Kiitos blogin lukijoille!

On aika haudata Tassunpohjia-blogi. Kymmenisen vuotta tätä tuli kirjoiteltua, melkeen. Välillä aktiivisemmin, välillä ei. Lukijoita on ollut paljon. Ja edelleen niitä on päivittäin, ei satoja, mutta kymmeniä. Olen siis kirjoittanut asioista mitkä ihmisiä kiinnostaa - tai raivostuttaa. Blogin tarkoitus ei ollut koskaan ollut olla kivakiva ja kieliopillisesti täydellinen, vaan ottaa kantaa asioihin ja puuttua epäkohtiin jos niitä on. Herätellä ihmisiä. Toki, onhan täällä kivojakin juttuja nostettu esiin sekä olen kertoillut omien koirieni elämästä. Hehän minua inspiroi alusta lähtien. Kivakivajutuissa ei ole mitään vikaa tietenkään. Oma tyylini nyt vaan ollut vähän toinen. 

Syy miksi lopetan tähän

En vaan enää jaksa ja viitsi. Koiramaailma on muuttunut - varsinkin rescuetoiminta siitä kuin aloitin. Paljon on hyvää tapahtunut - mutta moni asia on mennyt alas. Koirat tulevat olemaan aina tärkeä juttu itselleni mutta en halua olla asioissa enää niin "syvällä". Ehkäpä se kun 50v tuli täyteen muutama kuukausi sitten muutti jotain. Teki minusta sellaisen ihmisen ettei tarvitse enää höösätä. Ei tietenkään tarkoita ettei asiat olisi minulle tärkeitä enää.  Vähän tietenkin harmittaa kun kriittisiä bloggareita on aika vähän, tai yleensäkin ihmisiä jotka uskaltaa sanoa että onkohan tässä nyt sit kaik ok.  Varsinkin rescuetyössä koirien eteen on tärkeää, että uskalletaan nostaa esiin myös epäkohtia. Kaikki ne "pelastajat" ei ole aina hyvällä asialla - tai koirien asialla. Huseeraajia riittää. Ja valitettavasti niille myös kannattajia ja hehkuttajia löytyy.

Mahtavaa, huikeeta, mieletöntä postauksia saa lukea jatkuvasti. Rescuetyössä käytetään säälimarkkinointia kun koirille etsitään koteja. Ja siitä mennään vielä pidemmälle, rescuetyötä tekevistä halutaan tehdä julkkiksia jotka haluavat olla oman elämänsä rocktähtiä jotka tekee "huikeaa, mieletöntä hommaa" ja kerää faneja. Pinnan alle ei haluta katsoa. Kannattaa muuten. Koiristahan tässä pitäisi olla kyse. Kai? Toki, rescuetoiminnassa olevat ihmiset ansaitsee kiitoksia. Tämä huikeuden ja mielettömyyden miten ihania ihmisiä luukuttaminen menee vaan itselläni yli asiassa, missä koirien pitäisi olla se ykkönen. Hyviäkin toimijoita on. Älkää nyt näin ajatelko. Mutta ole tarkkaavainen.

Parasta ja huonointa

Parasta on ollut tietty että monet ovat kokeneet minun ja blogin olleen helposti lähestyttävä yhteisö. Facebook sivujen kautta tullut paljon viestejä jossa haluttu kysellä yksityisesti tarkemmin ja kysytty, osasinko auttaa. Ja uusia tuttavuuksia! Koiria ja ihmisiä! Lukijoiden määrä! Blogista on saaneet innostusta myös mediat ja on ollut hienoa todeta, että kiinnostusta on. Parhauden luokkaan nousee myös se, että olen saanut olla ääni. Olen uskaltanut nostaa asioita esiin. Siitä taputan itseäni erityisesti selkään. Älä ole hiljaa jos joku asia kummastuttaa tai näet selkeästi, että kaikki ei ole ok. Puhu, kysy. Paskaa saat niskaasi ihan varmasti. Koirien eteen kuitenkin jos hommia tehdään.... Eikö silloin ole parempi avata suu ja näppis jos joku mietityttää? Mutta parasta - ihmiset ja koirat. Ja on ollut hienoa kertoa teille myös kokemuksista paikan päällä auttamisesta paikoissa, missä ongelmat on aika massiivisia. Englannissa, Romaniassa, Espanjassa, Puolassa, Nepalissa. 

Huonointa on ollut toimijoiden/ihmisten blokkaukset, uhkailut yms jos olen nostanut "ikäviä" asioita esiin - eli asioita joita jokaisen pitäisi miettiä. Kysymyksiä (vaikeita) ei saa kysyä tai nostaa mitään ikäviä asioita esiin. Ja yksi stalkkerikin sattui pirtaan jota vastaan jouduin lähestymiskieltoa hakemaan ja joka tuomittiin sen rikkomisesta. Aika erikoisia juttuja juu.

Huikeeta ja mieletöntä - Responsible Rescue

Niin tämäkin. Yhteenliittymä missä rescueyhdistykset asettaa kriteerejä itselleen. Voi elämä. Tehdään sitoumus hei millaisia pitää olla ja me päätetään siitä itse. "Sitten nää niinkun sertifiois ketkä pääsee meidän kerhoon mutta ei me valvota sitä mitenkään mut sit ne sais sellaisen badgen ja sitten me voitais niinku määrätä". Ei ihme, ettei tuokaan kantanut kauheen pitkälle. Tälläinenhän ois pirun hyvä - valvovataho mutta eihän siellä voi päättämässä olla ne ketä valvotaan. Mutta mieletön idea tietenkin. Eipä siellä montaa perustavasta tahosta enää ole jäljellä vaikka oli huikea idea. Tuollainen taho tarvitaan kyllä, mutta eihän sitä voi pyörittää rescueyhdistykset vaan viranomaiset ja ulkopuoliset tahot. Herranen aika. Edelleenkään, yli 5v tämän tahon perustamisen jälkeen emme tiedä, onko kyseessä yhdistys, valvova taho vai mikä. Hössötystä mikä ei ota kantaa mihinkään mutta korottaa itsensä asemaan että "älä adoptoi muiden kautta". Jessus. 

Omat koirat

Omista koirista on ollut kiva kertoilla. Heistä moni siirtynyt jo pois. Edelleen perheessämme on Otto, Musti ja Jimpi. Melkoisia tarinoita ja kokemuksia on sattunut ja saanut todistaa omien koirien kanssa, rescuetyössä Suomessa, ulkomailla paikan päällä tarhoilla, lentokummina, apurina, kotihoitajana. Blogin aikana keskuudessamme on ollut aika monta hoitolaista. Omista koirista on poistuneet iäisyyteen blogin aikana Miio, Mäyrä, Pippa, Arttu. 

