Ruotsissa jutun mukaan koiraihmisillä on kolme vaihtoehtoa jos meinaavat yli kuuden tunnin työpäivää tehdä; ottaa koira mukaan duuniin, viedä se satoja euroja maksavaan koirapäiväkotiin tai mennään keskellä työpäivää pistäytymään kotona koiraa hoitamassa. Itse en kyllä näe mitään vaihtoehtoa näistä kovinkaan houkuttelevana kun näin oman koiralaumani (5 yksilöä) osalta katson asiaa. (mainittakoon että meillä pysytään maagisen kuuden tunnin alla joka tapauksessa eli ihan viihteellisellä tasolla asiaa alla pohdin - mutta leikitään että näin ei ole ja laki tulee voimaan).
- Vaihtoehto 1 - koirat mukaan duuniin! Työskentelen avokonttorissa jossa en suinkaan ole yksin. Teemme paljon keskittymistä ja työrauhaa vaativaa hommaa. Lähimmällä kolleegallakin on pari koiraa joten oletetaan että tuomme yhteensä seitsemän koiraa joka päivä työpaikalle mukanamme - oi sitä työrauhaa avokonttorissa! Allergikkoja ei meidän työpaikalla taida olla mutta en usko että koirattomat kolleegat innostuisivat siitä että heille ilmaantuu useampi karvainen työkaveri. Tai siitä että jos koiran omistaja joutuu lähtemään vaikka asiakaspalaveriin niin koiraton kolleega saa uuden työtehtävän ja huolehtia kolleegan koirista. En usko että yritys innostuisi siitäkään vaihtoehdosta että muutetaan isompiin tiloihoin jotta saadaan koirille ikioma huone jossa voivat oleskella kun omistaja hankkii ruokarahaa. Siis sinnekö ne koirat on vaan keskenään tarkoitus tyrkätä päiväksi vieraaseen porukkaan? Voisko olla että stressaisivat sielä enemmän kuin omassa kotonaan? Entäs jos joku koira onkin hieman epäsosiaalisempi yksilö - hankitaanko hänelle sitten oma yksiö? Tai jos joukossa on yksi vanhuskoira ja jollain toisella yliaktiivinen pentu - vaikka meidän Musti niin onkohan koirilla oikeasti rentouttava päivä sielä työpaikalla sitten? Tämä vaihtoehto ykkönen aiheuttaisi itselleni myös melkoisen logistisen probleeman. Miten mä saisin noi kaikki koirat sinne työpaikalle? Autoon ei kaikki kerralla mahdu. Mäyris voi pahoin autossa. Olisipa hauskaa saapua joka päivä työpaikan parkkipaikalle ja aloittaa aamu siivoamalla yrjöt - autosta ja todennäköisesti myös Mäyriksen omista karvoista ja muista koirista. Just mitä mun aamuista on puuttunut! Toki voisin myös käyttää yleisiä; ensin viiden koiran kanssa bussilla lähimälle juna-asemalle, siitä paikallisjunalla Pasilaan, vaihto ja toisella junalla määränpäähän. Tuskimpa tietty ainoa koirien kanssa ruuhkajulkisssa matkaava olisin lain voimaan tullessa mutta jotenkin tämäkään vaihtoehto ei innosta.
- Vaihtoehto 2 - koirien päiväkoti! Sama probleema kuljetusten kanssa kuin yllä. Reilu tonni kuussa hoitomaksuihin - ei sekään nyt houkuta. Eikä muutenkaan vaikka päivähoitorumba (maksuineen) onkin varsin tuttua puuhaa niiltä ajoilta kun lapset oli pieniä. Never again.
- Vaihtoehto 3 - kesken työpäivän kotiin hoitokeikalle! Siis lounastunnilla vai onko tämä palkallista vapaa-aikaa koirien omistajille että ehtii? Vai pitääkö hankkia uusi työpaikka lähempää kotia että ehtii puolen tunnin lounastunnin aikana? Meille pääkaupunkiseutulaisille mielenkiintoinen haaste päivään tämäkin, ottaen huomioon että aika harvalla meistä se työpaikka on naapurikorttelissa.
