Miksi ihmeessä taas uusi blogiyritys? (+taustaa)

Aika monta blogia aloittanut, ja yhtä monta lopettanut. Sanottavaa kyllä on, omasta mielestä viihdyttävää ja tärkeää. Pitkään en jaksa yhden aiheen piirissä viihtyä vaikka yrittäisin kuinka yleisluontoisesti kirjoittaa.

Siksi ajattelinkin että josko kirjoittelisin vain itselleni, dokumentoisin asioita jotka mielessä on? Koira-aiheinen pääpiirteissään siksi että koirailmiöt, ja ilmiöt koirien ympärillä ovat useinkin mielessä. Toki muutkin asiat, siitä se etc. Lähinnä halusin nyt kokeilla katsoa maailmaa omien koirieni kautta - ja heihin liittyvin asioin. Ja tietenkin sivuta asioita mitkä pinnaa kiristää, tai iloiseksi tekee.

Tästä on hyvä lähteä, tähän yritykseen: minulla on viisi koiraa. Hyvin erilaisia koiria, jokaisella omat juttunsa, erilaisista taustoista. Koiria on ollut ennenkin - mutta tässä nyt tämän hetkiset. Omien koirien lisäksi hoidan usein muiden koiria, sekä toimin kotihoitajana kotia etsiville koirille jotka rescuetoiminnan kautta etsivät pysyvää kotia.

Kuva yksi - espanjalaiset pakolaiskoirat. Kaikki ovat tulleet meille Espanjan Koirat - yhdistyksen kautta. (ja siihenkin varmasti palaan ehkä joskus miksi meillä näitä pakolaisia on ja miksi niiden tilanne on se että koteja tarvitaan myös ulkomailta)

Ihan edessä kävelee Jimi. Jimbo-dude, Mimpi, Jimpi, Jimpilä. Jimi on ehkä (passin mukaan) alkuvuodesta 2010 syntynyt terrierimix-osaston koira. Palavasilmäinen, hieman haasteellinen tapaus joka ei vieraista piittaa. Jimi on tullut meille tammikuussa 2011. Pakkasyönä. Jimi on Protectora Malagan tarhalta, ja tämä ilmoitus - Jimi etsi kotia - kiinnitti huomioni. 

Isoin koira on Arturo. Artturi, Arttu - galgo-rotuinen. Eli Espanjan Vinttikoira. Niiden elämään Espanjassa palailen varmasti myöhemmin; monesti. Arttu ei ole se terävin veitsi laatikossa - mutta upein ja nopein. Arttu on Cordobasta. Arttu tuli meille sillain hieman varkain, ja etsi tällä ilmoituksella aikanaan kotia. Arttu on tullut meille syyskuussa 2011. Passin mukaan Arttu on syntynyt vuonna 2007. 

Kuvasta löytyy myös podenco Pippa. Pippakin etsi kotia tällä ilmoituksella, mutta tavallaan nappasimme hänet mukaan Canes Fuengirolan tarhalta heinäkuussa 2011 kun olimme Espanjassa lomilla. Pippa on sellainen vähän hassu ja omituinen, vyötiäiseksi ja kummituseläimeksikin kutsuttu. Passin mukaan vuoden 2006 penikoita. 

Kuva kaksi. Basset Miio. 

Miio tuli meille pääsiäisenä 2012. Meille piti tulla basset hound Espanjasta, samalta tarhalta kuin Pippa, mutta kurjalla hyljättyjen koirien tarhalla toinen koira tappoi Lolan :( Bassetin paikka jäi auki. Miio löytyi sattumalta. Miio on rotukoira, hänellä on sukutaulu.  Miion kasvattaja pisti eläkkeelle koska bassetin pennut ei käy kaupaksi, ja sitä vartenhan koiria kasvatetaan että rahaa saa. Siitoskoirana sielä vajassa oli elämänsä elänyt ja haisi pahemmalle kuin yksikään koiratarhalta tullut koira. Eikä ollut sisäsiisti. Tähänkin varmasti myöhemmin joudun sanaisen arkkuni avaamaan - Kennelliiton valvomaan kasvatustoimintaan jossa "ajatellaan koiran parasta". My ass. Anyway, Miio on hieman iäkäs jo, elokuussa 2004 syntynyt. 

Kuva kolme. Mäyris Mäyrä. 

On sillä nimikin, eli Maserati, tai Masse. Jotenkin sen nimeksi on vaan vakiintunut Mäyrä. Mäyrälläkin on sukutaulu.  Ei siitä mitään kääpiötä kasvanut, kymmenkiloinen. Hyvän kasvattajan harkiten tehty pentue, en suinkaan koko rotukoirakasvatusta dumaa. MasseMäyrä on ollut meillä pikkupennusta, huhtikuussa 2010 syntynyt. Eikä meitä haittaa että se ei kääpiöksi jäänyt kun tuo näyttely/jalostushommeli ei sykähdytä. Mäyrä on mäyris, kova on ääni, kova on luonne. Mutta sellainen äitin poika kuitenkin. Don't mess with Mäyrikset - lienee se slogan kuitenkin. 

Tämä avaus ei varmasti avaa yhtään mitään, mutta ehkä ajan kanssa, jos kirjoittaja jaksaa blogia jatkaa pidemmälle kuin kesälle, niin hyvää tausta infoahan tämä. 

Kirjoittaja

Kuten yllä kerrottu, omasta mielestään viihdyttävä ja asiapitoinen nelikymppinen bloggaaja. Uusioperheellinen, asuntovelallinen. Kovat on mielipiteet - ja jyrkät. Pehmeäkin puoli löytyy ja se ilmenee kuten blogin nimi kertoo - lähinnä silloin kun pehmeä koiran tassunpohja koskettaa poskea kesken unen. Joskus muulloinkin, mutta ainakin silloin sitä tietää jyrkkäkin ihminen olevansa pohjimmiltaan ihan pehmo. Lasten kanssa samoin, mutta jätettäköön heidät ulos äitinsä aivopieruista.