Mitä seuraavaksi?

Ei paljoa. Rakkautta kaikille toivotan! Ajatelkaa kriittisesti kaikesta. Varsinkin koiramaailmassa. Blogi ei katoa alustalta joten tekstejä voi lukea ja jakaa. Olkaa tekin kaikki tutkivalla mielellä, analysoikaa. 

Blogilta jäi kirjoittamatta tärkeä juttu marraskuulta Thaimaan tilanteesta koirien kanssa. Iski sairaus ja sateet. Tarhalle Samuilla ei päästy ensinkin kun hoitaja tarhalta oli kipeä ja sitten minä. Ja sitten tuli vettä. Tulvana. Ja sitten meidän piti lähteä. Ehkä blogi palaakin vielä encoren merkeissä kesän jälkeen kun palaamme tuonne. Siihen liittyen tuo kuvatkin, Chaweng Beach missä rantakoirat pyörii. Pahoittelen toisen kuvan laatua kun videosta napattu <3 Yhdessä on kasvava koiramies, poikani ja rantakoira. Näillä etiäpäin. 

Äkäisiä ajatuksia uudenvuoden vietosta

Pahoittelen jo ennakkoon erittäin äkäistä sävyä kirjoituksessa, mutta nyt vituttaa. Takana on taas monen koiraihmisen pahin yö. Eikä vain koiraihmisen - vaan koirien, kissojen, hevosten, luonnonvaraisten eläinten, pienen lapsen, vanhuksen, sairaiden, pelokkaiden.... Me selvisimme viime yöstä Oton kanssa jokseenkin ok. Telkkari kovalla, katsottiin leffoja, kuunneltiin musaa. Läppäriltä Oton piilopaikan vieressä soi rauhoittavaa musiikkia. Mutta kun se olisikin vain se 18-02 aika kun pelkäävän eläimen kanssa pitää selviytyä. Joo ei. Tämä paukuttaminen alkoi jo muutamia päiviä sitten ja edelleen paukkuu säännöllisesti vaikka virallinen aika päättyi noin 19 tuntia sitten. Koira on jälleen pakopaikassaan tärisemässä. Kyllä me pelokkaiden koirien kanssa osaamme varautua. Mutta miksi meidän pitää tuon 18-02 ajan sijasta varautua päivätolkulla koska aikarajoista ei viitsitä huolehtia - ja miksi koirien pitää elää tässä pelossa monta päivää? Siellä lentokenttähotelleissako pitäisi olla yhden yön sijaan vähintään viisi päivää koska "uusi vuosi on vaan kerran vuodessa, kyllä sitä pitää saada blaa blaa blaa blaa".

Minun on jotenkin äärimmäisen vaikea käsittää, miten paljon joukossamme kulkee ihmisiä joilla ei ole älypuhelinta. Tai paperikalenteria ja rannekelloa. Tai jos onkin, niin niitä ei ymmärretä. Hämmentävää kyllä - nykypäivän maailmassa. Kuten myös se, ettei paskaakaan välitetä ajoista, milloin raketteja saa ammuta. Sitten uhriudutaan somessa ja ties missä kuinka "kaikki kiva halutaan kieltää". Eihän siitä ole kyse. Ei tarvitsisi miettiä ilotulitteiden myynnin kieltämistä yksityishenkilöille jos osattaisiin lähtökohtaisesti noudattaa niitä aikarajoja, muutenkin käyttäytyä sekä siivota jälkensä. 

Eläinten (ja ihmisten) pelko ja ahdistus ei ole ainoa syy siihen, miksi ilotulitteiden ampuminen on järjetöntä hommaa. Tänä vuonna olemme saaneet lukea lehdistä sekä paikallisista tietotoimistoista, kuinka uusi villitys tuntuu olevan rakettien ampuminen muita ihmisiä kohden ja autoja. Oikeesti??!!?? Ja jopa tanssilattioilla. Siis millaisia ihmisiä nämä ovat, kenen mielestä tälläinen on hauskaa hommaa? (idiootteja). Ja se roskan määrä mitä raketeista jätetään. Korjatkaa jälkenne edes! Tienpientareet, puistot, parkkipaikat yms täynnä niitä hylsyjä. Käsittämätöntä. 

Otto pesässään piilossa

No sitten. Varsinkin sosiaalisessa mediassa törmää usein kaikkitietävien neuvoihin, että koirien paukkuarkuus ja pelko olisi johtuvaa koulutuksen puutteesta. No eipä se ole, erittäin suurissa osissa tapauksissa. Koira joka ennen ei ole pelännyt saattaa alkaa myöhemmin pelkäämään jostain syystä. Juttelin tuossa juuri tuttavani kanssa joille muutti aiemmin entinen opaskoira. Opaskoirat paukkutestataan ennen, kuin ne hyväksytään koulutukseen. Tämä koira oli toiminut menestyksekkäästi opaskoiran ammatissa useamman vuoden, ilman pelkoa paukuista. Ura päättyi kun koira pelästyi suunnattomasti kovaa ukonilmaa. Siihen loppui ura - koira pelästyi jokaista pamahdusta. Miten se olisi koulutuskysymys tälläisessä tilanteessa? Virkakoirat testataan paukkuarkuuden vuoksi. Jotkut pennut hylätään tästä syystä jatkosta. Siis jo vaiheessa kun koulutus ei ole vielä alkanut koska ammattilaiset osaavat todeta sen asian, että tällä pennulla ei ole hermorakenne kunnossa mitä tulee koviin ääniin. Joillain koirilla paukkuarkuus alkaa vasta myöhemmällä iällä vaikka aiemmin ovat olleet ihan ok ilotulitusten aikana. Siihen voi vaikuttaa monikin asia; pelästyminen jostain syystä, vanhuus.... Minullakin on ollut elämäni aikana useampi koira. Joillain ei ole koskaan ollut mitään paniikkia uudenvuoden vietosta, jotkut vähän hermostuneempia olleet ja joillekin nämä päivät olleet täyttä helvettiä. Kyllä se pelko kuulkaa ihan koirakohtaista on ja se voi myös alkaa myöhemmin, vaikka ennen ei ole pelännyt. Älkää nyt jaksako viisastella sillä, että koiran pelko olisi omistajan vika ja koulutettavissa pois. Yksilöitä ne koiratkin ovat. Ja se paniikki mistä moni koira kärsii ei ole pientä hämmennystä siitä että mitä tapahtuu. Se on paniikkia, oksentamista, pissaamista alleen, huutamista, itkua, tärinää, läähättämistä, juoksentelemista ympäriinsä, sydän hakkaa. Pienestä asiasta ei ole kyse. 

