Koiraesittely 5/5 - Pippa

Pippa podencoinen löytyi Canes Fuengirolan tarhalta ollessamme lomailemassa Espanjassa koko perheen voimin kesällä 2011. Rakkautta ensi silmäyksellä tähän hyvin vaatimattoman oloiseen tyttöön. Pippa oli tuotu tappotarhan puolelle omistajansa toimesta muutamia kuukausia aikaisemmin ja synnytti pennut mitkä lopetettiin heti. Pippa sai toisen mahdollisuuden, pääsi turvatarhan puolelelle - selkästi odottamaan meitä kun kukaan ei tätä mahtavaa koiraa adoptoida halunnut ennen kuin me paikalle tulimme.

Pipasta on oikeastaan hyvin mahdotonta päästä perille mikä se on koiriaan. Hänellä on paljon omia pinttyneitä tapoja ja rutiineja mitä seuraa tarkasti. Tietyt tarkat paikat missä nukutaan, asiat mitä tehdään ja tietyssä järjestyksessä. Pipan ulkonäkö on hauskuuttanut monia ja jostain syystä tässä on sellainen koira josta on todella vaikeaa saada valokuvaa missä näyttää omalta itseltään. Pipan ulkonäköä on verrattu vyötiäiseen ja kummituseläimeen :) Vaikka Pippa on hyvin rauhallinen luonteeltaan, vetäytyy usein omiin oloihinsa ja rauhaansa saa tietyt asiat kuitenkin hänet täysin villiksi. Yksi on sipsit. Kun sipsipussi rapisee ei Pippaa pidättele mitään ja kiipeää vaikka ihmisen päälle väkisin saadakseen sipsin. Maulla ei niin väliä - kunhan on sipsiä. Toinen asia mikä saa vipinää kinttuihin ja aikaan raivoisan haukun on moottoripyörien ja mönkijöiden ääni. Veikkaan että kyseessä on ajat metsästäjällä Espanjassa sillä hyvin usein sielä on tapana näitä ajoneuvoja käyttää, myös metsästyskoirien treenauksessa. Pippa varmaan assosioi voimakkaasti nämä äänet menneeseen elämään. Ikää on hänelle kertynyt mutta siitä huolimatta metsästyspodencon vaistot on tiukassa, oravia varsinkin haluaa kovasti saalistaa ja ulkona kulkee minne nenä vie. Ei välttämättä karkaa - mutta hajujen mukana saattaa kulkeutua kauaksikin. Sipsipussia rapisuttamalla saa takaisin jos kutsuminen ei tehoa.

Pippa on meidän perheen ainoa narttukoira ja matriarkka. Kun Pippa ärähtää nuoremmilleen että "nyt riittää" niin sehän riittää. Pinna on pitkä mutta kun se on täynnä niin kaikki uskoo. Meillä onkin käytössä sanonta "olkaas rauhassa tai Pippa näyttää kaikki kolme hammasta" muille korille jos meno yltyy liian raisuksi. On Pipalla oikeasti enemmän hampaita kuin kolme mutta tuo on vaan sanonnaksi vakiintunut. Pippa pitää myös luontaisella itsestään huokuvalla auktoriteetillä huolen omista tavaroistaan ja nukkumapaikastaan. Jos joku toinen koira sattuu olemaan Pipan paikalla ei hänen tarvitse sanoa mitään - menee vain istumaan viereen ja odottaa kunnes toinen koira luovuttaa paikkansa sille kuuluvalle. Pippa ei voi sietää sadetta tai pakkasta. Uskon jos koiralle annettaisiin mahdollisuus vaipua talvihorrokseen - Pippa valitsisi tämän vaihtoehdon empimättä.


Mikä ikäinen tuo on - moni kysyy. Ei ole vastausta! Passin mukaan syntynyt vuonna 2006 mikä saattaa olla
aika oikein. Tosin viisaus ja olemus on välillä sitä luokkaa että voi olla muinainen. Nuorempi lapseni joskus sanoi että "Egyptin pyramidessä oli Pipan kuvia piirrettynä - se on oikeasti tosi vanha - tai sitten kotoisin ulkoavaruudesta". Ikäarviot silloin kuin Pippa Suomeen tuli liikkuivat 2-10 vuoden välillä, hieman eläinlääkäristä riippuen. Mahdoton määrittää! Pippa on varmasti saanut useammatkin pennut Espanjassa ollessaan on monen eläinlääkärin veikkaus ollut. Hampaat olivat todella kehnossa kunnossa kun Pippa saapui mikä maksoi hänelle usean hampaan ja meille omistajille useamman satasen. Terveydellisiä ongelmia on ollut jonkun verran. Podencomaiseen tyyliin Pipalla on intohimona syödä mitä moninaisempia asioita ja vatsaongelmia tästä johtuen on kerta jos toinenkin käyty eläinlääkärillä hoidattamassa. Onneksi aina selvitty pienellä. Selän kanssa myös ollut ongelmia, vetää jumiin ja Pippa käykin säännöllisen epäsäännöllisesti osteopaatilla ja fysioterapiassa.

Pippa on sen verran erikoinen ja hauska että aika moni ihminen on kamalan ihastunut tähän koiraan. "Se on kyllä erikoinen se teidän Pippa" moni on sanonut. Pipassa on tiettyä välinpitämätöntä arvokkuutta ympäristöään kohtaan. Hän ei vaivaudu edes tervehtimään usein meille tulevia vieraita ja usein moni kysyykin että "eikös teillä pitänyt olla viisi koiraa". Pippa saapuu paikalle kun hänelle itse sopii. Kyllä hän vieraista ja kaikista pitää sekä viihtyy missä vaan - mutta on hyvin eteerinen tapaus. Loistopakkaus kaikin tavoin.

Pippa päättää näin esittelyllään epäyhtenäisen koiralaumani esittelysarjan. Matriarkka sanoo aina viimeisen sanan!