monen ilmiannettua epämääräisen koirakaupan. Kaikki mitä kutsutaan rescuetoiminnaksi ei välttämättä ole kuitenkaan vastuullista eläinsuojelutoimintaa missä kärkenä on koirien auttaminen yksilötasolla ja kokonaistilanteen parantaminen lähtömaassa. 

Jimi, adoptoitu 2011. Musti, adoptoitu 2014. (Espanjan Koirat ry)

Ei tuosta sen enempää vaikka ko tahon toiminnassa on paljon muitakin asioita, mitkä herättää huolta kun asiaa tarkastelee vastuullisen rescuetoiminnan näkökulmasta. Olen samasta asiasta kirjoitellut blogissani aiemminkin. Nimittäin siitä, että ole tarkkana mistä koiran adoptoit. Yli kymmenen vuotta rescuetoiminnassa mukana olleena, useita rescueita omistaneena ja toimintaa seuranneena uskallankin heittää taas eetteriin muutamia neuvoja ja vinkkejä siitä, mistä tunnistat vastuullisen rescuetoimijan sekä millaista toimijaa kannattaa välttää. Kun olet koiraa adoptoimassa, on sinulla myös valtava vastuu siitä että et tue toimintaa missä kärkenä ei ole koiran etu. Rescuetoiminta on herättänyt paljon kritiikkiä siitä lähtien kun sitä on ollut. On äärimmäisen tärkeää, että koiraa adoptoidessa koti varmistuu siitä, että koiran tuova taho on vastuullinen kaikilla tavoin. Älä epäröi kysyä ja kyseenalaistaa. Vastuullinen ja rehellinen toimija ei siitä hermostu mikäli esität tiukkojakin kysymyksiä heidän toimintaansa liittyen.

• Onko toiminta avointa?
• Onko toimijalla selkeät nettisivut (ei ainoastaan Facebook) - mistä löydät näppärästi kaiken tiedon koskien adoptiota, toimintaa, rahaliikennettä, ketä henkilöitä toiminnassa on yms yms. 
• Esitelläänkö yhteistyökumppanit ja koiratarhat sekä heidän toimintaansa lähtömaassa?
• Onko yhdistys rekisteröity? Täyttyykö tuonneissa Ruokaviraston määräykset eläinten tuonnille? Jos taho kerää rahaa, kummikoiramaksuja yms - löytyykö tiedot rahankeräysluvista?
• Löydätkö helposti tiedot koskien koirien terveyteen liittyvistä asioista, lähtömaan eläintautitilanteesta sekä koirille tehtävistä terveyteen liittyvistä toimenpiteistä ennen tuontia? Kerrotaanko, että koirilla saattaa myös myöhemmin esiintyä sairauksia mihin tulee varautua? Elävästä olennosta kun kyse on, terveystakuita ei voi antaa. Esimerkiksi leishmania voi itää useita vuosia negatiivisista testituloksista huolimatta. Onko lähtömaassa esiintyvistä taudeista kerrottu kattavasti ja käydäänkö näitä asioita läpi myös adoptioprosessin edetessä - useasti?
• Mitä adoptio maksaa - onko tämä esitetty selkeästi sekä se, mihin koirista maksettava kulukorvaus menee?
• Millaista on koirien markkinointi? Onko se sitä, että kerrotaan kurjia kohtaloita sääliin vedoten ihanista pikkukoirista joille äkkiä tarvitaan koti? Vai onko se rehellistä ja avointa nostaen myös esiin mahdolliset ongelmat mitä saattaa tulla eteen?
• Millaista on kommunikointi? Onko se asiallista ja ammattimaista?
• Mitä toimija tekee muuta - millaista toimintaa harjoitetaan kohdemaassa koirien kokonaisvaltaisen tilanteen parantamiseksi?
• Millainen on adoptioprosessi? Kuinka tarkasti kartoitetaan, onko kysymäsi koira ja tarjoamasi koti varmasti paras mahdollinen match? Tarkoitushan on löytää koiralle paras mahdollinen koti. Siksi ei kannata kavahtaa tarkkaa syynäystä lomakkeiden ja haastatteluiden muodossa. Toki, tiedustelut taloudellisesta tilanteesta, työstä, asuinoloista, perheestä, koirakokemuksesta ja elämästä yleensä voivat tuntua hieman tungettelevilta. Korostan kuitenkin, että tässä haetaan koiralle mahdollisimman hyvää kotia ja koitetaan saada tarkka kuva siitä. Mikäli koiran saaminen on hyvin helppo homma ilman kattavaa kartoitusta voi olla varma, että kyse ei ole vastuullisesta toimijasta. Tiukillakin kysymyksillä ja haastatteluilla on myös tarkoitus myös saada uusi koti miettimään kunnolla omia resurssejaan rescuen hankintaan. Ei riitä, että haluan koiran ja tämä on söpö. Rescuen hankinta on pitkä sitoumus mikä vaatii aikaa, rahaa ja sitoutumista vuosiksi eteenpäin.
• Kerrotaanko sinulle kattavasti, että elämä ei ole rescuen kanssa kuin suoraan Lassie leffoista - vaan että ongelmia voi tulla sekä koiran kotiutuminen voi olla pitkä prosessi? Sisäsiisteys, eroahdistus, arkuus, kova saalisvietti? Onhan noita. Millaista apua ja neuvoa tuoja tarjoaa sinulle jos kohtaat ongelmia? Oletko valmis taas raottamaan kukkaroasi jos tarvitset apua koiran kanssa kouluttajalta? Niin surullista kuin se onkin, niin rescueita palautuu yhdistyksille hyvin nopeasti ja pienistä syistä adoption jälkeen vaikka kuinka ollaan sitoutumista vakuutettu. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää tarkkaan pohtia ennakkoon, kuinka valmis sitä oikeasti on. Ja myös siksi on äärimmäisen tärkeää, että adoptioprosessin aikana tästä puhutaan useasti. 