Siitä päästäänkin sujuvasti siihen, kuinka paljon koiria on taas ollut ja on edelleen karussa viime yön jäljiltä. Joka. Helvetin. Vuosi. Edelleenkin joukossamme on koirien omistajia, jotka eivät vaan nyt varoituksia ymmärrä - ja niitähän riittää.
Miksi ne koirat muuten pitää ottaa sinne mukaan katsomaan raketteja? Joka vuosi saa lukea näitä "koira karkasi, pelästyi raketteja, ei se ennen ole pelännyt". No niinpä. Se pelko saattaa puhjeta myöhemminkin. Miksi ne otetaan sinne mukaan - ja miksi ei ole koiralla kunnon varusteita päällä ettei se pääse karkaamaan jos se nyt pakko on ulos viedä? Vinkkinä: valjaat jarrupalalla, panta, pari remmiä, omistajalle kunnon kengät jalkaan ettei liukastu. Parempi tietenkin, että se koira jätetään kotiin ja ollaan itsekin siellä kotona sekä koira viedään ulos ennen kuin taivas aukeaa. Tänä vuonna on erityisesti pistänyt silmään ilmoituksia siitä, että pentukoirat ovat päässeet karkuun sekä ilmoitukset, missä kerrotaan koiran karanneen kello 0003. Siis mitä helvettiä? Pahimpaan aikaan viedään koirat ulos ja pentujakin ulkoilutetaan aikaan, kun joka suunnasta paukkuu? Sydämeeni sattui luettuani sosiaalisesta mediasta kuinka joku kirjoitti, että mitä voi tehdä kun naapurin pentukoira huutaa aivan hädissään yksin kotona. Joo, siinä ilmeisesti koiran hankkineet olivat päättäneet vaan jättää pennun kotiin ensimmäisenä uutena vuotena ja ja lähteä itse rientoihin toisaalle. Voi hyvänen aika sentään, järkeä käteen. En edes halua kuvitella sitä ahdistusta, mitä ne koirat kokee jotka pääsevät karkaamaan tai jotka jätetään yksin kun joka puolella paukkuu eikä turvaa ole missään.

Kaikesta huolimatta - oikein mukavaa alkanutta vuotta kaikille! 

Osa 2

Tuossa noin viikko sitten kirjoitin blogissani kuinka tärkeää on koiraa adoptoidessa varmistua, että tuoja on vastuullinen. Voit lukea tuon kirjoituksen täältä. Tuohon kirjoitukseen oli vinha perä ja motivaattori. Toiminta mikä ei ole vastuullista ja ok - sekä tietenkin tuoda julki asioita rescuetoiminnassa missä siinäkin pyörii jos jonkinmoista suharia. Koskaan ei voi muistuttaa liikaa siitä, että olkaa ihmiset tarkkoina. Kyseinen toimija keneen viittasin edellisessä kirjoituksessa on Rescue Rientola. Pääset heidän FB sivuilleen tästä. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, tämän tahon toiminta on herättänyt paljon kysymyksiä ja epäilyjä. 

Keskustelin eilen henkilön kanssa, jolle oli tullut koira heidän kauttaan. Sydämestä ottaa vieläkin. Koiraa kaupattiin heille Torissa, minibretoni. No tälläistä rotuahan ei edes ole. Koira maksoi 1400 euroa. Pentu menehtyi muutama päivä sen jälkeen kun hänet oli tuotu. Eläinlääkärin kulut epätoivoisista yrityksistä pelastaa koiran henki lähentelee paria tonnia. Koiran omistajan mandaatilla lähestyin Rientolan vetäjää. Screen shotit kertoo karunta kuvaa siitä, millainen tämä toimija on. Koiran omistajalle asia on ollut hyvin raskas. Tottakai. Ja iso menetys taloudellisesti. Ennen yhteydenottoani Rientolaan he olivat tarjonneet korvaukseksi uutta pentua. Varmasti ymmärrätte kaikki, ettei se nyt omistajalle sopinut. Mutta siirrytääs screen shotteihin ja tapaan, miten Rientolan vetäjä kommunikoi. Rientolaan toimintaan nyt kun olen hieman perehtynyt, tämä tapa toimia on heille arkipäivää. Ja tietenkin se, että blokataan lopulta. Vastaavia uhkauksia ovat monet muutkin saaneet osakseen - kuten myös blokkaamista ja moderointia. Rientolan FB sivuilta deletoidaan kommentit, missä kysellään liikaa. Ja mitä tulee tämän koiran tilanteeseen, omistaja tekee rikosilmoituksen sekä AVI ja Ruokavirasto ovat tietoisia. Klikkaa kuvaa niin aukeaa isompana.

Kaikki kunnossa mutta omistajan vika kun ei ottanut vakuutusta? Woot?

Mielipaha mainittu.

Bloggarin vikaa kaikki! Ja pieni uhkaus kylkeen. 

Siis häh? Yksityinen eläinsuojelutoimija mikä kauppaa pentuja? Woooot?

                                  Huono tuuri koiralla. Ja omistajan vika. Ikäviä käänteitä. 

                          Oli pakko käydä vessassa välillä. Tämä ei Rientolan mielestä ok.

 

No mitäs mieltä lukijani olette tästä? Peukku ylös vai alas huomiohuoralle?

Olen blokattu. Tähän päättyi keskustelu. Jään odottamaan tuomiotani. 

Missään nimessähän tälläinen keskustelutapa ei ole ok. Eikä tapa toimia. Jään odottamaan innolla poliisin soittoa kiristyksestä tms mistä hän nyt onkaan keksinyt poliisia kuormittaa. Julkista toimijaa saa aina kritisoida sekä epäkohtia nostaa esiin. Fakta. Rescue Rientola kokee nyt elinkeinonsa olevan uhattuna blogini vuoksi. Rescue, eläinsuojelu ja elinkeino ei minun sanavarastossani kuitenkaan ihan samaan lauseeseen mahdu. Puhumme Rientolan kanssa selkeästi eri kieltä. Jos haluatte keskustella turvallisessa ympäristössä kokemuksistanne - tervetuloa blogini Facebook sivuille. Voitte myös sitä kautta laittaa yksityisviestiä. Paljonhan jo yhteydenottoja ja kokemuksia on kertynyt ensimmäisen aiheeseen liittyvän kirjoituksen jälkeen. Ikävää mutta upeaa, että ihmiset uskaltavat puhua vaikka kuinka uhkaillaan. 

