Maailman ääriin - eläimet mielessä

Ohoh, johan viime bloggauksesta on aikaa mennyt. Voisin syyttä influenssaa ja kiireitä - mutta syy on ihan se että runosuoni ei ole oikein kukkinut. Koitetaan palata takaisin ruotuun - eettisen turismin näkökulmasta.

Kaikki ei ole aina ok. 

Jos olette lehtiä seuranneet niin varmaan on mediasta sattunut silmään eri matkanjärjestäjien tiedotteita - ja yleisön reaktioita matkakohteiden retkivalikoimaan. Tiikerihalailuselfietä, norsusafareita, aasiratsatusta… Leipää ja sirkushuveja turisteille. Eläinten olot ei välttämättä tule mieleen kun matkalle lähdetään ja matkanjärjestäjä myy retkeä jossa eläimet ovat osana. Moni turisti ei osaa edes ajatella retkelle lähtiessään että tukee samalla hyvinkin kyseenalaista toimintaa missä eläimet ovat kovilla ja niiden hyvinvoinnista ei huolehdita. Eläin on tapa saada turismirahaa sisään - ei muuta. Onneksi tähän aletaan heräämään. Kiitettävän moni matkanjärjestäjä on poistanut valikoimistaan kohteita joissa eläimiä käytetään ja ei olla voitu olla ihan sata varmoja että eläinten hyvinvointi on ykkösasia.

Mitä tavallinen matkalainen voi sitten tehdä? Aina voi olla osallistumatta retkille missä eläimet ovat osana. Norsusafari on fantastinen kokemus - mutta aina voi perehtyä retken toteuttajan meininkiin ennen retkeä. Onko kaikki ok? Ehdottomasti pitää sanoa EI kaikille valokuvausmahdollisuuksille kun kadulla isketään niskaan apina/käärme tms ja kuvaaja haluaa rahaa siitä että ottaa teistä kuvan. Se ei ole sen arvoista. Eläin ei takuulla voi hyvin näissä tilanteissa. Kiitä kohteliaasti ja häivy.

Itse toivon että jokainen joka matkustaa jonnekkin muistaisi myös kodittomia eläimiä. Olen varmasti väsyttänyt ja ahdistellut omia ystäviäni ihan liiaksikin asian kanssa kun kuulen että matkaa pukkaa. Moni sanoo että koiratarhoille meno on liikaa ja ahdistaa. Ymmärrän sen täysin. Mutta auttaa voi menemättä tarhalle. Aina voi hakea pussin ruokaa ja jättää sen koiratarhan portille. Se vie aika vähän aikaa - ja vähän budjettia - mutta auttaa paikallista eläinsuojaa taas eteenpäin. Koen itse sen jopa moraalisena velvollisuutena. Kodittomat koirat on minulle tärkeä asia ja koska minulla on mahdollisuus matkustaa ja nähdä maailmaa - minulla on myös velvollisuus kohdemaani tilannetta auttaa. Ei se vie matka-ajastani juurikaan, eikä kassasta. Siitä tulee aina hyvä mieli ja on mielenkiintoista keskustella paikallisten eläinsuojien vapaaehtoisten kanssa. Olen ehkä normi-ihmistä karaistuneempi koiratarhojen katseluun, mutta se ei tarkoita sitä ettei jokainen voisi tehdä jotain. Yksi pussi ruokaa tarhalle. Portille.

Poikani tapaavat hyljättyjä entisiä
ratavinttikoiria tarhalla Englannissa. 

Otan paljon ylpeyttä siitä että oma perheeni, varsinkin teini-ikäiset poikani ajattelevat samoin. Heille on itsestään selvää että kun matkustamme, vierailemme paikallisella koiratarhalla. Lasten ilo ja jutut mitä niistä vierailuista kumpuaa on priceless. Lapset juttelee vielä kuukausienkin, vuosien päästä tapaamistamme koirista ja miettii mitähän niille kuuluu. Matkojemme kohokohtia on aina se että vierailemme koiratarhalla, viemme ruokaa ja koiria lenkitämme. Kyllä sielä rannalla, museoissa, nähtävyyksissä ehditään olla. Se on todellista kun annetaan aikaa myös kohdemaan oikealle elämälle - ja katsotaan asioita myös yli turismin lasien.

Annathan sinäkin aikaa matkoillasi kodittomille eläimille?