Arttu, adoptoitu 2011. Tähtenä taivaalla. (Espanjan Koirat ry)

• Mitäs sitten jos syystä tai toisesta tulee tilanne, että joudutkin luopumaan koirasta? Onko tuoja tukena tässäkin vai jätetäänkö sinut yksin tilanteen kanssa? Vastuullinen taho ei koskaan jätä omistajaa yksin, vaan hoitaa koiran uuden kodin etsimisen. 
• Rescuetaustaisista koirista ei aina saa selville, että mitähän rotuja näissä mahtaa olla. Mutta toki onhan niitäkin joissa rotuperimä on hyvin selvä. Espanjassa esimerkiksi on paljon kodittomia galgoja, podencoja ja bodequeroja. Jos koiran rotuperimä on suhteellisen selvä - käydäänkö kanssasi tarkasti läpi millaisia ne rodut yleensä ovat ja millaisen kodin tarvitsevat?
• Muistakaa myös, että meillä on käytössämme vallan loistava työkalu tiedon etsimiseen. Google ja internet. Googlettakaa sitä toimijaa ja siinä toimivia henkilöitä. Tutkikaa tuojan historiaa. Opiskelkaa rescuetoimintaa ja rescuekoirien kanssa elämistä. 

Listaahan nyt olisi voinut jatkaa vielä useammalla kymmenellä palluralla. Rescuekoiran hankinta on iso päätös jota tulee pohtia kauan, hartaasti ja perehtyen. Yhtä tärkeää on se, että teet sen hankinnan toimijan kautta mikä on vastuullinen kaikilla tavoin. Toivottavasti näistä palluroista on hyötyä sinulle, joka adoptiota harkitset varsinkin ensikertalaisena. It is a jungle out there.

Otto, adoptoitu 2020. (Rescueyhdistys Kulkurit ry)

Yli kuuden vuoden loppumaton piina

En tiedä, onko tätä asiaa viisasta avata. Toisaalta tiedän, etten varmasti ole yksin asian kanssa ja haluan avata hieman tuntemuksiani. Olen ollut vuodesta 2016 asti nettihäiriköinnin uhri. Alustus asiaan on pitkä. Kuinka osaisinkaan kertoa kaiken sen ahdistuksen, mitä kyseinen henkilö on aiheuttanut? Ei vain minulle, koska en ole ainoa uhri. 