Rientolan kehoituksista huolimatta en nyt Tenoja ostanut. Menen pissalla ihan tuonne vessaan taas. Sielä voi lukea vaikka ko toimijan aikaisemmista edesottamuksista vaikka täältä https://vasenkaista.fi/2019/08/perustettiinko-lapsiperheita-auttava-yhdistys-pelastamaan-pieleen-mennytta-yritystoimintaa/.

                                                   Mikään ei voita pientä uhakilua viestinnässä!

Update 30.05.2022 - Rescue Rientola on vaihtanut nimensä Facebookissa. Nykyään löytyy nimellä Rennot rescuekoirat ja kodinvaihtajat. Samalla on osoite vaihtunut Vantaalle. Myös sähköposti vaihtunut, ilmaisessa Gmail-maailmassa tosin edelleen pyöritään.

Adoptoi, älä osta - mutta mieti mistä

Korona-aika on synnyttänyt koiraboomin, tästä olemme kaikki saaneet lukea kerran jos toisenkin eri medioista. Kotona kökkivät ihmiset ovat halunneet elämäänsä jotain uutta ja koirakauppa on käynyt kuumana. Tämä on näkynyt myös rescuetoiminnassa niin, että kentälle on putkahtanut uusia toimijoita. Valitettavasti kaikkien toimijoiden toiminta ei ole sitä, mitä rescuetoiminnan pitäisi olla eikä toiminnassa mennä koiran etu edellä. 

Pippa, adoptoitu 2011. Tähtenä taivaalla. (Espanjan Koirat ry)

Tässä kevään aikana on erityisesti huomiota kiinnittänyt uusi taho, joka trokaa koiria Espanjasta. Facebook sivuillaan puhuvat tekevänsä eläinsuojelutyötä ja tekevänsä rescuetoimintaa. Tuotavat koirat on pääasiassa pienehköjä sillä niille varsinkin koronamaailmassa löytyy ottajaa. Taho ei ole rekisteröitynyt yhdistys. Sokerina pohjalla - sama taho kauppaa kalliilla hinnalla pieniä pentuja Espanjasta Torissa kovalla yli tuhannen euron hinnalla. Nämä koirat ovat myös koiratarhoilta peräisin, tosin Torin myynti-ilmoituksissa ei tätä mainita. Torin ja Facebookin ilmoittelua ei välttämättä heti oivalla olevan samasta tahosta lähtöisin, mutta pienellä tarkastelulla ja googletuksella asia selviää melko nopeasti. Moni rescuetoimintaan perehtynyt onkin kiinnittänyt huolestuneena huomionsa tähän. Torista ilmoitukset ovat jo poistuneet monen ilmiannettua epämääräisen koirakaupan. Kaikki mitä kutsutaan rescuetoiminnaksi ei välttämättä ole kuitenkaan vastuullista eläinsuojelutoimintaa missä kärkenä on koirien auttaminen yksilötasolla ja kokonaistilanteen parantaminen lähtömaassa. 

Jimi, adoptoitu 2011. Musti, adoptoitu 2014. (Espanjan Koirat ry)

Ei tuosta sen enempää vaikka ko tahon toiminnassa on paljon muitakin asioita, mitkä herättää huolta kun asiaa tarkastelee vastuullisen rescuetoiminnan näkökulmasta. Olen samasta asiasta kirjoitellut blogissani aiemminkin. Nimittäin siitä, että ole tarkkana mistä koiran adoptoit. Yli kymmenen vuotta rescuetoiminnassa mukana olleena, useita rescueita omistaneena ja toimintaa seuranneena uskallankin heittää taas eetteriin muutamia neuvoja ja vinkkejä siitä, mistä tunnistat vastuullisen rescuetoimijan sekä millaista toimijaa kannattaa välttää. Kun olet koiraa adoptoimassa, on sinulla myös valtava vastuu siitä että et tue toimintaa missä kärkenä ei ole koiran etu. Rescuetoiminta on herättänyt paljon kritiikkiä siitä lähtien kun sitä on ollut. On äärimmäisen tärkeää, että koiraa adoptoidessa koti varmistuu siitä, että koiran tuova taho on vastuullinen kaikilla tavoin. Älä epäröi kysyä ja kyseenalaistaa. Vastuullinen ja rehellinen toimija ei siitä hermostu mikäli esität tiukkojakin kysymyksiä heidän toimintaansa liittyen.

• Onko toiminta avointa?
• Onko toimijalla selkeät nettisivut (ei ainoastaan Facebook) - mistä löydät näppärästi kaiken tiedon koskien adoptiota, toimintaa, rahaliikennettä, ketä henkilöitä toiminnassa on yms yms. 
• Esitelläänkö yhteistyökumppanit ja koiratarhat sekä heidän toimintaansa lähtömaassa?
• Onko yhdistys rekisteröity? Täyttyykö tuonneissa Ruokaviraston määräykset eläinten tuonnille? Jos taho kerää rahaa, kummikoiramaksuja yms - löytyykö tiedot rahankeräysluvista?
• Löydätkö helposti tiedot koskien koirien terveyteen liittyvistä asioista, lähtömaan eläintautitilanteesta sekä koirille tehtävistä terveyteen liittyvistä toimenpiteistä ennen tuontia? Kerrotaanko, että koirilla saattaa myös myöhemmin esiintyä sairauksia mihin tulee varautua? Elävästä olennosta kun kyse on, terveystakuita ei voi antaa. Esimerkiksi leishmania voi itää useita vuosia negatiivisista testituloksista huolimatta. Onko lähtömaassa esiintyvistä taudeista kerrottu kattavasti ja käydäänkö näitä asioita läpi myös adoptioprosessin edetessä - useasti?
• Mitä adoptio maksaa - onko tämä esitetty selkeästi sekä se, mihin koirista maksettava kulukorvaus menee?
• Millaista on koirien markkinointi? Onko se sitä, että kerrotaan kurjia kohtaloita sääliin vedoten ihanista pikkukoirista joille äkkiä tarvitaan koti? Vai onko se rehellistä ja avointa nostaen myös esiin mahdolliset ongelmat mitä saattaa tulla eteen?
• Millaista on kommunikointi? Onko se asiallista ja ammattimaista?
• Mitä toimija tekee muuta - millaista toimintaa harjoitetaan kohdemaassa koirien kokonaisvaltaisen tilanteen parantamiseksi?
• Millainen on adoptioprosessi? Kuinka tarkasti kartoitetaan, onko kysymäsi koira ja tarjoamasi koti varmasti paras mahdollinen match? Tarkoitushan on löytää koiralle paras mahdollinen koti. Siksi ei kannata kavahtaa tarkkaa syynäystä lomakkeiden ja haastatteluiden muodossa. Toki, tiedustelut taloudellisesta tilanteesta, työstä, asuinoloista, perheestä, koirakokemuksesta ja elämästä yleensä voivat tuntua hieman tungettelevilta. Korostan kuitenkin, että tässä haetaan koiralle mahdollisimman hyvää kotia ja koitetaan saada tarkka kuva siitä. Mikäli koiran saaminen on hyvin helppo homma ilman kattavaa kartoitusta voi olla varma, että kyse ei ole vastuullisesta toimijasta. Tiukillakin kysymyksillä ja haastatteluilla on myös tarkoitus myös saada uusi koti miettimään kunnolla omia resurssejaan rescuen hankintaan. Ei riitä, että haluan koiran ja tämä on söpö. Rescuen hankinta on pitkä sitoumus mikä vaatii aikaa, rahaa ja sitoutumista vuosiksi eteenpäin.
• Kerrotaanko sinulle kattavasti, että elämä ei ole rescuen kanssa kuin suoraan Lassie leffoista - vaan että ongelmia voi tulla sekä koiran kotiutuminen voi olla pitkä prosessi? Sisäsiisteys, eroahdistus, arkuus, kova saalisvietti? Onhan noita. Millaista apua ja neuvoa tuoja tarjoaa sinulle jos kohtaat ongelmia? Oletko valmis taas raottamaan kukkaroasi jos tarvitset apua koiran kanssa kouluttajalta? Niin surullista kuin se onkin, niin rescueita palautuu yhdistyksille hyvin nopeasti ja pienistä syistä adoption jälkeen vaikka kuinka ollaan sitoutumista vakuutettu. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää tarkkaan pohtia ennakkoon, kuinka valmis sitä oikeasti on. Ja myös siksi on äärimmäisen tärkeää, että adoptioprosessin aikana tästä puhutaan useasti. 