 |
| (kuvituskuva) |
Siis onhan se vallan hienoa että koirien asemaa pohditaan, mutta olisiko nyt kuitenkin sielä ihan ruohonjuuritasollakin vielä asioissa parannettavaa rutkasti ennen kuin aletaan miettimään asioita tällä tasolla…. Jos vaikka aloitettaisiin siitä että lain mukaan koira on nykyään esine. Esine. Eläinsuojelu ei pysty oikein puuttumaan mihinkään kun lait ei koiraa edes elävänä olentona vielä suojaa. Ihmisetkään ei koiriinsa aina esinettä enempänä suhtaudu, kertakäyttötavaraa josta voi luopuakkin tuosta vaan. Mitenhän tätä lakia muuten sovellettaisiin esim maaseudulla usein nähtäviin pihakoiriin jotka saattavat viettää päivän (toisensa jälkeen) narun jatkona? Onko se ihan ok sitten…. Suomalaisten koirien ongelmat on kyllä jossain muualla kuin siinä ovatko ne kotona kahdeksan tunnin työpäivän verran vai kuuden. Koiralla ei samaa aikakäsitystä ole kuin meillä ihmisillä ja kun ennen töihin menoa on hyvin huollettu ja yksinoloon opetettu niin valtaosa pärjää kyllä aivan mainiosti. Osa varmasti nauttiikin siitä ajasta kun on rauhaisaa ja onnistuu se pissan pidätyskin. Harva sitä koiraansa keskellä yötäkään ulos vie - kuuden tunnin välein.
Onhan tässä asiaakin taustalla mutta onkohan asiaa nyt mietitty kuitenkaan ihan loppuun asti. Miten laki käytännössä toimii? Kuka valvoo? Vai onko valvonta naapurikyttääjillä jotka katsoo verhojen välistä toisten lähtö- ja paluuajat, kirjaa ne ylös ja lähettää tietonsa netin kautta eläinsuojeluun; "Korhoset lähti tiistaina klo 07:32 ja palasivat vasta 15:27 - koirien sallittu yksinoloaika ylitetty". Onkohan nämä kustannukset mitä koirien päivähoitohuoneista sitten tulee niin yrittäjän omasta pussista revittäviä… Huonontaako koiran omistaminen ihmisten markkina-arvoa koska heillä on erityistarpeita; koirat pitää saada tuoda töihin mukaan tai vähintään pitää pari tuntinen lunch break jotta ehtii kotosalla käväsemään ettei aikaraja pauku. Työllistävää vaikutusta toki tällä saattaa myös olla kun koiradagiksien tarve räjähtää käsiin ja koirien yksinoloa valvovia virkamiehiä varmaan tarvitaan. TV-lupatarkastajia jäi YLE veron tultua voimaan työttömiksi - ehkä heistä voisi uudelleen kouluttaa koira-aikavalvojia jotka ottaisivat vastaan naapurien ilmoitukset, kävisivät kyttäämässä ihmisten pihapuskissa moneltako lähetään ja moneltako palataan?
Kyllä, koirista täytyy pitää huolta, niihin täytyy sitoutua ja lakien tulee olla ajantasaisia eikä koirien ole tarkoitus olla yksin päivät pitkät. Kuuden tunnin aikarajojen asettaminen lakiin on kuitenkin ihan älytöntä. Toisaalta taas - ihan mielenkiintoisia mahdollisuuksia se yrittäjille avaisi myös, koirien päiväkotien ja koiran ulkoiluttajien muodossa. Törmäsinkin aiheesta kertovaan juttun brittiläisessä Daily Mailissa hiljattain. Koirahoitajat tahkovat melkoisia kuukausiliksoja kun Cityn meklarit eivät ehdi koiriaan nähdä kuin aikaisin aamulla, myöhään illalla ja viikonloppuisin. Muuten koiran pakolliset syötöt ja ulkoilut hoitaa kallis maksettu apu, koiran odotellessa päivät yksinään. Näissäkin tilanteissa omistajan kannattaisi miettiä olisiko sitä koiraterapiaa itselleen järkevämpi tapa hankkia oman koiran sijasta vaikka ottaa tavaksi vierailla viiikonloppuisin paikallisella löytökoiratarhalla hellimässä ja lenkittämässä kodittomia. Isot summat mitä hoitajan liksoihin menee voisi nekin lahjoittaa sinne kodittomien koirien tukemiseen.
Kokoa kirja näistä sun blogeista kun nää on niin hyviä ja uskallat sanoa ääneen oikeesti näitä asioita. Koirapiireissä vaan puhutaan mutta kukaan ei oikeesti uskalla sanoa mithään ääneen.
VastaaPoistaHyviä pointteja sulla! Tästä on niin paljon keskustelua, etten usko, että koskaan menisi läpi. Taas vain yksi laki, jota kukaan ei kuitenkaan noudata - ei siinä vain ole mitään järkeä. Mä nään paljon suurempana ongelmana tuon, että ihmiset, jotka ei tee koiran kanssa mitään, ottaa sellasen. Tai että otetaan vaativia (isoja) koiria olosuhteisiin, joissa niiden kanssa on hankala tehdä mitään (esim. keskustassa vapaana ulkoiluttaminen). En tiennykään, että laki suhtautuu koiriin esineinä. Jospa vaikka sitä muuttais ensin?