Tapasin rescuetyön tiimoilta vuonna 2012 tai 2013 henkilön, jolle luovutin koiran kotihoitoon. En muista miltä hän näyttää. Tapaaminen meni hienosti ja yhteydenpito oli sujuvaa. Tuon tapaamisen jälkeen olen kerran hänen kanssaan puhelimessa puhunut ja viestinyt Facebookissa. Kutsutaan häntä nyt vaikka nimellä Nokkonen. Mielestäni ihan mukava ihminen oli. Kunnes kaikki muuttui. Hän kertoi minulle jo silloin avoimesti, kuinka hänellä oli hieman kärhämää erään rescuetoimijan kanssa. Valitettavasti tuolloin hieman typeränä uskoin häntä, enkä ehkä perehtynyt asioihin kuten pitäisi. Asioissa on kuitenkin aina kaksi puolta. Kärhämä näiden välillä johti siihen, että Nokkonen tuomittiin lähestymiskieltoon. Eikä ollut viimeinen kerta. Nokkosen ja minun välirikko tapahtui vuonna 2016. Pian tämän jälkeen huomasin olevani samassa tilanteessa kuin moni muukin Nokkosen kohdannut - jatkuvan häiriköinnin ja vainoamisen uhri. Olen lukemattomia keskusteluja käynyt hänen muiden uhrien kanssa. Kaava on kaikissa sama - kukaan ei Nokkosta oikein tunne, kaikilla on joku kontakti eläinsuojelutyöhön ja kaikki ovat joutuneet Nokkosen uhriksi ihan jonkun Facebook keskustelun myötä, missä ollaan oltu eri linjoilla jostain asiasta. Nokkonen saa jostain kipinän jotain kohtaan ja vyöryy päälle kuin pahin ukkosmyrsky. Viestiä lappaa joka suunnasta. Blokkaat ja pian viestiboxissasi on viesti Nokkosen uudelta feikkiprofiililta. Tulee viestiä puhelimeen, tulee meiliä. Nokkonen kirjoittelee sinusta eri FB palstoille. Lähestyy tuttaviasi sosiaalisessa mediassa haukkuen sinua tai yrittäen onkia sinusta jotain tietoa. Minäkin jouduin lopulta hakemaan häntä vastaan lähestymiskieltoa. Hän sitäkin rikkoi - ja asiasta on käräjät tulossa. Luulin, että lähestymiskielto olisi auttanut. Ei auttanut. Nyt lähestymiskielto on jo päättynyt ja kuten pelkäsin, Nokkonen on palannut.

Millaista se häirintä sitten on ollut?

Korostan vielä, että ko ihminen ei ole koskaan tavannut perhettäni, koiriani eikä tiedä minusta juurikaan mitään. Tekisi mieleni julkaista edes osia hänen viesteistään. Kaikki ovat tallessa ja niiden perusteella se lähestymiskieltokin hänelle tuli. Ne on kamalaa luettavaa. Voin vain ihmetellä, mikä saa ihmisen tekemään tälläistä? Hän on haukkunut lapsiani, ystäviäni. Kirjoittanut kuinka makaan pomoni kanssa enkä tiedä kuka lasteni isä on. Hän on kirjoittanut minulle että olen hullu ja sairas. Hän on kirjoitellut omansa ja feikkitilien kautta eri keskusteluihin, kuinka tuntee minut hyvin, on ystäväni ja olen sairas ja hullu ihminen joka ei huolehdi lapsistaan ja vien koiria huvikseen piikille. Ja uskokaa tai älkää, nämä ovat vain se pintaraapaisu. Muut ketä Nokkonen on vainonnut, ovat joutuneet vielä pahempaan myllytykseen. Hän on syytellyt heitä rikoksista, pedofiliasta. Viestinyt uhriensa työpaikoille ja häirinnyt heidän lapsiaan. Syytellyt vaikka mistä keksityistä asioista. Tehnyt lastensuojeluun perättömiä ilmoituksia. Välillä toki hänen viestiensä sävy minulle on muuttunut - yht äkkiä olenkin saanut meilin missä on kuva hänen lapsensa koulutodistuksesta ja kertoo, kuinka hyvin lapsi pärjää koulussa. Ihan kuin hyvälle ystävälle kirjoittaisi.  Seuraavassa hetkessä hän haukkuu asuinpaikkani ja kertoo, kuinka hänellä on hyvä sukujuuret, töissä ei tarvitse käydä koska puolisolla on hyvät tulot ja heillä on ennakkoperintönä arvoasunto. Sitten tulee kuva koirasta joka on saanut pentuja ja kysyy, mennäänkö kaljalle. Seuraavassa viestissä haukkuu ystäviäni ja minua hulluiksi. Niin, ja onhan hän myös kertonut ettei aio mitään sakkoja maksaa tai korvauksia ihmisille ketä on ennen vainonnut ja saanut tuomion - koska mehän olemme kusipäitä kaikki ja vainoamme häntä. Kymmeniä ja kymmeniä viestejä. Sinnikkäästi yritin aina välillä vastata, että voitko lopettaa. Ei auttanut. 