Arttu, adoptoitu 2011. Tähtenä taivaalla. (Espanjan Koirat ry)

• Mitäs sitten jos syystä tai toisesta tulee tilanne, että joudutkin luopumaan koirasta? Onko tuoja tukena tässäkin vai jätetäänkö sinut yksin tilanteen kanssa? Vastuullinen taho ei koskaan jätä omistajaa yksin, vaan hoitaa koiran uuden kodin etsimisen. 
• Rescuetaustaisista koirista ei aina saa selville, että mitähän rotuja näissä mahtaa olla. Mutta toki onhan niitäkin joissa rotuperimä on hyvin selvä. Espanjassa esimerkiksi on paljon kodittomia galgoja, podencoja ja bodequeroja. Jos koiran rotuperimä on suhteellisen selvä - käydäänkö kanssasi tarkasti läpi millaisia ne rodut yleensä ovat ja millaisen kodin tarvitsevat?
• Muistakaa myös, että meillä on käytössämme vallan loistava työkalu tiedon etsimiseen. Google ja internet. Googlettakaa sitä toimijaa ja siinä toimivia henkilöitä. Tutkikaa tuojan historiaa. Opiskelkaa rescuetoimintaa ja rescuekoirien kanssa elämistä. 

Listaahan nyt olisi voinut jatkaa vielä useammalla kymmenellä palluralla. Rescuekoiran hankinta on iso päätös jota tulee pohtia kauan, hartaasti ja perehtyen. Yhtä tärkeää on se, että teet sen hankinnan toimijan kautta mikä on vastuullinen kaikilla tavoin. Toivottavasti näistä palluroista on hyötyä sinulle, joka adoptiota harkitset varsinkin ensikertalaisena. It is a jungle out there.

Otto, adoptoitu 2020. (Rescueyhdistys Kulkurit ry)

Yli kuuden vuoden loppumaton piina

En tiedä, onko tätä asiaa viisasta avata. Toisaalta tiedän, etten varmasti ole yksin asian kanssa ja haluan avata hieman tuntemuksiani. Olen ollut vuodesta 2016 asti nettihäiriköinnin uhri. Alustus asiaan on pitkä. Kuinka osaisinkaan kertoa kaiken sen ahdistuksen, mitä kyseinen henkilö on aiheuttanut? Ei vain minulle, koska en ole ainoa uhri. 

Tapasin rescuetyön tiimoilta vuonna 2012 tai 2013 henkilön, jolle luovutin koiran kotihoitoon. En muista miltä hän näyttää. Tapaaminen meni hienosti ja yhteydenpito oli sujuvaa. Tuon tapaamisen jälkeen olen kerran hänen kanssaan puhelimessa puhunut ja viestinyt Facebookissa. Kutsutaan häntä nyt vaikka nimellä Nokkonen. Mielestäni ihan mukava ihminen oli. Kunnes kaikki muuttui. Hän kertoi minulle jo silloin avoimesti, kuinka hänellä oli hieman kärhämää erään rescuetoimijan kanssa. Valitettavasti tuolloin hieman typeränä uskoin häntä, enkä ehkä perehtynyt asioihin kuten pitäisi. Asioissa on kuitenkin aina kaksi puolta. Kärhämä näiden välillä johti siihen, että Nokkonen tuomittiin lähestymiskieltoon. Eikä ollut viimeinen kerta. Nokkosen ja minun välirikko tapahtui vuonna 2016. Pian tämän jälkeen huomasin olevani samassa tilanteessa kuin moni muukin Nokkosen kohdannut - jatkuvan häiriköinnin ja vainoamisen uhri. Olen lukemattomia keskusteluja käynyt hänen muiden uhrien kanssa. Kaava on kaikissa sama - kukaan ei Nokkosta oikein tunne, kaikilla on joku kontakti eläinsuojelutyöhön ja kaikki ovat joutuneet Nokkosen uhriksi ihan jonkun Facebook keskustelun myötä, missä ollaan oltu eri linjoilla jostain asiasta. Nokkonen saa jostain kipinän jotain kohtaan ja vyöryy päälle kuin pahin ukkosmyrsky. Viestiä lappaa joka suunnasta. Blokkaat ja pian viestiboxissasi on viesti Nokkosen uudelta feikkiprofiililta. Tulee viestiä puhelimeen, tulee meiliä. Nokkonen kirjoittelee sinusta eri FB palstoille. Lähestyy tuttaviasi sosiaalisessa mediassa haukkuen sinua tai yrittäen onkia sinusta jotain tietoa. Minäkin jouduin lopulta hakemaan häntä vastaan lähestymiskieltoa. Hän sitäkin rikkoi - ja asiasta on käräjät tulossa. Luulin, että lähestymiskielto olisi auttanut. Ei auttanut. Nyt lähestymiskielto on jo päättynyt ja kuten pelkäsin, Nokkonen on palannut.