VastaaPoistaOlipa hyvä juttu, kiitos tästä. Itselläni on raja vedetty kahdeksaan tuntiin. Jos töissä matkoineen menee 5:kin minuuttia yli, vie joku koiraani tunnin lenkille. Jos ei onnistu, tulen kotiin ajoissa, piste.
VastaaPoistaMinusta kun koiraa hoitaa hyvin, sen tarpeet ymmärtää ja ne täyttää, opettaa oikein yksinoloon pikku hiljaa, rajaa ehkä tilaa, jättää radiota auki, tekee kaikkensa, niin koira kyllä pärjää 8h kotona kärsimättä. Tietysti voi olla hankalampia tapauksia, joilla puhkeaa jopa eroahdistus, mutta uskoisin että tämäkin on ainakin usein myös ihmisten tekosten seurausta.
Itse teen kunnon aamulenkin, ja töiden jälkee kaksi pitkää lenkkiä koirani kanssa. Lenkillä tärkeämpää on kesto kuin kilometrit; ahkera nenänkäyttäjäni väsyy tehokkaammin, kun nuuskuttelee vapaana metsässä tunnin, kuin että sama aika käveltäisiin kevyen liikenteen väylällä, koira lahkeessa kiinni. Silloin kun kadulla kuljetaan, saa mennä pitkässä hihnassa, jotta varmasti ulottuu kaikki ojanpohjat tutkimaan.
Metsässä heittelen käpyjä ja keppejä, ja niin kauan pörrää ja etsii, että oikean löytää, ja tuo takaisin, ei siis itse suostu tuomaan kuin sen oikean kepin takaisin. Palloa heittelen myös, kuminen raskas pallo sinkauttaa koirani helposti kymmenien metrien juoksuun, eli liikuntaakin saa. Joskus tulee riehukavereitakin vastaan.
Yksin jäädessään aamulla jätän joka ikinen kerta ruokaleluja puuhattavaksi, usein myös jäädytettyjä juttuja, missä menee enemmän aikaa. Koirani jää häntä heiluen innoissaan kotiin joka arkiaamu, huokailee vain että etkö jo voisi lähteä, että saisin juttuni :)
Töiden jälkeen ollaan koiran kanssa kuin paita ja perse; jos ei koira pääse mukaan, en mene minäkään minnekään. Joskus tosin pitää käydä kaupassa, mutta tuon 10 min odottelee kiltisti autossa, ja katselee maailman menoa.
Joka ilta tehdään vielä aktivointia naminpiilotuksella, ja joka ilta päättyy hartaasti odotettuun kuivaluun saantiin. Usein vielä "pidän hereillä" koiraani töllöä tuijottaessani niin, että saa silloin tällöin pikkuruisen keksinpalan. Muutamaa jaksaa odottaa, mutta sitten luovuttaa ja alkaa nukkumaan, väsy vie voiton :)
Tuollaiset ruotsin lait on nähdäkseni "tarpeen" silloin, kun ongelman juuri on kokonaan jossain muualla kuin siinä itsessään, että koira jää yksin kotiin. Toki jotain rajaa pitää pitää, mutta en sitä kyllä kuuteen tuntiin laittaisi. Aika monelle yksineläjälle koira on ihan älyttömän tärkeä juttu, suorastaan kansanterveydellisesti merkittävä asia (henkinen ja fyysinen terveysvaikutus) ja kuuden tunnin lailla tätä asiaa ei kyllä palveltaisi, päinvastoin. Ennemmin kuin koiraveroa, koiranomistajille voisi maksaa vaikka pienen bonuksen, kansanterveyteen vedoten ;)
Tulipa nyt vielä sellainenkin mieleeni, että Ruotsin lain mukaan et saisi antaa esim. kodittomalle tarhakoiralle kotia, jos se tarkoittaa sitä, että koira joutuu esim. arkisin olemaan työpäivän ajan yksin.
PoistaEli tämän lain mukaan koira pitäisi ennemmin jättää näkemään nälkää sinne tarhalle, syömään huonoa ruokaa (usein vaaleita leivänpaloja), keskelle tappeluja ruuasta ja ehkäpä jopa pariutumisesta, 15 asteen pakkaseen kuolemaan tai selviämään, koirasta riippuen, pieniin alimitoitettuihin ulkohäkkeihin tungettuna joihin ei voi koppeja laittaa, koska kovassa stressissä ne vain hajoitetaan, koska vaihtoehto on se, että koira joutuu olemaan yli 6h yksin kotona!