Joskus koira voi olla lapsen ainoa kaveri - joskus jopa tie parempaan tulevaisuuteen

Katsoin joskus aikaa sitten, en edes muista tarkkaan milloin, brittiläistä realitysarjaa Underdogs telkkarista. Sarjan stoori oli lyhykäisyydessään se että ryhmä nuoria joilla oli vaikeuksia elämässä, kaltoinkohtelua taustalla, paljon ongelmia, syrjäytymisvaaraa ym ym taustalla pistettiin kimppaan hyljättyjen tarhakoirien kanssa. Nuorten tehtävänä oli koirankouluttajan johdolla opettaa koiria ja lopulta esiintyä koirien kanssa Crufts-näyttelyssä. Luonnollisesti nuoret turhautuivat kun kaikki ei mennyt aina kuten piti, välillä käveltiin ulos ja uhattiin jättää leikki kesken. Kuitenkin lopulta nuoret oppivat opettamaan koiria, keskittymään ja esiintyivät hienosti näytöksessään. Moni nuorista päätyi adoptoimaan treenaamansa koiran ja saivat kokemuksen kautta elämää raiteilleen.

Vastaavia malleja on käytetty paljon muutenkin, hyljätyt koirat ovat kuntouttaneet sotaveteraaneja (mm Pets for Vets) sekä vankiloissa pitkiä kakkuja istuvat vangit ovat huoltaneet hyljättyjä koiria ja kuntouttaneet niitä jotta koirat pystyvät paremmin löytämään oman kodin. (Juttu Time-lehdessä). Suomessa Karva-Kaverit toimii samalla asialla - tuovat iloa sitä tarvitseville. Meillä kotihoidossa ollut Benny (Penni) on toiminut ansiokkaasti tässä toimessa jo tovin, Pennistä voi lukea kirjoittamani jutun Karva-Kaverien sivuilta myös.

Koirat voivat olla niin käsittämätön apu ja tuki sitä tarvitsevalle. Monelle lapselle jota koskettaa valitettavan yleinen koulukiusaaminen se oma koira voi todellakin olla ainoa kaveri. Koira ei ikinä sano että olet tyhmä, ei ikinä hylkää lasta porukan ulkopuolelle, ei sano rumaksi, ei jätä yksin. Haukkua koira saattaa kyllä mutta eri asiaa tarkoittavana kuin luokkakaveri. Koira odottaa häntä heiluen kotona kun lapsi tulee kotiin päivän jälkeen jolloin kukaan ei ole lapselle koulussa puhunut - muuta kuin nälviäkseen. Se voi monelle lapselle olla päivän kohokohta.

Monelle vanhemmalle myös joka joutuu painimaan näiden asioiden kanssa helpottaa tieto että lapsella on edes koira kaverina - ettei aina tarvitse olla yksin. Koiran kanssa voi lähteä ulos ja jutella kun muuta kaveria ei ole. Koulukiusatun vanhemmalla ei ole helppoa, koittaa saada asiaan helpotusta. Koulut eivät tee tarpeeksi, kiusaamiseen ei puututa tarpeeksi. Vanhempien on lähes mahdotonta puuttua mihinkään mitä koulussa tapahtuu.

Mikä tahansa koira voi opettaa lapselle paljon elämästä, elämisestä ja ihmisyydestä. Nämä entiset hylkiökoirat, löytökoirat, hyljätyt kertovat omaa tarinaansa. Koulukiusattu lapsi tietää että tuo on vähän kuin minä. Tuota hyljeksittiin, kukaan ei halunnut sitä, ehkä lyötiin ja jätettiin yksin. Nyt koira ja lapsi ovat kuitenkin yhdessä ja heillä on toisensa. Toivoa on aina että huomenna on parempi päivä. Maailmalla on otettu hyljätyt eläimet jo osaksi taisteluun koulukiusaamista vastaan sillä näillä eläimillä on todellakin erityinen kyky vaikuttaa positiivisesti. Suomessakin moni toimii vapaaehtoisesti auttaen koulukiusattuja - koirien avulla tai muuten tuoden iloa näiden nuorten ja lasten elämään. Vapaaehtoisten aikuisten apu ja ideointi, tai se koira,  ei kuitenkaan kiusaamista lopeta eikä tuo lapselle turvallista ja iloista kouluaikaa - eikä ongelmaa ratkaise. Siinäpä pulma jota kannattaa myös omien lasten kanssa kotosalla pohtia, sekä kouluissa ja päättävien tahojen keskuudessa.