Millaista se häirintä sitten on ollut?

Korostan vielä, että ko ihminen ei ole koskaan tavannut perhettäni, koiriani eikä tiedä minusta juurikaan mitään. Tekisi mieleni julkaista edes osia hänen viesteistään. Kaikki ovat tallessa ja niiden perusteella se lähestymiskieltokin hänelle tuli. Ne on kamalaa luettavaa. Voin vain ihmetellä, mikä saa ihmisen tekemään tälläistä? Hän on haukkunut lapsiani, ystäviäni. Kirjoittanut kuinka makaan pomoni kanssa enkä tiedä kuka lasteni isä on. Hän on kirjoittanut minulle että olen hullu ja sairas. Hän on kirjoitellut omansa ja feikkitilien kautta eri keskusteluihin, kuinka tuntee minut hyvin, on ystäväni ja olen sairas ja hullu ihminen joka ei huolehdi lapsistaan ja vien koiria huvikseen piikille. Ja uskokaa tai älkää, nämä ovat vain se pintaraapaisu. Muut ketä Nokkonen on vainonnut, ovat joutuneet vielä pahempaan myllytykseen. Hän on syytellyt heitä rikoksista, pedofiliasta. Viestinyt uhriensa työpaikoille ja häirinnyt heidän lapsiaan. Syytellyt vaikka mistä keksityistä asioista. Tehnyt lastensuojeluun perättömiä ilmoituksia. Välillä toki hänen viestiensä sävy minulle on muuttunut - yht äkkiä olenkin saanut meilin missä on kuva hänen lapsensa koulutodistuksesta ja kertoo, kuinka hyvin lapsi pärjää koulussa. Ihan kuin hyvälle ystävälle kirjoittaisi.  Seuraavassa hetkessä hän haukkuu asuinpaikkani ja kertoo, kuinka hänellä on hyvä sukujuuret, töissä ei tarvitse käydä koska puolisolla on hyvät tulot ja heillä on ennakkoperintönä arvoasunto. Sitten tulee kuva koirasta joka on saanut pentuja ja kysyy, mennäänkö kaljalle. Seuraavassa viestissä haukkuu ystäviäni ja minua hulluiksi. Niin, ja onhan hän myös kertonut ettei aio mitään sakkoja maksaa tai korvauksia ihmisille ketä on ennen vainonnut ja saanut tuomion - koska mehän olemme kusipäitä kaikki ja vainoamme häntä. Kymmeniä ja kymmeniä viestejä. Sinnikkäästi yritin aina välillä vastata, että voitko lopettaa. Ei auttanut. 

Miten reagoin?

Onneksi minulla on ystäviä, kenen kanssa olen voinut asiasta puhua. Valitettavasti osa heistä on myös joutuneet Nokkosen uhriksi. Tavallaan sanon, että onneksi on vertaistukea ollut - mutta onhan se kurja, että meitä on niin monta. Kukaan ei ansaitse tälläistä. Olin ensimmäisen kerran yhteydessä poliisiin jo vuonna 2016. Sain heiltä ohjeet, kuinka toimia - koittaa blokata joka paikasta ja tehdä selväksi, että et halua yhteydenottoja. Näin toimin - mutta kuten kaikki tiedämme, on aika helppo tekaista uusia meiliosoitteita ja someprofiileja. Pakoon et pääse. Vuonna 2020 tein, mitä poliisi ja ystäväni olivat kehoittaneet. Laitoin lähestymiskiellon vetämään. Nokkonen ei oikeuden istuntoon tullut - hän oli lähettänyt kyllä sinne vastineen missä syytti minua vainoamisesta. Faktat luonnollisesti puhuivat puolestaan kun oikeus kävi läpi näitä lukemattomia viestejä minulle. Olivathan tietoisia tietenkin, että minä en todellakaan ollut ensimmäinen joka Nokkosta vastaan joutui apua hakemaan. Ensimmäistä kertaa tuolloin astelin käräjäsaliin - mutta en viimeistä. Nokkosen ansiota tämäkin. 

Nokkosen vainoaminen on ehkä saavuttanut sen, mitä hän halusikin. Ahdistusta. En vain jaksa ymmärtää, miksi joku toimii näin. Hän on saanut aikaan sisälläni myös pelon ja olen joutunut puhumaan asiasta ihmisille, ketä en haluaisi tälläiseen sotkea. Nokkonen on häiritessään muita uhrejaan ollut yhteydessä heidän työpaikoilleen ja läheisiinsä. Jopa lapsiin. On ollut hyvin hankalaa omille lapsille ja työtovereille kertoa, että minulla on tälläinen tilanne; älkää ihmetelkö jos joku outo tyyppi laittelee erikoisia viestejä. 

Mitä seuraavaksi?

Nokkonen rikkoi lähestymiskieltoa ja asiasta on oikeudenkäynti myöhemmin tänä vuonna. Luulin ja toivoin, että en enää kuule hänestä. Olin väärässä. Sain viestejä taas, jossa hän kertoo että minä tuhlaan veronmaksajien rahoja, kuinka hän nauraa minun yksinkertaisuudelle ja kuinka pahantahtoinen ihminen olen ja minun tulisi lopettaa hänelle viestittely ja hänen somelynkkaaminen yhdessä muiden määkivien ihmisten kanssa. Jep. Ihminen joka on useasti tuomittu lähestymiskieltoon ja sitä rikkonut sekä kertonut kuinka hän ei kusipäille sakkoja ja korvauksia maksa - syyttää uhriaan siitä, että ilmoittaa lähestymiskiellon rikkomisesta poliisille. Hän myös uhmakkaaseen tapaansa ilmoitti, että hän ei sinne oikeudenkäyntiin ole tulossa. Minä menen, tietenkin kun näin käsketään. Heillä on jälleen pöydällä yksinkertainen fakta - kirjalliset todisteet lähestymiskiellon rikkomisesta. Hän myös kirjoitti, että laittelen hänelle jatkuvasti viestejä ja kirjoittelen hänestä somessa. Näinhän asia ei ole. Olen niin halunnut unohtaa tämän ihmisen ja toivonut, että vihdoin tämä loppuisi. Nyt kirjoitan ja avaudun. Nokkoselle toivon jonkun rakentavamman harrastuksen löytymistä elämään - sellaisen missä ei kiusata eikä päätarkoitus ole tuskan aiheuttaminen muille. Vastaaviin nokkosiin törmänneille toivon jaksamista ja muistutan teitä, että onneksi me emme ole itse nokkosia. Oikeuslaitokselta toivon, että jatkossa meillä olisi väkevämmät kädet ja terävämmät viikatteet, millä nokkoset kitketään pois ja kuinka voimme lopettaa niiden kasvun ja haitanteon. Surullinen ihminen kyllä hän on kun elämässä ei vaikuta olevan muuta, kuin kiusaaminen ja vainoaminen. Sääliksi käy. Toivottavasti hän löytää jotain aurinkoisempaa elämäänsä.