Miten reagoin?

Onneksi minulla on ystäviä, kenen kanssa olen voinut asiasta puhua. Valitettavasti osa heistä on myös joutuneet Nokkosen uhriksi. Tavallaan sanon, että onneksi on vertaistukea ollut - mutta onhan se kurja, että meitä on niin monta. Kukaan ei ansaitse tälläistä. Olin ensimmäisen kerran yhteydessä poliisiin jo vuonna 2016. Sain heiltä ohjeet, kuinka toimia - koittaa blokata joka paikasta ja tehdä selväksi, että et halua yhteydenottoja. Näin toimin - mutta kuten kaikki tiedämme, on aika helppo tekaista uusia meiliosoitteita ja someprofiileja. Pakoon et pääse. Vuonna 2020 tein, mitä poliisi ja ystäväni olivat kehoittaneet. Laitoin lähestymiskiellon vetämään. Nokkonen ei oikeuden istuntoon tullut - hän oli lähettänyt kyllä sinne vastineen missä syytti minua vainoamisesta. Faktat luonnollisesti puhuivat puolestaan kun oikeus kävi läpi näitä lukemattomia viestejä minulle. Olivathan tietoisia tietenkin, että minä en todellakaan ollut ensimmäinen joka Nokkosta vastaan joutui apua hakemaan. Ensimmäistä kertaa tuolloin astelin käräjäsaliin - mutta en viimeistä. Nokkosen ansiota tämäkin. 

Nokkosen vainoaminen on ehkä saavuttanut sen, mitä hän halusikin. Ahdistusta. En vain jaksa ymmärtää, miksi joku toimii näin. Hän on saanut aikaan sisälläni myös pelon ja olen joutunut puhumaan asiasta ihmisille, ketä en haluaisi tälläiseen sotkea. Nokkonen on häiritessään muita uhrejaan ollut yhteydessä heidän työpaikoilleen ja läheisiinsä. Jopa lapsiin. On ollut hyvin hankalaa omille lapsille ja työtovereille kertoa, että minulla on tälläinen tilanne; älkää ihmetelkö jos joku outo tyyppi laittelee erikoisia viestejä. 

Mitä seuraavaksi?

Nokkonen rikkoi lähestymiskieltoa ja asiasta on oikeudenkäynti myöhemmin tänä vuonna. Luulin ja toivoin, että en enää kuule hänestä. Olin väärässä. Sain viestejä taas, jossa hän kertoo että minä tuhlaan veronmaksajien rahoja, kuinka hän nauraa minun yksinkertaisuudelle ja kuinka pahantahtoinen ihminen olen ja minun tulisi lopettaa hänelle viestittely ja hänen somelynkkaaminen yhdessä muiden määkivien ihmisten kanssa. Jep. Ihminen joka on useasti tuomittu lähestymiskieltoon ja sitä rikkonut sekä kertonut kuinka hän ei kusipäille sakkoja ja korvauksia maksa - syyttää uhriaan siitä, että ilmoittaa lähestymiskiellon rikkomisesta poliisille. Hän myös uhmakkaaseen tapaansa ilmoitti, että hän ei sinne oikeudenkäyntiin ole tulossa. Minä menen, tietenkin kun näin käsketään. Heillä on jälleen pöydällä yksinkertainen fakta - kirjalliset todisteet lähestymiskiellon rikkomisesta. Hän myös kirjoitti, että laittelen hänelle jatkuvasti viestejä ja kirjoittelen hänestä somessa. Näinhän asia ei ole. Olen niin halunnut unohtaa tämän ihmisen ja toivonut, että vihdoin tämä loppuisi. Nyt kirjoitan ja avaudun. Nokkoselle toivon jonkun rakentavamman harrastuksen löytymistä elämään - sellaisen missä ei kiusata eikä päätarkoitus ole tuskan aiheuttaminen muille. Vastaaviin nokkosiin törmänneille toivon jaksamista ja muistutan teitä, että onneksi me emme ole itse nokkosia. Oikeuslaitokselta toivon, että jatkossa meillä olisi väkevämmät kädet ja terävämmät viikatteet, millä nokkoset kitketään pois ja kuinka voimme lopettaa niiden kasvun ja haitanteon. Surullinen ihminen kyllä hän on kun elämässä ei vaikuta olevan muuta, kuin kiusaaminen ja vainoaminen. Sääliksi käy. Toivottavasti hän löytää jotain aurinkoisempaa elämäänsä.