Älä oo tyhmä kun koiraa hankit

Olen koskettanut aikaisemmin jo aihetta blogissani täällä.  Eli asiaa, kuinka helposti ihmiset lankeaa huijauksiin. Hei, kirjoitan juuri sinulle joka näit ilmoituksen Facebookissa että ihana koira annetaan uuteen kotiin (tai joku muu eläin) ihan ilmatteeksi. Usein annettava eläin on pentu, tosi söpö, kivoja kuvia, teksti mikä vähän huonolla suomella kirjoitettu ja halutaan antaa ilmaiseksi. Äkkiä. No valitettavasti tähän ihmisiä lankeaa kuten eilen huomasin. Yhdessä kotia etsivien lemmikkien Facebook ryhmässä oli eilen kirjoitus, jossa yksi tälläiseen langennut ihmetteli, miksi hänelle ei koiraa tuotukaan. Ikävää, että ko ryhmän ylläpitäjä poisti keskustelut asiaan liittyen. Onhan nämä tärkeitä asioita tietää, sillä valitettavasti - näihin langetaan. Marian Banas oli etsinyt koiralleen ottajaa jossain Facebook ryhmässä, kunhan maksat nämä kuljetuskulut. Toki kuljetuskulut tulevat puheeksi vasta siinä vaiheessa, kun alat olemattoman koiran kanssa keskustelemaan. Marian Banas oli helppo huomata huijausprofiiliksi heti. Profiili on vasta luotu, sielä ei ole kavereita ja ko tyyppi väittää olevansa Ikean markkinointijohtaja. No ei ole, googlettamisella tämä selviää äkkiä. Itse en alkuperäistä ilmoitusta nähnyt. Ajattelin kuitenkin, että minäpä tarjoan kotia Marian Banaksen koiralle. Keskustelun screenshotit alla. Sanomattakin lienee selvää että Ikean markkinointijohtaja Marian ei enää vastaa viesteihini. 

Siis ihan oikeasti ihmiset. Jos te haluatte koiraa hankkia, niin eikö teillä yhtään soi kellot näiden huijareiden kanssa ja sitten itkette, kun meni rahaa? Olen vihainen teille, jotka olette valmiita ottamaan koiran jonkun hämärän FB ilmoituksen perusteella tietämättä koirasta sen tarkemmin. Siis hei, koira on iso sitoumus vuosiksi eteenpäin. Uutta kotia etsivän koiran pitää ja uuden perheen pitää olla match. Oli kyseessä huijari tai ei. Ettekö te yhtään googleta, halua puhua koiran nykyisen omistajan kanssa tai mitään? Ette ilmeisesti monetkaan teistä, sillä näitä huijareita ei olisi ilman markkinaa heille. Siis ihan oikeasti - jos haluat lemmikkiä hankkia niin otahan nyt itseäsi niskasta kiinni siinä kiimassasi. Kukaan järkevä ihminen ei hanki lemmikkiä muutaman viestin perusteella. Kukaan järkevä taho ei anna eläintään eteenpäin muutaman viestin perusteella. Ihan lähtökohtaisesti. 

Etiäpäin. Eli minä laitoin viestiä tälle Marianille ja kyselin koiraa luettuani Facebookissa, että hän on huijannut muita. Koko keskustelu alla missä tarjoan koiralle kotia. Edelleen en jaksa kuin ihmetellä, että ihmiset lankeaa näihin. Jaksan myös ihmetellä sitä, miten tyhmiä nämä huijarit ovat. Tosin huijattavat ovat tyhmempiä. Huomatkaa, että huijari kysyy nimeäni vaikka chattaan hänen kanssaan. Annan hänelle nimen, mikä on lähellä omaani. Ei tajua. Kotiosoitteekseni minne koira toimitetaan annan Espoon pääpoliisiaseman osoitteen, huijari ei tajua edelleenkään. Ja tsiigatkaa lasku. Petexpress on Marianin mielestä kauheen hyvä firma. Tosin firman laskussa ei ole y-tunnusta eikä sitä löydy yritysrekistereistä. Varoituskelloja joka paikassa mutta silti näihin langetaan, koska se koira on söpö ja mä haluun just nyt koiran. Sitten itku kun oho meni rahat eikä koiraa tullutkaan ovelle. Guess what, ei sitä koiraa koskaan ollutkaan. 

Klikkaa kuvia niin näet ne isompana ja saat selvän, mitä niissä lukee paremmin. 

Ikea, miksi en löydä Marianin tietoja mistään teidän yritysinfoista? Markkinointijohtaja on kuitenkin aika iso tuoli istua? Ja siis hei, oliko teidän pääkonttori siis Jyväskylässä?

Ja kyllä, ilmoitin asiasta ja feikkiprofiilista joka huijaa ihmisiä Facebookille. Vastaus tässä. 

Jos laskun on allekirjoittanut upseeri, niin pakkohan sen on olla luotettava!

Ja muuten PS. Tämä kuljetusmaksu minkä maksatte olemattomasta koirasta on vain etumaksu. Nyt näillä scammereilla on teidän tiedot! Ja valot voisi olla vähän päällä enemmän myös sielä FB ryhmissä, ketkä julkaisee näitä ilmoituksia kotoa etsivistä koirista. Moderaattorien kai pitäisi olla olemassa juurikin esim näistä syistä mutta jatkuvasti vaan näitä ilmoituksia on. Ihan läpi menee - modet - googlettakaa ny ees vähän. 

Pieni poika nurkassa leikkimässä tuskan huudot korvissaan

                                                 Kuva: Oikeutta eläimille

Viikko on ollut monelle koiraihmiselle henkisesti hirveä. Oikeutta Eläimille yksityishenkilön vinkein paljasti julmaa koirien kohtelua suojelukoiratreeneissä. Olette varmasti törmänneet uutisointeihin aiheesta ja lukemattomiin postauksiin sosiaalisessa mediassa. Kansanedustajat ovat ottaneet asiaa työn alle. Muutamassa päivässä asia sai valtavan huomion, kuten kuuluukin. Julki tullut materiaali on hirveää katsottavaa. Olen kovasti koittanut löytää sanaa millä tätä kuvata. Sellaista ei ole. Se on enemmän kuin hirveää ja kammottavaa. 

Olen miettinyt, minkä koen koko asiassa kammottavimpana. Kokonaisuus on järkyttävä, mutta pienet asiat nousevat esiin mitkä todella tuntuvat musertavilta. Videoissa koirien kohtelu on järkyttävää. Pelkästään jo se vitun ja perkeleen jatkuva huutaminen koirille. Ne lyönnit nyrkillä koiran naamaan, potkut kylkeen, repiminen, piikkipannat, sähköttäminen, hapettaminen, koirien paniikinomainen huuto tuskassa. Isolla porukalla revitään koiria joka suuntaan, kehotetaan lyönteihin ja potkuihin, nauretaan päälle. 

Vai onko se järkyttävin asia se, että asiaa kuitenkin vähätellään. Monet lajia harrastavat ovat ihan hiljaa. Ei uskalleta tuomita, mutta vähän kuitenkin vähätellään. Se tietenkin, että kaikki lajin harrastajat ovat nyt suurennuslasin alla on ikävää. Mutta näin se vaan menee. Muistakaapa Lahden dopingkäry vuonna 2001. Koko Suomen hiihtojoukkue oli epäilysten alla. Kuitenkin he, kenellä ei mitään pelättävää ollut pian jatkoivat normaalia elämää. Niin käy myös suojeluskoiraharrastajille ketkä voivat osoittaa, että he eivät ole toimineet näin. Tosin, kun asiaa vähätellään ja peitellään eikä uskalleta tuomita ääneen niin jäähän siitä aika huono maku suuhun myös näistä muista. Oikeutta Eläimille yhdistyksestä ei moni pidä ja se nyt katsotaan tässä sitten olevan joku isokin asia. Salakuvausta on paheksuttu. On väitetty, että videot ja uutisointi on virheitä täynnä. Miten ne videot voivat olla virheitä täynnä - sehän on aivan täyttä tavaraa jokaisen nähtävillä? Asiasta Oikeutta Eläimille yhteyttä ottanut henkilö oli yrittänyt kertoa havainnoistaan sekä valvontaeläinlääkärille joka ei voi toimia ilman todisteita. Saksanpaimenkoiraliitto vastasi, ettei täällä mitään tapahdu. Todisteita hankittiin Oikeutta Eläimille toimesta salakuvaamalla. Miten muuten niitä olisi saatu? Mitä veikkaatte, jos treeniporukoita olisi lähestytty kysyen, että "Moi saanko tulla kuvaamaan kun te hakkaatte ja sähkötätte koiria treeneissä kun tekisin juttua ja sitten tekisin teistä rikosilmoitukset" - mikä olisi ollut vastaus? Tuskimpa vaan että "hei joo mahtavaa tuu, tervetuloa tosi kiva hei". Mitä hemmetin väliä sillä on kuinka, miten ja kenen toimesta tämä kauheus saatiin tietoisuuteen ja nyt alkaa tapahtua. 

Tilannehan elää ja eilen 25.2 Oikeutta Eläimille paljasti lisää. Koirien pahoinpitelyyn ja sen seuraamiseen puuttumatta on ollut osallisena koira-alalla työkseen toimivia, eläinlääkäri, juristi, vapaalla olleita poliiseja sekä suojelukoirakisoissa menestyneitä. Lisää järkytystä. Onneksi sponsorisopimukset alkaa kaikkoamaan ja näiden henkilöiden taustat selviämään. 

                                                    Oikeutta eläimille twiitti 25.2.2021

Ehkä minua kuitenkin järkytti eniten lyhyt hetki julkaistulta videolta. Se jotenkin teki itselleni konkreettiseksi sen asian, miten kokonaisuudeltaan hirveästä asiasta tässä on kyse. En huomannut sitä ensimmäisellä tai toisellakaan katselukerralla. Kun huomasin, jouduin katsomaan useasti. Onko tässä oikeasti sitä, mitä luulen? Kohtauksessa on piikkipannassa revittävänä koira. Sitä revitään useamman ihmisen voimin. Koira huutaa ja ulvoo tuskasta. Taustalla istuu pieni poika, ehkä legoilla leikkien. Antakaa sen upota hetken. Taustalla istuu pieni poika. Ehkä nelivuotinen. Hän koittaa siinä leikkiä legoillaan, vieressä aikuiset kiduttavat koiraa joka huutaa tuskaansa ahdistuneena. Tuo muutamia sekuntteja kestänyt hetki videolta on jäänyt ikuisesti verkkokalvolle, korviin ja mieleen. Millaiset ihmiset tekevät koiralle näin, lapsen ollessa muutaman metrin päässä? Millainen ihminen tuo lapsen tilanteeseen, missä hän joutuu todistamaan eläimen pahoinpitelyä ja ääretöntä hätää? Mukavalla harrastuksellako tätä on lapselle selitetty? Mitä tuon pienen pojan päässä on liikkunut joutuessaan tälläiseen tilanteeseen? Eikö näille ihmisille riitä se, että saavat joukolla pahoinpidellä koiraa - vaan mukaan pitää ottaa vielä pienet lapsetkin? Ehkä pahinta väkivallan normalisointia mitä voi olla.

                         Screenshot Oikeutta Eläimille videosta. Etualalla pahoinpitely, taustalla poika sinisessä takissa                                                                                                                      

Tämä asia on ollut mielessä kyllä hyvin vahvasti viime päivät. Itkettänyt on, raivostuttanut on ja on tuntunut niin helvetin pahalta. Onneksi se on nyt julki ja toivottavasti asiat muuttuu. Niiden täytyy muuttua. Väkivalta ei ole harrastus. Koiran koulutus ei ole väkivaltaa. Kiitos teille ketkä rohkeasti toitte asian esiin. Hävetkää te, ketkä olette asioista tienneet ja vaienneet. Ja palakaa helvetin ikuisessa tulessa jokainen teistä, jotka olette olleet tässä osallisena. Pieneltä pojalta leikkimässä sekä pahoinpidellyiltä koirilta haluan pyytää anteeksi, vaikka omaa osaa eikä arpaa tapahtumiin ole. Olen todella pahoillani, että olette joutuneet kokemaan näitä kauheuksia. Tämä ei ole missään nimessä oikein. 

Taustaa ja linkkejä:

• Oikeutta Eläimille sivusto aiheesta Väkivalta ei ole harrastus
• YLEn juttu aiheesta Vaiettu Salaisuus
• YLE Areena - aiheeseen liittyvä osuus alkaa kohdasta 21:30
• Kirjallinen kysymys eduskunnan puhemiehelle asiaan liittyen